Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 12/2023

Ensimmäinen joulu köyhyydessä – meidän joulumme rikkaudessa

Timo Laato, päätoimittaja

”Sillä te tiedätte meidän Herran Jesuksen Kristuksen armon, että hän rikkaana ollessansa tuli kuitenkin tei­dän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyytensä kautta rikkaaksi tulisitte” (2. Kor. 8:9).

Joulusta on tullut koko kansan kulutusjuhla. Huolimatta siitä, että koko kansa ei voi kuluttaa niin kuin toivoisi tai tahtoisi. Joillakin ihmisillä on tosi iso puute elämän perustarpeista. Tunnetko jonkun heistä? Voisitko juuri sinä olla auttamassa häntä joulun alla? Paras apu välittää joulun hengellistä sanomaa ja tarkoitusta sa­noin ja kätten teoin. Siitä koituu iloa niin auttajalle kuin autetulle.

Paavali puhuu omassa ”jouluevankeliumissaan” Vapahtajastamme, joka oli rikas taivaassansa, mutta tuli kui­tenkin köyhäksi meidän tähtemme. Hän syntyi tänne ”heinille härkien kaukalon”. Hänestä tuli heti syntymäs­tän­sä saakka pakolainen. Eipä myöhemminkään hänellä ollut, ”mihin päänsä kallistaisi”. Hän asusteli ”taivas­al­la” tai toisten ”ihmisten nurkissa”. Samariassa häntä ei otettu vastaan. Eikä aina juuri muuallakaan. Poikke­uksia sentään löytyi. Ajallisen elatuksen suhteen hän oli hyvin paljossa riippuvainen joidenkin harvojen nais­ten an­teliaisuu­desta (Luuk. 8:1–3). Sydämellistä vieraanvaraisuutta hän löysi tarpeensa mukaan joko Pietarin anopilta tai Marian, Martan ja Lasa­ruksen kodista. Kuollessaan häneltä ei jäänyt perinnöksi mitään. Vaatteet vietiin päältä ja jaettiin teloittajille. Saumattomasta ihokkaasta sentään kannatti heittää arpaa. Jeesus oli kyl­lä rutiköyhä mies. Hän oli runneltuna ja hakattuna, ruoskittuna ja ristiinnaulittuna niin vastenmielistä kat­sot­tavaa, ”ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä” (Jes. 53:3).

Tästä Jeesuksen osoittamasta köyhyydestä ja hänestä itsestään köyhänä miesparkana on tullut sitten kuiten­kin mei­dän ainoa tosi rik­ka­utem­­me. Länsimaisen joulun ylenpalttisuus voisi olla esimerkkinä ja todistuksena tästä. Mutta toisin on käynyt. Mitä ylenpalttisemmaksi kulutusjuhlaksi joulu on muuntunut, sitä latistu­neem­maksi juhlatunnel­ma on muuttunut. Kaikkein pahinta on, että Vapahtajan hankkimat taivaan rikkaudet hylä­tään, ja hänet itsensä koetaan epätoivottuna kuokkavieraana omissa juhlissaan. Ne juhlat eivät sitten kyllä pääty hyvin. Kuinka moni joulun juhlija on lopulta paketoinut kalliisti lunastetun sielunsa ilmaiseksi lah­jaksi sie­lun­sa vihaajalle? Kenen kohdalla tunnelmallisten kynttilöiden lepattavat liekit ovat yhtäkkiä riistäy­ty­neet kä­sis­tä kylty­mät­tömän helve­tin polttaviksi lieskoiksi? Joulu ei tee poikkeusta. Myös silloin kuollaan, eikä matka iankaikkisuuteen ole toivematka, jos matkanjärjestäjä on luvannut monta kaunista ja hyvää, mutta on petturi ja palturin puhuja ja kaikkien valheiden alkuunpanija.

Ensimmäistä joulua juhlivat nimenomaan köyhät. Marialla ja Joosefilla ei ollut sijaa majatalossa, eikä heil­lä kai olisi ollut varaa maksaa­kaan kovin ylevästä makuusopesta. Saastaiset paimenet eivät olisi kelvanneet edes to­dis­ta­maan oikeudessa. Heidän ammatissansa kaikkien puhtaus- tai sapattisäännösten noudattaminen kävi jokseenkin mahdotto­mak­si. Myös kaukaa tulleet ja ulkoisesti rikkaat Itämaan tietäjät tunsivat suurta hengen köyhyyttä pakanuuden keskellä, jossa oikeaa Jumalan sanan julistusta ei tuntunut löytyvän missään. Hengel­linen nälkä ajoi heidät pitkälle matkalle Betlehemiin (suom. ”leivän talo”) hakemaan ravintoa sielulleen. Niin tapahtuu yhä vielä, tänä jouluna. Köyhät sieluparat löytävät rikkautensa Jeesuksen seimen luona. Hän tuli köyhäksi antaakseen heille kaiken omistamansa. Paavalin sanoin: ”Hän rikkaana ollessansa tuli kuitenkin tei­dän tähtenne köy­häksi, että te hänen köyhyytensä kautta rikkaaksi tulisitte.” Vapahtaja syntyi vapahtaakseen syntiset synnistä ja synnin rangaistuksesta, ennen muuta iankaikkisesta kadotuksesta. Mitä ei rahalla saa os­tetuksi, sen hän hankki verellänsä ja antaa joululahjaksi eteenpäin sitä halaaville.

Tästä ylenpalttisuudesta, joka on tullut teidän, lukijoiden, rikkaudeksi, jaoitte hyvyyttänne minulle täyt­täessä­ni vuosia myöhäissyksyllä. Kiitän sydämestäni siitä noin 4 500 eurosta, lahjakorteista ja monista muis­ta ihanista­ lah­jois­ta, jotka sain ottaa vastaan. Minulla on ollut sisäinen ilo ja riemu antaa eteenpäin kaikki rahat rukoile­vaisten jumalanpalvelustoimintaan. Juuri jumalanpalveluksessa Vapahtajamme kohtaa meidät joulun ja pää­siäisen Herrana (ks. tästä tarkemmin kirjoittamastani kirjasta ”Pieni opas vanhan käsikirjan jumalanpal­veluk­seen”). Siellä toteutuu koko kirkkovuosi silmiemme edessä. Ilman kokoontumista Jeesuksen nimessä ei enää olisi kirkkoa keskellämme sen kaikissa tuntomerkeissään.

Siksi haluan vielä lopuksi joulun pääkirjoituksessa rohkaista lukijoita pitkälle tulevaisuuteen. Kuljemme koh­ti sellaista aikaa, jolloin meidän on opittava ottamaan paljon suurempi vastuu omasta toiminnastamme. Ei voi­da pitää itsestään selvänä, että kokoontumiset jatkuvat rajusti muuttuvassa maailmassa niin kuin aina ennen muinoin. Tapahtuu yhtä ja toista. Tulemme tarvitsemaan toisiamme ja yhteisen rukouksen johdatusta. Ei ole oikein pyrkiä erilaisiin irtiottoihin oman mielen mukaan. Kuljetaan eteenpäin Herran tahtoa kysellen. Minus­ta on varmaa, että jumalanpalvelustoiminnan jatkumiseen tarvitaan enemmän vapaaehtoisia eri tehtäviin ja etukäteisvalmisteluihin. Näistä jaetaan lisää infoa eri yhteyksissä. Ajattelen lisäksi, että jokainen voisi miet­tiä tykönänsä, saataisiinko vastaavanlainen kuin edellä mainittu juhlarahakeräys toteutettua joka kuukausi. Käsit­tääkseni siihen osallistui ihan tavallisia ihmisiä sopivin summin. Ei ollut eikä ole tarkoitus, että joku antaisi yli oman sietokykynsä. Jokainen antakoon kykynsä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Silti rahamäärä kohosi isoksi, ja sillä saadaan maksetuksi monia kuluja. Jos keräisimme joka kuukausi noin 4 000 euroa, vuodessa kertyisi pyöreäs­ti 50 000 euroa. Kun summaan lisätään kolehdit ja yhdistyksen omat pienet tuotot, saavutettaisiin helposti noin 100 000 euron vuosituot­to. Näin pystyisimme paremmin takaamaan, että Jumalan sanaa saarnataan meille jatkossakin ja että sakramentit toimitetaan apostolisen järjestyksen mukaan. Se olisi paras joululahja, jonka me voimme antaa lapsillemme, lastenlapsillemme ja tuleville sukupolville. Jospa siis jäisimme tänä jouluna rukouksessa pohtimaan, mitä voimme antaa joululahjaksi rakkaillemme tulevaisuuden varalle, koska Jeesus tuli en­simmäi­se­nä jouluna köy­häksi veljeksemme tehdäkseen meidät rikkaiksi taivaallisissa aarteissa

Toivotamme Länsi-Suomen Herännäislehden puolesta lukijoillemme siunattua joulujuhlaa!

Timo Laato                                              Elina Halminen

päätoimittaja                                           toimitussihteeri