Kysymykset

Kiitos ajatuksistasi. Taivaaseen on vain yksi tie. Se on Vapahtaja ja Herra, Jeesus Kristus. Hän jakaa armoansa armonvälineittensä kautta. Ja kaikki armonvälineet jakavat samaa armoa. Kaiken keskuksena on Sana. Hän on "lihaksi tullut Sana". Herrana ja Jumalana hän julistaa sanaansa, joka luo uutta kuten luomisen sana aikanaan. Siksi se pelastaa, uudestisynnyttää, ruokkii, juottaa ihan jokaisen sielun uskon kautta. Siksi ei ole olemassa "sanan pelastustietä, kasteen pelastustietä taikka ehtoollisen pelastustietä" erikseen. Ne kaikki ovat yksi ja ainoa pelastustie eli Herra Kristus "lihaksi tulleena sanana". Sana ruokkii ja juottaa sieluasi lukemasi ja kuulemasi sanan kautta. Sama sitten tapahtuu näkyvästi ehtoollisessa siunatun leivän sekä viinin kautta. Samoin lukemasi ja kuulemasi sana uudestisynnyttää sinut. Sama sitten on totta myös kasteessa näkyvästi. Näin Raamattu opettaa ja tällä tavoin luterilaiset Tunnustuskirjat meitä opastavat. Kaikki armonvälineet liittyvät yhteen ja niiden keskus on aina lihaksi tullut Sana, Kristus itse.

Vanhastaan puhutaan, että sakramentit eli kaste ja ehtoollinen ovat "näkyvä sanaa". Ne eivät siksi eroa sanasta ikään kuin erillisiksi pelastusteiksi vaan ovat yhtä ja samaa armon sanaa. Jeesus on armossansa niin rikas, että hän - vahvistaakseen suitsevaa uskoamme - jakaa hyvyyttänsä monin eri tavoin. Saamme kiittää häntä siitä.

Uudestisyntyminenhän tarkoittaa samaa kuin pelastuminen, vanhurskauttaminen, "uskoon tuleminen", autuuttaminen, "parannus" elikkä kääntyminen, autuuttaminen jne. Eli jos joku kertoo tulleensa uskoon, hän on siinä samassa tullut "pelastetuksi" tai "vanhurskautetuksi" tai "autuaaksi" tai "parannuksen tehneeksi" tai "uudestisyntyneeksi" tai "kääntyneeksi" jne.

Tämän takia pelastustie ei ollut erilainen VT:n aikana, vaikka esim. "kastetta ja ehtoollista" ei vielä ollut asetettu. Myös vanhan liiton aikana Jeesus Kristus oli ainoa pelastustie. Tietysti ja ilmiselvästi myös tyttölasten kohdalla.

Koska Herra Jeesus on asettanut kasteen sekä ehtoollisen uskomme vahvistukseksi, hän on tarkoittanut ne autuuden "välikappaleiksi". Niiden halveksiminen kadottaa. Juuri siksi on välttämätöntä kristitylle, että hänet on kastettu ja hän käy usein ehtoollisella.

Uskon syntyminen tapahtuu aina armonvälineitten kautta. Meidän järkemme ei pysty selittämään sitä kaikkea. Saatikka ymmärtämään ... Esim. Johannes Kastaja sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa, kun hän kuuli Marian tervehdyksen, joka oli (Jumalan sanasta nouseva) rauhan tervehdys. Siksi on hyvin tärkeää, että odottavat äidit kantavat syntymätöntä lasta sanankuuloon. Lapsi kuulee Jumalan sanaa ja vahvistuu hänen voimastansa. Kaste on säädetty ja se on tarpeellinen ja välttämätön autuuteen. Jos ei lasta ehditä kastaa ennen kuolemaansa, jää silti se lohtu uskoville vanhemmille, että lapsi sai kuulla Jumalan sanaa kohdussa ja Jumala on sen kautta siunannut lasta. Vanhassa Testamentissa Jumalan sana uudestisynnytti kuulijansa aivan kuten Uuden Testamentin aikana. Myös ympärileikkaamattomat tyttölapset saivat kuulla päivittän, kuinka vanhemmat toistivat Mooseksen kehotuksen mukaisesti keskeisiä pyhän sanan kohtia. Sen myötä heille ja kaikille muille lahjoitettiin Jumalan armo ja uudestisyntymisen ihme.

Ensi alkuun sanoisin, että ei edes kääntymyksen kokemus ole mikään perusta sille, että "minä nyt varmasti olen elävässä uskossa". Aina ja joka ainut hetki uskon perusta on Kristus eikä mikään minun oma kokemukseni tai muu sellainen. Siksi minä en tässä suhteessa näe mitään todellista eroa lapsesta saakka uskossa vaeltaneen ja myöhemmin uskoon tulleen välillä. Kristitylle on tärkeää on elää sanan ja sakramenttien yhteydessä ja hakea pelastusta ja pelastusvarmuutta Jumalan armolupauksista.

Siksi ei riitä hengellisten asioiden (tai "faktojen") järjellinen tiedostaminen, ei katumus tunteena tai mikä muu tahansa, jolla yritän kelvata Jumalalle. Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus on syntien anteeksiantamus Jeesuksen tähden. Siinä on joka päivälle ihana pelastusvarmuus.

Kyllä varmaan useimmiten puhutaan Isän lapsista, mutta on hyvä muistaa, että esim. Messias on yhtä lailla "Iankaikkinen Isä" (Jes. 9:5). Kolminaisuus merkitsee, että on kuitenkin vain yksi Jumala - ja hänen lapsiaan me olemme uskon kautta. Meidät on kastettu juuri "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Me kuulumme hänelle. Mutta voi joskus olla tarpeen muistuttaa, että kukin jumaluuden 3 persoonasta toimii sen "oman" erityistehtävänsä mukaan. Isä lähettää Poikansa ja Poika sovittaa maailman synnit ristillä ja Pyhä Henki kuuluttaa evankeliumia ja auttaa meitä uskomaan. Siksi voi sanoa täydellä syyllä esim., että kasteessa

Isä ottaa lapsekseen

Poika pukee vanhurskaudellaan

ja Pyhä Henki uudestisynnyttää.

Tässä kirkollisessa hätätilanteessa joudutaan miettimään erilaisia ratkaisuja ... Paikallisella seurakunnalla on aina oikeus kutsua pappinsa. Jokainen pappi on aikaisemmin ollut maallikko. Maallikko, joka saa kutsumuksen papin virkaan, toimii sitten siinä virassa. Välttämättä ei kaikilla taikka kaikkialla ole voimassa samat perinteet ja tavat ja toteutumismuodot. Erilaisuus näissä ei kuitenkaan tee pätemättömäksi muuten pyhää toimintaa. Maallikolla ei tietenkään sinänsä ole oikeutta jakaa ehtoollista. Saarnata hän voi, jos esim. kirkkoherra antaa luvan ja seurakunnalle sopii.

Luovutettua spermaa harvemmin käytetään vain kerran ja monesti sillä hedelmöitetään (tulevan) äidin munasoluja useampia, koska harvemmin raskaus onnistuu kerralla. Muut munasolut voi sitten pakastaa ja säilyttää ainakin jonkun aikaa (kunnes ne tuhotaan). Siksi tällaiseen käytäntöön liittyy moninaisia ongelmia, sillä jossain vaiheessa jo hedelmöittyneet ja "ylimääräiset" munasolut on pakko tuhota. Lisäksi kukin joutuu pohtimaan sitä kysymystä, että "alkuperäisenä" isänä on vastuussa jälkikasvustaan ja heidän kasvatuksestaan, myös ja erityisesti hengellisestä kasvatuksesta. Itse en pysty tuollaista vastuuta luovuttamaan eteenpäin. Lisäksi voi syntyä ongelmaa, jos ja kun näitä lapsia syntyy enemmän ja enemmän. Jossakin vaiheessa se riski kasvaa, että saman isän lapset menevät keskenään naimisiin. Se tuottaa taas lisää kärsimystä, kun ei samanlainen geeniperimä ole hyväksi ja vakavien sairauksien määrä sitä myöten kasvaa tarpeettomasti. Adoptio ei tietysti sekään ole välttämättä se paras vaihtoehto lapselle. Mutta jos vanhemmat eivät pysty tai halua ottaa vastaan omaa lasta, se ratkaisu on kuitenkin silloin pakon sanelemana siunatuin vaihtoehto.

Kiitos kysymyksestäsi ja avoimuudestasi. On ihana asia, että haluat seurata Jeesusta ja rakastaa häntä. Nämä avioliitto-ongelmat ja -kiemurat ovat joskus todella vaikeita. Välillä olen miettinyt, josko niitä edes on mahdollista käsitellä tällaisen kysymys- ja vastauspalstan avulla. Olen aikaisemmin käsitellyt vastaavia ongelmia. Voisit lukea esim. kysymykset nrot 161, 205, 237, 386, 545, 646, 1124.

Lyhyesti: Jeesus on opettanut avioliiton pysyvyyttä. Selvissä ja törkeissä tapauksissa "syytön" osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin. Mutta juuri tämän toteaminen ja todistaminen on haasteellista. Hyvä pyytää johdatusta elämäänsä ja tosi kuuliaisuutta Jumalan tahdolle.

Kiitos kysymästä. Jeesus sanoo evankeliumissa, että "joka kuulee teitä (apostoleita tai paimenia), kuulee minua" ja joka hylkää teidät, hylkää myös "minut ja hänet, joka on minut lähettänyt" (Luuk. 10:16). Siksi ei ole mielekästä asettaa Jeesusta ja hänen (todellisia) opetuslapsiaan vastakkain. Ei, kyllä opetuslapset haluavat ja saavat toimia työn keskellä Jeesuksen suuna, käsinä ja jalkoina. Se synninpäästö, jonka kuulet papin suusta, ei siksi ole hänen mielipidettään vaan juuri siinä Jeesus itse puhuu sinulle ja vapauttaa sinut ihan kaikesta synnistä. Tämä on erittäin tärkeä raamatullinen ja luterilainen opetus. Koeta ymmärtää tämä hieno ja syvällinen näkökulma. Jaksat varmasti paremmin silloin luottaa sihen, mitä kuulet papin julistavan sinulle. Ole siunattu Jumalan sanan ääressä!

Ottamatta kantaa tuohon mainitsemaasi kirjaan sekä sen joihinkin opetuksiin, totean lyhyesti, että Raamatun totuuus on kirjoitettuna Raamatussa. Se on ollut sitä ihan heti alusta saakka. Jeesus sanoi omista sanoistaan, että ne ovat totuus (lue koko Joh ev.). Paavali sanoi omista sanoistaan samaa (tutkipa 1. Tess. 2:13, 2. Tim. 3:16). Ilmestyskirja sanoo sitä samaa (ks. esim. viimeinen luku). Jne. Jo luomisessa näkyy kauniisti, että Jumalan sana on kauttaaltaan tosi totuus (eikä mitään muuta). Kun hän sanoi näin tai noin, tapahtui juuri niin. Voit siis luottaa täysin Raamatun totuuteen ihan kaikessa. Se on koko kristinuskon perusasenne.

Tämä on hyvä kysymys. Teologit ovat yrittäneet eri aikoina tehdä jos jonkinsorttista hienosäätöä siitä, mikä on syntiä ja mikä ei. Olet oikeassa, että himo jo sellaisenaan on syntiä. Jos näin opetetaan, tulee selväksi, että kukaan ei tule synnittömäksi eikä voi kelvata Jumalalle omilla yrittämisillään. Tämä on kuitenkin vaikea läksy. Harva tahtoo nöyrtyä sen alle. Sen sijaan alkaa selittely. Puhutaan ehkäpä taipumuksesta, joka ei sinänsä olisi paha asia. Se taipumus ilmenee kumminkin käytännössä juuri tuollaisena himokkuutena ja tuskin on nähtävissä "puhtaana" missään syntisessä maailmassa. Yhtä lailla ei voida puhua Rooman lailla himosta, joka "ei olisikaan syntiä" ja himosta, joka "on syntiä". Käytännössä tuollainen erottelu ei onnistu. Siksi puhuttaessa synnistä voidaan todeta, että synnin "pienikin liikahdus" sydämessä kertoo todellisen synnin olemassaolosta. Ainoastaan Vapahtaja oli synnitön kaikessa, me kaikessa syntisiä. Ja totta on, että Vapahtaja oli kaikessa kiusattu, kuitenkin ilman syntiä. Siksi voimme sanoa, että periaatteessa kiusattuna oleminen ei ole vielä syntiä, mutta kiusaukseen ajautuessamme me syntiset ihmiset jollain tasolla lankeamme jo syntiin. Siksi ei Isä meidän-rukouksessakaan varsinaisesti pyydetä, että me voittaisimme kiusaukset, vaan että Jumala ei edes saattaisi meitä kiusaukseen (koska jollain tasolla kuitenkin rikomme hänen tahtonsa kiusauksen hetkellä). Ihminen, joka ymmärtää tämän, tajuaa samalla, miksi Kristus kuoli ei ainoastaan meidän syntien edestä vaan meidän syntisten puolesta. Siksi sinäkin saat uskoa kaikki syntisi ja koko syntisyytesi anteeksi annetuiksi hänen kalliissa sovintoveressään.

Tämä on surullista kuultavaa minullekin. Vaikeaa sanoa sinulle mitään. Vaikeata ymmärtää tuskasi suuruutta. Tuntuu, että kaikki sanat jäävät ikään kuin puolinaisiksi. Itsesyytökset nousevat usein (aina) tunnolle tällaisissa tapauksissa. Jää vain miettimään, mitä olisi voinut tehdä toisin taikka paremmin auttaakseen rakkaitaan. Harvemmin näihin kysymyksiin löytyy vastauksia. Harvoin  vastaukset riittävät vastauksiksi. Paljon jää silti selvittämättä. Olisi hyvä, jos pääsisi puhumaan kuitenkin jonkun kanssa näistä tunteista. Apua löytyy kunnan ja kirkon puolelta. Ehkä olisi hyvä saada keskustella sekä jonkun psykologin (taikka psykiatrin) että jonkun sielunhoitajan (pastorin) kanssa. Lopulta voi kysyä itseltään, mitä ja miksi Jumala on tehnyt sen, minkä teki. Hän itse ja ihan vapaaehtoisesti uhrasi oman Poikansa syntiemme edestä. Se oli jotain käsittämätöntä. Hän halusi rakkaudessaan tehdä jotain ja itse asiassa kaiken meidän hyväksemme, jotta meillä olisi joku, jonka luona löytää lohtu ja armo. Ei täällä ajassa sairaus tai kuolema väisty pois. Ne jäävät tänne vaivaamaan jokaista. Ja kerran ne kohtaavat meidät tavalla tai toisella. Sellaisena hetkenä ymmärtää, kuinka kallista on saada silloin panna turvansa iankaikkiseen Herraan, joka auttaa, kun kukaan ihminen ei voi enää auttaa. Sinä olet joutunut kohtaamaan tämän puolen jo nyt elämässäsi. Samalla kun saat olla ja kysellä Jumalan edessä oman elämäsi vaikeita kysymyksiä, hän kertoo sinulle jossakin välissä myös oman elämänsä vaikeasta hetkestä, kun hänen menetti oman Poikansa. Uskon, että te ymmärrätte toisianne sellaisessa hetkessä ehkä paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa.

Kyllä. Juuri näin. Olet sisäistänyt hyvin Raamatun sanan.

Jesajan kirjassa viitataan Jumalan armotekoihin ja ihmeisiin, joita hän teki Israelille viedessään heidät pois Egyptin orjuudesta. Nyt Jumala lupaa pelastaa Israelin uudelleen - ja kehottaa heitä luottavaisesti katsomaan tulevaisuutta kohti. Kohta se tapahtuu! Juutalaiset olivat kaiholla muistelleet entisiä suuria ihmeitä eivätkä nähneet elävää Jumalaa, joka tekee uudenlaisia ihmeitä nyt. Siksi Jesaja kehottaa heitä nostamaan pään ja katsomaan eteenpäin. Tällä hän ei tarkoita, että entiset ihmeet pitäisi unohtaa ihan täysin. Päinvastoin ne suorastaan vahvistavat, että koska Jumala on ennenkin pelastanut Israelin, niin nytkin. Mutta edellisten ihmeiden tarkastelu ei saa johtaa unohtamaan nykyisten ihmeitten tulemista. Tämä antaa vastausta myös kysymykseesi, milloin entisten muistelo voi olla meille vahingoksi (jos ne siis estävät meitä luottamasta Jumalaan juuri tässä ja nyt). Tai jos vain muistelee entisiä syntejään ja hairahduksiaan eikä usko niitä Jumalan armosta anteeksi annetuiksi, koska Jeesus on sovittanut sinun syntisi. Jos sen sijaan muistelet menneitä kiitollisin mielin (kuten kirjoitit), se on oikein sopivaa ja hyvää. Voit lukea tästä lisää Ps. 103 alusta. Toivotan siunausta elämääsi.

Kaikki riippuu sydämen asenteesta. Monissa harrastuksissa (esim. jääkiekossa) on "pakko" käyttää tietynlaisia varusteita ja samanvärisiä muun joukkueen kanssa jne. Sellaisinaan eivät erilaiset suojavarusteet ole pahaksi. Pikemminkin siis päinvastoin.

Ikävää lukea ja kuulla. Näin ei tietysti kuuluisi olla. Tunnen pyhää harmitusta ja sääliä asian johdosta. Toivon sinulle jaksamista ja voimia eteenpäin. En yleensä ota kantaa näihin kysymyksiin näin netin kautta. Tällainen tapaus vaatisi mielestäni aivan poikkeuksetta tarkempaa keskustelua ja - jos vain suinkin olisi mahdollista - molempien osapuolten kuulemista. Avioliiton kriisit ja kariutumiset ovat usein valtavan pitkän ja monipolvisen kehityksen loppupiste. En siksi usko, että kysymykseesi voisi antaa lyhyttä ja ytimekästä vastausta muutaman lauseen perusteella. En tunne tätä tapausta enkä siksi osaa sanoa tästä enempää. Se on kuitenkin aina Jumalan hyvän tahdon vastaista, kun pyhä avioliitto rikkoontuu. Siksi se koskee ja satuttaa. Siinä on lisäksi kyse joka ihmisen tärkeimmästä ihmissuhteesta. Hyvä olisi aina, jos keskustelu onnistuisi jo ennen kuin avioliitto hajoaa. Mutta keskustelulle on sijaa ja tarvetta myös avioeron jälkeen. Siunausta sinun elämääsi.

Kyllä lihaa voi syödä, myös sian lihaa. Esim. tuota perinteistä joulukinkkua. Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. Lue Mark. 7 ja Room. 14:14-18. (Tuossa jälkimmäisessä kohdassa ohjeistetaan kumminkin meitä välttämään kaikkea sitä, mistä lähimmäinen mahdollisesti loukkaantuu.)

Maailmallinen tapa viettää joulua hukkaa joulun sanoman ja päähenkilön, Jeesuksen. Tilalle tulee joulupukkia, tonttua ja varpusta jouluaamuna ... Sinänsä satumaailma ei ole sellaisenaan väärää. Satuja on kerrottu läpi maailmanhistorian ja nuo kertomukset voivat kasvattaa mielikuvitusta ja antaa virikettä. Joulun kohdalla tuo satumaailma on kyllä peittänyt alleen kaikkein tärkeimmän (ja muutakin sen ohella). On tärkeää, että lapset oppivat varhain tekemään eron satumaailman ja todellisen elämän tai historian välillä. Jouluevankeliumi kuuluu tosi elämään ja on historiallista kertomusta. Latinaksi jouluevankeliumi alkaa "factum est", tapahtui ihan todellisesti. Se ei ala satujen tapaan "olipa kerran". Koska joulun sanomaa peittäviä satuja kerrotaan ja kerrotaan, joutuu miettimään, että kuinka voisi mahdollisimman hyvin ja syvällisesti esittää joulun evankeliumin perheessään. Silloin suosittelisin, että kukin voi perehtyä esim. joulupukin esikuvaan. Hän on Turkissa asunut pyhä Nikolaus (siitä englannin kielinen nimitys Santa Claus eli "joulupukki"). Hän jakoi lahjoja köyhille lapsille ja pelasti niin monet sairauksista ja kuolemasta. Hän toimitti virkaansa uskostaan käsin. Siksi ehdotan, että voisit tänä jouluna "valloittaa takaisin" kirkolle sitä julistusta, jonka maallistuminen on pilannut ja yksinkertaistunut ja pinnallistanut. Itse en siis usko, että me voisimme ikään kuin protestoinnin voimalla poistaa joulupukit joulunvietosta. Silti on mahdollista istuttaa kristillista tietoisuutta tämän ajan keskelle. Jos haluaa, voi helposti jättää joulupukit omasta joulunvietosta pois. Siinä tapauksessa lahjat tuotaisiin kultaisille lapsillemme esim. tietäjien toimesta. Samalla voisi opettaa, että meidänkin on hyvä jouluna muistaa antaa lahjoja Jeesus-lapselle viisaitten tietäjien tapaan. Käytännössä se toteutuisi niin, että muistetaan joululahjakeräyksiä tai annetaan joku lahja jollekin vähävaraiselle. Lapset voisivat itsekin tehdä jonkun lahjan jollekin, joka jouluna toimitetaan perille. Rakkaus on kekseliäs. Lapset erilaisia. Ehkä keksit uusia, hyviä tapoja opettaa joulun sanomaa! Joka tapauksessa joulukirkko tms. kuuluu aina joulun viettoon. Samoin kodin jouluhartaus/hartaudet.

Siunattua joulun odotusta!

Molempiin kysymyksiisi vastaukseksi ehdoton EI. Lapsi ei tuommoista syntiä tee. Lisäksi on todella tarpeen ja täysin oikein, että kaikenlaisia ihmeitä taikka ihmeiden tekijöitä koetellaan Raamatun ja terveen järjen valossa. Monet "hihhulit" koettavat pakottaa seurakuntalaiset vain hyväksyään kaiken, mitä he julistavat ja tekevät. Se on heidän tapansa hamuta valtaa itsellensä ja estää heidän valheensa paljastuminen. Paavali suorastaan kehottaa meitä koettelemaan kaikki. Ks. 1. Tess. 5:21. Luepa myös 1. Kor. 14:29.

Ihan aluksi pyydän anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Olen osittain työssä Ruotsissa ja sieltä käsin en jostain syystä pääse kirjautumaan tälle nettisivun vastausosastolle. (Ulkomailta tuleva yhteys ilmeisesti blokataan pois.) Olin juuri nyt tässä kolmisen viikkoa Ruotsissa.

Kysymykseesi. Vaikea pähkinä purtavaksi, koska yhteiselämässä on aina väh. kaksi mukana. Ehkä minulle ei ihan selvinnyt kysymyksestäsi, kenen on ilmoitusvelvollisuus juuri tässä tapauksessa. Kumpi on väärin saatu tuki ja millä perusteilla? Jos sinä voit itse vaikuttaa asiaan, voit ilmoittaa Kelalle totuuden. Mietin kysymyksesi johdosta myös sitä, että onko "yhteisasuminen" miehesi kanssa avioliitto vaiko avoliitto. Jos se on esim.  jälkimmäinen, rohkaisin sinua solmimaan pyhän avioliiton, jos te nyt kerta rakastatte toisianne ja haluatte uskoutua toisillenne eliniäksi. Jos olette avioliitossa, tuo Kelan po. tuki taitaa "loksahtaa kohdilleen" aika lailla luontevasti. On hyvä, että tutkit tarkasti omantuntosi ja Raamatun valossa vaellustasi ja elämääsi. Muista aina, että Jeesus on kuollut puolestasi ja hän auttaa sinua myös "panemaan elämäsi kuntoon" hänen tahtonsa mukaisesti.

Armolahjoista Raamattu puhuu paljon. Siksi niitä ei voi kukaan Raamattunsa tunteva kiistää. Niistä voi lukea enemmän vaikka luvuista 1. Kor. 12-14. On tietysti hyvinkin tunnettua, että ihan kaikkea Raamatun oppia väännetään kieroon. Näin myös opetusta ja käytännön harjoitusta armolahjojen osalta. Siksi kannattaa koetella kaikki ja pitää se, mikä on hyvää. Lue 1. Tess. 5:19-22.

Itse olen keskittynyt aikoinaan lukemaan lapsilleni lastenraamattua ja "oikeaa" Raamattua. En pitänyt tehtävänäni lukea iltaisin muuta. Päivisin luin kyllä muutakin. Satujen ja sankarihahmojen avulla lapsi käsittelee monia tunteita ja toiveita. Ne ovat tuossa mielessä kehittäviä ja antavat tilaa lapsien omalle mielikuvitukselle. Ei tietenkään kaikki ole hyvää luettavaa sinänsä. Yleisesti ottaen paljon riippuu siitä, saako paha lopulta palkkansa ja voittaako hyvä. Mikäli lasten kirjallisuus ihannoi vaikkapa noituutta tai jotakin muuta pimeätä toimintaa, ei sen lukeminen lapselle ole hyväksi.

Nuo ehdot ovat sitä varten, jos jotain ongelmaa tai väärinkäsitystä syntyy. Normaali oloissa ei kukaan niitä tarvitse. Lelujen ikäsuositukset ovat juuri vain suosituksia. Lapsen kehityskaaren mukaan niitä ja muita vastaavia voivat lapsen vanhemmat vapaasti soveltaa.

Kissa on Jumalan luoma. Se on suloinen kotieläin.

Itse en välitä tatuoinneista. Jos tatuointi ilmaisee vihaa tai kostoa tai ylipäänsä jotain väärää, se on syntiä.

Me emme pidä tilastoa jäsenkunnastamme. Siksi jäsenmäärän arvioiminen ei onnistu luotettavasti. Ajatuksenamme on, että Herra tuntee omansa.