Kysymykset
Kysymys 1336
Luin Svebiliuksen katekismuksesta 6. pääkappaletta, ehtoollisesta siis. Kysymys 11.
herättää
hämmennystä.:
"sakramentillinen nautitaan suulla leivässä ja viinassa, ehtoollisessa, mutta hengellinen uskolla, sekä ehtoollisessa että ILMAN EHTOOLLISTA?"
Ymmärrän eron sakramentillisen ja hengellisen syömisen osalta. Mutta tuo jatko: "ilman ehtoollista". Eihän pelkät asetussanat vielä ole ehtoollinen? Vai tarkoittaako se, että ihminen uskossa jotenkin näkymättömällä tavalla nauttii ehtoollisen, vaikkei sitä suullaan nautikaan? Ihan kerettiläiseksikö tämä ymmärtämisyritys jo menee?
Kiitos kysymyksestä. Ihanaa, kun luet katekismusta. Se on siistiä! Saat varmasti siunauksen lukemastasi.
Tuo kohta hengellisestä syömisestä tarkoittaa yleensäkin kaikkea uskoa ja uskomista. Uskoa
kuvataan Raamatussa siten, että saamme maistaa, kuinka Herra on hyvä. Ks.
1. Piet. 2:3, jossa
lainataan Ps. 34:9. Ja tämä tosiaan tapahtuu ilman ehtoollistakin.
Sitten
kuitenkin ehtoollisessa
tapahtuu lisäksi tuo "sakramentillinen" syöminen ja juominen eli siunattujen ehtoollisaineitten nauttiminen. Ilman uskoa (eli tuota hengellistä syömista ja juomista) se ei kuitenkaan tapahdu oikein. Siksi ehtoollisessa kuuluu yhdistyä sekä tuo sakramentillinen että hengellinen syöminen ja juominen. Jos tapahtuu vaan sakramentillinen syöminen ja juominen - ilman hengellistä syömistä ja juomista - niin se koituu (Raamatun mukaan) tuomioksi, ei autuudeksi.
Kysymys 1335
Tämä kysymykseni muistuttaa kovasti aikaisemmin kysyttyjä kysymyksiä baareista/yökerhoista, mutta kysynpä silti. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni baarissa viime viikolla kavereitteni kanssa. Join jokusen juomankin, kun niitä minulle tarjottiin, mutta laskeskin koko ajan, etten juo humalaan, koska P. Paavali varoittaa epistolassaan juopumasta viinasta ja siitä seuraavasta irstaasta menosta. Tanssin myös illan aikana ja minulla oli oikein hauskaa. Pidättäydyin kaikesta siveettömyydestä ja juopumuksesta, enkä käsittääkseni tehnyt mitään varsinaisesti syntistä.
Nyt minua on kuitenkin alkanut mietityttää, voisinko tehdä tuon uudelleen. Kaverini tietävät
minut uskovaksi kristityksi, siinä missä itse ovat enemmänkin suruttomia, joten olenko heille
huono esimerkki vai esimerkki siitä, ettei uskovan elämän tarvitse olla kohtuuttoman kurjaa.
Voinko siis noudattaa Saarnaajan neuvoa: "Niin mene siis ja syö leipäs ilolla, ja juo viinas
hyvällä mielellä*; sillä sinun työs kelpaa Jumalalle. Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä
puututa voidetta pääs päältä." (Saarn. 9:7-8) vai käykö tämä nyt
tähän
tilanteeseen.
En halua tosiaan aloittaa uudelleen pitkää keskustelua tästä po. teemasta. Viittaan aikaisempiin vastauksiini. Ne löytyvät hyvin hakutoiminnolla. (Rastita muu sivusto ja lisää sopiva hakusana. Niin yksinkertaista se on.)
Mutta nyt kysymykseesi. Itselle tulee vahvasti sydämelle Raamatun sana, että "huono seura
hyvät tavat turmelee" (1. Kor. 15:33). Se menee näin väistämättä.
Ei
välttämättä heti
ensimmäisellä kerralla eikä toisellakaan, mutta ennemmin tai myöhemmin. Sen todistaa myös kokemus. Ei kannata jatkaa tuollaista elämää. Saarnaajan kohta ei tarkoita, että tuota syömistä ja juomista kannattaisi harjoittaa missä seurassa tahansa. Päinvastoin viisauskirjallisuus on täynnä kehotusta siitä, ettei "istuta siellä, missä pilkkaajat istuvat". Näin esim. heti ensimmäisessä Psalmissa.
Voit lisäksi itse pohtia, kuinka hengelliset olivat ajatuksesi tuon illan aikana. Ole rehellinen itsellesi. Vaikka et sortunut humalahakuiseen ryyppäämiseen ja suoraan huoraamiseen, ei tuosta paikasta koitunut paljoa rakentavaa sielullesi. Myös viittaukset Jeesukseen syntisten ja publikaanien ystävänä ja juomarina sekä syömärinä eivät tarkoita tuollaista illanistujaista. Jeesus ei mennyt mukaan maalliseen menoon vaan kutsui pois maallisesta, seuraamaan itseään. Olen joskus itse ollut tanssipaikoilla ja jakanut "trakuja" ja kertonut Jeesuksesta. Se on okei. Mutta turhaa on kuvitella, että todistuksesi Jeesuksesta on elävä, jos naukkailet alkoholia, menet tanssilattialle ja olet tuollaisessa ja vastaavassa kaikessa mukana. Ei vaikuta hyvältä. Kehotan ihan tosissani sinua hakeutumaan muualle. Sielusi autuuden tähden.
Kysymys 1334
Kysymys 1333: Luterilainen pappi kerran saarnasi Jumalan käskyistä, että "kyllä
meidän on niitä noudatettava, jotta pelastuisimme."
Lause on mielestäni sekä oikein että väärin riippuen mitä sillä tarkoitetaan. Oikein siinä mielessä, että uudestisyntynyt ei tahallaan saa tehdä syntiä (elää lihan mukaan), vaan hänen on uskossa evankeliumiin kamppailtava syntiä vastaan. Väärin lause on siinä mielessä, että siitä voi saada käsityksen, että pelastus on ansaittavissa teoilla.
Koska lause on altis väärinymmärrykselle, niin sitä ei tulisi käyttää, vaan ilmaista asia toisella tavalla, kuten Raamattukin tekee.
Mitä mieltä olet?
Tuota lausetta ei kyllä voi ymmärtää muuta kuin vääränä opetuksena taivaan tiestä. Jos käskyjä noudatetaan siinä mielessä, että joku niiden kautta pelastuisi, se on yksinkertaisesti aina väärin. On välttämätöntä noudattaa Jumalan käskyjä. Se kun kerta on uskomme ehdoton seuraus. Elävä usko elää ja seuraa Jeesusta. Mutta tuota seuraamista ei tehdä autuutta ansaitaksemme. Sen on Herra Jeesus itse jo ansainnut.
Kysymys 1333
"Viimeisellä tuomiolla Jeesus ei katso ainoastaan sovitustyönsä ansioon uskovan ihmisen kohdalla, vaan myös tekoihin eli onko vaeltanut lihan vai Hengen mukaan. Pelastusta ei siis ratkaise yksin usko, vaan myös lihan ja Hengen mukaan vaeltaminen. Mitä mieltä olet tästä?"
Yritän vastata itse ensin. Raamattu varoittaa, että lihan mukaan elämisestä seuraa iankaikkinen kuolema. On siis noudatettava Jumalan käskyjä pelastuakseen. Raamattu myös lupaa, että jokainen Jeesuksen sovitustyön luokse pakeneva pelastuu. Viimeisellä tuomiolla sille joka on turvautunut armoon Golgatalla ei lueta hänen syntisiä tekojaan viaksi. Jumala siis katsoo Kristuksen ansioon, jos ihminen on kuollut uskossa evankeliumiin ja tämän ansion nojalla ihminen pelastuu.
Ei ihan noin. Ei voi Raamatun mukaan sanoa: "On siis noudatettava Jumalan käskyjä pelastuakseen." Pelastus on yksin armosta. Eikä mitenkään muuten. Ei edes vähimmässä määrin. Vääränlaista opetusta kuullessaan omantunnon hädässä oleva sieluparka rupeaa tekemään töitä ja tekoja pelastuakseen. Silloin hän ajautuu syvemällä ja syvemmälle lain orjuuteen. Ja siitä ei mitään hyvää seuraa.
Silti voit Raamatun mukaan sanoa: "On siis noudatettava Jumalan käskyjä." Eli pane piste ennen viimeistä sanaa "pelastuakseen". Silloin käy ilmi se, että yksin usko vanhurkauttaa, mutta että tämä vanhurskauttava usko ei koskaan jää yksin. Se synnyttää ja tuottaa hyviä tekoja. Välttämättä. Ei kumminkaan pelastaakseen niillä ihmistä vaan oman luonteensa mukaisesti elävä usko elää täyttäen Jumalan tahtoa.
Silti on oikein julistaa, että lihan mukaan eläminen kadottaa varmasti. Pahoilla teoillamme me ansaitsemme kaiken pahan ja helvetin vielä rangaistukseksi. Mutta vastaava ei päde toisin päin. Hyvillä teoilla ei ansaita autuutta.
Tutki esim. Room. 6:23. Siinä puhutaan vastakohdasta: kuolemasta
ja
iankaikkisesta elämästä.
Silloin siis kuolema tarkoittaa myös ja erityisesti iankaikkista kuolemaa, kadotusta. Se on Paavalin mukaan synnin palkka. Nyt saattaisi ajatella, että hänen pitää johdonmukaisuuden nimissä sanoa sitten vastaavasti, että niin myös iankaikkinen elämä on hurskaan tekemisen palkka. Mutta ei sanokaan! Nyt julistetaan rohkeasti, että iankaikkinen elämä on vain ja ainoastaan Jumalan armolahja Jeesuksessa Kristuksessa.
Kysymys 1332
Onko tietoa miksi sapatti eli lepopäivä on vaihtunut aikanaan kristikunnassa sunnuntaille? Jumalahan pyhitti nimenomaan lauantain eli seitsemännen päivän sapattia varten, miksihän tämä on muuttunut? Jeesuskin kuitenkin vielä sanoo, että sapatti on ihmistä varten. Vai onko sunnuntai oikeastaan sapattipäivä lainkaan vai onko se jotenkin eri asia?
Kysymys 1331
Tuleeko juutalaisuudesta kristityksi kääntyneiden (juutalaiskristittyjen) noudattaa kuitenkin Tooraa ja muita heille annettuja käskyjä ja säädöksiä? UT kertoo kyllä, että pakanoilta ei näitä vaadita mutta entä juutalaiset? Puhuuko raamattu tästä jossain? Kiitos hienosta vastauspalstasta!
Kyllä UT kertoo, että uskoon tulleet juutalaiset olivat edelleen juutalaisia. He uskoivat nyt Messiaaseen eivätkä turvanneet enää omiin tekoihinsa pelastuksen apuna. Eikä tietysti kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan liittoon, voi tuoda mukanaan uuteen. Silti juutalaiset ovat juutalaisia - Messiaan uskovinakin. Ja se on oikein.
Kysymys 1330
Mitä tarkoittaa Joh.12:47 "Ja jos joku kuulee minun sanani eikä
niitä
noudata,
niin häntä en minä
tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman"? Liittyykö
se jotenkin Joh.3:17 vastaavaan kohtaan jossa myös sanotaan, että
"Sillä
ei Jumala lähettänyt
Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa
pelastuisi"?
Kyllä
nämä kohdat liittyvät yhteen. Hyvä!
Jeesus on Vapahtaja. Hän on tullut vapahtamaan. Pelastamaan. Se on hänen virkansa. Näiden
mainitsemiesi Raamatun jakeiden pohjalta ei kenenkään tarvitse arastella Jeesuksen tykö
tulemista. Hän kun ei heitä ulos sitä, joka hänen tykönsä tulee. Hän ei tuomitse sinua arkaa,
pelokasta syntistä. Joh. 6:37.
Viimeinen tuomio ei kumminkaan väisty minnekään. Se tulee ja ne, jotka eivät ole uskoneet,
joutuvat tuomittaviksi (iankaikkiseen kadotukseen). Nyt on kumminkin armon aika. Nyt Jeesus
kutsuu ja pyytää meitä armollisesti luokseen. Ketään hän ei tuomitse, kun hänen tykönsä kiiruhtaa
synnin hädässä.
Kysymys 1329
Rauha teille!
Vanhaa virsikirjaa veisanneena haluaisin kysyä, pitävätkö yhdenkaltaisesti veisattavien virsien osoitukset nykyään paikkansa? Ainakin minun virsikirjani osoittaa virren 318 "Suwi-wirren" veisattavaksi yhdenkaltaisesti virren 412 "Sen suven suloisuutta" kanssa. olen itsekin veisannut viimeksi mainittua kahdella erilaisella sävelmällä, joista kumpikaan ei ole yhdenkaltainen sen sävelmän kanssa, jolla olen kuullut Vanhan virsikirjan Suvivirttä veisattavan.
Kyllä monet sävelmät sopivat moniin eri virsiin. Tilaamalla vanhan virsikirjan koraalikirjan voit tarkistaa helposti ne eri sävelmät, joilla kutakin virttä yleensä "bruukataan veisata".
Kysymys 1328
"Teidän vaimonne pitää seurakunnissa ääneti oleman; sillä ei heille ole sallittu puhua, vaan että
he ovat alamaiset*, niinkuin myös laki sanoo" (1. Kor. 14:34).
Tämän
(ja muutaman
muunkin)
Raamatun kohdan perusteella voidaan todeta, ettei naisen pidä hoitaman seurkunnan opettajan
virkaa. Mutta miten on; saako nainen opettaa pyhäkoulussa tai pitää puhetta seuroissa vai onko
tässä kohdassa kyse erinomattain seurakunnan kokouksesta, jumalanpalveluksesta, eikä esimerkiksi
seuroista?
Ks.
Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus -
Liite: kysymys kirkon virasta.
Samoin voit etsiä ja lukea kirjasen Raamattu ja paimenvirka. Sekin löytyy netistä googlettamalla.
Kysymys 1327
Miksi vanhanaikaisemmassa luterilaisuudessa (esim. SLEY, rukoilevaisuus), missä itsekin olen ollut mukana todella kauan, torjutaan kielilläpuhuminen ja profetointi omasta mielestäni kokonaan? Tähän ei nyt ole itselleni riittävä vastaus, että monet profetiat ovat menneet vikaan. (Se on totta mutta ei vastaa kysymykseeni.) Vaan että miksi ihmeessä uskalletaan jättää osa Raamatun ilmoituksesta näin vaille mitään huomiota / kunnioitusta / sitä, että sitä tavoiteltaisiin? Sanahan neuvoo nimenomaan tavoittelemaan armolahjoja, etenkin profetoimisen armolahjaa. Tavoitellaanko rukoilevaisuudessa profetoimisen armolahjaa?
Ehtoollisleivät ja hymnit ja epistolat ja rukoukset ja hallelujat yms. ovat kyllä pilkuntarkasti paikallaan, mutta miksi tämä yksi asia loistaa poissaolollaan?
En ehkä aivan täysin tunnista tuota kuvaamaasi torjuntaa. Minusta se ei ainakaan ole täydellistä torjuntaa. Haluaisin itse asiassa heittää takaisin haasteen. Minusta tuskin koskaan kuulee puhetta henkien erottamisen armolahjasta tietyissä piireissä. Kyllä sitä vastoin ainakin rukoilevaisuudessa juuri tästä puhutaan erityisen paljon. Väliin minulle tulee tunne, että joku joskus (en tarkoita sinua) tahtoo armolahjojen kautta itse päästä esille ja ikään kuin ruveta hallitsemaan ja johtamaan seurakuntaa. Kyllä myönnän, että luterilaisessa kirkossa ei opeteta laajasti ottaen armolahjoista niin kuin tulisi. Toisaalta mistä muustakaan meidän kirkko ihan tosissaan opettaa niin kuin Raamattu käskee? Sitäkin kuuluu ja voinee miettiä! Milloin viimeksi olet kuullut profetian jälkeen suotavan seurakunnalle mahdollisuuden arvostella ja tutkia nuo henget? Jossain paikoissa tämä suorastaan kielletään, koska johtaja haluaa säilyttää oman asemansa eikä alistu arvioitavaksi ollenkaan. Ainakin tällaisessa tilanteessa puhe Raamatun unohtamisesta ja armolahjojen halveksimisesta on kaukana totuudesta. Pikemminkin saa ajatella, että tuollaisia ihmisen omaa ylpeyttä ja vallanhalua korostavia armolahjoja ei mikään seurakunta kaipaa. Minusta koko armolahjakeskustelu tarvitsee reipasta tuuletusta. Siihen olisi saatava mukaan vahvana osiona myös henkien erottamisen armolahja. Jeesushan profetoi, että lopun aikana nimenomaan tulee vääriä profeettoja. Hän ei sano esimerkiksi, että lopun aikana tulee erityisesti kielillä puhujia tai vastaavia. Nyt isossa maailmassa on menossa karismaattisuuden uusi aalto, jossa korostetaan profetoimista entisen kiellä puhumisen sijaan. Siksi Herramme varoittavat sanat olisi otettava todesta ja seurakunnassa käyttöön. Eli ruvettaisiinko me tosissamme kehottamaan uskovia etsimään ja rukoilemaan armolahjoja?
Kysymys 1326
Onko jääkiekon katsominen väärin? Sillä siinähän yhdistyvät kaiken laiset paheet, kuten esim. maailman musiikki, kiroilu, väkivzlta, puoli alastomat tanssitytöt, alkoholi jne
Oikeastaan mistä tahansa asiasta löytyy aina jotakin, mikä menee väärin. Ei vain jääkiekossa vaan myös jalkapallossa. Curlingissa tai tikanheitossa. Esteratsastuksessa ja biljardin peluussa. Ei kristitty voi aina vaan vetäytyä pois. Pikemminkin hänen pitää vaikuttaa siellä, missä liikkuu ja missä voi. Minua on ruvennut entistä enemmän iän myötä häiritsemään se, että useimmiten useat kristityt vetäytyvät pois yhdestä, sitten toisesta, sitten vielä kolmannesta jne asiasta. Lopulta ei ole mitään, mikä on sallittu ... Näyttää joskus siltä, että syntyy lähes kilpailua, kuka taas keksii, mikä siinä taikka tuossa menee pieleen. Sen sijaan, että ryhdistäydyttäisiin ja ruvettaisiin miettimään, miten tuon taikka tämän voisi muuttaa. On tietysti asioita, joihin kristitty ei voi eikä saa osallistua. Jääkiekko ei kyllä ole sellainen. Monet pelaajat ovat tunnustavia kristittyjä ja voivat toimia terveinä esikuvina monille nuorille. Näin ajattelen tästä asiasta ja laajemminkin koko harrastuskentästä. Siunausta sinun pohdintoihisi. Koettele myös se, mitä itse edellä kirjoitin!
Kysymys 1325
Jos pappina on jumalaton, niin onko ehtoollinen pätevä? Kutsuuko Jumala jumalattomia papin tehtäviin ja sokean seurakuntaa opettamaan? Jos saarnatuolista julistetaan jumalattomuuksia ja sen jälkeen tämä pappi jakaa ehtoollista niin onko Jumala siunaamassa tällaista? Eikö seurakunnan pidä heittää jumalaton pappi ulos kirkoasta ja ottaa elävässä uskossa oleva pappi tilalle?
Ehtoollinen on JUMALAN tekona pätevä, jos vaan noudatetaan hänen asetussanojaan ja niiden mukaisesti toimitetaan ehtoollinen. Se olisi kyllä sitten eri kysymys (ja tärkeä sellainen), että onko mieltä (säännöllisesti) käydä sellaisessa jumalanpalveluksessa, jossa pappi toimii ja saarnaa jumalattomasti. Ei ole. Hyvä olisi tietysti, jos seurakunta voisi valita itselleen Jumalaa pelkäävän paimenen, mutta nykyään se ei valitettavasti ole aina mahdollinen ratkaisu. Me voimme sitten tietysti itse valita, minne menemme ja mistä löydämme jumalanpalveluksen, jossa sanaa saarnataan oikein.
Kysymys 1324
Oli eräs kysymys motocrossin ajosta,niin sanoit sen olevan ok. Olemmehan kristuksessa vapaat synnistä,mutta emme vapaat tekemään syntiä. Toki itsekkin oon ajellu autoa ynnä muuta,enkä halua tuomita,koska tuomitsen itseni sitten,mutta haluan herättää kysymyksen,onko todella oikein saastuttaa luontoa. Jumala on sallinut monenlaisten synnit tulla maan päälle,väkivallat,huumeet,alkoholit ym.ja saasteetkin kuuluu synteihin,koska ne on vääryyttä. Voimmeko huoletta tehdä muutakin syntiä,koska saamme lähimmäisiä saastuttaa autolla ajaessamme ja motocrossia ajaessamme. Eikö meidän pitäis välttää syntiä,eikä sitä tahalleen tehä?
On hyvä, että asetat tekojemme seuraukset laajempaan yhteyteen. Kyllä kannattaa lukea ajatuksiasi ja mietteitäsi. Äärimmilleen vietyinä meidän kai sitten pitäisi palata omavaraistalouteen. Kaikkien vaatteiden, valmisruokien, koneiden ja kirjojen jne. tekeminen tai valmistaminen kuluttaa energiaa ja edelleen voi koitua luonnolle rasitukseksi. Käsittääkseni luonto kumminkin kestäisi hyvinkin tiettyyn rajaan asti sen "käyttöä", mutta ei tällaista ylenpalttista kerskakulutusta kuin nykyään: luonnon täydellistä tuhoamista hiljalleen.
Siksi en lähtisi liikoja painottamaan milloin minkäkin asian tai toiminnon mahdollista "syntisyyttä". Tietty maalaisjärki ja myös Luojan suoma luomakunnan järkevä käyttö on sallittua.
Kysymys 1323
Kysyisin tuosta eutanasiasta,tietysti on käsky 5. ja sitä on
noudatettava.
Mutta miksi ihmistä saa
väkisin pitää hengissä,jossain koneessa,jos hän haluaa lähteä pois ja on tehnyt sovinnon Jeesuksen kans. En ainakaan ite haluaisi olla vihanneksena koneessa,se on sairasta,mieti itse,olisit koneessa ja haluaisit lähteä pois,mutta et pysty sanomaan,etkä elehtimään,millään tavalla. Se on kidutusta,yhtä arvokasta,kuin tappaaminen. Ne ketkä on eutanasiaa vastaan,niitten pitäisi ottaa vastuu rukoilemisesta tällaisen ihmisen puolesta,eikä vaan vastustella,rukoilla niin kauan että Herra ottaa hänet pois tai parantaa
Ketään ei tarvitse väkisin yrittää pitää hengissä. Kyllä jokainen saa kuolla luonnollisen kuoleman, kun aika on. Varsinaisesti siis ei saisi puhua eutanasiasta, jos turhat hoidot päätetään tai jos sairas kieltäytyy kivuliaista loppuhoidoista, joiden merkitys on kyseenalainen.
Eutanasialla varsinaisesti tarkoitetaan kuolevan ihmisen täysin tahallista ja aktiivista tappamista. Siihen ei ihmisellä koskaan ole lupaa. Kuolevan ihmisen tuskaa voidaan helpottaa lääkityksen avulla (esim. morfiinipumppu on tehokas kipulääke) ja hyvällä ja asiantuntevalla saattohoidolla.
Monelle elämän viimeiset kuukaudet ovat merkityksellisiä. Useasti kuoleva haluaa suhteensa selväksi Jumalansa kanssa. Silloin hänen elämänsä loppuaika on varsin siunauksellinen, koska hän saa ottaa vastaan ristin ryövärin tapaan armon viime hetkellä. Hyvään saattohoitoon kuuluu siksi sielunhoitoa. Uskoa ei tarvitse kenellekään tuputtaa, mutta mahdollisuus elämänsä ja tekojensa uudelleen arviointiin on hyvä antaa, jotta kuolemasta tulisi portti taivaaseen.
Kysymys 1322
1. Sen minkä sidotte maan päällä,se on sidottu taivaassa. Tarkoittaako tämä rukoilemista toisen
puolesta.
2.eikö ihminen saa itse tehdä uskonratkaisut omassa elämässä,tällä tarkoitan lapsikastetta,
tavallaan pakotetaan jumalan yhteyteen. Eikö pitäis rukoilla lapsen puolesta,niin kauan,että hän tekee oman uskonratkaisun elämässä,kun alkaa jotain tajuamaan ja tajuaa syntisyytensä ja voi tehdä sydämestään parannuksen. En väitä olevani jokin viisas,haluan vain että totuus asuisi minussa ja ehkäpä sinä voisit valaista minua. Ite heräämällä heräsin uskoon noin kolme vuotta sitten. En halunnu uskoon,rukoilin vähän apua elämääni,mutta sainkin sellaisen elämyksen ja kokemuksen,sellaisen rakkauden,josta en oo voinut uneksiakaan.Elin kolkyt vuotta pimeydessä,kunnes sain valon,herran Jeesuksen. Sen Jälkeen tämä lapsi kaste on ollu yks ongelmistani ja epäilyksistäni. Mielestäni ainakaan pyhää henkeä ei saa kasteessa,koska ite sain sen kolme vuotta sitten ja siitä lähtien olen rakastanut Herraa ja tuntenut hänet
Ks. edellinen vastaus. Tuohon ykkösenä esittämääsi kysymykseen: Erityisesti tuossa
kohdassa on kysymys
ripistä eli siitä, että me tunnustamme syntimme rippi-isälle ja saamme häneltä synninpäästön
Jumalan nimessä. Keskeiset kohdat ovat Matt. 16:19
ja 18:18 sekä .Joh. 20:23.
Lue nuo kohdat
ajatuksella läpi. Niissä siis aluksi puhutaan päästämisestä, sitten sitomisesta. Tuo päästäminen
on syntien anteeksijulistamista katuvalle syntiselle, kun taasen sitominen tarkoittaa synnin
pidättämistä katumattomalta.
Kasteesta Tiit. 3:5 puhuu "uudestisyntymisenä" ja "Pyhän Hengen
uudistuksena". Jos ihminen menettää hänet luopumalla uskosta ja Raamatun sanasta, niin juuri
uskoon tulemisen kautta hänet saa takaisin sydämeensä. Juuri näin sai tapahtua - kiitos Herran! -
sinun kohdallasi.
Kysymys 1321
On ollu mukava viettää aikaa tällä palstalla ja kasvaa uskossa. Ite tulin uskoon voimakkaan herätyksen kautta koti sohvallani. En tuntenut Jumalan sanaa,enkä yrittänyt uskoon tulla,pyysin vain apua ahistukseeni. En kerenny rukoustani loppuun sanoa,kunnes valtava rakkaus täytti koko ruumiini ja sydämeni. Tuli niin hyvä olo,etten voinut muuta kun itkeä.Siitä hetkestä asti oon rakastanut Jumalaa ihan hirveenä. Elämäni muuttui yhdessä yössä ihan päällailleen,vaimo on meinannut soittaa valkotakkisetkin. Sen yön jälkeen raamattu on auennut mulle ja tuntuu että ymmärtää kaiken. Haluaisin,kysyä lapsi kasteeste. Olen varma että minussa vaikuttaa pyhä henki,sen jälkeen mitä koin ja koska rakastan Herraani Jeesusta niin äärettömästi ja pidän raamattua ehdottomasti Jumalan sanana ja totena. Elämäni on Jeesus. Oon välillä lipsahtanu polulta,mutta Jumalan armosta oon päässy sinne aina takaisin.Raamattu ei mainitse missään,että lapsi pitää kastaa,vaan ensin ihmisen pitää tehdä parannus. Eihän vauva voi tehdä parnnusta,eikä raamatussa kastettu yhtään lasta. Lisäksi oon tavannu monia uskovia,ketkä on ottanut kasteen vasta uskoon tulon jälkeen,heitä ei oo lapsena kastettu. Tykkään kirjoituksistasi ja näkee,että Herra on siunannut sinua viisaudella.
Ihanaa kuulla todistuksesi. Kiitos täyttää sydämeni, kun olet noin ihmeellisesti saanut kutsun Jumalan luokse. Hän siunatkoon sinua & läheisiäsi.
Tuosta lapsikasteesta. Tärkeintä olisi ymmärtää se syvällinen ja tärkeä seikka, että lapsi tarvitsee pelastusta, koska hän on aina turmeltuneen ihmiskunnan jäsen huolimatta siitä, että hän ei vielä ole pystynyt tekemään "omin käsin" pahaa. Eli sudenpentu on susi, vaikka pentuna niin suloinen ja sellaisena sopiva lemmikiksikin. Sen luonto on kumminkin suden: Kun ikää tulee lisää ja voimia enemmän iän myötä, tuo pentu rupeaa käyttäytymään enemmän ja enemmän suden lailla. Näin on myös pienen ihmisen laita. Hän on jo turmeltunut, vaikka ei vielä pysty turmelustansa "näyttämään".
Lisäksi kannattaa huomioida ainakin seuraavat seikat:
1) Kastetta verrataan Vanhan liiton ympärileikkaukseen (Kol.
2:11-12),
joka
suoritettiin
kahdeksan päivän ikäiselle. Näin siis kaste toimitetaan pienelle lapselle mahdollisimman nopeasti.
2) 1. Kor. 10:1-2 puhuu Mooseksen johdolla tapahtuneesta Punaisen
meren
läpikulusta kasteen
esikuvana. Israelin kansa kokonaisuudessaan kulki meren läpi. Myös lapset. Ketään ei jätetty rannalle, toiselle puolelle. Siksi ei myöskään Uuuden liiton aikana lapsia jätetä pelastuksesta osattomiksi ikään kuin rannalle odottamaan, kunnes he monien vuosien päästä ilmaisevat oman halukkuutensa päästä faaron joukkoja pakoon. Lähtokohtana on se raamatullinen totuus, että kaikki tahdotaan pelastaa ja tottakai lapset myös. Ja tottakai he haluavat turvaan, vaikka eivät osaa sitä vielä ilmaistakaan.
3) Tämän mukaisesti Uusi testamentti kertoo kokonaisten perhekuntien kastamisesta. Tuohon aikaan perhekunta piti sisällään kaikki sukulaiset, myös palvelijat/orjat perheineen. On selvää, että siellä oli pienet lapset mukana.
4) Room. 6 mukaan juuri kaste liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja
ylösnousemukseen. Vain
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus voi pelastaa. Kukaan ei kumminkaan tule liitetyksi Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen luonnollisen syntymän kautta vaan vain kasteen välityksellä. Siksi lapsikin tarvitsee kastetta. Siksi se on pelastuksen väline.
5) Kaste on Jumalan teko ja Jumala lysyy uskollisena omalle liitollensa. Me sen sijaan olemme usein uskottomat. Kun me käännymme uudelleen Jumalan puoleen, me palaamme kasteen liittoon ja tunnustamme rikkoneemme sen. Emme silloin tarvitse uutta kasteen liittoa, koska Jumala ei ole hylännyt solmimaansa liittoa meidän kanssamme. Ainoastaan me hylkäsimme kasteemme liiton. Uskoon tullessamme me palaamme kasteen armoon. Tai jos meitä ei ole kastettu, me haluamme sitten tulla kastetuiksi aikuisina.
6) Juutalaisilla oli kääntyville pakanoille "proselyyttikaste". Sekin toimitettiin kaikille, myös lapsille. Siksi oli selvääkin selvempää apostoleille, että kaste kuuluu kaikille, vaikka sitä ei nimenomaisesti erikseen mainita.
Näitä kohtia toivon sinun miettivän rauhassa rukouksessa Herrasi edessä. Hän siunatkoon sinun tutkistelussasi.
Kysymys 1320
Annetaanko LSRY:n toiminnassa tietoa kristittyjen maailmanlaajuisista vainoista ja kehoitetaanko rukoilemaan heidän puolestaan ja tukemaan heitä taloudellisesti? Kerrotaanko järjestöistä, jotka tukevat vainottua seurakuntaa?
Annetaan tietoa silloin tällöin. Heidänkin puolestaan rukoillaan. Herännäislehdessäkin on ollut joskus lyhyttä rukousta vainottujen veljien ja sisarten puolesta. Muistan ainakin yhden kirjoittamani pääkirjoituksen, jossa rukoilimme meidän oman ev. lut. kirkkomme vainoamien veljien ja sisarten puolesta. Eri järjestöistä ei ole tainnut olla liiemmin puhetta.
Kysymys 1319
Oliko kirkkoherra Voitto Viro liberaaliteologi?
En kommentoi, kun en tiedä.
Kysymys 1318
kysyisin et onko tupakanpoltto syntiä.raamatussa lukee että meidän ruumis on pyhänhegen temppeli jota ei saa turmella.eli siinä mielessä tupakka ei sovi uskovalle.mutt entä sitt ylensyönti eikö sekin turmele ruumista.entä ylilihavat ihmiset.ja laiskuus turmelee ruumista.entä nuuska.nicoretti purkat.ym näitä on paljon mitkä turmelee ja vahingoittaa ruumista.
Kyllä meidän olisi tarkoitus pitää hyvää huolta ruumiista. Ei sitä saa turmella millään aineilla tai vastaavilla. Tässä suhteessa se, mikä koituu ruumiin turmioksi, on Jumalan luomisteon pilaamista. Sitten täytyy ottaa huomioon, että esim. ylipaino taikka lihavuus ei aina ole ylensyönnin seurausta. Siihen voi löytyä monenlaisia ja hyvinkin erilaisia syitä (aineenvaihdunta, sairaus, lääkkeet jne).
Kysymys 1317
Kaimasi Timoteuksen ensimmäinen kirje, viides luku, jae 23: Älä
silleen
vettä juo, vaan nautitse jotakin viinaa sydämes tähden ja ettäs myös usein sairastat.
Tarkoittaako tämä sitä, että pitää ottaa välillä pieni huikka ikään kuin terveydeksi vai onko tällä joku syvempi hengellinen merkitys?
Ei tässä mitään syvällisempää merkitystä ole. Paavali antaa hyvän ohjeen Timoteukselle ollen huolissaan hänen terveydestään. Mutta ei tässä tietysti mitään lupaa anneta ryyppäämiseen.
Kysymys 1316
Hyväksyykö Raamattu lemmikit? Koraani ei tietääkseni hyväksy koiraa muuta kuin metsästyskäytössä.
Totta kai hyväksyy. 🙂 Jumalan luomia kaikki. Ja Raamatun mukaan kaikkea Jumalan luomaa voi "käyttää" hyvällä mielleä. Se on hänen luomanansa tarkoitettu meille iloksi.
Kysymys 1315
Kysymyksessä 65 ainakin käsitellään minunkin asiaani pintapuolisesti. Kysyisin
kuitenkin
tarkennusta. Siis jos on avioliitto, jossa nainen on viettänyt ennen avioliittoon menoa karseaa syntistä elämää sis. irtosuhteita vaikka ja kuinka.. Ja jos tämä nainen tulee myöhemmin uskoon ja katuu.. Onko miehellä ns. oikeutus eroon tuon menneen haureuden tähden? Nainen ei kuitenkaan olisi pettänyt miestään avioliiton ulkopuolisilla suhteilla. Kun siis ongelmia on tullut monen asian suhteen ja pohjalla tämä kaameus josta kerroin. Avioliitossa nainen on kuitenkin valmis tekemään kaikkensa asioiden korjaamiseksi tai ainakin hän tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan ja tahtoo yrittää olla kaikessa parempi Jumalan avulla. Voiko tästä kaikesta mahd. seuraava ero siis olla Jumalan tahdon mukaista? Koska siis tuntuisi että kaikki hakkaa vastaan.. Ja jos mies on sillä eron kannalla.. Vai tehdäänkö tässä syntiä?
Ja sitten toinen asiaa liippaava kysymys.. Onko Raamatun tekstiä ymmärretty oikein, kun tulkitaan että avioliittoa ennen on miehelle sallittu seksin harjoittaminen mutta ei naiselle? Kun eräs hlö perusteli ettei missään sanota että mies ei saisi harrastaa esiaviollista seksiä tai että se olisi haureutta.. Että naisen pitäisi olla neitsyt koska sitä lakanaa piti käydä heiluttelemassa jollekin, ja jos neitsyyden merkkiä ei tavattu naisen sai hylätä... Ja sitten vielä jossain kohdassa sanotaan että jos nainen ei joltain osin miellytä, hänet saa hylätä.. Eli ei tarvitsisi olla edes kyse neitsyydestä vaan vaikkapa tyhmyydestä..
Sydämeni sanoo että näissä mennään metsään ja pahasti, mutta kuulenko minä nyt vain oman kantani, en totuutta..
Mielestäni olet ihan oikeassa suunnassa! Jos nainen (tai mies)
on tehnyt parannuksen aikaisemmasta holtittomasta elämästään ja nyt haluaa elää Jumalan tahdon
mukaan uskollisesti avioliitossa, ei ole mitään oikeutta lyödä pyhää avioliittoa pirstaleiksi.
Ei Raamattu anna mitään erivapauksia miehille koskien seksiä ennen avioliittoa. Luetaan
vaikkapa Matteuksen evankeliumista Jeesuksen vanhempien hurskaita ajatuksia asiasta
(1:18-25).
Sitten tuo viittaus lopussa, jonka mukaan naisen saisi hylätä ihan mistä syystä tahansa, on
Jeesuksen VASTUSTAJIEN mielipide. Ei kai kukaan kristitty sitä puolustele?!
(Lue Matt. 19:3-9.)
Kysymys 1314
Hei, monille kavereilleni on tullut jo riparikutsut, mutta minulle ei, sillä en kuulu kirkkoon. Haluaisin silti käydä rippikoulun, joten miten voin ilmoittautua rippikouluun ? 🙂
Sinun kuuluu ottaa yhteyttä esim. omaan seurakuntaasi tai johonkin rippikoulua järjestävään tahoon. Monet herätysliikkeethän kirkossa järjestävät siunattuja rippileirejä. Näin pääset mukaan.
Kutsua et ole saanut, koska seurakunnassa ei ikään kuin tiedetä, että haluat mukaan. Siksi ota rohkeasti itse yhteyttä.!
Kysymys 1313
Olen kysellyt sinulta täällä kaikenlaista ja apuakin olen saanut, joten kiitos. Nyt kuitenkin taas tarvitsisin akuutisti vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.. Jos suinkin osaat ja pystyt vastamaan, niin olisin kovasti kiitollinen. Siunausta!
Ensiksikin, voiko avioero missään tapauksessa olla Jumalan tahto?
Toiseksi, olen rukoillut rukoilemasta päästyäni Jeesusta elämääni. Olen rukoillut että Jumala ilmaisisi minulle tahtonsa niin että minä ymmärtäisin. Olen lukenut paljon Raamattua ja kysynyt Jumalan tahtoa uskossa rukoillen. OLen polvistunut Jumalan eteen ja huutanut sanan varsinaisessa merkityksessä apua.. Kuljen oikeastaan jatkuvasti rukoillen mielessäni. Silti minulla ei ole hajuakaan mitä minun pitäisi tehdä tai minne mennä. En enää uskalla tehdä mitään, koska omat päätökseni ovat aina vieneet turmioon. Siksi huudan Jumalaa, mutta Hän ei vastaa.. Ei vastaa vaikka kuinka itkisin.. Olen sanonut Hänelle että ottaisi jo minut pois täältä, koska minä en enää jaksa yksin.. Huomiona vaan että saan kyllä apua masennukseeni, mutta tarkoitan nyt isompaa apua. Sillä minä todella en jaksa enää, eikä ihmisten apu eli puhuminen pelkästään auta.. Asioiden täytyy oikeasti muuttua, mutta ihmisillä ei ole keinoja muuttaa näitä juttuja. Ei heillä ole tietoa kaikesta kuten Jumalalla, ei ihminen voi sanoa toiselle tee niin tai näin niin kyllä onnistuu.. Ja jos minulla on tehtävää vielä täällä ajassa, niin toivoisin että Jumala sitten vastaisi MITÄ? Tahdon kerrankin elämässäni tehdä niin kuin on Jumalan tahto. Mutta mikä se on.. Ja kun minusta tuntuu että päivästä toiseen tilanne jatkuu ja jatkuu, eikä asiat aukene mistään solmusta yhtään mihinkään. Kipuilen todella tämän kanssa.. Minun on todella vaikeaa nyt vain luottaa että Jumala kuulee ja vastaa.. Tämä ehkä selvenee jälkimmäisistä kysymyksistäni. Minä en kestä enää kauan, lopulta menee mielenterveys.. Vaikka puolisoni mielestä se on jo mennyt.
Ja kolmanneksi, varmaan arvasit että nämä aiemmat kysymykset liittyvät yhteen. Jokatapauksessa, olen tullut uskoon kunnolla vasta avioliiton aikana joku aika sitten. Puolisolleni tämä on ilmeisesti kova pala, vaikka itse sanoo uskovansa. Minun näkökulmastani hän on vasta ovella ja kurkkii siitä sisään. Minä en kuitenkaan voi häntä pakottaa sisään, se ratkaisu on jokaisen tehtävä itse. Olen rukoillut puolisoni puolesta.. Minusta vain tuntuu että hänelle on vaikeaa heittäytyä Jumalan armon varaan.. Minä taas en enää muusta välitä ja tämän vuoksi olen hänen mielestään pimahtanut ja siksi tämä tilanne meillä jatkuu, koska en ole tulossa takaisin tuosta ovesta. Tahdon olla lujasti Jeesuksen rinnalla. Jotenkin välillä tuntuu jo niinkin hullulta että puolisoni onkin vihtahousun leivissä kun minua niin parjaa tästä. Hän ei siis ollenkaan käsitä esim sitä että tahdon kysyä Jumalan mielipidettä asioihin.. Olenko mennyt sinusta harhaan? Tämä asia ajaa meitä erilleen. Tämä minun uskoon tuloni on erottamassa meidät..
Vielä neljänneksi kysyisin onko väärin pyytää Jumalalta merkkejä? Eli jos minun pitää tehdä niin, niin sitten tapahtuu näin.. Tässäkin menen metsään puolisoni mukaan. Minä mielestäni kuitenkin olen ihan järjissäni, mutta uskon vain lujasti Jumalaan.. Siihen että Jumala pystyy halutessaan mihin tahansa. Ja käsittääkseni Jeesus on luvannut olla uskossa rukoilevan kanssa. Miksi sitten en saisi pyytää hänen mielipidettään asioihin? Olen ymmärtänyt että juuri sitä Jumala tahtoo. Ja puolisoni kun osaa väännellä toisten sanoja, on hän vääntänyt asian niin että "Jos minä siis rukoilen Jumalalta vastausta siihen kannattaako avioliittoa jatkaa vai ei, niin hän vastaa minulle sillä että löydän 500 euroa lenkipolulla myönteisen vastauksen myötä. Jos taas vastaus on kielteinen tuota rahaa ei löydy.." Tämä on puolisoni käsitys asiasta.. Minä en ole mitään 500 euroa pyytänytkään merkiksi mistään asiasta, puolisoni se tässä tuota avioliiton järkevyyttä miettii ja hänen mielestään periaate toimii edellä mainitulla tavalla jos minun uskomukseni on oikeassa. Minä taas oikeasti etsin vastauksia vaikkapa jostain raamatun tekstistä joka vahvistaa asian tai vahvan tunteen Jumalan läsnäolosta tai edes jotakin suuntaa.. Esimerkkinä omastani vaikkapa seuraava: puolisoni heitti sormuksensa pöpelikköön ja minä rukoilin että löytäisin sen.. En löytänyt.. Rukoilin etsiessäni tunnin jos toisenkin, merkkiä siitä että minun ei ole tarkoitus löytää sitä, jotta voisin lähteä pois. No hetken päästä päässäni oli hirvikärpänen, niitä en voi sietää.. Siispä lähdin pöpeliköstä pois, mutta tämä oli puolisostani käsittämätöntä. Vaikka minä sain rauhan tuon sormuksen etsimiseltä.. Silti minä olen nyt seonnut puolisoni mielestä. Siis kyllähän mä tajuan että tähän aikaan vuodesta noita ötököitä riittää, mutta mitä pahaa tuossa oli kun minä sain rauhan? Ja eikö muka ole mahdollista että Jumala olisi lähettänyt tuon ötökän? Minun ei enää ole pakko löytää sormusta. Löydän sen, jos löydän simple as that. Mutta siis meneekö sinusta minun touhuni jo yli?
Puolisoni tekee oloni huonoksi jo pelkästään sillä että jos kysyn häneltä jotakin , hän saattaa sanoa "kysy Jumalalta, kun sinulla kerran on suora yhteys Häneen.." Minä olen suoraan sanottuna ihan täynnä tätä, mutta en tahdo eroa, koska minä en voi käsittää sitä Jumalan tahtona.. Tai siis ajattelen että Jumala yhdistää, ei erota.. Mutta miksi tämän pitää olla näin vaikeaa.. Enkä minä todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella mistään enää. Puolisoni ei suostu tulemaan kanssani mihinkään terapioihin, hän ei halua ketään kolmatta kotiimme setvimään asiaa, hän ei halua tulla seurakuntaan tai olla sen kanssa tekemisissä, hän sanoo että tee mitä teet mutta kannat vastuun myös eli jos teen väärin saan kärsiä taas.. Siksi en tee mitään vaan odotan Jumalan apua.. Enkä tiedä edes mitä pitäisi tehdä, kärsivällisyyteni alkaa olla käytetty.. Olen rukoillut ja rukoillut ja rukoillut.. Tätä kaikkea on jatkunut jo liian kauan, uskoon tuloni oli kai viimeinen pisara..
Lopuksi, en todellakaan kuvittele että sinä Timo tietäisit vastauksen kaikkeen, mutta jos edes jotakin olisi sanottavaa.. Minä olen ihan lopussa. Olen epätoivoinen. Voi kun tämä tuska lähtisi pois..
Sain tässä asiassa kuitenkin jonkinlaista lohtua Hannan kiitosvirrestä
1. Sam 2:1-10. Olen
pyytänyt Jumalalta tuhat kertaa anteeksi kärsimättömyyttäni ja kaikkea muutakin, mutta nyt todella minulta alkaa voimat olla loppu. Mutta tapahtukoon silti Jumalan tahto, olipa se mikä hyvänsä.. Tahtoisin vain jotenkin jonkun varmuuden.. Ja koko elämäni annan Jumalan käsiin. Suo anteeksi tämä sotkuinen selostus, minulla vain ei ole voimia parempaan nyt.
Olenko minä nyt mennyt harhaan?
Toivotan sinulle siunausta kaikesta huolimatta! Samalla tietysti toivon, että löytäisit rauhan ja saisit avun hätääsi. Kuvauksesi oli varsin seikkaperäinen. Siitä saa aika hyvän kuvan ahdistuksen luonteesta. Vaikka toisaalta kaikki on juuri aivan niin sekaisin kuin kuvaat.
Itse en usko, että kannattaisi joka asiaan kysellä merkkejä ikään kuin Jumalan vastauksena. Hän on luomisen yhteydessä antanut niin sinulle kuin muillekin ymmärryksen. Hän tahtoo, että me käytämme sitä vastuullisesti ja ajatuksella. Arkiset ja maalliset asiamme ratkomme (pääsääntöisesti) sen avulla, emme pyytämällä merkkejä ylhäältä. Tuollainen merkkien pyytäminen voi enemmänkin kieliä omasta epävarmuudesta tai päättämättömyydestä, joka peitetään sitten "hengellisesti". Hengellisyyden ei tarvitse mennä ns. ylihengellisyydeksi, jotta se olisi aitoa. Uskovana saat luottaa Jumalan johdatukseen ja pyytää sitä päivittäin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että sinun koko ajan pitäisi saada merkkejä ylhäältä. Ei Jumala halua sellaista ja siksi hän antoi sinulle luomislahjana järjen ja ajatuksen. Toimi niiden mukaan rukouksessa Jumalan tietä kysyen. Käsittääkseni tästä johtuu osittain se, että et ole saanut omasta mielestäsi rukousvastauksia ihan kaikkeen pyytämääsi. Jos sisäistät tämän, voisit tältä pohjalta joskus avata keskustelua puolisosi suuntaan. Mitä mieltä hän on?
Parisuhteenne käsitteleminen ei varmaan onnistu näin netin kautta ja tuntematta teitä paremmin henkilökohtaisesti. Kyllä olisi hyvä ja tarpeen, että menisitte yhdessä jollekin avioliittoleirille. Esim. NMKY järjestää hyviä kursseja. Olen ollut itsekin mukana. Suosittelen.
Toivoisin, että voitaisiin palata asiaanne. Minusta olisi hyvä, että ottaisit rohkeasti vastuuta päätöksistäsi ja ratkaisuistasi. Katsotaan, millaiseksi arki muuttuu sen myötä. Palataanko asiaan vielä? Sydämellisin terveisin.
Kysymys 1312
Haluaisin tietää miten kristinusko suhtautuu munasolujen pakastamiseen ja myöhemmin niiden hedelmöittämiseen laboratoriassa silloin kun halutaan lapsi. Ja onko Raamtussa mitään kohtia joita voi soveltaa tähän.