Pääkirjoitus 12/2025
Ei paraskaan ole hyvä – ei edes jouluna
Timo Laato, päätoimittaja
Vuosi on taas lähestymässä loppuaan, ja joulu on tulossa. Adventtina saamme hiljentyä odottamaan. Herramme ja Vapahtajamme syntyy meille auttajaksi. Mitä varten? Siihen kysymykseen rohkaisen antamaan rehellisen vastauksen. Totuushan on, ettei kukaan kelpaa iankaikkiseen onneen ja autuuteen monista yrityksistänsä ja ponnisteluistansa huolimatta. Ei paraskaan ole hyvä, ei edes jouluna. Jokainen jää syntiseksi. Tunnustimmepa taikka emme.
Jouluevankeliumi kuuluttaa, että Jeesus-lapsi on syntynyt sovittamaan meidän pahuutemme. Sitä ei tarvitse enää peitellä. Minkä yrität kätkeä jonnekin syvälle ajan virtaan, se ajautuu kuitenkin iankaikkisuuden rannalle viimeisen päivän sarastaessa. Mitään tehtyä et saa tekemättömäksi. Kysy vaikka omaltatunnoltasi. Jouluna saat kuulla, että Vapahtaja ottaa päällensä sinun syntisi ja sovittaa ne. Jo hänen seimensä muoto, nuo ristikkäin asetetut puut, kertoo sinulle tulevasta ristinpuusta, jolla vuotaa pyhä, kallis sovintoveri sinun edestäsi. Tekemäsi ei koskaan tule tekemättömäksi. Mutta kyllä se tulee anteeksi annetuksi! Vain sillä tavoin se tulee poistetuksi ja kokonaan hävitetyksi. Siksi me vietämme joulua.
Enkelit kehottivat paimenia kedolla iloitsemaan: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon!” Iloa tuotti, että Jeesus Vapahtaja oli syntynyt. Me saamme uskoa jumalattomuutemme anteeksi ”iloon, rauhaan ja vapauteen asti”. Se on sitä joulun lahjaa, jonka taivaallinen Isä tahtoo antaa meille lapsillensa palavasta rakkaudestansa. Tässä on varmasti sinun ja minun toivelahja niin tänä jouluna kuin tulevina jouluina aina uudelleen.