Search
Close this search box.

Kysymykset


Kysymys 56

Kerroin eräälle henkilölle, joka ei tiennyt mikä sielu on, että sielu on tavallaan ihmisen olemus, sielu on se mikä nousee taivaaseen kuoleman jälkeen, eikä ruumis, sielu ei kuole. Sanoinko, tai siis selitinkö sielun väärin?

Koska tämä henkilö kysyi sen jälkeen, että miksi sitten uskontunnustuksessa sanotaan 'Minä uskon....ruumiin ylösnousemiseen'? Tähän en enää osannut vastata. Joten, nouseeko myös ruumis taivaaseen?

Kiitos jo valmiiksi vastauksestasi!

Vastaus:

Kyllä ruumiskin nousee taivaaseen kuten Kristuskin herätettiin kuolleista ja hänellä oli ruumis, jossa hän nousi taivaaseen. Tämä "ruumiin ylösnousemus" tapahtuu kuitenkin vasta viimeisenä päivänä, ei ennen (tästä uskontunnustus puhuu). Ruumis on Jumalan hyvän luomistyön tulos ja siksi hän pelastaa koko ihmisen, ei vain hänen sieluaan. Mutta kuolemassa sielu erkanee ruumiista ja pääsee uskon kautta jo "autuaalliseen nautintoon" odottamaan viimeisen päivän ruumiillista ylösnousemusta.


Kysymys 55

Hei Timo!

Tunnen ihmisiä, jotka jättävät menemättä ehtoolliselle tai jopa koko jumalanpalvelukseen, jos liturgi seisoo alttaripöydän takana kasvot seurakuntaan päin. Perusteluna on, että sakramentin käyttämättömyys ei kadota (esteellisyys), mutta väärinkäyttö kylläkin. Selitä minulle, mitä muutos liturgisesti merkitsee ja vaikuttaako se sakramentin oikeellisuuteen.

Vastaus:

Ei tuo muutos liturgisesti merkitse oikeastaan yhtään mitään. Jos pappi seisoo alttarin edessä tai takana, se on vailla sen suurempaa merkitystä. Muistan jopa lukeneeni Lutherilta sellaisen kohdan, jossa hän toivoo papin seisovan alttarin takana, jotta koko seurakunta näkisi erityisesti ehtoollisen siunaamisen. Näin havainnolistuisi Kristuksen todellinen läsnäolo leivässä ja viinissä.

Ei ole mitään estettä käydä ehtoollisella, jos ehtoollinen toimitetaan oikein apostolisen järjestyksen mukaisesti.


Kysymys 54

Mistä tiedän mikä uskonto on oikea?

Vastaus:

Lyhyesti sinä tiedät sen Raamatusta, joka on Jumalan pyhä sana.

Hiukan laajemmin vastatessa voisi vielä lisätä, että tarkkaile kahta asiaa eri uskonnoissa:

Saako Jumala kaiken kunnian ihmisen pelastuksesta?

Saako omatunto kestävän lohdutuksen ja toivon iankaikkisesta autuudesta?

Nämä kaksi kysymystä ajavat meidät Kristuksen ristin juurelle, jossa yksin me löydämme rauhan sielullemme ilman omia ansioitamme.


Kysymys 53

Hei! Mieltäni askarruttaa kysymys että mitä mieltä te uskovaiset olette uskovaisen ja ei -uskovaisen seurustelusta/avioliitosta??

Vastaus:

Se on yleensä osoittautunut hyvin vaikeaksi. Ongelmia syntyy yleensä aika pian. Toinen lähtee kirkkoon sunnuntaina, toinen ei. Toinen haluaisi rukoilla, toinen ei. Toinen haluaisi valvoa vaellustansa (esim. erilaiset juhlat ja TV), toinen ei välttämättä niinkään. Sitten tulee lastenkasvatuksessa seuraavat ongelmat. Kastetaanko lapset? Opetanko lapselle kristinuskon perustotuuksia? Viedäänkö hänet pyhäkouluun ja kirkkoon? Miksei isä tai äiti koskaan tule mukaan? Jne. Kyllä nämä kysymykset rassaavat puolisoiden suhdetta melko lailla. Vähäisen kokemukseni mukaan uskovan ja ei-uskovan avioliitot ovat harvoin onnellisia. Usein vielä juuri uskova puoliso lankeaa pois uskosta.

Siksi en suosittele kellekään sellaista avioliittoa vaan kehotan rukoilemaan uskovaista ja hurskasta aviopuolisoa.


Kysymys 52

Terve Timo!

Mitä mieltä olet ns. kotialttareista? Nykyään yhä useammin näkee esim. Kotimaa-lehdessä haastateltavien esittelevän omia 'alttareitaan', joissa on kynttilöitä, ikoni, krusifiksi tai Jeesuksen kuva. Onko kyseessä luterilaisuuteen sopiva hiljentymispaikka omassa kodissa vai onko kaikki tuo ulkonaista, tunneuskoon hurahtaneiden harhaa? Käsittääkseni ainakin kreikkalaiskatolisessa perinteessä ko. käytäntö on hyvinkin yleinen. Kiitos vaivannäöstäsi ja siunausta vaativaan paimenvirkaasi!

Vastaus:

Kristillinen perinne on maailmanlaajassa kristikunnassa hyvin erilaista. Näin oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kristus valloittaa kunkin kulttuurin (ja sen ilmenismuotoja) itselleen. Tämä on evankeliumin valloittava visio. Se on tosi iloinen ja rohkaiseva asia. Myös luterilaisessa perinteessä on kuvilla sekä alttareilla ollut suuri merkitys (vain väärinkäytökset on poistettu). Muistan lukeneeni jostakin, että herätyssaarnaajalla C.O.Roseniuksella oli Kristuksen kärsiviä kasvoja esittävä taulu seinällä ja jottei hän tottuisi kuvan ihanuuteen, sen edessä oli verho. Verho otettiin hartaushetkinä pois, jolloin kuva sai herätellä rukoilijan mieltä hartauteen ja välillä ihanaan Kristuksen kärsimyksen tutkisteluun ja hurmioon. Ymmärtääkseni tämä kaikki varmaan on tervettä ja oikeaa hengellisyyttä.

Mikäli kotialttarista, krusifikseista, ikoneista, kynttilöistä ja kuvista tms. tulee pelkkä oman mielenkiinnon kohde ja siten uusi perinne vanhojen joukossa, toivoisin, että Jumala saisi niihin Hengessä uskon kautta puhaltaa sisältöä ja todellista merkitystä. Jos kotialttari auttaa hiljentymään Herran edessä, sitä epäilemättä kannattaa käyttää. Jos saman armon kokee avatun Raamatun äärellä, hyvä näinkin. Näissä eri tavoissa ja tottumuksissa vallitkoon vapaus.

Meidän kirkkomme tunnustuksen mukaan todelliseen hengelliseen yhteyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opissa ja sakramenttien jakamisessa.


Kysymys 51

Olen pettynyt uskovaisiin miehiin ,kun olen jäänyt hyljätyksi .

Miesystäväni löysi nuoremman ja jätti minut puhelinsoitolla. Koen suurta häpeää.

Kaipaan todella aviopuolisoa ja nyt olin hyvin rakastunut ja luulin miesystävänikin olleen puheista päätellen. En suostunut seksiin tässä vaiheessa.

Meillä oli useiden vuosien seurustelu.Miten tällaisesta pystyn selviämään. Olen

mielestäni hyvännäköinen ja terve. Nyt olen alamaissa enkä rohkene tulla kesäjuhlillekaan.Olen ihan maassa

Vastaus:

Olen todella pahoillani puolestasi. Syvällä sisimmässäni iloitsen siitä, että olet rohkeasti ja vakaasti halunnut seurata Herraasi seurustelusuhteessasi ja et ole antautunut ennenaikaiseen sukupuoliyhteyteen miesystäväsi kanssa. Herra sinua siunatkoon ja vahvistakoon elämässäsi.

Ero on aina kipeä asia ja kuuluisi hoitaa mahdollisimman hienotunteisesti, jos siihen päädytään. Pelkkä puhelinsoitto ei taida oikein riittää. Ymmärsinköhän oikein, että mies mahdollisesti jätti sinut nuoremman tähden saadakseen ehkäpä näin tyydytetyksi seksuaalisia halujaan? Jos olen ymmärtänyt oikein, koen, että tällainen mies tuskin tuntisi riittävää vastuuta sinusta ja perheestään sitten joskus tulevaisuudessa. Tosi rakkaus ei käyttäydy näin. Ennemmin tai myöhemmin tämä puoli miehestä olisi tullut arjen keskellä esille ikävällä tavalla. Tässä mielessä on parempi olla menemättä naimisiin kuin mennä onnettomasti naimisiin ja jäädä sitten hylätyksi.

En epäile lainkaan, ettetkö selviäisi tästä. Olethan jo nyt pystynyt kertomaan tapahtuneesta tässä. Suru vie aikansa. Samalla suru kasvattaa ja vie paremmin tuntemaan itseämme, toisiamme ja - Jumalaa. Suru on kyllä aina ikävää, mutta usein se on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä asia. Se antaa herkkyyttä, näkee paremmin, mikä on elämän myllerryksissä kestävän toivon ja ilon perusta. Sinä muistat varmasti, että Jeesuskin itki sydänsuruaan (Lasaruksen kuolemaa taikka Jerusalemin tulevaa tuhoa ja paatumusta ristin tuskaa unohtamatta). Hebr.kirje puhuu siitä, että Jeesus on "väkevällä huudolla ja kyyneleillä" uhrannut omia rukouksiaan Jumalalle (5:7). Jotain samaa olet ehkä kokenut tässä tilanteessa. Oma sydämesi huutaa ja rukoilee Jumalan puoleen. Ja usko pois, hän kuulee ne. Jeesuksen kohdalla tosin Getsemanen rukoukset ikään kuin eivät tulleet (heti) kuulluiksi. Kuolema tuli, se, josta pääsyä hän rukoili. Mutta juuri tässä oli se kaikkien suurin kirkkaus, joka syntisen maailman osaksi on tullut. Kun sitä rukousta ei kuultu, se kuultiinkin toden teolla: Kuolema ei ainoastaan hetkeksi mennyt pois vaan jopa iankaikkisesti. Ajattelen, että sinäkin, joka nyt kaipaat rakastasi ja rakkautta, saat vielä kokea, että et saa ainoastaan pienen hetken kestävää rakkautta vaan sellaisen rakkauden, joka kestää ajan vaivat ja tuskat tuoden iloa ja riemua elämääsi. Haluan rukoilla puolestasi ja toivon lisäksi, että myös tämän webbisivun lukijat muistaisivat siunua rukouksissaan. Ehkäpä voisi olla hyväksi, jos rohkenisit kaikesta huolimatta lähteä mukaan muitten ihmisten joukkoon. Kesäseuroille tullaksesi ei sinun tarvitse olla muuta kuin oma itsesi. Jeesus hoitaa lopun. Hänen siunatussa nimessään toivotan sinut (ja kaikki muut) tervetulleeksi juhlille. Rukoillaan, että siellä jokainen meistä lohdutetaan. Jumala on "kaiken lohdutuksen Jumala" (2. Kor. 1:3).


Kysymys 50

Minua on askarruttanut eräs kysymys liittyen seurusteluun..tämä voi olla kyllä tyhmä kysymys mutta haluaisin selkeän vastauksen.. Saako seurusteluaikana nukkua samassa huoneessa mutta kuitenkin eri sängyssä? Ja entä onko sukupuoliyhteys vain 'lapsen hankkimista' varten? Kiitos jo etukäteen ja Siunausta tähän toimintaan!

Vastaus:

Raamattu antaa selkeän ohjeen seurustelun rajoista: Avioelämä (sukupuoliyhteys) ja kaikki siihen liittyvä hyväily kuuluvat avioliittoon, ei ennen sitä eikä sen ulkopuolella. Tämän mukaan eläessämme saamme varmasti siunauksen. Muuten lienee aika vaikea panna tarkempia rajoja, ettei mene "yli sen, mikä on kirjoitettu".

Mutta on hyvä muistaa mitä vielä on kirjoitettu. Nimittäin että Henki on altis mutta liha heikko (Mark. 14:38). Tämä tarkoittaa, että meidän ei tule altistaa itseämme ehdoin tahdoin kiusauksille. Samassa huoneessa nukkuminen tuo mukanaan turhia paineita, joiden voittaminen heikkona hetkenä voi käydä ylivoimaiseksi. Siksi en soisi, että kukaan hyvästä tarkoituksestaan huolimatta sitten ehkäpä kumminkin lankeaa. Parempi nukkua samassa huoneessa ja vuoteessa vasta sitten kun pappi on sanonut aamenensa. Kristittynä on vielä hyvä ottaa huomioon se, millaisen viestin me annamme maailmalle. Eikö meidän esimerkkimme ilmeisesti rohkaise muita samaan ja millaisin seurauksin? Eikö lisäksi joku voi sitten saada jopa sellaisen mielikuvan, että "tuokin on kristitty, mutta siinä se nukkuu vaan armaansa kanssa samassa kämpässä, joten ei sillä niin väliä"? Antaisin siksi ohjeen, että seurustelevat parit järjestävät yöpymisasiat kunnioitettavalla tavalla.

Ja se toinen kysymys: Raamattu ei missään kohtaan käske sukupuoliyhteyteen vain ja ainoastaan lasten "hankkimista" varten. Jumalan luomistyön tarkoitus on syvä ja rikkaampi kuin me usein osaamme kuvitella.


Kysymys 49

Tarkentaisin vielä kysymystäni sekä lasten ehtoollispöytään viemisestä että naisten pään peittämisestä sanan kuulossa. Tarkoitin siis virheellisestä sanamuodosta huolimatta lasten viemistä ehtoollispöytään siunattavaksi. Jotkut pitävät sitä kyseenalaisena tapana, puhumattakaan nyt itse ehtoollisen antamisesta lapsille. Ja naisten pään peittämisestä kysyisin, miten on sitten tulkittava Paavalin kehotus (missä kirjeessä se nyt olikaan...), että vaimojen olisi peitettävä pää sanan kuulossa ja rukouksessa. Kiitos taas!

Vastaus:

Eikö se ole hyvä asia, että lapset siunataan? Ei se ainakaan hukkaan mene. Eikä se ainakaan väärin voi olla. Minusta on hyvä asia, jos lapsia siunataan Herran siunauksella muulloinkin (esim. perheessä kun lapset ovat jo nukkumassa heidät voidaan vielä siunata ja rukoilla lyhyesti heidän puolestaan heidän tilansa ja tarpeensa mukaan). Tuskin lasten siunaamista liian usein tapahtuu aikanamme.

Naisten pään peittämisestä ja esim. pitkistä hiuksista pään peitteenä puhutaan tarkemmin 1. Kor. 11:1-16. Tämä tapa on käytössä paljon ainakin lestadiolaisten ja rukoilevaisten parissa, ehkäpä muuallakin.


Kysymys 48

Minua ahdistaa hirveästi tällä hetkellä, koska naapurimaassa asuva ystäväni(mies) on menossa naimisiin lähiaikoina samaa sukupuolta edustavan kanssa siksi, että ystäväni haluaa vain auttaa tätä ulkomaalaista miestä pääsemään maahan. Ystäväni mukaan heillä ei ole sen kummempaa suhdetta. Tiedän ystäväni raivostuvan, jos alan neuvoa häntä Raamatun mukaan, koska hän on ateisti. Pitääkö minun uskovana hylätä tämä ystävä, jos en uskalla 'lyödä häntä Raamatulla päähän'? Tämä tilanne on tosi vaikea. Minun on tosi vaikea elää sen tiedon kanssa, että hän on niin Raamatun vastaisessa 'suhteesssa'. Silti hän on minulle tärkeä ystävä. Miten mun pitää menetellä? Olen ainakin paljon rukoillut, että Jumala muuttaisi tilanteen.

Vastaus:

Raamattu käskee meitä karttamaan niitä KRISTIveljiä ja -sisaria, jotka monista pyynnöistä huolimatta eivät edes TAHDO luopua julkisesta syntielämästä (lue 1. Kor. 5:9-13). Heidän kanssaan ei kuulu antautua läheiseen kanssakäymiseen. Ei ole tietysti myöskään hyvä antautua varauksettomasti ei-uskovienkaan seuraan, koska "huono seura hyvät tavat turmelee" (1. Kor. 15:33). Tämä on usein nähty ja koettu. Ajattelen tästä po. tapauksesta, että rauhallinen, rukouksen kanssa voideltu keskustelu asianomaisen kanssa olisi varmaan paikallaan. Kai ystävyys (todellinen sellainen) kestää vähän erimielisyyttäkin. Hyvä, kun olet rukoillut paljon ystäväsi puolesta. Pyydä myös, että Jumalan Henki antaisi sinulle oikeat sanat ja rakkauden, kun puhelet ystäväsi kanssa. Myös me netin käyttäjät voimme rukoilla sinun ja tämän asiasi puolesta.


Kysymys 47

mitkä virret ovat erityisesti rukoilevaisille tärkeitä?

Vastaus:

Monelle tulee vuosien saatossa omat lempivirtensä. Väliin ne lempivirret voivat oman tilanteen mukaan muuttuakin. Siksi kysymykseen on (kai) aika vaikea antaa yhtä, "oikeata" vastausta.

Ehkä parhaimman kuvan tämän hetken rakkaimmista virsistä saa tulemalla mukaan seuroihin. Siellä ihmiset toivovat haluamiaan virsiään jatkuvasti. Joten se on ilmeisesti paras vastaus, minkä osaan antaa.


Kysymys 46

'..ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan' (Ilm. 20:12).

Osaisitko selittää tämän eron tekojen mukaan tuomitsemisen ja kuitenkin uskosta pelastumisen välillä? Kun Raamattu antaa ymmärtää, että tuomio tulee teoista - Jeesus itsekin kertoessaan viimeisestä tuomiosta tuo esille juuri sen, mitä ihmiset olivat tehneet, ei sen uskoivatko he...

Vastaus:

Koko Raamatusta tulee tosiaan selkeästi esiin, että pelastus on armosta, mutta tuomio tapahtuu tekojen mukaan. Se korostaa sekä ihmisen vastuuta että Jumalan oikeudenmukaisuutta. Me olemme armon saatuamme edelleen vastuussa siitä, mitä teemme. Armo ei ole vain kuollut oppilause vaan elävä persoona, itse Jeesus, joka ristin päällä sovitti syntimme. Hän elää ja vaikuttaa meissä asuessaan uskon kautta sydämessämme. Hyvät teot ovat seurausta (elävästä) uskosta ja kuuluvat pyhitykseen. (Vanhurskaus meillä on yksin Jeesuksen veressä.) Teot osoittavat siksi, kenelle me kuulumme.

Jollei Raamattu puhuisi näin selkeästi tekojen mukaan tapahtuvasta tuomiosta, moni pettäisi itseään kuolleella aivouskolla. Iankaikkinen autuus olisi kait silloin lähinnä aivovoimistelua, josta ei seuraa mitään. Elävä usko on taas Raamatussa suuri ja ihmeellinen asia, joka ei salli ihmisen olla toimetonna vaan vie ja johdattaa häntä sinne, minne Herra tahtoo. Siksi ihmisen ongelma syvimmältään ei olekaan tekojen vaan uskon puute. Hyvät teot kasvavat verellä kastetusta sydämen maaperästä. Raamatun kuvaukset viimeisestä tuomiosta ovat siis terveellistä opetusta ja tahtovat johdattaa meidät syvemmälle uskoon ja uskossa. Ne teot, joista näissä yhteyksissä puhutaan, eivät ole koskaan esim. luonnollisen ihmisen omassa voimassa tekemiä tekoja vaan nimenomaan uskosta ja vain siitä nousevia tekoja. Niinpä on loppujen lopuksi kysymys siitä, mistä me saamme ja löydämme elävän uskon. Ja vastauksia on tasan yksi ainoa: vain veren evankeliumista!


Kysymys 45

Minulle heräsi kysymys toisesta Raamatunpaikasta lukiessani vastaustasi jonkun esittämään kysymykseenJes. 11 luvun 6-10 jakeisiin.

Koska rukoilevaiset eivät kuulu ns. kiliasteihin, kuten en minäkään, niin kysyn selitystä yhteen minulle paljon ajatuksia tuottaneeseen Raamatunpaikkaan, jota kiliastit pitävät eräänä varmimpana todistuksena ns.'ylöstempauksesta' ennen odottamaansa 'tuhatvuotista valtakuntaa'.

Luuk. 17 luku, 34-36 jakeet: 'Minä sanon teille: Sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ja toinen jätetään. Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös ja toinen jätetään. Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös ja toinen jätetään.'

Tarkoitetaanko em. tapahtumat tapahtuvan viimeisenä päivänä, jolloin tapahtuu Herran tuomiolle tulo, vai ennen ?

Vastaus:

Jakeet tarkoittavat, että meidän on valvottava uskossa kaiken aikaa ja oltava valmiina lähtöön joka hetki. Muita kysymyksiä ei liene tarpeellista yhdistää tähän kohtaan.


Kysymys 44

Hei! Kysyisin Sinun näkemystäsi ja perustelujasi kahdesta tavasta, jotka vaihtelevat kristillisessä seurakunnassa. Ensiksi lasten vieminen ehtoolliselle ja toiseksi naisten pään peittäminen sanan kuulossa ja rukouksessa. Kiitos etukäteen!

Vastaus:

Eri kirkkokunnissa nämä tavat poikkevat tosiaan pikkuisen toisistaan. Itse en pidä niitä valtavan suurina erottavina tekijöinä. Todelliset erot ovat jossain muualla, syvemmälle. Lasten ehtoollisella käynnistä ei ole niin tarkkaa käskyä Raamatussa. Mutta ymmärtäisin, että "itsensä koetteleminen" (ks 1. Kor. 11:28) edellyttää tiettyä kypsyyttä. Onko se riittävä kypsyys sitten juuri 15 v. vai jotain muuta, jää avoimeksi. Itse olen noudattanut tätä perinteistä näkemystä. Naisten pukeutumisesta sanoisin, että sen on noustava uskovaisen sydämen omasta vakaumuksesta. Muussa tapauksessa se on vain opittuja ihmiskäskyjä ja tapoja.


Kysymys 43

Miten Juutalaiset kunnioittavat vanhempiaan?

Vastaus:

Toivottavasti paremmin kuin me suomalaiset! Juutalaisuudessa kuten Lähi-Idässä muutenkin perheen merkitys on paljon suurempi kuin länsimaissa. Siksi vanhemmat ovat hyvin usein erittäin arvostettuja kalliin tehtävänsä ja elämänkokemuksensa takia. Tästä olisi meillä paljon opittavana, etenkin kun Paavali ennustaa, että viimeisinä päivinä ihmiset ovat "vanhemmilleen tottelemattomia" (2. Tim. 3:2).


Kysymys 42

Tämä ei liene kovin ajankohtainen kysymys, mutta mitä ajattelet Lucian-päivän vietosta? Olen ajatellut, että esim. koulussa vietettynä siinä on kyse lähinnä 'kulttuuriperinnöstä', mutta entä jos päivää vietetään luterilaisen seurakunnan järjestämänä? Mikä on silloin sen kristillinen sanoma? Puhutaan valon tuojasta, mutta eikö Jeesus ole meidän valomme? Tuntuu, että Lucia-neidosta kulkee niin monenlaista taustakertomusta...

Vastaus:

On totta, että vain Jeesus on maailman valkeus. Samalla kuitenkin hän sanoo, että mekin loistamme hänen valoaan. Monelle maailman pimeydessä elävälle voi ainoa valonlähde olla joku kristitty, joka rakkaudessaan astuu sisälle hänen pimeyteensä. Siitä se valo voi levitä laajemmallekin.

Itse korostaisin Lucian-päivän vietossa tuon neitokaisen puhdasta rakkautta. Hän voisi olla todella hyvä esikuva aikamme nuorille todellisesta naisesta, jonka ei tarvitse ahtautua seksistisen kulttuurin korsettiin vaan voi hyvän omantunnon ja raikkaan uskon kaunistamana näyttää mallia luomisen ihanuuden suuruudesta. "Jumala loi naisen", puhtaan, suloisen, sellaisen, jonka syvin onni on olla Jumalaa lähellä.


Kysymys 41

Mitä mm Jesajan kirjan 11:6-10 tarkoittaa ja milloin se tapahtuu? Jos kyseessä on Jeesuksen paluun päivä, tarkoittaako tuo konkreettisesti noin, vaiko vertauskuvana?

Vastaus:

Hyvä nyrkkisääntö Raamatun selittämisessä on, että teksti on ymmärrettävä niin kuin se on - ellei sitten selvä tekstiyhteys johda ymmärtämään kohtaa jotenkin vertauskuvallisesti. Mainitsemasi kohta puhuu todellisuudesta, joka kerran on toteutuva. Messias (= Jeesus Kristus) on palauttava paratiisin ihanuuden maan päälle. Silloin ihmiset ja eläimet elävät sovussa keskenään kuten jo aikaanaan Eedenissäkin.


Kysymys 40

Tervehdys! Miksi joskus kuulee puhuttavan uskovan ihmisen rakkaudesta Jumalan Lakiin, vaikka ihminen luonnostaan vihaa Lakia, koska ei pysty sitä täyttämään ja se tuomitsee hänet kuolemaan. Ymmärrän, että Jeesuksen ansion itselleen omistava ihminen haluaa seurata Jumalan käskyjä ja neuvoja, mutta eikö Laki kuitenkin tee mahdottomaksi oman yrittämisen? Eli voinko rakastaa sitä, joka tuomitsee minut kuolemaan, koska en pysty sen mukaan elämään. Vai pitäisikö Lakia tulkita vain sen 'hengen' mukaan, ei kirjaimen? Onko siis Jeesus kuollut turhaan, jos me voimme Lakia rakastaa? Herra minua ja meitä auttakoon! Suokoon Jumala sinulle voimia ja viisautta opettaa ja ojentaa eksyväisiä matkamiehiä!

Vastaus:

Kukaan ei voi rakastaa Jumalan lakia luonnostansa. Se on sula mahdottomuus. Lue tästä esim. lyhyt kohta Room. 8:6-8. Jeesus kuoli nimenomaan siksi, että meistä jokainen saisi uskoa lainrikkomuksemme anteeksi. Mutta kyllä Jeesuksen kuoleman tarkoitus oli myös synnyttää meissä vastarakkautta Jumalaan, joka ensin rakasti meitä. Ja koska rakkaus on lain täyttymys (lue tästä lyhyt kohta Room. 13:10!), niin me Jeesuksen sovintotyön tähden rakastamme - ja täytämme siis lain. Room. 3:31 ei siis turhaan sanoa, että uskon kautta me vahvistamme lain jopa tässäkin mielessä. Mutta täällä ajassa kaikki jää kuitenkin vajaaksi. Siksi tarvitsemme aina uudestaan Jeesuksen armoa ja laupeutta, sanalla sanottuna: rakkautta.


Kysymys 39

Selitätkös minulle mitä tarkoittaa esikristillinen?

Vastaus:

Se tarkoittaa aikaa ennen kristinuskoa. Esim. Suomen historiassa voidaan puhua esikristillisestä ajasta, jolloin tarkoitetaan pakanallisia tapoja jne. Sitten taas raamattutieteessä voidaan puhua esim. esikristillisestä perinteestä, jolla voidaan tarkoittaa vaikkapa juutalaisia tai vanhatestamentillisia opetuksia.


Kysymys 38

Sanotaan, että Jumala ei sulje ovea avaamatta toista. Olen tässä pohtinut sellaista, että voiko Jumala avata eteemme samalla kertaa monia ovia, joista sitten ihmisen pitää itse valita, mistä menee sisään? Esimerkkinä voisi olla vaikka opiskelu- tai työpaikan valinta. Jos onkin mahdollisuus aloittaa useammassa paikassa, antaako Jumala kuitenkin selvyyden, mikä on oikea 'ovi', josta mennä sisään?

Vastaus:

Jumala on antanut meille "vapaan tahdon" järjellisissä asioissa (sitä vastoin hengellisissä asioissa me olemme täysin sen varassa, mitä Henki meille luovan Sanansa kautta kirkastaa). Siksi meidän tulee tehdä monia päätöksiä "terveen järjen" mukaisesti. Turha kaikkea tässä maailmassa on hengellistää. Tottahan toki kristitty kuitenkin toivoo, että hän kaikessa saisi kirkastaa Jumalansa kunniaa, ja siksi hän saa jättää kaikki maallisetkin asiansa hänen hoitoonsa. Väliin me kuitenkin erehdymme ja teemme ehkä vääriäkin ratkaisuja. Kuitenkaan se ei (yleensä) ole niin kauhean vakavaa. Saamme oppia virheistämme ja yrittää taas uudestaan. Jumala on siinäkin meitä ohjaamassa - ja voi kääntää huonotkin asiat hyväksi. Lue. Room. 8:28. Rukouksessa saat pyytää johdatusta elämääsi. Ja Jumala pitää, minkä lupaa.


Kysymys 37

En todellakaan ymärrä mitä järkeä tässä uskonto touhussa on...

Samaahan voi saatanapalvojatkin teistä puhua...

Eikä jumalaa voi mitenkään todistaa ellei ole päässä jotain vikaa!

T: tavallinen koululainen

Vastaus:

Ehkä puhun nyt vähän "isämäisesti", mutta toteaisin, että kyllä elämä opettaa meitä ymmärtämään järjen rajallisuuden. Ei kaikkea voi järjellä selittää. Olet ehkä itsekin huomannut, että yht'äkkiä ihastut tai rakastut johonkin toiseen! Ei sitä osaa kukaan järjellä selittää (vaikka yritetty on). Ja eikö rakkauden ihanuus ole juuri sen salaperäisyydessä, mutta silti sen käsinkosketeltavassa todellisuudessa? Samanlainen on taivaallinen rakkaus. Eihän sitä voi järjellä selittää. Siksi luulen, että olet ymmärtänyt kristinuskon "jujun" ihan oikein. Eihän tässä ole tarkoituskaan olla aina niin kauhean paljoa järkeä! Miksi siis pitäisi? Minulla ei ainakaan ole niin paljoa päässä vikaa (muuta vikaa löytyy kyllä), että yrittäisin tässä nyt ruveta todistelemaan Sinulle elävän Jumalan olemassaoloa. Rukoile sen sijaan, että Hän ilmoittaisi itsensä Sinulle. Se ei maksa Sinulle mitään. Ja ennen kaikkea: Voit itsekin yllättyä. Rohkeasti vaan!


Kysymys 36

Hei Timo,ensin kiitoksia mielenkiintoisesta sivustanne.Sitten kyssäri.Mieltäni on askaruttanut Luk.16:1-9 jakeet,erityisesti viimeinen jae 9.Miten epärehellisyys voi olla kehuttavaa?Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?Kiitos etukäteen vastauksesta.

Vastaus:

Epärehellisyydessä sinänsä ei ole mitään kehuttavaa. Jeesus käskee ottamaan mallia väärintekijöiden toimellisuudesta, ahkeruudesta ja nerokkuudesta. Hän tahtoo näin ravistella kuulijoitansa huomaamaan uskonnollisuutensa haaleuden. Luther puhuu selityksessään portosta, joka kaunistaa itseänsä ja ahkeroitsee kelvatakseen toiselle. Samoin meidän kristittyjen kuuluisi ahkeroida Jumalan tahdon tekemisessä ja häntä miellyttääksemme.

Vastaavasti voimme ajatella muustakin synnistä.

Näin lyhykäisesti tästä kohdasta.


Kysymys 35

Hei,

Kysyisin Teiltä muutamia kysymyksiä:

Nettisivuillanne mainitaan rukoilevaisuuden synnyttäjiksi ne tutut; kansanherätyksen Liisa Eerikintytär ja tulinen saarnaajapappi Achrenius. Viimeksi Suomessa käydessäni ostin antikvariaatista Harri Heinon 1970-luvulta peräisin olevan kirkkohistoriallisen tutkimuksen hyppyherätyksestä rukoilevaisuuden synnyttäjänä. Ette kuitenkaan itse mainitse hyppyherätystä ollenkaan, miksi?

Millainen kanta nykyrukoilevaisuudella on hyppyherätyksen kaltaisiin ilmiöihin eli heränneiden tanssiin (1800-luvullahan se kai oli yleensä synti: vrt. esim. körtit silloin) ja hyppimiseen jonkinlaisena hengellisenä tekniikkana ym. ekstaattisiin ilmiöihin ja niiden tavoitteluun? Kirjan mukaan virkavalta sai viilennettyä sen aikaisen hihhuloinnin aika hyvin.

Lisäksi olisin kysynyt tarkemmin teidän tavastanne rukoilla polvillanne: Polvistutteko kirkossakin? Itse asun katolisessa maassa, joten täällä kirkon penkit on rakennettu niin, että polvistuminen messussa onnistuu. Olen huomannut, että Suomen kirkoissa polvistumiseen tarkoitettu lauta on liian lähellä seuraavaa penkkiriviä - se lienee tarkoitettukin jaloille polvistumisen sijaan... Polvistutteko kirkon lattialla, kuten Heinon kirjassa kuvaillaan?

Korostatte Biblian merkitystä. Olen miettinyt näin ulkosuomalaisena, että kunhan lapseni nyt edes oppisi "tavallistakin" suomea täällä kaukana ulkomailla, jossa hänen suomen kielensä ainoa lähde olen minä. Biblian kieli on kyllä auttamattomasti vanhentunut. 5-vuotias lapseni ei ymmärrä siitä tuon taivaallista - eikä muutakaan 😉 Eihän kukaan enää sillä tavalla puhu, en minä ainakaan! Onko tosiaankin niin, että uusimpien raamatunkäännösten sanoma on hämärtynyt, tai on peräti kuin särkynyt peili, kuten vuoden 1992 käännöstä kuvaillaan nettisivuillanne? No Bibliaa nyt sentään voi vielä lukea, mutta sitten on vielä nämä alkukieliä tuntevat, jotka ovat sitä mieltä, että ainoa relevantti tapa lukea Raamattua on lukea sitä alkukielillä.

Voiko rukoilevaiseksi tulla vai synnytäänkö ainoastaan sellaiseksi syntymällä rukoilevaisperheeseen?

Ystävällinen kiitos vastauksistanne,

Nimimerkki "ulkosuomalainen"

p.s. Miksi ette laita kaikkia lehtiänne nettiin? (vaikuttavat todella hyviltä!)

Vastaus:

Kiitos monista suurista kysymyksistäsi. Pyrin vastaamaan lyhyesti.

En ymmärrä, mistä Harri Heino on saanut tämän käsityksensä hyppyherätyksestä rukoilevaisuuden synnyttäjänä. Se ei pidä paikkaansa. Viittaan tässä yhteydessä Ilpo Sinkon rukoilevaisuuden syntyä käsitteleviin kirjoituksiin (kts. Matti Paavola ja Mitä on rukoilevaisuus?). Joten se "tavanomainen" selitys Liisa Eerikintyttären ja Abraham Achreniuksen osuudesta rukoilevaisuuden syntyyn on oikea.

Minä en ole koskaan tavannut hyppyherätyksen tapaista liikehdintää nykyaikana, joten en tiedä, kuinka sellaiseen suhtauduttaisiin nyt. Tärkeintä olisi varmaan oikea, raamatullinen opetus ja raitis, evankeliumintäyteinen henki.

Kyllä me polvistumme edelleen kirkossakin. Usein me rukoilemme "penkin ylitse" kumartuneina. Kaikissa kirkoissa ei ole polvistumiseen tarkoitettua "lautaa" ja usein se on tosiaan liian lähellä seuraavaa penkkiriviä, joten "laudan" varassa polvistuminen ei oikein luonnu.

Biblian vanha kieli tuottaa monille vaikeuksia. Tämän olen huomannut työssäni. Se on todella ongelma. Ongelma on myös se, että yhtä hyviä käännöksiä ei tällä hetkellä ole olemassa. Biblian eduista viittaan kirjaseeni jumalanpalveluksesta (kts. Pieni opas ...). Jumalan sanan lukemista ei korvaa mikään. Väliin sen lukemisen kanssa on nähtävä vaivaa. Sen voin todeta omasta kokemuksestani. On parempi lukea hyvää, tarkkaa käännöstä, vaikka sen kieli olisi vanhahtavaa kuin uutta, modernia käännöstä, joka ei ole tarkkaan tehty "Hengessä ja totuudessa".

Toivon, että tässä tilanteessa löydätte lapsenne kanssa hyvän ratkaisun. Olisi varmaan hyvä lukea hänen kanssaan lasten raamattuja niin kauan kuin hän on noin pieni. Minulla on hyviä kokemuksia tästä. Lapseni tykkäävät näistä hetkistä ja toisinaan he ehdottavat itse kirjoja, joita he ovat löytäneet esim. kirjsaton hyllyiltä.

Kyllä rukoilevaiseksi voi "tulla". Esim. itse en ole rukoilevaisesta kodista. Alkuaan ei kotini ollut edes niin "harraskaan" koti. Mutta tässä sitä nyt vaan ollan. Jumalan armosta.

Kiitos vielä palautteestanne Herännäislehdestä. Muita lehtiä ei meillä olekaan. Mutta tätä lehteä voi lukea netistä tai tilata kotiinsa webbisivuilta.

Toivotan siunausta koko perheellesi.


Kysymys 34

Sanot kauniisti:

Uskossa on se, joka sydämessään halajaa Jeesuksen tykö. Sinä saat turvata aivan vahvasti siihen, että Hän on kuollut sinun edestäsi ja maksanut kaikki syntisi.

Kuitenkin jossain sanotaan että oikea uskominen on sitä että taistelee ja taistelee 'lihan himoja vastaan', tuntee ittensä kauhean huonoksi ja rukoilee ja rukoilee eikä koskaan saa iloita mistään... Jollain vapailla suunnilla on vielä kauhean ihmiskeskeinen oppi mikä korostaa ihmisen ratkaisua. Sitten ollaan muitten yläpuolella 'voideltuna'. Olen niin ahdistunut kun luen tuollaista, kaikki korostaa vielä eri asioita ja sanoo että just minä olen oikeassa. Hyvää iltaa sinulle.

Vastaus:

Olet ihan oikeassa. On niin monenlaista opetusta. Kirjoitat: Jossain sanotaan. Mutta missä? Raamatussa tosin kehotetaan taistelemaan syntejä vastaan ja niin kuuluu jokaisen kristityn tehdä Hengen voimassa, mutta samalla armosta eläen. Uskominen on Herraan turvaamista, Kristuksen veren päälle luottamista. Se on yksin autuutemme ilo. Tällaista totuutta sielunvihollinen yrittää peittää ja saattaa meidät epätoivoon. Hän voi käyttää siinä työssä huonoa omaatuntoamme taikka esim. hengellisiä julistajia, jotka eivät itse ole kohdanneet armoa. Kehotan meitä jokaista lukemaan Raamattua ja varmaan ne Lutherin selitykset armon ihanuudesta olisivat paikallaan tässä tapauksessa.

En ihmettele, jos ahdistut väärästä, ihmiskeskeisestä opetuksesta. Se on itse asiassa hyvä merkki. Niin Sinun tuleekin ahdistua. Se on ihan oikein! Jumala tahtoo antaa Sinulle jotain parempaa. Kolkuta hänen oveaan ja kolkuttavalle avataan. Pääset sisälle armon salaisuuksiin, Kristuksen haavoihin. Ne ovat avattuina erityisesti ehtoollispöydässä. Suuntaa kulkusi sinne!


Kysymys 33

Heips!

Yks vs. opettajaneitokainen sanoi tänään koulussa, ettei Mooses päässyt koskaan perille. (Tarkoitti siis Israelin kansan johdattamista Egyptiin.) Oliko hän oikeassa? Minusta Mooses pääsi perille, mutta saatanhan muistaa väärinkin... Kiitos kuitenkin vastauksestasi!

Vastaus:

Mooses ei tosiaankaan päässyt perille luvattuun maahan vaan sai ainoastaan vuorelta kaukaa katsella sitä. Lue 5. Moos. 34!

Mutta taivaan luvattuun maahan Mooseskin pääsi uskossa.

Sinne meitäkin kutsutaan.


Kysymys 32

Hei!

Joku kysyikin jo siitä, miten synti määritellään. Totesit Jumalan kymmenen käskyn rikkomisen olevan syntiä. Näinhän sen täytyy olla, mutta miten on lepopäiväkäskyn kohdalla. Käskyjen mukaanhan tulee pyhittää viikon seitsemäs päivä ja perustelutkin siihen ovat kovasti vakkuuttavat. Tulisiko tätä käskyä koskeva vääristymä hyväksyä, vai pyrkiä palaamaan alkuperäiseen Jumalan asettamaan seitsemännen päivän sapattiin? Myöskin kuvienpalvonnan kieltävää käskyä on kohdannut 'sensurointi', mikä ei mielestäni voi olla Jumalan tahdon mukaista. Eikö tulisi pitää kiinni Jumalan Sanasta, eikä asettaa esim. tunnustuskirjoja sen edelle?

T: rukoileva veli

Vastaus:

Lepopäivän kohdalla pätee Room. 14:5-6. Uudessa liitossa ei olla sidottuja johonkin tiettyyn päivään. Kristityt viettävät sunnuntaita ylösnousemuksen muistoksi. Silti lepopäivä kuuluu pyhittää, koska se on annettu luomisessa ihmisten parhaaksi ja varjelee meidän elämäämme. Ei siis ole oikein paiskia töitä sunnuntaisin (ellei pakottava tarve sitä vaadi).

Sama pätee kuvakieltoon. Kristus on Jumalan kuva (esim. Hebr. 1:3) ja hän on tullut ihmiseksi. Siksi tuo kuvakielto ei päde uudessa liitossa samanlaisena kuin vanhassa. Me palvomme Kristusta ja hänessä me näemme Isän - kuten Jeesus sanoi Tuomaalle (Joh. 14:7-11). Mutta tietysti on yhä kiellettyä palvoa muita jumalakuvia, olivatpa ne sitten kivisiä, puisia tai mitä tahansa.

Näin opettaa muuten myös Tunnustuskirjat.