Kysymykset
Kysymys 1303
Olen 14 vuotias, ja haluan käydä rippikoulun ensivuonna. Minua ei ole kastettu, koska vanhempani ei kuulu kirkkoon. Pitääkö minut kastaa? Jos pitää, milloin ja miten se tapahtuu?
Rippikouluun voi tulla ja sen voi jopa suorittaa ilman, että olisi kastettu tai tulisi kastetuksi. Varsinainen kirkossa toimitettava konfirmaatio ja Herran pyhälle ehtoolliselle osallistuminen tämän rippikoulun jälkeen ei ole mahdollista ilman, että sinut kastetaan ensin. Se voidaan suorittaa esim. samassa yhteydessä konfirmaation kanssa kirkossa. Tai jossain muualla sitä ennen.
Lähde rohkeasti mukaan rippikouluun! Johtakoon Jumala sinun tiesi ja tulevaisuutesi.
Toivotan Herramme ja Vapahtajamme läsnäoloa elämääsi.
Kysymys 1302
Itsepuolustuksen käyttämisen kanssa kristityllä voi usein olla se ongelma, että ei tiedä onko hyökkäys vainoa evankeliumin tähden vai jotain muuta. Kun on kysymys uskonnollisesta vainosta, niin kristittyjen tulisi paeta tai julkisen esivallan suojella heitä ja heidän omaisuuttaan. Eli jos vähänkin epäilee, että hyökkäys johtuu uskosta Jeesukseen, niin on parempi tehdä vain "passiivista vastarintaa" eli pyrkiä pois tilanteesta torjunnoin, väistöin ja pakenemalla käyttämättä vahingoittavia ratkaisuja. Eikö ole oikein kristityn aina puolustautua voimakeinoin, jos joutuu YLLÄTYShyökkäyksen kohteeksi ja ei tiedä mikä on hyökkäyksen motiivi? Nämä ovat osittain omantunnon kysymyksiä, koska näihin Raamattu ei vastaa suoraan.
Tätä on kyllä hyvä miettiä ja pohtia. Tietysti kun yhteiskuntamme sallii kansalaiselle itsepuolustuksen, niin sitä voi käyttää. Ei ole kuitenkaan syytä ruveta uskonpuolustajaksi itsepuolustuksen avulla. Uskon ainoa ase on "sanan miekka", ei muuta. Jos taas on kyseessä suoranainen vaino uskon tähden, niin ei siinä auta joku itsepuolustustaito tai kamppailulajien harrastus.
Kysymys 1301
Luen Raamattu Kansalle-käännöstä enkä mitään vanhaa käännöstä koska en pidä vanhasta kielestä, jota ymmärrän huonosti ja jota kukaan ei enää puhu.
Samasta syystä en esim. kanna kaivostamme vettä keittiöön, koska meillä on vesijohto ja hana.
Onko mahdollista, että vanhaa käännöstä "palvotaan" eli arvostetaan liikaa?
Joku voisi myös vaatia niinkin, että pitäisi lukea alkukielellä, aramealla, vai mikä se kieli nyt sitten olikaan?
Hyvä, kun luet Raamattua.
Ja mielellään jotain muuta käännöstä kuin vuoden -92 käännöstä. Raamattu Kansalle-käännös on jälkimmäistä paljon parempi.
Vanha Testamentti on kirjoitettu hepreaksi ja jotkut osat sitten tosiaan arameaksi. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Ja jos sinulla on mahdollisuus opetella näitä kieliä, se on entistä parempi! Voit tulla vaikka Göteborgiin opiskelemaan. Hae netistä esiin sivut Församlingsfakulteten i Göteborg.
Kysymys 1300
Luettuani tämän kohdan aloin epäröimään voinko harjoitella itsepuolustuslajia, jossa lyödään ja potkitaan munille? Toisaalta Mooseksen laki jopa päästää rangaistuksesta vapaaksi, jos yöllä vahingossa tappaa sisään murtautuvan varkaan. Yllä mainittu raamatunkohta kuuluu Israelin vanhan liiton yhteiskunnalliseen lakiin, eikä se koske meitä. Jotain opittavaa meillä kyllä siitä on eli hedelmättömäksi tekeminen vahingossakin on vakava asia.
Mainittu
kohta ei puhu itsepuolustuksesta vaan muusta. Ks. kysymys 1292.
Kysymys 1299
Mitkäs ovat Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen suhteet Suomen Rukoilevaisen kansan yhdistykseen?
Olemme avoimia eri suuntiin ja siunaamme kaikkea hengellistä työtä evankeliumin totuuden puolesta.
Luvalla sanottuna en tunne Suomen Rukoilevaisen kansan yhdistyksen toimintaa enkä sen vastuunkantajia kovinkaan hyvin. Käsittääkseni sillä ei ole paljoa toimintaa nykyisin. Siksi sen arvioiminen ei ehkä ole niin helppoa. (Menneisyydessä on tehty joitakin vääriä ratkaisuja esim. virkakysymyksen suhteen. Kaiken tuon saa uskoa anteeksi tunnustamalla Jeesukselle omaatuntoa vaivaavat viat.)
Kysymys 1298
Voiko kristitty harrastaa moottoriurheilua? Esim. motocross tai enduro on todella fyysisesti rankkaa urheilua.
Voi harrastaa. Aika kallista puuhaa, eikö?
Kysymys 1297
Kommenttina vaan, kun joku oli kysynyt 41-säkeistöisen "Sen suven suloisuutta" (Vanha Virsikirja nro 412) veisaamisen kestoa. Ainakin tämänvuotisten kesäseurojen jumalanpalveluksessa me Kristuksen päälle uskovaiset pyhät pauhasimme tain kaltaistiella virrell' n. 48 minuuttia. (Toki ko. virttä veisataan eri koraaleilla ja tämä oli aika hidas.)
Näin. Nyt se on todistettu.
Kysymys 1296
Herran rauha olkoon sinun henkesi kanssa!
Muutama kysymys:
1. Onko väärin, jos saman päivän aikana käy kahdesti messussa ja ehtoollisella (esim. aamulla ja ehtoolla)?
2. Rikotaanko kolmatta käskyä, jos on viikonloppuleirillä eikä sen tähden kerkeä jumalanpalvelukseen? Entä jos kyseessä on vaikkapa seurakunnan lastenleiri, jolla on aamuhartaus, muttei ehtoollista? Entä onko pyhäpäivänä leirillä oleminen väärin, jos leirin jälkeen on mahdollisuus käydä oikeaoppisessa (herätysliikkeen) ehtoojumalanpalveluksessa?
3. Olen nyt kesätöissä (asiakaspalvelutyötä), mutta asiakkaita ei näy eikä kuulu. Olen jo hoitanut kaikki piha- ja siivoushommat, jotka minua kehotettiin tekemään, jos joudan. Syyllistynkö nyt laiskuuden syntiin ja rikonko täten seitsemätttä käskyä, kun vain istun ja luen rukoilevaisten verkkosivuja?
Kiitos!
1. Jeesus sanoo, että "niin usein kuin te syötte ja juotte". Siinä ei ole rajoitusta. (Mutta tätä ei tietysti kannata venyttää siihen mittaan, että rupeaa koko pyhäpäivän nauttimaan ehtoollista kerta toisensa jälkeen.)
2. Kaikkkiin kysymyksiin vastaukseksi "ei".
3. Jos olet tehnyt kaikki työsi eikä muuta ole tarjottu, niin olet ollut ahkera työntekijä. Tuommoisia Suomi tarvitsee! Jatka samaan tapaan ...
Kysymys 1295
Miten rukoilevaisuus suhtautuu kirkon muihin herätysliikkeisiin? Voinko esim. minä evankeelisena osallistua Vanhan käsikirjan jumalanpalveluksiin?
Entä miten rukoilevaisuus suhtautuu muihin kristillisiin kirkkoihin, esim. opetetteko, että myös katoliset ja ortodoksit voivat päästä taivaaseen, jos ovat Pyhän Hengen elävässä uskossa?
Rukoilevaisuudessa opetetaan, että jokainen Jeesukseen turvaava ja häneen uskova kastettu kristitty pääsee taivaaseen. Olipa hän mitä kristinuskon haaraa tahansa. Myös katoliset ja ortodoksit ja muut pelastuvat samalla tavalla.
Evankeelisena kristittynä voit osallistua ihan hyvin ja esteettä vanhan käsikirjan mukaisiin kirkonmenoihin.
Kysymys 1294
Olen tässä mietiskellyt eräitä seikkoja. Tein pikkuveljelleni rippilahjaksi Psalttarin runomuotoisena (käytin siinä kaikkia kolmea omistamaani Raamatun käännöstä). Lahja ei kuitenkaan meinannut valmistua ajoissa ja niinpä valvoin lähes koko lauantain ja sunnuntain välisen yön tehdessäni runoelman alkukirjaimia valmiiksi. Oliko tämä väärin pyhäpäivänä?
Toiseksi: onko runoelmaa väärin tarjota kustannettavaksi (äitini mielestä sitä pitäisi) vai onko se turhaa oman kunnian pyytämistä?
Kolmanneksi: ovatko psalmit, runollisisa tekstejä kun ovat, alkukielessä jonkinlaisia runoja, eli onko niissä esim. runomittaa, riimejä tai rytmiä?
Et sinä tuossa ahkeruudessasi mitään väärää tehnyt. Joskus näin on meneteltävä, kun aika uhkaa loppua kesken. Ei tästa sinulle mitään tapaa tullut ...
Kokeile ihmeessä tarjota runoelmaa kustannettavaksi. Ei siinä kai mitään menetäkään. Päinvastoin Jumalan sana siinä leviäisi!
Vanhan Testamentin runouden saloja ei vielä täysin ymmärretä. Ne sisältävät kyllä rytmiä ja sellaista, mutta eivät ole mitenkään loppusoinnullisia riimejä meidän kielemme merkityksessä.
Kysymys 1293
Ihmiset eroavat ja avioituvat uudelleen välittämättä siitä mikä on Jumalan sanan valossa oikein. Eli se on synti, ellei ensimmäinen aviopuoliso ole pettänyt tai kuollut. Kuitenkin niin tehdään ja papit vihkivät. Miten Jumala rankaisee nämä tapaukset? Tuntuu siltä, että elämä jatkuu uudelleen avioitumisen jälkeen aivan normaalina eikä mitään suurta katastrofia heillä ole, ainakaan tässä elämässä. Siten se toiminta on aika helppoa. Erotaan, kun ei tunneta enää rakkautta. Ja kierre jatkuu.
Herra Jumala vihaa hylkäämistä (Mal. 2:16). Kyllä se tulee esiin tavalla tai toisella sen kohdalla, joka toimii väärin.
Kysymys 1292
Täällä on kirjoitettu itsepuolustuksesta. Otan siihen nyt kantaa. Itsepuolustuslajin harrastaminen ei välttämättä ole sen kummempaa kuin leikkiminen tai tanssiminen. Itselleni tärkein syy treenata on elämää varten itsepuolustusta. Tosin kyllä se hauskasta leikistäkin käy, vaikka tosin sparritreenit eivät aina ole niin hauskoja. Muita syitä harjoitella on fyysinen kunto ja henkisen valmiuden kehittyminen. Krav magaa arvostan siksi, että siinä harjoittellaan aina niinkuin olisi kyse henkeä uhkaavasta tilanteesta eli oletetaan, että tilanne on pahin mahdollinen. Lajin perustaja Imrich Sde-Or (ennen Lichtenfeld) tai lyhyesti "Imi" korosti korkeaa moraalia itsepuolustuksen käytössä ja nöyryyttä siinä mielessä, että ei käytä taitoja pönkittääkseen omaa imagoa. Hän sanoi että pitäisi olla niin taitava ettei tarvitse tappaa. Sotilas-krav magassa tilanne on toinen. Siinä pyritään tietääkseni tappamaan toinen. Sen sijaan siviili-krav magassa pyritään ensisijaisesti välttämään itseen kohdistuva vahinko ja poistumaan paikalta. Silti jotkut siviili-magan liikkeet voivat tappaa jos ne tehdään liian kovaa. Toisaalta oli mikä itsepuolustuslaji tahansa, niin jo pelkkä lyönti voi tappaa. On muistettava että krav maga on kehitetty Israelissa 1930-luvulla ja koviin olosuhteisiin, jossa piti varautua pahimpaan. Suomen lainsäädännön puitteissa krav magaa käytettäessä sellaisenaan voi saada syytteen hätävarjelun liioittelusta.Toisaalta lähes kaikki itsepuolustuslajit ovat raakoja sellaisenaan käytettynä. Jokaisesta lajista löytyy kuitenkin sovellettavaa.
Parhaimmasta päästä itsepuolustuslajeina pidän scandinavian defendoa, krav magaa ja kickboxingia.
No niin. Tässäpä tietoa kerrakseen. Itsepuolustus on lain valossa oikein. Tietyissä ammateissa se on välttämätön (esim. armeijassa, poliisissa, vartiointihommissa). Israelissa on paljon erilaista, itsepuolustukseen liittyvää harrastusta ja kehittelyä. Melkoisen luonnollisista syistä. Myös aseellinen varusmiespalvelus kuuluu tietyssä mielessä samaan kastiin. Samoin poliisiopiston koulutus käsiaseen tai lamaannuttimen käyttöön.
Näissä asioissa on tunnettava tarkkaan oma vastuunsa. Jos sitä ei ole tai tajuaa sen puutteelliseksi tai ymmärtää kriisitilanteessa reagoivansa ylimitoitetusti, kannattaa harkita omalla kohdallaan harrastuksen mielekkyyttä. Sinänsä raamatullista estettä ei ole itsepuolustuksen harjoittamiseen.
Kysymys 1291
Joutuuko kaikki ihmiset ja pikkulapset helvettiin jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta? Maailmassa
on varmasti miljoonia pieniä lapsia jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta ja kuolevat
pieninä tai aivan sylivauvoina. Mikä on luterilainen opetus tähän asiaan? Vanhassa Testamentissa
on kohtia joissa Jumala itse käskee tappaa kokonaisia heimoja ja myös pikkulapsia
(1. Sam 15:3).
Raamattu kuitenkin kertoo usein vertauskuvin siitä, kuinka Jumalan rakkaus on paljon suurempaa
kuin ihmisen rakkaus (Matt.7:11, Luuk.23:24 jne).
Jos
ihmiseltä
kysytään
niin esim. sellaisten
sylilasten ikuiseen helvettiin joutuminen, jotka eivät koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta tuntuu kuitenkin täysin kohtuuttomalta. Eli jos ihminen näyttäisi kykenevän asettumaan tällaisten lasten puolella ja tahtoisi heidän pelastuvan niin eikö tämän oletuksen mukaan vähintään yhtä paljon Jumalan?
Tämä ei ole tarkoitettu halventavaksi kysymykseksi, mutta toivoisin, että et vastaisi tähän
kysymykseen "Tämän takia evankeliumilla onkin kiire, että kaikki sen kuulisivat". Tämän vastauksen olen kuullut jo monesti ja se ei vastaa lainkaan kysymykseen vaan kiertää sen.
Esittämäsi kysymys on vaikea. Jopa niin vaikea, että en uskalla
siihen vastata itsekään. En ainakaan "lopullisesti". Ikään kuin tietäisin. Raamatun valossa on
selvää se, että evankeliumilla on tosiaan kiire. Sen kautta pelastutaan! Se on siinä. Toisaalta ei
Raamatussa anneta aivan suoraa vastausta siihen, miten käy esim. pikkulasten, jotka kuolevat
kuulematta Jeesuksesta. Entä sitten pakanat, jotka eivät ehdi kuulla Jeesuksesta. Jos sanottaisiin
suoraan, että heidän käy hyvin, niin miksi evankelioida? Eipä olisi mitään tarvetta lopulta, eikö
totta? Ainoa, jonka voimme tietää varmuudella, on se yksinkertainen totuus, että vain ja
ainaostaan Jeesus pelastaa. Eikä ole "pelastusta yhdessäkään toisessa nimessä"
(Apt. 4:12). Kaikki muu jää meille lopulta arvailujen varaan. Mutta
evankeliumin totuuden
tiedämme
ihan tarkkaan ja varmasti. Monet vaikeat asiat jätän luottavaisin mielin Jumalan ratkaistaviksi.
Kysymys 1290
Voiko näin ripittäytyä? Katelin netistä homoseksuaalista pornografiaa ja harrastin itsetyydytystä. Voinko saada anteeksi. Olen nuorukainen ja toiminut SLEY:N jumalanpalvelusyhteisössämme suntiona, pyhäkoulunopettajana ja ehtoollisavustajana ja harkinnut papinkin uraa. Mitä minä voin nyt tehdä?
Jeesus on sovittant ristillä myös nämä synnit. Saat hänen tähtensä uskoa kaiken anteeksi. Rohkaisen sinua etsimään itsellesi hyvän ja luotettavan sielunhoitajan, jonka kanssa voit jutella avoimesti ja luottamuksellisesti kaikesta vaikeasta. Jatka matkaasi omatuntosi vapautettuna. Siunauksen toivotuksin.
Kysymys 1289
Rauha teille! Olen jo sangen kauan mietiskellyt kiinnostavaa kristologista kysymystä, joka lienee pitkälti teologista hiustenhalkomista, mutta ajattelin silti uteliaisuuttani kysyä: Oliko Kristuksen pre-eksistenssi pelkästään jumalallinen vai myös inhimillinen? Ilmeisesti Athanasioksen tunnustuksen perusteella voidaan näin ajatella. Ilmeisesti Kristuksen nykyinen olemus on kuitenkin sekoittamatta ja erottamatta sekä jumalallinen että inhimillinen ollen täydesti molempia. Eli onko Kristus jotenkin muuttunut inkarnoituessaan vai onko Hän saanut vain jumaluutensa lisäksi myös ihmisyyden? Ja onko tämä Kristuksen ihmisyys ikuinen vai jääkö se joskus pois, mikäli Hänen pre-eksistenssinä ei ollut inhimillinen?
Raamattu puhuu siitä, että
iankaikkinen Jumalan Sana, joka on siis itsekin Jumala
(Joh. 1:1), tuli lihaksi eli ihmiseksi
(Joh. 1:14). Se
on
"pelastushistoriallinen tapahtuma": sitä ei ollut ennen kuin se tapahtui. Siksi Kritstus ei inhimillisen luontonsa puolesta ole ikuinen vaan jumalallisen luontonsa puolesta.
Nyt tosi ihmiseksi tultuansa hän on tosi ihminen ja tosi Jumala. Eikä se tila muutu joskus iankaikkisuudessa tai taivaassa. Jeesus on lihaksi tullut Jumalan Sana. Nyt ja aina.
Kysymys 1288
Minun on ihan pakko kirjoittaa tämä. Kysymys 1247! Ai siitäkö onkin ollut kyse? Siksikö elämässäni kaikki on mennyt pieleen? Tai ainakin hyvin epämieluisasti. Olisin itse voinut lähettää tuon viestin 1247, pari "pikku" juttua lisäten. Nyt aikuisena vasta olen tullut uskoon. Ja toivon todella että elämäkin alkaa mennä kuten "kuuluisi". Voi hyvänen aika kun sitä onkin ollut tyhmä! Miksei kukaan ole kopauttanut tällaisella nuijalla aiemmin!! Oi jospa tällainen palsta olisikin ollut silloin kun minä olin 15, siis tämän ja monen muunkin kysymyksen&vastauksen vuoksi näin totean.. Huoah!! Anna anteeksi Jumala, jälleen kerran! Nyt tuon menneen kanssa on sitten vain elettävä. Nöyrin kiitos kysymyksen esittäjälle ja sinulle Timo.
Kuule, kuka oletkin, niin tahdon sinullekin julistaa kaikki sinun menneen vaelluksesi vaivat ja erheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä! Ihanan rehellistä tilitystä sinulta. Tuli ihan väkisin mieleen se samarialaisen naisen sana (Joh. 5:29). Sen tausta on erilainen kuin oman elämäsi, mutta yhteistä on se riemu, että ei tarvitse peitellä eikä kieltää tekemäänsä vääryyttä, vaan sen saa tunnustaa ja uskoa anteeksi. Juuri se vapauttaa, vaikka ei sitä uskoisi ennen kuin itse kokee! Jumala johtakoon elämääsi. Hän rakastaa sinua ja tahtoo sinulle hyvää.
Kysymys 1287
Henkilökohtainen kriisi ajoi minut tähän ja siksi kysyn. Onko väärin kuunnella joskus sellaista musiikkia jonka tietää olevan lievästi sanottuna synkkää?
No minä olen nuoruudessani kuunnellut todella synkkää musiikkia, silloin en ollut uskossa.. Musiikki kuitenkin silloin helpotti oloa, kun siihen sai huutaa ja hukuttaa tuskansa.
Huomasin tässä eräänä kertana, että tämä musiikki vaikuttaa minuun yhä vapauttavasti. Jos siis koen tämän itselleni hyväksi, teenkö oikein? En minä tiedä vaikuttaako muilla samoin, mutta itse koen todella vapauttavaa oloa.
Kaikella kunnioituksella, mikään humppa tai kevyt musiikkikaan (minulle se kaikki on humppaa..) ei oikein iske.. Minulla musiikin pitää ilmeisesti mennä luihin ja ytimiin, ja humppa saa aikaan ällötystä ja pahoinvointia..
Musiikki on kuitenkin ilmeisesti hyvin tärkeä asia minulle, sen huomasin taas pitkän tauon jälkeen. En oikein edes ymmärrä miten olenkin kestänyt ilman näin pitkään.. Sellainen tunnekuohu siitä tuli, ja hyvä vahvempi olo. En usko että uskoni mitenkään kärsii, koen vain saavani extrapoweria..
Mutta onko tuo mielestäsi tulella leikkimistä? Sanoitus on aika rankkaa ja tyylilajikin melko rytinää.. Olisiko sinusta niin väärin joskus purkaa ahdistustaan kunnon päänjyristyksellä?
Uskon silti Jeesukseen ja ehkä jopa jaksan tämän harmauden paremmin.. Onhan tämä parempi vaihtoehto, kuin vetää pää täyteen, vai onko? En tiedä. Minä en tiedä enää muutenkaan mitään.. Paitsi että on vain yksi Jumala.
Siunausta, sinulle Timo ja kaikille teille muille myös.
Aavistuksen verran itselleni jäi epäselväksi, mistä musiikista
on kyse ja minkälaisesta sanoituksesta. Olen itse omassa elämässäni kokenut, että joskus on hyvä
saada vahvistusta oikeankaltaiselle "synkkyydelle" - vaikka samalla on ehdottomasti muistettava,
että Pyhä Henki on ilon ja rauhan Henki. Mutta tarkoitan lähinnä sitä, että Raamatussa moni
ajallinen asia näytetään oikeassa valossa ja sitä "synkistellään" ilman että lukija tai kuulija
ahdistettaisiin itsetuhoisiin ajatuksiin (vrt. death metal-musiikki). Esimerkkinä voidaan mainita
Saarnaaja, jossa toistetaan "kaiken turhuutta" ja kaiken uuden "vanhoillisuutta". Ei mitään uutta
auringon alla. Ei mitään, mikä ei olisi turhuutta - paitsi "Jumalan pelko ja hänen tahtonsa (lue
12:13). Tällainen näkökulma on varsin terveellinen ja silmiä
avartava.
Eikö? Joissakin
lauluissa, musiikkikappaleissa tai runoissa voi olla samantapaista näkökulmaa.
Mieti ja rukoile tästä käsin kuuntelemaasi musiikkia. Varjelusta ja runsaasti iloa elämäsi
matkalle!
Kysymys 1286
Kysymys 1070 kirvoitti minut kirjoittamaan. Koen oikeastaan kaiken hyvin omakohtaisesti, tapaukseni on siis samankaltainen.. Mitä arvoisa pastori ehdottaisit minulle? Sieluni kaipaa ravintoa, tuntuu että elämäni on vain pepun pyyhkimistä, ruoan laittoa, siivoamista ja lasten perään kyttäämistä. Rakastan lapsiani ihan hirveästi, mutta oma sieluni on kuin repaleinen rätti.. Ehdotit kysymyksen 1070 esittäjälle että puhuisi ensiksi miehelleen.. No olen minä puhunut, mutta hän ei tajua mitään ongelmaa.. Paitsi minut. Hänen mielestään olen vain huono äiti kun en jaksa omia lapsiani.. Ja siitähän minulle maksetaan (hyvin huonosti tosin).. Ja senkin mitä teen, teen kuulemma huonosti. En ehkä ole sellainen "kodinhengetär", mutta yritän kaikin voimin pitää paikat siistinä. Mutta minkäs teet kun yhden paikan siivoat on toinen paikka sotkussa.. Eräät kun sotkevat kaiken päivää.. Lapset on lapsia, mutta aina en jaksaisi.. Ja kun sitten teen omia ratkaisuja minkä tahansa suhteen, toteaa mieheni minun olevan tyhmä. Eli en enää uskalla edes yrittää järjestää esim kaappeja mielestäni järkevämmiksi. Kaikkeen kysyn ensin neuvoa. Mikä sekin on väärin. Ja jos en juuri sillä hetkellä kun mieheni olisi halunnut, olekaan jynssänyt jotakin nurkkaa, saan haukut. Mieheni on hyvin dominoiva.. Mieheni tekee kotoa töitä, eli hän on jatkuvasti läsnä. Varmaan iso osa ongelmaa on se että joudun kokoajan olemaan ns. valvovan silmän alla. Ja aina koen syyllisyyttä jos hetkeksi istahdan vaikka johonkin. Minun oma aikani on että imuroin yksin yläkertaa, leikkaan nurmikkoa tai puuhaan pyykkikoneella kellarissa.. Ketään sukulaisia ei ole, jotka voisivat auttaa. Asumme niin kaukana. Ystäviäkään ei hirveästi ole lähellä. Sekin joka on, hänelle en uskalla kertoa mitään.. Piirit on kuitenkin pienet. Meillä ei ole rahaa palkata ketään ulkopuolista avuksi ja ketään ilmaista ei mies halua kotiimme "kyttäämään". Sosiaalitoimistoonkaan ei voi mennä, samasta syystä. Ottavat kuulemma helposti lapsemme. Tunnen että hajoan. Rakastan miestäni kyllä, hänellä on valtavan hyvätkin puolensa, mutta joskus ajattelen hänen olevan kontrollifriikki.. Mutta lapsia hän rakastaa, ja välillä haluaa olla heidän kanssaan. Silloin minun pitäisi osata hyödyntää se, mutta kun ei sellaisia katkonaisia hetkiä voi oikein mihinkään kovin ihmeelliseen käyttää. Kohta jo huudetaan että pitäisi päästä jatkamaan töitä. Olen rukoillut Jumalalta helpotusta tilanteeseemme, hänelle olen kaiken tuskani itkenyt. Joka päivä.. En tiedä kuinka edetä. En voi edes kuunnella radiosta kristillisiä kanavia, kun ne ei kuulu tänne kunnolla. Sitäpaitsi silloin en olisi 100% läsnä.. Samasta syystä tunnen syyllisyyttä kun yritän netistä etsiä sielulleni ravintoa, mieheni mielestä minun pitäisi vaan olla lasten kanssa kokoajan.. Luen iltaisin kun lapset nukkuu Raamattua ja paljon voimia olenkin saanut, mutta jotenkin olemme nyt ajautuneet umpisolmuun eikä Raamattu tässä asiassa ainakaan avaudu minulle.. Tarvitsisin ilmaa, kipeästi. Mutta en pääse mihinkään aina vaan kökin täällä kotona, kun ei ole rahaa mennä minnekään ja sitten on se iänikuinen syyllisyys.. Tästä tuli nyt vähän tällainen purkaus, ei kaikki päivät ihan näin kamalia ole, mutta kun asiat kasaantuu silloin tuntuu siltä. Välillä on parempiakin jaksoja. Ja silloin hetkeksi unohdankin nämä asiat, tai pakotan ne jonnekin taakse. Yritän vain nauttia. Sitten järkytys onkin taas hirmuinen kun taaskaan en ole muistanut/jaksanut tehdä sitä tai tätä..
Rauhaa sinulle. Kysymyksesi luettuani minulle tuli tavallaan aika osaaottava olo. Pyydän sinulle jaksamista, mutta ymmärrän samalla, että ei näin voi jatkua. Olisiko siinä vielä mitään järkeä, että näyttäisit miehellesi esittämäsi kysymyksen ja tämän vastauksen ja kertoisit sitten, että olit kysymyksen takana? Miten hän mahtaisi sen ottaa ja ymmärtää? Onhan tämä kaikki nimetöntä ja tapahtuu ilman, että joku tietäisi, kenestä on kyse. Minusta olisi hyvä, jos miehesi vielä kootusti saisi lukea, mitä kirjoitat. Olette varmaan usein puhuneet asiasta, mutta väliin on parempi, jos saman saa rauhassa lukea omin silmin hallitusti, ilman äänen korotusta. Sitten minusta olisi hyvä, jos voisitte rehdisti jutella jonkun ulkopuolisen kanssa, miten edetä asiassa. Tarvitsisitte varmaan miehenne kanssa kahdenkeskistä aikaa. Ei tarvita kalliita lomia ja "beach"-elämää. Saisiko lapset joskus isovanhemmille - ja te pääsitte vaikka jonnekin mökille tai telttaretkelle kahdestaan? Minusta on ihanaa kuulla ja lukea, että rakastat omaa miestäsi ja arvostat hänen hyviä puoliaan. Se antaa erinomaiset edellytykset edetä tässä eteenpäin.Mielestäni sinä kaipaisit ehdottomasti jotakin lasten ja kodin hoitamisen ohella. Omaa aikaa joka päivä edes pikkuisen. Voisiko yrittää järjestää esim. vain puoli tuntia tai tunnin päivässä, jolloin saisit ulkoilla, lukea raamattua tai mielilukemistasi, kuunnella radio deitä jne? Pieni rentoutuminen ja oma aika vahvistaa ja antaa voimia. Siinä sitten jaksaa ehkä taas paremmin. Mitähän miehesi ajattelisi tällaisesta ohjeistuksesta? Minusta oli upeata, kun hän tykkää ja rakastaa lapsiansa ja käyttää myös aikaansa heidän kanssaan. Jos haluat, voinette palata asiaan myöhemmin. Tai voitte ottaa yhteyttä minuun (tai johonkin lähellä asuvaan sielunhoitajaan).
Kysymys 1285
Olisi tässä pari kysymystä Vanhasta testamentista.
3. Mooseksen kirja 12 aikalailla kokonaisuudessaan ihmetyttää..
Siis
olen ymmärtänyt että
moni juutalaisille annetuista käskyistä perustuivat silloiselle maailmalle mahd. täysin
tuntemattomiin nykyisen lääketieteen tunteemiin syihin. Siis että esim. itsestään kuolleen eläimen
lihaa ei tule syödä (siinähän voi jo olla jotain ylimääräistä kasvustoa..). Mutta siis onko tässä
3:ssa Mooseksen kirjassa jotain vastaavaa perustaa? Minkä ihmeen takia nainen on tytön saatuaan
kauemmin "viallinen"?? Ja sitten en oikein ymmärrä miksi tämän jälkeen piti toimittaa Jumalalle
uhri, kun eikös Jumala halunnutkin että ihmiset täyttäisivät maan?
Mitä tarkoittaa vuohisjänteiden katkaisu esim.
1. aik 18:4 tai siis miksi niin tehtiin? Siis jäikö hevoset eloon,
mutta niillä ei voinut enää ratsastaa tai jotain.. Tuntuu kyllä hirveän raakalaismaiselta
kidutukselta.. Miten Jumala salli tuon, kun kaikkea hänen luomaansa pitäisi kuitenkin kohdella
kunnioittavasti? Ja eikös Daavid ollut kaiken huipuksi kuitenkin Jumalan miehiä?
Ei sillä että haluaisin olla jotenkin "hankala", vaan en vain ymmärrä.. Ja minä haluan oppia tuntemaan Jumalan!
3. Moos. 12 puhuu kultillisesta puhtaudesta. Samalla luku valottaa
"vanhatestamentillisesti"
perisynnin todellisuutta. Lapsen syntymä merkitsee seitsenpäiväistä saastaisuutta, kunnes
poikalapsi sitten kahdeksantena päivänä ympärileikataan ja näin otetaan Jumalan oman kansan
yhteyteen. Sen jälkeen vaimo ei edelleenkään saanut saapua pyhäkköön (jonne ei saanut tulla
"kultillisesti saastaisena"). Se puhuu omaa kieltänsä siitä, että ihmisen turmelus vaikuttaa vielä
hänessä ja siksi lapsen syntymän yhteydessä se Vanhan Testamentin aikana "näytettiin toteen" tällä
tavalla.
Tyttölapsia ei ympärileikattu (mikä ihana asia!) ... Siksi heidän kohdallaan määräykset
tuplattiin ajallisesti.
Vanhassa Testamentissa kaikkea käsiteltiin "yhteisöllisesti" eli ei tehty useinkaan eroa
miehen ja hänen perheensä välillä taikka hänen ja hänen omaisuutensa välillä jne. Kun synnin takia
jotkut joutuivat vanhatestamentillisen rangaistuksen (nimenomaan esim. kuoleman) kohteeksi, niin
siihen liittyi tavantakaa sellaista, joka meidän näkökulmastamme tuntuu turhalta.
Miten hevonen sitten elää ja voi tuollaisen toimenpiteen perään, en oikein uskalla sanoa.
Tietäisikö joku hevosmies tai -nainen? Selvää lienee, että eivät ne ratsukot enää pitkälle "pötki"
(ei paikallisesti eikä ajallisesti).
Kysymys 1284
jos on likaisia/inhottavia muistoja tai ajatuksia niin onko ne parempi käydä mielessä läpi taikka ohittaa.
Paiskaa ne Kristuksen haavoihin. Sinne ne uppoavat.
Ajatuksistasi riippuen voi olla tarpeen peilata niitä luotettavan sielunhoitajan kanssa. Jos ne muistot liittyvät syntiin, joka aina vaan piinaa sisintä, kannattaa ripittäytyä ja päästä eroon pahasta omastatunnosta. Se helpottaa.
Kysymys 1283
Minua kiinnostaa, mihin perustuu pakonomainen asenne kuulua kirkkoon? Omalla paikkakunnallani tiedän useita uskovia, jotka eivät ole voineet seurakunnan julistuksen takia enää olla jäseniä = olla rahoittamassa sitä koska ovat kokeneet tulevansa tästä synnistä osalliseksi. Käyvät nyt Sanankuulossa jossain messuyhteisössä ja ovat hyvin helpottuneita.
Kun et tiedä kaikkien ev. lut. seurakuntien tilaa, niin miten voit sanoa, että ei kannata erota kirkosta?
Uskova ei elä tyhjiössä vaan kirkossa. Kristuksen tosi kirkko on uskovien yhteisö, johon liitytään kasteen kautta. Se ei koskaan ole pelkästään ajatuksellinen kokonaisuus vaan myös "näkyvässä" kirkossa itsensä toteuttava todellisuus. En ole tuomitsemassa, mikäli joku eroaa kirkosta kaikkien sen luopumusten takia. Ja varmasti saa esim. jumalanpalvelusyhteisössä sen hengellisen hoivan ja hoidon, jota tarvitsee. Silti en pidä tavoitteenani (taikka edes "terveellisenä") erota kirkosta ja olla olematta missään näkyvässä kirkossa jäsenenä. En halua myöskään jäädä kirkkoon hiljaiseksi kaiken hyväksyjäksi vaan toivon hartaan palavasti, että saan uskoa, opettaa ja elää niin kuin pyhä, kristillinen kirkko on aina tehnyt ja siten uudistaa meidän luopiokirkkoamme. Pitäisin hirveänä tappiona, jos ikään kuin luovuttaisin ja jättäisin tämän saatanallisen eksymyksen ja harhan vallassa kipuilevan kirkon enkä jatkaisi rukouksessa taistelemasta uskonpuhdistuksen puolesta seurakunnissamme. Eiköhän se ole tässä.
Kysymys 1282
Olen lukenut palstaa paljon, mutta silmiini ei ainakaan toistaiseksi ole osunut vastausta näihin kysymyksiin.
1. Saako lähimmäiselleen kertoa valheen, edes valkoisen suojellakseen toista suuremmalta turhalta tuskalta? Esimerkkinä vaikkapa kevyehkö jostain sarjakuvasta tms. tuttu juttu. Nainen on raskaana ja kysyy mieheltään miltä hän näyttää. Miehestä hän näyttää virtahevolta, mutta mies ei viitsi loukata ja vastaa että kauniilta! Tämäkö on synti? Voiko asiaa soveltaa vakavampiinkin asioihin, kuin ulkonäkö?
2. Jos on käynyt puhumassa pastorin kanssa suuressa hädässä, joka sattuu olemaan nainen. Ja on sitten saanut häneltä syntinsä anteeksi ja sitten on myöhemmin tajunnut, että naisen ei kai pitäisi hoitaa Raamatun mukaan pastorin virkaakaan, niin onko tämä toimitus kuitenkin pätevä? Vai onko pastorilla ja papilla jotain eroa?
3. Eikö Raamatussa jossakin kohtaa puhuta jotakin siitä että jos perheen pää on kastettu,
hänen kasteensa turvaa koko perheen vaikka lapsia ei olisi kastettu. Tässä ajatellaan että kun
lapset kasvavat, he saavat itse päättää uskovatko vai eivät. Perhe on kyllä muuten uskovainen ja
vanhemmat kastettu.. Ainakin kohta Ap. t. 16:31 sanoo jo "pelkän"
uskon
riittävän..
Kiitos Timo suuresti sanoistasi monessakin kirjoituksessa, ne ovat olleet avuksi! Siunausta!
Vastailen kysymyksiisi antamiesi numerojen mukaisesti.
1. Miehen kannattaa miettiä, missä piilee naisen kauneus. Sitä on niin monenlaista. Jos ihanteena on sairaan laiha mallivartalo, on tietysti päivänselvää, että raskaana oleva nainen on virtahepo ja kaikkien läskien kuningatar. Mutta jos ajattelee toisin, että nyt on kyseessä Jumalan luomistyön jatkumo naisen kohdussa ja kyseessä on meidän yhteinen lapsi, joka kasvaa Jumalan huolenpidon hoivassa naisen suojissa, niin näkökulma muuttuu. Koko naisesta tulee pyhä ja kaunis tässä valtavassa elämäntehtävässä. Meidän aikamme enää vaan ei osaa ajatella todellisia asioita oikeasta näkökulmasta, koska aidon uskon ja raamatullisen totuuden ihanne on maahan ja lokaan lyötynä. Sama pätee muuhunkin. Ei tarvitse valehdella ja keksiä kaikenlaista jonninjoutavaa, mutta Jumalan luoma ihminen on aina kaunis tavalla tai toisella: ulkoisesti ja sisäisesti.
2. Kyllä esim. maallikon (myös naisen) julistama synninpäästö on pätevä. Ei siihen välttämättä tarvita pappia. Naispuolinen pappi ei ole apostolisen viran haltija, mutta jos hän on osannut antaa synnit anteeksi evankeliumin armon perusteella, ei kenenkään ole tarvis epäillä saamansa armoa.
3. No ei tuommosta Raamatun kohtaa löydy.
Apt. 16:31 puhuu uskosta ja asiayhteyden valossa juuri tämä usko
on
sitä uskoa, joka liittyy kasteeseen (j. 33). Niitä ei koskaan saa
erottaa toisistaan.
Siunausta kesääsi.
Kysymys 1281
Uskon Avestaan Jumalan sanana, aivan kuten te, hyvä pastori Timo Laato, uskotte Tanakhiin ja kreikkalaiseen evankeliumi- ja kirjekokoelmaan Jumalan sanana.
Avesta on paljon kirjojanne vanhempi, eikä se anna mitään mahdollisuutta sille, että teidän kunnioitettu kirjakokoelmanne olisi aitoa Jumalan sanaa.
Itseasiassa teidän Tanakhinne on saanut vaikutteita meidän kirjastamme, joten uskonnossanne on jotain aitoja asioita 🙂
Miksi et usko Avestaan, joka on paljon vanhempi kuin teidän kirjanne ja jossa ei ole yhtäkään ristiriitaa?
Teidän oppinne on, että vain usko kolmiyhteiseen Jumalaan tai Yeshuaan pelastaa,
mutta se ei voi pitää paikkansa, sillä viisas Zarahustra sanoi, että ihmisen pelastaa hyvät teot, hyvät sanat ja hyvät ajatukset.
Viisas profeetta kertoi myös, että uskonto on rappiollista ja sen ovat mm. islam ja kristinusko aikojen saatossa todistaneet.
Jumala on suojellut Zarahustran sanomaa jo tuhansia vuosia, sillä hän toi yhden Jumalan palvonnan ihmiskunnalle, joka palvoi useita jumalia.
Vaikka kuinka uskoisit, niin uskot Jeesus-harhoja totuuksina ja kiellät tosi uskon, todellisen profeetan ja profeetan kirjan,
sillä haluat totuuden sijasta valita sen uskonnon, joka tekee sinut onnelliseksi.
Tiedän, että usko Jeesukseen antaa elämällesi suunnan, mutta kuten hindutkin, sinä uskot valheeseen.
Raamattu opettaa mm. että Jumala kovetti pharaon sydämen, jotta saisi tappaa pikkulapsia, sekä tappoi Dawidin (vai Salomon?) pojan, koska tällä oli väärä äiti.
Mikset uskoisi profeetan sanaa hyvyydestä?
Miksi korvaat hyvyyden murhanhimoisella Jumalalla?
Meidän uskoomme sisältyy valinnanvapaus ja painostamisen välttäminen, joten emme uhkaile helvetillä tai muulla, kuten kristityt ja muslimit.
Mutta olisin onnellinen, jos lähestyisit Jumalaa rukouksessa avoimin mielin ja silloin ymmärtäisit totuuden.
Vastaisithan, sillä olen kerran aiemminkin kysynyt, enkä saanut vastausta 🙂
Kiitos rehellisestä tilityksestäsi. 🙂
"... sillä viisas Zarahustra sanoi, että ihmisen pelastaa hyvät teot, hyvät sanat ja hyvät ajatukset." Lainaus siitä, mitä tässä edellä kirjoitit. Ei tämä minusta nyt niin hirmu "viisasta" ole. Kaikki uskonnot opettavat pienin vaihteluin, että ihmisen täytyy itse pelastaa itsensä. Vain kristinusko opettaa, että ihminen ei siihen kykene millään tavalla. Siksi Jumala lähetti meille ainoan Poikansa, jotta valheen sijasta uskoisimme totuuden - ja saisimme iankaikkisen elämän armosta uskon kautta Vapahtajaamme.
Tästä ainoasta totuudesta Jeesus sanoi sanansa
Joh. 8:31-32. Lue ne ajatuksella. Toivotan
sinulle Jeesuksen suurenmoista rakkautta ja johdatusta elämääsi.
Kysymys 1280
Törmäsin sattumalta viestiin 1072, jonka olin
kirjoittanut
pari
vuotta sitten. Ajattelin kertoa kuulumiset ja kiittää: Suunnilleen vuosi tuon viestin kirjoittamisen jälkeen sain kasteen ja tulin liitetyksi ev.lut. -kirkkoon. Vastauksesi madalsi kynnystä mennä kirkkoon. Sillä oli suuri vaikutus siihen, että uskaltauduin ensimmäistä kertaa menemään jumalanpalvelukseen. Kiitokset, että rohkaisit. Vaikka täytyy myöntää, että on jo käynyt mielessä olikohan sittenkään hvyä asia tulla ev. lut. -kirkon jäseneksi...
Hienoa, että jaksat vastailla kysymyksiin. On hyödyllistä työtä, kiitos 🙂
Onpa mukava kuulla! Kiitos, kun viestitit kuulumisesi. Itsestäni tuntuu ihanalta, kun olet löytänyt Vapahtajan elämääsi. Siis on niin mahtavaa. Jeesushan sanoo, että enkelit taivaassa todella iloitsevat tällaisesta. Samoin minä.
Olet valitettavan oikeassa siinä, että kirkkomme on ajautunut syvälle alennuksen tilaan. Jumalan sanasta luovutaan syyttä ja suotta. Annetaan periksi maailmalle. Seurataan saatanan syvää eksytystä. Kirkolta odottaisi parempaa. Vaan ei. Toisaalta on lohdullista kuulla, että et ole harhautunut tällaiseen mukaan. Miten siunattua, että Herra on pitänyt sinusta hyvää huolta ja sinä olet pysynyt hänen luonaan. Iloitsen tästäkin.
Itse olen kirkon jäsen ja aion olla. En kumminkaan halua millään tavalla olla opettamassa kirkon eksytystä. Päinvastoin jos Herra armonsa suo, haluan varoittaa ihmisiä eksymästä ja kutsua heitä Jeesuksen luo. Rukoile minun puolestani tässä. Ja tee sinä itse samoin! Kiitos vielä kovasti yhteydenotostasi. Jumala siunatkoon sinua kaikin tavoin elämässäsi.
Kysymys 1279
Jatkoa kysymykseeni 1277. Anteeksi että yhä vaivaan,
mutta
olen lukenut vastauksesi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin minua vaivaa se, että mistä minä nyt tiedän saaneeni syntini anteeksi? Luulin ne jo anteeksiannetuiksi, koska olen tunnustanut syntini tuhansia kertoja Jeesukselle, kerran kirkon sielunhoitajalle ja tietenkin olen myös keskustellut tuhansia tunteja mieheni kanssa. Mistä sen tietää että syntejä ei enää ole?
Minua itseäni omat tekoni vaivaavat, ja se on minulle tietyllä tavalla mielestäni ihan oikeinkin. Vaikka aina kaikki ei ole ollut minun käsissänikään, kun vanhempiaan ei voi valita. Ja sitten vain asiat johtivat toisiin eskaloituen, kunnes lopputulos on tässä. Rukoilen kuitenkin heidänkin syntiensä puolesta.. Mitään anteeksiannettavaa en koe heitä kohtaan olevan enää. Mutta sitä en tiedä, kuinka minun tulisi nyt elää tämän taakkani kanssa, jota en voi sovittaa (kuten sanoit)?
Nykyään luen raamattua päivittäin, rukoilen päivittäin ja Jeesus on mielessäni jatkuvasti jokapäiväisissä tilanteissa. Yritän kaikkeni ollakseni parempi, ollakseni edes vähän enemmän hyvä. Ja koska mainitsit, vastaan että miehelleni koitan olla hyvä, sillä hänelle olen paljosta velkaa. Aina en todellakaan onnistu, mutta yritän.. Ja kun en onnistu, otan asian todella raskaasti..
Yritän parhaani mukaan oppia tuntemaan Herran yhä paremmin. Haluan seurata häntä. Haluan opettaa lapsilleni oikeat arvot myös, nekin jotka itseltäni puuttuivat tai katosivat tai haudattiin.
Se mitä nyt syvimmiltään olen yrittämässä antaa anteeksi, on se että olen minä. Minä olen syntinen kamala joka yritän kaikkeni ollakseni enemmän hyvä. Ja tässäkin taas ajattelen, että yritänkö sitten kuitenkaan tarpeeksi? Mutta mistä revin vielä lisää? Minä kuitenkin olen vain ihminen. En voi kuin luottaa Luojaani, että hän johdattaa minut oikealle tielle.
Kuitenkin jokainen tekoni on minun, jota vihaan. MInä en voi antaa enää epäonnistumisteni vain mennä. En voi vain unohtaa niitä, vahingossa lausumani väärä sana on minulle kuin kirves joka taas kerran uhkaa pääni yllä. Joku on sanonut että olen liian ankara itselleni, mutta mielestäni en edes ansaitse muuta. Miten voisin olla olematta ankara? Niin paljon pahaa olen aiheuttanut.. Voiko ihminen siis joutua tällaiseen tilaan rangaistukseksi jo tässä elämässä? Jos niin on, hyvä on, otan sen. Otan minkä vain rippeenkin vastaan kunhan en joudu kadotukseen.. Olen siis vankina itsessäni kunnes tulee tuomion aika. Niinkö? Haluaisin kuitenkin kipeästi tuntea kuinka tämä taakka valuisi pois niskastani. Jospa sitten voisin olla vähemmän kireä, ärtynyt, väsynyt jne. Päivittäisessä elämässä koitan vain niellä nämä, mutta joskus en vain pysty, vaikka kuinka huudan että auta Jeesus! Pelkään että lopulta käy niin, että voimani ehtyvät ja luovutan.. Mitä sitten tapahtuu, en tiedä. Ehkä sairastun ja/tai kuolen.. Sillä sinne mistä tulin, en enää tahdo! Ikinä!
Edelleen kysyn, miten minä annan itselleni anteeksi? Minusta ei tunnu mitenkään erilaiselta vaikka sanoitkin, että syntini ovat poissa.. Anteeksi, mutta miten se anteeksianto otetaan vastaan? Olen rukoillut polvillani Jeesukselta viisautta, ymmärrystä ja anteeksiantoa.. Silti ei tunnu erilaiselta.. Olen tässä taakkani kanssa, enkä tiedä kauanko jaksan..
Älä ymmärrä väärin, olen kiitollinen Jeesukselle kaikesta! Hän on minut monesti pelastanut.. Jos Herra ei olisi pelastanut, ei olisi mikään ihme vaikka makaisin nyt jossain katuojassa piikittämässä itseäni tai olisin jo kuollut alkoholimyrkytykseen tms.. Ihme on etten ole. Nykyään en polta edes tupakkaa tai juo alkoholia.. Ja nyt minulla on rakas perheeni. En minä ole sitä ansainnut! Luojalle kiitos ja ylistys! Toivoisin että osaisin hoitaa tämän minulle annetun tärkeän tehtävän kunnolla. Edes tämän (ollenkaan väheksymättä, tarkoitan vain että kaikki muut onkin menneet miten sattuu).. Mutta minä olen rikki, viallinen, syntinen, ihminen.. Enkä suo itselleni anteeksiantoa.. En osaa. Miten voisin, mutta en jaksa jatkaa näinkään..
Elämäni on ollut vähintäänkin myrskyisä, Jumala on ollut
kuitenkin aina siinä lähellä.. Ja niin Hän on nytkin, minä vain
en osaa mennä eteenpäin tästä nyt. Ja todellakin tiedän ettei
asiat aina mene niin kuin itse ajattelee. Jokatapauksessa,
kuinka voin elää itseni kanssa? Rukoilen apua Herralta.
Matteus 11:28-30 koskettaa minua
syvästi.. Huudan tässä vain, tässä
olen ja haluan tulla, mutta miten, kuinka, en osaa.. Auta Herra Jeesus!
Rukoilen sinulle jaksamista ja viisautta sinun tärkeässä tehtävässäsi. Ja kiitän sinua jo etukäteen ja jään seuramaan palstaanne joka on loistava. Kiitos.
Lue Miikan profeettakirjasta
Vanhasta Testamentista jae 7:19.
Sen
loppu erityisesti.
Tarvitset Jumalan sanaa. Hän ei valehtele. Ja kun hän sanoo jotain, niin se tapahtuu ja on totta, vaikka sinä väliin et jaksaisikaan uskoa sitä todeksi. Silti Jumalan sana ei muutu sinun mielipiteittesi, ajatustesi tai tunteittesi mukaan. Eli jos hän on antanut sinulle anteeksi, olet saanut anteeksi. Silloin olet armahdettu ja kaikki syntisi on pesty pois. Ihana, että olet puhunut sielunhoitajasi kanssa. Miehesi kanssa. Hänen täytyy olla tosi ymmärtäväinen ja turvallinen, kun on tukenasi. Lähetä hänelle siunatut terveiset!
Totta kai monet muistot jäävät. Sanotaan, että itsensä
polttanut lapsi varoo hellaa ja hänelle voi jäädä arvet taikka
palovamman jäljet. Sanoisin kumminkin, että opi tekemään tarkka
ero näiden muistojen ja anteeksiantamuksen välillä. Vaikka
muistat menneitä ja nuoruutesi pahuutta, Jumala on tarkoittanut
ne vain "menneen varoituksiksi" ja sitten ennen kaikkea
suunnattoman laupeutensa ja armonsa kiitokseksi. Tuosta
kaikesta hän on sinut pelastunut niin kuin itsekin kirjoitat
kysymyksessäsi kiitollisena. Edellä käy ilmi se syvä
kiitollisuus, jota tunnet Jeesusta kohtaan, kun muistat, mistä
hän on sinut pelastanut. Anna sen kiitollisuuden vallita.
Saatana kiusaa sinua samoilla muistoilla, kun häntä se kaikki
harmittaa kovasti. Häntä inhottaa, että Jeesus on vienyt hänen
joukostaan sielusi ja koko perheesi autuuteen. Näin se on! Eli
vaikka muistat menneitä, se ei tarkoita, ettetkö olisi niitä
saanut anteeksi. Anteeksianto ei ole yhtä kuin
"muistamattomuus" sinun puoleltasi. Lue vielä vaikka
1. Tim. 1:12-17, jossa myös
Paavali muistelee kamalaa
menneisyyttään,
mutta puhkeaa sitten armon ylistykseen ja kiitokseen, että Jumala häntä, SUURINTA JA HIRVEINTÄ syntistä, on armahtanut. Itse asiassa tämä kohta on hyvin lähellä omaa sieluntilaasi. Sinäkin muistelet menneitä, kiität & ylistät Jeesusta sekä iloitset saamastasi uudesta elämästä sekä perheestäsi ja tahdot antaa elämäsi Jumalan käyttöön. Ihanaaaa! Ainoa ero sinun ja Paavalin välillä taitaa olla, että Saatana ei enää Paavalia saanut täysin epätoivoiseksi menneistä synneistä. Jumalan armosta apostoli sai jättää kaiken Kristuksen veren ja evankeliumin julistaman anteeksiannon hoiviin. Sinun on lupa ja oikeus antaa syyttävien ajatusten mennä menojaan. Jos ne tulevat piinaamaan sinua, anna ne Herralle. Hän yksin jaksaa ne kantaa. Et sinä.
Sitten voisit vielä rukouksen kera lukea
Room. 7:14-25, jossa se samainen
Paavali
kertoo, kuinka vaikeaa arkinen kristillisyys on hänelle vielä
uskon tulon jälkeenkin. Siinä hän kertoo avoimesti ja
rehellisesti, että hän ei pysty tekemään sitä hyvää, mitä hän
niin kovasti tahtoo. Tässäkin hän on kaltaisesi. Apua hän ei
nyt edelleenkään löydä itsestään vaan joutuu parahtamaan, että
kuka kumma hänet voisi pelastaa tästä kuoleman ruumiista
(j. 24). Ja vastaa sitten, että
Jumala
ja hänen armonsa
Jeesuksen kautta. Se sama armo on sinullekin joka päivä hankittuna ja maksettuna ihan kaikkien päivittäisten syntiesi edestä. Sen on Jeesus Golgatalla saanut aikaan. Kiitetään häntä. Myös minä kiitän häntä armosta, joka sinulle totisesti kuuluu ja jonka olet saanut evankeliumin sanasta. Jää Herran haltuun.