Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 7–8/2024
Islamofobia
Timo Laato, päätoimittaja
Islamofobiasta puhutaan paljon. Se on ennakkoluuloisuutta islamia ja sen harjoittajia eli muslimeja kohtaan. Itse asiassa käsite tarkoittaa islamin herättämää pelkoa. Siitä syytetään yleensä henkilöä, joka jostakin syystä arvostelee islamia.
En kannata islamofobiaa. En minkäänlaista ennakkoluuloisuutta. En vihapuhetta. En syrjintää. Toivon omalta puoleltani rauhanomaista kanssakäymistä muslimien ja kaikkien uskontojen harjoittajien kanssa. Kristillinen rakkaus koskee jokaista. Ei edes vihamies ole poikkeus säännöstä. Jeesuksen vuorisaarna velvoittaa (Matt 5–7).
Mistä islamofobia nousee? Varmaan usein turhista ennakkoluuloista. Toisinaan joutuu kysymään, antavatko muslimit itse aihetta pelkoon islamia kohtaan.
Joka vuosi Open Doors -järjestö julkaisee raportin ”World Watch List”, jossa luetellaan 50 vaarallisinta maata kristityille. Joka vuosi vahvasti islamilaiset maat on merkitty punertavilla väreillä, eli niissä maissa kristittyjen vaino on äärimmäisen vakavaa tai erittäin vakavaa. Jos näiden maiden kristityiltä kysytään syytä heidän islamofobiaansa, syy on selvä: heitä vainotaan ankarasti, heidän ihmisarvonsa on poljettu maahan, rikoksia heitä vastaan ei aina edes yritetä selvittää asianmukaisesti, heille ei suoda täysiä kansalaisoikeuksia.
Euroopan unionia ja muita länsimaita on – ties kuinka kauan – kehotettu vaatimaan kristityille muslimimaissa samoja oikeuksia kuin muslimit saavat länsimaissa. Turhaan. Todellista uskonnonvapautta ei ole. Ei sallita avointa evankeliumin julistusta, ei etenkään evankeliointia muslimien parissa. Muslimi ei saa kääntyä kristityksi, paitsi oman henkensä uhalla. Hän joutuu mitä ilmeisimmin valtion hylkimäksi, sukunsa hylkäämäksi ja väkivallan tai kunniamurhan ansaitsevaksi hylyksi. Kirkkojen rakentamista ei juuri sallita – ja jos sallitaan – ei ilman muuta ja monia muita ”muttia”. Jumalanpalveluksia häiritään. Ne voidaan keskeyttää tai ne keskeytyvät, kun sisään ryntäävät aseistetut ja aseillaan ampuvat militantit. Enkä tässä ehtinyt luetella kaikkea.
Tämä islamofobia ei edes koske vain kristittyjä. Myös islamin sisäinen valtataistelu käy ankaraksi. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. On järkyttävää tietää, että muslimit tappavat myös toisiaan, toisinaan minkä kiireiltään ehtivät. Kaksi pääsuuntausta (sunnalaisuus ja šiialaisuus) eivät elä sovussa keskenään. Monet muut pienemmät suuntaukset harmittavat vielä enemmän. Länsimaihin on paennut miljoonia muslimeita paetessaan toisia muslimeita. Onko oikein?
Viime vuosina ehkä eniten ihan todellista islamofobiaa on luonut ISIS eli ”islamilainen valtio”. Järjestön brutaali väkivalta ja raakaakin raaemmat teloitukset herättivät puistatusta. Asiaan kuului, että kaikki videoitiin ja näytettiin nonstoppina omilla kanavilla. Kun Suomessa keskusteltiin täältä mukaan lähteneiden taistelijoiden tai heidän vaimojensa (tarkoituksella monikossa) ja lastensa palauttamisesta, ei media tietääkseni syyttänytkään hankkeen arvostelijoita islamofobiasta. Kaikki pelkäsivät. Hallitusta myöten.
Olin itse Ruotsissa, kun Hamas lokakuussa -23 hyökkäsi Israeliin ja murhasi eläimellisellä raivolla toistatuhatta juutalaista. Kylmänkalsea puistatus valtasi mielet siitä syystä, että ruotsalaiset, maailman ehkä ”palestiinalaismyönteisin” kansa, näkivät, kuinka väki ryntäsi kaduille Allahin nimessä heiluttamaan lippuja, iloitsemaan ihmisten säälimättömästä silpomisesta, teurastuksesta, polttamisesta, jopa räjäyttämisestä ja tietysti joukkoraiskauksista. Eikä edes pieniä lapsia säästetty. Miten tämä on ymmärrettävissä?
Ruotsissa on lähiöitä, joihin ei edes poliisipartio mene aseistettuna väkivallan pelosta. Vallan ovat riistäneet maahan muuttaneet, usein muslimitaustaiset joukot, jotka ovat siirtäneet lähtömaansa levottomat olot uuteen kotimaahansa. Israel on julistanut Malmön kaupungin juutalaisille vaaralliseksi kaupungiksi ja varoittanut kansalaisiaan matkustamasta sinne.
Turkissa ei edelleenkään pystytä edes keskustelemaan noin 1,5 miljoonan armenialaiskristityn tapattamisesta yli sata vuotta sitten. Vastaavaa tapahtuu esimerkiksi Nigeriassa tänään. Siellä tapetaan joka vuosi kristittyjä uskonsa tähden enemmän kuin muualla maailmassa yhteensä! Harva saa lukea tätä lehdestä.
Suomen pakolaiskeskuksista kuulee viestiä, että kristityiksi kääntyneitä entisiä muslimeita muslimit uhkaavat ja eristävät erilleen muista. Väliin uhkaukset toteutetaan. Joskus uskoaan tunnustavan maahanmuuttajan on muutettava pois saadakseen olla rauhassa. Viranomaiset eivät ole pystyneet ratkaisemaan ongelmaa. Joskus kristityiksi tunnustavia pakolaisia on työnnetty täyteen ahdetuista kumiveneistä säälimättä Välimeren aaltoihin hukkumaan. Viha on sydämetöntä.
Uskoisin, että erityisesti naisilla olisi syytä pelkoon. Euroopassa on keskusteltu sharia-lain voimaan saattamisesta Euroopassa elävien muslimien parissa. Se tarkoittaisi eriarvoisuuden hyväksymistä. Palattaisiin takaisin pimeään keskiaikaan tai aina kivikaudelle asti. Palstatila ei riitä kertomaan, mitä kaikkea olisi luvassa. Riittää, kun muistelee lukemiaan uutisia. Käytännössä luopuisimme YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimuksista. Sitä paitsi islaminuskoisille ei sitten lopulta riittäisi vain osittainen sharia-lain voimaantulo, vaan seuraavaksi he vaatisivat koko lain noudattamista kaikkialla yhteiskunnassa. Islamiin kuuluu erottamattomana osana alistuminen Allahin tahtoon varauksetta. Poikkeuksia ei sallita. Moniarvoinen tai -kulttuurinen yhteiskunta on mahdottomuus.
Tarkoitukseni ei ole lietsoa islamofobiaa. En pyri luomaan erinäisiä ennakkoluuloja islamia kohtaan. En halua myöskään, että muslimeita kohdellaan huonosti tai ihmisarvon vastaisesti. Toivon, että he kuulevat heitä rakastavasta Jumalasta, joka antoi oman rakkaan Poikansa kuolemaan heidän syntiensä ja meidän syntiemme edestä. Islamofobia on kuitenkin ilmiö, joka perustuu laajasti ottaen muslimien omaan väkivaltaiseen historiaan ja vihamielisiin asenteisiin. Olisiko heidän omasta mielestään olemassa rauhanomaista islamia?