Kysymykset
Kysymys 1939
Kuuleeko Jumala rukoukseni. Olen rukoillut jo vuosia yhden tuttvan pelastumisen puolesta- turhaanko
Eräs kertoi, että hän uskoon tultuansa alkoi rukoilla miehensä puolesta ja "heti" Jumala kuuli: mies tuli uskoon n. 20 v. päästä! Jumalan kellot käyvät eri lailla kuin meidän. Jatka rukousta!
Kysymys 1938
Olisi sellainen kysymys että saanko pitää vaimoni jalkoja kauniina? Ne herättävät minussa voimakkaita seksuaalisia tunteita ja kiusauksia vai onko kyseessä halu omaan vaimoon..? Raamattu kieltää himoitsemisen mutta jos kyseessä on oma kaunis vaimo jonka Jumala on antanut iloksi onko siinä mitään väärää.. Jalat ovat todella kauniit.. Ymmärrän itse että pelkkä jalkojen palvonta ei ole normaalia mutta saako esim. yhdynnässä suudella jalkoja? Olen omituinen mutta silti uskossa.
Kyllä saat iloita vaimosi jaloista. Tuossa on minusta jotain sööttiä! Niin sitä pitää ... Lue vaikka Korkea Veisusta morsiamen ja sulhasen kauneuden ylistystä (4:1-7 ja 5:9-16, 6:4-7ja 7:1-9). Siellä kyllä puhutaan hampaista ja jaloista ja lantiosta ja kaikesta muustakin. Jotenka "iloitse nuoruutesi vaimosta"! San.l. 5:18 Lue sitten myös Saarnaaja 9:9. Toteutat tässä raamatullista ihannetta.
Kysymys 1937
Olen törmännyt joissakin luterilaisehtavissa teksteissä käsitykseen, että Uuteen Jerusalemiin päästäessä pelastetut itkevät katkerasti sen mukaan, mitä enemmän syntiä ovat (uskossa ollessaan?) tehneet tai että kelvottoman vaelluksen takia joidenkin pelastettujen palkasta vähennetään osa. Vedotaan mm. 1. Kor. 3:14-15. Kuitenkin Franz Pieper korostaa Kristillisessä dogmatiikassaan, että saamamme palkka on armopalkka, eikä kukaan evankeliumin ymmärtänyt voi vaatia itselleen suurempaa osuutta kuin muille. Tuntuu, että joku yrittää vyöryttää paavilaisten kiirastulioppia takaisin.
Olenko ymmärtänyt oikein, että tuomiopäivästä alkaen aivan kaikilla pelastetuilla on yhtäläisesti täydellinen onni ja autuus Jumalan seurassa, eikä ketään pelastettua rangaista millään tavalla, kun kerran syntien anteeksiantamus on täydellinen eikä Jumala lue meidän syntejämme?
Kyllä pelastus on kokonaan armosta ja ei taivaassa ole tarkoitus enää muistella, mitä syntejä sinä tai minä olemme tehneet. Toisaalta kyllä Raamattu opettaa, että jokainen saa palkkansa tekojensa mukaan. Siinä kyse ei ole pelastumisesta vaan Jumala on palkitseva sen vaivannäön, jota olemme täällä hänen voimastaan nähneet evankeliumin työssä. Se palkka on erilainen eri ihmisten kohdalla ja yksin Jumala pystyy sen jakamaan oikeudenmukaisesti.
Kysymys 1936
Ihminen ei tule taivaskelpoiseksi käymällä seurakunnan tilaisuuksissa, vaikka kävisi siellä paljon ja vuosikausia. Raamattu opettaa, että pelastus on lahja ja että se otetaan uskolla vastaan. Seurakunnassa käymällä ei saa syntejä anteeksi. Ne on ristillä annettu anteeksi ja usko ottaa sen vastaan. Miksei tätä seurakunnissa opeteta enemmän?
Se on tavallaan just noin. Kuitenkin käytännön elämässä ja arjessa se syntien anteeksiantamus toteutuu usein seurakunnan yhteydessä, esim. silloin kun pappi julistaa synnit anteeksi jumalanpalveluksessa tai ripissä.
Kysymys 1935
Eikä sitä tiedä vaikka rukouksiisi olisi vastattu täällä yhtä paljon kuin merenrannalla on hiekkaa. Ihan kuin täällä olisi joku Jumalan automaattivastaaja. Monesti kun olen laittanut kysymyksen tänne niin koen että Jumala vastaa siihen heti.
No, onpa ihanaa, että koet Jumalan vastanneen kysymykseesi heti. Minä nimittäin en vastaa siihen aina heti ... 🙂
Kysymys 1934
Jos on monesti ja paljon puhunut jollekin Kristuksesta ja rukoillut vuosia hänen puolestaan ja silti tämä ihminen päättäväisesti torjuu Jeesuksen tylysti, niin eikö pitäisi alkaa karttaa sellaista ihmistä? Karttamisesta ei yleensä seurakunnat opeta mitään, mutta sekin on osa Raamatun opetusta.
Mitä Rakkaus tekee tällaisessa tilanteessa? Mitä tekee Jumala, kun hän tarjoaa rakkauttaan ihmiselle jopa vuosikymmenten ajan eikä kelpaa? Ja entä se ristin ryöväri, joka lopulta juuri ennen inhaa kuolemaansa otti vastaan rakkauden? Voisitko miettiä näitä ja mennä ja tehdä samoin?
Kysymys 1933
mitä mieltä pitäisi olla ristiretkistä? ovathan ne tunnetusti väkivaltaisia. edustavatko ne jollain tavalla kristinuskoa?
Kirjoitin joskus tästä Herännäislehdessä seuraavaan tapaan:
Ikävä kyllä muslimien ja kristittyjen suhteita rasittavat yhä monet historialliset tekijät ja tapahtumat. Erityisesti on mainittava menneitten vuosisatojen ristiretket. Niitä ei voi puolustaa ja puolustella. Silloinen kirkko hairahtui pahemman kerran turvautuessaan väkivaltaan evankeliumin levittämisessä. Valitettavasti nuo keskiajan pimeät vuosisadat eivät olleet edes ensimmäinen kerta miekkalähetyksen pitkässä, kunniattomassa historiassa eivätkä ne myöskään ole jääneet viimeiseksi. Hyi häpeä! Silti täytyy palauttaa mieleen senhetkinen poliittinen tilanne. Ristiretkien aikaan valta ja uskonto olivat kietoutuneet läheisesti toisiinsa (ei vähiten paavin pohjattoman kunnianhimon seurauksena). Siksi valtioitten tärkeitä ja kauaskantoisia ratkaisuja ei saatettu tehdä ilman uskonnollista propagandaa. Se, mitä päätettiin, päätettiin (muka) Raamatun perusteella. Tässä mentiin harhaan ja pahasti. Tämän tunnustaminen ei ole vain kirkon asia vaan yhtä lailla vakava poliittinen ongelma.
Sitä paitsi ei sovi unohtaa, että ristiretket olivat enimmäkseen esivallan vastausta siihen, mihin muslimit - oman kunnianhimon ajamina! - olivat syyllistyneet. He olivat ensin ryhtyneet valloitussotiinsa saattaakseen koko Lähi-idän alueen haltuunsa. Läntinen kristikunta vastasi samalla mitalla ja seurauksena oli väkivallan kierre. En siis tahdo puolustaa ristiretkiä, mutta muslimien olisi syytä muistaa, että he yleisesti ottaen toimivat aloittavana osapuolena. Siksi myös heillä olisi täysi syy pyytää anteeksi aiheuttamaansa kärsimystä. Milloin viimeksi joku ajatollah tai imaami on surrut ja valittanut näitä tai esim. niitä tuhoja, joita islam aiheutti Euroopassa jo 700- ja 800-luvuilla tai reformaation vuosisadalla tai Turkissa armenialaiskristittyjen joukkomurhissa viime vuosisadalla tai tätä nykyä Nigerian ja Sudanin tapaisilla hirmuhallitusten temmellyskentillä? Lännessä islam pitää itseänsä lähinnä uhrina, jota on sorrettu ja yhä vielä sorretaan. Näin yksipuolisesti ja yksioikoisesti asiaa ei kuitenkaan voi tarkastella. Tasapuolisuuden nimessä täytyy kääntää myös mitalin toinen puoli. Vasta silloin voidaan jatkaa keskustelua rehellisesti ja avoimesti.
Kysymys 1932
Raamattu ei aina ole niin tarkkaa teologiaa. Ei edes vanhurskauttamisopin osalta. Eikö niin?
Erehdyt suuresti. Raamatun oppi on selkeä. Ihmisen ajatuksen turmelus estää ihmistä näkemästä sitä. Siksi hänestä tuntuu, että Raamattu ei olisi riittävän selkeä. Paneutumalla, tutkimalla Raamattua rukouksen kanssa Jumala kirkastaa sanansa syvyydet.
Kysymys 1931
Onko minulla Raamatun mukaan lupa ottaa avioeroa?
Tuota fariseuksetkin kysyivät. Pääpainon tulee olla siinä, että Luojan luomisessa säätämä tahto toteutuisi eli että avioliitto tulisi kunniaan ja aviopuolisot eläisivät sovussa keskenään Jumalan armoon turvaten. Se on sitä, mitä kuuluu tavoitella ja kysellä. Jos sitten yhteiselo silti muuttuu esim. väkivaltaiseksi tai avioliitto rikotaan ulkopuolisislla suhteilla, ei avioerolle usein jää vaihtoehtoa. Se on ikävä asia, jota ei kellekään soisi. Toivoisin, että Herran armo voisi siinä hetkessäkin vielä uudistaa ja johdattaa puolisot uudelleen yhteen.
Kysymys 1930
Eikö seurakunnan toimintaa tulisi olla kaikkina vuorokaudenaikoina? Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä? On ihmisiä, jotka eivät aamujumalanpalvelukseen pääse. On ihmisiä jotka eivät edes kello 18 jumalanpalvelukseen pääse. Joillekin sopiva jumalanpalvelusaika olisi klo 21.00. Hyvä olisi että parjantaisin ja lauantaisin olisi seurakunnan illanviettoa klo 22.00 - 2.00, jotta yöelämälle olisi kilpailevaa ajanvietettä. Ilta- ja yövuorotyö, pitkät ajomatkat tai vaikka unirytmin erittäin pahasti sotkeva lääkitys voivat olla syitä miksi seurakunnan toimintaa ja jumalanpalveluksia pitäisi olla kaikkina vuorokaudenaikoina.
Ongelmana on se, että kuka tuollaista toimintaa voi ja jaksaa järjestää (etenkin, kun toiminta yöaikaan toisi paikalle tuskin ketään).
Kysymys 1929
Onko Tinder syntiä?
Laajasti ottaen on. Tällä tarkoitan sitä, että Tinder on muuttunut aika lailla vastuuttomaksi partnerin hakuvehkeeksi, jossa unohtuvat hyvät ja toista kunnioittavat tavat sekä krsitilliset arvot.
Kysymys 1928
Luterilaisuus opettaa, että kristinusko ei ole menestyksen teologiaa? Onko kristinusko luterilaisuuden mukaan pelkkää tappion teologiaa siis, jonka palkintona on ikuinen elämä?
Luterilaisuus on ristin teologiaa. Korotetaan Jeesuksen ristiä ja hänen sovitustyön merkitystä. Se on kalleinta, mitä on. Lue Gal. 6:14.
Kysymys 1927
Voiko jo 12 vuotiaan seurustella?
Minusta ei tuossa iässä kannata ruveta seurustelemaan. Parempi on, että voi rauhassa ja turvallisessa ympäristössä jutella ja tutustua ihmisiin ja siten oppia elämäntaitoja, joita tarvitaan myöhemmin seurustelussa.
Kysymys 1926
Minä näin kerran enkelin ja pelkäsin sitä vaikka se ei näyttänyt pelottavalta onko se tavallista että jos näkee enkelin niin pelkää sitä ja minun mielestä se ei johdu siitä että silloin oli pimeä kun näin se yöllä en tiedä miksi pelkäsin sitä valkoista tosi kirkasta viittaa
Kyllä Raamatussa kerrotaan enkelien näkemisistä. Niihin liittyy kyllä aina pelästyminen, koska me olemme syntiset ja enkeli edustaa taivasta ja kirkkauden Herraa.
Kysymys 1925
Onko se paha asia jos eroaa kirkosta naispappien takia ja alkaa käydä vaikka lhpk:n messuissa?
Meidän kuuluu vaikuttaa sillä paikalla, missä me olemme koko Kristuksen kirkon parhaaksi. Sillä paikalla me emme saa rikkoa Jumalan sanaa elikkä Raamattua vastaan. Siksi kristitty valitsee iloiten monet vaihtoehtoiset ja apostoliset jumalanpalvelukset.
Kysymys 1924
Miksi me kastamme lapsemme vauvoina?
Lapsi on yhyä lailla perisynnin turmelema kuin koko ihmiskunta ja siksi tarvitsee pelastusta syntisen ihmiskunnan jäsenenä.
Kysymys 1923
Miksi Rukoilevaisuudessa käytetään juuri "Biblia" raamattua.
Ks. näiltä sivuilta Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus / Biblian käyttö. Lue se.
Kysymys 1922
Onko niin että evankeliumiusko vahvistuu pikku hiljaa niin, että lopulta ei enää ollenkaan epäile omaa pelastumistaan?
Kristillinen kilvoitus ei ole pelkästään ylämäkeä nousemista ja aina yhä parempaa menestymistä. Ajat vaihtelevat. Jonain päivänä kiusaus saattaa yllättää ja täyttää sydämen epäilyksillä. Silloinkin saa turvautua yhtä varmasti Sanan lupauksiin. Jumalan nostaa, kantaa ja pelastaa. Siinä on turvamme.
Kysymys 1921
Onko Jumalan tahto, että menen aviolittoon vai en. En ole koskaan siitä täyttä varmuutta saanut. Mutta n. 40 vuotta olen jo sinkku ollut. Olen tarkkaillut aviopareja ja avosuhteessa eläviä ja miettinyt onko heillä korkeampi onni kuin sinkuilla. Minun mielestäni avioliitto tai avosuhde ei tuo ihmisille korkeampaa onnea kuin sinkkuus. Ja minun käsittääkseni Paavali vihjaa siihenkin suuntaan, että avioliitto voi rasittaa. Lisäksi Paavali sanoo, että avioliitto vaikeuttaa hengellistä elämää, koska miettii maallisia silloin enemmän. Avioliitto ei ole oikotie onneen. Avioliittoon ei ehkä kannata mennä, ellei Jumala siihen pakota.
Ei avioliitto tietysti ole mikään pakko jokaiselle. Eikä Jumala siihen ketään pakota. Se on luomisessa annettu lahja, joka useimmille sopii, mutta ei kaikille. Toisilla on lahja elää puhtaasti naimattomana. Tuo mainitsemasi avoliitto ei ole milloinkaan Jumalan tahdon mukaista. On hyvä lukea näistä asioista enemmän luvusta 1. Kor. 7.
Kysymys 1920
Onko Uuden Testamentin mukaan kristillisten seurakuntien tehtävä pitää yllä hautausmaita? Ei siellä minun mielestäni puhuta mitään siitä, että alkuseurakunta olisi ylläpitänyt hautausmaita.
Ei se tietysti pakko ole. Mutta ei kannata ainakaan liikaa arvostella hautausmaiden ylläpitoa. Upeata, että meillä Suomessa on kristilliset hautausmaat. Kehitys voi kulkea tästä toisenlaiseen suuntaan. Silloin voi tulla ikävä sitä, että nyt on kristilliset symbolit, harras miljöö ja kaunis, hoidettu ympäristö.
Kysymys 1919
MIKSI TARVITSEN VAPAHTAJAA?
Monen mielestä on kyllästymiseen asti opetettu totuutta ihmisen syntisyydestä. On ollut masentava kokemus tajuta, että monet uskovan nimeä kantavat eivät tahdo todella sielunsa pohjiin asti tulla pysäytetyksi tämän totuuden eteen. Jotakin järkyttävän pinnallista on meidän uskonelämässämme. Tulee vihaisia vastalauseita: "Aina sinä puhut synnistä. Kyllä me sen muutenkin tiedämme!"
Tuskaisena olen kuitenkin nähnyt, etteivät useimmat uskovat alkuunkaan todella tiedä, mitä synti on. Emme ole joutuneet järkytetyiksi syntisyydestämme Jumalan edessä. Elämrme uskovina salaisen itsevanhurskauden sokaisemina: kuvittelernme olevamme syntisiä ja kaipaavamme armoa. Mutta sydämen kivikova pohja on aivan särkymätön, emmekä koskaan ole todella säikähtäneet Jumalan pyhyyttä. Synti on meille sittenkin enemmän ulkonaisia, näkyviä tahroja, tekosyntejä, sanasyntejä, mielenlaatusyntejä kuin koko olemuksemme pohjatonta ja järkyttävää kapinaa ja vihamielisyyttä Jumalaa vastaan.
Minulle ainakin on ollut ankara läksy oppia, että tämä turmelus seuraa uskovaa halki koko hänen elämänsä. Siitä ei koskaan tule loppua. Tiedän toki, että moni ystävä ei hyväksy tätä totuutta.
Toinen asia, jota olen yrittänyt korostaa, on uskonvanhurskaus tai Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa. Puhuessani edellisestä totuudesta en ehkä monen mielestä tarpeeksi selvästi ole tuonut esille jälkimmäistä. Myönnän kyllä, etten aikaisemmin oikein uskaltanut puhua Jumalan armosta, Tunsin, että jollei Pyhä Henki saa todella kirkastaa syntiämme synniksi, puhe armosta on vain ihmisen antamaa lohdutusta, jonka avulla jälleen taitavasti vältämme katumuksen ja vedämme armon irstaisuuteemme eli omavanhurskauteemme.
Olen ajatellut, että ellei laki saa meidän uskovien suuta tukituksi ja todella syyllisiksi Jumalan edessä, ei myöskään evankeliumi meille maistu eikä se pääse meitä todella parantamaan.
Näitä asioita kerran pohtiessani sattui silmiini E.V. Pakkalan hartauskirjasta seuraava katkelma: "Oli aika elämässäni, jolloin uskoin, että kristityn ihmisen tie vie Golgatan taa uusiin, suuriin, ihmeellisiin pääsiäiskokemuksiin jo tässa maailmassa ja täällä ajassa - tällä puolen kuoleman linjan. Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, ettei Kristuksen seuraamisessa ole mitään tietä Golgatan taa Olen alkanut uskoa, että oikea todellinen, pääsiäinen on meille koittava vasta kuokman virran toisella puolella. "
Oleellisinta, tärkeintä uskonelämässä on näin yhä syvenevä synnin ja armon tunto. Jotka tästä ytimestä lähtevät pois etsiäkseen jotain korkeampaa, menevät harhaan. Pyhän Hengen täyteys on ytimeltään yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa loppuun asti samalla aikaa vanhurskaaksi ja syntiseksi. Juurtuminen, kasvaminen ja syveneminen on juuri tämän herkistyvän synnin tunnon keskellä tapahthvaa kasvua meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa .
On henkeäsalpaavan riemullista, kun tämä kaikki alkaa todella kirkastua omalle kohdalle. Mikään ei ole enää minun varassani, vaan kaikki, aivan kaikki on Vapahtajan rakkauden ja armon varassa. Mitä heikommaksi ja syntisemmäksi tulen omissa silmissäni, mitä kuolleemmaksi ja tylsemmäksi tunnen sisimpäni, sitä lapsenomaisemmin kaikkea järkeä ja tunnettani uhmaten saan turvautua ja huutaa avukseni Jeesuksen armoa. Syntien anteeksiantamuksessa on todellakin joka hetki elämä ja autuus.
No, tämä ei ollut varsinainen kysymys. Mutta hyvä opetus. Joten laitan sen tähän myös muiden luettavaksi poikkeuksellisesti. 🙂
Kysymys 1918
Voiko aviomies kieltää vaimoaan menemästä esim yliopistoon opiskelemaan tai osallistumasta työelämään, sillä perusteella, että aviomies on vaimonsa pää ja vaimon pitää olla miehelle alamainen?
Ei voi. Tuollainen on minusta tyrannimaisuutta. Tietysti täytyy koko perheessä (myös miesten) ottaa huomioon kokonaistilanne. Yhtä hyvin saattaa olla niin, että lasten ollessa pieniä ei mieskään voi ottaa esim. pestiä ulkomailta useaksi vuodeksi tms. Tässä mielessä lienee tarpeen myös vaimon pohtia opiskeluaan tms. Lapsille on hyvä, jos on mahdollista heillä olla kotona turvallisessa ympäristössä oman äidin taikka isän kanssa ensimmäiset vuodet. Perhetilanteet vaihtelevat ja muuttuvat tapauksesta toiseen. Vastauksessa ei pysty ottamaan kantaa yksityiskohtaisesti. Tarkempi selvitys ja pohdinta on siksi jätettävä perheen sisäiseksi asiaksi.
Kysymys 1917
Voiko rukoleivaisten mielestä avioliitossa tapahtua raiskaus (siis käsitteellisesti)? Jotkuthan ajattelevat, että avioliitossa ei voi ikinä tapahtua raiskausta, koska yhdyntä ei olisi ikinä raiskaus avioliitossa vaikka se olisi väkisin tehty.
Kyllä raiskaus voi tapahtua avioliitossakin. Nykyään myös jo rikoslain puitteissakin. (Aiemmin rikoslaki ei tuntenut avioliitossa tapahtuvaa raiskausta.)
Kysymys 1916
Miksi monissa kristinuskon tulkinnoissa naisen osa on niin ankea? Naisen pitää hävittää oma persoonansa ja olla miehen jatke. Naisella ei tunnu olevan oikeutta omaan elämäänsä, vaan mies saa viimekädessä päättää vaimonsa asioista. Vaimon on pakko suostua yhdyntään, vaikka hän ei olisi fyysisesti kiihottunut, miehen sen sijaan ei tartte, koska hän ei pysty.
Miksi siis naisen asiat, ml. oikeus kieltäytyä seksistä, ovat alisteisia miehen tarpeille ja haluille? Miksi miehen seksuaalisuus on tärkeämpää kuin naisen?
Uskoisin, että sinun tapauksessasi ei parisuhteessanne toteudu Raamatun tarkoittama keskinäinen kunnioitus. Toisaalta on totta 1. Kor. 7:4. Se koskee siis MOLEMPIA puolisoita. Vanhan Biblian sanoin on kyllä joskus "haureuden synnin hämmentämiseksi" tarpeen suoda puolisolle nautinto, vaikka itseä ei kiinnostaisi. Mutta jos tämä tulee ikään kuin tavaksi eikä mitään muuta ole näköpiirissä, niin käyhän tuollainen suhde aika rankaksi. Voisi olla hyväksi avioliitolle, jos voisi vetäytyä hetken ajaksi puolison kanssa lomalle ja keskittyä parisuhteen hoitamiseen. Eikä vain ruumiillisella tasolla vaan ennen muuta henkisellä puolella pyrkien yhteisymmärrykseen ja vaikeitten asioiden ratkaisemiseen. Sen kautta voi löytyä takaisin se menneitten aikojen läheisyys ja "oikea palo" toisen puoleen. Vaimo syttyy monesti paljon hitaammin kuin mies tarviten samalla miehen puolelta tiettyä herkkyyttä ja ritariutta. Sen puuttuessa voi olla, että mies on jo innostuneena käymässä kohti ilman että vaimo ehtisi mukaan. Keskusteluissa voisit tuoda avoimesti esiin sen, mikä sinut saa syttymään ja mitä sinä toivoisit mieheltäsi. Hyvä, jos onnistuisi asiat esittämään niin, että niissä ei olisi vaatimusta tai sen häivää. Se voi lukita tilannetta lisää. Keskustelu voisi olla aviosuhteen "päivitystä", jossa molemmat osapuolet voisivat kertoa ja puhua, missä suhteen vaiheessa mennään. Lähtökohtaisesti luulen, että mies pystyy ymmärtämään myös oman nautintonsa olevan sidoksissa siihen nautintoon, jota vaimo tuntee. Molemminpuolisessa ymmärryksessä asiat voisivat löytää oikean uomansa.
Kysymys 1915
Mitä jos avioliiton sukupuolielämä osoittautuu täysin surkeaksi? Esimerkiksi jos mies saa siemensyöksyn niin nopeasti, että vaimo ei ehdi nauttia ollenkaan yhdynnästä ja vaimo nimenomaan tyydyttyy vain yhdynnässä. Näin ollen vaimo jää jatkuvasti ilman seksuaalista tyydytystä avioliitossaan. Kyllähän siinä helposti kiinnostus lopahtaa ja alkaa vieraat kiinnostamaan vaimoa. Ei siis sillä, että mikään oikeuttaisi pettämään. Mutta olisi hyvä keskustella avoimesti myös siitä, että vaimonkin olisi saatava avioliitossa seksuaalinen tyydytys.
Ihan totta. Kysymys on tärkeä. Ja toivoisin, että puolisot voivat ottaa esille näitä asioita keskenään ja tarvittaessa myös jonkun ulkopuolisen kanssa. Uskoisin, että avoimella ja kunnioittavalla suhtautumisella voi keksiä sellaisia tapoja, jotka auttavat molempia osapuolia seksuaalisen elämän eri osa-alueilla. Tärkeätä on ilmaista rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin vallitessa, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja millä tavalla voi toinen edesauttaa toista seksuaalisen tyytyväisyyden saavuttamisessa.