Matti Pukanhaava – Pohjois-Satakunnan hengellinen isä ja sielunhoitaja

1. Matti Pukanhaava oli erämaan profeetta

Kun tarkastellaan rukoilevaisen kansan isiä, esille nousee vääjäämättä kankaanpääläinen talonpoika Matti Pukanhaava. Hän syntyi 2.8.1751 Kankaanpään seurakunnan Alahonkajoen kylässä. Matilla oli paljon sisaruksia. On selvää, että Matti oli jo kotinsa perintönä saanut kristillisen kotikasvatuksen. Kirkonkirjoista ilmenee, että Matin vanhemmat olivat ahkeria ehtoollisella kävijöitä. Vuoden 1750 vaiheilla Kankaanpäässä ei ollut omaa kirkkoa. Kirkko oli pitkän matkan päässä emäseurakunnassa Ikaalisissa. Sinne kertyi matkaa nykyiseltä Kankaanpään kirkolta 50 kilometriä. Matkat olivat pitkiä, tiet hyvin huonokuntoisia ja kristillinen kasvatus jäi näinollen hyvin suureksi osaksi kansanihmisten asiaksi. Ajat eivät olleet helppoja Pohjois-Satakunnan seutukunnilla. Monissa taloissa oli pettuleipä ajoittain jokavuotisena hätäravintona. Lisäksi oli paljon tietämättömyyttä kristillisyyden asioista, taikausko rehotti.

Tällaisessa ympäristössä Matti Pukanhaava varttui. Matin lapsuuden päivät kuluivat sen ajan tapaan työssä ja aherruksessa. Niin pian kuin hän kykeni, hän paimensi karjaa. Karjanpaimennusmatkoillaan Matilla oli aikaa paljon hengelliseen mietiskelyyn ja rukoukseen. Kotona huomattiin, että pojan housutkin olivat polvista kuluneet ( tämähän johtui siitä, että Matti rukoili polvistuneena. Voidaan siis sanoa, että Matti tuli herätyksen tilaan nuorella iällään. Rippikoulussa hänen hengellinen herätyksensä syveni. Hänestä alkoi kehittyä siis jo varhain hengellinen isä ja vahva maallikkokristitty. Joulukuussa vuonna 1774 Matti solmi avioliiton Maria Matintytär Anttilan kanssa. Perheeseen syntyi yksitoista lasta. Näin suuren perheen elättäminen ja lasten kasvattaminen varattomalla seudulla vaati paljon ponnistuksia. Perhe asui Matin raivaamalla tilalla talossa, jonka Matti itse oli rakentanut. Pellot raivattiin perisuomalaiseen tyyliin kuokalla ja lihastyövoimalla. Mattia pidettiin aikanaan todella sitkeänä ja periksiantamattomana korvenraivaajana. Tässä ”korven koulussa” Matista kasvoi myös hengellinen isä ja kunnioitettu sielunhoitaja.

2. Matista kasvoi hengellinen isä ja sielunhoitaja

Hän kasvoi tärkeään tehtäväänsä hiljalleen. Hänen vahva hengellisyytensä veti puoleensa myös muita ihmisiä. Hänen kodissaan pidettiin joka päivä perhehartaus. Näihin perhehartauksiin osallistui paljon ihmisiä myös Matin kodin ulkopuolelta. Samalla häneltä alettiin kysyä neuvoja ja opastusta uskoon ja elämään liittyvissä asioissa. Matti oli ahkera rukoilija. Rukouksesta saatu siunaus auttoi häntä jaksamaan silloinkin, kun työvelvollisuudet ja velvollisuudet sielunhoitajana tuntuivat menevän yli voimien. Hänen kodissaan kävivät heränneet kysymässä apua ja neuvoja, mutta Matti Pukanhaava liikkui myös itse laajalti. Häntä pyydettiin myös paljon sairasvuoteiden äärelle. Matilla oli paitsi lohdutuksen sana, myös jonkinlainen parantamisen armolahja. Matilla oli laaja-alainen palvelustehtävä noilla korpimailla. Hätää oli paljon, sekä ajallista hätää, että hätää oman sielun kohtalosta Jumalan edessä. Ajan myötä Matin palvelustehtävään alkoivat myös ne kiinnittää huomiota, jotka suhtautuivat kristillisiin asioihin pilkallisesti. Hekin joutuivat myöntämään, että Matti oli uskossaan ja elämässään monella tavalla esikuvallinen ihminen. Vastustajatkin sanoivat hänestä seuraavasti: ”Ei Pukanhaavalla ole autuaaksitekevää, vaan ihmeitätekevä usko”. Jokaisella merkittävällä kristityllä on myös omat vastustajansa, näin myöskin Matilla. Toisaalta hänellä oli paljon ystäviä ja niitä ”halullisia sieluja”, jotka olivat tulleet herätyksen tilaan rukoilevaisen kansanherätyksen laajentuessa yhä pidemmälle Pohjois-Satakuntaan. Kirkkomatkoillaan Pukanhaava tapasi toisia sielunsa tilaa kyseleviä ihmisiä. Yhteiset kirkkomatkat rukouskokouksineen kävivät heränneille tärkeiksi tilanteiksi. Herätyksen levitessä laajemmalle eräät talot vakiintuivat heränneiden seurapaikoiksi.

Matin vaikutus hengellisenä isänä ei rajoittunut ainoastaan hänen kotiseurakuntaansa. Hänestä tuli hengellinen isä koko Pohjois-Satakunnan alueelle. Hänestä tuli rukoilevaisherätyksen kokoaja ja hajanaisten seuratupien yhdistäjä tuolla karulla seudulla. Kansan muistissa on säilynyt myös se, että Matti kävi Pohjanmaalla. Satakunnan ja Pohjanmaan herätykset ovat siis olleet mitä luultavimmin juuri Pukanhaavan kautta tekemisissä keskenään. Matin seuramatkat Pohjanmaalle ovat ulottuneet ainakin Laihialle asti. Matti Pukanhaava oli myös tunnettu Etelä-Pohjanmaan taloissa, niin usein hän matkojaan noille seuduille teki. Kerran hän meni erääseen taloon Suupohjassa ja talon emäntä oli tunnistanut Pukanhaavan. Hän oli lähettänyt naapureilleen sanan siitä, että Pukanhaava pitää seurat illalla. Seurat pidettiinkin. Talon isäntä oli ollut naapurissa juopottelemassa ja kuuli, että hänen talossaan pidetään seurat. Silloin hän oli päättänyt lähteä kotiinsa komentoa pitämään ja seurat lopettamaan. Kun miehet saapuivat taloon, piti Pukanhaava seurapuhetta. Pukanhaava keskeytti puheensa, tervehtien miehiä kädestä pitäen. Eräs kätellyistä sai tajuttomuuskohtauksen ja hänen herättyään tästä tilasta hän selitti, että tajuttomuuden tilassa hän oli kokenut kadotuksen vaivat. Tämä kokemus oli johdattanut tuon miehen kääntymykseen ja parannuksen tekoon.

3. Matilla oli laaja ystäväpiiri

Satakunnassa Matin matkat suuntautuivat Merikarvialle, Ikaalisiin, Poriin ja yleensäkin Porin ympäristöön ja Nakkilaan. Edellisessä artikkelissa kirjoitin Anna Rogelista. Matin ja Annan ystävyys oli syvää. Tästä ystävyydestä on osoituksena seuraavassa kerrottava tapaus: Kun Pukanhaava saapui Rogelille, oli Anna ollut horrostilassa niin kauan, että häntä jo luultiin kuolleeksi eikä ketään tahdottu laskea hänen luokseen. Hartaan pyyntönsä jälkeen oli Pukanhaava kuitenkin päässyt Annaa tapaamaan ja Anna olikin heti herännyt keskustelemaan Matin kanssa hengellisistä asioista. Matti vieraili myös Pomarkussa, jonka papista, saarnaaja Pomlinista, tuli hänen hyvä ystävänsä. Pomlin antoi Pukanhaavalle täyden tunnustuksen hänen vahvasta kristillisyydestään. Läheisin uskonystävä Pukanhaavalle oli kuitenkin Nakkilan Tattarassa asunut rukoilevaisjohtaja Matti Paavola. Matti Paavolasta kirjoitetaan vielä lisää viimeisessä rukoilevaisuutta koskevassa artikkelissa. Toki tässä on jo mainittava, että molemmat Matit, Pukanhaava ja Paavola, olivat Satakunnan rukoilevaisuuden merkittävimmät isät. Pukanhaava oli Paavolaa paljon vanhempi. Matti Paavola tunnusti, että Pukanhaava oli hänen ”hengellinen isänsä”, eli käytännössä oppi-isä ja sielunhoitaja.

4. Matti Pukanhaavan opilliset näkemykset olivat vanhapietistis-luterilaisia

Rukoilevaisella herätysliikkeellä on monenlaisia vaiheita. Tämä liike ei aina ole ollut kovinkaan yhtenäinen. Koska rukoilevaisuus on herätysliike, on tuo herätys jatkuvasti ikään kuin ”kuplinut”, uusia herätyksiä on syntynyt. Opinkäsitysten välillä on myös ollut eroavaisuuksia. Matti Pukanhaava oli vahvasti vanhapietistisellä ja luterilaisella kannalla. Hänen oppinsa ja elämänsä perusta oli lujasti ankkuroitu raamatun sanaan ja luterilaiseen oppiin. Hänen uskonnäkemystään kuvastaa erityisellä tavalla vanhan Virsikirjan virsi: ”Olen siipeis turvass’, Vapaa kaikest surmast’, Vaikka ahdistaa Vihollisen’ häijy, Perkel’ kiukuss’ väijyy, Jesus pelastaa, Empä tääll’ siis pelkää viel’, Vaikk’ synti ja helvetti pauhaa, Jesus lisää rauhaa”. (Vanha suomalainen Virsikirja n:o 270:2).

Tämä virsi oli Pukanhaavan mielivirsi. Hän siis turvautui sisäisissä taisteluissaan siihen, mihin kristityt aina ovat turvautuneet, eli Kristuksen sovituskuolemaan ja siitä tulevaan syntien anteeksiantamukseen. Tämän saman vanhan kristillisen näkemyksen omaksui omalle kohdalleen myös Pukanhaavan ystävä ja herännäisjohtaja Matti Paavola. Paavolan näkemys oli, että Jumalan oma sana, ”präntätty sana” oli pidettävä ”ainoana perustuksena ja pohjana, jonka jälkeen omatunto pitää koeteltaman”. Matti Paavolan luterilainen kristillisyys ja myös Pukanhaavan kristillisyys saivat haasteen. Honkilahden Auvaisten kylästä oli lähtenyt v. 1817 liikkeelle ns. ”hyppyherätys”. Sen johtajana oli honkilahtelainen seppä Juhana Uusikartano. Uusikartanolla oli erilainen hengellinen katsomus kuin Pukanhaavalla ja Paavolalla. Kun nämä vanhan rukoilevaisherätyksen miehet luottivat Jumalan sanaan so. raamattuun ainoana Jumalan ilmoituksen lähteenä, korosti Juhana Uusikartano raamatun sijasta ”sisäistä ilmoitusta”. Tämähän merkitsee sitä, että raamatun arvovalta kristityn uskon ja elämän ylimpänä ohjeena vähenee ja tilalle tulee se, minkä ihminen omassa mielessään oikeaksi kokee. Tämä hyppyherätys sai nimensä siitä, että herätykseen tulleet alkoivat seuratuvissa ”hengellisen tanssin”, hyppäämisen. Hyppyherätys hylkäsi suurelta osin kirkon auktoriteetin ja pappisviran. Tämä hyppyherätys levisi voimakkaasti eri seuduille Satakunnassa ensimmäisen herätyksen alkaessa 1817 ja herätyksen toisen vaiheen alkaessa v. 1827. Vuonna 1756 Kalannista alkaneen kansanherätyksen ja hyppyherätyksen kannattajien kesken oli opillisia erimielisyyksiä.

Hyppyherätykseen tulleet eivät niin vain hyväksyneetkään vanhan rukoilevaisherätyksen edustajia. Tämän saivat kokea myös vanhan rukoilevaisherätyksen edustajat Pukanhaava ja Paavola. Pukanhaava ja Paavola pysyivät kuitenkin luterilais-vanhapietistisellä kannalla, raamatun sana oli heille opin ja elämän ylin ohje. Matti Pukanhaavasta ei ole jälkipolville säilynyt paljoakaan kirjallista aineistoa. Matti Paavola, Pukanhaavan oppilas, kirjoitti muistiin monia asioita Pukanhaavasta. Matti Paavolan muistiinpanojen vuoksi tähänkin artikkeliin on voitu kirjoittaa edes joitakin perusasioita Pohjois-Satakunnan vahvasta hengellisestä isästä, Matti Pukanhaavasta.

5. Matti Pukanhaavan elämän ilta oli ulkonaisesti vaatimaton mutta hengellisesti seesteinen

Arvioitaessa Matti Pukanhaavan elämää huomio kiinnittyy siihen, ettei hänestä ole paljoakaan kirjallisia dokumentteja. Kuitenkin hänestä pystyy luomaan jonkinlaisen kuvan ja elämänprofiilin. Hänessä on jotain samaa kuin Paavo Ruotsalaisessa, kuuluisassa savolaisessa maallikkojohtajassa. Hän oli oppimaton kansanmies, lukutaito hänellä kuitenkin oli, elämän – ja uskonoppia hän ammensi vanhoista hartauskirjoista ja sittemmin v. 1776 ilmestyneestä Bibliasta, eli vanhasta raamatusta. Matti Pukanhaavan elinympäristö oli karu, se oli osittain tietöntä korpea. Elämässä pärjättiin vain kovalla työllä ja vastoinkäymisiä loputtomasti kestämällä. Monta kertaa vei halla sadon ja oli turvauduttava hätäravintoon, pettuleipään. Kaiken keskellä Matti oppi kuitenkin turvautumaan Häneen, joka on elämän antaja. Ulkonaisen karuuden keskellä eläneen Matin sisimmässä eli ystävällinen, vieraanvarainen ja syvästi kristityn ihmisen elämänasenne. Hänelle Kristus oli tullut todelliseksi valoksi. Se paistoi siitä huolimatta, että elämä oli yleensä noilla seuduilla karua.

Mutta oli sillä seudulla ystävyyttäkin ja auttamisen halua. Oli uskonystävät, oli seuratuvat, oli Jumalan sana ja sakramentitkin. Siinä oli Matin elämänpiiri, hän oli oloihinsa tyytyväinen. Matin vanhuuseläke oli pieni ja kun Matin pojat hallitsivat Matin raivaamaa tilaa, köyhtyivät isännätkin. Samalla köyhtyi Mattikin. Ystävät eivät kuitenkaan Mattia unohtaneet, he kokivat olevansa hyvässä mielessä Matille velkaa hänen palveluksistaan. Matin luona käyvät toivat usein hänelle lahjaksi ruokaa ja muita tykötarpeita hengenpitimiksi. Matin elämä oli ulkonaisesti vaatimatonta, mutta sisäisesti rikasta. Kai se niin onkin, että todellinen kristillisyys kelpaa paremmin niille, jotka ovat köyhiä ja vaivaisia. Matti oli ulkonaisesti köyhä, mutta hän oli sisäisesti rikas. Matilla oli hyvä, sisältörikas elämä, hän eli yli 82-vuotiaaksi. Hänen kuolinpäivänsä oli 19. 12.1833. Hänen elämästään ei puuttunut vaivoja eikä vastuksia, mutta eipä puuttunut sisäistä iloakaan. Se oli hengen rikkautta.