Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 10/2024

Abortti – kuoleman portti

Timo Laato, päätoimittaja

Kysymys abortista ahdistaa. Raskauden keskeytys yritetään tehdä ei vain luvalliseksi vaan myös hy­väk­sy­tyk­si koko maailmassa. Kiivasta väittelyä käydään. Ylilyönneiltä ei ole vältytty. Erityisen kuumana keskustelu vel­loo Amerikassa, jossa eri osavaltiot ovat tiukentaneet kantaansa aborttiin. Kysymys saattaa ratkaista tulevat presidentinvaalit. Abortti on julistettu laajasti (nai­sen) ihmisoikeudeksi. Esim. ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kannat­taa sitä. Tuki järjestölle on tukea myös tällaiselle toiminnalle. Järjestö, joka vastustaa kidu­tusta ja puhuu vai­nottujen puolesta, sallii kuitenkin syntymättömien lasten tuhoamisen aina, kun siltä tuntuu. Ranskassa oike­us aborttiin on kirjattu maan perustuslakiin ensimmäisenä valtiona maailmassa. Maita, joissa abortti on koko­naan kielletty tai rajoitettu harvinaisiin ääritapauksiin, painostetaan hyväksymään lainmuutos. Mahdollisesti sitä ennen rahoitetaan aborttiturismia julkisilla verovaroilla tai tuodaan läheisille kansainvälisille merialueille kel­lu­via abort­tiklinikoita. Keinot keksitään vaikka väkisin.

Aborttia perustellaan sillä, että naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan. Perustelu ontuu: ei tuollais­ta oikeutta ole naisella missään lainsäädännössä. Se tarkoittaisi, että hänellä pitäisi olla oikeus aborttiin aina, kun hän sitä haluaa, riippumatta raskauden kestosta – siis vaikka juuri ennen synnytystä! Kuitenkin abortti on mahdollinen (eri maissa vaihtelevasti) vain ennen tarkemmin määrättyä raskausviikkoa. Muussa tapauk­ses­sa asia siirretään rikoslain puolelle. Siksi on pelkkää silmänlumetta puhua ylevästi naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan. Sitä paitsi totuus on, että syntyvä lapsi on sikiämisestä asti oma persoonansa ruumiinsa ja sielunsa kanssa. Ei häntä saa tappaa minkään tekosyyn varjolla. On murheellista, jos ”maailman turvallisin paikka”, äidin koh­tu, muute­taan hen­kiri­koksen tekopaikaksi, ja tapahtunut yritetään peittää jos jonkin­moi­sil­la seli­tyk­sil­lä. Jos nainen (tai tietysti yhtä lailla mies) todella haluaa päättää omasta ruu­miis­taan, niin hän voi ennen muuta päättää olla antautumatta vapaisiin ja irrallisiin sek­si­suhteisiin ja niiden sijasta pyhittää puhta­u­tensa avio­liittoa varten ja iloita siinä rakkauden hedelminä syntyvistä lapsista.

Aborttia puolustetaan joskus myös kauniin kuuloisesti väittämällä, että “jokaisella lapsella on oikeus syntyä tervee­nä”. Käytän­nössä pe­rus­telu muuttuu nopeasti vastakohdakseen, jonka mukaan “vain ter­veellä lapsella on oikeus syntyä”. USA:ssa (tuossa juristien ja asianajajien luvatussa maassa) on jo lääkäreitä haas­tet­tu oi­ke­u­teen sii­tä syystä, et­tä he eivät huomanneet lapsen vammaisuutta ras­ka­uden aikana eivätkä suositta­neet tai suorittaneet abort­tia. Korvausvaatimukset ovat tietysti tähtitieteelliset. Kun lapsi sitten varttuu ja ymmärtää, mistä vanhempien varallisuus on peräisin, mitäköhän hän ajattelee syvällä sisimmässään? Jaksaako hän iloi­ta kor­ke­asta elintasosta, joka saavutettiin toivomalla hänen surmaa­mistaan?

Asiaintilan irvokkuus huipentuu niissä tapauksissa, jolloin abortti suoritetaan erittäin myö­häi­sessä vaihees­sa esimerkiksi poikkeusluvalla vasta 24. raskausviikon aikana. Tällöin sikiö pystyttäisiin pitämään luultavasti jo hen­gissä kehittyneen keskoshoidon avulla. Pa­him­mil­­laan siis toinen lapsi tapetaan kohtuun ”ei-toi­vot­tu­na”, mut­ta toinen samanikäinen lapsi pyritään lääketieteen kaikilla keinoilla pitämään hen­gis­sä keskoskaapis­sa. Tämä ristiriita ei voi olla vaikuttamatta yhteiskuntamme arvoihin ja elämän arvostukseen yleensä.

Suomessa vapaa abortti on ollut voimassa vuodesta 1970 lähtien. Sinä aikana on abortoitu arviolta yli puo­li miljoonaa lasta eli lähes Helsingin ko­koi­nen kaupunki. Rauhan aikana suomalaiset ovat siis tappaneet suomalaisia enem­män kuin heitä kaatui viime sodis­samme suurta ja mahtavaa Neu­vostoliit­toa vas­taan! Jos isänmaan puolesta kun­niak­kaasti kaa­tu­neil­la on oma muis­topäivä, kyllä myös syn­tymät­tö­millä, mutta äi­­tin­sä koh­tuun surmatuilla lapsilla kuuluisi olla oma liputuspäivä, jolloin palautetaan mieliin heidän kär­si­­myksensä.

Synnistä on aina seuraamuksensa. Nyt on herätty siihen todellisuuteen, että väki ikääntyy eikä lapsia synny tarpeeksi. Eläkkeiden maksamiseen ei riitä työikäistä väes­töä. Eläkepom­mi räjähtää kä­siin. Jat­kos­sa tarvittai­siin kuulemma jo yli puoli miljoonaa vierasmaalaista palkkalaista maa­hamme. Ilman heitä Oy Hyvinvointival­tio Suomi Ab ajautuu konkurssiin. Ne puoli miljoonaahan meillä olisi ollut omasta takaa, mutta heidät tapet­tiin ja pakattiin silvottuina jätesäkkeihin poltetta­vak­si. Rest in pieces!

Täytyy vielä muistuttaa, että abortin läpikäyneet naiset jätetään usein ilman tukea, kun he tavallisesti jäl­keen­päin katuvat tekemäänsä, tuntevat pahaa oloa tai ajautuvat itsetuhoisiin ajatuksiin. Vii­me­aikai­set tutki­mukset ovat kiinnittäneet huomiota eri psyykkisiin häiriötiloihin, joi­ta abort­ti aiheuttaa. Äidit saattavat esimerkiksi tulla hyvin ärtyneiksi oman (tapetun) lapsen ole­te­tun syntymäpäivän tietämillä, kohdistaa sisäisen katkeruu­tensa tois­ten pieniin lap­siin, nähdä samantyyppisiä painajaisia, kärsiä unihäiri­öistä, menettää luotta­muk­sen­sa miehiin yleensä ja hautoa kos­ton ajatuksia hei­tä koh­taan. Tällaisesta yleensä vaietaan julkisessa keskus­te­lussa. Pelä­tään rikkoa hiljaisuus. Ei uskalleta sanoa ääneen sitä, minkä monet psykologit ja sielun­hoi­tajat tie­tävät. Kerrotaan, että Japanin epäjumalan­temp­peleistä löy­tyy oma alttari abortoitujen las­ten hengille, joita täytyy käydä lepyttä­mäs­sä, jotta ne eivät kostaisi vanhemmilleen. Syyttävää omatun­toa ei pitäisi ali­ar­vi­oi­da. Se tuo ää­nen­sä kuu­lu­viin ta­valla tai toisella.

Jopa itse helvetti on saanut nimensä lasten tap­pa­misesta. Vanhan testamentin aikana lapsia uhrattiin epä­jumala Molokil­le Hinnomin laaksossa (2. Kun. 23:10). Jeremia en­nusti Hinnomin muut­tuvan murhalaaksoksi (7:32 ja 19:6). Myöhemmin sitä sit­ten käytettiin roskienpolttopaikkana, jossa paloi jatkuva tuli helvetin ver­tauskuvana. Helvetti nähtiin eritoten siellä, missä lapsia uhrattiin.

Tässä kaikessahan on yllin kyllin syytä, miksi Jeesus saapui luoksemme. Hän tuli sovittamaan ristin ryövärin, vainooja Paavalin ja monen muun väkivaltaisen syntisen pahat teot. Siksi hänen kalliissa veressään sinäkin ja vieläpä minäkin saamme uskoa omat veriruskeat rikoksemme anteeksi iloon, rauhaan ja va­­pauteen as­ti.