Kysymys 443
Kysymykseni koskee kolmatta käskyä "Pyhitä Lepopäivä". Muuttuiko sapatin merkitys Jeesuksen kuoleman jälkeen? Kuulin tällaista opetusta. Onko sapattina lupa tehdä mitään töitä vai onko esim. Jumalan palveluksessa käynti ja Raamatun luku oikea tapa pyhittää lepopäivä. Voiko kumminkin sapattina pelata palloa, lukea läksyjä ja käydä hakemassa maitoa kaupassa? Tahdon tietää miten elää Jumalan mielen mukaan, ainakin sen verran mitä kykenen. Jeesuksessa tämänkin käskyn täytän. Kiitos vastauksista ja siunausta viikkoosi.
Lepopäivän pyhittäminen on tärkeä aihe etenkin nykyaikana, jolloin kiire pakkaa päälle päivittäin. Olen kirjoittanut aiheesta joskus Herännäislehteen (2002: toukokuun pääkirjoitus). Siitä lainaus:
Yhteiskunnallisen murroksen myötä on juuri 3. käskyn kohdalla myös kristittyjen parissa jonkin verran epätietoisuutta siitä, mikä viikoittaisena pyhäpäivänä on sallittua ja mikä taas ei. Tarvitsematta tässä puuttua yksityiskohtiin varsinainen ongelma koskee kysymystä, täytyykö pyhäpäivää mitenkään erityisemmin edes pyhittää. Eikö se kuulunut lähinnä vanhaan liittoon eikä enää sido meitä uuden liiton aikana?
Jo Lutherin Ison katekismuksen perusteella on selvää, että vanhan liiton lepopäivä ei sellaisenaan enää sido meitä. Emmehän me vietä lepopäivänämme lauantaita (viikon 7. päivä) vaan sunnuntaita (viikon 1. päivä, joka on Kristuksen ylösnousemuksen päivä). Paavali antaa meille tällaiseen päivien vaihtamiseen täyden oikeuden, kun hän kirjoittaa roomalaisille: Yksi eroittaa yhden päivän toi¬sesta, toinen pitää kaikki päivät yhtäläisenä. Sitten lopuksi hän vielä lisää: Jokainen olkoon vahva mielessäns(Room. 14:5) Monet tekevät kuitenkin tästä evankeliumin vapaudesta suorastaan lihallisen vapauden ja jättävät lepopäivän kokonaan pyhittämättä. Siinä he menevät liian pitkälle.
Lepopäivän pyhittäminen ei ole vain erityinen kirkollinen järjestely kansan houkuttelemiseksi jumalanpalvelukseen. Lepo ja lepääminen kuuluvat itse luomisjärjestykseen. Ihminen luotiin Jumalan yhteyteen viljelemään ja varjelemaan maata, mutta myös lepäämään seitsemäntenä päivänä. Meidät on toisin sanoen rakennettu niin, ettemme pitkän päälle toimi kunnolla ilman riittävää lepoa. Kaikessa opetuksessaan Jeesus tahtoi palauttaa juuri alkuperäisen luomisjärjestyksen. Näin hän esim. opetti avioliiton pysyvyyttä ja torjui - yleisesti ottaen - avioeron luomisjärjestyksen vastaisena(Matt. 19:3-9). Aivan samoin Jeesus opetti lepopäivän pyhittämisestä. Hänen opetuslapsiansa eivät sido juutalaiset, pikkutarkat sapattisäädökset. Ihmistä ei ole tehty sapattia varten(Mark. 2:27). Silti ei tästä voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että me voimme hyvällä omallatunnolla toimittaa arkiset askareemme pyhäpäivänäkin. Sanoohan Jeesus, että sapatti on luotu nimenomaan ihmistä varten. Näin hän liittyi luomisen järjestykseen ja vahvisti sen kaikkia kaikkialla kaikkina aikoina koskevaksi. Siksi kristityn ei ole lupa puskea töitä sunnuntaina (poikkeustapauksista voi lukea Svebiliuksen katekismuksesta). Jos hän sulaa pahuuttansa rikkoo rikkomistaan 3. käskyä vastaan ja palaa loppuun, se on hänen oma vikansa, se on synti, josta hänen on ehdottomasti tehtävä parannus. Voimaa uuteen elämään hän saa juuri lepopäivän pyhittämisestä!
Näin pitkälle lainausta. Mieti siis edellisen valossa rukouksen hengessä ja evankeliumin vapaudessa, miten 3. käsky näkyy sinun viikossasi. Siunausta elämääsi!