Kysymykset

Kysyisin tuosta eutanasiasta,tietysti on käsky 5. ja sitä on
noudatettava.
Mutta miksi ihmistä saa
väkisin pitää hengissä,jossain koneessa,jos hän haluaa lähteä pois ja on tehnyt sovinnon Jeesuksen kans. En ainakaan ite haluaisi olla vihanneksena koneessa,se on sairasta,mieti itse,olisit koneessa ja haluaisit lähteä pois,mutta et pysty sanomaan,etkä elehtimään,millään tavalla. Se on kidutusta,yhtä arvokasta,kuin tappaaminen. Ne ketkä on eutanasiaa vastaan,niitten pitäisi ottaa vastuu rukoilemisesta tällaisen ihmisen puolesta,eikä vaan vastustella,rukoilla niin kauan että Herra ottaa hänet pois tai parantaa

1. Sen minkä sidotte maan päällä,se on sidottu taivaassa. Tarkoittaako tämä rukoilemista toisen
puolesta.

2.eikö ihminen saa itse tehdä uskonratkaisut omassa elämässä,tällä tarkoitan lapsikastetta,
tavallaan pakotetaan jumalan yhteyteen. Eikö pitäis rukoilla lapsen puolesta,niin kauan,että hän tekee oman uskonratkaisun elämässä,kun alkaa jotain tajuamaan ja tajuaa syntisyytensä ja voi tehdä sydämestään parannuksen. En väitä olevani jokin viisas,haluan vain että totuus asuisi minussa ja ehkäpä sinä voisit valaista minua. Ite heräämällä heräsin uskoon noin kolme vuotta sitten. En halunnu uskoon,rukoilin vähän apua elämääni,mutta sainkin sellaisen elämyksen ja kokemuksen,sellaisen rakkauden,josta en oo voinut uneksiakaan.Elin kolkyt vuotta pimeydessä,kunnes sain valon,herran Jeesuksen. Sen Jälkeen tämä lapsi kaste on ollu yks ongelmistani ja epäilyksistäni. Mielestäni ainakaan pyhää henkeä ei saa kasteessa,koska ite sain sen kolme vuotta sitten ja siitä lähtien olen rakastanut Herraa ja tuntenut hänet

On ollu mukava viettää aikaa tällä palstalla ja kasvaa uskossa. Ite tulin uskoon voimakkaan herätyksen kautta koti sohvallani. En tuntenut Jumalan sanaa,enkä yrittänyt uskoon tulla,pyysin vain apua ahistukseeni. En kerenny rukoustani loppuun sanoa,kunnes valtava rakkaus täytti koko ruumiini ja sydämeni. Tuli niin hyvä olo,etten voinut muuta kun itkeä.Siitä hetkestä asti oon rakastanut Jumalaa ihan hirveenä. Elämäni muuttui yhdessä yössä ihan päällailleen,vaimo on meinannut soittaa valkotakkisetkin. Sen yön jälkeen raamattu on auennut mulle ja tuntuu että ymmärtää kaiken. Haluaisin,kysyä lapsi kasteeste. Olen varma että minussa vaikuttaa pyhä henki,sen jälkeen mitä koin ja koska rakastan Herraani Jeesusta niin äärettömästi ja pidän raamattua ehdottomasti Jumalan sanana ja totena. Elämäni on Jeesus. Oon välillä lipsahtanu polulta,mutta Jumalan armosta oon päässy sinne aina takaisin.Raamattu ei mainitse missään,että lapsi pitää kastaa,vaan ensin ihmisen pitää tehdä parannus. Eihän vauva voi tehdä parnnusta,eikä raamatussa kastettu yhtään lasta. Lisäksi oon tavannu monia uskovia,ketkä on ottanut kasteen vasta uskoon tulon jälkeen,heitä ei oo lapsena kastettu. Tykkään kirjoituksistasi ja näkee,että Herra on siunannut sinua viisaudella.

Annetaanko LSRY:n toiminnassa tietoa kristittyjen maailmanlaajuisista vainoista ja kehoitetaanko rukoilemaan heidän puolestaan ja tukemaan heitä taloudellisesti? Kerrotaanko järjestöistä, jotka tukevat vainottua seurakuntaa?

Oliko kirkkoherra Voitto Viro liberaaliteologi?

kysyisin et onko tupakanpoltto syntiä.raamatussa lukee että meidän ruumis on pyhänhegen temppeli jota ei saa turmella.eli siinä mielessä tupakka ei sovi uskovalle.mutt entä sitt ylensyönti eikö sekin turmele ruumista.entä ylilihavat ihmiset.ja laiskuus turmelee ruumista.entä nuuska.nicoretti purkat.ym näitä on paljon mitkä turmelee ja vahingoittaa ruumista.

Kaimasi Timoteuksen ensimmäinen kirje, viides luku, jae 23: Älä
silleen
vettä juo, vaan nautitse jotakin viinaa sydämes tähden ja ettäs myös usein sairastat.

Tarkoittaako tämä sitä, että pitää ottaa välillä pieni huikka ikään kuin terveydeksi vai onko tällä joku syvempi hengellinen merkitys?

Hyväksyykö Raamattu lemmikit? Koraani ei tietääkseni hyväksy koiraa muuta kuin metsästyskäytössä.

Kysymyksessä 65 ainakin käsitellään minunkin asiaani pintapuolisesti. Kysyisin
kuitenkin
tarkennusta. Siis jos on avioliitto, jossa nainen on viettänyt ennen avioliittoon menoa karseaa syntistä elämää sis. irtosuhteita vaikka ja kuinka.. Ja jos tämä nainen tulee myöhemmin uskoon ja katuu.. Onko miehellä ns. oikeutus eroon tuon menneen haureuden tähden? Nainen ei kuitenkaan olisi pettänyt miestään avioliiton ulkopuolisilla suhteilla. Kun siis ongelmia on tullut monen asian suhteen ja pohjalla tämä kaameus josta kerroin. Avioliitossa nainen on kuitenkin valmis tekemään kaikkensa asioiden korjaamiseksi tai ainakin hän tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan ja tahtoo yrittää olla kaikessa parempi Jumalan avulla. Voiko tästä kaikesta mahd. seuraava ero siis olla Jumalan tahdon mukaista? Koska siis tuntuisi että kaikki hakkaa vastaan.. Ja jos mies on sillä eron kannalla.. Vai tehdäänkö tässä syntiä?

Ja sitten toinen asiaa liippaava kysymys.. Onko Raamatun tekstiä ymmärretty oikein, kun tulkitaan että avioliittoa ennen on miehelle sallittu seksin harjoittaminen mutta ei naiselle? Kun eräs hlö perusteli ettei missään sanota että mies ei saisi harrastaa esiaviollista seksiä tai että se olisi haureutta.. Että naisen pitäisi olla neitsyt koska sitä lakanaa piti käydä heiluttelemassa jollekin, ja jos neitsyyden merkkiä ei tavattu naisen sai hylätä... Ja sitten vielä jossain kohdassa sanotaan että jos nainen ei joltain osin miellytä, hänet saa hylätä.. Eli ei tarvitsisi olla edes kyse neitsyydestä vaan vaikkapa tyhmyydestä..

Sydämeni sanoo että näissä mennään metsään ja pahasti, mutta kuulenko minä nyt vain oman kantani, en totuutta..

Hei, monille kavereilleni on tullut jo riparikutsut, mutta minulle ei, sillä en kuulu kirkkoon. Haluaisin silti käydä rippikoulun, joten miten voin ilmoittautua rippikouluun ? 🙂

Olen kysellyt sinulta täällä kaikenlaista ja apuakin olen saanut, joten kiitos. Nyt kuitenkin taas tarvitsisin akuutisti vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.. Jos suinkin osaat ja pystyt vastamaan, niin olisin kovasti kiitollinen. Siunausta!

Ensiksikin, voiko avioero missään tapauksessa olla Jumalan tahto?

Toiseksi, olen rukoillut rukoilemasta päästyäni Jeesusta elämääni. Olen rukoillut että Jumala ilmaisisi minulle tahtonsa niin että minä ymmärtäisin. Olen lukenut paljon Raamattua ja kysynyt Jumalan tahtoa uskossa rukoillen. OLen polvistunut Jumalan eteen ja huutanut sanan varsinaisessa merkityksessä apua.. Kuljen oikeastaan jatkuvasti rukoillen mielessäni. Silti minulla ei ole hajuakaan mitä minun pitäisi tehdä tai minne mennä. En enää uskalla tehdä mitään, koska omat päätökseni ovat aina vieneet turmioon. Siksi huudan Jumalaa, mutta Hän ei vastaa.. Ei vastaa vaikka kuinka itkisin.. Olen sanonut Hänelle että ottaisi jo minut pois täältä, koska minä en enää jaksa yksin.. Huomiona vaan että saan kyllä apua masennukseeni, mutta tarkoitan nyt isompaa apua. Sillä minä todella en jaksa enää, eikä ihmisten apu eli puhuminen pelkästään auta.. Asioiden täytyy oikeasti muuttua, mutta ihmisillä ei ole keinoja muuttaa näitä juttuja. Ei heillä ole tietoa kaikesta kuten Jumalalla, ei ihminen voi sanoa toiselle tee niin tai näin niin kyllä onnistuu.. Ja jos minulla on tehtävää vielä täällä ajassa, niin toivoisin että Jumala sitten vastaisi MITÄ? Tahdon kerrankin elämässäni tehdä niin kuin on Jumalan tahto. Mutta mikä se on.. Ja kun minusta tuntuu että päivästä toiseen tilanne jatkuu ja jatkuu, eikä asiat aukene mistään solmusta yhtään mihinkään. Kipuilen todella tämän kanssa.. Minun on todella vaikeaa nyt vain luottaa että Jumala kuulee ja vastaa.. Tämä ehkä selvenee jälkimmäisistä kysymyksistäni. Minä en kestä enää kauan, lopulta menee mielenterveys.. Vaikka puolisoni mielestä se on jo mennyt.

Ja kolmanneksi, varmaan arvasit että nämä aiemmat kysymykset liittyvät yhteen. Jokatapauksessa, olen tullut uskoon kunnolla vasta avioliiton aikana joku aika sitten. Puolisolleni tämä on ilmeisesti kova pala, vaikka itse sanoo uskovansa. Minun näkökulmastani hän on vasta ovella ja kurkkii siitä sisään. Minä en kuitenkaan voi häntä pakottaa sisään, se ratkaisu on jokaisen tehtävä itse. Olen rukoillut puolisoni puolesta.. Minusta vain tuntuu että hänelle on vaikeaa heittäytyä Jumalan armon varaan.. Minä taas en enää muusta välitä ja tämän vuoksi olen hänen mielestään pimahtanut ja siksi tämä tilanne meillä jatkuu, koska en ole tulossa takaisin tuosta ovesta. Tahdon olla lujasti Jeesuksen rinnalla. Jotenkin välillä tuntuu jo niinkin hullulta että puolisoni onkin vihtahousun leivissä kun minua niin parjaa tästä. Hän ei siis ollenkaan käsitä esim sitä että tahdon kysyä Jumalan mielipidettä asioihin.. Olenko mennyt sinusta harhaan? Tämä asia ajaa meitä erilleen. Tämä minun uskoon tuloni on erottamassa meidät..

Vielä neljänneksi kysyisin onko väärin pyytää Jumalalta merkkejä? Eli jos minun pitää tehdä niin, niin sitten tapahtuu näin.. Tässäkin menen metsään puolisoni mukaan. Minä mielestäni kuitenkin olen ihan järjissäni, mutta uskon vain lujasti Jumalaan.. Siihen että Jumala pystyy halutessaan mihin tahansa. Ja käsittääkseni Jeesus on luvannut olla uskossa rukoilevan kanssa. Miksi sitten en saisi pyytää hänen mielipidettään asioihin? Olen ymmärtänyt että juuri sitä Jumala tahtoo. Ja puolisoni kun osaa väännellä toisten sanoja, on hän vääntänyt asian niin että "Jos minä siis rukoilen Jumalalta vastausta siihen kannattaako avioliittoa jatkaa vai ei, niin hän vastaa minulle sillä että löydän 500 euroa lenkipolulla myönteisen vastauksen myötä. Jos taas vastaus on kielteinen tuota rahaa ei löydy.." Tämä on puolisoni käsitys asiasta.. Minä en ole mitään 500 euroa pyytänytkään merkiksi mistään asiasta, puolisoni se tässä tuota avioliiton järkevyyttä miettii ja hänen mielestään periaate toimii edellä mainitulla tavalla jos minun uskomukseni on oikeassa. Minä taas oikeasti etsin vastauksia vaikkapa jostain raamatun tekstistä joka vahvistaa asian tai vahvan tunteen Jumalan läsnäolosta tai edes jotakin suuntaa.. Esimerkkinä omastani vaikkapa seuraava: puolisoni heitti sormuksensa pöpelikköön ja minä rukoilin että löytäisin sen.. En löytänyt.. Rukoilin etsiessäni tunnin jos toisenkin, merkkiä siitä että minun ei ole tarkoitus löytää sitä, jotta voisin lähteä pois. No hetken päästä päässäni oli hirvikärpänen, niitä en voi sietää.. Siispä lähdin pöpeliköstä pois, mutta tämä oli puolisostani käsittämätöntä. Vaikka minä sain rauhan tuon sormuksen etsimiseltä.. Silti minä olen nyt seonnut puolisoni mielestä. Siis kyllähän mä tajuan että tähän aikaan vuodesta noita ötököitä riittää, mutta mitä pahaa tuossa oli kun minä sain rauhan? Ja eikö muka ole mahdollista että Jumala olisi lähettänyt tuon ötökän? Minun ei enää ole pakko löytää sormusta. Löydän sen, jos löydän simple as that. Mutta siis meneekö sinusta minun touhuni jo yli?

Puolisoni tekee oloni huonoksi jo pelkästään sillä että jos kysyn häneltä jotakin , hän saattaa sanoa "kysy Jumalalta, kun sinulla kerran on suora yhteys Häneen.." Minä olen suoraan sanottuna ihan täynnä tätä, mutta en tahdo eroa, koska minä en voi käsittää sitä Jumalan tahtona.. Tai siis ajattelen että Jumala yhdistää, ei erota.. Mutta miksi tämän pitää olla näin vaikeaa.. Enkä minä todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella mistään enää. Puolisoni ei suostu tulemaan kanssani mihinkään terapioihin, hän ei halua ketään kolmatta kotiimme setvimään asiaa, hän ei halua tulla seurakuntaan tai olla sen kanssa tekemisissä, hän sanoo että tee mitä teet mutta kannat vastuun myös eli jos teen väärin saan kärsiä taas.. Siksi en tee mitään vaan odotan Jumalan apua.. Enkä tiedä edes mitä pitäisi tehdä, kärsivällisyyteni alkaa olla käytetty.. Olen rukoillut ja rukoillut ja rukoillut.. Tätä kaikkea on jatkunut jo liian kauan, uskoon tuloni oli kai viimeinen pisara..

Lopuksi, en todellakaan kuvittele että sinä Timo tietäisit vastauksen kaikkeen, mutta jos edes jotakin olisi sanottavaa.. Minä olen ihan lopussa. Olen epätoivoinen. Voi kun tämä tuska lähtisi pois..

Sain tässä asiassa kuitenkin jonkinlaista lohtua Hannan kiitosvirrestä
1. Sam 2:1-10. Olen
pyytänyt Jumalalta tuhat kertaa anteeksi kärsimättömyyttäni ja kaikkea muutakin, mutta nyt todella minulta alkaa voimat olla loppu. Mutta tapahtukoon silti Jumalan tahto, olipa se mikä hyvänsä.. Tahtoisin vain jotenkin jonkun varmuuden.. Ja koko elämäni annan Jumalan käsiin. Suo anteeksi tämä sotkuinen selostus, minulla vain ei ole voimia parempaan nyt.

Olenko minä nyt mennyt harhaan?

Haluaisin tietää miten kristinusko suhtautuu munasolujen pakastamiseen ja myöhemmin niiden hedelmöittämiseen laboratoriassa silloin kun halutaan lapsi. Ja onko Raamtussa mitään kohtia joita voi soveltaa tähän.

Kun meillä on ylimääräistä varaa, haluamme auttaa toisia. Miksi köyhyyden kohtaaminen joillekin uskoville on niin vaikeaa keskenään? Vaikene ja kulje ohi tarvitsevan, oliko se Jeesuksen käsky?

Kiitos vastauksesta kysymykseen 1307. Annoit sen lopullisen vahvistuksen siihen minkä koin oikeaksi. Olimme jo varanneet hääpäivän mutta ajattelin jos meidän täytyy peruuttaa se koska jotkut ihmiset ovat olleet sitä mieltä ettemme voi mennä naimisiin koska miesystäväni ei ole uskossa. Olen ollut syvässä ahdistuksessa viimeiset kaksi kuukautta niin syvässä että melkein olisin halunnut kuolla. Vaikka Jumala puhui minulle minä en suostunut uskomaan että Jumala rakastaa minua vaan paholainen kiusasi minua väittäen että Jumala hylkää minut jos menen naimisiin, että joudun helvettiin jos avioidun kumppanini kanssa, kaikki kiroukset tulevat päälleni ym... Kun sitten tein päätöksen että menemme naimisiin juuri sinä päivänä minä olimme suunnitelleetkin. meni joitakin minuutteja ja Pyhä Henki täytti minut tavalla jota en koskaan ollut aiemmin kokenut, ja koin siinä hetkessä jotain suurenmoista. Mitä opin tästä kaikesta, sen että ihmisten sanoilla on hirvittävä vaikutus niin hyvässä kuin pahassakin, ja ennen kaikkea kannattaa aina kuunnella Jumalan puhetta koska Hän tahtoo puhua lapselleen henkiökohtaisesti. Siksi on vaarallista mennä sanomaan jollekulle ihmiselle jotakin sellaista mitä Jumala ei ole selkeästi antanut ihmisen sydämelle sanoa, ihmiset jotka sanoivat että ei voi mennä naimisiin ei uskovaisen kanssa ei ottaneet ollenkaan huomioon meidän pitkää historiaa ja rakkauttamme toisiamme kohtaan, vaan kaikki perustui ajatukseen että uskova ei voi avioitua uskottoman kanssa. Mutta uskon kuitenkin heidän ajatelleen hyvää sanoessaan niin, ihminen on erehtyväinen. Niin pysyvät nämä kolme:usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Siunausta ja Herran läsnäoloa elämääsi!

Mitä mieltä olet Saarnivaaran Raamatun-käännöksestä?

Tarkennuksena kysymykseen 1301, jossa vielä erikseen kysyttiin "arvostetaanko
vanhaa
käännöstä
liikaa". Sanoisin siihen, että vanha käännös on erinomainen ja tarkka käännös. Vaikka se kyllä kielen puolesta on vanhaa suomea, se ei pilaa käännöstä. Parempi tarkka ja huolellinen (vaikka vanhahtava) käännös kuin moderni, kielellisesti nykysuomea tavoitteleva, mutta erittäin epätarkka käännös. Enkä menisi edes uutta vuoden 1992 käännöstä kehumaan edes kielellisesti. Se on itse asiassa äärimmäisen köyhää (!) suomenkieltä. Oman aikamme suomenkielen monitaituri, kuuluisa sanankäyttäjä, edesmennyt Juice Leskinen totesi -92 käännöksen tultua julkisuuteen, että "olisipa saanut jäädä tekemättä". Sen kieli oli ja on niin paljon köyhempää kuin vanhemman käännöksen ... Tästä kaikesta voi lukea paljon enemmän näillä nettisivuilla löytyvästä pienestä oppaasta

"Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus." (kohta Biblian käyttö)

Tottakai on hyvä muistaa, kuinka Luther paranteli käänöstään jatkuvasti ja teki siitä entistä parempaa koko ajan. Kirkon ongelmana on ollut, että sillä ei ole ollut toista Lutherin tasoista kääntäjää, jolle pyhä ja arvokas työ olisi uskottu. Siksi tilanne on nyt tämä kuin on.

Minulla on kysymys jollaiseen ei vain tunnu saavan täysin selkeää vastausta. Olen ollut uskossa vajaa kaksi vuotta, ja seurustellut siis elänyt avoliitossa yli kahdeksan vuotta siis täydessä synnissä, nyt tahtoisin mennä naimisiin kumppanini kanssa mutta ongelma on että hän ei ole uskossa. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Raamatussa sanotaan että uskova ei voisi mennä naimisiin ei uskovan kannssa ja avoliitto on myös syntiä, ja erotakaan ei voida koska rakastamme toisiamme eikä muuta syytä ole kuin että toinen ei ole uskossa. Siis pitääkö minun vain odottaa että toinen tulee uskoon vai mitä?? Jumala ei kuiteenkaan ole puhunut mitään eroamisesta, ja se tuntuisi aivan hullulta tässä tilanteessa kun yhteisiä vuosia takana jo näin paljon ja tahdomme olla toistemme kanssa.Mutta miten voin elää synnissä ja samalla olla vanhurskas. Olen huutanut Jumalan puoleen totisesti tässä asiassa ja tuntuu että olen sekoamis pisteessä. Kumpi on suurempi synti elää avoliitossa vai mennä naimisiin ei uskovan kanssa. Rukoilen päivittäin kumppanini puolesta koska en voi muutakaan.

Herra kanssanne!

Taas yksi kysymys uskosta ja teoista.

Onko oikein ja tehdä hyvää, esim. antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, toimia vapaaehtoisena pyhäkoulunopettajana tai tukea vaikeuksissa olevaa, ajatuksenaan ilahuttaa Jumalaa? Ei siis niin, että teollaan, jotenkin voisi ansaita Jumalan rakkautta tai olla Hänen silmissään parempi kuin muut kristiveljet ja -sisaret, vaan niin, että, kun Hän on meille niin paljon hyvää suonut, niin jotenkin teoin siitä julistaa ja Häntä ilahuttaa.

Esimerkiksi voimme isäinpäivänä ilahuttaa isäämme tuomalla kortin tai tuomalla aamiaisen vuoteeseen ja jos perheessä on kaksi lasta, joista toinen näin tekee, mutta toinen ei, niin eikö isä ilahdu toisen lahjasta, muttei sen tähden rakasta toista enempää kuin toista.

Eikö siis ole niin, että jos kerran ilahutamme meille rakkaita ihmisiä teoillamme, niin miksis emme Jumalaa, jonka kuitenkin tulisi olla meille kaikkein rakkain ja joka on meille antanut enemmän kuin yksikään ihmisistä?

Hyvän teon motiivina Jumalan ilahuttaminen ei näin ollen liene tuomittava tai väärin.

Hei, ja kiitos vastauksesta edelliseen kysymykseeni ! Olen siis se 14-vuotias joka haluaa käy riparin, mutta ei kuulu kirkkoon. Haluan myös olla mukana konfirmaatiossa, eli minut pitää siis kastaa? Onko se pitkä prosessi ja vaatiiko se paljon aikaa. Miten koko homma toimii?

Hyvää päivää. Jos liittyy kirkkoon, eikä ole kastettu sitä ennen, pitääkö tulla kastetuksi ennenkuin on kirkon jäsen ?

Olen 14 vuotias, ja haluan käydä rippikoulun ensivuonna. Minua ei ole kastettu, koska vanhempani ei kuulu kirkkoon. Pitääkö minut kastaa? Jos pitää, milloin ja miten se tapahtuu?

Itsepuolustuksen käyttämisen kanssa kristityllä voi usein olla se ongelma, että ei tiedä onko hyökkäys vainoa evankeliumin tähden vai jotain muuta. Kun on kysymys uskonnollisesta vainosta, niin kristittyjen tulisi paeta tai julkisen esivallan suojella heitä ja heidän omaisuuttaan. Eli jos vähänkin epäilee, että hyökkäys johtuu uskosta Jeesukseen, niin on parempi tehdä vain "passiivista vastarintaa" eli pyrkiä pois tilanteesta torjunnoin, väistöin ja pakenemalla käyttämättä vahingoittavia ratkaisuja. Eikö ole oikein kristityn aina puolustautua voimakeinoin, jos joutuu YLLÄTYShyökkäyksen kohteeksi ja ei tiedä mikä on hyökkäyksen motiivi? Nämä ovat osittain omantunnon kysymyksiä, koska näihin Raamattu ei vastaa suoraan.

Luen Raamattu Kansalle-käännöstä enkä mitään vanhaa käännöstä koska en pidä vanhasta kielestä, jota ymmärrän huonosti ja jota kukaan ei enää puhu.

Samasta syystä en esim. kanna kaivostamme vettä keittiöön, koska meillä on vesijohto ja hana.

Onko mahdollista, että vanhaa käännöstä "palvotaan" eli arvostetaan liikaa?

Joku voisi myös vaatia niinkin, että pitäisi lukea alkukielellä, aramealla, vai mikä se kieli nyt sitten olikaan?

5. Moos. 25:11-12

Luettuani tämän kohdan aloin epäröimään voinko harjoitella itsepuolustuslajia, jossa lyödään ja potkitaan munille? Toisaalta Mooseksen laki jopa päästää rangaistuksesta vapaaksi, jos yöllä vahingossa tappaa sisään murtautuvan varkaan. Yllä mainittu raamatunkohta kuuluu Israelin vanhan liiton yhteiskunnalliseen lakiin, eikä se koske meitä. Jotain opittavaa meillä kyllä siitä on eli hedelmättömäksi tekeminen vahingossakin on vakava asia.

Mitkäs ovat Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen suhteet Suomen Rukoilevaisen kansan yhdistykseen?