Kysymykset

Olet ihan oikeassa. On niin monenlaista opetusta. Kirjoitat: Jossain sanotaan. Mutta missä? Raamatussa tosin kehotetaan taistelemaan syntejä vastaan ja niin kuuluu jokaisen kristityn tehdä Hengen voimassa, mutta samalla armosta eläen. Uskominen on Herraan turvaamista, Kristuksen veren päälle luottamista. Se on yksin autuutemme ilo. Tällaista totuutta sielunvihollinen yrittää peittää ja saattaa meidät epätoivoon. Hän voi käyttää siinä työssä huonoa omaatuntoamme taikka esim. hengellisiä julistajia, jotka eivät itse ole kohdanneet armoa. Kehotan meitä jokaista lukemaan Raamattua ja varmaan ne Lutherin selitykset armon ihanuudesta olisivat paikallaan tässä tapauksessa.

En ihmettele, jos ahdistut väärästä, ihmiskeskeisestä opetuksesta. Se on itse asiassa hyvä merkki. Niin Sinun tuleekin ahdistua. Se on ihan oikein! Jumala tahtoo antaa Sinulle jotain parempaa. Kolkuta hänen oveaan ja kolkuttavalle avataan. Pääset sisälle armon salaisuuksiin, Kristuksen haavoihin. Ne ovat avattuina erityisesti ehtoollispöydässä. Suuntaa kulkusi sinne!

Mooses ei tosiaankaan päässyt perille luvattuun maahan vaan sai ainoastaan vuorelta kaukaa katsella sitä. Lue 5. Moos. 34!

Mutta taivaan luvattuun maahan Mooseskin pääsi uskossa.

Sinne meitäkin kutsutaan.

Lepopäivän kohdalla pätee Room. 14:5-6. Uudessa liitossa ei olla sidottuja johonkin tiettyyn päivään. Kristityt viettävät sunnuntaita ylösnousemuksen muistoksi. Silti lepopäivä kuuluu pyhittää, koska se on annettu luomisessa ihmisten parhaaksi ja varjelee meidän elämäämme. Ei siis ole oikein paiskia töitä sunnuntaisin (ellei pakottava tarve sitä vaadi).

Sama pätee kuvakieltoon. Kristus on Jumalan kuva (esim. Hebr. 1:3) ja hän on tullut ihmiseksi. Siksi tuo kuvakielto ei päde uudessa liitossa samanlaisena kuin vanhassa. Me palvomme Kristusta ja hänessä me näemme Isän - kuten Jeesus sanoi Tuomaalle (Joh. 14:7-11). Mutta tietysti on yhä kiellettyä palvoa muita jumalakuvia, olivatpa ne sitten kivisiä, puisia tai mitä tahansa.

Näin opettaa muuten myös Tunnustuskirjat.

Kts. Rukoilevaisuus pähkinänkuoressa sekä Mitä on rukoilevaisuus?

Voisihan tuo laulu olla väliin joku toinenkin. Pääasia on kuitenkin, että se kaikki, mitä me teemme ja toimitamme, on sopusoinnussa uskon syvän totuuden kanssa. Kait se sisaruspiirin laulu tässä suhteessa on ihan OK, vai?

Tavataan ja - lauletaan!

Tähän kysymykseen löytyy vastaus pienestä oppaasta vanhan käsikirjan jumalanpalvelukseen.

Luulen, että virsikirjaa käytetään melkoisesti rukouskirjana. Itsekin käytän sitä silloin tällöin, joskus pidemmän aikaa säännöllisesti. Se on oikein hyvä apu, varsinkin jos tuntuu siltä, että itse ei löydä oikeita sanoja rukoukseen. Myös seuroissa ja nuortenilloissakin rukouskirjaa on käytetty.

Joo, noin asian voi selittää. Kirkon kuuluu opettaa tietysti Raamatun pohjalta apostolisesta virasta selkeästi ja lyhyesti. Ks. tästä esim. liitettä pienestä oppaasta jumalanpalvelukseen. Löydät sen näiltä sivuilta. Mutta silti minusta tuo yllä oleva selitys on hyvä ja nousee myös Raamatun ajattelutavasta.

Rukoilevaisuuden tulevaisuus on Kristus ja Kristuksessa. Emme voi turavata edes nuorten paljouteen, täysiin seuratupiin tms. Vain Jeesus voi ylläpitää uskon ja varjella joutumasta harhateille. Siksi toivomme on vain hänessä.

Kaikkialla siellä, missä "evankeliumia julistetaan puhtaasti sekä sakramentit oikein jaetaan", löytyy oikea seurakunta, vaikka kuinkakin suuren heikkouden keskellä. Kyllä seuratuvissa Jumalan sanaa edelleen saarnataan. Kokonaisena. Sen vaikuttavuus ei ole ainoastaan saarnan puhtaudessa vaan myös seurakunnan keskellä löytyvässä Hengen köyhyydessä. Ylpeä hylkää sanan, ainoastaan nöyrä ottaa sen vastaan. Vaikuttakoon Pyhä Henki sekä saarnaajissa että kuulijoissa tällaista asennetta.

Vaikea sanoa. Lehteä tilataan n. 1400 kpl.

Kaikki lehdet eivät mene rukoilevaisten koteihin. On myös lahjatilauksia taikka muita kannattajia. Toisaalta taas monet kodit ovat isoja ja on paljon lapsia. Yhtä lehteä lukevat monet silmäparit. Arvioni olisi 1500-2000 paikkeilla.

Onpa vaikea kysymys!

Mieleeni tulee pari selitystä, joista toinen on melkosen "luonnollinen", toinen taas aika lailla "hengellinen".

"Pää, jalat ja kämmenet": Eivätkö eläimet raadellessaan yleensä syö sisälmykset tms. ensin? Ne ovat ikään kuin helpommin hotkittavissa. Ehkä niissä on makuakin enemmän. Joku eläintieteilijä voisi auttaa! Mutta näin itse tuumailen.

Mutta sitten se varsinainen selitys on minusta seuraava:

Iisebel oli tehnyt elämänsä aikana paljon pahaa, enemmän kuin moni muu. Luulen, että hänen jumalattomassa päässään oli liikkunut niin monta inhottavaa ajatusta ja petosta, hänen jalkansa olivat kiirehtineet suurimman osan noista täyttämään ja hänen kätensä olivat kaikessa törkeydessä olleet mukana vuodattamassa verta, että jotensakin tuo jumalattomuus oli tarttunut pysyvästi hänen jäseniinsä eikä se lähtenyt edes kuollessa pois.

Jumalan tahdon vastainen elämä oli pilannut kaiken niin täydellisesti, etteivät edes koiratkaan pitäneet Iisebelin päästä, jaloista ja käsistä. Jättämällä nuo syömättä koirat vaistonvaraisesti säästivät itsensä monelta mahanpurulta!

Ehkäisymenetelmänä sterilisaatio on lopullinen, muutosta on (lähes) mahdotonta saada myöhemmin, vaikka haluaisikin. Tämä on hyvä muistaa. Sinänsä Raamattu ei suoraan ota kantaa sterilisaatioon ehkäisymenetelmänä.

Sen voi kuitenkin yleisesti sanoa, että kaikki ne ehkäisymenetelmät, joissa jo hedelmöittynyt munasolu tuhotaan (esim. kierukka ja monet pillerit), tuhotaan samalla jo alkuun lähtenyt elämä. Siksi sellaiset ehkäisymenetelmät eivät ole mahdollisia. Niitä ei ainakaan voi käyttää.

Kyse on siis Johanneksen evankeliumin 15. luvusta, jakeista 2 ja 4.

Siinä Jeesus puhuu itsestänsä totisena viinipuuna. Taivaallinen Isä karsii pois ne oksat, jotka eivät kanna hedelmää. Se tarkoittaa, että joku kristitty ensin ehkä vain salaisesti luopuu uskosta eikä enää elä Kristuksen rakkaudesta. Niin sitten hetken päästä rakkaus myös lähimmäiseen kuolee, maailmallisuus ja monet eri synnit valtaavat alaa ja lopulta ei jää jäljelle mitään - muuta kuin kuiva oksa. Se leikataan pois ja heitetään iankaikkiseen tuleen (ellei sitten ihminen nöyrry uudelleen Jumalan eteen vastaanottamaan anteeksiannon kaikesta hukatusta armosta).

Jeesus painotta tässä vertauksessa, että oikeastaan ei koskaan hänessä pysyvän oksan pitäisi kuivua. Saahan se oksa puusta ravintoa ja elämää. Mutta kuitenkin näin vaan käy. Se on usein käsittämätöntä. Jokin vaan saa ihmisen vieraantumaan Jumalasta, seurakunnan yhteydestä, jumalanpalveluksesta, rukouksesta, Raamatun lukemisesta, ehtoollisen vietosta jne. Luonnotontahan se on, että kristitty ei enää tahdokaan päästä taivaaseen. Siksi hänet karsitaan pois. Meille toisille hänen lankeemuksensa jää usein salaisuudeksi. Mikä sai hänet luopumaan?

Meidän rukouksenamme olkoon aina, että Jumala pitäisi yllä alettua armotyötänsä meidän sydämissämme ja että me kerran pääsisimme sisälle iankaikkiseen elämään. Älkäämme myöskään vietelkö toisiamme syntiin tai lankeemukseen vaan pyytäkäämme saada elää elämämme lähimmäisen rakkaudessa, nöyrtyen toisten hyväksi.

Tuo 'kuuleminen (kyseessä on siis Room. 10:17) voi kreikan kielessä tarkoittaa itse kuulemista tai sitä, mitä kuullaan eli siis saarnaa. Molemmat ovat täysin mahdollisia ja oikeita lauseita:

1) Usko tulee kuulemisesta.

2) Usko tulee kuullusta, siis saarnasta.

Pyhä Henki synnyttää uskon, missä ja milloin Hän tahtoo, kuitenkin aina Sanan ja sakramenttien kautta. Ei ole sinänsä väliä sillä, kuullaanko vai luetaanko Sanaa. Mutta sanaa itse lukiessa voi "hypätä yli" sellaisia kohtia, joita ei halua ottaa omakseen (esim. nuhtelua jostain synnistä tms.).

Saarnaa kuultaessa kuulija ei kuitenkaan pysty hallitsemaan saarnaajaa. Yhtä äkkiä kuulija joutuu kuulemaan sitä, mitä hän ei ehkä itse tahtoisikaan kuulla, mutta mikä kuitenkin on hänen iankaikkiselle autuudelleen välttämätöntä.

Vrt. esim. Apt. 24:24-25!

Lisäksi kuullun sanan painottaminen korostaa sitä, että harvemmin joku tulee uskoon "yksityisyritteliäisyydellään". Uudestisyntymiseen tarvitaan kirkkoa, hengellistä äitiä. Luulen, että tämän vahvistaa yleinen kokemus, vaikkakaan yleisestä kokemuksesta ei voi tehdä ehdotonta lakia kaikkien kohdalla.

Kysymystä Pyhän Hengen pilkasta ei saa käsitellä irrallaan Raamatusta, sillä muuten voidaan päätyä vaarallisille teille, jopa täydelliseen epätoivoon. Lue siis kohta Mark. 3:29 yhteydessään.

Jeesuksen keskustelua fariseusten kanssa on edeltänyt ensinnäkin viisi kiivasta kiistaa:

1) Mark. 2:1-12

2) Mark. 2:13-17

3) Mark. 2:18-22

4) Mark. 2:23-28

5) Mark. 3:1-6

Sitten seuraa vielä joukko riivatun ulosajamisia (Mark. 3:7-12). Näiden jälkeen fariseukset kuitenkin yltyvät puhumaan Jeesusta vastaan. He herjaavat sanomalla Jeesuksen ajavan perkeleitä perkeleen voimalla (Mark. 3:22). Kirjanoppineitten kovakorvaisuutta (ja -silmäisyyttä!) oli siis edeltänyt valtava Jumalan sanan saarna sekä puheella että ihmeteoilla. Vasikka he siis olivat päässeet tästä kaikesta osallisiksi, he TIETOISESTI selittivät asian toiseksi. Tämän jälkeen Jeesus siis VAROITTAA pilkasta Pyhää Henkeä vastaan. Hän ei vieläkään suoraan väitä, että kirjanoppineet olivat syyllistyneet tähän syntiin. Mutta siltä nyt kumminkin tilanne näyttää ilmiselvästi.

Jos siis luet koko Raamatun viitekehyksen, huomanet, että tilanteesi on täysin toisenlainen, vai onko? Pilkka Pyhää Henkeä vastaan on paatumuksen äärimmäinen muoto (vrt. faraota, joka paatui lopullisesti vasta kymmenen ihmeen jälkeen). En halua selittää siis tyhjäksi tämän synnin vaarallisuutta. Päinvastoin. On kuitenkin tarkattava asiayhteyttä eikä kuviteltava, että jokainen paha ajatus Jumalasta on yhtä kuin pilkka Pyhää Henkeä vastaan.

Lisäksi: Pilkka Pyhää Henkeä vastaa ei ole anteeksiantamaton synti siksi, että se olisi jotenkin liian suuri synti anteeksiannettavaksi. Jeesuksen veri on jo sovittanut KAIKKI synnit. Hänen veressään saat uskoa omatkin syntisi anteeksi iloon ja rauhaan asti. Pilkka Pyhää Henkeä vastaan on anteeksiantamaton siksi, että ihminen silloin kieltää toistuvasti ja törkeästi Jumalan kutsun (vrt. jo edellä sanomaani). Pyhän Hengen tehtävänä on johdattaa ihminen Jeesuksen luo. Jos häntä ehdoin tahdoin törkeästi ja jumalattomasti vastustetaan, jättää hän ihmisen kokonaan eikä kyseinen henkilö sitten enää voi tulla uskoon. Häntä ei huoleta Jumalan kutsun hylkääminen, hän suhtautuu hengellisyyteen torjuvasti, välinpitämättömästi, pilkallisesti. Näinhän moni nykyajan ihminen "muutenkin" tekee, mutta tässä tapauksessa suhtautuminen on "monta astetta" pahempaa (vrt. taas edellä sanomaani) ja lopullista.

Niinpä onkin sanottu, että ihminen, joka kamppailee tämän kysymyksen kanssa, ei ole sitä syntiä tehnyt. Se, joka on tämmösen synnin tehnyt, ei enää kanna siitä huolta. Toivon, että tämä vastaus auttaa sinua. Siunausta ja rauhaa sydämeesi.

Tosiaan. Olet aivan oikeassa, että siiderin juonnista voi tulla humalaan, jos juo kohtuuttomasti. Kristitty ei saa langeta sellaiseen. Sanahan sanoo: "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno vaan täyttykää Hengellä." Minä ymmärsin tuon kysymyksen saunasiideristä sitä taustaa vasten, että siihen "ei koskaan liity mitää turmiollista tai riitaa", siis toisin sanoen, että siihen ei myöskään liity humaltumista. Ymmärsinhän oikein? Joka tapauksessa tämä on hyvä lisätä tarkennuksena aikaisempaan vastaukseeni.

Kiva, kun luette näitä nettisivuja tarkkaan ja annatte kunnon palautetta!

Me tahdomme rukoilla puolestasi:

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,

Herra valistakoon kasvonsa sinun päällesi ja olkoon sinulle armollinen,

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhansa.

Nimeen Isän ja Pojan Pyhän Hengen. Amen.

Usein joku helmasynti, joka roikkuu sitkeästi meissä kiinni, tekee meille hyvin selväksi, että minun on pyrittävä lähemmäs, lähemmäs Jeesusta, sillä juuri Hän on syntisten Auttaja. Ei sinullakaan ole syntisenä muuta pakopaikkaa, ei muuta turvaa. Muista, että Jeesus oli ja on syntisten ja publikaanien ystävä. Siihen joukkoon sinäkin sovit. Varmasti Jeesus tahtoo, että noudattaisimme Jumalamme tahtoa kaikessa. Mutta se on meidän niin vaikea sisäistää, ettemme pystykään itse omassa voimassamme mihinkään hyvään. Tämän oppiminen otta aikansa. Siinä usein juuri joku piinttynyt synti on oivallinen opettaja! En sano tätä siksi, että tekisit hyvällä mielellä sovinnon synnin kanssa. Taistele vaan edelleen sitä vastaan Pyhää Henkeä avuksi huutaen. Käytä rippiä ja sielunhoitoa. Pyydä esirukousta läheisiltäsi. Kyllä kristityn kuuluu syntiä vastaan taistella ja taistella, taistella ja taistella. Synnin ote meistä kuitenkin opettaa, että ilman Jeesusta me emme pärjää. Tämä läksy on hirmuisen tärkeä!!! Se varjelee meidät ylpeydeltä, itseriittoisuudelta ja lankeamasta ulkokultaisuuteen sekä sitten vielä syvemmälle syntiin.

Siunausta sinulle päivittäiseen kilvoitukseesi!

Elä armosta, syntien anteeksiantamuksesta joka hetki.

Jää Kristuksen verihaavojen turviin.

Apokryfi-kirjat kertovat meille ajasta Vanhan ja Uuden testamentin "välissä". Siksi ne tosiaan olisivat hyödyllistä luettavaa. Koska ne eivät kumminkaan ole Jumalan puhdasta sanaa, ne usein jätetään pois. Luther sanoi apokryfikirjoista jotensakin tähän tapaan, että ne ovat hyödyllisiä lukea, mutteivät kirkon opin ja opetuksen perustana.

Olen kanssasi samaa mieltä, että olisi hyvä pitää apokryfikirjat mukana meidän Raamatussamme. Löydät ne esim. useista kuvaraamatuista ja Bibliasta.

Minulla on itse sellainen tuntuma, että apokryfikirjoja luetaan nykyisin taas vähän enemmän. Se johtunee osittain monista ekumeenisista yhteyksistä, joissa apokryfikirjoja ei ole karsittu pois.

Seurustelussa pätee seuraava v-vaara:

Vaakatasossa vaanii viattomalta vaikuttava vaara.

Seurustelun aikana kannattaa keskittyä tuntemaan rakastamansa ihmisen luonnetta ja luonteenpiirteitä. Samalla on hyvä opetella rukoilemaan yhdessä ja lukemaan jotain hengellistä (esim. Raamattua) yhteisten iltojen päätteeksi tai jossain vaiheessa iltaa/päivää.

Jumala on luonut kaiken hyvän, myös avioliiton meille iloksi ja nautinnoksi. Ei vasta esim. avioelämä tee meistä iloisia vaan rakastetun henkilön olemassaolo, yhdessäolo hänen kanssaan.

Totta kai myös avioelmä tuottaa meille iloa ja nautintoa, ei siinä mitään pahaa ole. Kyllä Jumala on sen tällaiseksi tarkoittanut, koska on meidät luonut juuri mieheksi ja naiseksi. Kuitenkin opettelua tarvitsee kaiken uuden oppiminen.

Seurusteluaikaan ei tosiaankaan kuulu sukupuoliyhteys eivätkä esim. irstaat ja rivot halaukset. Tässä menee selkeä raja.

Avioliitossa pätee edelleenkin toisen kunnioittaminen. Ei kannata tehdä mitään, mistä toinen ei oikeasti pidä. Mallia ei kannata ottaa tämän maailman lehdistä tai elokuvista. Niissä voidaan avioliittoonkin tuputtaa erilaista perverssiä. Se voi ajan mittaan tapaa kaiken kauniin ja lopulta vidä ilon itse seksistäkin. Tarvittaessa voidaan jatkaa keskustelua. Tämä oli nyt tällainen lyhyt kommentti siitä, mitä ymmärsin tärkeistä kysymyksistä. Toivottavasti ymmärsin oikein!

En tarkkaan tiedä. Ihmiset kun ovat niin erilaisia. Mutta käsittääkseni tuohon punk-kulttuuriin kuuluu kaiken auktoriteetin vastustaminen. Joten kirkko, koulu ja yhteiskunta saavat kuulla "kunniansa".

Onhan rokkiinkin sisältynyt aina ns. kapina, mutta punk pistää sen vielä paljo paremmaksi eli pahemmaksi.

Pidän siitä kauniista ja huolehtivasta sävystä, joka heijastuu mietteistäsi. Ei siinä mitään pahaa ole, että Jeesuksen tykö tulee lastensa tähden. Muisteleppa vaikka sitä halvattua miestä, joka tuotiin Jeesuksen parannettavaksi. Ne neljä miestä, jotka hänet toivat, tunsivat hätää hänestä, eivät niinkään itsestänsä. Ja silti Jeesus tahtoi auttaa heitä kaikkia. Siunattuja ne lapset, joilla ovat rukoilevia äitejä. Älä anna rukoustesi lakata vaan ylläpidä rukouksen tulta. Se on kallis tehtävä, mitä äitinä ja esirukoilijana teet. Pyhä Henki sinua runsain määrin siunatkoon.

Uskossa on se, joka sydämessään halajaa Jeesuksen tykö. Sinä saat turvata aivan vahvasti siihen, että Hän on kuollut sinun edestäsi ja maksanut kaikki syntisi. Sinä saat uskoa ne kaikki anteeksi Hänen veressään. Sitä on usko. Ei hurmosta, ei tunnetta. Mutta varmasti usko myös siunaa meitä sydämen rauhalla ja levolla kuten kerrot itsellesi käyneenkin. Väliin rauha voi ikään kuin kadota, mutta se palaa, koska meidän todellinen rauhamme on Rauhanruhtinas, Herra Jeesus. Hänhän ei jätä meitä, vaikka meistä joskus tuntuu siltä. Ylläpidä uskon tulta Raamatun avulla. Käy hyvissä jumalanpalveluksissa ja ehtoollisellakin, vaikka kokemuksen perusteella tiedän, että pienten lasten kanssa kirkkomatka kysyy ponnisteluja, joskus se on ihan omalla kohdallani tyssääntynytkin.

Tuo siiderin nauttiminen saunan päätteeksi, mikä ettei. Tuntuu mukavalta. Jatka ihmeessä. Vaikuttaa ihanan lämpimältä hetkeltä, kun saat yhdessä miehesi kanssa kaikessa rauhassa nauttia yön hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Jumalan hyviä luomistekoja nämäkin. Teillä taitaa olla taitoa nauttia pienistä hetkistä. Se onkin elämän ihanuutta kerrassaan. Iloitsen itsekin tuosta tunnelmasta, joka välittyy näyttöpäätteeni äärelle.

Toivotan sinulle runsasta Jumalan siunausta.

Hän siunatkoon kalliin työsi äitinä ja puolisona.

Olen kanssasi samaa mieltä. Se on lyhyesti sanottuna näin.

Nuo harvennetut kohdat ilmaisevat tekstikokonaisuuden keskeisimmät kohdat. Ne auttavat lukijaa hahmottamaan paremmin, mistä on kysymys. Jos opettelet vaikka ulkoa Raamatun jakeita, niin noista kohdista kannattaa aloitella. Alkutekstissä ei noita harvennuksia tietty ole.

Noiden rekisterien syntyajasta ei mullakaan ole täysin tarkkaa tietoa. Mutta se onkin tärkeintä, mitä niissä lukee. Joten luetaan niitä yhdessä!

Rukoilevaisuus on luterilaisuutta eli Raamattuun pitäytyvää kristillisyyttä. Toivottavasti "tavallinen" luterilaisuus ei eroa tällaisesta luterilaisuudesta! No, se ero ainakin nykyluterilaisuuteen on, että monet uudistukset, joita viime aikoina on toteutettu kirkossa, ei meillä päin ole käytössä. Rukoilevaisuudessa käytetään vanhaa kirkkoraamattua, veisuukirjoja jne.

Ks. tästä lisää nettisivuilta!

Kaste "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" kelpaa aina. Emme uusi kastetta. Sellainen olisi Jumalan työn paikkailua, siis syntiä.

Suosittelen Matti Väisäsen kastekirjaa "Kaste Raamatussa". Se on loistava.

Syntiä on kaikki, mikä on Jumalan tahdon (10 käskyä) vastaista. Siis pahat teot ja puheet ja ajatukset. Myös hyvän tekemisen laiminlyöminen on syntiä, mitä ei tule usein ajatelleksikaan. Mutta synti ei kuitenkaan pahimmillaan ole pelkkiä pahoja tekoja tms. vaan ihmisen perusturmelus. Mitä se tarkoittaa? Ajattelepa vaikka sutta, joka ei pikkuisena pallerona tee mitään pahaa vaan on suloinen, herttainen ja söpö. Kuitenkin kasvaessaan se tappaa varmasti. Onhan sillä se suden luonto. Näin tuon suden pahuus on sudessa "sisällä" ja se tulee sieltä sitten aikanaan esiin. Ja ihminenhän on ihmiselle susi ...

Eli Jeesuksen sanoin: Paha puu ei ole paha, koska se tekee pahoja hedelmiä vaan paha puu on paha (itsessään) ja siksi se tekee pahoja hedelmiä. Eikö oo selvää?

Syvimmältään meidän turmeluksemme on niin suuri, että emme pysty sitä järjellä edes tajuamaan. Meidän on tämäkin uskottava Jumalan ilmoituksesta, Raamatusta. Joten vanha slogan "Tunne itsesi!" on mahdotonta ilman Raamattua!

Mutta tärkeintä kaikessa tässä on evankeliumi:

Jeesus rakastaa tällaisia syntisiä kuin me olemme. Iloitse uskossa autuudestasi.