Kysymys 1121
Kiitos vastauksesta kysymykseen 1116. Aihe on minulle
hankala.
Onko
siis olemassa joku raja millaisiin synteihin uskovainen ei lankea, tai jos lankeaa niin silloin ei itseasiassa olekaan uskossa (sillä hetkellä ainakaan)? Onko kyse ns. kuolemansynneistä? Pienemmät synnit ei siis karkoittaisi Pyhää Henkeä ja uskoa. Karkeat synnit karkottaa uskon, muttei kuitenkaan välttämättä Pyhää Henkeä lopullisesti/täydellisesti, koska ihminen kuitenkin saattaa katua (ja katumushan täytyy olla Pyhän Hengen työtä). Tulee tosiaan sitten väistämättä kuva jonkinlaisesta on-off uskosta.
Tästä herää myös kysymys, kolkutteli Pyhä Henki siis Juudaksenkin
sydämellä Matt.27:3?
Kyllä tuollainen raja on Raamatun
mukaan olemassa. Voimme lukea esim. sellaiset kohdat kuin
1. Kor. 6:9-11, Gal. 5:19-21 ja Ef.
5:5.
Samalla pysyy kyllä totena, että kristitty on koko elämänsä "samalla kertaa syntinen ja vanhurskas". Jos me olemme ja elämme tai suorastaan uimme "armon virrassa" tai "armon meressä", niin silloin armo on koko ajan meidän ympärillämme ja puhdistamassa meitä. Se ei ole "on-off" uskoa vaan täydellistä armoitusta ja autuutta, jonka turmeltuneina saamme uskon kautta vastaanottaa autuudeksemme Kristuksen tähden. Tähän saat turvata hädässäsi! Siksi ei tarvitse ajatella niin, että pienikin synnin liikahdus sisimmässäsi vie sinut heti armon ulkopuolelle ja kieltämään sen uskon, jonka olet lahjana saanut. Armon meressä puhdistut aivan koko ajan Kristuksen veren ansiosta. Jos taasen hylkäämme armon nousemalla pois armon merestä (kasteen puhdistavasta pesusta), silloin päädymme kieltämään Herramme ja ajaudumme synteihin ja saastaisuuteen.
Sain itse asiassa tästä samasta kysymyksestä ja vastauksesta ihan
justiinsa viestin, jossa todetaan minusta hyvin (pieni lainaus):
"Käsittääkseni uskossa oleva ihminen tekee syntiä, ja elää juuri mainitsemassasi jännitteessä uuden ja vanhan ihmisensä kanssa. Teen toista mitä tahdon jne. Mutta on eri asia, että sydämen asenne Jumalaa kohtaan muuttuu, ihminen kääntää Hänelle selkänsä, kovettaa itsensä ja jää syntiinsä elämään ja olemaan. Sellaisessa tilassa Pyhän Henki pakostakin jättää ihmisen, kun ei kerran "seura kelpaa". Mutta eihän uskovan ihmisen tarvitse elää jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa, jospa vaikka kuolee yllättäin niin että mielessä liikkuisi pahoja ajatuksia? (synnit kuka taitaa luetella jne)."
Elikkä tuossa jatkuvassa epävarmuudessa ei tarvitse elää, koska - kuten sanottu - saa nauttia armon virran puhdistuksesta koko ajan. Hyvä on kumminkin huomata, että kiinnittää katseen koko ajan Kristukseen, koska katsoessamme itseemme näemme syntiä, pelkästään syntiä ja mm. juuri nuo(kin) synnit, joihin monet Raamatun pyhät (Daavid sekä Pietari) ovat langenneet uskonsa (hetkeksi) kadottaen.
Turvaa siis Herraasi ja nauti hänen armonsa puhdistuksesta joka hetki. Siinä olet autuas (synteinesi kaikkinesi). Amen.