Kysymykset

Ehkä ensimmäiseksi kannattaa hiukan yllättäen lukea Raamatusta esim. kohdat Matt. 13:57, Mark. 6:4, Luuk. 4:24 ja Joh. 4:44. Näin on siis kirjoitettu "profeetan" kohtalosta. Se on vaikea läksy, etenkin kun niitä kaikkein rakkaimpia ei kannata (eikä saa) ruveta sättimään. Heitä kuuluu vain rakastaa! Lue sitten myös Joh. 7:5, joka kertoo siitä, miten Jeesuksen kotona kävi samalla tavalla. Lue edelleen vaikkapa Mark. 3:21; samaa asiaa siinäkin. On vaikea hyväksyä tällaista. Mutta onko vaihtoehtoa? Aikanaan Herra voi kääntää rakkaitten sydämet. Nyt saa osoittaa heille toivon mukaan sitä samaa pyyteetöntä rakkautta, mitä itse Jumala osoittaa kiittämättömälle maailmalle. Ehkä Jumala käyttää lähimpiä ihmisiä myös pitääkseen työmiehensä ja -naisensa pienen paikalla ja nöyrinä. Ei voi paistatella kotona kunniassa taikka loistossa! Muistuttakoon se meitä jokaista siitä, että "kunnia kuuluu yksin Jumalalle". Ja kun huomaamme itsessämme mustaa ja ilkeää katkeruutta, saamme silloinkin nöyrtyä Jumalamme edessä ja pyytää pahuuttamme anteeksi. Lopulta meitä lohduttaa tieto, että "minun armossani on sinulle kylliksi".

Jos syntinen itsepintaisesti vain pysyy synnissä, vaikka häntä on siitä nuhdeltu (ehkä useammankin kerran), voi pappi tosiaan sitoa hänet synteihinsä. Esimerkkina esim. 1.Kor. 5. Tarkoitus synteihin sitomisessa on, että syntinen sisimmässään käsittää tilansa vakavuuden ja joutuu miettimään elämänsä suuntaa paljon tarkemmin. Sideavaimen käyttö on melko harvinaista, mutta oikein ymmärrettynä se tapahtuu aina, kun puhtaasti julistetaan Jumalan sanaa. Se sana sitoo toiset kuulijat epäuskoon, toiset se taasen vapauttaa uskon kautta. Saatanan sitomisessa on kyse sitten ihan eri asiasta.

Mielestäni olisi hyvä, jos me raamatullisen kielenkäytön mukaan rukoilisimme parantumisen ihmettä sairauksien kohdalla, ja emme puhuisi niinkään mistään flunssien sitomisista. Usein tällainen kielenkäyttö synnyttää epäselvyyttä, ja kristityt voivat ruveta luulemaan, että kaikkien sairauksien tai onnettomuuksien takana on joku demoni tai riivaaja. Näinhän asia ei ole vaan sairaudet ja vaikeudet ovat useimmiten langenneen maailman todellisuutta, ilman että niitä pitäisi (suoraan) yhdistää joihinkin pimeyden henkivaltoihin.

Kyllä esipuhe on itse Lutherin kirjoittama. Se on tosi hyvä. Ei ihme, että pidät siitä. Hyvä, kun olet tuonut sitä esiin omassa piirissäsi. Ymmärtääkseni esipuhe on ollut mukana Bibliassa sen alusta asti. Ja se Pieksämäen painos vuodelta -01 on ilmeisesti juuri sama kuin vuoden 1776 painos (tietysti hiukan kielellistä hiontaa ajan kuluessa on tehty kuten itsekin mainitset). Jotain eroja löytyy 1642 ja 1776 painoksista, mutta perusratkaisut ovat käsittääkseni pitkälti samat.

Kirja "Ateistit alttarilla" on ihan täyttä totta. Sanomattakin on selvää, että Suomen kirkon tilanne ei voi olla hyvä, kun on avoimesti uskonsa ja raamattunsa kieltäviä pappeja iso joukko, vieläpä kirkon virassa. Tarvitsemme rukousta sekä reipasta ja iloista rohkeutta nuhdella sekä niitä, jotka väärin saarnaavat että piispoja, jotka sallivat tämän surkeuden.

Rehellisesti. Hyvä tuoda esiin Kristus kuoleman voittajana ja ikuisen elämän lahjoittajana uskon kautta. Kannattaa varmaan myös korostaa, että pyhäksi tullaan kasteessa ja kristittyjä kutsutaan pyhiksi uskon kautta. Näin lapsille muodostuu ihan toisenlainen kuva pyhäinpäivästä kuin jostain Halloweenista. Tärkeätä on puhua avoimesti raamatun kertomuksia käyttäen; ne luovat käsittämätöntä turvallisuutta.

Tämä johtuu epäilemättä siitä, että rukoilevaisuuteen ovat aina olleet tervetulleita puhumaan ne, jotka puhuvat totuuden sanoja eivätkä kerro turhia juttuja tai opeta vääriä asioita. Siksi ei tarvitse välttämättä olla "rukoilevaisen herätysliikkeen jäsen" voidakseen olla kristitty ja - kutsun saaneena - toimia puhujana rukoilevaisseuroissa.

Ei mene. Tunnustuskirjat kertovat meille, mitä Raamattu opettaa. Niitä on siksi turvallista lukea ja opiskella.

Toivoisin (kuten joidenkin aikaisempienkin kysymysten kohdalla), että elämää kovasti raskauttavat asiat kannattaisi ottaa esille rohkeasti jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa. Se on hyvä, että rohkenet kirjoittaa katkeruudestasi nettipalstallekin. On monia, jotka kokevat samoin. Jokaisen kannattaa tarkkaan panna mieleensä nämä kokemukset, jotka sinulla on seurakuntayhteyden vajavuudesta. Armahdettujen syntisten joukossa oman Armahtajan seurassa ei pelkillä vaatimuksilla ole mielekkyyttä. Ne tekevät Vapahtajastamme irvikuvan, joka ei muka pystyisi kurjaa syntistä auttamaan. Hän rakastaa sinua varmasti ehdoitta ja ilman mitään sinun puoleltasi tulevaa "hyvitystä". Hän tahtoo, että elämäsi olisi hänen hyvän tahtonsa johdatuksessa. Huonotkin asiat hän pystyy kääntämään parhain päin. Häneen voit luottaa kaikessa. Nämä kaksi hylätyksi tulemisen kokemusta olisi sinun tosi hyvä keskustella läpi jonkun sielunhoitajan tai auttajan kanssa. Ne tuntuvat kipeiltä kantaa. Niistä puhuminen voisi auttaa ja sen kautta voisi löytyä avoimuudessa ja rukouksessa lohtua ja uutta voimaa.

Raamattu puhuu usein häpeällisistä teoista, joita meidän kuuluu tai kuuluisi hävetä. Ongelmana voi olla, että synnin harjoittaja ei enää osaakaan hävetä. Häpeämättömyys on silloin vakava synti. Vrt. esim.Jer. 6:15 ja 8:12. Toisaalta Raamattu puhuu väärästä häpeästä. Esim. kun Jeesus varoittaa, ettei hänen sanaansa pidä hävetä (Mark. 8:38 tai Luuk. 9:26) tai Paavali vakuuttaa, ettei hän häpeä evankeliumia (Room. 1:16). Tällöin häpeämisestä tulee syntiä. Joten nämä molemmat puolet pitää ottaa tarkasti huomioon asian pohdinnassa.

Vanhastaan jo Raamatun aikoihin on ollut tapana osoittaa kunniaa korkea-arvoiselle henkilölle tai Jumalalle polvistumalla taikka heittäytymällä hänen eteensä tai myös nousemalla seisomaan. Se tapa on taustalla, kun noustaan seisomaan pyhän Kolminaisuuden kiitosta laulettaessa. Seisomaan nouseminen on kunnioittamista ilmaiseva vanha kirkollinen tapa, joka ei saisi jäädä unholaan tänäkään päivänä. Kunnioitammehan esim. presidenttiä ja valtion päämiehiä samalla tavalla, miksei sitten sitten herrojen Herraa.

Tämän kysymyksen äärellä olen ihan "pihalla". En osaa alkuunkaan vastata. Vastaustani varten haluaisin aivan ehdottomasti tuntea po. tapauksen tarkemmin ja konsultoida lääkärikunnan kanssa.

Rukoilevaisuus suhtautuu myönteisesti eri herätysliikkeisiin. Haluamme olla raamatullisia ja kirkkomme tunnustuksen mukaan opettavia ja eläviä kristittyjä. Aivan samaan pyrkivät myös kaikki muut herätysliikkeet. Siksi olemme mielellämme hyvin erilaisessa yhteistyössä, jos näin toimitaan. Toisaalta on selvää, että käytännössä ei enää kaikissa herätysliikeissä Raamatun sana ja tunnustus ole välttämättä kaiken opetuksen lähtökohtana. Sitä pidämme valitettavana. Toivomme kuitenkin parasta ja rukoilemme, että herätys valtaisi ja valloittaisi maamme.

Henkilökohtaisesti olen oppinut tuntemaan eri puolella erittäin jaloja körttejä. Silti täytyy tunnustaa, että nykykörttiläisyys ja sen johto on kulkeutunut kauas juuriltaan. Maallistuminen on vallannut sydämiä ja mieliä. Luulen silti, että körttikansa ei syvällä sisimmässään hyväksy nykymenoa ja kaipaa Ruotsalaisen Paavon tuhtia opetusta ja "petäjavapriikin" hengellisyyttä.

Toivon, että olen väärässä. Toivotan sinulle runsasta siunausta taivasmatkallesi. "Elämä on nöyryyskoulua."

Pääasia on, että lapset saavat tulla ehtoolliselle ja pääsevät siten Jeesuksen siunattaviksi. Ei tästä tavasta tietysti mitään pakkoa kannata tehdä. Kerran juttelin erään suuren ystäväperheen kanssa, jonka isä totesi, miten ehtoollispöydässä ei aina muuta jääkään kuin puhdas sanan lupaus, johon turvata. Lapset kun ovat välillä levottomia, jollain valuu nuha pitkin poskea, toinen ei jaksaisi seistä, kolmannella on vain muuten vähän vaikeata jne. Silti ehtoollisen lahja ei aikuisellakaan ole kiinni tunteista, ei tunnelmasta eikä ulkonaisista olosuhteista. Jeesus on läsnä, ja hän siunaa alttarin sakramentin kautta uskovaa perheen isää ja äitiä sekä - lapsia. Tervetuloa Herran pöytään, aina kun on siihen tarvetta! Hengen vapaudessa ja evankeliumin ilossa.

Minusta kannattaa aina ja kaikkialla hakeutua apostolisen viran mukaisiin tilaisuuksiin ja rukoilla puhujien puolesta, että he saisivat puhua Jumalan sanan mukaisesti lakia ja evankeliumia meille iankaikkiseksi autuudeksi. Silloin ei milloinkaan eikä missään tarvitse jäädä epäilevälle mielelle.

Varmaankin. Meillä ei kylläkään ole sitä painosta myytävänä ... Etsi antikvariaateista.

Kelpaa, varsinkin jos hän on Viron ev.lut. kirkon jäsen. Jollei hän ole minkään kirkkokunnan jäsen, ei kelpaa. Jos jonkun muun kirkkokunnan jäsen, ilmeisesti, vaikka ehkä tietyin varauksin tunnustuskunnasta riippuen.

Tärkeintä on, että elät veren armon osallisuudessa, että toisin sanoen turvaat Vapahtajaasi Jeesukseen aivan kaikkien syntiesi ja erityisesti helmasyntiesi sovittajana. Yksin veren armosta lähtee voima kuolettaa synnin haluja, ei mistään muusta! Oma ponnistelu omassa voimassa vie nopeasti lain alle ja sitten epätoivoon tai ulkokultaisuuteen. Pitäydy siis vahvasti joka hetki veren voimaan!

Tärkeätä on sitten tämän jälkeen pyrkiä välttämään niitä hetkiä ja tilanteita, jolloin kiusaus tuntuu käyvän ylivoimaiseksi. Se ei aina onnistu, mutta ehdoin tahdoin ei kannata altistaa itseä vaaralle. Hyvä on myös rukoilla, että Jumala tekisi syntielämän meille inhottavaksi. Se on hyvä rukous! Ripistä saa voimaa, jos tuntuu siltä, että ei jaksa uskoa syntejänsä anteeksi. Lisäksi ihminen on kokonaisuus ja tähän kokonaisuuteen kuuluu edelleen luomisen näkökulma. Monesti hyvä harrastus tai liikunta taikka vastaava vie ajatukset muualle ja kokee mielihyvää siitä, että saa tehdyksi jotain tosi tärkeää ja kivaa. Uskovien yhteydessä on voimaa: hakeudu raamattupiiriin, nuorteniltoihin, kirkkoon. Juttele ja seurustele paljon uskovien nuorten kanssa muutenkin. Ja muista: jokaisella meistä on meidän omat helmasyntimme. Jos toisella olisikin ehkä helpompaa jollain saralla, niin jossain muualla on taas hyvin paljon vaikeampaa. Siksi taistelu syntiä vastaan ei lopu koskaan, mutta silti on taisteltava! Anna sinä synnin aina viedä itseäsi lähemmäksi ja vielä vähän lähemmäksi Jeesusta. Makaa "Jeesuksen helmoissa" tuomittunakin syntisenä. Hän osaa armahtaa syntistä.

Kirkkojärjestyksen mukaan on kastettavalla lapsella tulee olla vähintään kaksi kummia. Niiden tulee olla "kristillistä uskoa" tunnustavia kristittyjä. Onko sinulla nyt läheisempää yhteyttä joihinkin paikallisiin kristittyihin tai esim. kansainvälisiin seurakuntiin. Helsingissä toimii iso (hyvä) seurakunta pastori Timo Keskitalon johdolla Ruoholahden kappelissa. Soita hänelle (numero löytyy puhelintiedustelusta 118!) ja kysy tarvittaessa lisää muista yhteyksistä.

Voit halutessasi kirjoittaa minulle().

Jotkut ovat jo eläissänsä kuolleita, koska he ovat Jumalan sanan hylätessään hengellisesti kuolleita. Pahimmassa tapauksessa nämä kuolevat sitten myös iankaikkisesti kadotuksen vaivassa. Jos he kuitenkin täällä armonajassa ottavat vastaan evankeliumin, niin he pelastuvat iankaikkiseen elämään.

Tarkkaan ottaen Luuk. 17:20-21 - johon kysymyksessä selvästikin viitataan - puhuu JUMALAN VALTAKUNNAN tulemisesta. Juuri se ei tule "nähtävällä tavalla" (eli fariseusten vaatimalla tavalla) vaan Jumalan valtakunta otetaan vastaan yksin uskon kautta.

Paluunsa yhteydessä Jeesus on saapuva varmasti näkyvällä tavalla ja kaikki saavat hänet nähdä. Silloin ei kukaan voi enää kääntyä ja tehdä parannusta. Armonaika on nyt! Pelastuksen päivä on nyt! Vielä on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä iankaikkiseen rauhaan, iloon ja autuuteen asti.

Samaa pelkoa ja ahdistusta tuntevat monet, monet muut. Minäkin. On aina äärimmäisen vakavaa luopua Jumalan sanasta. Seurauksia ei kukaan pysty hallitsemaan. Vaarana on, että sielut joutuvat iankaikkisesti kadotetuiksi. Hyvä, että tuot asian esille noin selkeästi kysymyksessäsi. Samaan ihmettelyyn liityn itsekin.

Kirkkohallituksen taannoinen kannanotto on - sen pohjalta, mitä olen siitä lehdistä lukenut - oikeastaan aika hyvä. Pääviesti on selkeä: keinohedelmöityksessä voi ja saa käyttää ainoastaan oman aviopuolison sukusoluja. Lapsella on oikeus "oikeaan isään". Ei ole oikein, jos keinohedelmöitystä tullaan käyttämään lesbojen ja yksinäisten naisten kohdalla.

Eurajoella on kristillinen kansanopisto, joka alkuaan on ollut rukoilevaisten opisto. Nykyisin se on kait osana heränneitten opistorengasta. En ole tällä hetkellä kylläkään varma, kuinka rukoilevainen profiili sillä on. Siellä on monenlaista kurssia ja toimintaa.

Lapsi olisi hyvä kastaa mahdollisimman nopeasti.

Muistaakseni Luther antoi ohjeeksi, että lapsi olisi hyvä kastaa viimeistään kahdeksantena päivänä syntymästä (vrt. vanhan liiton ympärileikkaus, joka suoritettiin kahdeksantena päivänä).

Muiden kysymysten kohdalla viittaan jälleen kerran rovasti Matti Väisäsen upeaan kaksiosaiseen kirjaan kasteesta. Hanki ne ja lue niistä!

Auttakaa muut nettailijat minua! Minä en osaa vastata. Sori.

En tiedä perusteluja. Olet mielestäni ihmettelyssäsi oikeassa.