Kysymykset

Tätä erittäin vaikeaa kysymystä on käsitellyt ansiokkaasti mm. Matti Väisänen kastekirjassaan "Pyhä kaste Raamatussa", ks. ss. 342-343. Voisinkohan viitata tässä vain hänen kirjaansa? Hankipa kirja (jollei sinulla sitä vielä ole) tai lainaa se kirjastosta!

Kyllä vanha käännös on tarkempi. Monissa kielissä on vastaava käännös (esim. englanniksi usein "hell"). Tuonela on sielujen välitilan paikka ennen ylösnousemusta. Helvetti on lopullinen kadotuksen paikka, jonne epäuskoiset tuomitaan varsinaisesti vasta viimeisen tuomion jälkeen.

Kristuksen alasastuminen helvettiin on selitetty aika mukavasti Svebiliuksen katekismuksessa, II uskonkappale, kysymys nro 59, (ns. "punaisen" painoksen s. 126): "Julkisesti osoittaaksensa, että Hän on käärmeen pään rikki musertanut ja voittanut Perkeleen ja kaiken helvetin voiman."

Julkista oppikeskustelua on mahdoton välttää, jos kirkon papit opettavat mitä vaan. Esim. Kati Niemelän tutkimus hengellisen työn tekijöitten uskomuksista on aika järkkyä luettavaa. Jos sitten vielä ajatellaan esim. pastori Kylliäisen opetusta, on kyllä ihme, jos kukaan ei kirkossa ota kantaa. Väärä opetus on pystyttävä osoittamaan vääräksi, ettei sieluja eksytetä. Kautta kirkkohistorian väärän opettajat yrittävät tekeytyä oikeiksi ja pukeutua lammasten vaatteisiin. Jos heidät paljastetaan, niin he yrittävät usein vielä vedota kristilliseen rakkauteen, jotta he edes sen varjolla saisivat jatkaa lammaslauman tuhoamista. Näin ei voi kirkossa jatkua. Jokainen pappi on pappisvalassansa tai - lupauksessansa velvoitettu puolustamaan "Hengessä ja totuudessa" oikeata, kristillistä opetusta. Muussa tapauksessa hän rikkoo ja tulee syylliseksi Jumalan (ja myös ihmisten) edessä.

Tärkeitä raamatunkohtia tässä ovat esim. 1.Tim. 5:20, Tiit. 1:9-11 ja myös 2.Tim. 4:2.

Kts. kysymys 1.

Rukoilevaisten johtokunta (taikka vastaava) ei ole ottanut po. asiaan kantaa. Käsittääkseni asia on Luther-säätiössäkin avoin, ainakin toistaiseksi.

Tässä tapauksessa on vielä joitakin selvittämättömiä kysymyksiä, joihin säätiö varmaan lähitulevaisuudessa ottaa kantaa. Minusta ainakin seuraavat seikat kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin esitetään jokin selkeä linjaus:

1. Säätiön papit eivät suoraan kieltäytyneet antamasta piispalle ehtoollista. He esittivät toivomuksenaan, että heidän ei tuossa yhdessä jumalanpalveluksessa tarvitsisi ratkaista näin vaikeata kysymystä. En tiedä, miten olisi todellisuudessa toimittu, jos ei tuota esitettyä toivomusta kumminkaan olisi noudatettu.

2. Käsittääkseni piispa sai ehtoollisen säätiön papeilta esim. Simo Kivirannan hautajaisten yhteydessä n. viikkoa ennen. Tämä on hyvä ottaa huomioon arvioitaessa tuota yhtä po. tapausta.

3. Edelleen on säätiön puolelta esitetty, että po. tapaus ei ole mahdollinen kansankirkon yhteydessä (ja sen tilaisuuksissa) vaan lähinnä ainoastaan jumalanpalvelusyhteisöissä. Tähän rajaukseen toivoisi teologista tarkennusta.

4. Luterilaisen virkakäsityksen mukaan kirkon virka on yksi. Se tarkoittaa, että kaikki papit ovat samanarvoisia: heidän pitää palvella seurakuntaa sanalla ja sakramenteilla. Piispa ei siis ole muita pappeja korkeampi kuin inhimillisen järjestyksen ja käytännön puolesta. Siksi on teologisesti vaikea rajoittaa po. tapaus koskemaan vain piispaa. Periaatteessa sama pätee sitten myös muuhun papistoon (esim. kirkkoherroihin ja kappalaisiin ja pastoreihin jne) vastaavissa tilanteissa.

5. Edellisen kohdan perusteella joku voi lisäksi aiheellisesti ihmetellä, eikö maallikkoihin pitäisi soveltaa samaa mittapuuta kuin papistoonkin. Johdonmukaisuuden nimissä tuota johtopäätöstä on vaikea välttää.

6. Sinänsä mielenkiintoinen ja asiaan liittyvä tärkeä kysymys on Juudaksen mukanaolo viimeisellä ehtoollisella. Saiko hän silloin ehtoollisen? Joidenkin tutkijoiden mielestä ei, toisten mielestä kyllä. Tärkeää on myös tutkia vanhakirkon käytäntöä erilaisissa tapauksissa.

Lehtitietojen perusteella po. tapaus oli eräänlainen hätähuuto. Kirkossa vaan keskustellaan, keskustellaan ja keskustellaan. Ei (juuri) kukaan tahdo vetää selkeitä rajoja papistolta sallitun opetuksen suhteen. Lähes kaikki kelpaa - paitsi naispappeuden vastustaminen (vrt. Kati Niemelän tutkimusta, jossa kolmannes papistosta kiistää monia Raamatun keskeisiä totuuksia). Silti ainoa, mitä kysytään pappisvihkimystä ja -virkaa haettessa on lähinnä juuri suhtautuminen naispappeuteen. Muusta ei välitetä ollenkaan. Tässä yhteydessä ei tarvitse ihmetellä, jos kentällä syntyy erilaisia reaktioita. "Kotimaan" reportaasissa vedottiin siihen, että piispa on kieltäytynyt ns. erillisvihkimyksistä ja siksi käytännössä oikeastaan itse kieltäytynyt ottamasta vastaan ehtoollista senkaltaisilta "tunnustuksellisilta papeilta", joita säätiön piirissä on palveluksessa. Kyse oli siis solidaarisuuden osoituksesta näitä veljiä kohtaan. Onko tämä tapaus ymmärrettävä tällaisena hätähuutona ilman että siitä tehdään paljon laajempia johtopäätöksiä?

Joka tapauksessa pappien kuuluu rippipuheessa ennen ehtoollista sekä rohkaista katuvia syntisiä saapumaan ehtoollispöytään että varoittaa kaikkia katumattomia ehtoollisen nauttimisesta omaksi tuomioksi. Tämä toteutuu vanhan käsikirjan jumalanpalveluksissa joka kertaa ennen ehtoollista liturgian(kin) puolesta. Silloin luetaan ns. manaus, jossa nämä molemmat puolet tulevat esille. Minusta se on hirmusen hyvä asia. Silloin voi olla varma, että asia on ainakin sanottu selkeästi ja julkisesti. Kukaan ei voi tulla ehtoolliselle miettimättä, ratkaisematta omaa kantaansa. Useimmissa tapauksissa pappi ei voi tietää, mitä ehtoolliselle tulevat sydämessänsä ajattelevat. Siksi hän ei voi muuta kuin yksinkertaisen sanan kautta muistuttaa kuulijoitansa totuuden tiestä. Siksi useimmissa tapauksissa tämä varmasti riittää.

Asiaa pitäisi varmaankin kysyä joltakin, joka kuuluu kyseiseen liikkeeseen. Minun on vaikea vastata toisten puolesta tai edes tietää, mitä kaikkea lestadiolaisuuteen kuuluu. Niitä ryhmiäkin on lestadiolaisuudessa niin monia. Mutta käsittääkseni ei heillä ole mitään sen ihmeellisimpiä sääntöjä ruokaan, siivoukseen tms. liittyen.

Raamattu on totta tosiaan Jumalan Pyhän Hengen inspiroima kirja. Lue esim. Room. 15:4, 2. Tim. 3:16 ja 2. Piet. 1:19-21. Tarkempi selittely ei ole tarpeen. Raamattu ei vastaa yksityiskohtaisesti kysymykseen, millä tavalla ja miten kaikki sen kirjoitukset ovat inspiroituja. Se sanotaan selvästi, että Jumala ei valehtele. Se riittäköön. Raamatussa on paljon asioita, jotka eivät ole esim. järjellle koskaan perusteltavissa (vrt. "kolminaisuus", Pyhästä Hengestä sikiäminen taikka ylösnousemus). Ne asiat meidän kuuluu uskoa. Se ei tarkoita, että ne olisivat täysin "järjettömiä". Ne eivät vaan ole järjelle todistettavissa.

Voimme siis yksinkertaisesti sanoa, että Raamattu kokonansa on totuus tarvitsematta silti samalla pyrkiä hakemaan jokaiselle väitteelle "tieteellistä näyttöä".

Monet kummit (ei vain sylikummi) ostavat kummilapselleen ristin rippilahjaksi. Jos kummit tuntevat toisensa, he voisivat jutella ehkä keskenänsä, kannattaako jokaisen ostaa risti ...

On olemassa tosiaan tällainen tapa, että kummilapsen muistaminen lahjoin loppuu konfirmaatioon. Tietysti näin ei ole pakko olla. Monet kummit jatkavat yheydenpitoa kummilapsensa kanssa, ehkei enää välttämättä lahjoin mutta muuten.

Vallitkoon tässäkin asiassa kristillinen vapaus ja vastuu!

Jeesus kutsuu omat opetuslapsensa seuraamaan häntä, ei kavereita tai edes perhettään. Seuratessamme häntä emme voi tehdä kaikkea, mitä muut tekevät. Emme olla mukana kaikessa, missä muut ovat.

Tämän noudattaminen koulussa on väliin varmasti melko vaativaa. Raamattu sanoo, että "huono seura hyvät tavat turmelee" (1. Kor. 15:33). Sanonta on tuskallisen totta. Siksi olisi tärkeätä saada vaihtoehtoja. Onko sinulla toisenlaisia ystäviä koulussa? Ovatko jotkut heistä uskovia? Voisitko saada heiltä tukea? Jutella ehkä heidän kanssansa tästä ongelmasta? Totta kai nuorena haluaa olla mukana "siellä, missä tapahtuu". Mutta tapahtuu sitä muuallakin kuin joissain porukoissa, missä synti ns. rehoittaa. Olisi tosi tärkeää, jos voisit päästä mukaan johonkin kristillisten nuorten porukkaan. Sieltä saisit lisää apua. Hyvä, jos löytäisit jostain henkilön, jolle uskaltaisit kertoa tarkemmin näistä vaikeuksista (hienoa muuten, kun kirjoitat näistä tänne nettiin; kyllä monet muutkin kamppailevat samojen asioiden parissa).

Pitäisin siis erittäin tärkeänä paremman vaihtoehdon löytämistä. Ilman sitä yksinäinen kamppailu kaveriporukan kiusauksia vastaan käy lähes ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Uskaltaudu irrottautua huonojen ystävien vaikutuspiiristä: Päätä kerrankin "irrotella" oikein kunnolla! Tuon yllä lainaamani Raamatun jakeen johdosta ja omien kokemusteni perusteella luulen, että usein juuri huono seura vie uskovan kodin kasvatin mennessänsä. Siksi hakeudu pian toisenlaisten kaverien joukkoon. Koululuokkaasi et voi vaihtaa, mutta sinun vapaa-aikasi ei mitenkään tarvitse olla sidoksissa koulukaverien syntiseen menoon ja meininkiin.

Lopuksi haluaisin vakuuttaa sinulle, että mitä ikinä oletkin nyt tähän mennessä tehnyt (olkoon kuinka rumaa taikka pahaa tahansa) saat sen uskoa Jeesuksen kalliissa sovintoveressä anteeksi.

Lähde iloisella mielellä seuraamaan häntä. Ei se ainakaan alkuun (eikä ehkä koskaan) tule olemaan kovinkaanhelppoa. Mutta hän on luvannut olla sinun kanssasi ja autta sinua.

Hiippakunta koostuu useista eri seurakunnista, jotka kaikki ovat yhden ja saman piispan kaitsennan alaisia. Piispan tehtävänä on sitten valvoa, että hänen osakseen uskottujen seurakuntien oppi ja elämä ovat sopusoinnussa Raamatun ja tunnustuksemme kanssa.

Tämä on kyllä ihan hyvä idea.

Tällaista voitaisiin ruveta toteuttamaan.

Mutta sivujen ylläpitäjän ammattitaitoa tässäkin tarvitaan ...

Suomessa on yhdistys- ja kokoontumisvapaus. Se pitää sisällään myös eroamisen mahdollisuuden. Joten LSRY:stä voi erota milloin tahansa. Minä pidän sitä rehellisyytenä, että eroaa, jos jostain syystä ei enää halua olla tukemassa yhdistyksen tavoitteita. Ei ole yhdistyksenkään kannalta suotavaa, jos jäsen ei enää tahdo jakaa samaa arvopohjaa kuin säännöissä on määritelty.

Joten sinänsä ikävä asia (yhdistyksestä eroaminen) voidaan nähdä tästä näkökulmasta ihan oikeana ratkaisuna.

Lisäksi on hyvä muistaa, että pelastuminen ei ole riippuvainen kuulumisesta johonkin yhdistykseen. Autuaaksi tulee yhdistysten ulkopuolellakin uskon kautta Herraan Jeesukseen.

kts. Kysymys 26

Ei valitettavasti ole. Itsekin olen työssäni huomannut, että tuo kieliasu tuottaa ongelmia. Joskus luetaan vaan yksinkertaisesti uudempia käännöksiä tai jätetään niiden pelossa Biblia kokonaan lukematta (jolloin varsinaista Jumalan Sanaa ei saada mistään)! On äärimmäisen tärkeää tutkia (kutakuinkin) päivittäin Jumalan omaa pyhää sanaa. Siinä haastetta meille jokaiselle!

Samasta henkilöstä on kyse. Kiitos rohkaisevasta palautteesta. Pyydän saada jättää itseni ja perheeni esirukouksiisi.

En oikein hyvin tunne kyseistä musiikkia. Mutta sikäli kuin se (tai mikä muu musiikki tahansa) rienaa pyhiä asioita tai jopa yllyttää kokeiluihin pimeyden voimien kanssa, ei sen musiikin kuuntelulla ole siunausta. Vaihda silloin kanavaa!

Polvirukous on rukoilemista polvillaan (kts. kuva). Se on vanha kristillinen tapa, jota käytetään suurimmassa osassa kristikuntaa. Rukoukseen mennään siten, että polvet notkistetaan ja painetaan pää alas. Tule ihmeessä mukaan seuroihin katsomaan: Siellä on "käytännön harjoitukset"!

Kyllä me homot hyväksytään. Jumala rakastaa heitä yhtä paljon kuin sinua ja minua.

Eri asia on sitten, että synnin harjoittaminen ei ole koskaan oikein. Siinä minä yhtä hyvin kuin sinäkin olemme syyllisiä. Homoseksi on yksi (kylläkin vakava) synti muiden joukossa. Sen ja kaikkien muiden syntien puolesta Jeesus on kuollut. Tämä on homojen ja ei-homojen hyvä muistaa!

Sitten vielä yksi seikka: nykyaika ei osaa tehdä ollenkaan eroa rakkauden ja himon välillä. Moni sellainen asia, jota kutsutaan nykyisin rakkaudeksi, on Raamatun mukaan himoa, sen enemmän tai vähemmän näkyvää toteuttamista.

Kristityn on hyvä karttaa sellaisia paikkoja taikka tapahtumia, joissa ei voi olla puhtaalla omallatunnolla. Vapaamielistä tai ei. Kaikki, mikä turmelee tai uhkaa turmella minun elämääni ja sinun elämääsi, mitä mieltä on osallistua sellaiseen rientoon? Mitään kaiken kattavaa syntilistaa on mahdoton tehdä. 10 käskyä riittävät ja niiden soveltaminen omaan elämään.

Luterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia, nimittäin kaste ja ehtoollinen (joskus mukaan lasketaan myös yksityinen rippi). Meillä on ihan samat sakramentit. Opetuksemme niistä on täysin sama kuin kirkon virallinen opetus Tunnustuskirjoissa.

Joo, rukous on tosi hyvä. Jatka vaan jatkossakin. Ja rukoilkaa te muutkin, jotka luette näitte rivejä.

Sitten olisi minusta tärkeätä, että ei annettaisi pelkästään ja ainoastaan kristillistä infoa. Mitkään selitykset kun eivät ehkä ollenkaan tai välttämättä avaa toiselle uskon varmuutta. Jeesus puhuu usein Joh. evankeliumissa, että joka tahtoo kulkea hänen perässään, tulee tuntemaan, onko hänen oppinsa totta vai eikö. Lue esim. 8:31-32. Siksi olisi minusta hyvä, jos Jumalan sanan lupauksia ystäväsi rohkaistuisi "kokeilemaan". Jeesus lupaa, ei petä. Hän on luvannut vastata sanastaan. Ja kun ihminen huomaa, että Jeesuksen sana on totta, se herättää luottamuksen Raamatun sanaan kokonaisuudessaan. Näin esim. keittokirjan oikeellisuutta ja tarpeellisuutta ei voi todistaa vain kertomalla, että ruokaa syntyy, kun iso kasa aineita sekoitetaan keskenään. Täytyy myös kokeilla! Ja sitten huomaa, että kirja pitää paikkansa. Samoin esim. auton käsikirjan kanssa. Kasa eri muttereita ja peltiä ei kyllä liiku, jos ei kokeile virta-avaimesta ... Jotensakin näin myös Jumalan sana osoittaa itse voimansa ja totuutensa. Meidän ei tarvitse todistella Jumalan puolesta välttämättä mitään. Eli kaiken kaikkiaan olisi ihanaa, jos ystäväsi rohkenisi rukoilla esim.: "Jos, Herra, olet olemassa, jos rakastat minua, voisitko osoittaa sen minullekin? Minun on vaikea uskoa sinuun. Auta sinä minua. Amen."

En tiedä tarkkaan, kuka on kirjoittanut 2. Mooseksen kirjan. Se on joka tapauksessa kirjoitettu muistuttamaan juutalaisia siitä ihmeellisestä pelastuksesta Egyptistä, jonka Jumala sai aikaan. Samalla kirja on esikuva siitä vielä suuremmasta pelastuksesta, jonka Kristus sai aikaan pelastaessaan meidän synnin orjuudesta ja johdattessaan meitä kohti luvattua taivaan maata.

Raamatun mukainen uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa, joka on uudestisyntymisen peso. Lue Tiit. 3:5 ja Joh. 3:5.

Monet kastetut kumminkin kuolevat hengellisesti, koska heille ei esim. opeta Jeesuksesta mitään tai heille annetaan kovin huonoja ja pahentavia malleja kotona. Jos he sitten tulevat myöhemmällä iällä uskoon, pitäisi tarkkaan ottaen sanoa, että kuollut tuli eläväksi, heräsi henkiin. Näin sanoi tuhlaajapojan Isä tuhmasta pojastansa. Lue Luuk. 15:24. Usein myös uskoontulosta puhutaan uudestisyntymisenä, mutta kastetun kohdalla kuuluisi tarkkaan ottaen puhua henkiin virkomisesta tai kuolleen herättämisestä.

Me rukoilemme Isä meidän-rukouksessa jokapäiväistä leipää. Sen saatuamme siunaamme sen ja kiitämme siitä. Ruokarukous on hyvä tapa ja vielä enemmän: se on sen tunnustamista, keneltä kaikki meidän hyvämme tulee. Vaikka monet ihmiset saavat leipänsä ja ruokansa ilman rukoustakin, on se kuitenkin suuri synti, jos siitä ei lainkaan kiitä.

Ruokarukouksia on monia. Niitä löytyy virsikirjastakin. Taikka voi rukoilla ihan omin sanoin. Pääasia, että rukoilee!

Mielestäni kannattaa ehdottomasti keskustella uskon kysymykset läpi ennen kuin menee naimisiin. Muuten tulee isoja ongelmia, kun pitäisi miettiä pyhäpäivän viettoa, (mahdollisten) lasten kristillistä kasvatusta, omien syvimpien tuntojensa jakamista jne. jne.

Minusta elämän kalleimman asian kuuluisi olla kalleinta omalle kullallekin. Aika vaikeata olisi kuvitella elämää, jos Jeesus olisi rakkaimmalle täysin vieras.

Hyvä ystävyyssuhde taasen ei ole aina riippuvainen siitä, mitä mieltä toinen on. Aito ja todellinen Ystävyys toimii usein jopa hyvin eri uskonnoista huolimatta.

Valitan. En osaa vastata.

Kirja on kumminkin hyvä ja kaikin puolin lukemisen arvoinen. Se on Jumalan Sana meille!

Olet ihan oikeassa: Kyllä jokaisen papin kuuluu (tai kuuluisi!) tällaisissa tapauksissa ottaa vanhempien kanssa esille avoliiton 6. käskyn vastainen luonne. Varmasti vanhempien vaikutus lapsen kasvatuksessa on suurempi kuin kummien. Tämä on heidän tärkeätä tiedostaa. Joskus tällaisen keskustelun jälkeen voi herätä halu laillistaa aviosuhde säädetyllä tavalla. Aikaisemmin vanhemmat usein jo muutenkin ns. virallistivat suhteensa lapsen syntymän johdosta.

Ongelmaksi muodostuu ne tilanteet, joissa vanhemmat eivät tahdo mennä vihille ja elää kristillisesti. Silloin on todella lähellä tilanne, että kasteelta katoavat kokonaan edellytykset. Käskyhän kuului "kastamalla ja opettamalla". Ja opetukseen kuuluu elämän todistuskin. Myös tämä täytyy vanhempien tiedostaa.

Se, mitä kirjoitin kysymyksessä 94, lähtee siitä, että kirkko ja pappi kirkon edustajana pyrkii takaamaan pienelle lapselle edes jonkun kristillisen kasvatuksen mallin. Monet isovanhemmat tai sukulaiset toivovat ja rukoilevat, että lapselle annettaisiin kaste ja he voisivat sitten opettaa lapselle uskon aakkosia. Näin tapahtuu melko usein. Silloin on ainakin pienen pientä valon häivähdystä. Jos sitten lisäksi pappi yhdessä lapsen vanhempien kanssa huolehtii hyvien kummien valinnasta, asia tulee vielä paremmaksi. Edelleen lapsen kristillisen kasvun saamisesta huolehtii seurakunta esim. pyhäkoulussa ja (tai) päiväkerhoissa. Joissain seurakunnissa päiväkerhot kattavat kutakuinkin koko alakouluikäisten ryhmän. Myönnän kuitenkin edelleen, että tämä kaikki yhdessäkään ei korvaa vanhempia! Silti on totta, että lapsi ei voi valita vanhempiansa mutta vanhemmilta voidaan hyvin edellyttää edes hurskaiden kummien valintaa. Näin täyttyy edes minimaalinen edellytys kasteelle asetetuille perusteille. Paremminkin asia kyllä voisi olla, mutta ...

Uskoisin, että vastuullisesti toimimalla pappi voi välittää lapselle kasteen siunauksen ja samalla muistuttaa vanhempia (sekä koko sukua) kristillisen elämän tärkeydestä. Ja vaikka monet suvut ovat nykyään melko pieniä, en ole vielä kohdannut sellaista tilannetta, jossa kummien valinnan esteeksi nousisi mahdottomuus löytää kummien edellytykset täyttävät sukulaiset tai ystävät.

Kiitos kiperästä kysymyksestä!

Juuri tällaiset kysymykset varmaan tekevät palstasta entistäkin mielenkiintoisemman!