Pääkirjoitus 6/2023

”Kuluu kallis armon aika”

Timo Laato, päätoimittaja

Kallis armon aika! Se on meille suotu. Se tulee käyttää oikein. Väärin käytetty armon aika on kaik­kein suurin virheemme, jonka voimme tehdä täällä ajassa. Se kostautuu pahasti kerran ian­kaikkisuu­dessa. Sen seurauksena avautuu helvetin rangaistus, jossa on ikuinen itku ja hammasten kiristys. On täysi syy kavahtaa leväperäistä armon ajan tuhlaamista kaikessa turhuudessa.

Armon aikaa ei kuulu ymmärtää väärin. Se ei tarkoita, että aika olisi jotenkin armollinen. Sitä se ei ole! Aika on itse asiassa pelottavan armoton. Se kuluu vääjäämättä. Sitä ei voi pysäyttää. Me vanhe­nemme. Lakastumme. Ruumis raihnaistuu. Järjenjuoksu hidastuu. Kuolema häämöttää jo horisontis­sa.

Lisäksi aika ei unohda. Se ei anna anteeksi mitään. Tekemäämme emme saa tekemättö­mäk­si. Mitä olemme tehneet, se jää ajan hampaisiin ja satuttaa meitä vielä vuosien perästä. Ei ole ollenkaan totta vanha sananparsi, että aika muka parantaa haavat. Voi olla, että ajan myötä ikävät muistot kyllä haa­lenevat. Ne painuvat alitajuntaan. Tuntuu ikään kuin ne katoaisivat jonnekin sielun syövereihin. Itse kumminkin löydän ne sieltä uudelleen ja kaivan esiin jostakin kumman pakosta. Siinä ne sitten ovat taas kum­mittelemassa! Joskus tekisi mieleni huutaa, että ”kirottu aika”, joka ei jätä minua rauhaan.

Edelleen minua harmittaa hirveästi, etten voi ostaa lisää aikaa mistään. Sitä ei ole myytävänä. Kukaan ei osaa valmistaa sitä. Kaikkea muuta on kaupan, mutta ei aikaa. Ja juuri sitä minä tässä tarvit­sisin! Vuosiini lisää päiviä. Päiviini lisää tunteja. Paljon rehkimällä ja röhkimällä haihattelen kiireis­säni, et­tä onnistun ve­nyttämään vuorokaudet 25 tunnin mittaisiksi. Itsepetosta! Oma sisäinen kelloni käy ns. perunoita. Ei se koskaan tiedä, mikä hetki nyt todellisuudessa on. Ei se myöskään tiedä, mil­loin viimeinen hetki koittaa. Rupeaa ihan pelottamaan tämä ajan vääjäämätön kuluminen. Milloin se lop­puu? Kunpa pystyisi seisauttamaan kellon viisarit tähän hetkeen ja huokaamaan hetken helpo­tuksesta, että aikaa on yllin kyllin jäljellä.

Kaiken kukkuraksi aika osaa pettää meitä. Kun mietimme elämäämme eteenpäin, tuntuu usein sil­tä, että aikaa on vaikka kuinka. Ajatellessamme elämäämme taaksepäin havaitsemme kuitenkin, mi­ten nopeasti aika on kulunut. Miten ihmeessä minusta tuli jo eläkeläinen? Mihin kaikki käyttämä­ni aika on vuosien saatossa valunut? Tuntuu suorastaan siltä, että aikani sai siivet. Se pakeni luotani. Se lensi pois. ”Aika mennyt ei palaa koskaan.”

Mitä siis tarkoittaa ”armon aika”? Tarkoittaako se enää yhtään mitään? Vanhastaan siitä on puhut­tu, ja yhä edelleen sitä kuulutetaan. Sitä julistetaan nimenomaan kirkossa! Siinä on sen oikea paik­ka. Armon aika tarkoittaa, että tuo armoton aika on muuttunut sellaiseksi ajaksi, jossa Jumalan armo on ilmestynyt. ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt” (Tiit. 2:11). Vapahta­ja on tullut pelastamaan meidät, jotta ”hän meitä vapahtaisi tästä nykyisestä pahasta maailmasta (tai: maailmanajasta) Jumalan ja meidän Isämme tahdon jälkeen” (Gal. 1:4).

Tässä se on sanottuna. Täs­sä on iankaikkisen elämän toivo. Jeesus on tullut tykömme sinne, missä me olemme syntiä tehneet. Aikaamme on saapunut hän, joka on aina ajankohtainen. Mihin ikinä me olemme syyllistyneet eläessämme täällä ajassa, sen hän on poistanut ristillänsä tästä ajasta. Se, mikä on saatu anteeksi, ei enää koskaan nouse kanteeksi. Näin käsitettynä tuo armoton aika on sitä iha­naa armon­aikaa, jolloin meidät saarnataan autuaiksi koko iankaikkisuutta varten. Se alkaa täällä jo mait­ten päällä ja kestää iäti taivaassa.

Vanhan juutalaisen kertomuksen mukaan eräs mies kysyi opettajaltaan, milloin hänen oli­si tehtävä pa­rannus eli käännyttävä vääriltä teiltänsä Jumalan tykö. Hän sai kuulla, että riittää, jos kääntyy päi­vä ennen kuo­le­maansa. Sitten hän jatkoi ja kysyi uudelleen, mistä hän tietää, milloin täsmälleen hänen kuo­lonpäivänsä koit­taa, jotta hän osaisi varautua siihen. ”Sitä et koskaan voi tietää. Juuri siitä syystä si­nun on käännyttävä tänään!” Näin tämä armoton aika, joka päättyy kuolemaamme, muuttuu armon ajaksi, jonka yksin Jumala on valmistanut ja valmistaa autuudeksemme.

Tervetuloa Kalannin kesäseuroihin käyttämään armonaikaasi oikein ja kuulemaan lisää Jumalan armos­ta syntisiä kohtaan!