Kysymykset
Kysymys 2091
Vanhurskauttaminen eli taivaskelpoisuus.
Minua kiinnostaa Vanhurskauttaminen ja luin tältä palstalta asiasta. Tekstissä mainittiin taivaskelpoisuus. Minä olen kuitenkin ymmärtänyt itse niin, että kukaan ihminen (edes pappi) ei voi julistaa ketään taivaskelpoiseksi. Minun oman näkemykseni mukaan tämän tekee Jumala yksin ja hänen poikansa Jeesus. Tämän he tekevät hyvin selvästi eli epäselvää Vanhurskautetulle Jumalan omalle ei jää lainkaan.
Olenko minä siis pappien mukaan väärässä, kun uskon Jumalan päättävän Vanhurskauttamisen ohi pappien?
Kiitos kysymästä. Jeesus sanoo evankeliumissa, että "joka kuulee teitä (apostoleita tai paimenia), kuulee minua" ja joka hylkää teidät, hylkää myös "minut ja hänet, joka on minut lähettänyt" (Luuk. 10:16). Siksi ei ole mielekästä asettaa Jeesusta ja hänen (todellisia) opetuslapsiaan vastakkain. Ei, kyllä opetuslapset haluavat ja saavat toimia työn keskellä Jeesuksen suuna, käsinä ja jalkoina. Se synninpäästö, jonka kuulet papin suusta, ei siksi ole hänen mielipidettään vaan juuri siinä Jeesus itse puhuu sinulle ja vapauttaa sinut ihan kaikesta synnistä. Tämä on erittäin tärkeä raamatullinen ja luterilainen opetus. Koeta ymmärtää tämä hieno ja syvällinen näkökulma. Jaksat varmasti paremmin silloin luottaa sihen, mitä kuulet papin julistavan sinulle. Ole siunattu Jumalan sanan ääressä!
Kysymys 2090
Jos oikein muistan niin Alister Mcgrath kirjassaan Kristillisen uskon perusteet on sitä mieltä, että Raamatun erehtymättömyysnäkemys olisi syntynyt vasta 1800-luvulla. Mitä mieltä olet tästä?
Ottamatta kantaa tuohon mainitsemaasi kirjaan sekä sen joihinkin opetuksiin, totean lyhyesti, että Raamatun totuuus on kirjoitettuna Raamatussa. Se on ollut sitä ihan heti alusta saakka. Jeesus sanoi omista sanoistaan, että ne ovat totuus (lue koko Joh ev.). Paavali sanoi omista sanoistaan samaa (tutkipa 1. Tess. 2:13, 2. Tim. 3:16). Ilmestyskirja sanoo sitä samaa (ks. esim. viimeinen luku). Jne. Jo luomisessa näkyy kauniisti, että Jumalan sana on kauttaaltaan tosi totuus (eikä mitään muuta). Kun hän sanoi näin tai noin, tapahtui juuri niin. Voit siis luottaa täysin Raamatun totuuteen ihan kaikessa. Se on koko kristinuskon perusasenne.
Kysymys 2089
Sattumalta löysin ja katsoin Youtube-esityksen, jossa mm. selitettiin Roomalaiskirjeen 1. lukua ja käsitteitä "synti ja häpeä". Mielestäni puhuja käsitteli asiaa yleisemmin, vaikka oli siinä tietysti myös tuo homo-kysymys mielessä. Lopussa saarnaaja sanoi tähän tapaan: Väärä ajatus ei ole synti. Se on vasta kiusaus. Väärä teko on synti ja niitä ei sovi tehdä.
Minusta tuossa on jotain kummallista. Jos vaikka tunnen kostonhimoisia tai vahingoniloisia ajatuksia vastenmielistä lähimmäistä kohtaan, mutta en lausu niitä ääneen, eikö se ole syntiä? Tai jos vaikka eteen tulee heteroseksuaalinen rivo kuva tai teksti ja ihan vähän tunnen siitä jotain kiihotusta mielessäni. Pikemminkin tuntuisi todenmukaiselta sanoa, että synnin myrkky on minuun ruiskutettu ja tunkeutunut joka soluun= ajatukseenkin. Tai mitkä ajatukset ovat varmasti 100-prosenttisesti synnittömiä?
Tämä on hyvä kysymys. Teologit ovat yrittäneet eri aikoina tehdä jos jonkinsorttista hienosäätöä siitä, mikä on syntiä ja mikä ei. Olet oikeassa, että himo jo sellaisenaan on syntiä. Jos näin opetetaan, tulee selväksi, että kukaan ei tule synnittömäksi eikä voi kelvata Jumalalle omilla yrittämisillään. Tämä on kuitenkin vaikea läksy. Harva tahtoo nöyrtyä sen alle. Sen sijaan alkaa selittely. Puhutaan ehkäpä taipumuksesta, joka ei sinänsä olisi paha asia. Se taipumus ilmenee kumminkin käytännössä juuri tuollaisena himokkuutena ja tuskin on nähtävissä "puhtaana" missään syntisessä maailmassa. Yhtä lailla ei voida puhua Rooman lailla himosta, joka "ei olisikaan syntiä" ja himosta, joka "on syntiä". Käytännössä tuollainen erottelu ei onnistu. Siksi puhuttaessa synnistä voidaan todeta, että synnin "pienikin liikahdus" sydämessä kertoo todellisen synnin olemassaolosta. Ainoastaan Vapahtaja oli synnitön kaikessa, me kaikessa syntisiä. Ja totta on, että Vapahtaja oli kaikessa kiusattu, kuitenkin ilman syntiä. Siksi voimme sanoa, että periaatteessa kiusattuna oleminen ei ole vielä syntiä, mutta kiusaukseen ajautuessamme me syntiset ihmiset jollain tasolla lankeamme jo syntiin. Siksi ei Isä meidän-rukouksessakaan varsinaisesti pyydetä, että me voittaisimme kiusaukset, vaan että Jumala ei edes saattaisi meitä kiusaukseen (koska jollain tasolla kuitenkin rikomme hänen tahtonsa kiusauksen hetkellä). Ihminen, joka ymmärtää tämän, tajuaa samalla, miksi Kristus kuoli ei ainoastaan meidän syntien edestä vaan meidän syntisten puolesta. Siksi sinäkin saat uskoa kaikki syntisi ja koko syntisyytesi anteeksi annetuiksi hänen kalliissa sovintoveressään.
Kysymys 2088
Olen joutunut pohtinut sitä, että mikä on Jumalan tahto ja tarkoitus siinä, kun sekä entinen vaimoni 59 vuotiaana, että minulle niin rakas tyttäreni 23 vuotiaana, riistivät hengen itseltään. En jaksa ymmärtää tätä ollenkaan, kun kuitenkin sanotaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, eikö Hän olisi voinut tässä jollain tapaa puuttua asiaan, enne kuin mitään ehti tapahtua. Entinen vaimoni kuoli ensin, lokakuun loppupuolella viime vuonna ja tyttäreni joulukuun lopussa. Se suru, tuska ja ikävä sekä välillä mieleen nousevat itsesyytökset ovat olleet hyvin raskaita käsitellä.
Minulle itselle ei tule muuta mieleen kuin Epistolassa Roomalaisille luvussa 7 olevat Pyhä Paavalin sanat siitä, miten ihmisissä olea synti tekee asioita, joita ihminen itse ei haluasi tehdä, mutta miksi ihminen kuitenkin niitä tekee, vaikka hyvin tietää, kuinka paljon surua ja tuskaa hän toisille teollaan aiheuttaa.
Tämä on surullista kuultavaa minullekin. Vaikeaa sanoa sinulle mitään. Vaikeata ymmärtää tuskasi suuruutta. Tuntuu, että kaikki sanat jäävät ikään kuin puolinaisiksi. Itsesyytökset nousevat usein (aina) tunnolle tällaisissa tapauksissa. Jää vain miettimään, mitä olisi voinut tehdä toisin taikka paremmin auttaakseen rakkaitaan. Harvemmin näihin kysymyksiin löytyy vastauksia. Harvoin vastaukset riittävät vastauksiksi. Paljon jää silti selvittämättä. Olisi hyvä, jos pääsisi puhumaan kuitenkin jonkun kanssa näistä tunteista. Apua löytyy kunnan ja kirkon puolelta. Ehkä olisi hyvä saada keskustella sekä jonkun psykologin (taikka psykiatrin) että jonkun sielunhoitajan (pastorin) kanssa. Lopulta voi kysyä itseltään, mitä ja miksi Jumala on tehnyt sen, minkä teki. Hän itse ja ihan vapaaehtoisesti uhrasi oman Poikansa syntiemme edestä. Se oli jotain käsittämätöntä. Hän halusi rakkaudessaan tehdä jotain ja itse asiassa kaiken meidän hyväksemme, jotta meillä olisi joku, jonka luona löytää lohtu ja armo. Ei täällä ajassa sairaus tai kuolema väisty pois. Ne jäävät tänne vaivaamaan jokaista. Ja kerran ne kohtaavat meidät tavalla tai toisella. Sellaisena hetkenä ymmärtää, kuinka kallista on saada silloin panna turvansa iankaikkiseen Herraan, joka auttaa, kun kukaan ihminen ei voi enää auttaa. Sinä olet joutunut kohtaamaan tämän puolen jo nyt elämässäsi. Samalla kun saat olla ja kysellä Jumalan edessä oman elämäsi vaikeita kysymyksiä, hän kertoo sinulle jossakin välissä myös oman elämänsä vaikeasta hetkestä, kun hänen menetti oman Poikansa. Uskon, että te ymmärrätte toisianne sellaisessa hetkessä ehkä paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa.
Kysymys 2087
Vanhurskauttaminen eli taivaskelpoiseksi julistaminen voi tapahtua kasteen vastaanottamisessa, evankeliumin vastaanottamisessa uskolla, se voi tapahtua jopa ehtoollisen vastaanottamisessa uskolla tai jopa synninpäästön. Vanhurskauttaminen voi tapahtua missä ja milloin tahansa kun ristinkuoleman armo on tarjolla. Eikö niin?
Kyllä. Juuri näin. Olet sisäistänyt hyvin Raamatun sanan.
Kysymys 2086
Menneiden muistelot, onko se menneisyydessä riippumista ja epäsopivaa vaikka sitä tekisi kiitollisena ja hyvin mielin? Jesajan kirjan 43. luvussa ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!” Mitä ja millaista muistelua tämä tarkoittaa?
Jesajan kirjassa viitataan Jumalan armotekoihin ja ihmeisiin, joita hän teki Israelille viedessään heidät pois Egyptin orjuudesta. Nyt Jumala lupaa pelastaa Israelin uudelleen - ja kehottaa heitä luottavaisesti katsomaan tulevaisuutta kohti. Kohta se tapahtuu! Juutalaiset olivat kaiholla muistelleet entisiä suuria ihmeitä eivätkä nähneet elävää Jumalaa, joka tekee uudenlaisia ihmeitä nyt. Siksi Jesaja kehottaa heitä nostamaan pään ja katsomaan eteenpäin. Tällä hän ei tarkoita, että entiset ihmeet pitäisi unohtaa ihan täysin. Päinvastoin ne suorastaan vahvistavat, että koska Jumala on ennenkin pelastanut Israelin, niin nytkin. Mutta edellisten ihmeiden tarkastelu ei saa johtaa unohtamaan nykyisten ihmeitten tulemista. Tämä antaa vastausta myös kysymykseesi, milloin entisten muistelo voi olla meille vahingoksi (jos ne siis estävät meitä luottamasta Jumalaan juuri tässä ja nyt). Tai jos vain muistelee entisiä syntejään ja hairahduksiaan eikä usko niitä Jumalan armosta anteeksi annetuiksi, koska Jeesus on sovittanut sinun syntisi. Jos sen sijaan muistelet menneitä kiitollisin mielin (kuten kirjoitit), se on oikein sopivaa ja hyvää. Voit lukea tästä lisää Ps. 103 alusta. Toivotan siunausta elämääsi.
Kysymys 2085
Kysymys esiintymisestä ja kilpailusta. Onko harrastamisen yhteydessä tapahtuvat esiintymiset ja kilpailut ylpeyttä ja ihmisen palvontaa? Esimerkiksi lapsen musiikki, jääkiekko tai voimisteluharrastuksessa?
Usein myös varsinkin tyttöjen lajeissa, kuten voimistelussa lajiin liittyy nutturaa ja kimaltavia asuja. Mitä ajattelet, onko tämä sopimatonta koreilua vai vaan pelkästään lajiin kuuluvaksi estetiikaksi miellettävää sinällänsä neutraalia oheistuotetta?
Kaikki riippuu sydämen asenteesta. Monissa harrastuksissa (esim. jääkiekossa) on "pakko" käyttää tietynlaisia varusteita ja samanvärisiä muun joukkueen kanssa jne. Sellaisinaan eivät erilaiset suojavarusteet ole pahaksi. Pikemminkin siis päinvastoin.
Kysymys 2084
Kysymys 2049
Tarkennan siis tiedon. Olen ollut evlut. jäsen noin 37 vuotta ja täytän tänä vuonna 40 vuotta. Pitäisi tarkistaa maistraatista se aika noin 2 vuotta muistaakseni kun olin kirkosta eronnut ja liityin uudestaan kirkkoon. Olin muistaakseni 3 kertaa eronnut kirkosta ja liittynyt 3 kertaa uudestaan.
Hyvä. Saat siis kastetodistuksen tilaamalla sen tai käymällä kirkkoherranvirastossa ja pyytämällä sitä.
Kysymys 2083
Entinen mieheni petti minua ja otti itse myöhemmin avioeron. Kysymykseni kuuluu voinko mennä uudestaan naimisiin eri miehen kanssa ilman tunnon tuskia vai miten tämä pitäisi tulkita?
Ikävää lukea ja kuulla. Näin ei tietysti kuuluisi olla. Tunnen pyhää harmitusta ja sääliä asian johdosta. Toivon sinulle jaksamista ja voimia eteenpäin. En yleensä ota kantaa näihin kysymyksiin näin netin kautta. Tällainen tapaus vaatisi mielestäni aivan poikkeuksetta tarkempaa keskustelua ja - jos vain suinkin olisi mahdollista - molempien osapuolten kuulemista. Avioliiton kriisit ja kariutumiset ovat usein valtavan pitkän ja monipolvisen kehityksen loppupiste. En siksi usko, että kysymykseesi voisi antaa lyhyttä ja ytimekästä vastausta muutaman lauseen perusteella. En tunne tätä tapausta enkä siksi osaa sanoa tästä enempää. Se on kuitenkin aina Jumalan hyvän tahdon vastaista, kun pyhä avioliitto rikkoontuu. Siksi se koskee ja satuttaa. Siinä on lisäksi kyse joka ihmisen tärkeimmästä ihmissuhteesta. Hyvä olisi aina, jos keskustelu onnistuisi jo ennen kuin avioliitto hajoaa. Mutta keskustelulle on sijaa ja tarvetta myös avioeron jälkeen. Siunausta sinun elämääsi.
Kysymys 2082
Mitä rukoilevaisten seurakunta ajattelee sianlihan syönnistä?
Kyllä lihaa voi syödä, myös sian lihaa. Esim. tuota perinteistä joulukinkkua. Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. Lue Mark. 7 ja Room. 14:14-18. (Tuossa jälkimmäisessä kohdassa ohjeistetaan kumminkin meitä välttämään kaikkea sitä, mistä lähimmäinen mahdollisesti loukkaantuu.)
Kysymys 2081
Millainen on maailmallinen tapa viettää joulua? Useamman pienen lapsen kanssa satumaailma, joulukoristelut ja tonttusista kertovat lasten joululaulut ovat osa joulukuuta, voiko näistäkin iloita hyvillä mielin vai tulisiko tämmöistä satuilua ja leikkiä karsia?
Maailmallinen tapa viettää joulua hukkaa joulun sanoman ja päähenkilön, Jeesuksen. Tilalle tulee joulupukkia, tonttua ja varpusta jouluaamuna ... Sinänsä satumaailma ei ole sellaisenaan väärää. Satuja on kerrottu läpi maailmanhistorian ja nuo kertomukset voivat kasvattaa mielikuvitusta ja antaa virikettä. Joulun kohdalla tuo satumaailma on kyllä peittänyt alleen kaikkein tärkeimmän (ja muutakin sen ohella). On tärkeää, että lapset oppivat varhain tekemään eron satumaailman ja todellisen elämän tai historian välillä. Jouluevankeliumi kuuluu tosi elämään ja on historiallista kertomusta. Latinaksi jouluevankeliumi alkaa "factum est", tapahtui ihan todellisesti. Se ei ala satujen tapaan "olipa kerran". Koska joulun sanomaa peittäviä satuja kerrotaan ja kerrotaan, joutuu miettimään, että kuinka voisi mahdollisimman hyvin ja syvällisesti esittää joulun evankeliumin perheessään. Silloin suosittelisin, että kukin voi perehtyä esim. joulupukin esikuvaan. Hän on Turkissa asunut pyhä Nikolaus (siitä englannin kielinen nimitys Santa Claus eli "joulupukki"). Hän jakoi lahjoja köyhille lapsille ja pelasti niin monet sairauksista ja kuolemasta. Hän toimitti virkaansa uskostaan käsin. Siksi ehdotan, että voisit tänä jouluna "valloittaa takaisin" kirkolle sitä julistusta, jonka maallistuminen on pilannut ja yksinkertaistunut ja pinnallistanut. Itse en siis usko, että me voisimme ikään kuin protestoinnin voimalla poistaa joulupukit joulunvietosta. Silti on mahdollista istuttaa kristillista tietoisuutta tämän ajan keskelle. Jos haluaa, voi helposti jättää joulupukit omasta joulunvietosta pois. Siinä tapauksessa lahjat tuotaisiin kultaisille lapsillemme esim. tietäjien toimesta. Samalla voisi opettaa, että meidänkin on hyvä jouluna muistaa antaa lahjoja Jeesus-lapselle viisaitten tietäjien tapaan. Käytännössä se toteutuisi niin, että muistetaan joululahjakeräyksiä tai annetaan joku lahja jollekin vähävaraiselle. Lapset voisivat itsekin tehdä jonkun lahjan jollekin, joka jouluna toimitetaan perille. Rakkaus on kekseliäs. Lapset erilaisia. Ehkä keksit uusia, hyviä tapoja opettaa joulun sanomaa! Joka tapauksessa joulukirkko tms. kuuluu aina joulun viettoon. Samoin kodin jouluhartaus/hartaudet.
Siunattua joulun odotusta!
Kysymys 2080
Pyhän Hengen pilkasta koen tärkeäksi kysyä pari kysymystä:
A) voiko lapsi tehdä Pyhän Hengen pilkkaa? Esimerkiksi huutamalla esimerkiksi ”EI” papin siunatessa ja rukoillessa pelastusta? Onko se Jumalan työn vastustamista?
B) Voiko henkilö tehdä Pyhän Hengen pilkkaa, jos hän epävarmana yrittää arvioida, oliko joku ihme Jumalasta vai vihollisesta? Eli pitää mahdollisena myös jälkimmäistä vaihtoehtoa?
Molempiin kysymyksiisi vastaukseksi ehdoton EI. Lapsi ei tuommoista syntiä tee. Lisäksi on todella tarpeen ja täysin oikein, että kaikenlaisia ihmeitä taikka ihmeiden tekijöitä koetellaan Raamatun ja terveen järjen valossa. Monet "hihhulit" koettavat pakottaa seurakuntalaiset vain hyväksyään kaiken, mitä he julistavat ja tekevät. Se on heidän tapansa hamuta valtaa itsellensä ja estää heidän valheensa paljastuminen. Paavali suorastaan kehottaa meitä koettelemaan kaikki. Ks. 1. Tess. 5:21. Luepa myös 1. Kor. 14:29.
Kysymys 2079
Hei. Asun miesystäväni kanssa. Hänellä kuitenkin osoite toiseen paikkaan mikä vaikuttaa asumistukeen. Minua on uskovana pidemmän aikaa tämä häirinnyt koska tiedän että tämä on väärin. Olen asiasta miehelle maininnut mutta hän ei halua asian muuttuvan. Mitä tehdä?
Ihan aluksi pyydän anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Olen osittain työssä Ruotsissa ja sieltä käsin en jostain syystä pääse kirjautumaan tälle nettisivun vastausosastolle. (Ulkomailta tuleva yhteys ilmeisesti blokataan pois.) Olin juuri nyt tässä kolmisen viikkoa Ruotsissa.
Kysymykseesi. Vaikea pähkinä purtavaksi, koska yhteiselämässä on aina väh. kaksi mukana. Ehkä minulle ei ihan selvinnyt kysymyksestäsi, kenen on ilmoitusvelvollisuus juuri tässä tapauksessa. Kumpi on väärin saatu tuki ja millä perusteilla? Jos sinä voit itse vaikuttaa asiaan, voit ilmoittaa Kelalle totuuden. Mietin kysymyksesi johdosta myös sitä, että onko "yhteisasuminen" miehesi kanssa avioliitto vaiko avoliitto. Jos se on esim. jälkimmäinen, rohkaisin sinua solmimaan pyhän avioliiton, jos te nyt kerta rakastatte toisianne ja haluatte uskoutua toisillenne eliniäksi. Jos olette avioliitossa, tuo Kelan po. tuki taitaa "loksahtaa kohdilleen" aika lailla luontevasti. On hyvä, että tutkit tarkasti omantuntosi ja Raamatun valossa vaellustasi ja elämääsi. Muista aina, että Jeesus on kuollut puolestasi ja hän auttaa sinua myös "panemaan elämäsi kuntoon" hänen tahtonsa mukaisesti.
Kysymys 2078
Mitä ajattelette armolahjoista
Armolahjoista Raamattu puhuu paljon. Siksi niitä ei voi kukaan Raamattunsa tunteva kiistää. Niistä voi lukea enemmän vaikka luvuista 1. Kor. 12-14. On tietysti hyvinkin tunnettua, että ihan kaikkea Raamatun oppia väännetään kieroon. Näin myös opetusta ja käytännön harjoitusta armolahjojen osalta. Siksi kannattaa koetella kaikki ja pitää se, mikä on hyvää. Lue 1. Tess. 5:19-22.
Kysymys 2077
Supersankarit ja noituus viihteessä ja leluissa. Onko nämä lasten silmille ok?Pienet pojat varsinkin innostuvat voimakkaista sankarihahmoista, mutta mistälie nämä sankarit voimansa saavat..
Jos mielikuvitukseen ja tarinoihin sisältyy noita tms hahmo, kannattaako koko tarinaa välttää? Pitääkö Raamatun mukaan taikuuden teemaa välttää, taikuushan on syntiä..?
Itse olen keskittynyt aikoinaan lukemaan lapsilleni lastenraamattua ja "oikeaa" Raamattua. En pitänyt tehtävänäni lukea iltaisin muuta. Päivisin luin kyllä muutakin. Satujen ja sankarihahmojen avulla lapsi käsittelee monia tunteita ja toiveita. Ne ovat tuossa mielessä kehittäviä ja antavat tilaa lapsien omalle mielikuvitukselle. Ei tietenkään kaikki ole hyvää luettavaa sinänsä. Yleisesti ottaen paljon riippuu siitä, saako paha lopulta palkkansa ja voittaako hyvä. Mikäli lasten kirjallisuus ihannoi vaikkapa noituutta tai jotakin muuta pimeätä toimintaa, ei sen lukeminen lapselle ole hyväksi.
Kysymys 2076
Kuinka tarkkoja kristittyjen tulisi olla maallisissa säännöissä, jotka eivät varsinaisesti juridiikkaan liity? Esimerkiksi nettikauppojen ehtoja ja tietosuojaselosteita lukiessa (”olen lukenut ehdot” -valinta on monessa paikkaa), tuleeko ne lukea tunnollisesti vaikka lukeminen veisi paljon aikaa tärkeimmiltä asioilta? Tai voiko ikäistään kypsemmälle alle 3v lapselle antaa lelun jossa lukee ”ei alle 3v”?
Ehkä ajan takaa tässä sitä, että kiilaako lähimmäisenrakkaus sääntöjen edelle vai onko pienissä asioissa sääntöjen noudattamatta jättäminen tottelemattomuutta myös Jumalaa kohtaan?
Nuo ehdot ovat sitä varten, jos jotain ongelmaa tai väärinkäsitystä syntyy. Normaali oloissa ei kukaan niitä tarvitse. Lelujen ikäsuositukset ovat juuri vain suosituksia. Lapsen kehityskaaren mukaan niitä ja muita vastaavia voivat lapsen vanhemmat vapaasti soveltaa.
Kysymys 2075
Onko kissan pitäminen ja kissa-aiheisten tavaroiden ja vaikka vaatteiden omistaminen kyseenalaista uskovalle? Saastuuko koti näistä?
Kissaa on historian aikana pidetty lähes saatanan kätyrinä kaiketi luonteensa vuoksi. Noitavainojen aikana ilmeisesti kissoja poltettiin ja vielä kauemmas historiassa mennessä voi muistella, kuinka faraolla taisi olla kissa. Myös monenlaista taikauskoa liittyy esim. mustiin kissoihin. Edustaako kissa saastaa, mistä uskovan tulisi pyrkiä eroon?
Kissa on Jumalan luoma. Se on suloinen kotieläin.
Kysymys 2074
Onko tatuoinnit synti? Entä jos tatuointi on esimerkiksi risti tai raamatunkohta?
Itse en välitä tatuoinneista. Jos tatuointi ilmaisee vihaa tai kostoa tai ylipäänsä jotain väärää, se on syntiä.
Kysymys 2073
Hei, onko teillä jotain tilastoa, paljonko rukoilevaisia on tällä hetkellä Suomessa? Tai voisiko lukumäärää päätellä esimerkiksi kesäjuhliin osallistujien määrästä? Käymme lukiolaisten kanssa läpi Suomen herätysliikkeitä ja kannattajamääristä tulee usein kysymyksiä.
Me emme pidä tilastoa jäsenkunnastamme. Siksi jäsenmäärän arvioiminen ei onnistu luotettavasti. Ajatuksenamme on, että Herra tuntee omansa.
Kysymys 2072
Sanotaan, että stoalaisuudella ja kristinuskolla on joitain yhteisiä näkemyksiä. Aihepiiri ja sen tunnustuksellisluterilainen analyysi kiinnostaa muutenkin, mutta erityisesti toivoisin sinulta vastausta seuraavaan mieltäni kaihertavaan ongelmaan.
Stoalaisten tavoitteena ja ihanteena oli apatia, jolla silloin tarkoitettiin negatiivisten tunteiden puutetta ja osin positiivistenkin, koska positiiviset tunteet, niiden tavoittelu ja päättyminen usein johtavat tuskaan. Tässä on taustalla ilmeisen tosia havaintoja maailmasta. Onko tällainen tunteettomuus – johon stoalaisuudessa kuitenkin kuuluu moraalin korostaminen – hyvä asia? Raamattu tietysti kehottaa rakastamaan, mutta voisiko tunteiden hillintä ja tietynlaisen rentouden opettelu tunteisiin liittyen olla kristityllekin hyvä asia? Jos, niin kuinka siihen voisi päästä?
Havainnollistan esimerkillä. Itselläni on usein ongelmana se, etten voi taustani ja huonojen kokemusteni takia luottaa ihmisiin ja stressaan siitä, pitävätkö ihmiset minusta. Jos sitten kiinnyn joihinkin ystäviin, alan stressata heistä ja etsin merkkejä siitä, pitävätkö he minusta enää, ovatko he suuttuneet minulle jostain, hylkäävätkö he minut joskus. Osoitan avoimesti ja usein kiintymystäni niille ystäville, joihin luotan, mutta he harvemmih minulle. Ja heihinkin joutuu toisinaan pettymään. Esim. viesteihin ei vastata tai vastataan hyvin hitaasti. Mutta vaikka usein vastataan nopeastikin ja nopeammin kuin itse heille ehdin, niin silti saattaa tuntua, että kylläpäs kestää vastaaminen. Usein on niin, että kellään ystävällä ei ole aikaa tavata minua tai välttämättä edes puhua puhelimessa (ja sitten epäilen, eikö heitä vain huvita). Olen oppinut, että pitää varoa ehdottelemasta liian usein samalle kaverille, ettei mene painostavaksi hänelle. Mutta on sekin sitten hankalaa, kun ei tiedä, eikö ystävä halua tai oikeasti millään ehdi tavata, vai auttaisiko asiaa sittenkin pieni muistuttaminen. Ja jos jollakulla ei ole aikaa hupitapaamiseen eikä hupipuheluun, niin sitten tuntuu ahdistavalta ottaa yhteyttä silloinkaan, jos tarvitsisi apua tai neuvoa, kun ei halua olla taakaksi ihmiselle, jolle ei minusta ehkä ole seurana iloa. Muutenkin kaikki ystävyyssuhteet tuntuvat jollain lailla vajailta, mikä milläkin tavalla. Tämä aiheuttaa negatiivisia tunteita, joista olisi hyvä päästä eroon. Varmasti olen itsekin rasittava ja kitkerä ystävä, ei sillä. Kateellinenkin joskus. Perisynnin takia olemme kaikki vajaita jopa kognitiivisia kykyjämme myöten.
Pitäisi olla Herralle kiitollinen, että on paljon ihania ystäviä; monilla ei ole yhtään. Voinko saada synninpäästön tähän kiittämättömyyteeni ja siihen katkeruuteen, jota toisinaan tunnen, ja joka purskahtelee välillä esille ajattelemattoman pisteliäinä kommentteina ja katteettomana marttyyriksiheittäytymisenä, vaikka luulenkin, etten harmi kyllä pääse tästä vuosikausiin täysin eroon, jos koskaan?
Kuulostan varmaan neuroottiselta. Ehkä olenkin sitä, mutta täytyy myös huomata, että olen tuossa yllä esittänyt aika kärjistetyn kuvan, jotta pointti välittyy. Ja kyllä jotkut ystävät ovat oikeasti hyljänneet minut. Ja paljon hyvää kehitystä on tässä jo tapahtunut, stressaamisesta on päästy kohti apatiaa ja mielenrauhaa.
Seurakunnissa puhutaan liian vähän ystävyydestä. Avioliiton pyhyyttä ja puhtautta on tärkeä puolustaa, kuten hebrealaiskirjeen loppupuolella sanotaan, mutta tosi moni joutuu olemaan vastentahtoisesti sinkkuna, jolloin olisi tärkeää, että ystäväpuoli olisi edes kunnossa. Raamatussakin Daavidilla ja Joonatanilla oli hellä ystävyys ja Jeesuksella ja evakelista Johanneksella näytti synkkaavan tosi hyvin. Paavalilla oli ilmeisesti jopa naispuolisia ystäviä (Persis, Prisca jne.), vaikka oli itse mies, mitä jotkut kristityt eivät kannata. Seurakunnissa tarjotaan usein ratkaisuksi, että Jeesus on ystäväsi eikä hylkää sinua ikinä. Tämä on valtava lohtu, mutta jotain muutakin täytyisi pystyä aiheesta sanomaan. Ystävyyttä ei myöskään voi pakottaa tai säälin kautta painostaa, vaan kyllä siinä tarvitaan molemminpuolista synkkaa. Muuten se on vain kaveruutta tai veljeyttä/sisaruutta.
Aikaa ja resursseja kuluu näiden asioiden pohtimiseen, vaikka varmaan kannattaisi olla välittämättä siitä, vastaako joku hitaasti/ollenkaan, tai että joku ei ehdi nähdä. Ja jos kellään ei ole aikaa, keskittyä työntekoon tai johonkin yksinäiseen harrastukseen ja estää tunteita ja pohdintoja nousemasta pintaan. Ajatella, että jos joku ei pidä minusta ja joku toinen pitää, muttei arvosta minua sen vertaa, että vastaisi viesteihini edes muistutuksesta (jollaisia en yleensä kehtaa tehdä), niin se on heidän menetyksensä ja minua se ei satuta ollenkaan. Psyykata itsensä näin. Tarvittaessa tehdään ihmisistä johtopäätöksiä, muttei katkeroiduta. Olisiko tämä sellaista hyvää stoalaista apatiaharjoitusta?
Jos apatia ei ole ratkaisu, mikä sitten?
Kiitos hyvästä palstasta! Henkilökohtainen kommentti sinulle, Timo: sinulla on jollain lailla veikeä persoona, niin että sinua lukiessa tai joltain videolta katsoessa alkaa välillä naurattaa: ei pilkallisesti, eikä sen takia, että olisit kertonut vitsin, vaan sen takia, että tuntuu hyvältä, että joku sanoo niin napakasti ja häpeilemättä tosiasioita ja osaa ne iskevästi muotoilla. En osaa paremmin selittää. Mutta se on kehu.
Kiitos kysymästä. On niin paljon asiaa, että en ihan pysty antamaan sulle tyhjentävää vastausta ...
En ole itse järin innostunut stoalaisesta filosofiasta. Enemmän tunnen viehätystä Raamatun rikkaalle ja todella elämän makuiselle ihmisenä ololle, jossa on tunteita laidasta laitaan ja kaiken keskellä vakaa ja vahva luottamus Herran hyvään hoitoon. Hän saa ohjata ja kasvattaa omiaan eteenpäin taivastiellä. Meillä jokaisella on paljon opittavaa. Eikä vähiten kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Ja on selvää, että kaikkien kanssa ei ns. "synkkaa", mutta kaikkien kanssa on hyvä tulla toimeen, jos se vain on mahdollista ja riippuu itsestä. Stoalainen apatia johtaa herkästi omien tunteitten tukahduttamiseen ja pitkässä juoksussa voi tuottaa ongelmia. Niitä ei silloin välttämättä ehdi tai pysty käsittelemään niin kuin pitäisi. Siksi stoalainen apatia voi johtaa hyvin herkästi moderniin apatiaan, vaikka nuo käsitteet sinänsä eivät ole toistensa kaltaisia. Itse näkisin, että ihmissuhteissa saa pyytää Jumalan johdatusta ja miettiä koko ajan, kuinka tässä voi parhaiten toteuttaa rakkauden ihannetta. Minä pidän "todellisen" rakastamisen taitoa vaikeana taitolajina. Se on minusta elämässä ehdottoman ehdottomasti vaikeinta. Siksi jaan kanssasi nuo tuntemukset, joista kirjoitat. Ne lienevät hyvin monelle tuttuja. Oma rakkaus uupuu ja niin se taitaa uupua lähimmäisten puoleltakin ainakin silloin tällöin - kuten kirjoitit. Tässä on varmaan hyvä silti kysyä Jumalalta, että kuinka hän, hyvä Herramme, on onnistunut meitä rakastamaan ja pitämään ominaan meidän nurjista ajatuksista huolimatta. Ja miten minä voisin edes jotenkin heijastaa tätä rakkautta muille. Ei ole helppoa. Ei kerta kaikkiaan. Mutta onko meillä mitään muuta vaihtoehtoa? Jumala, joka on itse tuo rakkaus, tahtoo ja voi opettaa meille avaraa, ihmeellistä armahtavaisuutta. Toivon kyllä sydämestäni, että hän johdattaisi sinulle ja elämääsi jonkun sydänystävän tai joitakin sellaisia. Me tarvitsemme toisiamme.
Kysymys 2071
Oliko lauantai päivänä ollut adventisteilla se oikea näkemys lepopäivästä?
Ei ole, etenkin kun adventistit vaativat, että tuo la on pidettävä aina ja kaikkialla pyhäpäivänä. Paavali sanoo (Room. 14:5), että toinen pitää yhden päivän toista ja toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä. Siis tämän mukaisesti ei tästä kannata tehdä uutta lakia kirkossa. (Perinteisesti ollaan pyhäpäivänä pidetty sunnuntaita, koska on haluttu tunnustaa Kristusta ja hänen ylösnousemustaan. Se on hyvä ja arvokas tapa viettää jumalanpalvelusta.)
Kysymys 2070
Voiko kristitty syödä kebablihaa jos sitä myy eri uskonnon edustaja?
Syö ihmeessä. Maistuu varmasti sullekin. Lue myös 1. Kor. 10:25-26.
Kysymys 2069
Onko itsetyydytys/masturbaatio syntiä? Voinko sitä huoletta harrastaa ilman pelkoa kadotukseen joutumisesta?
Raamattu ja siihen liittyen Vähä Katekismus kehottaa meitä olemaan puhtaita ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Lisäksi Jumala on luonut seksuaalisuuden meille iloksi avioliitossa. Eli seksuaalisuus on jotain, mikä on tarkoitettu jaettavaksi toisen kanssa. Tuo toinen on oma aviopuoliso pyhässä avioliitossa. Seksi ei ole "yksityisasia", vaikka jotain sinne päin aina väitetään. Oikea seksuaalisuus on jaettua iloa toisen kanssa. Siksi onkin selvää, että Jumala ei tarkoittanut seksuaalisuuttamme jonkinsortin yksityisasiaksemme. Sellaistahan masturbaatio tarkoittaa.
Kysymys 2068
Onko rukoilevaisuudella juhlia?
Kyllä on. Seuraa ilmoitteluamme nettisivuillamme. Ja tervetuloa Kalannin kesäjuhlille 13.-16.7.2023.
Kysymys 2067
Mieltäni askarruttaa synnin pakeneminen ja lunastustyöhön luottaminen. En ymmärrä, milloin on paras verhauskuvallisesti ”hakata käsi poikki” ja milloin synnin anteeksipyytäminen on kertakaikkiaan riittävä asia pyyhkimään asian pois ja jatkamaan ilman omia tekoja eteenpäin. Esim. jos ihminen ajatuksissaan kokee ylpeyttä ulkoisesta olemuksestaan/varallisuudestaan/taidoistaan/geeneistään ja ajattelee, ettei lähimmäinen ole niin upea ja kyvykäs. Tällainen ylpeä ajattelu kertakaikkiaan kuvottavaa ja väärin, joten tuleeko anteeksipyynnön lisäksi vielä koittaa pyhittyä ja kieltää itseltään vaikka ulkonäöstään huolehtiminen tai harrastus? Ns. olla antamatta ylpeydelle aineksia ja kuolettaa se kieltäytymisillä?
Yleensä lähdetään liikkeelle "rankaisu"-mallista ja pahimmillaan "helvetillä uhkailu"-mallista. Koska olet tuollainen kuvottava syntinen, niin nyt täytyy saarnata itsensä kadotuksen syövereihin ja jäädä sinne potemaan turmeluksensa surkeutta. Koska pääset sieltä ulos? Jos tässä sitten yrittää muuttaa itseänsä ennen kuin rohkenee ulos, ei koskaan ole ulkona vaan sinne pimeyteen jää. Teoillaan kun ei pidemmälle pääse. Minusta on paljon parempi ja itse asiassa ainoa tie eteenpäin Jumalan hyvyyden ja rakkauden kokeminen. Olet tuollaisena pahana ja iljettävänä syntisenä hänen rakastamansa sekä hänen armonsa armoittama. Iloitse tästä. Ja sen jälkeen pyhitä lahjasi Jumalan käyttöön! Älä siis pimitä niitä. Se vasta on perkeleestä. Jos sinulla viisautta riittää, käytä sitä toisten hyväksi. Saat varmasti ympärillesi ihmisiä, jotka ärsyttävät ja potuttavat sinua. Silloin voit ruveta kuolettamaan lihaasi oikealla tavalla ja auttaa heitä kaikesta huolimatta. Jos sinulla on rahaa ja massia vaikka muille jakaa, niin jaa ihmeessä. Etsi hyvät tarkoitukset ja laita rahaa likoon niin, että tekee kipeetä. Huomaat tosi nopeasti, että tässä sitä todella pyhitytään ja päästään edemmäs uskon tiellä. Jos olet missin kauneudella varustettu, näytä maailmalle, että et levitä sulojasi ympäri ämpäri maailman turuilla, vaan pyhität avioliittosi säädetyllä tavalla ja otat lapset vastaan kasvattaaksesi heidät Herrallesi. Jos olet "all stars"-joukkueessa, pelaa ja potki vaikka tuhat maalia, mutta älä juhli "kosteilla illallisilla" suurenmoisuuttasi vaan näytä ihan toisenlaista mallia ja kerro, miksi teet näin. On varmaa, että tämä kuolettaa lihaasi paremmin kuin kaikki nuo kurjat ja moukkamaiset tavat "rangaista" omaa pahuuttaan itse keksityillä katumusharjoituksilla, jotka eivät ole yhtään mitään muuta kuin ylpeän ihmisen tarvetta pukea päällensä "harmaa munkin kaapu" ja näyttäytyä siinä "hullua hurskaammalta". Rohkaisen siis sinua elämään uskovana ja kiittämään Jumalaasi kaikista lahjoistasi ja panemaan ne hyötykäyttöön hänen kunnian puolesta.