Kysymykset

Kts. Rukoilevaisuus pähkinänkuoressa sekä Mitä on rukoilevaisuus?

Ei mitenkään. Rukoilevaisuus toimii Suomen ev.lut kirkossa ja on jo toiminut 250 vuotta!

Kirkkomme oppi on kirjoitettuna kirkkomme Tunnustuskirjoissa. Ne sitovat opetusta kirkossamme Raamatun mukaisesti.

Valitettava tosiasia on, että ns. virallinen kirkko ei itse aina noudata Tunnustuskirjojen opetusta. Silloin syntyy ristiriitaa.

Se on ihan keskeistä kirkon julistusta. Lähinnä kahta asiaa on hyvä erikseen korostaa.

1) Ihminen pelastuu Kristuksen tähden armosta yksin uskon kautta.

2) Raamattu kokonaisuudessaan on Jumalan pyhä Sana.

Siinä rukouksessa monet vielä tahtovat kiittää ehtoollisesta ja siinä tarjotusta ja annetusta syntien anteeksiantamuksesta.

Vanhoissa rukouskirjoissa on joitain "mallirukouksia". Ehkä joku rukoilee jonkun niistä. Mutta yleensä kyse on pienestä, vapaasta rukouksesta.

Se kertomus löytyy tosiaan Luukkaan evankeliumista (lue 13:4-5). Yksi niistä arjen ikävistä tapahtumista, joka järkytti Jeesuksen aikalaisia ja jota hän sitten käyttää heidän opettamiseksi. Ehkä me voisimme soveltaa samaa ajatusta (jae 5) meidän oman aikamme onnettomuuksiin, esim. Estoniaan tai WTC:n sortumiseen.

Seurustelussa on hyvä välttää kaikkea sellaista, joka äkkiä voi johtaa liian pitkälle. Esim. nukkuminen samassa sängyssä vienee helposti sallittujen rajojen yli. En suosittele. Toisen puolesta on kumminkin hiukan vaikeaa antaa äärimmäisen yksityiskohtaisia neuvoja, mikä olisi soveliasta ja mikä taas ei. Vaatteiden alle ei kannata toisen antaa mennä eikä itse mennä. Paljon kannattaa viettää aikaa yhdessä, mutta mielellään toisten parissa. Siinä ehkä oppii parhaiten tuntemaan toista ja toisen tapaa reagoida eri tilanteissa. Tietysti tarvitaan kahdenkeskistäkin aikaakin. Varmaan hellyyden osoitukset voimistuvat seurustelun edetessä. Jos tuntuu siltä, että sovitaan yhteen, kannattaa suunnitella häitä ja mennä naimisiin. On myös hyvä, jos voisi keskustella vanhempiensa kanssa ja kuunnella heidän mielipiteitään. Mutta aina tämä ei ole helppoa.

Tiede ei ole yhtä kuin lopullinen totuus. Tiedettä on tiettyjen metodien mukaisesti tehty tutkimus. Siksi tiede muuttuu ajan ja paikan mukana. Väliin tällainen tiede on selvästi ristiriidassa Raamatun kanssa (esim. kehitysoppi). Mutta totuus ei muutu. Se pysyy samana ja tiede parhaimmillaan lähestyy sitä, ehkä jopa saavuttaa sen.

Raamatun "kaanonia" (eli mitkä kirjat hyväksytään jumalallisina) ei kirkko ole määrännyt vaan ainoastaan määritellyt. Tämä on se iso ero. Alkuaankin kaikilla Raamatun kirjoilla on ollut täysi jumalallinen arvovalta (lue esim. 1. Tess. 2:13, Room. 15:4. 2. Piet. 1:19-21, 2. Tim. 3:14-16). Harhaoppien levitessä enemmän ja enemmän kirkon oli pakko selkeästi rajata pois väärät opit sekä kirjoitukset. Se tehtiin lähinnä kolmen apuneuvon kanssa:

1) Pyhän kirjoituksen tuli olla "apostolinen" (joko apostolin kirjoittama tai yhtä pitävä apostolisen opetuksen kanssa).

2) Pyhän kirjoituksen tuli olla seurakunnissa "yleisesti luettu" (jolloin yksittäiset ja erikoiset tekstit jäivät ulkopuolelle).

39 Pyhän kirjoituksen piti sisältää se oikea kristillinen oppi, jota kristitityt aina ja kaikkialla ovat tunnustaneet. Sen piti myös olla yhtäpitävä Vanhan testamentin kanssa.

Näiden perusteiden avulla kirkko rajasi ulkopuolelle monet muut kirjoitukset.

Varsinaisesti kirkko ei siis määrännyt, mitkä kirjoitukset ovat Jumalan sanaa. Se tarkkaan ottaen rajasi pois ne kirjoitukset, jotka eivät olleet Jumalan sanaa.

Ehkä on hyvä mainita, että VT:n kaanon oli jo valmiina Jeesuksen aikana. Se on juuri meidän VT:mme näköinen. Apokryfit ovat kyllä hyödyllistä luettavaa, mutta eivät ole ikinä kuuluneet Jeesuksen tai juutalaisten Raamattuun.

Ja tuo Tuomaan evankeliumi on selvästi ns. "gnostilaisen" harhan läpitunkema. Ei ihme, että se hylättiin.

Kts. Rukoilevaisuus pähkinänkuoressa sekä Mitä on rukoilevaisuus?

1. Oikea oppi ja opetus palvelevat elämää. Ilman oikea uskoa ei ole Jumalalle kelvollisia tekojakaan.

Silti on kyllä mahdollista, että joku omaksuu oikean opin, mutta ei sitten todella uskokaan Jeesukseen. Sellaisen ihmisen usko on vain ns. kuollutta "aivouskoa".

2. Ihmiset ovat mitä ovat, mutta oikea opetus meillä on pyhässä Raamatussa, joka on Jumalan sana. Siellä se oppi on puhtaana ja täydellisenä. Kun meillä on Raamattu, se ei valehtele eikä kerro perättömiä juttuja. Siinä säilyy myös puhdas oppi, vaikkei "sitä uskoisi kuin yksi ihminen maailmassa ja hänkin väärin".

Jeesus on kuitenkin luvannut säilyttää seurakuntansa maailmassa loppuun asti. Siksi on - ja tulee varmasti aina olemaan - niitä, jotka myös tahtovat julistaa oikeaa oppia ja elää sen mukaan.

3. Oppia ei voi erottaa elämästä. Syvimmältään oppi on Jumalan totuus ja totuus on syvimmältään Herra Kristus itse (Joh. 14:6) eli lihaksi tullut "Jumalan Sana" (Joh. 1:14).

Siksi oikein ymmärrettynä opista ei saisi koskaan tulla pelkkä itsetarkoitus vaan se on elävä persoona, itse Vapahtajamme ja Herramme. Joka uskoo oikein, jolla on oikea oppi, hän on siis velvollinen vaeltamaan niin kuin Hän vaelsi.

Tosi kristillisyys on nöyrää ja rakkaudellista oikeassa olemista!

Matteus kertoo Jeesuksen sukuluettelosta mitä ilmeisemmin juuri Joosefin puolelta. Koko 1. luku on kirjoitettu lähinnä Joosefin näkökulmasta. Keskeinen päämäärä on osoittaa, että Jeesus oli ja on "ottoisänsä" vuoksi oikea Daavidin jälkeläinen, siis Messias, Daavidin Poika.

Luukas kertoo sitten saman asian äidin, Marian näkökulmasta.

Raamattu sisältää 66 kirjaa: VT sisältää 39 ja UT 27 kirjaa.

Vanha testamentti kertoo ajasta ennen Jeesuksen syntymää, Uusi testamentti taas Jeesuksen syntymästä ja sen jälkeisestä ajasta (siis VT e.Kr. ja UT j.Kr.).

Silti yllättävää Raamatussa on, että koko kirja kirkastaa juuri Kristusta. Jopa VT puhuu hänestä, vaikka hän syntyi vasta paljon myöhemmin. Tämä Raamatun profeetallinen puoli on itselleni uskon ja uskonelämän ehkä kaikkein lohdullisin ja vahvin puoli. Tuntuu niin ihmeelliseltä koko kirja, että olen usein täynnä intoa sitä lukemassa (vaikka liian paljon aikaa kuluu muuhun).

Lukekaa ystävät Raamattua. Se ei petä eikä valehtele. Raamattua lukiessa ei ymmärrä kaikkea, mutta se aukeaa sitä syvemmin, mitä enemmän sitä lukee.

Raamattu Jumalan sanana on totuus. Raamatusta me tiedämme aivan varmasti, mikä on Jumalan armollinen tahto meidän suhteemme.

Raamatun ovat kirjoittaneet pyhät ihmiset Pyhän Hengen johtamina ja siksi he eivät ole kirjoittaneet, "mitä sattuu". Raamattu ei ole ihmisten mietelmiä ja ajatuksia Jumalasta vaan Jumalan pyhä ilmoitus koko ihmiskunnalle.

Kaikki opetus kirkossa on aina tarkistettava Raamatusta. Se ei koskaan petä. Jos joku opettaa toisin kuin Raamattu, ei kyllä kannata uskoa. Hän on varmasti väärässä, olipa sitten paavi, piispa, pappi, professori, tohtori tai kuka muu tahansa.

Juuri jumalallisena totuutena Raamattu antaa syntisille ihanan toivon ja varmuuden siitä, että evankeliumi Jumalan armosta ja syntisten Vapahtajasta on pelastuksemme perusta. Jokainen, joka uskoo Herraan Jeesukseen, pelastuu ja tulee autuaaksi taivaassa.

1. Kor. 7 käsittelee todella sellaista tilannetta, että lähinnä ei-uskova eroaa uskovasta puolisosta. Sillehän ei valitettavasti käytännössä juuri voi mitään. Mutta uskovalle puolisolle Paavali kyllä antaa ohjeen, ettei saisi erota. Mutta jos joku avioliitto ajautuu täydelliseen mahdottomuuteen esim. väkivallan, huoruuden tms. tähden, ero lienee väistämätön. Se on ikävä ja paha tilanne kaikkien osapuolten osalta, etenkin lasten.

Haureus tarkoittaa kootusti kaikkea 6. käskyn vastaista elämää, asennetta, ajatusta, puhetta ja tekoja. Huoruus on taas lähinnä avioliiton ja avioelämän rikkomista: aviorikos ja kaikki se muu, mikä siihen on johtamassa.

Periaatteessa yksikin synti on riittävä Herran hylkäämiseen. Se on sanottu jo itse Raamatussakin, että joka on rikkonut yhdessä kohdin, hän on rikkonut kaikissa (Jaak. 2:10). Siksi tuo Saulin yksi synti ei ollut yksin vaan sen mukana oli itse asiassa ihan kaikki muukin synti. Saulin myöhempi historia todistaa väitteen oikeaksi. Samuelhan sanoo, että tottelemattomuus on "noituuden synti" (1. Sam. 15:23). Vaikka Saul ei ollutkaan harjoittanut suoranaista noituutta tähän mennessä, hän lankesi siihen vähän myöhemmin julkisestikin (lue 1. Sam. 28). Ehkä olemme kokeneet vähän samaa myös omassa elämässä. Joku synti ei ehkä jäänytkään vaan "omalle reviirilleen" vaan hyökkäsi sieltä ulos ja valtasi lisäalueita lopulta pilaten koko elämämme. Samoin esivanhempien lankeemus paratiisissa oli "vain" yksi synti, mutta sen mukana tulivat lopulta kaikki muutkin. Sellaista on elämämme kaikessa karmeudessaan. Kannattaa rukoilla varjelusta synnistä ja aina turvautua Jeesukseen, syntisten Vapahtajaan.

Luulisin, että ei vastaukseni edellisestä niin paljon muuttuisi. Tietysti on hyvä, jos asianomainen ei ole suoraan vastaan, vaan hänellä on ehkä tiettyä avoimuutta uskon asioille. Mutta ei se sittenkään ole sama kuin yhdessä kilvoitteleminen taivastiellä parempaa huomista kohti. Kyllä on suuri asia, jos sen kaikkein suurimman ja kalleimman voi jakaa puolisonsa & lastensa kanssa. Suosittelen edelleen lämpimästi uskovan puolison rukoilemista. Sellaisen arvo on kultaa kalliimpi, vaikka tietysti hänelläkin on monet synnit ja puutteet, joiden kantamista saa kilvoitella.

Kysymys on herättänyt paljon keskustelua jo kirkon alkuajoista lähtien. Ehdottomasti vahvimmalla on käsitys, että kirjoittaja on apostoli Johannes. Tiedon voi lukea epäsuorasti evankeliumin antamasta itsetodistuksesta. Johannes on juuri se opetuslapsi, jota Jeesus rakastaa.

Kts. kysymys 26

kts. Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus, erityisesti 4. Biblian käyttö sekä 5. Vanhan virsikirjan merkitys.

Ehtoollisen jakamisen hoitakoon papit (nimenomaan apostolisen järjestyksen mukaan kutsutut ja vihityt papit). Se on kaikkein selvin järjestely, jolloin seurakuntalaisten ei tarvitse jäädä epätietoisuuteen vaan voivat vapain sydämin kaydä ehtoollista nauttimaan. Nykyään muunlainenkin järjestely on mahdollista. Mutta kuten kysymyskin osoittaa: ei taida olla kaikkein paras tapa hoitaa ehtoollisen jakamista. Monissa seurakunnissa sekä myös rukoilevaisten jumalanpalveluksissa jakaminen hoidetaan perinteisesti.

Ensimmäinen rakkaus tarkoittaa Kristuksen rakkautta, joka valtasi sydämen uskon kautta kokonaan. Sitten myöhemmin se rakkaus kylmentyi ihmisen sydämessä ja sen tilalle tuli maailman rakkaus. Ensimmäiset teot tarkoittavat vastaavasti niitä tekoja, jotka Kristuksen rakkaus synnyttää meissä, jotka ovat hänen tekojaan, hänen rakkauttaan meidän kauttamme.

Ensimmäisen rakkauden saa takaisin evankeliumin sanasta ja saarnasta. Se kertoo Herrasta, joka rakasti meitä ristille saakka ja yhä edelleen rakastaa ja kutsuu luoksensa langenneita.

Tämä tarkoittaa, että Saul epäuskon ja tottelemattomuuden kautta luopui Herran palveluksesta tekopyhyyteen (lue 1. Sam. 15). Ihmisen sydän ei voi koskaan olla ilman Herraa. Siksi uskosta luopuneen sydän ei jää "tyhjiöön" vaan täyttyy heti jollain muulla. Saulin tapauksessa syöksy alas tapahtui todella lujaa ja syyksi Raamattu kertoo, että suorastaan perkeleen henki rupesi häntä vaivaamaan paljon ja usein. On hyvä muistaa, että Herran Henki ei jätä omiensa sydämiä - jos nämä eivät ehdoin tahdoin aja häntä pois. Siksi Saulin kohtalosta ei tarvitse vetää mitään ahdistavia johtopäätöksiä omaan uskonelämäänsä vaan kaikessa voi ja saa turvata Kristuksen rakkauteen syntistä kohtaan.

Kyllä ruumiskin nousee taivaaseen kuten Kristuskin herätettiin kuolleista ja hänellä oli ruumis, jossa hän nousi taivaaseen. Tämä "ruumiin ylösnousemus" tapahtuu kuitenkin vasta viimeisenä päivänä, ei ennen (tästä uskontunnustus puhuu). Ruumis on Jumalan hyvän luomistyön tulos ja siksi hän pelastaa koko ihmisen, ei vain hänen sieluaan. Mutta kuolemassa sielu erkanee ruumiista ja pääsee uskon kautta jo "autuaalliseen nautintoon" odottamaan viimeisen päivän ruumiillista ylösnousemusta.

Ei tuo muutos liturgisesti merkitse oikeastaan yhtään mitään. Jos pappi seisoo alttarin edessä tai takana, se on vailla sen suurempaa merkitystä. Muistan jopa lukeneeni Lutherilta sellaisen kohdan, jossa hän toivoo papin seisovan alttarin takana, jotta koko seurakunta näkisi erityisesti ehtoollisen siunaamisen. Näin havainnolistuisi Kristuksen todellinen läsnäolo leivässä ja viinissä.

Ei ole mitään estettä käydä ehtoollisella, jos ehtoollinen toimitetaan oikein apostolisen järjestyksen mukaisesti.

Lyhyesti sinä tiedät sen Raamatusta, joka on Jumalan pyhä sana.

Hiukan laajemmin vastatessa voisi vielä lisätä, että tarkkaile kahta asiaa eri uskonnoissa:

Saako Jumala kaiken kunnian ihmisen pelastuksesta?

Saako omatunto kestävän lohdutuksen ja toivon iankaikkisesta autuudesta?

Nämä kaksi kysymystä ajavat meidät Kristuksen ristin juurelle, jossa yksin me löydämme rauhan sielullemme ilman omia ansioitamme.