Kysymykset

Meidän ruumiimme on "Jumalan Pyhän Hengen temppeli". Sitä ei sovi turmella huonoilla elämäntavoilla eikä etenkään synnillä.

Jos Jumala olisi tahtonut luoda meidät ketjupolttajiksi, hän olisi muovannut päähämme savupiipun.

Viidennen käskyn yhteydessä käytetään eri verbiä
tappamisesta kuin esim. Mooseksen laissa, jossa joistakin synneistä määrättiin juuri
kuolemanrangaistus. Siksi ristiriitaa ei ole heprean kielessä. Se ei kumminkaan
välity suomalaiselle lukijalle.

Mooseksen laki kertoo siis sen totuuden, että synnin palkka on yhä kuolema
(Room. 6:23). Ennemmin tai myöhemmin. Vain Jeesus
kuoleman voittajana voi kuolemasta pelastaa. Sen hän on luvannut jokaiselle hänen
tykönsä tulevalle.

Vanha Testamentti kuvaa tapansa mukaan raa'asti tätä todellisuutta maailmassa.
Toisaalta Jumala antoi noille kansoille mahdollisuuden parannukseen. Hän
kirjaimellisesti odotti, kunnes heidän syntiensä mitta oli tullut täyteen. Vasta
sitten koitti tuomion päivä.

Yhä edelleen on näin. Aina rangaistus ei tule sodan kanssa vaan se voi yhtä
hyvin tulla jonkun muun katastrofin myötä. Esim. D. Wilkersson on jo 1970-luvulla
ennustanut, että Jumala on antava poikkeuksellisen rajujen myrskyjen riepotella New
Yorkia, koska se ei ole tehnyt parannusta. Nyt kun tuo hänen kirjoittama näky
tältäkin osin on jo toteutunut, on vaikea ajatella, etteikö kyse olisi
taivaallisesta hätahuudosta, jotta ei enää jotain pahempaa tapahtuisi. Tässä
yhteydessä voimme lukea Luuk. 13:1-5 ja antaa sen
kohdan puhutella itseämme.

Silti jo Vanhassa Testamentissa niin kuin Uudessakin on aina ja joka paikassa
nähtävissä, että syntejään armon ajassa katuva saa syntinsä anteeksi eikä Jumala
hylkää nöyrän huokausta. Siksi hän antoi meille Poikansa armoksi ja rauhaksi.

Tarkoittanet Akreniuksen virttä 178, jonka
säkeistössä 32 "rampa hyppää niin kuin peura"

(Jollei sinulla tai jollain toisella ole Akreniusta, voit tilata sellaisen
tilaussivun kautta.

Siinäpä sitä syntiä kerrakseen, mitä tuoda Jeesukselle. Hirveätä on tosiaan jumalattomuutesi. Ei käy kieltämän. Vähemmästäkin sitä joutuu helvettiin. Tunnistan sinusta itseäni. Ainoa toivo on saada armosta kaikki anteeksi. Muuta autuutta ei meille tarjota. Tässäpä on kuitenkin KOKO autuus, kun Jeesuksen veri puhdistaa.

Rukouksessa saamme pyytää hartaasti Jumalaa opettamaan meitä joka päivä enemmän ja enemmän. Hän opettaa meitä mielellään. Hän lisää meille nöyryyttä nöyryyttämällä meitä. Hän synnyttää pyhää pelkoa kätkemällä välistä armolliset kasvonsa, mutta taas ilmoittamalla ne meille Kristuksessa. Kun hiljalleen sokeat silmämme avautuvat näkemään hänen taivaallista hyvyyttään meitä sangen turmeltuneita kohtaan, se nostattaa meissä kunnioitusta häntä kohtaan. Että hän tosiaan viitsii nähdä vaivaa minun vuokseni. Että ei hän samalla mitalla anna takaisin. Kaiken tämän hän tekee Kristuksen tähden, joka piti kunnianaan ottaa sinun häpeäsi ja häpeämättömyytesi päällensä ja kuolla edestäsi ristillä.

Ei tietääkseni. Emme ylipäänsä tiedä, missä helvetti tai tuonela "sijaitsee". Raamattu ei meille kerro tarkkoja maantieteellisiä koordinaatteja. Helvetti on maailman menon "pohjat". Se kauhein paikka ja päätepiste, missä joku voi viettää ikuisuutensa. Siksi voi sanoa, että Jeesus uskontunnustuksemme mukaisesti "astuessaan alas helvettiin/tuonelaan" meni alimpaan paikkaan, mitä olemassa on koko universumissa. Muuta ajatusta siitä ei kannattane lukea.

Jumalan ilmoitus on ratkaissut jo tämän asian. Ei meidän kyselyt taikka ihmetykset. Toki me saamme kummastella, mutta sana seisoo vahvana. Ja kristitty ottaa Raamatun sanan todesta.

Myönnän, että helvetin ikuinen rangaistus on hirveä. Mutta kyllä myös rikos on mitä hirvein. Ajattele nyt! Jumala uhraa Poikansa, joka kärsii meidän syntiemme rangaistksen ja ottaa päällensä myös helvetin vaivat. Sitten hän tarjoaa tätä pelastusta ilmaiseksi ja joku ihminen ei ota sitä vastaan vaan polkee Kristuksen kalliin, suloisen sovintoveren jalkoihinsa. Onko tuolla synnillä mittaa, onko määrää? Syystä voimme kauhistua rangaistuksen suuruutta ja kestoa, mutta se kertoo ennen muuta rikoksen törkeydestä ja sen hävyttömästä irvokkuudesta. Mikä olisi ylipäänsä tarpeeksi kova ranagistus sille, joka häpäisee Jumalan Pojan veren? Haluaisin kuulla tähän vastakysymykseeni vastauksen niiltä, jotka pitävät helvettiä osoituksena Jumalan järjettömyydestä. Joskus voisimme pohtia asiaa myös ikään kuin Jumalan näkökulmasta, eikö totta?

Toisissa teksteissä tuo kohta, toisissa ei. Siksi sulkeet taikka se puuttuu kokonaan. Tuo jae nousee yhteydestänsä ja alleviivaa sitä, mitä tekstikokonaisuus tahtoo sanoa. Olipa tuo jae sitten alkuperäinen tai ei, se ei oikeastaan lisää mitään eikä poista mitään. Se sanoo julki sen, mikä on tekstin varsinainen sanoma taikka sisältö.

Ei haittaa ollenkaan: Rukoile vaan lyhyesti ja usein. Olisi hyvä, jos usempi kristitty rukoilisi useammin - vaikka lyhyemminkin.

ADHD ei välttämättä estä "täysillä elämistä" - ellei itse anna sen hallita itseänsä. Jotenkin ajattelisin, että sen valtavan energian sinussa voisi pikku hiljaa opetella kääntämään johonkin, jossa sen "hyödyt" pääsevät oikeuksiinsa. Raamatun lukemisessa (jota varmaan tarvitset) auttaa niin ikään pienet annokset. Taikka ottaa "päivän tunnussanan" tai jonkun lyhyen hartauspätkän. Mutta on kai selvää, että ADHD on myös hyvin kuluttavaa, kun ei pysty koskaan oikein hiljentämään vauhtia.

Auttaisiko, jos pääsisit johonkin "vertaistukiryhmään" ja siellä saisit kuulla toisten kertomuksia omasta ADHD:stä ja sen kanssa elämisestä, niin iloista kuin suruista? En tiedä, kyselen vaan.

Yhdestä asiasta saat olla varma: Jeesus on kasteesi yhteydessä luvannut olla kanssasi. Hän, "läpi taivasten kulkenut Herramme", pysyy kyllä sinun vauhdissasi mukana, missä ikinä kuljetkin tai juokset. Hänen armonsa runsautta toivotan sinulle.

Joo. Niissä on pieniä eroja. Jossain tekstissä on esim. "Jumala", joissakin "hän". Joskus "me", toisissa "te". Tosi harvoin niissä on isompia eroja. Tuolloinkin nuo erot useimmiten rikastuttavat asian ymmärtämistä. Jumala on johtanut historian niin, että yhä edelleen meilllä on selkeä ja varma käsitys hänen sanastaan.

Toivottavasti olet saanut jo vastauksesi. Ihan
jokaista esitettyä kysymystä en päästä "läpi". Koskee se sitten mitä tahansa asiaa. Silloin on lähinnä kyse kysymyksistä, jotka ovat melkein metrin mittaisia tai kysyjä itse ei ota esittämäänsä kysymystä vakaasti tai vakavasti. (Toisinaan kysyjä itse toivoo henkilökohtaista palautetta antaen yhteystietonsa.)

Mistähän kirjasta olisi kyse? Joskus olen tainnut mainita Lutherin kirjan "Häälahja". Siinä uskonpuhdistaja käsittelee avioliittoa ja siihen liittyviä kysmyksiä ja vaikeuksia.

Joskus olen maininnut myös Walter Trobischin kirjan, jonka otsikko taisi olla jotain "Se tuntuu niin ihanalta" tai sinne päin.
Nappaako näistä mikään?

Palataan vielä noihin kysymyksiin ja vastauksiin.
Ehkä keskustelun vaikeus piilee siinä, että meissä syntisissä ihmisissä harvoin on joku asia sillä tavalla puhdasta, että siihen ei sekoitu
jotain likaista ja väärää. Otetaan vertailun vuoksi toisena esimerkkinä viha. Raamattu antaa luvan vihastua
(Ef. 4:26). Siksi emme ikinä saa
väittää, että viha sinänsä olisi synti. Raamattu sanoo myös, että Jumala vihastuu joka päivä
(ks. Ps. 7:12 v.33/38 käännöksen mukaan). Silti
hän ei tee syntiä. Me taas vihastuessamme harvoin olemme syntiä tekemättä jossain mielessä. Meidän (ehkä sinänsä) "puhtaaseen" vihaan
sekoittuu niin helposti kostoa, katkeruutta taikka muuta sellaista. Jos tätä soveltaa nyt kysymykseen meidän seksuaalisuudestamme, niin
voimme sanoa, että "seksuaalisuus" on sellaisenaan Jumalan luoma eikä synti. Jumala keksi seksin eikö saatana, joka vaan väärinkäyttää
Jumalan luomaa. Nyt kuitenkin syntiinlankeemuksen jälkeen meidän puhtaaseen seksuaalisuuteen sekoittuu himoa, likaisia ajatuksia, seksin
väärinkäyttöä jne. Se on pahasta. On silti äärimmäisen tärkeää, että emme koskaan suhtaudu seksuaalisuuteen sinänsä torjuvasti tai väheksyen.
Se asenne johtaa usein täysin vastakkaiseen suuntaan. Ihminen ei kykenekään kieltämään loputtomasti omaa seksuaalisuuttaan ja jossain
vaiheessa se murtautuu esiin ja usein täysin väärällä tavalla. Hengellisyydessä on menneinä vuosisatoina tarpeeksi tehty tässä virheitä. On
luultu, että ollaan tosi hengellisiä tai jumalisia, kun mennään pidemmälle kuin mihin Jumalan sana antaa luvan. Emme saa poistaa Raamatusta
mitään, mutta emme me saa myöskään lisätä siihen mitään.

Siis se, minkä Jumala on luonut, on hyvää. Sitä emme saa olla halveksimassa tai vähättelemässä. Sitten taas se, mikä meistä itsestämme ja
sydämestämme lähtee, se on synnin myrkyttämää. Luetaan esim.
Mark. 7:21-23. Ja sitä on vuorisaarnan mukaan toisen himoitseminen, mihin
kysymyksessäsi viittasit.

Oikein hyvä. Itse asiassa tämä, mitä kerrot, sisältyy vastauksen kohtaan (siinä loppupuolella),jossa sanotaan: "Toivon, että myös puolisosi voisi tarvittaessa ottaa osaa pohdintaan." Riippuu nyt kumminkin myös puolison asenteesta ja halukkuudesta. Jokainen ei välttämättä ole valmis tällaiseen - eikä siihen silloin kannata toista pakottaa. Asiasta voi keskustella siinä tapauksessa oman sielunhoitajan kanssa. Tämä siis siinä tapauksessa, ettei kyse nimenomaan ole suoranaisesta syrjähypystä.

Joissain tapauksissa voi olla kuitenkin hyvä ottaa puoliso mukaan pohdintaan siitä syystä, että hän voi antaa palautetta ja toimia ikään kuin (rakastavana) kontrollina. Olen pannut merkille, että joillekin luonnetyypeille on hyväksi, että he tietävät toisenkin tietävän ja seuraavan tilannetta (ilman että ryhtyy salapoliisin virkaan). Näin katoaa salamyhkäisyys, ehkä mahdollinen yritys petokseen tai valehteluun. Siitä on silloin hyötyä, kun se tehdään avoimuuden ilmapiirissä, toista tukien eikä syytellen ja haukkuen.

Kiitos kommentista.

Esikoislestadiolaisilta on tulossa Raamattu, jossa vuoden 33/38 ja vuoden 1776 käännökset ovat rinnakkain. Se auttanee ymmärtämään ja sisäistämään niitä kohtia, jotka kielellisen vaikeuden takia ovat hämärämpiä. Jos olen ymmärtänyt oikein, tuo painos voisi olla jo jouluksi saatavilla. Nyt ainakin joillekin nuorille hyvin vanha suomi tuottaa vaikeutta. Siksi tällaisesta projektista saa apua melko pian, kun painos valmistuu ihan kohta.

Kiitos avoimesta kysymyksestäsi. Uskon, että vastaavaa tapahtuu ja on tapahtunut muillekin. Siksi on tosi hyvä, kun puhut asiasta. 🙂

Heti alkuun sanoisin, että on tarpeen muistuttaa itselleen tärkeä perusasia: Vahvakaan tunne ei ole meissä mikään sellainen voima, jota meidän on pakko totella. Etenkin länsimaissa tämä tahdotaan tai taidetaan unohtaa toistuvasti. Ajatellaan, että tunnetta ei ikään kuin voi hallita. On välttämätöntä noudattaa sydämen ääntä tai sisintä haluaan. Ns. toteuttaa itseään vapaasti. Tämän ei ole pakko olla näin. Tunnetta voi hallita. Voi ottaa vastuun perheestä ja lapsistaan ja miehestään sekä lisäksi työstä, kodista ja suvun perinteistä. Et voi ihastumisen tunteillesi juurikaan mitään. Ne tulevat, kun ovat tullakseen. Pidät toisesta. Sillä siisti. Mutta sinun ei ole pakko antautua tunteen vietäväksi ja rikkoa elämässä kaikki tähänastinen. Sinun kannattaa myös miettiä rauhassa, miksi olet toiseen mieheen niin "kalleellaan". Usein me ihastumme toisessa johonkin odotukseen, toiveeseen, unelmaan, jota omassa elämäsämme kaipaamme ja jonka luulemme löytävän toiselta. Tuollaisessa hetkessä sitä luulee, että toinen mies (tai toinen nainen) on vastaus kaipaukseeni, vaikka tosiasiassa me olemme rakastuneet omaan unelmaamme tuon toisen toimiessa sen heijastumana. Useimmiten kannattaa antaa ajan kulua ja antaa lumouksen mennä menojaan. Sitten kykenee näkemään asian toisessa valossa ja tekemään ratkaisun Jumalan sanan valossa, rukouksen voimassa ja koko perheen tilannetta huomioiden. Mielestäni häpeän tunne on terve tunne sinussa. Tajuat selvästi, että antautuminen tunteen vietäväksi saisi sellaista tuhoa aikaan, josta kärsisivät monet muut. Käsität perheen pyhyyden ja koskemattomuuden. Toisaalta sinun ei ole tarvis tuntea häpeää tällaisesta siinä mielessä, että olisit jotenkin poikkeava ja täysin ainutlaatuinen tapaus. Näitähän juttuja on ja tapahtuu jatkuvasti. Ongelmaksi ne muodostuvat silloin, kun ihmiset käsittämättömällä tavalla pitävät tuota ihastumisen tunnetta jonakin pakonomaisena olotilana, josta ikään kuin ei koskaan pääse irti, ellei sitä noudata ja sen vietäväksi antaudu. Se on ehkä perusvirhe tämän päivän monen ihmisen ajattelussa. Vastapainona kannattaisi panostaa oman suhteen syventämiseen niin puolisoaan kuin lapsiaan kohtaan. Mikäli pääsee mahdollisesti tätä kautta löytämään sellaisia kipupisteitä, jotka altistavat itsesi toiseen ihastumiselle, niin oikein hyvä. Asioiden oikea tiedostaminen auttaa samalla ratkaisemaan niihin liittyvää tunnekuohua. Toivon, että myös puolisosi voisi tarvittaessa ottaa osaa pohdintaan. Varmaan hänellä on joitain odotuksia sinun suhteesi. Jos puolisoiden suhde syvenee ja avautuu enemmän, niin lopputuloksena usein saattaa olla entistä tyydyttävämpi ja kauniimpi suhde.

Kiitos vielä tosi paljon kysymyksestäsi. Toivotan sinulle ja koko perheellesi sydämestäni Jumalan runsasta siunausta.

Jokainen synti meissä pakottaa meitä Jeesuksen luokse. Erityisesti helmasyntimme nöyryyttävät meidät ja auttavat meitä näkemään, että emme missään vaiheessa kasvassa "armosta ulos". Jos kasvamme, niin menetämme iankaikkisen autuutemme omaan yrittämiseemme.

Ennen muuta saat jälleen uskoa kaiken anteeksi. Nimeltä mainitut ja nimeltä mainitsemattomat synnit. Jeesuksen kalliissa veressä. Ole vapaa omantuntosi syytöksistä.

Synnin välttämistä on se, että emme ehdoin tahdoin "herkuttele" sillä, mistä lihamme (= turmeltu luontomme) pitää. Kannattaakin miettiä, voisiko luopua elämässään jostain, joka vie enemmän ja enemmän eroon Jumalasta. Paljon auttaa myös, jos saa "suunnata" energiansa muuhun ja luvalliseen. Hyvä harrastus ja liikunta on erinomainen tapa siirtää ajatukset luvallisiin. Kannattaa ottaa ihminen kokonaisvaltaisesti. Ihmisyyteen kuuluu hengellisyyden lisäksi myös luomisen todellisuus. Seksuaalisuus on osa tuota luomisen todellisuutta. Se kuuluu kohdata sellaisena. Ei siis jonain "uskonnollisena rasitteena".

Voit hake käsiisi myös Walter Trobischin kirjan: "Se tuntuu niin hyvältä." (tai jotakin siihen suuntaan otsikko). Se kirja puhuu tästä asiasta oikein hyvin.

Hyvä! Huomaat, kuinka synti turmelee parhaimmankin sinussa. Et voi millään hankkia itsellesi Jumalan mielisuosiota. Tässä tilanteessa tuo kaikki pahuutesi ja myös hyvään pyrkimisesi syntinä Herralle. Hän on luvannut kantaa sinua. Hän on jo antanut sinulle synnit ja kaikki puutteesi anteeksi. Kaadu rauhassa! Kaadu Jumalan armon ja rakkauden syliin.

Tuttu tuntemus. Lue Raamatusta
Sef.3:17 ja tällä kertaa 1933/38
käännöksen
mukaan. Se puhuu
sinusta ja sinun tapauksestasi.

Tällainen kokemus on pakottanut sinua lähemmäs Herraa, entistä
enemmän huutamaan hänen puoleensa ja etsimään hänen kasvojaan. Lopulta
tulet näkemään, että suurinta onkin hänen (äänetön ja hiljainen)
läsnäolonsa ja rauhansa, joka ei lainkaan perustu siihen, mitä sinä
olet. Se rauha käy tosiaan yli ymmärryksen, vieläpä yli kaiken
ymmärryksen (Fil. 4:7). Se on armoa, sulaa
armoa
sinusta ja sinun etsinnästäsi riippumatta.

Mene tämän sivustomme haku-sivulle ja rastita kohta "muu sivusto". Kirjoita hakukenttään "ehkäisy" ja lue jo annetut vastaukset. 🙂

Ensin on hyvä korostaa, että seksuaalisuus on Jumalan luoma kaunis asia. Seksin keksi Jumala, ei Saatana. Hyvä muistaa! Ylilyönnit ja väärät tavat toteuttaa seksuaalisuuttaan on sielunvihollisen omaa keksintöä. Ne on hylättävä.

Seksuaalisuus on tarkoitettu jaettavaksi toisen ihmisen kanssa.
Itsetyydytys on osoitus siitä, että ihminen yksinäisyydessään ei pääse
toteuttamaan tätä luomisen hyvää tarkoitusta. Siksi se myös usein
synnyttää sellaista tuntoa, että ihminen ei koe täytymystä
harrastaessaan itsetyydytystä. Jeesus kieltää vuorisaarnassa jopa
huoruuden harjoittamisen sydämessä
(Matt. 5:27-30). Hän varoittaa
samassa yhteydessä käden ja silmän viettelevästä vaarasta. Siksi on selvää, että itsetyydytys ei ole hänen tahtonsa täyttämistä.

Ylilyöntejä tapahtuu kaikkialla. Myös ja jopa kirkossa. Mielestäni viimeaikainen keskustelu osoittaa, että väkivalta halutaan kitkeä pois jääkiekosta. Se on hyvä. Se kertoo, missä mennään. Siksi ei tällaisten yksittäisten tapausten pohjalta ole mitään syytä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Periaatteessa on. Rooman valtakunnassa se oli käytössä. Room. 13 sanoo, ettei esivalta kanna miekkaa turhaan. Paavali ei ainakaan siinä yhteydessä kristisoi tuota puolta lainsäädännössä. Sitten ihan eri asia on, miten tänään moderni yhteiskunta haluaa asian ratkaista. Mitään käskyäkään Raamatusta ei löydy, että nyt olisi ihan pakko saattaa kuolemanrangaistus voimaan.

Ks. kysymys 1129.

Tässä on hyvä pitää mielessä, että elävä usko tuo aina mukanansa uskon teot. Usko rakastaa, koska usko omistaa Kristuksen, joka on rakkaus. Välillä Raamattu tarkastelee koko asiaa uskon seurausten kannalta, jotta ihminen ei pettäisi itseään kuolleella & väärällä aivouskolla. Kun taas puhutaan minun pelastumisestani juuri tässä ja nyt, puhutaan uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta.

Usko yksin omistaa Kristuksen ja siksi pelastus on uskon kautta. Ja armosta. Näin lyhyesti tästä.

Lihavuuden syyt ovat - kuten tiedät - moninaiset. Yleisin syy on liika ravinnon saanti ja vähä liikunta. Mutta monesti lihavuus on jonkun sairauden, masennuksen, lääkkeen tai esim. aineenvaihdunnan häiriön seurausta. Aikamme kulttuuri ihannoi liiallista hoikkuutta ja asettaa siten epätodellisia kauneusihanteita nuorille. Monissa paikoissa (esim- Lähi-Idässä ja Intiassa) kauneusihanne on melko lailla toisenlainen. Terveydestä kannattaa tietysti pitää hyvää huolta aina. Siksi voisi olla hyvä jutella vaikka koulussa oman kouluterveydenhoitajan kanssa, jos sinulla on häneen luottamusta ja koet sen hyväksi. (Mihinkään kovin radikaaliin muutokseen ei mielestäni ole syytä. Pienet muutokset tuottavat pitkäaikaisen, kestävän muutoksen. Liiallinen yrittäminen johtaa nuorella hyvin helposti anoreksiaan, jolta haluaisin sinun kokonaan välttyvän.) Voisitte terveydenhoitajan kanssa pohtia, mikä olisi juuri sinun tapauksessa tarkoituksenmukaisinta. Muista lisäksi, että Jumala ei pilkkaa ketään: ei synnin eikä epäonnistumisen eikä myöskään painoindeksin takia. Hän rakastaa ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet!

Sunnuntai on sekä pyhä- että lepopäivä. Pyhäpäivä kuuluu pyhittää Jumalan sanalla. Lepopäivään kuuluu lepo ja virkistys. Joillekin se voi merkitä esim. luonnossa liikkumista tai muuta liikuntaa. Siksi sunnuntaihin kuuluu kirkossakäynti (tai vastaava). Kaikki muu luvallinen ei saisi tulla sanankuulon ja -oppimisen esteeksi (ei sunnuntaina eikä arkena).