Kysymykset

Kannattaa tosiaan hakeutua sellaisiin jumalanpalveluksiin, jotka toimitetaan apostolisen järjestyksen ja opin mukaisesti. Silloin ei tarvitse arkana aprikoida, "että mitähän tässä nyt tapahtuu". Varma on aina varmaa. Siinä sielu lepää!

Tällaisessa tilassa on ensiarvoisen tärkeää vain jäädä Jumalan säätämien armonvälineitten hoidettavaksi. Niitä ovat Raamattu, kaste ja ehtoollinen. Meidän apumme on itsemme ulkopuolella ja ilman meidän ansioitamme. Syntien "jumalallisena" tehtävänä on viedä meitä Kristuksen tykö saamaan ne anteeksi. LueGal. 3:24! Laki on kasvattaja tai opettaja Kristukseen. Eikö juuri näin ole ollut sinunkin elämässäsi? Kenen muun puoleen voisit kääntyäkään kuin Vapahtajasi tykö? Totta kai synnit vaivaavat ja ahdistavat meitä. Käännä se asiantila eduksesi! Pakene noita syntejä: anna niiden ajaa sinut mitä pikemmin Kristuksen verihaavojen luokse. Siellä on armoistuin runsaana kaikkien syntiesi ylitse. Ja ota sinne mukaan nekin synnit, joita ehkä häpeissäsi et ole ennen sinne vienytkään. Nuo kysymykset omasta pelastuksestasi taikka uskossaolemisesta saavat vastauksen ristin juurella. Vanha ja hyvä ohje kuuluu: Älä etsi pelastusvarmuutta, etsi Kristusta! Niin löydät myös pelastusvarmuuden!

Uskossa kasvaminen on syvenevää synnin ja armon tuntemista. Se ilmenee väliin niin, että synnit tuntuvat vievän syvyyksiin ja iankaikkiseen helvettiin. Mutta sitten taas armo antaa anteeksi ja rauhoittaa omantunnon ja nostaa taivaisiin. Väliin sen tuntee ja taas väliin ei. Mitään kaavaa tai lakihenkistä "systeemiä" ei voi pystyttää. Olemme sen varassa, mitä Jumala antaa.

Mutta juuri tässä korostuu mainitsemani armonvälineet. Jumalahan tahtoo välittää niissä ja niiden kautta armonsa. Ei tarvitsekaan epäillä. Saa uskoa ja omistaa. Ajattele vaikkapa ehtoollista: se on Jeesuksen ristintyön ansio viinin veressä ja leivän ruumiissa sinulle syötäväksi, juotavaksi ja omistettavaksi annettu. Ei ole meidän syntimme esteenä, koska juuri syntisille tämä armoateria on katettuna. Jeesushan oli syntisten ystävä. "Syntisten kanssa hän söi ja joi." Siis nyt myös sinun kanssasi!

Näin Jumala kuuluttaa, "näkyvöittää", todentaa, elävöittää armon armonvälineitten kautta. Sen omistaminen on uskoa. Uskoon kuuluu kyllä tietoa, mutta ei sitä voi määrittää pelkästään tiedollisen informaation avulla. Usko on ylösnousseen Jeesuksen kohtaamista. Hän asuu - Lutheria lainatakseni - "omissa teoissaan" eli juuri näissä armonvälineissä. Hänen kohtaamisensa synnyttää uskon, on uskoa ja päättyy uskoon. Se on siinä!

Tähän kysymykseen olen vastannut kirjasessa "Vanhan käsikirjan jumalanpalvelus. Pieni opas.". Käykääpä lukemassa.

Ei tietenkään ole toivottavaa, että papiston keskuudessa (myös tunnustuksellisissa piireissä) avioerot ovat lisääntyneet. Eikä varmaan ole turha kysellä, missä meidän kristillisyytemme näkyy, ellei sitten juuri kotona tai lähimpien parissa. Paavali sanoo, että seurakunnan paimenen on osattava kaita huonettansa, jotta hän osaisi kaita seurakuntaansa. Kyllä minustakin on vakavaa, että kirkossa näin pääsee tapahtumaan. Me tarvitsemme kaikki Jumalan voimallista sanaa, joka pehmentää kovat sydämemme. Ne ovat Jeesuksen opetuksen mukaan avioeron syynä (Matt. 19:8). Näistä tapauksista, joihin kysymyksessä viitattiin, en osaa sanoa mitään. Avioeron syyt voivat olla monenlaiset. Yleensä syytä on molemmissa, mutta Raamattu, Tunnustuskirjat ja ns. Florinuksen vanha kirkkolaki tuntevat myös tapauksia, joissa ns. "syytön" osapuoli voi mennä uudelleen naimisiin (yleinen esimerkki on puolison uskottomuus tai väkivaltaisuus, mutta muitakin syitä on otettu huomioon).

Ei ole mitään syytä ajatella niin, että syytön osapuoli on aina tunnustuksellinen pappi. Kyllä toisinaan avioliiton kiemurat ja koukerot saattavat käydä ylivoimaisiksi hänellekin, ja hän voi langeta. En pysty sanomaan tämän enempää tapauksista, joita en tunne. Jokainen tapaus on perinteisesti kirkossa tutkittu aina erikseen ja kohdattu "sielunhoidollisesti" - tietoisena siitä, että jokainen meistä on heikko ja turmeltunut, helposti Herran armon ja sielunsa levon hukkaava sieluparka.

Mielestäni se, joka tarvitsee ehtoollista, voi hyvin osallistua ehtoolliselle, missä se toimitetaan "apostolisen järjestyksen" mukaan. Jakajan kelvollisuus tai kelvottomuus ei muuta Jumalan säätämystä toiseksi tai tee tyhjäksi ehtoollisen lahjoja.

Jumala on pyhä Jumala. Hän on kuluttava tuli. Vieras tuli hänen edessänsä on hänen pyhyytensä loukkaamista. Siksi rangaistus on kova ja ankara.

Se, joka turvaa Herraan Kristukseen, on turvassa tuomiolta. Hän päällänsä lepää Jumalan rakkaus. Siksi ei ole pelastusta muussa kuin Golgatan ristillä. Jeesus on mennyt kaikkein pyhimpään ja hän ei vienyt sinne vierasta tulta eikä vain uhrieläinten verta vaan hän meni sinne oman verensä kautta ja lähetti taivaallisen tulen helluntaina Jumalan luota apostoliensa ja koko kirkkonsa päälle. Siksi häneen uskovina meillä on nyt pääsy Jumalan tykö kaikkein pyhimpään ja meillä on sydämissämme Hengen tuli, joka ei ole vierasta Jumalalle vaan hänen kolminaisuutensa valaisu pimeyteemme. Paavali todistaa, että juuri tämän Hengen kautta Jumalan (meitä kohtaan osoittama) rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme (ks. Room. 5:5). Ikään kuin hän sanoisi, että tämän Hengen tulen kautta Jumalan rakkaus lämmittää meitä.

Jeesus (huomaa iso alkukirjain) on tosi ihminen ja tosi Jumala, sinun Vapahtajasi, joka kuoli sinun syntiesi tähden ja sovitti sinut Jumalan kanssa.

Kts. kysymys 156.

Synti on se, mikä sotii Jumalan tahtoa vastaan.

Se voi olla tekosynti, kielen synti tai ajatuksen synti. Se voi olla myös laiminlyöntiä tai välinpitämättömyyttä. Syvimmältään synti on tuhovoima, joka on turmellut ihmisen. Ihminen ei vaan tee syntiä. Hän on syntinen. Siksi puhutaan periturmeluksesta taikka perisynnistä. Toisin sanoen me olemme kuin huono puu, joka ei ainoastaa tee huonoja hedelmiä vaan on siis huono jo ennen huonojen hedelmien tekemistäkin! Siksi tarvitsemmekin Jeesusta syntisinä syntiemme Sovittajaksi.

Vastaus löytyy oikeastaan näiden sivujen yleiskatsauksesta. (Kts. Rukoilevaisuus pähkinänkuoressa). Lyhyesti voisi sanoa, että rukoilevaisuus on kirkossamme toimiva herätysliike, jonka opetus on raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista. Rukoilevaisuus ei siis ole mikään lahko vaan luterilaisessa kirkossa vaikuttava joukko ihan tavallisia kristittyjä. Erityisenä erityispiirteenä on polvirukous - siitä koko nimi saanut alkunsa. Muista erityispiirteistä ks. tarkemmin näiltä sivuilta.

Lähtisin itse selkeästi liikkeelle siitä, että Pyhä Raamattu on ilmaissut opetuksensa selkeästi & yksinkertaisesti. Ei sitä ole tarvis pyrkiä arpomalla selvittämään. Lukutaito - ja nöyryys! - riittää. Jumalalta saa pyytää valaisua ja ymmärrystä. Ja kyllä hän on luvannut sitä antaa. Lue Jaak. 1:5-6! Ei Sinun tarvitse lainkaan epäillä, vaikka usein joudummekin huutamaan: "Herra, minä uskon. Auta minun epäuskoani."

En tarkkaan tiedä, mistä tällainen tapa juontaa juurensa. Jos lähdetään nimenomaan siitä, että avustajana oli tällä kertaa nuorisonohjaaja, niin tällainen virka on aika uusi ja siinä mielessä tapa ei ole kovin vanha.

Mielestäni ehtoollinen tulee toimittaa niin, että kenenkään ei tarvitse kysellä, onko se noin tai näin hyvä. Kun siis esitetty kysymys tai vastaava nousee ahdistavana vaivaamaan, olisi minun mielestä paljon parempi, että pappi toimittaisi ehtoollisen sen mukaan, mikä on varmasti oikein. Silloin kaikki sinänsä tärkeät (mutta usein tosi vaikeat ja ehtoollisen varsinaista merkitystä hämärtävät) kysymykset putoavat pois.

Olen itse aina koettanut noudattaa Lutherin hyvää neuvoa, joka meni jotensakin näin: "Papin on toimitettava ehtoollinen niin, että seurakuntalaisen ei tarvitse esittää turhia kysymyksiä." Tässä on sanottu jotain tosi vapauttavaa ja yksinkertaista. En tarkoita, että yllä esitetty kysymys olisi turha. Se on tärkeä sekä tarpeellinen, mutta juuri ehtoollisen varsinaisen sisällön ja merkityksen kannalta toivoisin, että ehtoollinen toimitetaan aina ilman turhaa sekaannusta. Jos papit toimittvat sen ja myös jakavat leivän ja viinin, voidaan keskittyä itse asiaan: Jeesus on läsnä alttarin sakramentissa antamassa anteeksi syntejämme! Seurakuntalaisen kannalta näin lienee parasta ja vapauttavinta, eikö totta? Ei hänen enää tarvitsisi ahdistuneena kysellä, mitä nyt tämäkin taas on! Armonaika tulee "säästetyksi" ja käytetyksi armon tutkimiseen.

Tällaisia yksinkertaisia jumalanpalveluksia löytyy kirkostamme. Tervetuloa niihin mukaan.

Näillä rukoilevaisten sivuilla ei (käsittääkseni) missään ole asetettu Lutheria Jumalan Sanan yläpuolelle tai edes rinnalle. Jos näin on päässyt kuitenkin Sinusta tapahtumaan, se on kyllä ehdottomasti väärin. Virhe on silloin korjattava välittömästi. Mutta esim. kasteesta Luther on opettanut Raamatun mukaisesti. Lapsikaste on raamatullinen. Viittaan tässä lyhyesti Väisäsen erinomaiseen kirjaan "Kaste Raamatussa." Kannattaa hankkia ja lukea.

Raamattu selittää itse itseänsä. Se on tärkeätä nostaa esille erityisesti tällaisena aikana, jolloin kaikki tahdotaan tehdä epäselväksi ja -varmaksi. Silti ei ole kiellettyä kysyä neuvoa tai pyytää apua vaikeiden jakeiden ymmärtämiseen. Minusta siinä suhteessa Luther on aivan verraton Raamatun selittäjä. Häntä ei tarvitse eikä saa korottaa Jumalan ohi tai rinnalle. Aika usein ne, jotka eivät toivo hänen opetustensa esilläpitämistä, tekevät näin voidakseen vain korvata hänen selityksensä omillansa. Usein hänen tilalleen nostetaan sitten joku toinen, jolta kysytäänkin nyt neuvoa ja jonka opetus uhkaa nousta Jumalan Sanan ohi (tai ainakin sen rinnalle).

Joten jokaisen on syytä lukea ja opetella Raamattunsa, jotta voi arvioida niin Lutherin, minun ja jokaisen muunkin opetusta.

Siunausta Sinulle tähän Sanan tutkintoon.

Jokainen, joka uskoo Jeesukseen omana Vapahtajanaan, pelastuu ja saa iankaikkisen elämän. Tällaista uskoa Jumala synnyttää sanan ja sakramenttien kautta, missä ja milloin hän tahtoo. Uskovien joukko ei ole rajattu johonkin tiettyyn kuppikuntaan vaan heitä on kaikkialla siellä, missä on elävää uskoa. Varmasti siis myös vapaissa suunnissa. Silti voin ilman riidan haastamista todeta, että esim. kasteesta (usein myös ehtoollisesta) vapaat suunnat opettavat yleensä väärin.

Mooseksen isä oli Amram (ks. 2. Moos. 2:1 ja 6:20 sekä vielä 4. Moos. 26:59.

Jumala tahtoo auttaa kaikkia iankaikkiseen autuuteen. Siksi saa jokainen rukoilla häntä luottavaisella mielellä. Hän kuulee ja haluaa vastata rukouksiisi parhaalla mahdollisella tavalla (se ei kumminkaan aina ole juuri se tapa, jota me toivoisimme tai odottaisimme).

Kreikan sana voi tarkoittaa sekä 'uudesti' että 'ylhäältä'. Joh käyttää evankeliumissa usein tällaisia syvällisiä sanoja, joilla on (ainakin) kaksi merkitystä. Vuoden 1938 käännös on ottanut ne molemmat mahdollisuudet mukaan käännökseen, mika tässä jakeessa on täysin mahdollinen ja ihan hyvä ratkaisu. Sana 'vastuudesta' tarkoittaa juuri 'uudesti'.

Epistola on latinaa ja tarkoittaa kirjettä. Usein epistolateksti on siis otettu jostain UT:n kirjeestä, mutta joskus sen tilalla luetaan esim. jokin Apostolien tekojen tai Ilmestyskirjan kohta tai myös jokin VT:n profeettateksti.

Kohta kuvaa sitä aikaa, jolloin Jumalan rangaistuksena Assyria tulee tuhoamaan Juudaa. Suurin osa miehistä kaatuu sodassa eikä miehiä siis enää riitä puolisoiksi naimaikäisille naisille. Nyt profeetta ennustaa tulevan "kadon" olevan niin suuren, että jopa seitsemän naista havittelee yhtä miestä. He tahtoisivat kovasti saada omia lapsia (lapsettomuus oli tuohon aika suuri häpeä ja siihen jakeessa viitataankin lopussa), mutta ei edes tällaiset keinot ja yritykset tuota tulosta. Synnin rangaistuksena seuraa häpeä, joka tässä tapauksessa jää voimaan pidemmäksi aikaa.

Kyllä hän oli apostoli. Lue esim. Mark. 3:18.

Rukoilevaisuus on aikanaan (1700-luvulla) syntynyt tietynlaisen hurmoksellisuuden seurauksena. Siksi liikkeeseen liittyy jo ihan historiallisestikin vahva Jumalan suvereenisuuden korostus, joka ilmenee väliin poikkeuksellisesti. Silti on ehkä tarpeen todeta, että nykyiseen armolahjojen ylikorostukseen suhtaudutaan ainakin minun käsittääkseni kielteisesti.

Meidän keskuudessamme on paljon armolahjoja. On palvelemisen ja johtamisen armolahjaa, opetuksen ja profeetallisen sanan lahjaa jne. Taitaa jostain löytyä niitä pienimpiä armolahjojakin kuten esim. kielillä puhumista, mutta seuroissa sitä ei kumminkaan ole viime aikoina esiintynyt.

Nuortenilloissa laulamme rukoilevaisuuden käyttämiä laulukirjoja (vanhat Siionin virret, Halullisten sielujen hengellisen laulut, vanha suomalainen virsikirja). Ainakin jotkut nuoret kuuntelevat sitten kyllä vapaa-aikanaan gospelia. Minustakin jotkut nykyajan lauluista ovat hyviä. Laulujen sanomaan on kumminkin aina syytä kiinnittää päähuomio.

Tunnustuskirjojen mukaan sallitaan tietty vapaus musiikin ja sen tyyppisissä asioissa. Muuta sen kummempaa kantaa ei meillä ole. Tosin emme ole järjestäneet jumalanpalveluksia muutoin kuin sen tutun ja vanhan kaavan mukaan, joka yleisesti liikkeessämme on käytössä. Jumalanpalveluksessa kuuluu säilyä pyhä arvokkuus ja syvä rauha. Silloin sielu saa ja voi hiljentyä kuuntelemaan ja pohtimaan Jumalan sanaa.

Kyllä suhtaudumme myönteisesti kaikkeen raamatulliseen, oikeaan kristillisyyteen. Oikeaa uskoa löytyy varmasti myös muualta, ei vain rukoilevaisten parista.

Jaa-a, vaikea sanoa, miten jae tarkkaan ottaen sopii nykykirkon tilanteeseen (kts. Jes 4:1 selitys kysymys 148). Ehkä minun on parempi vaieta, kun en osaa enempää sanoa. Joka tapauksessa toivon sydämestäni, että Jes. 6:8-13 ei koskaan toteutuisi rakkaassa kotikirkossamme.

Kiitos avoimuudestasi! Tahdon muistaa sinua rukouksissa. Muista, että Jeesuksen veressä sinulla on kaikki syntisi anteeksiannettu ja poistettu. Tässä voimassa saat sitten taistella lihan (taikka netin) kiusauksia vastaan. Herra sinua armossaan vahvistakoon!

Kyllä voi ripittäytyä kenelle tahansa. Ei tarvitse valita tuttua ja läheistä pappia vaan voi valita kenet tahansa. Toivottavasti hän on kuitenkin sellainen, joka otta synnin vakavasti, muttei pihtaa sitten myöskään armon ja anteeksiannon jakamisessa. Oma siunauksensa on, jos voi solmia pidempiaikaisen "hoitosuhteen" jonkun papin kanssa, jolloin siinä voidaan yhdessä ikään kuin paremmin seurata ja tukea kilvoitusta. (Mutta mikään laki tämä ei siis ole.) Siunausta elämääsi.

Naispuolinen pappi ei Raamatun eli Jumalan sanan valossa saisi ollenkaan toimia pappina. Siksi hänen toimittamansa ehtoollinen on "yli sen mikä on kirjoitettu". Siihen ei kuulu osallistua. On parempi hakeutua apostolisiin jumalanpalveluksiin, joissa ei ole edes tarvetta pohtia näitä kysymyksiä vaan voi nauttia alttarin sakramentin lahjasta, syntien anteeksiannosta.

Itse en menisi (ainakaan miellelläni) Kylliäisen (tai vastaavan)toimittamalle ehtoollisellekaan. Hänen opetuksensa on räikeästi ristiriidassa Raamatun ja pyhän uskon kanssa. Hätätilassa - jos esim. on tarve päästä ehtoolliselle ja muita mahdollisuuksia ei sillä kertaa ole näköpiirissä - voi tietysti mennä tällaiselle ehtoollisellekin. Miespapin virka on kumminkin oikea eikä mahd. epäuskoisen papin sydämen paatumus tee ehtoollisen jumalallista säätämystä turhaksi.

Monella paikkakunnalla ei pappia voi vaihtaa. Silti on hyvä (jos mahdollista) olla uskollinen ja käydä kirkossa. Epäapostoliseen jumalanpalvelukseen ei kuitenkaan kannata osallistua. Esirukous papin ja hänen virkansa ja toimituksen puolesta auttaa paljon.

Sunnuntain vietto lepopäivänä muistuttaa uuden liiton alusta eli Jeesuksen ylösnousemuksen päivästä, joka sinetöi hänen kuoleman tuottaman sovituksen meille iankaikkiseksi autuudeksi. Siksi ei enää ole vanhan liiton lauantai meidän pyhäpäivämme vaan uuden liiton sunnuntai.

Meitä ei enää sido vanhan liiton tarkat määräykset eri päivien vietosta. Silti on hyvä muistaa, että tällä ei poisteta levon tai lepopäivän merkitystä, joka perustuu jo luomiseen. Kuuluu viettää lepopäivä! Ihminen on siis luotu sellaiseksi, että hän voi "pahoin", ellei hän saa levätä yhtä päivää viikossa. Esim. Ranskan vallankumouksen aikana yritettiin siirtyä 10-päiväiseen viikkoon, mutta siitä jouduttiin luopumaan. Luomisen järjestystä ei voinutkaan halveksia edes näin: kansa ei voinut hyvin, vaikka sille yritettiin tuputtaa "vapauden" huumassa uutta järjestystä. Tänäänkään ei ole terveellistä tehdä töitä sunnuntaina - paitsi mitä kristillinen rakkaus tai pakottava tarve vaativat.

Adventistien opetus on tässä kysymyksessä mielestäni melkoisen lakihenkistä. En suosittele e.m. syistä.

Rohkaiseva palute innostaa aina. Kiitos Herralle, että hän on auttanut sinua. Toivotan hänen armollista johdatustaan sinulle jatkossakin.

Kiitos kysymästä.

Iloitsen, että olet saanut runsasta siunausta oman kotikirkkosi apostolisista jumalanpalveluksista.

Rukoilevaisuudella ei ole omia opillisia korostuksia. Painopiste on Kristuksen armon evankeliumissa. Sitten on kristillisä tapoja ja käytäntöjä, kts. Rukoilevaisuus pähkinänkuoressa (esim. tämä vanha tapa polvistua rukoukseen).

Biblian käytön syistä löytyy myös selvitys pienestä kirjasesta, jonka kirjoitin oppaaksi ja avuksi "vanhan käsikirjan mukaiseen jumalanpalvelukseen" (Kts. Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus).

Liikkeen hajoaminen 1980-luvulla johtui (valitettavasti) siitä ristiriidasta, joka syntyi Raamatun arvovallan tunnustamisesta kirkon opissa ja elämässä. Me rukoilemme herätystä ja toivomme, että kirkko pitäytyisi Jumalan sanaan omassa julistuksessaan ja käytännön eri ratkaisuissa.

Toimimme tältä pohjalta mielellämme yhteistyössä kaikkien eri järjestöjen kanssa.

"Pidä, mitä Sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi."