Kysymykset
Kysymys 1920
Onko Uuden Testamentin mukaan kristillisten seurakuntien tehtävä pitää yllä hautausmaita? Ei siellä minun mielestäni puhuta mitään siitä, että alkuseurakunta olisi ylläpitänyt hautausmaita.
Ei se tietysti pakko ole. Mutta ei kannata ainakaan liikaa arvostella hautausmaiden ylläpitoa. Upeata, että meillä Suomessa on kristilliset hautausmaat. Kehitys voi kulkea tästä toisenlaiseen suuntaan. Silloin voi tulla ikävä sitä, että nyt on kristilliset symbolit, harras miljöö ja kaunis, hoidettu ympäristö.
Kysymys 1919
MIKSI TARVITSEN VAPAHTAJAA?
Monen mielestä on kyllästymiseen asti opetettu totuutta ihmisen syntisyydestä. On ollut masentava kokemus tajuta, että monet uskovan nimeä kantavat eivät tahdo todella sielunsa pohjiin asti tulla pysäytetyksi tämän totuuden eteen. Jotakin järkyttävän pinnallista on meidän uskonelämässämme. Tulee vihaisia vastalauseita: "Aina sinä puhut synnistä. Kyllä me sen muutenkin tiedämme!"
Tuskaisena olen kuitenkin nähnyt, etteivät useimmat uskovat alkuunkaan todella tiedä, mitä synti on. Emme ole joutuneet järkytetyiksi syntisyydestämme Jumalan edessä. Elämrme uskovina salaisen itsevanhurskauden sokaisemina: kuvittelernme olevamme syntisiä ja kaipaavamme armoa. Mutta sydämen kivikova pohja on aivan särkymätön, emmekä koskaan ole todella säikähtäneet Jumalan pyhyyttä. Synti on meille sittenkin enemmän ulkonaisia, näkyviä tahroja, tekosyntejä, sanasyntejä, mielenlaatusyntejä kuin koko olemuksemme pohjatonta ja järkyttävää kapinaa ja vihamielisyyttä Jumalaa vastaan.
Minulle ainakin on ollut ankara läksy oppia, että tämä turmelus seuraa uskovaa halki koko hänen elämänsä. Siitä ei koskaan tule loppua. Tiedän toki, että moni ystävä ei hyväksy tätä totuutta.
Toinen asia, jota olen yrittänyt korostaa, on uskonvanhurskaus tai Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa. Puhuessani edellisestä totuudesta en ehkä monen mielestä tarpeeksi selvästi ole tuonut esille jälkimmäistä. Myönnän kyllä, etten aikaisemmin oikein uskaltanut puhua Jumalan armosta, Tunsin, että jollei Pyhä Henki saa todella kirkastaa syntiämme synniksi, puhe armosta on vain ihmisen antamaa lohdutusta, jonka avulla jälleen taitavasti vältämme katumuksen ja vedämme armon irstaisuuteemme eli omavanhurskauteemme.
Olen ajatellut, että ellei laki saa meidän uskovien suuta tukituksi ja todella syyllisiksi Jumalan edessä, ei myöskään evankeliumi meille maistu eikä se pääse meitä todella parantamaan.
Näitä asioita kerran pohtiessani sattui silmiini E.V. Pakkalan hartauskirjasta seuraava katkelma: "Oli aika elämässäni, jolloin uskoin, että kristityn ihmisen tie vie Golgatan taa uusiin, suuriin, ihmeellisiin pääsiäiskokemuksiin jo tässa maailmassa ja täällä ajassa - tällä puolen kuoleman linjan. Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, ettei Kristuksen seuraamisessa ole mitään tietä Golgatan taa Olen alkanut uskoa, että oikea todellinen, pääsiäinen on meille koittava vasta kuokman virran toisella puolella. "
Oleellisinta, tärkeintä uskonelämässä on näin yhä syvenevä synnin ja armon tunto. Jotka tästä ytimestä lähtevät pois etsiäkseen jotain korkeampaa, menevät harhaan. Pyhän Hengen täyteys on ytimeltään yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa loppuun asti samalla aikaa vanhurskaaksi ja syntiseksi. Juurtuminen, kasvaminen ja syveneminen on juuri tämän herkistyvän synnin tunnon keskellä tapahthvaa kasvua meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa .
On henkeäsalpaavan riemullista, kun tämä kaikki alkaa todella kirkastua omalle kohdalle. Mikään ei ole enää minun varassani, vaan kaikki, aivan kaikki on Vapahtajan rakkauden ja armon varassa. Mitä heikommaksi ja syntisemmäksi tulen omissa silmissäni, mitä kuolleemmaksi ja tylsemmäksi tunnen sisimpäni, sitä lapsenomaisemmin kaikkea järkeä ja tunnettani uhmaten saan turvautua ja huutaa avukseni Jeesuksen armoa. Syntien anteeksiantamuksessa on todellakin joka hetki elämä ja autuus.
No, tämä ei ollut varsinainen kysymys. Mutta hyvä opetus. Joten laitan sen tähän myös muiden luettavaksi poikkeuksellisesti. 🙂
Kysymys 1918
Voiko aviomies kieltää vaimoaan menemästä esim yliopistoon opiskelemaan tai osallistumasta työelämään, sillä perusteella, että aviomies on vaimonsa pää ja vaimon pitää olla miehelle alamainen?
Ei voi. Tuollainen on minusta tyrannimaisuutta. Tietysti täytyy koko perheessä (myös miesten) ottaa huomioon kokonaistilanne. Yhtä hyvin saattaa olla niin, että lasten ollessa pieniä ei mieskään voi ottaa esim. pestiä ulkomailta useaksi vuodeksi tms. Tässä mielessä lienee tarpeen myös vaimon pohtia opiskeluaan tms. Lapsille on hyvä, jos on mahdollista heillä olla kotona turvallisessa ympäristössä oman äidin taikka isän kanssa ensimmäiset vuodet. Perhetilanteet vaihtelevat ja muuttuvat tapauksesta toiseen. Vastauksessa ei pysty ottamaan kantaa yksityiskohtaisesti. Tarkempi selvitys ja pohdinta on siksi jätettävä perheen sisäiseksi asiaksi.
Kysymys 1917
Voiko rukoleivaisten mielestä avioliitossa tapahtua raiskaus (siis käsitteellisesti)? Jotkuthan ajattelevat, että avioliitossa ei voi ikinä tapahtua raiskausta, koska yhdyntä ei olisi ikinä raiskaus avioliitossa vaikka se olisi väkisin tehty.
Kyllä raiskaus voi tapahtua avioliitossakin. Nykyään myös jo rikoslain puitteissakin. (Aiemmin rikoslaki ei tuntenut avioliitossa tapahtuvaa raiskausta.)
Kysymys 1916
Miksi monissa kristinuskon tulkinnoissa naisen osa on niin ankea? Naisen pitää hävittää oma persoonansa ja olla miehen jatke. Naisella ei tunnu olevan oikeutta omaan elämäänsä, vaan mies saa viimekädessä päättää vaimonsa asioista. Vaimon on pakko suostua yhdyntään, vaikka hän ei olisi fyysisesti kiihottunut, miehen sen sijaan ei tartte, koska hän ei pysty.
Miksi siis naisen asiat, ml. oikeus kieltäytyä seksistä, ovat alisteisia miehen tarpeille ja haluille? Miksi miehen seksuaalisuus on tärkeämpää kuin naisen?
Uskoisin, että sinun tapauksessasi ei parisuhteessanne toteudu Raamatun tarkoittama keskinäinen kunnioitus. Toisaalta on totta 1. Kor. 7:4. Se koskee siis MOLEMPIA puolisoita. Vanhan Biblian sanoin on kyllä joskus "haureuden synnin hämmentämiseksi" tarpeen suoda puolisolle nautinto, vaikka itseä ei kiinnostaisi. Mutta jos tämä tulee ikään kuin tavaksi eikä mitään muuta ole näköpiirissä, niin käyhän tuollainen suhde aika rankaksi. Voisi olla hyväksi avioliitolle, jos voisi vetäytyä hetken ajaksi puolison kanssa lomalle ja keskittyä parisuhteen hoitamiseen. Eikä vain ruumiillisella tasolla vaan ennen muuta henkisellä puolella pyrkien yhteisymmärrykseen ja vaikeitten asioiden ratkaisemiseen. Sen kautta voi löytyä takaisin se menneitten aikojen läheisyys ja "oikea palo" toisen puoleen. Vaimo syttyy monesti paljon hitaammin kuin mies tarviten samalla miehen puolelta tiettyä herkkyyttä ja ritariutta. Sen puuttuessa voi olla, että mies on jo innostuneena käymässä kohti ilman että vaimo ehtisi mukaan. Keskusteluissa voisit tuoda avoimesti esiin sen, mikä sinut saa syttymään ja mitä sinä toivoisit mieheltäsi. Hyvä, jos onnistuisi asiat esittämään niin, että niissä ei olisi vaatimusta tai sen häivää. Se voi lukita tilannetta lisää. Keskustelu voisi olla aviosuhteen "päivitystä", jossa molemmat osapuolet voisivat kertoa ja puhua, missä suhteen vaiheessa mennään. Lähtökohtaisesti luulen, että mies pystyy ymmärtämään myös oman nautintonsa olevan sidoksissa siihen nautintoon, jota vaimo tuntee. Molemminpuolisessa ymmärryksessä asiat voisivat löytää oikean uomansa.
Kysymys 1915
Mitä jos avioliiton sukupuolielämä osoittautuu täysin surkeaksi? Esimerkiksi jos mies saa siemensyöksyn niin nopeasti, että vaimo ei ehdi nauttia ollenkaan yhdynnästä ja vaimo nimenomaan tyydyttyy vain yhdynnässä. Näin ollen vaimo jää jatkuvasti ilman seksuaalista tyydytystä avioliitossaan. Kyllähän siinä helposti kiinnostus lopahtaa ja alkaa vieraat kiinnostamaan vaimoa. Ei siis sillä, että mikään oikeuttaisi pettämään. Mutta olisi hyvä keskustella avoimesti myös siitä, että vaimonkin olisi saatava avioliitossa seksuaalinen tyydytys.
Ihan totta. Kysymys on tärkeä. Ja toivoisin, että puolisot voivat ottaa esille näitä asioita keskenään ja tarvittaessa myös jonkun ulkopuolisen kanssa. Uskoisin, että avoimella ja kunnioittavalla suhtautumisella voi keksiä sellaisia tapoja, jotka auttavat molempia osapuolia seksuaalisen elämän eri osa-alueilla. Tärkeätä on ilmaista rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin vallitessa, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja millä tavalla voi toinen edesauttaa toista seksuaalisen tyytyväisyyden saavuttamisessa.
Kysymys 1914
Onko maallinen musiikki synti?
Voi olla. Ja monesti on. Mutta on myös "tavallista" musiikkia, jota voi kutsua ihmisen luontaisen musikaalisuuden ilmentymäksi. Musikaalisuus ja musiikki ovat Jumalan lahjoja. Niitä kuuluu käyttää hänen kunniakseen.
Kysymys 1913
Pyhä Henki asuu kristityssä. Mitä se teknisesti ottaen tarkoittaa? Sitäkö, että Pyhä Henki on taivaassa, mutta laittanut osan omasta Hengestään kristityn sisälle?
Pyhä Henki on Kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona. Hän on siis yksi ja pyhä persoona. Sellaisenaan hän ei ole ns. "jaettavissa osiin". Emmehän me Jeesuksestakaan opeta, että hän on vain osittain meissä läsnä uskon kautta. Ei, vaan hän on kokonaan sinun ja sinussa. Kasteessa sinulle on lahjoitettu Pyhä Henki "kokonaisena". Häntä Raamatussa kutsutaan esim. nimellä Lohduttaja tai Kehoittaja tai Puolustaja. Aina kun kaipaat tai tunnet sisimmässäsi tällaista, tiedät Pyhän Hengen tekevän työtänsä. Se on ihmeellistä.
Kysymys 1912
Mitä pitäisi tehdä kun tunne Jeesuksesta on jotenkin haalistunut ja etäinen? Eli on tunneperäinen ongelma Jeesuksen suhteen, vaikka ollut uskon tiellä 15 vuotta. Eikä kirkossa käymti, rukoileminen ja raamatunlukukaan tunnu poistavan tunneperäistä ongelmaa.
Tunteet ovat tärkeä osa ihmistä. Ei niitä kuulu väheksyä. Tunteet ovat olemukseltaan "meneviä" ja "tulevia". Mikään tunne ei tule jäädäkseen; hetken päästä se on mennyttä. Siitä sinulla on esimerkkejä elämässäsi pilvinpimein. Uskonnollisessa elämässä on samoin. Tunteet kyllä ovat siinä mukana; se lienee selvää kaikille. Mutta samoin kuin oikeassa ja kauniissa avioliitossa, tunteet eivät ole koko ajan mukana. Voipi olla välillä ihan vastakkaisiakin tunteita. Samoin tunteen "huuma" laantuu tai arkipäivästyy helposti. Se ei tarkoita rakkauden loppumista vaan pikemminkin rakkauden syventymistä. Tunteellinen rakkaus ei monesti ulotu valtavan syvälle. Siksi rakkaus syvenee enemmän, kun se pääsee esiin arkisemmassa ja monesti vaikeammassa tilanteessa. Lue Raamatun luku 1. Kor. 13 ja mieti sen valossa rukoillen, mitä rakkaus on tai miten siinä kuvataan ja ei kuvata rakkautta tunteena.
Kysymys 1911
Onko väärin mennä naimisiin ilman rakastumista jos tarkoituksena on
kuitenkin solmia elinikäinen uskollinen kristillinen avioliitto? Ajattelen, että rakkaus on huolenpitoa ja välittämistä, eivätkä kaikki välttämättä tarvitse sellaista "tunnehuumaa" ennen liiton solmimista vaan menevät ns järkisyyt edellä.
No en kyllä suosittele. Ei elinikäisestä avioliitosta tule mitään, jos luonteenpiirteet eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen. Vanhastaan on kyllä menty naimisiin esim. vanhempien opastuksella, mutta silloin vanhemmat ovat vastuullisina miettineet tarkoin, kuka olisi omalle lapselle "se kaikkein sopivin". Jos he valitsivat puolison omaisuuden tai arvon tai yhteiskunnallisen aseman puolesta, se saattoi johtaa vaikeaan liittoon.
Kysymys 1910
Kun tänne kysymyksiä ja viestejä olen lähettänyt, niin aika hyvin rukouksiisi on vastattu. Melkein aina tullut jokin kokemus.
Mahtavaa. Se on sitten Herran suurta armoa kohdallasi.
Kysymys 1909
Miten voisin opetella rakastamaan kuusi vuotta nuorempaa pikkusiskoa, jota kohtaan tunnen välillä jopa vihaa?
Ajattele sitä, kuinka Jeesus rakasti ja rakastaa meitä, vaikka me olimme Jumalan vihan alla syntiemme takia ja niitä teimme jatkuvasti. Yksin ja ainoastaan evankeliumi synnyttää meissä rakkautta. Usein rakkaus lienee kovimmalla koetuksella juuri lähisuhteissa. Rukoile Herran armoa kohdata pikkusiskosi rakkaudellisesti.
Kysymys 1908
onko synti rikkoa maan omaa lakia esim juoda alkoholia alaikäisenä
No tuossa tapauksessa kyllä, jos ja kun maallinen laki ei ole Jumalan sanan vastaista. Ymmärrän siis alkoholin juomisella tässä humaltumista tai vastaavan tyyppistä rillumista.
Kysymys 1907
Minun hyvä ystävä joka ei ole uskova niin hän sanoo Herran nimeä turhaan koulussa hänelle ei olla kotona opetettu sitä että hän ei saa kiroilla kun kerran huomautin siitä että voiko hän lopettaa hän sanoi että se ei ole kiroilemista ja hän sanoo yleensäkki "omg" ja meidän opettajakin on sanonut että ei saa turhaan lausua Herran nimeä mutta hän ei vain tajua uskovaisen ystäväni kaveri on samanlainen hänkin hokee kokoaja heraan nimea turhaan tai sanooomg sw on tarttunut uskovaiseen ystävääni ja hänkin nyt hokee turhaan niitä mitä teen mitä mä sanon niille??
Hyvä, kun olet jo sanonut. Voi olla tarpeen tehdä myös ero sen välillä, että joutuu tuomiolle "jokaisesta turhasta sanasta" tai "kirosanoista". Siinä on vissi ero, mutta kristityn on syytä oppia puhumaan selkeästi, ilman turhia vakuuttamisia.
Kysymys 1906
Miten voin lopettaa uskon suorittamisen? Esim. Aina kun rukoilen niin sanon vaikka siunaa läheisiä tai jos joku on sairas rukoilen sen puolesta mutta kun rukoilen sen niin rukoilen sen 2 tai 3 kertaa putkeen siis sen saman asian että Herra varmasti kuulisi
Usko, että olet kokonaan turmeltunut, suuri syntinen, mutta juuri sinä olet sellaisena lunastettu ristillä Jumalan omaksi. Kun tässä uskossa rukoilet, ei sinulla ole mitään suorittamista, koska et pysty siihen, vaan saat kaiken hyvältä Herraltasi.
Kysymys 1905
Minua pelottaa etten pääse taivaaseen. Olen vasta 13 mutta mietin joka yö kuolemaani ja olenko tehnyt jotain peruuttamatonta jonka seurauksena en pääsisi jumalan luo. Muutenkin minua pelottaa kuolema ja itken joka yö.Miten voisin saada pelon pois?
Rauhaa sinulle! Kyllä sinä olet varmasti tehnyt paljonkin sellaista ja peruuttamatonta, jonka vuoksi et pääse taivaaseen. Sitä kutsutaan juuri synniksi ja sinua syntiseksi. Tällainen syntinen olen minäkin. Sellaisia ovat kaikki. Nyt on kumminkin niin, että Jeesus on kuollut sinun ja koko maailman puolesta. Hän on sovittanut "kaikkien kaikki synnit". Siis myös sinun ja minun. Lisäksi Jeesus on kuolemallansa ja ylösnousemuksellansa murtanut kuolon vallan. Hän on ensimmäisenä noussut kuolleista ylös ja kuolemalla ei ole mitään valtaa häneen. Uskon kautta me olemme hänessä ja häneen yhditettyjä. Siksi kuolemalla ei ole mitään valtaa meihin ja ei siis sinuunkaan. Olethan kastettu? Siinä sinut on Roomalaiskirjeen 6 luvun mukaan liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Lue tuo luku Raamatustasi! Siksi voit olla aivan varma, että syntisi on täysin sovitettu Jeesuksen toimesta Golgatalla. Kuolemakaan ei pysty nielemään sinua kitaansa. Jeesuksen seurassa olet ARMAHDETTU syntinen ja siksi on myös kuolemanpelkosi voitettu. Jeesus on ylösnoussut ja hän nostaa myös sinut kuolleista. Eikä yksikään, joka häneen uskoo, kuole vaan hänellä on iankaikkinen elämä jo nyt ja kuolemassa ja kuoleman jälkeen. Toivon sydämestäni, että sinun ei tarvitse enää itkeä vaan saat iloita, iloita ja vielä kerran iloita - ja nukkua yösi rauhassa!
Kysymys 1904
Matteus 12:32 kerrotaan että jos joku pilkkaa pyhää henkeä, sitä ei anneta ikinä anteeksi. mutta jos pyhä henki on jumala, niin tarkoittaako se, että jos pilkkaa jumalaa niin sitä ei anneta anteeksi?
Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Pyhän Hengen työn vastustamista. Eli sitä että Pyhä Henki tahtoo viedä syntisen Jeesuksen tykö armahdettavaksi. Ei ole kysymys sinänsä siitä, ajatteleeko tai sanooko joskus jotain huonoa ja kamalaa Jumalasta (sitä ei tietenkään saisi tehdä) vaan puhe on sen sijaan siitä, että tekee tyhjäksi toistuvasti ja rienaten Jumalan halun pelastaa syntinen taivaaseen. Ks. ja lue kysymykset nrot 21, 1129, 1677.
Kysymys 1903
Miten luterilaisuus suhtautuu paastoamiseen?
Rohkaisevasti. Jeesuksen vuorisaarnan mukaisesti. Lue Matt. 6:16-18. Ja sitten lue myös Jesajan kirjan luku 58, joka puhuu oikeasta paastosta, johon liittyy muutakin kuin ruuasta pidättäytymistä.
Kysymys 1902
Miten voimme olla varmoja, että Raamattua ei ole koskaan muutettu? Onko raamattua muutettu?
Tuo kysymys pohjautuu lähinnä "urbaaniin legendaan". Tuskinpa kukaan länsimaalainen epäilee, ettemmekö tietäisi, mitä Platon tai Seneca on kirjoittanut. Silti heidän teksteistään on vain muutamia kunnollisia käsikirjoituksia olemassa. Esim. Uudesta testamentista on taasen jopa noin 5000 käsikirjoitusta. On täysin selvää, että voit luottaa hyvästi luottaa Raamattuun. Joskus 2. maailmansodan jälkeen oli vallalla hyvin laajalle levinnyt uskomus, että Vanhaa testamenttia oli muutettu eikä meillä ollut tietoa esim. Jesajan tekstistä. Siihen aikaan vanhimmat Jesajan käsikirjoitukset olivat n. 800 jKr. ja Jesaja itse eli n. 750 eKr. Kun sitten löytyi Qumranin teksteistä vanha Jesajan kirjakäärö, joka ajoittuu jo ennen ajanlaskun alkua, huomattiin, että juutalaiset ovat todella tarkkaan kopioineet pyhät tekstinsä eivätkä ole ryhtyneet niitä muuttelemaan mielensä mukaan. Sanon siksi sinulle, että ei meillä ole koko antiikissa mitään toista tekstikokoelmaa, johon voisit luottaa enemmän kuin Raamattuun!
Kysymys 1901
Kysymykseni on ehkä vähän outo, mutta silti mieltäni askarruttava. Voiko henkilölle, joka ei ole uskossa sanoa, että "Olet Jeesuksen nimessä parannettu tai siunattu." Entä jos kyseessä on pieni lapsi? Selvää toki on, että ei uskovien puolesta saa ja pitää rukoilla, mutta voiko siis noin suoraan toimia Jeesuksen nimessä?
Kyllä täytyy kysyä ensin itseltään, että mitä tuo tuollainen lopulta tarkoittaa. Voimme tietysti sanoa kaikenlaista yhdelle ja toiselle. Mutta Raamattu kehottaa meitä puhumaan ymmärrettävästi ja puhumaan "suolalla höystettyä" puhetta. Siksi kehottaisin käymään selkeää ja lämmintä keskustelua asianomaisen kanssa sen sijaan, että heittelee sinne tänne jotain sanontaa paranemisesta ja siunaamisesta. Jos tuo kysymys liittyy johonkin yksityiskohtaisempaan kertomukseen, silloin ehkä olet juuri käynyt tuollaista keskustelua. Siinä tapauksessa on puheellasi selkeä kohde ja se tulee heti ymmärrettävämmäksi omassa yhteydessään. Keskity ihmiseen, lähimmäiseesi. Kuuntele, mikä hänen asiansa on. Ja sitten rukoile, että löydät oikeat sanat ennen kuin ajattelet tai sanot yhtään mitään. Pidä esikuvanasi Jeesuksen omaa hienosyistä tapaa kohdata ihminen.
Kysymys 1900
Esimerkki: Rattijuoppo ajaa jalankulkijan kuoliaaksi. Toinen esimerkki: Avioliitosta aiemmin tahoillaan eronneille syntyy uudesta suhteesta lapsi. Onko tapausten takana ennalta säädetty kohtalo että kuolema ja syntymä on tapahtunut ? "Aika on syntyä ja aika kuolla". Vai miten pitää ajatella ? Molempiin on pitänyt rikkoa Jumalan tahtoa vastaan.
Sanoisin, että synti on aina synti eikä se miksikään muuksi muutu. Ei meidän selittelyillämme tai pohdinnoillamme. Toisaalta ei tietysti ole syntyneen lapsen vika, jos vanhemmat ovat tehneet syntiä. Lapsi on joka tapauksessa Jumalan rakastama ja sellaisena yhtä arvokas kuin muutkin. Elämän lahja on elämän lahja, vaikka sitten olosuhteet olisivat olleet mitä ovat. Kuolemantapaus on aina seurausta synnistä ja mainitsemassasi esimerkissä se on todella ruman synnin ja ehkä tosi pitkän ryyppyputken kauhea seuraus. Toivon, että sellainen tapaus voisi toimia herätyksenä rikoksentekijälle, jotta hän havahtuisi siihen, mihin viinan perkele on häntä viemässä ja jo vienyt. Jos hän herää synnin unestaan, on sentään koitunut Jumalan sallimuksesta tuon ihmisen täyskäännös. Toisaalta en koe itseäni miksikään Jumalan töitten selittelijäksi. Siihen olen ihan liian heikko ja tyhmä. Siksi en rupea tässä liikoja ajattelemaan taikka vastaamaan kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin kysymyksiin! Siunausta sinulle kuitenkin, kysymyksen esittäjä.
Kysymys 1899
Jeesus sanoo: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20:23) Tarkoittaako tämä sitä, että tämän armoa anovan synnit on silloin anteeksi annetut? Vai jos en anna jollekin anteeksi, en myöskään minä saa omia syntejäni taivaassa anteeksi ? Kumpaa tarkoittaa ?
Entä jos väärintekijä ei olekaan pahoillaan eikä ole pyytänyt anteeksi, pitääkö silloin antaa anteeksi vaikka on haavoitettu tosi pahasti, eikä pysty myöskään anteeksiantoon?
Kyllä tuo kohta tarkoittaa sitä, että yksityisessä ripissä me saamme tunnustaa mieltä painavat syntimme ja saada niistä anteeksianto niin kuin Jumalalta itseltään papin suun kautta. Kyllä Jeesus sitten sanoo myös, että "jos me emme anna toisllemme anteeksi, ei taivaan Isäkään anna meille anteeksi". Lue. Matt. 18:23-35. Jos väärintekijä ei pyydä anteeksi, asia mutkistuu. Mutta syvimmältään pätee edelleen ihan sama Jeesuksen sana. Meidän kuuluu silti pyytää anteeksiantavaa mieltä ja antaa anteeksi. Toisaalta on selvää, että tuo kyseinen väärintekijä joutuu Jumalan tuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan. Mutta ehkä juuri hän kohdatessaan sinun anteeksiantavan mielen, rupeaa katumaan tekemäänsä pahaa ja näin saat olla johdattamassa hänet armon tuntoon.
Kysymys 1898
Voitko suositella Hetkinen raamatunlukuopasta?
En sitä tunne kovin hyvin. Itselläni on periaate, että kaikkea, mitä lukee, täytyy koetella, ja pitää se, mikä hyvää on. Tuo periaate on Raamatusta.
Kysymys 1897
Missä kaikkialla Rukoilevaisuutta esiintyy?
Ks. näiltä kotisivuilta Tausta -> Rukoilevaisuus pähkinänkuoressa
Kysymys 1896
P. Johanneksen 1. epistola 5:16-17. Mitä tarkoittaa synnit, jotka ovat kuolemaan? Ovatko ne sen tyyppisiä erityisen vakavia ja tietoisesti tehtäviä syntejä, joita uudestisyntynyt uskoava ei Pyhän Hengen läsnäollessa tee, vaan joihin langettuaan uskova on luopunut ja hänen on palattava uudestaan kasteen armoon ihan erikseen, tulemalla uudestaan uskoon (eli pelkkä yhteinen synninpäästö messussa ja olankohautus ei riitä)? Esim. sellaisia, joita mainitaan 1. Kor 6:9-10, Gal. 5:19-21 ja 1. Joh. 3:15?
Mitä tarkoittaa, ettei Johannes näiden tekijöiden puolesta pyydä rukoilemaan? Liittykö tämä alkuseurakunnan käytäntöön, että pahoihin synteihin syyllistyneet ja katumattomat jätettiin "saatanan haltuun"?
Tuo 1. Joh. 5:16-17 on usein liitetty Pyhän Hengen pilkkaan. Se on vain eri sanoin ilmaistu noissa jakeissa. Tuosta synnistä voit lukea lisää: ks. kysymykset nrot 21, 1129, 1677.