Kysymykset

Tapa perustuu ilmeisesti vanhaan käytäntöön, jossa ehtoolliselle ilmoittauduttiin (yleensä) edellisenä päivänä. Seuraavan päivän jumalanpalveluksessa nämä ihmiset kokoontuivat vastaanottamaan yleisen synninpäästön alttarin eteen ja valmistautuakseen siten autuaalliseen ehtoollisen nautintoon. Nykyinen tapa lienee näitä peruja, vaikka ilmeisesti alttarille tulevat kristityt eivät ole (vanhaa tapaa noudattaen) enää ripittäytyneet papille (ainakaan yleensä).

Jumalan ennaltatietämystä kaikesta tulevasta ei kuulu sekoittaa siihen ainutlaatuiseen suunnitelmaan, jonka hän on suunnitellut jokaiselle lapselle. Vanhasta testamentista me luemme selvästi, että Jumalan suunnitelmat toteutuvat aina. Kuitenkin me voimme omilla valinnoillamme & niskoittelullamme estää hänen tahtonsa toteutumista meidän kauttamme. Silloin Herran siunaus ikäänkuin hakee uuden reitin. Vrt. kuningas Daavidille annetun ikuisen ja pysyvän lupauksen toteutumista. Lue myös vaikkapa Esterin kirja (tai Joonaan kirjaa). Juuri siksi meiltä kysytään kuuliaisuutta eli Herran seuraamista. Se toteutuu yksin uskossa, evankeliumin vapaudessa.

Hän oli Sisiliassa 200-luvun loppupuolella elänyt ja marttyyrinä kuollut neitokainen, joka lahjoitti kaiken omaisuutensa köyhille ja auttoi heitä. Tästä vimmastuneena hänen "miesystävänsä" antoi hänet ilmi viranomaisille. Hän todisti rohkeasti uskostansa ihan loppuun asti.

Punainen vyö Lucian ympärillä todistaa hänen marttyyriudestaan (verenvuodatuksesta uskon tähden) ja kynttilät hänen päällänsä siitä polttoroviosta, jolla hänet poltettiin.

Siunattu olkoon Lucian muisto!

Ensi vuoden juhlat pidetään Kiukaisissa 15.-17. heinäkuuta.

Tervetuloa Jeesuksen nimeen.

En tunne tätä suuntausta omakohtaisesti kovinkaan hyvin. En osaa siksi vastata kysymykseen.

(Tarkempi vastaus toimitettu henk.koht.)

Menestysteologia taitaa olla länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yritys rauhoittaa omatuntoa, joka syyttää meitä "yli varojemme" elämisestä köyhien kustannuksella. Kun meille uskotellaan, että tällainen menestys on oikein jokaiselle "tosi hurskaalle", niin tuntuu mukavammalta jatkaa samanlaista menoa kuin ennenkin. Edes omatunto ei enää syytä synneistä ja laiminlyönneistä.

(Näitä edellä lueteltuja henkilöitä ja lyhenteitä en tunne.)

Juuri siksi, että Jumalan tiet ovat niin monenlaiset ja salatut, on vaikea ryhtyä arvioimaan niiden työtä, jotka yrittivät oikein tosissaan tavoittaa nykynuoria, etenkin kun itse en tunne tuota festari-ilmiötä kovinkaan hyvin. Mielestäni on kuitenkin selvää (ja luultavasti tästä ollaan useimpien kanssa yhtä mieltä), että ei kaikki se, mikä kiiltää, ole kultaa. En ole innostunut kaiken mahdollisen tai mahdottoman käyttämisestä nuorisotyössä. Parempi mielestäni pyrkiä syventämään Jumalan armotyötä yksinkertaisella raamattuopetuksella. En pidä omana tehtäväni ruveta arvioimaan, millaista nuorisotyötä muualla tehdään - jos ja kun en kunnolla sitä tunne. Varmasti osa hengellisestä nykymusiikista on täysin arvotonta ja osa siitä paremmastakin pinnallista. Silti hyviäkin ja puhuttelevia lauluja tehdään yhä edelleen.

"Kaikki kuuluu koetella ja pitää se, mikä hyvää on."

Jumalan työtä ei saa halveksia, mutta ei myöskään kaikkea, mitä väitetään Jumalan työksi, pidä uskoa hänen työkseen.

Se selviää näiltä webbisivuilta. Etsivä löytää!

Pitempi vastaus on toimitettu henk.koht.

Lyhyesti tässä voisi vain mainita, että eutanasia eli armomurha (esim. vanhuksen tai vakavasti sairaan ihmisen tapattaminen) on synti 5. käskyä vastaan (Älä tapa, Ei sinun pidä tappaman).

Raamattupiirejä kokoontuu Satakunnan, Turun ja Helsigin seudulla. Piirit kokoontuvat piiriläisten kodeissa (kuka tahansa voi piirin pitää). Usein kutsuja huolehtii jonkilaisesta kahvituksesta tms, mitään erityisiä vaatimuksia ei ole. Seuraavasta piiristä sovitaan yleensä sitä edeltävässä raamattupiirissä, josta ilmoitettaan lisäksi piirien sähköpostilistoilla (, ja ). (Sähköpostilistalle voit liittyä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen , ja kertomalla mille listalle/listoille haluat liittyä).

Vuoden 1701 virsikirjan virsi 226 sisältänee juuri tuon virren alkuperäisen muodon säkeistöstä 9 lähtien: "Mä vaivainen mato ja matkamies...". Säveltäjää ja sanoittajaa ei liene tiedossa. Tauno Väinölän mukaan virsi on ruotsalainen vuodelta 1656. Suomalaiseen virsikirjaan se tuli juuri vuonna 1701, ja rukoilevaiset veisaavat sitä siis edelleen alkuperäisessä muodossa, jossa on 11 säkeistöä.

Okei, nyt ymmärrän paremmin.

Kirkkojärjestyksessä ei ole erikseen mainintaa tästä. Siellä on vain säädös, että kummeja täytyy olla ainakin kaksi, jotka ovat kykeneviä tukemaan lapsen kristillistä kasvua. Olen väliin itse saanut suurta siunausta esim. juuri down-oireyhtymän lapsilta. En siksi sulkisi heiltä mahdollisuutta toimia kummeina! Omana sielunhoidollisena suosituksena (tai ehdotuksenani) sanoisin, että lapselle voitaisiin valita vaikka kolme tai neljä kummia, joista yksi voisi olla down-oireyhtymän (rippikoulunsa käynyt) kristitty. Uskoisin, että näin meneteltäessä asia saisi hyvän, mieluisan lopputuloksen.

Osta ja lue Matti Väisäsen kirja "Kaste Raamatussa"!

Usko tarvitsee kohteen ja se on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka lahjoitetaan meille sanassa ja sakramenteissa (eli kasteessa ja ehtoollisessa). Siksi ei kastetta ja uskoa voi eikä saa asettaa vastakkain.

Lapsikastetta tarvitaan siksi, että lapsi tarvitsee pelastusta. Hän on turmeltuneen ihmiskunnan jäsen ja siksi turmeltunut jopa jo ennen kuin hän tekee jotain pahaa. Ihan samoin esim. susi on raateleva peto syntymästään saakka, vaikka pieni ja söötti pentu ei ole vielä ehtinyt repiä riekaleiksi ketään.

Uskonratkaisu? Sanoisin, että kyllä jokainen joutuu elämässään tekemään moniakin uskonratkaisuja ja ehkä vieläpä päivittäin. Eli siten uskova seuraa Herraansa ristin tiellä. Ja jos tämä ristin tie on joskus kokonaan hylätty, niin silloin sille on syytä palata pikaisesti. Kutsuttakoon sitä nyt sitten vaikka uskonratkaisuksi taikka vanhalla nimityksellä parannukseksi!

Niin ja näihin vapaisiin suuntiin kannattaa suhtautua vapaasti eli täydellä rakkaudella turhia paineita ottamatta. Jos on kyse lahkosta, joka kieltää kristinuskon perustotuudet, joutuu kyllä vakavasti miettimään, miten pystyisi välittämään raamatullisen totuuden armollisesti kohtaamalleen lunastetulle sielulle.

Jeesus painottaa Jumalan ihanan luomisjärjestyksen mukaisesti avioliiton pyhyyttä. Jokaista syntistä hän rakastaa ja kutsuu tykönsä. Sillä hänen "ikeensä on sovelias" (Matt. 11:30). Hän antaa voimaa uuteen elämään ja siunaa häneen turvaavia. Joten homotkin ovat tervetulleita Jeesuksen rakkauden luokse, mutta heidän tai kenenkään muunkaan pahuutta hän ei hyväksy vaan sen hän antaa anteeksi.

Aika on kaikin puolin paha. Ja se paha on sitten vielä meissä. Mitä nyt tähän sanoisi? Herra armahda!

Asiasta voi lukea tarkemmin 1. Kor. 11. Naisten pään peittäminen rukouksessa on lopulta aika mielenkiintoinen juttu ... Paavalin mukaan Kristus on miehen pää ja mies on vaimon pää. Siksi pitää miehen rukoilla pää peittämättömänä, ettei hän siis peitä päätä eli Kristusta! Naisen taas kuuluu rukoilla pää peitettynä, jotta hän peittäisi miehen "pois tieltä", kun hän lähestyy Herraansa!

Joo, kyllä meidän kirkkohistorian sivut ovat hyvät! Ilpo Sinkko on kirjoittanut havainnollisen selkeästi ja asioista, joista ei ole lopulta niin paljoa tietoa olemassa. Välitin hänelle tämän toivomuksen Itä-Suomen rukoilevaisista. Hän lupasi alustavasti kirjoittaa asiasta jotakin joskus tulevaisuudessa. Mutta ei nyt kumminkaan tämän vuoden puolella.

En ehkä välttämättä tiedä, mitä hipillä nykyään tarkoitetaan, mutta sanoisin, että pitkätukkaisena hippinä olo ei ole syntiä (silti tietysti se, mitä hippinä teemme voi olla syntiä). Ehkä tuo arvuuttelu Jeesuksen "hippimäisyydestä" nousee siitä, että hänellä oli pitkä tukka. Mutta varsinainen hippi-käsite taisi kumminkin syntyä vasta joskus 1960-luvulla ns. "kukkaiskansan keskuudessa". Usein "hippeyteen" liittyi "ruohon" polttaminen (siis huumeet!), ja se on joka tapauksessa väärin. Mahtasinko osata vastata kysymykseenne lainkaan?

Niin ja tuo Mooseksen ja Jeesuksen ystävyys: Kyllä he olivat ystäviä keskenään. Esim. kirkastusvuorella heillä oli oikein hyvät ja syvälliset keskustelut (lue esim. Mark. 9:1ss.) Tämä ystävyys siis siitä huolimatta, että Mooses eli jo kauan ennen kuin Jeesus edes syntyi!

Kiitos rohkaisevasta palautteesta näistä sivuista. Siunausta eteenpäin kyselyihinne!

Ei kastetta, Kristusta eikä uskoa saa asettaa vastakkain taikka kilpasille keskenään. Kristus pelastaa kasteessa uskon kautta! Kaste liittää meidät Vapahtajaan Jeesukseen ja meidän elämämme on sen jälkeen elmämistä "Jumalan Pojan uskossa" (Gal. 2:20)

Käsittääkseni käytäntö vaihtelee jonkun verran eri seurakunnissa ja suuressa seurakunnassa ehkä vielä pappienkin välillä. Minusta on tärkeätä, että kirkkoon liittyminen voisi todistaa aidosta ja sydämellisestä halusta seurata Jeesusta ja palvella häntä. Siksi kirkkoon liittymiseen on hyvä liittää kristinuskon totuuksien ja perusteiden kertausta. Jollei henkilöä ole kastettu, niin ennen sitä suoritetaan rippikoulu "yksityisesti".

Ei kehitysvamma estä kummina toimimista. Etenkin jos rippikoulu on suoritettu, niin se todistaa kiistatta, että kehitysvammainen on kypsä kummiuteen ja kummiuden haasteisiin.

Tärkeintä kummiudessa on toimia kristillisenä esikuvana lapselle niin opissa kuin elämässäkin.

Tavallaan vastauksen yksinkertaisuus oli juuri vastaus. Pelastus ei ole monimutkainen asia, me siitä teemme monimutkaisen. Joten ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Kristuksen tähden Jumalan armosta. Tämä pelastuksen perusta on sitten vuosisatojen aikana väännetty moneen kertaan monelle solmulle. Viittaan tässä esim. teokseen Turhentuuko uskonpuhdistus?, jossa on käsitelty paljon yksityiskohtaisemmin asiaa. Löytynee kirjastosta taikka tilaa se suoraan lehtemme toimituksesta.

Tuosta virkakysymyksestä sanoisin vielä sen verran, että koska naispappeus ei ole raamatullista pappeutta lainkaan, emme voi koskaan sanoa, että tällaisen epäraamatullisen viran toimitus (esim. ehtoollisen vietto) koituu siunaukseksi. Huono asia on tietysti sekin, jos jumalaton miespappi toimittaa ehtoollisen, mutta hänellä on sentään kaikesta huolimatta oikea virka. Siinä on se ratkaiseva ero verrattuna naispapin toimituksiin. Minusta ei kannata osallistua epäapostoliseen ehtoolliseen, koska oikea ehtoollispöytä on niin helppo löytää. Siitä kannamme Herrallemme kiitoksen.

Armo on "ansioton rakkaus meidän osaksemme" ilman ehtoja. Se on siinä tai sitä ei ole lainkaan! Armoa ei sovi täydentää millään. Armahdettuna me saamme sitten palvella Jumalaa ja lähimmäistämme rakkaudessa. Parannus on Raamatun ja Vähän Katekismuksen mukaan katumusta ja uskoa. Siinä sinulta ei vaadita yhtään mitään vaan annetaan lahjaksi, ilmaiseksi. Siksi kyse ei ole sinun voimasi riittävyydestä tai sen täydellisestä puutteesta. Jeesus Kristus on ansainnut sinulle Golgatalla kaiken sen, mikä sinulta puuttuu ja minkä saat uskossa omistaa itsellesi. Siinä on siis armo!

Tietysti kuuliaisuuteen sitten sisältyy myös siunaus. On ihanaa, jos saa uskon kuuliaisuudessa seurata Herraa, minne hän johtaa. Se tie kirkastuu kirkastumistaan keskipäivään saakka kuten Sana sen kauniisti sanoo. Jos me rikomme Jumalan tahdon ja hylkäämme hänen neuvonsa, ei hän pysty siunaamaan meidän vääryyttämme. Se on selvä. Silloin myös ennemmin tai myöhemmin koemme, että tällä tiellä Herra ei ollut kanssani. Silti hän rakastaa ja rakastaen kutsuu takaisin tahtoansa seuraamaan. En kuitenkaan osaa vastata suoraan esittämääsi vaikeaan kysymykseen aivan tietystä Jumalan lupauksesta ja sen toteutumisesta (tai toteutumatta jäämisestä) elämässäsi. Mistä on lopulta kyse? Tällainen asia olisi parempi käsitellä avoimesti (ei välttämättä näillä nettipalstoilla vaan sielunhoidollisessa keskustelussa jonkun papin kanssa). Vaarana on, että sielua "kiristetään" jonkun uskonnollisen ryhmittymän johonkin "muottiin" jollain erityisellä ehdolla. Ota rohkeasti yhteys omaan sielunhoitajaasi!

Raamatustahan on väitetty yhtä ja toista ... Jokaisen väitteen esittäjän täytyy perustella kantansa. "Todistamisen taakka" on sillä, joka väittää esim., että jäälleensyntyminen olisi joskus poistettu Raamatusta. Mihin väite perustuu? Ei mihinkään! Se on tuulesta temmattu väite, jonka puolesta ei puhu mitkään tekstit tai arkeologiset löydökset, ei historialliset dokumentit taikka vakavasti otettavat tieteelliset tutkimukset. Tämä riittää ihan jokaiseen vastaavaan väitteeseen.

Apokryfiset kirjat ovat "hyödyllisiä lukea,mutta niitä ei kuulu pitää Jumalan sanan arvoisina" (Luther). Mutta siis hyödyllisiä ne ovat, koska ne kertovat VT:n ja UT:n välisestä ajanjaksosta, josta meiltä muuten puuttuisivat kunnon lähteet. Nyt me saamme apokryfikirjoista "ensi käden" tietoa tuosta ajankohdasta ennen Vapahtajamme syntymää.

Raamattu on Jumalan Sana, kokonansa totuus. Se on meille annettu ja muuttumaton. Kristillisessä kirkossa ei saa opettaa muuta. Se pitää sisällään kaiken. Siksi ei ole mitään "aitoa" kristillistä julistusta tai opetusta, joka ei löytyisi sieltä. Tosin on joku opinkohta tai sanan kohta voinut jäädä unhoon, mutta kun se taas löytyy uudelleen (vrt. esim. uskonpuhdistus), niin kyllä silloin helposti huomataan, että Raamatustahan tuo oppi on peräisin. Nuo kolme esitettyä kysymystä saavat vastauksesna oikeastaan tästä!