Kysymykset

Edellä ja jälempänä Jeesus nuhtelee fariseuksia. Hän mainitsee heidän helmasynneiksensä erityisesti (rahan) ahneuden (j 14), ulkokultaisuuden (j 15) ja huoruuden (j 18). Nämä ovat hurjan väkeviä syntejä kaikki. Kirjanoppineet eivät halunneet tehdä niistä totista parannusta. He eivät välittäneet. Siksi Jeesus jakeessa 16 vertaa Jumalan valtakuntaan sisälle tulevaa juuri sellaiseksi, joka (Herran armosta) tunkeutuu sisälle sanoutuen irti e.m. (ja kaikenlaisista muistakin) synneistä. Näin tullaan osallisiksi aivan uudesta todellisuudesta, jossa synti edelleen kyllä kiusaa ja vaivaa, mutta jossa syntiä vastaan taistellaan ja se hylätään. Sana 'jokainen' vielä painottaa, että tässä ei enää erotella ihmisiä fariseusten tavalla; hehän eivät voineet hyväksyä syntisiä seuraansa - vaikka itse olivat samanlaisia!

Voi olla kristitty, vaikka ei tuntisi pelastusvarmuutta. Esim. pieni lapsi voi pelätä ilkeätä, haukkuvaa koiraa sekä itkeä ja huutaa sydäntäraastavasti. Silti hän voi olla hyvässä turvassa isänsä sylissä. Näin kristitty voi pelätä kuolemaa, kadotusta, perkelettä syntiä - ja silti olla uskossa.

Mutta tietysti on lisättävä, että Jumala tahtoo antaa omillensa rauhan ja ilon sydämeen. Pelastusvarmuutta etsittäessä on hyvin tärkeätä muistaa, ettei sitä (!) pidä etsiä. Pelastusvarmuutta ei nimittäin voi löytää sellaisenaan, irrallisena. Se on aina Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ja saadaan lahjana ainoastaan häneltä. Siksi ei kuulu etsiä varsinaisesti pelastusvarmuutta vaan Kristusta. Kun omistaa Kristuksen, omistaa varmasti myös pelastusvarmuuden. Kristuksen sinä löydät kasteestasi, ripin synninpäästöstä, ehtoollisesta, evankeliumin armolupauksesta. Oletko hakenut häntä sieltä? Sieltä löytyy myös autuus, vielä lisäksi armon varaan pohjautuva varmuus autuudesta.

Vapahtajasi siunaamaa uutta vuotta 2005!

Uudestisyntyminen tarkoittaa ihmisen syntymistä Jumalan lapseksi eli samaa kuin saada syntinsä anteeksi. Kastetta kutsutaan UTssa uudestisyntymisen pesoksi (Tiit. 3:5).

Uudestisyntyminen on erotettava tarkkaan "jälleensyntymisestä". Se tarkoittaa "itämaisten uskontojen" - esim. hindulaisuuden - ajatusta ihmissielun ns. jälleensyntymisestä uuteen ruumiiseen kuoleman jälkeen. Tällaista ei Raamattu missään opeta.

Pääajatus on israelilaisten vapautuminen (eli exodus) Egyptin orjuudesta ja sitä seurannut erämaavaellus. Lopussa on lisäksi joitain säädöksiä ilmestysmajasta ja sen esineistä. Se on tosi mielenkiintoinen kirja. Kannattaa lukea läpi.

Kirkon historiassa ei tosiaan löydy esimerkkejä naispastoreista, paitsi tietysti luopumuksen ajoilta.

Paavalin kanta virkakysymyksessä on hämmästyttävän ankara. Sitä emme saa millään toisenlaiseksi vaan hänen välittämäänsä Herran käskyyn liittyy mainitsemasi uhkaus, joka koskettaa varmaan koko 14. lukuakin, mutta aivan erityisesti luvun loppujakeita. Ei ole aina tarpeen tietää, miksi jokin asia on niin kuin Raamatussa se on sanottu. Silti se on niin. Nykyisin kun naispappeuden mukana on tullut muuta luopumusta ja ennen muuta jumalakuvan hiljainen muuttuminen feministiseen suuntaan, voinemme paremmin ymmärtää, miksi Paavali oli niin ehdoton kannassansa. Hän oli profeetta, joka ymmärsi tulevaisuutta paremmin kuin muut profeetat, jotka Korintissa yrittivät ajaa naispappeutta kirkkoon (vrt "jos joku luulee olevansa ... profeetta").

Usko on juuri kuuliaisuutta evankeliumille. Ei voi uskoa samalla eläen kuinka sattuu tai opettaen mitä tahansa. Usko on Jumalaan sanaan turvautumista aina ja kaikessa. Jos tietoisesti hylkää, turhentaa tai vääristää Raamatun sanaa (missä asiassa tahansa), se on äärimmäisen vakavaa. Kuinka voi olla Jumalan lapsi, jos ei halua nöyrästi totella Jumalaa? Tästä näkökulmasta ajatellen ei Paavalin kanta ole käsittämätön. Samaa hän voisi sanoa monesta muustakin asiasta.

Edellisen johdosta ei ole tarvetta osallistua ns. "naispappien" tilaisuuksiin. Valinnan varaa on. Miksi ei siis käyttäisi tätä kristityn vapauttansa ja menisi tilaisuuksiin, joissa voi olla ja kuunnella Jumalan sanaa hyvällä mielellä? Ja entä jos sitten vastoin omaatuntoasi ja Raamatun totuutta menet tilaisuuksiin, jotka eivät ole apostolisen järjestyksen mukaisia? Saatko sinä silloin sisimpääsi rauhan? Eikö ongelma muutu vain pahemmaksi? Parempi on seurata Jumalan sanaa kaikessa yksinkertaisuudessa. Ei sinun tarvitse valita huonoa vaihtoehtoa. Valitse hyvä, "se yksi ja tarpeellinen".

Tapa perustuu ilmeisesti vanhaan käytäntöön, jossa ehtoolliselle ilmoittauduttiin (yleensä) edellisenä päivänä. Seuraavan päivän jumalanpalveluksessa nämä ihmiset kokoontuivat vastaanottamaan yleisen synninpäästön alttarin eteen ja valmistautuakseen siten autuaalliseen ehtoollisen nautintoon. Nykyinen tapa lienee näitä peruja, vaikka ilmeisesti alttarille tulevat kristityt eivät ole (vanhaa tapaa noudattaen) enää ripittäytyneet papille (ainakaan yleensä).

Jumalan ennaltatietämystä kaikesta tulevasta ei kuulu sekoittaa siihen ainutlaatuiseen suunnitelmaan, jonka hän on suunnitellut jokaiselle lapselle. Vanhasta testamentista me luemme selvästi, että Jumalan suunnitelmat toteutuvat aina. Kuitenkin me voimme omilla valinnoillamme & niskoittelullamme estää hänen tahtonsa toteutumista meidän kauttamme. Silloin Herran siunaus ikäänkuin hakee uuden reitin. Vrt. kuningas Daavidille annetun ikuisen ja pysyvän lupauksen toteutumista. Lue myös vaikkapa Esterin kirja (tai Joonaan kirjaa). Juuri siksi meiltä kysytään kuuliaisuutta eli Herran seuraamista. Se toteutuu yksin uskossa, evankeliumin vapaudessa.

Hän oli Sisiliassa 200-luvun loppupuolella elänyt ja marttyyrinä kuollut neitokainen, joka lahjoitti kaiken omaisuutensa köyhille ja auttoi heitä. Tästä vimmastuneena hänen "miesystävänsä" antoi hänet ilmi viranomaisille. Hän todisti rohkeasti uskostansa ihan loppuun asti.

Punainen vyö Lucian ympärillä todistaa hänen marttyyriudestaan (verenvuodatuksesta uskon tähden) ja kynttilät hänen päällänsä siitä polttoroviosta, jolla hänet poltettiin.

Siunattu olkoon Lucian muisto!

Ensi vuoden juhlat pidetään Kiukaisissa 15.-17. heinäkuuta.

Tervetuloa Jeesuksen nimeen.

En tunne tätä suuntausta omakohtaisesti kovinkaan hyvin. En osaa siksi vastata kysymykseen.

(Tarkempi vastaus toimitettu henk.koht.)

Menestysteologia taitaa olla länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yritys rauhoittaa omatuntoa, joka syyttää meitä "yli varojemme" elämisestä köyhien kustannuksella. Kun meille uskotellaan, että tällainen menestys on oikein jokaiselle "tosi hurskaalle", niin tuntuu mukavammalta jatkaa samanlaista menoa kuin ennenkin. Edes omatunto ei enää syytä synneistä ja laiminlyönneistä.

(Näitä edellä lueteltuja henkilöitä ja lyhenteitä en tunne.)

Juuri siksi, että Jumalan tiet ovat niin monenlaiset ja salatut, on vaikea ryhtyä arvioimaan niiden työtä, jotka yrittivät oikein tosissaan tavoittaa nykynuoria, etenkin kun itse en tunne tuota festari-ilmiötä kovinkaan hyvin. Mielestäni on kuitenkin selvää (ja luultavasti tästä ollaan useimpien kanssa yhtä mieltä), että ei kaikki se, mikä kiiltää, ole kultaa. En ole innostunut kaiken mahdollisen tai mahdottoman käyttämisestä nuorisotyössä. Parempi mielestäni pyrkiä syventämään Jumalan armotyötä yksinkertaisella raamattuopetuksella. En pidä omana tehtäväni ruveta arvioimaan, millaista nuorisotyötä muualla tehdään - jos ja kun en kunnolla sitä tunne. Varmasti osa hengellisestä nykymusiikista on täysin arvotonta ja osa siitä paremmastakin pinnallista. Silti hyviäkin ja puhuttelevia lauluja tehdään yhä edelleen.

"Kaikki kuuluu koetella ja pitää se, mikä hyvää on."

Jumalan työtä ei saa halveksia, mutta ei myöskään kaikkea, mitä väitetään Jumalan työksi, pidä uskoa hänen työkseen.

Se selviää näiltä webbisivuilta. Etsivä löytää!

Pitempi vastaus on toimitettu henk.koht.

Lyhyesti tässä voisi vain mainita, että eutanasia eli armomurha (esim. vanhuksen tai vakavasti sairaan ihmisen tapattaminen) on synti 5. käskyä vastaan (Älä tapa, Ei sinun pidä tappaman).

Raamattupiirejä kokoontuu Satakunnan, Turun ja Helsigin seudulla. Piirit kokoontuvat piiriläisten kodeissa (kuka tahansa voi piirin pitää). Usein kutsuja huolehtii jonkilaisesta kahvituksesta tms, mitään erityisiä vaatimuksia ei ole. Seuraavasta piiristä sovitaan yleensä sitä edeltävässä raamattupiirissä, josta ilmoitettaan lisäksi piirien sähköpostilistoilla (, ja ). (Sähköpostilistalle voit liittyä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen , ja kertomalla mille listalle/listoille haluat liittyä).

Vuoden 1701 virsikirjan virsi 226 sisältänee juuri tuon virren alkuperäisen muodon säkeistöstä 9 lähtien: "Mä vaivainen mato ja matkamies...". Säveltäjää ja sanoittajaa ei liene tiedossa. Tauno Väinölän mukaan virsi on ruotsalainen vuodelta 1656. Suomalaiseen virsikirjaan se tuli juuri vuonna 1701, ja rukoilevaiset veisaavat sitä siis edelleen alkuperäisessä muodossa, jossa on 11 säkeistöä.

Okei, nyt ymmärrän paremmin.

Kirkkojärjestyksessä ei ole erikseen mainintaa tästä. Siellä on vain säädös, että kummeja täytyy olla ainakin kaksi, jotka ovat kykeneviä tukemaan lapsen kristillistä kasvua. Olen väliin itse saanut suurta siunausta esim. juuri down-oireyhtymän lapsilta. En siksi sulkisi heiltä mahdollisuutta toimia kummeina! Omana sielunhoidollisena suosituksena (tai ehdotuksenani) sanoisin, että lapselle voitaisiin valita vaikka kolme tai neljä kummia, joista yksi voisi olla down-oireyhtymän (rippikoulunsa käynyt) kristitty. Uskoisin, että näin meneteltäessä asia saisi hyvän, mieluisan lopputuloksen.

Osta ja lue Matti Väisäsen kirja "Kaste Raamatussa"!

Usko tarvitsee kohteen ja se on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka lahjoitetaan meille sanassa ja sakramenteissa (eli kasteessa ja ehtoollisessa). Siksi ei kastetta ja uskoa voi eikä saa asettaa vastakkain.

Lapsikastetta tarvitaan siksi, että lapsi tarvitsee pelastusta. Hän on turmeltuneen ihmiskunnan jäsen ja siksi turmeltunut jopa jo ennen kuin hän tekee jotain pahaa. Ihan samoin esim. susi on raateleva peto syntymästään saakka, vaikka pieni ja söötti pentu ei ole vielä ehtinyt repiä riekaleiksi ketään.

Uskonratkaisu? Sanoisin, että kyllä jokainen joutuu elämässään tekemään moniakin uskonratkaisuja ja ehkä vieläpä päivittäin. Eli siten uskova seuraa Herraansa ristin tiellä. Ja jos tämä ristin tie on joskus kokonaan hylätty, niin silloin sille on syytä palata pikaisesti. Kutsuttakoon sitä nyt sitten vaikka uskonratkaisuksi taikka vanhalla nimityksellä parannukseksi!

Niin ja näihin vapaisiin suuntiin kannattaa suhtautua vapaasti eli täydellä rakkaudella turhia paineita ottamatta. Jos on kyse lahkosta, joka kieltää kristinuskon perustotuudet, joutuu kyllä vakavasti miettimään, miten pystyisi välittämään raamatullisen totuuden armollisesti kohtaamalleen lunastetulle sielulle.

Jeesus painottaa Jumalan ihanan luomisjärjestyksen mukaisesti avioliiton pyhyyttä. Jokaista syntistä hän rakastaa ja kutsuu tykönsä. Sillä hänen "ikeensä on sovelias" (Matt. 11:30). Hän antaa voimaa uuteen elämään ja siunaa häneen turvaavia. Joten homotkin ovat tervetulleita Jeesuksen rakkauden luokse, mutta heidän tai kenenkään muunkaan pahuutta hän ei hyväksy vaan sen hän antaa anteeksi.

Aika on kaikin puolin paha. Ja se paha on sitten vielä meissä. Mitä nyt tähän sanoisi? Herra armahda!

Asiasta voi lukea tarkemmin 1. Kor. 11. Naisten pään peittäminen rukouksessa on lopulta aika mielenkiintoinen juttu ... Paavalin mukaan Kristus on miehen pää ja mies on vaimon pää. Siksi pitää miehen rukoilla pää peittämättömänä, ettei hän siis peitä päätä eli Kristusta! Naisen taas kuuluu rukoilla pää peitettynä, jotta hän peittäisi miehen "pois tieltä", kun hän lähestyy Herraansa!

Joo, kyllä meidän kirkkohistorian sivut ovat hyvät! Ilpo Sinkko on kirjoittanut havainnollisen selkeästi ja asioista, joista ei ole lopulta niin paljoa tietoa olemassa. Välitin hänelle tämän toivomuksen Itä-Suomen rukoilevaisista. Hän lupasi alustavasti kirjoittaa asiasta jotakin joskus tulevaisuudessa. Mutta ei nyt kumminkaan tämän vuoden puolella.

En ehkä välttämättä tiedä, mitä hipillä nykyään tarkoitetaan, mutta sanoisin, että pitkätukkaisena hippinä olo ei ole syntiä (silti tietysti se, mitä hippinä teemme voi olla syntiä). Ehkä tuo arvuuttelu Jeesuksen "hippimäisyydestä" nousee siitä, että hänellä oli pitkä tukka. Mutta varsinainen hippi-käsite taisi kumminkin syntyä vasta joskus 1960-luvulla ns. "kukkaiskansan keskuudessa". Usein "hippeyteen" liittyi "ruohon" polttaminen (siis huumeet!), ja se on joka tapauksessa väärin. Mahtasinko osata vastata kysymykseenne lainkaan?

Niin ja tuo Mooseksen ja Jeesuksen ystävyys: Kyllä he olivat ystäviä keskenään. Esim. kirkastusvuorella heillä oli oikein hyvät ja syvälliset keskustelut (lue esim. Mark. 9:1ss.) Tämä ystävyys siis siitä huolimatta, että Mooses eli jo kauan ennen kuin Jeesus edes syntyi!

Kiitos rohkaisevasta palautteesta näistä sivuista. Siunausta eteenpäin kyselyihinne!

Ei kastetta, Kristusta eikä uskoa saa asettaa vastakkain taikka kilpasille keskenään. Kristus pelastaa kasteessa uskon kautta! Kaste liittää meidät Vapahtajaan Jeesukseen ja meidän elämämme on sen jälkeen elmämistä "Jumalan Pojan uskossa" (Gal. 2:20)

Käsittääkseni käytäntö vaihtelee jonkun verran eri seurakunnissa ja suuressa seurakunnassa ehkä vielä pappienkin välillä. Minusta on tärkeätä, että kirkkoon liittyminen voisi todistaa aidosta ja sydämellisestä halusta seurata Jeesusta ja palvella häntä. Siksi kirkkoon liittymiseen on hyvä liittää kristinuskon totuuksien ja perusteiden kertausta. Jollei henkilöä ole kastettu, niin ennen sitä suoritetaan rippikoulu "yksityisesti".