Kysymykset
Kysymys 239
Hei,minua on alkanut askarruttamaan että kuinka profetia koitellaan? Monesti tuntuu että profetioita ei koitella mitenkään..eli kuinka se koetteleminen tapahtuu?
tv:Pera-65
Voisit lukaista vastauksen kysymykseen nro 225. Siinä on sanottu jotain. Tärkeintä on lukea ja tuntea Raamattunsa niin hyvin (ja siis aivan erinomaisesti), että tietää tarkalleen, mitä siellä Jumala sanoo. Sen avulla voi koetella kaiken muun. Siksi tässä on haastetta meille kaikille. Profetioiden koetteleminen vaatii paljon seurustelua Jumalan kanssa rukouksessa, Raamatun äärellä. Myös henkien koettelemisen armolahjaa voi näin viritellä entistä palavammaksi (vertaa 2. Tim. 1:6). Joten eipä tässä sitten muuta kuin lukemaan Raamattua ja ahkerasti!
Kysymys 238
Isäni, joka on ollut uskovana koko ikänsä, on nyt yli 80 v:na joutunut vaikeaan tilanteseen meidän 7 lapsenkin kannalta:
Hän loukkaantui kaatuessaan jäällä talvella vakavasti, leikkaus epäonnistui täysin. Häntä ei voida enää kuntouttaa koska luut ovat pokkinaisina eikä häntä voi kääntää edes. Eikä enää leikatakaan koska hän sai narkoosissa aivoihin jotakin (hänellä oli jo dementiaakin). Häneen ei saa kontaktia kuin harvoin. Hän ei puhu, makaa vain ja lääkärit lopettivat 2 kk sitten letkuruokinnan omaisten suostumuksella. Hän syö mitä syö ja juo mitä juo mutta hyvin vähän. Kuihtuu ja kuolee siis pois. Suomalainen vanhusten hoito on siis tällaista. Ymmärrän että tilanne on vaikea lääkäreille jotka suositteli tätä "luonnollista kuihtumista" eli ihminen ei saa letkuruokaa vaan saa syodä mitä syö (ja kun ei jaksa niin kuihtuu pois). Isällemme ei todella voida tehdä enää mitään parantavaa. Pahalta tuntuu kun käy sairaalassa. Mutta kun ei itse ole lääkäri, on vaikea ottaa kantaa. Mitä Raamattu sanoo tässä tilanteessa? Tämä on niin raskasta.
Kyllä minustakin tuntuu pahalta, jos vanha isäsi tarkoituksella näännytetään hiljalleen kuolon omaksi. Tietysti on selvää, että ei ketään tarvitse keinotekoisesti yrittää pitää hengissä, jos hänen aikansa on lähteä luonnollisen kuoleman kautta. Mutta ei tunnu hyvältä, että vanhukselta kielletään käytännössä ruokailu ja hänet jätetään dementoituneena, luut poikkinaisina makaamaan vuoteeseen auttamatta häntä (juuri) mitenkään. Eikö tosiaan ole mitään, jota hänen tapauksessaan voitaisiin edes yrittää? Kyllä kuolema saa tulla ja kristityn isäsi kohdalla se on oleva portti iankaikkiseen elämään; siksi hänellä on vahva toivo uskon kautta Herraan Jeesukseen. Riemuitsen siitä, että sitten JUMALA ITSE on pyyhkivä kaikki kyyneleet pois, eikä enää ole itkua, parkua eikä sairautta vaan loputon autuus ja onni. Silti pyydän, että isänne saisi kunniallista hoitoa loppuun saakka. Tämä pyyntö tarkoittaa tämän elämän yksinkertaisista perustarpeista huolehtimista aivan loppuun asti. Muistakaa myös rukoilla isänne puolesta ja laulaa hänelle esim. hänen lempivirsiään - vaikka hän ei aina tuntuisi olevankaan tietoinen ulkomaailman tapahtumista. Toivotan voimia ja kärsivällisyyttä sinulle ja kaikille muille sisaruksillesi.
Kysymys 237
Usko ja toivo ijankaikkisesta elämästä on minulle tärkeä. Olen eronnut avioliitosta mieheni agresiiviseksi muuttuneen luonteen ja alkoholisoitumisen vuoksi. Minulla on uusi miesseuralainen, jota rakastan, hän hyväksyy myös kaikki neljä lastani ja on tukena yksinhuoltajan elämässäni. Olemme seurustelleet lähes 5 vuotta. Olin hänelle ensimmäinen nainen. Minua askarruttaa ajatus meidän yhteisestä tulevaisuudesta, voinko asua yhdessä, avioitua? Koska en halua tämän maallisen lyhyen nautinnon tähden menettää osuuttani ijnakaikkisessa elämässä. Onko ainut hyväksyttävä vaihtoehto olla yksin?? Kuinka voisin hyljätä rakkaani, aiheuttaen meille molemmille suunnattoman tuskan??
Kysymyksesi on vaikea. Tunnen tietynlaista avuttomuutta ottaa lyhyen selontekosi jälkeen kantaa tapahtumaan, joka on varmaan kehittynyt useiden vuosien aikana ja johon epäilemättä liittyy niin monia eri ihmissuhteita. Olisiko sinun parasta keskustella pidempään jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa? Siinä voisi ehkä pohtia ongelmia laajemmin ja valottaa niitä eri puolilta. Aviomiehen väkivaltaisuus ja vakava päihdeongelma ajavat lähes aina avioliiton rikki. Ei minustakaan sellaisessa avioliitossa kannata jatkaa oman henkensä ja lastensa hengen kustannuksella. Jos mies ei suostu hakemaan HETI apua ja parantamaan tapojaan, kyllä silloin on yleensä paljon parempi ottaa ja lähteä (ennen kuin jotain vielä pahempaa tapahtuu). Avioliiton rikkoontuminen on melkonen taakka kannettavaksi. Yksinhuoltajan elämä lastensa kanssa ei todellakaan ole helppoa. Iloitsen, että olet jaksanut kantaa vastuuta ja hoitaa neljää lastasi kaiken jälkeen. Toivon sinulle tässä tärkeässä työssä yhä edelleen voimaa ja viisautta. Uudelleen avioituminen tällaisessa tilanteessa on vaikea kysymys vastattavaksi. Raamatun mukaan avioliiton kuuluisi olla voimassa niin kauan kuin puolisot elävät. Perinteisesti on kuitenkin ns. syytön osapuoli oikeutettu uuteen avioliittoon, etenkin jos on kyseessä aviorikos tai vastaava. Tästä tilanteestasi sinun on hyvä keskustella luotettavan sielunhoitajan kanssa lisää. Jos ajatellaan avioliiton yhteiskunnallista puolta, voisi ajatella siviiliavioliiton solmimista. Yhteiselämä ilman avioliittoa on joka tapauksessa mahdoton vaihtoehto kristitylle. Avoliitto ei tule koskaan kysymykseen. Iloitsen siitä, että et tahdo luopua iankaikkisesta onnestasi minkään lyhyen ajallisen asian tähden. Toivon, että Herra vahvistaa sinua tässä aikomuksessasi loppuun asti. Pidä kiinni hyvästä päätöksestäsi! Luulen, etten nyt osaa tämän enempää sanoa. Pyydän sinua - kuten jo sanottu - ottamaan yhteyttä sielunhoitajaan, jonka kanssa voit jatkaa keskustelua.
Kysymys 236
Mikä on lahko raamatun perusteella.Mitkä seurakunnat tai yhteisöt ovat Suomessa lahkoja ja minkä perusteella.Ketkä ovat lahkolaisia yleismaailmallisesti.
Lahko tarkoittaa eriseuraa, erottautumista Jumalan seurakunnan yhteydestä syystä taikka toisesta. "Lahkohenki" vaikuttaa aina siellä, missä hylätään kristittyjen keskinäinen yhteys Hengessä ja totuudessa. Ehkä suurin lahko Suomessa on siksi se epäuskon pettämä joukko, joka ei lainkaan välitä jumalanpalveluksista, seuroista tms. Ollaan vaan ja eletään ilman Jumalan sanaa ja sakramentteja. Tällainen lahkohenki kiusaa ihan varmaan meitä jokaista. Joten pidetään varamme ja rukoillaan Pyhää Henkeä, jotta me emme lankeaisi. Kehoitetaan myös toisia ahkeruuteen kilvoituksessa. Näin meistä on paljon hyötyä tuon lahkohengen voittamisessa emmekä jää liiaksi tuijottamaan, kuka kulloinkin on "lahkolainen". Muuta yleispätevää vastausta on hyvin vaikea, ellei suorastaan mahdotonta antaa.
Kysymys 235
Mitä on ensimmäinen rakkaus, jonka menettämisestä Jeesus varoittaa ankarasti ilmestyskirjassa?
Ensimmäinen rakkaus tarkoittaa ihmisen uskoontuloa, jolloin hän saa vastaanottaa Jumalan rakkauden täydellisenä armona syntistä kohtaan. Jumalan rakkaus synnyttää aina vastarakkautta: Jos hän on niin hyvä minua kurjaa kohtaan, niin rakastan häntä ja vain häntä yli kaiken. Ilmestyskirjassa nuhdellaan tämän rakkauden hylkäämisestä Efeson seurakuntaa (Ilm. 2:4).
Kysymys 234
Jeesus lähetti Totuuden Hengen puolustajaksi lähdettyään. Mitä eroa Pyhän Hengen toiminnalla oli aikaisempaan(VT:n & Jeesuksen aikaiseen) toimintaansa nähden, koska kuitenkin hän oli jo toiminut ennen kuin jeesus lähetti hänet puolustajaksi. Tekisi mieli kysyä lapsellisesti, että "oliko Henki sen jälkeen voimakkaampi"?
Vastaus on oikeastaan sama kuin edellisen kysymyksen kohdalla.
Kysymys 233
Milloin VT:ssä ihmiset saivat Pyhän Hengen? Jos ajatellaan, että UT:ssa kasteen yhteydessä.
VT:n aikana pyhät elivät uskossa ja toivossa tulevaan Messiaan aikakauteen, johon liittyi myös Hengen vuodatus (ks. esim. Joel 2). Eli kuten heidän uskonsa Jeesukseen oli uskoa hänen tuloonsa tulevaisuudessa, samoin heidän toivonsa Pyhän Hengen saamisesta, oli toivoa tulevaisuuteen. Silti voidaan sanoa, että Jeesus oli ja vaikutti jo VT:n aikana aivan samoin kuin Pyhä Henkikin. Hän puhui profeettojen kautta, hän vahvisti hurskaat kuninkaat, hän lohdutti murheelliset jne. Lupauksen täyttymys odotti aikaansa, mutta se tuli silti oikeaan aikaan.
Kysymys 232
Onko naisella oikeus jakaa (ei vain avustaa) ehtoollista jumalanpalveluksen yhteydessä. Tarkoitan tässä esim. nuorisotyöntekijöitä tms. srk:n työntekijöitä. Jos voi, niin mihin Raamatun kohtaan se perustuu. Onko oikein jäädä pois sellaiselta ehtoolliselta, jos omassatunnossaan ei ole oikein varma asian raamatullisuudesta? Käytännössähän lehtorit ovat jo vuosia jakaneet ehtoollista jumalanpalveluksissa. Kiitos vastauksesta!
Sekä kastekäsky (Matt. 28) että ripin valtuutus (Matt. 16 & 18) että ehtoollisen jako (Matt. 26) on uskottu apostoleille. Siksi nämä tehtävät kuuluvat paimenviran haltijoille. Poikkeukset ovat poikkeuksia ja hyväksyttäviä, jos hätätila niin vaatii. Mutta ei ole hyvä rikkoa sääntöä vain noin muuten vaan, vaihtelun vuoksi.
Kysymys 231
naiset työelämässä? Raamatussa sanotaan, etä naisen pitää olla hiljaa kaikessa alamaisena miehille. Kysyisin mitä mieltä olet
- pitääkö naisen olla alamainen kaikille miehille maailmassa, vaikka 6o v naisprofessorin 20 v pojalle?
- voisitko olla naisesimiehen alainen vaikka virastossa, maallisessa työssä?
- olisiko hyvä jos naiset sanoisivat miehiään Herraksi kuten Saara?
- pitääkö naisilla olla äänioikeus j apitääkö miehen tietää ketä hän äänesti ettei äänestä eri puoluetta?
Papu
Raamatussa alamaisuus-teema liittyy erityisesti perheeseen ja kirkkoon. Yhteiskunnan puolella (eli ns. maallisen regimentin alueella) käytännön ratkaisut ovat vapaammin sovellettavissa. Myös järkeä voi ja saa käyttää.
Alamaisuus ei tarkoita sitä, että naisilta riistetään äänioikeus tms. Vaalisalaisuus on lailla vahvistettu kansalaisen etuoikeus.
Kysymys 230
Raamatun valossa olen päätynyt siihen, että alkuräjähdystä ei ole tapahtunut eikä myöskään kehitysopin (evoluutio) mukaista kehitystä.
Sen lisäksi olen päätynyt siihen, että myöskään Jumala ei ole luonut maailmaa alkuräjähdyksellä eikä käyttänyt evoluutiota.
Perusteena käytän muutamia selkeitä kohtia Raamatusta.
Alkuräjähdys Raamatun valossa:
"Sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu." (Ilm. 4:11)
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." (1. Moos. 1:1)
"Sillä hän s a n o i, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty." (Ps. 33:9)
"Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta." Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan s a n a n voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen." 2. Piet. 3:3-6.
"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan
s a n a l l a, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. " Hebr 11:3.
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt." Joh. 1: 1-5.
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Kehitysoppi (evoluutio) Raamatun valossa:
"..maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä... Ja Jumala loi suuret merieläimet ja k a i k k i n a i s e t liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja k a i k k i n a i s e t siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä... Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja k a i k k i maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." 1Moos. 1:12,21,25.
"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa k a i k k i n e joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt" 1Moos. 2:1-2.
Mitä mieltä olet?
Siunausta
No eipä tässä eri mieltä olla.
Kiitos perusteellisesta selonteosta.
Se kannattaa ehkä kumminkin huomioida, että ns. mikroevoluutio (mutta ei siis ns. makroevoluutio) on tosiasia. Toisin sanoen: lajien sisällä tapahtuu koko ajan kehitystä (uusia koirarotuja, lintuja, perhosia jne syntty), mutta lajien välillä ei tapahdu hypähdyksiä (koirasta ei koskaan kehity norsua).
Kysymys 229
Miten pääsen pääkaupunkiseudulla Rukoilevaisten piiriin ?
Olen yksinäinen nainen ja kaipisin kuulla tällaista Jumalan Sanan
julistusta, jota Rukoilevaisten piirissä julistetaan. Onko seurat tarkoitettu lähinnä perheellisille ?
Seurat on tarkoitettu kaikille. Kaikki ovat tervetulleitaa. Suuntaa kulkusi sinne. Olet perillä!
Helsingissä pidetää joka kuun kolmas sunnuntai seurat. Kesällä seuroja ei kuitenkaan pidetä, seuraavat seurat ovat oletettavasti syyskuussa 18.9. (kts. tarkemmin seurat).
Kysymys 228
Voiko kristitty syödä veriruokia? Apt. 15:19-20 askarruttaa. Toisaalta Paavali sanoo, että syökää kaikkea mitä lihakaupoissa on tarjolla.
Miten tulisi suhtautua sellaiseen rukoustyyliin, että rukoillaan jotakin asiaa (esim.paranemista) ja jo ajatellaan, että näin tapahtuu. Tarvitseeko rukoillessa uskoa, että Jumala todella tahtoo parantaa minut? Joissakin piireissä rukoillaan tällä tavoin, että kun uskotaan, niin tapahtuu. Kuuntelin kerran radiosta rukousohjelmaa, jossa soittaja oli ahdistunut sukulaistensa puolesta, jotka eivät uskoneet Jeesukseen. Rukoilija sanoi, että ongelma oli nyt siinä, ettei soittaja uskonut että Jumala todella pelastaa sukulaiset. Hän käski alkaa kiittämään jo etukäteen siitä, mitä Jumala tulee tekemään. Itse vierastan tällaista, mutta sitten tuntuu kuitenkin oudolta, kun ihmisiä oikeasti tuntuu paranevan ja ihmeitä tapahtuvan. Evankeliumeissa Jeesus sanoo usein, että uskosi on parantanut sinut. Täytyykö siis uskoa, jotta jokin asia tapahtuu?
Minusta emme voi tietää mitä Jumala haluaa kohdallamme tehdä. Hänen tahtonsa ei välttämättä ole aina parantaa meitä. Olenko käsittänyt ihan väärin? Kuitenkin uskon, että Jumala voi tehdä ihmeitä, mutta tapahtuuko se juuri minun kohdallani tässä ja nyt, sitä minun ei tarvitse tietää ennen rukousta.
Mikä on uskon ja tekojen välinen suhde? Teoillahan emme voi pelastaa itseämme, mutta silti minua on pitkään vaivannut ristiriita uskon ja tekojen välillä. Onko olemassa monenlaista uskoa? Monesti puhutaan, että olemme suhteessa Jeesukseen. Ja meidän pitää pitää suhde kunnossa. Eikö kuitenkin sellainen "ei niin vireäkin" usko pelasta? Ei kai voi olla, että vain ne, jotka viettävät aikaa paljon Jeesuksen seurassa pelastuvat? Joskus mieleen hiipii ajatus, että kun "uskossa ei mene niin hyvin", että mahtaako minun uskoni ollakaan pelastavaa uskoa. Mutta silloinhan meidän uskomme pelastaisi meidät eikä Jeesuksen ristinkuolema. Olen itse ajatellut, että se hiipuvakin usko voi yhtä lailla olla pelastavaa uskoa, mutta Jumala voi antaa meille enemmän ja yhä rikkaamman elämän hänen läsnäolossaan. Vähän niin kuin avioliitossakin, että voidaan olla naimisissa, mutta ei välttämättä aina ole niin hienoa, mutta liittoa kannattaa hoitaa, ettei se hajoa.
Siunausta!
Tulipa kysymyksiä. En usko pystyväni vastaamaan näin moneen ja lisäksi vielä niin vaikeisiin kysymyksiin tämän kysymyspalstan puitteissa. Mutta jotain pientä seuraavassa.
Apt 15:19-20 on annettu ohjeeksi pakanakristityille jotka elivät yhdessä juutalaiskristittyjen kanssa. Ohje on yhä ajankohtainen samassa tilantanteessa (esim. lähetystyössä Israelissa)! Muuten Uusi testamentti ei säätele syömistämme, paitsi juuri ottamalla huomioon lähimmäisen omantunnon, jota ei ole lupa loukata. Lue vaikka Room. 14 ja 1. Kor. 8.
Rukouksen kuulemisesta Raamattu puhuu selvää kieltä ja rohkaisee meitä varmuudella luottamaan Jumalan apuun. Hän on luvannut olla apunamme. Siksi hän myös on apunamme. Sitähän se amen-sana siinä lopussa tarkoittaa: totisesti, näin on tapahtuva. Silti on ihan totta, että epäusko vaivaa meitä. Usein olemme huutamassa: "Minä uskon, auta minun epäuskoani." (Mark. 9:24) Ei ole kyllä oikein ruveta kovistelemaan heikkouskoista edellä kertomallasi tavalla vaan pikemmin häntä kuuluisi rohkaista evankeliumin lupauksilla ja Kristuksen rakkaudella. Jumala tekee sitten juuri sen, mikä on hänen hyvä tahtonsa. Joskus hän parantaa, ei kuitenkaan aina ja joka kerta. Sairaudellakin on oma tehtävänsä. Sen kautta voi Jumala puhutella meitä ja pitää meitä itseään lähellä.
Uskon ja tekojen suhteesta voisi sanoa lyhyesti:
Yksin usko pelastaa, mutta usko ei ole koskaan yksin. Elävä usko synnyttää rakkautta ja hyviä tekoja. Nämä eivät kuitenkaan kuulu vanhurskauttamiseen, pelastuksen perustukseen, vaan pyhitykseen, kristilliseen kilvoitukseen.
Kysymys 227
Mikä saarnaajalla on varsinaisena opetuksena (?), kun hän sanoo:
"Jos pilvet tulevat täyteen sadetta, valavat ne sen maahan. Ja jos puu kaatuu etelää kohti tai pohjoista, niin mihin paikkaan puu kaatui, siihen se jää. Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata." (Saarn. 11:3-4)
Biblian po. luvun päällekirjoituksessa puhutaan anteliaisuudesta ilman viivytystä. Myös v. 33/38 käännös puhuu ihan hyvin kaiken maallisen epävakaisuudesta sekä kehoittaa käyttämään viisaasti hetken tarjoamat edut. Jakeissa 3-4 mainitut muutamat esimerkit ovat tämän havainnollistamiseksi annettu.
Kysymys 226
Kasteesta, Kristuksesta ja uskosta...
Miten uskon kohdistuminen pitäisi ymmärtää? Pitääkö silmät suunnata ristille vai kasteeseen vai molempiin?
Riittääkö kun kasteesta ajattelee vain näin: ilman kastetta Kristus on `lukittujen ovien takana`. Kristus tosin on siellä, mutta en voi tarttua häneen. Kasteen jälkeen `ovet ovat avoinna` ja näen Jeesuksen edessäni ja voin vapaasti tarttua uskolla häneen.
Voiko ajatella näin yksinkertaisesti:
- Jos en ole kastettu, niin usko Jeesukseen ei pelasta, jos minulla on mahdollisuus mennä kasteelle, mutta en mene.
- Jos olen kastettu, niin usko Jeesukseen pelastaa.
Pelastaako kaste sylivauvan sen takia, että se lahjoittaa sekä Kristuksen että uskon häneen? Vai pelastaako kaste sylivauvan, vaikka tämä ei uskoisi?
Onpa paljon kysymyksiä. Hanki ja lue Matti Väisäsen kirja: Kaste Raamatussa. Siitä löytyy vastaukset kysymyksiisi.
Seuraavassa lyhyesti:
Kastetta ei saa erottaa Kristuksesta eikä Kristusta kasteesta. Kun usko kohdistuu Kristukseen, se on juuri kasteuskoa.
Kaste ei vain merkitse, että sen jälkeen voin "vapaasti tarttua uskolla häneen". Kaste on paljon enemmän. Se suorastaan antaa ja lahjoittaa Kristuksen syliisi!
Ei myöskään kastetta ja uskoa saa erottaa toisistaan. Kaste ja usko pelastavat. "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi." (Mark.16:16) Siksi lapsi pelastuu kasteessa, koska hänet siinä kastetaan Kristukseen ja Kristus lahjoittaa hänelle uskon.
Vanhastaan on sanottu, että kasteen halveksiminen kadottaa. Jos taas jää paitsi kastetta esim. ennenaikaisen kuoleman johdosta, mutta ei ole halveksinut kastetta, pelastuu kyllä, mikäli uskoo Jeesukseen. Vrt. esim. ristin ryöväriä, joka ei saanut mistään Johanneksen (ja hänen opetuslastensa) kastetta, vielä vähemmän kristillistä kastetta.
Kysymys 225
Moi Timo!
Voisitko kertoa miksi armolahjoista puhutaan luterilaisessa kirkossa niin vähän? Raamatussa puhutaan kielillä puhumisesta ja profetoimisesta, mistä tietää, että joku profetia on oikeasti totta tai että joku puhuu kielillä Jumalan armosta, eikä omasta keksinnöstään?
Meidän kirkossa taidetaan puhua Raamatusta kaiken kaikkiaan aika vähän. Vaikka toisin pitäisi olla. Ehkä moni myös kavahtaa koko aihetta, koska juuri armolahjoista on niin paljon vääristynyttä opetusta. Meillä piti juuri olla nuortenilta, jossa aihetta oli tarkoitus käsitellä, mutta se jouduttiin siirtämään syksyyn. Jos sinulla on silloin mahdollisuutta tulla mukaan, olet tervetullut joukkoomme!
Oikean kielilläpuhumisen ja profetian koettelemiseen tarvitaan henkien erottamisen armolahjaa. Se on tärkeä lahja lopun ajan eksymysten tuulissa. Jeesus varoitti puhuessaan lopun ajoista nimenomaan vääristä profeetoista. Aika hyvänä nyrkkisääntönä pidän seuraavia kolmea kohtaa:
1. Annetaanko kaikki kunnia Jumalalle?
2. Onko Kristuksen sovitustyö kaikki kaikessa?
3. "Hedelmistään te tunnette heidät."
Kysymys 224
mitä sana valistakoon tarkoittaaa
Sana 'valistaa' liittyy valkeuteen. Se tarkoittaa 'valaisemista' tai 'kirkastamista'. Me rukoilemme, että Jumala valaisisi meille kasvonsa, että hän toisin sanoen paljastaisi armolliset kasvonsa meille Kristuksessa.
Kysymys 223
Kun raamatussa on tälläinen kohta:(en muista missä kohden)
Ei Herra asu käsillätehdyissä majoissa, Herra asuu Pyhyydessä ja Korkeudessa. Kuinka selität tämän?
Se kertoo meille, että Jumala ei paljokaan välitä "maallisista" komeuksista. Hän on elävänä Jumalana kaiken yläpuolella, kaiken Luoja ja Holhoaja. Jos hän tahtoisi todella komean temppelin tai kirkon, hän loisi sen ihan itse! Nyt Jumala asuu korkeudessa ja pyhyydessä; sinne hänen luoksensa ei pääse kukaan, joka ei itse ole "korkea" ja "pyhä". Syntinen ei siis pääse taivaaseen ilman Jeesuksen tuottamaa sovitusta, jonka ihminen vastaanottaa uskon kautta. Jeesuksen veren suojassa syntinen voi (ja saa) lähestyä Jumalaa. Siksi Jumala sanoo sanassansa, että hän asuu - ei vain korkeudessa ja pyhyydessä - vaan myös "niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki" (Jes. 57:15).
Kysymys 222
Missä on eniten luterilaisia???Kiinnostaisi tietää
Tilastollisesti eniten luterilaisia on Ruotsissa. Sitten taitaa olla muilla "mitalisijoilla" amerikkalainen Missouri-synodi ja Suomen ev.lut. kirkko. Tilastot eivät tietysti kerro ihan koko totuutta, emme tiedä, kuinka moni jäsenistä todella uskoo niin kuin kirkko ja Raamattu opettaa.
Kysymys 221
koska / minkä ikäisenä olisi hyvä aloittaa ehtoollisen saaminen?
Ehtoollisen antamiselle & saamiselle ei ole mitään tarkkaa ikää annettuna Raamatussa. Paavali kehottaa itsensä koettelemiseen. Lue 1. Kor. 11:28. Siksi on hyvä opettaa lasta ensin, jotta ei jää epäselväksi, mitä ehtoollinen on ja mitä se antaa ja mihin se velvoittaa. Nämä asiat käydään tarkkaan läpi rippikoulussa, joka on nimenomaan "kastekoulua". Näin ollen pidän hyvänä, jos lapsen itsenäinen ehtoollisélla käynti ajoittuu rippikoulun ja siellä saadun opetuksen jälkeen. Suomessa tuo ikärja on n 15v. Se on hyvä raja, vaikka rippikoulu voitaisiin järjestää kyllä tietysti jo aikaisemminkin. Mutta jossain täytyy raja olla, ja se on meillä täällä Suomessa tässä. Niinpä en ole esim. omassa perheessäni lähtenyt rajaa muuttamaan. Olen iloinen, että vielä on olemassa joku selkeys tässä kysymyksessä.
Kysymys 220
Olen törmännyt kahdenlaiseen tulkintaan Ehtoollisen voimasta ja vaikutuksesta:
1.Ehtoollisessa saamme uskon kautta syntimme anteeksi, nauttiessamme Kristuksen ruumiin ja veren. Eli katuva syntinen menee Ehtoolliselle synneistä päästäkseen. Käsittääkseni Luther edustaa tätä näkemystä.
2.Ehtoollista ennen on saatava synninpäästö, jonka "varmemmaksi vakuudeksi" ja uskon vahvistukseksi nautitaan Kristuksen ruumis ja veri. A. Nohrborgin postillassa (Palmusunnuntain saarna) on tämänlaista tulkintaa.
Kysymys on suuri ja vaikea (ja ehkä tarpeetonkin!). Voinko mennä synteineni Alttarille, vai pitääkö minun uskoa synnit anteeksi annetuiksi jo ennen ateriaa?
Kaikki armonvälineet (Jumalan sana, kaste, rippi ja ehtoollinen) välittävät armon. Yhden armonvälineen armoa ei saa panna toisen armonvälineen armoa vastaan eikä esim. korvaamaan, täydentämään tai parantamaan sitä. Ehtoollista ennen toimitettu rippi liittyy Paavalin kehotukseen "itsensä koettelemiseen": ripissä me tuomme Herralle syntimme ja valmistaudumme näin ehtoolliselle. Ei ripin armo vähennä ehtoollisen armoa tai päinvastoin. Jumala on "rikas antaja". Hän antaa armonsa runsaasti. Siksi mene aina synteinesi alttarille ehtoollista nauttimaan, mene synteinesi myös ripppiä kuulemaan, mene synteinesi Jumalan sanan ääreen tutkittavaksi, mene synteinesi kasteveteen upotettavaksi. Sillä nämä pyhät ja kalliit armonvälineet antavat sinulle kaikki syntisi anteeksi. Siitä saat iloita!
Kysymys 219
Hei Timo!
Mulla tuli tälläinen ajatus ja kysymys kun oltiin just tänä iltana tytön (3v.) kanssa perhemessussa. Ja siellä pappi puhui että vanhemmat saa päättää antaako lapsille jo ehtoollisen, ja ystäväni sanoi kun hänen tyttö on jo srk:n kerhossa niin siellä oli juteltu ehtoollisen saannista.
Apua minä ajattelin, minä en halua antaa vielä aikoihin tytölleni ehtoollista ja ajattelin myös että APUA tyttöni menee samaan srk:n kerhoon syksyllä ( täällä kerhot aloitetaan vasta 4 v.) että mitä siellä oikein puhutaan.
Kerro sinä minulle mitä minä teen!!
Meidän srk:n lapsityössä on naispappi. Olen yrittänyt sopeutua siihen ajatukseen ja en pysty hyväksymään sitä. Ehtoollisen jakoi kyseinen pappi ja en ottanut ehtoollista pyysin meille kummallekin siunauksen. Miten osaan kasvattaa tyttöni oikein tähän srk:n ajatus maailmaan jossa on naispappeja. Kiitos vastauksestasi.
Ehdottomasti paras ratkaisu olisi löytää sellainen srk-yhteys, jossa ei tämä ns naispappeus nouse esille lainkaan vaan kirkon toiminta hoidetaan apostolisen virkäjärjetyksen (ja opetuksen) mukaisesti. Pieni kasvava lapsi joutuu aivan turhaan sekavaan, vaikeaan väliin, jos hän joutuu kasvamaan tällaisen srk-elämän keskellä. Tässä pätee: "Vain paras on kyllin hyvää."
Mielestäni 3-4 v. lapsille ei kuulu vielä ehtoollinen. Paavali kehottaa koettelemaan itseään ennen ehtoolliselle menoa. Siinä tarvitaan silloin oikeaa hengellistä opetusta (mitä se on? mitä se ei ole?, mitä se hyödyttää?, mitä siinä lahjoitetaan?, mihin se velvoittaa? jne).
Toivon, että lapsesi saisi käydä seurakunnan kerhossa ja kuulla lapsen parhaasta ystävästä, Jeesuksesta ja että näihin ongelmiin löytyisi selkeä ja hyvä ratkaisu. Siunausta kasvatustehtävääsi!
Kysymys 218
Turun Sanomissa kerrottiin, että Korpinen ja Pohjola ovat jakaneet ehtoollista ilman lupaa. Olen nähnyt kätilön kastavan lapsia ja kuullut, että kapteeni voi tietyin edellytyksin vihkiä avioliittoon. Onko siis niin, että vain papin koulutuksen ja pappisvihkimyksen saaneet eivät voi ilman jotain erikoislupaa jakaa sakramentteja?
Kauhiast hämmästyny
Kysymys lienee jumalanpalvelusten toimittamisesta ja ehtoollisen jakamisesta säännöllisesti jossain muussa paikassa kuin kirkossa (tai vähän tarkemmin: jossain muussa kuin kirkolliseen käyttöön vihityssä paikassa). Mainitsemasi poikkeustapaukset ovat sitten asia erikseen: kesäkirkot, sairasten ehtoollinen, hätäkaste jne. Nykyisen voimassa olevan kirkko-oikeuden mukaan säännönmukainen jumalanpalvelustoiminta tarvitsisi luvan tuomiokapitulilta (tai hyväksynnän paikalliselta kirkkoherralta). Sellaista ei nyt ole saatu. On kuitenkin haluttu järjestää mahdollisuus apostoliseen jumalanpalvelukseen paikkakunnalla, jossa ei siihen muuten ole mahdollisuutta. Siksi tämä kohu. Kysyä voi, miten tämä holhous eroaa vanhojen herätysten aikojen ns konventikkeliplakaatista? Silloinkin pyrittiin kaikin tavoin estämään kristittyjen vapaa kokoontuminen - siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kysymys 217
Voisitko selittää Luuk.19:11-27 kohdassa olevan vertauksen. En ymmärrä sitä.
Kiitos!
Vertaus puhuu opetuslapsen vastuusta. Meille on kullekin uskottu leiviskämme. Kuinka niillä asioimme? Kuinka autamme toisia? Vai peitämmekö lahjamme emmekä rohkene niitä käyttää? Mahtaisikohan se yhden leiviskän mies sopia aika moneen kristittyyn, joka ei uskalla tai viitsi tehdä mitään, "koska en mä kumminkaan osaa" tai "muut osaavat kaiken paremmin". Näin sitten laistetaan ja kierretään oma vastuu. Vertauksessa Jeesus rohkaisee tekemään parhaansa (uskon yhteydessä häneen), vaikkei olisikaan paras. Usein Jumalan lahjat ovat lisäksi sellaisia, että ne kasvavat niitä käytettäessä ja hupenevat laiminlyötäessä ne. Siksi ne, joilla oli, saivat yhä enemmän (myös kerran viimeisenä päivänä vanhurskasten ylösnousemuksessa), kun taas se, joka ei halunnut käyttää leiviskäänsä, menetti sen viimeisenkin. "Työ tekijäänsä opettaa, etenkin Herran työ ja Herrassa tehty työ."
Kysymys 216
Hei.
olisin kysynyt tälläistä asiaa;saako nainen evankelioida?
missä raamatun kohdassa sanotaan jos saa tai ei?
pikaista vastausta odottaen
Käsite "evankelioiminen" voi tarkoittaa niin monia asioita eri yhteyksissä ja eri seurakunnissa. Lue kumminkin liite kirjasta Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus. Pieni opas. Siitä löytyy lyhyt selvitys raamatullisesta virkakäsityksestä.
Yhteenvetona voisi sanoa seuraavaa:
1) 1. Kor. 14:34ss. kieltää naista puhumasta jumalanpalveluksen yhteydessä, ei muualla.
2) 1. Tim. 2 pastoraalikirjeen osana kieltää naista opettamasta pappina kaikissa yhteyksissä.
Joten jos evankelioiminen on esim. henkilökohtaisen todistuksen antamista omasta uskoontulosta tai evankeliumin kertomista siitä osattomille, niin totta kai nainen voi ja saa "evankelioida". Se on suorastaan ihanaa, jos nainen näin toimii herätyksen hyväksi. E.m. rajoitukset on kuitenkin välttämätöntä huomioida, ettei tuo raamatullinen todistus ajaudu ristiriitaan Raamatun kanssa!
Kysymys 215
Miten voi päästä Rukoilevaisten Yhdistyksen jäseneksi?
Anomalla jäsenyyttä LSRY:n johtokunnalta (ja tietysti maksamalla jäsenmaksun).