Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 10/2023

Seurataan Raamattua – siinä riittää haastetta kerrakseen

Timo Laato, päätoimittaja

Herätysliikeväkeä ja kristillistä kirkkoa on toistuvasti ja pysyvästi kehotettava seuraamaan Raamattua. Syy­tä on muistaa sama kehotus myös omassa henkilökohtaisessa elämässään. Viimeistään tässä vaiheessa kyllä jokainen meistä ymmärtää ne haasteet, joiden edessä me olemme yrittäessämme taivaltaa taivasmatkaam­me eteenpäin. Ei jaksakaan uskoa ja turvata yksin Jumalaan. Ei helmasynneistä pääsekään eroon helposti ja pelkällä tahdonvoimalla. Ei onnistukaan rakastamaan lähimmäistään sydämestään niin kuin itseään. Kovuus ja armotto­muus nou­sevat esille – ja ehkä pahiten juuri kaikkein lähimpien parissa.

On välttämätöntä myös huomata, että kehotus seurata Raamattua on käymässä hiljalleen yhä ohuemmak­si jopa tunnustuksellisten kristittyjen parissa. Muutos on tapahtunut vaivihkaa. Ei sitä aina ole pantu merkil­le. Silti ajan henki vaikuttaa salakavalasti ja eksyttävästi.

Kun aikoinaan uusi Raamatun käännös otettiin käyttöön kirkossamme vuonna 1992, me Paavalin synodissa annoimme yhteisen julkilausuman, jonka mukaan se ei enää sovellu Kirkkoraamatuksi. Käännösratkaisut oli­vat monesti huonoja ja pyhän uskomme vastaisia. Erityisesti tämä koskee Vanhan ja Uuden testa­mentin väli­siä yhteyksiä ja yhteenkuuluvuuksia. (Lue enemmän tästä pääkirjoituksesta LSHL 5/2021.) Samassa yhteydessä kehotet­tiin käyttämään jumalanpalveluksissa ja henkilökohtaisessa raamatunlukemisessa vaihto­ehtoisia käännöksiä, jotka välittävät paremmin Jumalan sanan totuudet. Jokainen käännös kuuluu tarvittaes­sa tarkistaa alkukielten valossa, mutta huonoa käännöstä ei saa hyväksi mitenkään muuten kuin kääntämällä se kokonaan uudestaan. Ymmärrämme omassatunnossamme tuskallisen selvästi, että tuo aikoinaan annettu julkilau­su­ma on jäänyt lähin­nä kuolleeksi kirjaimeksi. Virta on vienyt mukanaan. Kaukana ollaan.

Nyttemmin on ruvettu opettamaan ja vieläpä puolustamaan sellaista opetusta, jonka mukaan saarnattu tai luettu sa­na (joka on yhtä kuin lihaksi tullut Jumalan Sana eli Herra Kaikkivaltias) ei voi synnyttää uudesti kuu­lijoitaan. Tuontapaisessa selittelyssä on paljon vääristelyä ja silkkaa käsitesekaannusta. Silti se on harhaoppi­na löytänyt tiensä moneen paikkaan. Olisi mieletöntä esimerkiksi rukoilevaisuudessa pitää kiinni pyhästä Bibliasta, jos kui­tenkin siinä samassa saarnatun ja luetun sanan voima kavennettaisiin noin kohtalokkaalla tavalla. Kun ei muuten onnistuta viemään Jumalan sanaa käsistämme, se pyritään sitten sisäisesti tyhjentämään tunnus­tuksellisel­la sanahelinällä.

Lisäksi myös kirkkomme herätysliikkeitten parissa on kauan harjoitettu raamatuntutkimusta, jossa perusta­vana lähtökohtana on, että Raamattua kuuluu tutkia ateistisin tai agnostisin metodein. Eli tutkitaan Juma­lan sanaa, mutta menetelmin, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon tai eivät osaa sanoa hänestä sen enem­pää. Tällaisella tutkimusotteella on sitten saavutettu tuloksia, joiden mukaan profeetat erehtyivät toistuvas­ti, Jeesus ei koskaan sanonutkaan sitä, mitä hänen kerrotaan sanoneen, Paavali ei aina tarkoittanut sitä, mi­tä hän kirjoitti jne. Nämä ”tulokset” eivät siis tällä kertaa ole peräisin vapaamielisten, vaan ”tunnustuksellis­ten” raamatunselittäjien kynästä.

Ymmärrämme tämän jälkeen, että tarvitsemme usein vakavaa kehotusta seurata Raamattua. Monesti tuol­lainen kehotus jää kumminkin melko lailla ontoksi. Miten todellisuudessa seurata Jumalan sanaa, joka ei uu­tena käännökse­nä enää varauksettomasti tuekaan apostolien saarnaa Vanhan ja Uuden tes­ta­men­tin väli­ses­tä suhteesta tai jonka ei uskota synnyttävän kuulijoitaan uudesti ylhäältä tai joka perus­tuu Ju­malan kieltämi­seen tutkimuksen lähtökohdissa? Ei siis riitä sen hokeminen, että seurataan Raamat­tua taikka pidetään kiin­ni Bibliasta, jos saatana eksyttää meidät pois uskomasta sitä, mitä Jumalan sana tarkoittaa todellisesti. Pakko on opetella erottamaan henget toisistaan ja paljastaa petos valheeksi.