Kysymykset
Kysymys 1123
Kysyisin raamatun teemasta joka liittyy omaisuuteen ja "mammonaan". VT tuntuu suhtautuvan omaisuuteen jopa melko positiivisesti tai ainakin neutraalisti, rikkaus tunnutaan esittävän lähinnä Jumalan siunauksena joka tulisi kiitoksella ottaa vastaan. UT sen sijaan tuntuu suhtautuvan tosi kriittisesti omaisuuteen ja mammonaan. Tässä vain joitan UT kohtia mm. Luuk.6:24, Jaak.5:1-3, Mark.10:21, 1.Tim.6:9-10, Luuk.12:33. On kohtia joiden perusteella voisi ajatella, että pelkkä rikkaana oleminen olisi syntiä ja väärin eli ongelma ei olisikaan pelkästään rahanhimo vaan jo se, että on (liikaa) mammonaa. Jeesus antaa jopa omaisuuden myymiskäskyn Luuk.12:33. En kuitenkaan ole käytännössä koskaan kuullut opetettavan, että meidän tulisi myydä omaisuutemme. Miten tämä asia tulisi ymmärtää? Onko rikkaus tai varakkuus sinällään väärin vai vain sydämen kiinnittyminen siihen? Voinko kiittäen ottaa Jumalalta vastaan myös omaisuuden jota on kertynyt, tietysti myös siitä myös eteenpäin jakaen? Ja mihin sitten rikkauden raja vedetään, taitaa olla niin, että länsimaiset kristityt ovat lähes kaikki rikkaita jos mittapuuksi otetaan koko maailman väestö.
Tuo Jeesuksen kehotus myydä omaisuus on annettu tietyssä hetkessä tietylle henkilölle. Sitä ei voi ilman muuta yleistää. Rikkauden vaaroista varoitetaan usein. Eikä vähiten vuorisaarnassa (Matt. 6:24-34). Silti Raamatussa on - kuten sanot - paljon esimerkkejä rikkaista, jotka ovat olleet hurskaita ja siksi koko elämällänsä halunneet palvella Herraansa, myös ja ennen muuta rahoillansa.
Kysymys 1122
Paljon kiitoksia vastauksista kysymyksiiin 1116 ja
1121. Vastaus ehkä
hiukan selvensi asiaa. Viittasit vastauksessa 1121
syntiluetteloihin.
Jäin vielä pohtimaan, että kun noissa syntiluetteloissa mainitaan kuitenkin sellaisiakin syntejä kuten vihamielisyys, riidat, kiukku, eripuraisuus, kateus ja ahneus. Eikö kristityt sitten konkreettisesti lankea näihin synteihin (uskoa menettämättä)? Vai koskeeko uskon menettäminen sittenkin vain syntiluettelossa olevia "pahempia" syntejä kuten aviorikosta tai varastamista?Tämän perustelu onkin sitten hankalaa kun samoissa syntiluettelossahan nuo kaikki synnit on mainittu ja kyllä taitaa olla, että kristityt kyllä syyllistyvät kiukkuun, eripuraan, kateuteen jne.
Anteeksi tämä toistuva kyseleminen samasta aiheesta mutta en vain ole saanut selkeää käsitystä tästä aiheesta.Tarkoitus ei ole millään lailla saivarrella tai vinoilla. Mutta siis opetetaan että kristitty on yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas mutta sitten kuitenkin on niin, että tiettyiihin synteihin kristitty ei voi langeta menettämättä uskoaan. Ja jos nämä tietyt synnit poimitaan syntiluetteloista niin kyllä minä ainakin sitten menetä uskoni aika usein koska kyllä minä varmasti vihastun, kiukustun, ahnehdin ja syyllistyn eripuraan kateuteenkin.
Ei tämä mitään saivartelua ole. Tärkeää pohtimista.
Noista paheluettelon synneistä: Niihin meistä jokainen syyllistyy, koska emme sydänjuuriamme myöten ole puhtaita Jumalamme edessä. Ja näin se on valitettavasti elämämme loppuun saakka. Kiusaava synti on kumminkin eri kuin hallitseva synti. Jos me puolustamme syntiä emmekä halua siitä luopua vaan hellimme sitä kuin "siiamilaista kissaa" sylisämme, niin siinä näkyy sydämen nurjuus. C.O.Rosenius kirjoittaa eräässä yhteydessä, että väliin me tunnemme itsessämme jopa rakastavamme syntiä. Sitten jos kristitty kysyy itseltänsä, että rakastaako hän sitä, että hän rakastaa syntiä, niin siihen hän kyllä vastaa, että "ei, en todellakaan vaan kärsin siitä ja mielelläni olisin synnistäni kokonaan vapaa". Siksi olipa synti mikä tahansa, jota me puolustamme emmekä halua panna pois (emme siis edes syntinä tunnustaa ja saada siitä anteeksiantoa), silloin me olemme langenneet pois armosta ja kadotuksen tilassa. Jotta emme pettäisi itseämme, on kristikunnassa (juuri nohin po. Raamatun jakeisiin vedoten) opetettu, että tietyt ulkonaiset synnit ovat selvänä todisteena sydämen kääntymättömyydestä ja uskon kieltämisestä. Niitä ei kristitty tee, jos hän kilvoittelee uskossa. Hän ei esim. uskon tilassa tapa ketään, ryöstä pankkia, kiroa Jumalaansa taikka elä avoliitossa tai irrallisissa suhteissa.
On hyvä myös torjua se harhakäsitys, että "kerran uskova, aina uskova". Jotkut nimittäin opettvat, että kerran uskoon tullut ei ikinä voi langeta pois uskostaan. Tekipä mitä tahansa. Tämä on väärää opetusta. Kyllä meillä on Raamatussa tästä pilvin pimein esimerkkejä. On Saul, Deemas, Salomo jne. Siksi tuo ns. on/off kristillisyyden kääntöpuolena voi olla vääränlainen (reformoitu) "aina uskossa, ei mitään hätää"-harha. Tämä on hyvä ottaa näissä pohdinnoissa myös huomioon.
Tärkeintä on kumminkin muistaa, että vain Kristuksessa (emme siis itsessämme) olemme kaikesta synnistä vapaat. Hänessä on meidän autuutemme keskellä syntikurjuuttamme.
Kysymys 1121
Kiitos vastauksesta kysymykseen 1116. Aihe on minulle
hankala.
Onko
siis olemassa joku raja millaisiin synteihin uskovainen ei lankea, tai jos lankeaa niin silloin ei itseasiassa olekaan uskossa (sillä hetkellä ainakaan)? Onko kyse ns. kuolemansynneistä? Pienemmät synnit ei siis karkoittaisi Pyhää Henkeä ja uskoa. Karkeat synnit karkottaa uskon, muttei kuitenkaan välttämättä Pyhää Henkeä lopullisesti/täydellisesti, koska ihminen kuitenkin saattaa katua (ja katumushan täytyy olla Pyhän Hengen työtä). Tulee tosiaan sitten väistämättä kuva jonkinlaisesta on-off uskosta.
Tästä herää myös kysymys, kolkutteli Pyhä Henki siis Juudaksenkin
sydämellä Matt.27:3?
Kyllä tuollainen raja on Raamatun
mukaan olemassa. Voimme lukea esim. sellaiset kohdat kuin
1. Kor. 6:9-11, Gal. 5:19-21 ja Ef.
5:5.
Samalla pysyy kyllä totena, että kristitty on koko elämänsä "samalla kertaa syntinen ja vanhurskas". Jos me olemme ja elämme tai suorastaan uimme "armon virrassa" tai "armon meressä", niin silloin armo on koko ajan meidän ympärillämme ja puhdistamassa meitä. Se ei ole "on-off" uskoa vaan täydellistä armoitusta ja autuutta, jonka turmeltuneina saamme uskon kautta vastaanottaa autuudeksemme Kristuksen tähden. Tähän saat turvata hädässäsi! Siksi ei tarvitse ajatella niin, että pienikin synnin liikahdus sisimmässäsi vie sinut heti armon ulkopuolelle ja kieltämään sen uskon, jonka olet lahjana saanut. Armon meressä puhdistut aivan koko ajan Kristuksen veren ansiosta. Jos taasen hylkäämme armon nousemalla pois armon merestä (kasteen puhdistavasta pesusta), silloin päädymme kieltämään Herramme ja ajaudumme synteihin ja saastaisuuteen.
Sain itse asiassa tästä samasta kysymyksestä ja vastauksesta ihan
justiinsa viestin, jossa todetaan minusta hyvin (pieni lainaus):
"Käsittääkseni uskossa oleva ihminen tekee syntiä, ja elää juuri mainitsemassasi jännitteessä uuden ja vanhan ihmisensä kanssa. Teen toista mitä tahdon jne. Mutta on eri asia, että sydämen asenne Jumalaa kohtaan muuttuu, ihminen kääntää Hänelle selkänsä, kovettaa itsensä ja jää syntiinsä elämään ja olemaan. Sellaisessa tilassa Pyhän Henki pakostakin jättää ihmisen, kun ei kerran "seura kelpaa". Mutta eihän uskovan ihmisen tarvitse elää jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa, jospa vaikka kuolee yllättäin niin että mielessä liikkuisi pahoja ajatuksia? (synnit kuka taitaa luetella jne)."
Elikkä tuossa jatkuvassa epävarmuudessa ei tarvitse elää, koska - kuten sanottu - saa nauttia armon virran puhdistuksesta koko ajan. Hyvä on kumminkin huomata, että kiinnittää katseen koko ajan Kristukseen, koska katsoessamme itseemme näemme syntiä, pelkästään syntiä ja mm. juuri nuo(kin) synnit, joihin monet Raamatun pyhät (Daavid sekä Pietari) ovat langenneet uskonsa (hetkeksi) kadottaen.
Turvaa siis Herraasi ja nauti hänen armonsa puhdistuksesta joka hetki. Siinä olet autuas (synteinesi kaikkinesi). Amen.
Kysymys 1120
Onko LSRY:ltä katkaistu tukia, kun tuo 50 % tukirenkaasi on kehitetty?
Tuo tukirengas on ollut voimassa
kauan, muistaakseni vuodesta 1996 lähtien. Sen tarkoituksena on kerätä
viran palkkauksesta johtuvat kulut. Ajatuksena on, että seurakunta
hoitaa paimenensa elatuksen kuten Raamattu kehottaa. Herännäislehdessä
julkaistu ilmoitus tuo tämän mahdollisuuden jokaiselle. Kenenkään ei
tietysti ole pakko antaa vaan mahdollisuuksiensa mukaan. Näin apostoli
kehottaa. Ks. 2. Kor. 9:7. Nykyisen
taloudellisen tilanteen
aikana
kaikki tuki on tarpeen ja tulee varmasti hengellisen työn tukemiseen. LSRY:n johtokunta vastaa keräyksestä ja sen varojen käytöstä.
"Iloista antajaa Jumala rakastaa."
Kysymys 1119
Eikö jotain ole pahasti pielessä siinä miten paljon kristillisiä kirjoja kustannetaan?
Raamattu riittää. Se todellakin riittää.
Raamattu riittää. Totta. Mutta kun Raamattu puhuu ja me otamme sen sanan vastaan, niin kyllä mekin puhumme sitä, mitä olemme kuulleet ja oppineet. Näin usko toimii. Aina. Joku puhuu saarnatuolissa ja joku toinen kirjoittaa postillan ja joku kolmas kirjoittaa meidän Herännäislehteen hartauskirjoituksen jne. Jos kukaan ei kirjoita mitään, jos kukaan ei puhu mitään, jos kukaan ei todista mitään, niin Jumalan pyhä Sana on tyhjän veroinen ja raukeaa tyhjiin.
Olen itse saarnannut hyvin paljon Raamatun ehdottomuudesta ja sen
lukemisen tärkeydestä. Se on tosiaan tärkeintä maailmassa. Mikään kirja
ei voi eikä saa korvata Jumalan omaa sanaa. Siksi Lutherkin toivoi,
että suurimman osan hänen kirjoituksistaan saisi polttaa. Silti on
päivän selvää, että jokainen, joka ymmärtää ja käsittää Raamatun sanan,
oppii kuten lapsi puhumaan ja kirjoittamaan sitä, mitä taivaallinen Isä
on opettanut. Totta kai kaikki on tarkistettava, että onko todella näin
kirjoitettu Raamatussa. Näin tekivät esim. Berean kristityt
(Apt. 17:11). Samoin kuuluu meidän tehdä.
Sitä varten meidän on tunnettava Raamattumme. Näin Jumalan seurakunta "toimii" sanaa kuunnellessa ja lukiessa. Tee sinäkin samoin!
Kirkkohistoriasta me tiedämme, että toisinaan ne, jotka haluavat (väärällä tavalla) korostaa Raamatun tärkeyttä, tekevät sen vain siksi, että saisivat esim. Lutherin kirjat ja opin pois kirkosta ja koko maailmasta. Sitten he kumminkin Lutherin haukuttuaan ja poltettuaan hänen kirjansa, täyttävät koko maailman omilla, ihan surkeilla kirjoituksillaan! Niitähän ei sitten muka kukaan enää saisikaan arvostella ...
Kysymys 1118
Hylkäsikö Jumala todella Jeesuksen ristillä niin, että Jeesuksella ei ollut yhteyttä Jumalaan Isäänsä? Miten tämä hylkääminen pitäisi ymmärtää? Ja miten tähän sitten sisältyy se, että Jeesus itse kertoi olevansa yhtä Isän kanssa jne. ja jos Jeesus itse oli Jumala?
Kuoliko ristillä Jeesus myös Jumalallisen luontonsa puolesta vai ainoastaan ruumiillisen luontonsa puolesta? Kuoliko ristillä siis Jumala ja jos niin miten on mahdollista, että iankaikkinen Jumala kuolee?
En löytänyt tähän oikeen mitään vastausta vaikka etsin eri lähteistä. Olisin kiitollinen vastauksesta ja raamatunpaikoista jotka voisi selittää asiaa.
Kyllä Jumala hylkäsi Jeesuksen. Niin on kirjoitettu. Niin se myös paikkansa pitää.
Jeesus joutui hylättäväksi meidän syntiemme tähden, jotta me emme joutuisi Jumalan hylkäämiksi. Tämä on autuaallinen vaihtokauppa: Jeesus meidän sijastamme! Me pääsemme vapaiksi ja lapsen asemaan ja tulemme autuaiksi uskon kautta.
Jeesuksen kuolema ja hylkääminen oli todellisinta totta. Hän oli tosi ihminen ja tosi Jumala. Vaikka Herra Jumala ei voi luontonsa puolesta koskaan kuolla, on silti oikein sanoa, että Jumala kuoli ristillä, koska jumalallinen luonto oli täydellisen todellisesti yhdistynyt ihmisen luonnon kanssa. Siksi Jumala tosiaankin kuoli, kun Kristus kuoli.
Jos sinulla on Biblia, niin katso sen asiarekisteristä kohtaa "Kristus". Siinä on kyllä perusteellinen selvitys tästä(kin) asiasta. Jos sinulla ei vielä ole Bibliaa, voit tilata tuon kirjan näiden nettisivujen kautta. Antoisia lukuhetkiä!
Kysymys 1117
Kysymykseen 1113 ja vastaukseen myös.!
Minä kiitän sinua rippipappini Timo tästä vastauksesta, jonka olit minulle kirjoittanut.
Olen todella tyytyväinen, että saan näin tehdä ja lukea Raamattuani
juuri niin kuin sinä minua neuvoit ja juuri niin kuin sinä minua olet
opettanut tekemään.
Jumala siunatkoon sinua uskossa ja sanansa kautta!
Kysymys 1116
Kysyisin asiaa joka on ajoittain vaivannut minua. Raamatussa kuvataan Jumalaan uskovia jotka lankeavat syntiin, esim. Daavid lankeaa haureuden syntiin ja uudessa testamentissa Pietari kieltää Jeesuksen.
Ilmeisesti luterilaisuudessa opetetaan (korjaa toki jos olen väärässä), että tälläiseen syntiin langetessaan Pietari ja Daavid ei ollut uskossa. Tästä herää minua vaivannut kysymys, onko uskovan elämä siis jonkinlaista on-off uskoivaisuutta. Kun lankean syntiin (ainakin karkeaan sellaiseen) en olekaan pelastavassa uskossa ja sitten kun onnistun syntikamppailussa vähän paremmin niin silloin taas olenkin uskossa. Tämä vaivaa minua siksi, että tämä johtopäätös kyllä vie tyystin pelastusvarmuuden syntiensä kanssa tuskailevalta kristityltä. Minun aikanihan voi päättyäkin juuri kun olen langennut syntiin ja silloin en pelastuisikaan. Tämä myös vähän vie sitä pohjaa pois, että kristitty on ihan todellisesti syntinen ja vanhurskas samaan aikaan, näinhän ei sitten olisikaan ainakaan jos lankeaa karkeaa syntiin. Ja kuka sitten määrittelee sen, että minkä synnin tehdessän ihminen pysyy uskossa ja minkä ei?
Lisäksi ainakin Pietarin kohdalla katumus näyttää alkavan saman tien kun kieltäminen on tapahtunut, kun Pietari puhkeaa itkuun. Oliko Pyhä Henki siis vain sen ajan pois Pietarista kun hän kielsi ja sitten Pyhä Henki taas heti palasi, koska ihminenhän ei käsittääkseni kadu ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Vai voiko olla kyse siitä, että Pietari vain lihan heikkoudesta johtuen kielsi vaikka usko olikin olemassa?
Tätä sivuaa myös kysymys, että oliko opetuslapset itseasiassa tosi uskossa Jeesuksen aikana vai saivatko he pelastavan uskon vasta Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä? Siitä herää taas outo kysymys, että miten ennen Jeesusta eläneet saattoivat uskoa jos Pyhä Henki ei ollut vielä tullut tähän maailmaan?
Pitkä kysymys ja voi kuulostaa sairartelulta, mutta tämä on ihan oikeasti minua vaivannut, koska mielestäni raamatun kokonaiskuva ei tue käsitystä tällaisesta on-off uskovaisuudesta.
Kyllä Pyhän Hengen työ sillä tavalla näkyy kristityssä, että hän ei voi uskossa ja Hengessä vaeltaessaan langeta sellaisiin synteihin, joihin Pietari kieltäessään Herransa peräti kolme kertaa ja Daavid rikkoessaan avion ja tapattaessaan Uurian. Molemmat saivat sitten armon palata takaisin. Pietarin itku ei vielä merkinnyt, että hän oli palannut takaisin uskoon. Ratkaisevaa on, että saa (armosta) uskoa synnit anteeksi. Usko ei ole yhtä kuin itku! Se on Herraan luottamista ja hänen anteeksiantoonsa turvaamista. Usein katumus on itkua ja murhetta synnin tähden, mutta usko on lohdullista ja riemullista anteeksiannon omistamista. Lisäksi Pyhä Henki kyllä voi vaikuttaa ja vaikuttaakin katumusta. Hän puhuttelee meitä ja nuhtelee synnistä. Siinä mielessä hän on kolkuttamassa sydämemme ovelle. Uskossa hän sitten asuu ja elää sydämessämme.
Kyllä opetuslapset uskoivat Jeesukseen jo ennen ristinkuolemaa. Siitä evankeliumit puhuvat toistuvasti, vaikka samalla kerrotaan meille avoimesti heidän heikosta ja jopa olemattomasta uskosta. Vanhan Testamentin pyhät uskoivat tulevaan Vapahtajaan ja Uuden Testamentin pyhät tulleeseen Vapahtajaan. Koska Pyhä Henki on jumaluuden kolmas persoona, on hän aina ollut olemassa ja eri tavalla vaikuttamassa pelastushistorian kulussa. Varsinainen Pyhän Hengen vuodatus tapahtui sitten helluntaina ja Hengen moninaiset vaikutukset tulivat ilmeisiksi.
Pelastusvarmuus perustuu Kristuksen täydelliseen pelastustyöhön.
Kun katsomme häneen, näemme hänen rakkautensa, joka pitää meissä yllä
uskon katsetta hänen puoleensa. Jos taas katsomme itseemme, näemme
sisimmäsäämme sen saman Pietarin, joka kielsi Herransa, ja sen saman
Daavidin, joka lankesi moniin karkeisiin synteihin. Näin se on. Emme
voi muuttaa tätä jännitettä täällä ajassa. Kun pääsemme taivaaseen, on
kaikki synti poissa. Nyt saamme nöyrtyä armollisen Jumalan
(lävistettyihin) käsiin ja turvata yksin ja ainoastaan häneen.
Kysymys 1115
Olen kohta 60v ukkopoloinen ja kysyisin seuraavaa. Hyvä vuosi sitten
erosin kirkosta. Syy: Suvullamme oli 1 hautapaikka tyhjillään; silti
isoäitini äidin hauta kaapastiin auki jonne äitini laskettiin. Kysyin
miksi näin tehtiin. Vastauksia oli vaikka kuinka ja että kun kyseiseen
kohtaan oli haudattu yli 50 vuotta sitten. Sanoinkin että tuo riittää
minulle ja eroan heti kirkosta.niin myös tein. Koska minä pidin sitä
jopa haudan häpäisemisenä. Kysynkin onko minulle helvetin portti auki
nyt.
Silti jatkan isoäidiltäni saamaa oppia. Ristin iltaisin käteni
kiitän päivästäni ja niin edelleen
En oikein itsekään jaksa ymmärtää, miksi seurakunta toimi tuolla tavalla. En tosin tunne kaikkia paikallisia yksityiskohtia, mutta eihän tällainen menettely ole mitenkään tavanomaista eikä suotavaa.
Mielestäni on hienoa saada lukea, että rukoilet ja kiität päivän avusta taivaallista Isää iltaisin. Jatka samaa! Ihanaa on kuulla myös, että haluat jatkaa isoäidiltäsi "saamaa oppia". Eli oletko uskomassa Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanasi? Uskon kautta Jeesuksen veren tuottamaan sovintoon me pelastumme. Siinä on autuuden tie. Silti on tärkeätä, että pääset kokemaan uskovien yhteyttä. Löytäisitkö jostain esim. raamattupiirin? Ja missä sinä voisit saada ehtoollisen? Yksi mahdollisuus olisi käydä jossakin kirkon sisällä toimivassa herätysliikkeessä, sen tilaisuuksissa. He järjestävät aina jossakin päin omia jumalanpalveluksia. Siellä on muitakin kirkosta eronneita. Tällaisia järjestöjä ovat esim. SLEY ja Luther-säätiö. Emme me myöskään rukoilevaisten parissa kysele, kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei. Se, joka tahtoo tulla ehtoolliselle, saa tulla. Ja aina on mahdollisuus liittyä takaisin kirkkoon ja sitä kautta "olla niin kuin ennen". Kehottaisin sinua rukoilemaan tämän asian puolesta ja kuuntelemaan, mitä Jumala tahtoo sinulle sanoa ja sinun tekevän. Onnea, siunausta ja varjelusta matkaan!
Kysymys 1114
Synti on syvimmiltään sitä, että vihaamme Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Eikö niin? Ja tämä synninturmelus on meissä pysyvä kuolemaan saakka. Tällaisten puolesta Jeesus kuoli.
Synnin syvin olemus on todella noin kamala kuin sanot. Kun Jumala sitten näyttää meille, siis juuri tuollaisille, kuinka hän silti on antanut oman rakkaan Poikansa puolestamme, niin tuon valtavan ja ihanan rakkauden tähden mekin opimme rakastamaan Jumalaa. "Me rakastamme, koska hän rakasti meitä ensin."
Kysymys 1113
Minua on vaivannut pitkään eräs tälläinen yksin kertaiseltakin
kuulostava asia, nimittäin Raamatun pakko lukeminen. Sanon nyt omasta
mielestäni, että minua ei "huvita" Raamattua lukea ainakaan pakko
lukemisella. Voinko tehdä niin sen asian suhteen, että luen sieltä sen
mitä ymmärrän ja Pyhä Henki valaisee ne mitä en ole ymmärtänyt.?
Vastausta sinulta odottaen eräs nuori kristitty.
p.s. Postilloja luen mielelläni ja niissä on se vahva valmiiksi pureskeltu hengellinen ruoka.!
Sairaalle ihmiselle ei aina maistu ruoka. Silti häntä kehotetaan syömään edes jotain, jotta hän tervehtyisi. Näin on myös sielumme sairauden kanssa. Asiaa ei tarvitse niinkään tarkastella jostakin pakon näkökulmasta vaan ymmärtää asia pikemminkin niin, että kyse on välttämättömyydestä. Sieluni tarvitsee hengellistä ruokaa enkä saa sitä mistään muualta kuin Jumalan sanasta ja sakramenteista. Mielestäni teet ihan oikein, kun kumminkin avaat Raamattusi, ja sen sana saa ravita sinua. Oikein kiva kuulla myös, että luet ja ravitset sieluasi muulla hengellisellä kirjallisuudella. Niin on hyvä. Raamattua ei tietysti voi korvata mikään muu kirja, mutta juuri tuota(kin) kirjaa luet. Jatka samaan tapaan. Suokoon Herra sinulle jokapäiväisen leivän, niin ruumiin kuin sielun puolesta.
Kysymys 1112
Kysymys 1110. Et tainnut ymmärtää ihan oikein. Meillä ei
ole
ainoastaan
varmaa pääsyä taivaaseen Kristuksen ansion kautta, vaan meillä on myös varma lopputaival taivaaseen siten, että Jumala varjelee meidät armossa perille asti, kun häneen turvaamme. Meillä on siis eternal security (ei tosin siinä muodossa, ettei uskosta voi luopua), iankaikkinen pelastusvarmuus. Onko vain liian hyvää ollakseen totta, että voit jo nyt olla varma miten sinun lopulta käy?
Kun Jumala antoi Jeesuksen kuolemaan puolestamme, niin miksei hän antaisi meille kaikkea muutakin? Kuinka paljon varmemmin Jumalan Pojan elämä on pelastava meidät kun sovinto on jo tehty. Me voimme olla jo nyt varmoja, että kestämme marttyyrikuoleman, kun turvaamme Jeesukseen. Vaikka uskosta voi luopua, niin se ei tarkoita ettemmekö voisi olla varmoja miten meidän lopulta käy. Omista siis itsellesi iankaikkinen pelastusvarmuus. Jumala on luvannut sinulle voimaa kestävänä pysymiseen raamatussa.
Kun ja vain kun katsomme Kristukseen, on pelastuksemme täydellinen ja varma. Koska Kristuksen työstä ei puutu mitään.
Katsoessamme itseemme ja nähdessämme kuinka usein lankeamme eri synteihin ja jopa petämme itseämme kuolleella aivouskolla, niin silloin on ihan terveellistä nöyrtyä rukoukseen ja turvautumaan sanassa ja sakramenteissa tarjottuun armoon, jotta säilyisimme autuaaksi tekevässä uskossa loppuun asti.
Kysymys 1111
Mieltäni on jonkin aikaa vaivannut kysymys siitä, mitkä kaikki synnit täytyy tunnustaa myös niille, joita vastaan on rikkonut? Mitä jos ei jostain syystä kykene tunnustamaan jotain syntiä toiselle, vaikka tietää/kokee tekevänsä myös siinä väärin?
Emme me voi tunnustaa koskaan kaikkia syntejämme. Niitä on enemmän kuin luetella taidamme. Mutta on ehdottoman hyvä käydä lähimmäisen kanssa sopimassa riitansa ja muut pahantekemiset. Se kuuluu niihin "parannukseen soveliaisiin hedelmiin". Emme voi antaa kenellekään mitään yleispätevää ohjetta, mitkä synnit on tunnustettava. Siitä omatunto Pyhän Hengen koulussa kyllä useimmiten muistuttaa. Asia on toisinaan sangen vaikeaa ja nöyryyttävää. Silloin saa pyytää Jumalalta apua ja muistella, kuinka Kristus on antanut minulle kaikki syntini anteeksi. Enkö silloin olisi halukas välittämään samaa hyvää mieltä toiselle, jota vastaan olen tahallisesti tai tahattomasti rikkonut ja se on satuttanut häntä?
Kysymys 1110
Onko vain liian hyvää ollakseen totta, että meillä on varma pääsy taivaaseen perille asti?
Siis Kristuksen ansion tähden uskon kautta. Se on juuri niin hyvää ja totta kuin olla voi.
Kysymys 1109
Nasiiri ei saanut juoda viiniä, eikä olutta. Onko tuolla perusteella absolutismi pyhempää ja parempaa kuin esim. kerran viikossa yhden alkoholiannoksen juominen?
Ei ole.
Kysymys 1108
Ajattelin tällaisen kehitysehdotuksen heittää: voisiko kysymyssivuille
laittaa sellaisetkin linkit lisäksi, että niistä pääsisi suoraan klikkaamalla jo ihan ensimmäisiinkin kysymyksiin. Kun nyt joutuu tuossa näpyttämään aina varhaisimman näkyvän kysymyssarjan kohdalta ja sitten taas seuravaan. Niin menee kauan ennekuin pääsee sinne varhaisimpiin kysymyksiin kun haluaisin niitä selata. Etenkin kun oma koneeni on hidas niin olisi joutuisampaa mennä vaikka siten että olisi edes linkit kysymykset 1-50 ja 51-100 jne.. Olisiko mahdollista??? Kiitos muutoin ihqusta palstasta!
Minusta hyvä idea. Välitetään tämä ehdotus eteenpäin. Tosin voit jo nyt saada alun kysymykset näpsäkästi esiin:
1) Klikkaa ensin joku "kysymyssarja" esiin.
2) Katso sitten se nettiosoite osoiteriviltä ylhäältä.
3) Se voi näyttää esim. seuraavalta
http://www.rukoilevaisuus.comhttps://lsry.fi/kysymykset/kysymys-1088
Korvaa tuo min-lukema tahtomallasi kysymysnumerolla ja nyt pääset
suoraan tahtomallesi kysymyssivulle. Näpskää, eikö totta?
Kysymys 1107
3 Mooseksen kirjassa puhutaan, että vietiin Jumalalle ruokaa uhrina. Söikö Jumala itse noita uhreja?
Ei syönyt. Jumalalle uhrataan parasta elikkä sitä, mitä me olemme häneltä saaneet. Ruokrauhri kertoo mm. että me saamme päivittäisen leivän häneltä ja että hän pitää kaikista tarpeistamme huolta. Sen osoituksena annettiin hänelle osa maan tuotteista uhrina.
Kysymys 1106
Kiitos Timo hienosta palstasta ja Rukiisesta sanasta. Mulla on asia,
joka vaivaa mieltäni. Olen osittain kasvanut Rukoilevaisuuden
vaikutuspiirissä, ja liike kiinnostaa. Mua vaan pelottaa että Jumala
rankaisee. Katson mielelläni mäkihyppyä televisiosta (Syntiäkö?) ja
mieleeni tulee väliin naisista asioita, jota poikamiehet tapaavat
ajatella. Olen joskus kuullut Rukoilevaiksuudessa vaikuttaineista
lakihenkisistä Tarnan pappisveljeksistä? jotka pelottelivat tavallista
kirkkokansaa, onko tämä totta? Pelottaa nyt, jos saan influenssan,
epidemia jyllää,tai tapahtuu jotain muuta ikävää, niin se on Jumalan
rangaistus. Rankaiseeko? Olen kohta psykoosin partaalla.En voi
poikamieheydelleni mitään, ja kun Jumala on luonut sukupuolten välille
vetovoiman, niin sitten Matt. 5:28
varsinkin
kesällä... Apua
Katsele ihan vapaasti mäkihyppyä
televisiosta. Sitä olen minäkin katsellut joskus silloin tällöin. Nyt
ei vaan Suomen miehet taida oikein pärjätä ...
Noista lakihenkisistä Tarnan pappisveljeksistä en tiedä mitään. Ei
ainakaan tämän päivän rukoilevaisseuroissa heistä ole tietoakaan!
Koska olet mies ja sinut on luotu sellaiseksi, tunnet vetovoimaa
vastakkaista sukupuolta kohtaan. Tämä kuuluu luomisjärjestykseen eikä
siinä ole sinänsä mitään pahaa. Eri asia on sitten, jos ja kun me
helposti rupeamme mielikuvituksessamme menemään sopivan taikka
sopivaisuuden rajan yli ja ajatuksissamme teemme huorin kohtaamamme
naisen kanssa (Matt. 5:28). Silloin on
pelkästään hienoa, jos saa armon
repiä itsestään irti tuollaiset haaveet, Niiden sijaan saa pyytää
oikeaa ja reilua ihmissuhdetta, joka perustuu molemminpuoliseen
kunnioitukseen, joka sitten voinee syventyä aina rakkaudeksi asti.
Ihanaa!
Kysymys 1105
Kysymys 1104
Miksi ihmeessä laitetaan seurakunnan nimeksi Pyhän Marian
seurakunta? Tai kirkolle Pyhän Olavin kirkko? Eiväthän he olleet sen pyhempiä kuin meistä kuka tahansa....tulee vähän henkilöpalvonnan makua. Niin ja aika paljon mielestäni luterilaisuudessa palvotaan Lutheria. Tekisi joskus mieli sanoa että hei haloo, Jeesus vai Luther?
"Ei nimi seurakuntaa pahenna, ellei seurakunta nimeä ..." Taikka miten se nyt meni. Pyhän Marian seurakunta - nimenä se on minusta ihan käypä. Maria kätki kaikki kuulemansa sanat Jeesuksesta omaan sydämeensä. Samoin kuuluu seurakunnan tehdä kuullessaan julistusta Jeesuksesta. Tarkoitus ei varmaankaan ole ryhtyä palvomaan Mariaa (taikka Olavia) vaan pitää menneitä pyhiä seurakunnalle annettuina esimerkkeinä ja esikuvina.
Luther itse toivoi, että hän ei koskaan peittäisi näkyvistä Herraa Jeesusta eikä hänen kirjansa estäisi lukemasta kirjojen kirjaa eli Raamattua. Hänen toiveensa ei kait aina ja joka paikassa ole kovin hyvin toteutunut.
Kysymys 1103
Mitä tarkoittaa "tunnustuksellistenkin" teologien puhe Marian ikuisesta neitsyydestä ? Kallistumista katolisuuteenko ? Tosin äsken kuulin erään vakavahenkisen pastorin sanovan, että oppia ei voi perustella Raamatulla.
Vanhastaan Mariasta on opetettu,
että hän oli "ikuinen neitsyt". Myös Luther ja monet luterilaiset isät
ovat ajatelleet näin. Ei tässä oikeastaan ole kysymys opista, koska
Raamatusta ei tuolle käsitykselle löydy ainakaan yksiselitteistä tukea.
Ajatusta voi olla vaikea saada sopimaan esim.
Matt. 1:25 kanssa yhteen.
Tästä asiasta lienee turha kiistellä. Mistään "katolilaisuudesta"
tässä ei ainakaan suoraan ole kysymys.
Kysymys 1102
Kiitos kovasti tästä palstasta. Lueskelin kysymyksiä ja vastauksia ilolla, kiitos rehellisyydestäsi! Haluaisin vielä kysyä enemmän papilloomaviruksen tartunnasta, vaikket lääkäri olekaan. Olen naimisissa ja olemme molemmat uskossa, kumpikaan meistä ei ole harrastanut esiaviollista seksiä. Voiko viruksen saada muuten kuin toiselta seksikumppanilta, eli voimmeko mieheni kanssa harrastaa seksiä huoletta ilman kondomia?
En tosiian ole lääkäri, mutta vastaisin tähän suoraan kysymykseesi yhtä suoraan: Teidän tapauksessanne ei mielestäni ole vaaraa. Hyvä on huomata ja tällä palstalla korostaa, että raamatullinen etiikka antaa erittäin hyvän (eli täydellisen) suojan sukupuolitaudeille. Se on parempi kuin mikään ehkäisyväline. Vaikka kondomi suojelee pääsääntöisesti (mutta ei sataprosenttisesti) eri taudeilta, se joka tapauksessa EI suojele sielun sairaudelta, jos harrastetaan irtonaisia ja avioliiton ulkopuolisia suhteita.
Tätä palstaa lukevat lääkärit voivat kommentoida kysymystäsi yhtä lailla. Julkaisen kommentit sitten ajallaan, jos niitä tulee.
Kysymys 1101
Voiko kristitty harrastaa judoa?
Siitä vaan. Mitään mahd. uskonnollisia seremonioita ei siihen saa liittää.
Kysymys 1100
Miten tarkalleen ottaen on, että jos on puhunut papille jostain
asiasta, niin saako pappi tehdä siitä saarnaansa anonyymin
esimerkkitapauksen? Jos ei halua kuulla omista asioistaan
saarnatuolista, niin pitääkö siitä älytä erikseen mainita papille?
Ei siitä tarvitse erikseen papille mainita. Sen pitäisi olla hyvin selvää muutenkin.
Ei sielunhoitokeskusteluja kuulu levitellä koko maailmalle.
Eri asia on, jos itse antaa luvan taikka jos on esim. itse asiasta puhunut myös julkisesti.
Kysymys 1099
Kirjoitit vastauksessa kysymykseen 1093: "Kaikkialla
siellä,
missä
Jumalan sanaa oikein julistetaan ja sen mukaisesti toimitaan ja
eletään, siellä vaikuttaa Pyhä Henki."
Kuinka kaltaiseni ei-kristitty voi tietää, missä noin julistetaan
ja toimitaan?
Lue vaikka se seuraavan vastauksen
raamattuviite. Joh. 8:31-32. Jeesus lupaa
kirkastaa itsensä ja
totuuden jokaiselle, joka etsii häntä ja totuutta sydämestään.
Jos tahdot löytää Jeesuksen, rukoile yksinkertaisesti seuraavin sanoin:
"Jeesus! Kiitos, että olet kuollut puolestani ja sovittanut minun syntini. Herra, en tunne Sinua vielä. Mutta tahtoisin, että Sinä kirkastaisit itsesi minulle. Auta minua löytämään elämääni aito totuus. Haluan etsitä sitä luotasi. Tue minua etsinnäsi. Amen."