Kysymykset

Kreikan alkuteksti on lyhyt, naseva ja ytimekäs. Se mahdollistaa eri käännöksiä ja eri käännökset johdattavat ihmisten mieliin eri tulkintoja ja selitysyrityksiä. Joulun evankeliumissa on tärkeätä huomata, että Jeesus-lapsi on joka tapauksessa annettu aivan koko maailmalle, ei vain joillekin valituille. Myös Jukka Thurén ottaa tämän puolen vahvasti esille. Sitten on tosiasia, että se sanoma, joka on tarkoitettu iloksi koko maailmalle, on tarkoitettu uskon kautta vastaanotettavaksi. Vasta siinä yhteydessä pääsee todella kokemaan, mitä merkitsee olla Jeesuksen oma ja Jumalan rakkauden kohteena. Silloin toteutuu kouriintuntuvalla tavalla tämä joulun sanoma. Joten sanoisin, että molemmat korostukset on syytä pitää mielessä. Jumalalla on tosiaan hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan ja erityisesti sitten niitä kohtaan, jotka ottavat vastaan joulun lapsen Herrakseen ja Vapahtajakseen.

Jos tarkoitus on jotenkin matkia ehtoollista, niin ei tuommoinen omatoiminen "huit hait hapeli"-toimitus ole minkään arvoinen. Se on päinvastoin vahingoksi. Ehtoollinen on tarkoitettu kaikille, koko seurakunnalle yhteisesti nautittavaksi. Ei yksikään, joka kilistelee viinilasia leivän kera, nauti ehtoollista. Muuten on oikein nauttia hyvästä ruuasta ja kiitollisena vastaanottaa se Herraltamme ja Hyväntekijältämme.

Jokainen ihminen on vastuussa elämästään (kuinka sen elää). Siinä on vastuuta kerrakseen. Yhtä lailla me voimme kysyä, kuinka olisi Jumalan tahto, että lapsia (tai puolisoa) hakataan hänen tahtonsa vastaisissa suhteissa (tai muussa yhtyedessä). Näille (ja monille muille) kysymyksille ei ole loppua. Sen me voimme sanoa suoraan, että ei se ole lapsen vika, että hän on syntynyt maailmaan. Ei, vaan se on joka tapauksessa suurenmoinen lahja ja etuoikeus, kun saa elämän lahjan. Jumalalla on jokaista varten suunnitelma. Hän voi ja tahtoo auttaa jokaista lasta löytämään elämän tarkoituksen ja mielekkyyden. (Raamatussa ja historiassa on monia esimerkkejä siitä, kuinka lapsi on kaikista rajuista olosuhteista huolimatta ns. onnistunut elämässänsä erinomaisesti.)

Me olemme joka hetki perisynnin turmelemia syntisiä. Väliin tämä turmelus ilmenee meidän elämässä lankeemuksen kauheutena. Jos ja kun kristitty syntinsä kanssa hakee turvaa ja armoa Jeesukselta, ei Herramme ja Vapahtajamme halua hylätä ketään, joka hänen luo tulee taakkoinensa. Siinä on turva tuomiopäivänä.

Kun Jeesus kerran palaa takaisin, hän löytää minut itsessäni joka tapauksessa syntisenä, perisynnin turmelemana. Se olisi riittävä syy hylätä minut. Mutta jos turvaa Kristuksen rakkauteen, siinä saa kokea, kuinka hyvä Herramme on häneen turvaavilleen.

Jae löytyy Matt.
6:22. Siinä
yhteydessä puhutaan ahneudesta elikkä mammonan palvelemisesta. Silmä kiinnittää katseen helposti siihen, mikä on näkyvää ja näyttävää. Ei ole loppua silmän pyynnölle. Aina vaan enemmän ja enemmän. Lisää ja lisää. Usein maallinen rikkaus & omaisuus koetaan vielä erityisenä "Jumalan siunauksena". Kumminkin Jeesus tässä varoittaa, että kyse voi olla kaikesta muusta, mutta EI ainoan, elävän Jumalan palvelemisesta. Ihminen luulee, että on palvomassa Jumalaa ja kokee hänen erityistä siunaustaan, mutta on itse asiassa palvomassa epäjumalaansa, mammonaa. Pimeydessäkin on sitä pimeämpää, jos luulee keskellä pilkkopimeää olevansa valossa ja valkeudessa. Ihmisen eksymys on suuri! Raha sokaisee ja kerta kaikkiaan sokeuttaa. Ihminen ei enää näe mitään. Hänen sokeutensa on kaksinkertainen. Silmä on "pimeä" ja ihminen itse pimeydessä. Kuinka suurta on siis pimeys.

Jeesus on sanonut sen puhuessaan lopun ajoista. Lue Matt. 24:28. Se on vertaus lopun aikoina toteutuvasta tapahtumaketjusta. Kuten kotkat haistavat raadon hajun kaukaa, samoin viimeisinä päivinä on maailman haaska houkutteleva paikalle kaikenlaiset raadon syöjät. Lopulta se kaikki joutaa tuomittavaksi, kun Ihmisen Poika kerran palaa kirkkaudessaan takaisin.

Ei kyse ole läheskään aina siitä, että ei uskota
tarpeeksi. Usein Jumala sallii monenlaista, koska kuitenkin elämme synnin js synnin
seurausten maailmassa. Väliin Jumala tahtoo, että olemme "heikkoja ollaksemme
väkeviä". Lue esim. 2. Kor. 12:1-12. Kärsimyksellä voi
olla joku tarkoitus, joka auttaa meitä elämässämme eteenpäin tai avaa silmämme
näkemään sellaista, mitä emme huomaisi ilman että joku sinänsä ikävä asia kohtaa
meidät. Raamatun opetus asiasta löytyy useasta kohdasta. Ei vain yhdestä paikasta.
Siksi Herran antama esimerkki sinapinsiemenestä ei sovellukaan ihan jokaiseen tapaukseen.

Jeesus opetti avioliiton pysyvyyttä
luomisjäejestyksen pohjalta. Esim. Matt. 19. Se on siinä.

(Nuo kaksi poikkeusta, jotka mainitset, on syytä pitää mielessä.)

Evoluution tieteellinen pohja on valitettavasti tosi surkea. Siis kun puhutaan makroevoluutiosta (ei mikroevoluutiosta). Lehdessämme olen asiasta kirjoittanut pidempää opetusta. Tässä yhteydessä tämä ei ole mahdollista enkä muutenkaan halua kysymyspalstaa miksikään "juupas-eipäs"-nyrkkeilykehäksi.

Nykyaikana on yhä enenevä joukko tiedemiehiä, jotka puoltavat mm. "intelligent design" ("älykäs suunnitelma")- ajattelua. Evoluutio on pohjimmiltaan ateistinen järjestelmä. Joten sen ristiriitaisuus Raamatun kanssa tulee esiin jo alkumetreistä alkaen. Monet uskovat ovat yrittäneet sovittaa evoluution teistiseen maailmankuvaan. Se on sinänsä ihan hyvä yritys. Mutta vaikeaa. Evoluution näkee esim. kuoleman elämän kehityksen kulkuun myönteisesti vaikuttavana. Sen kautta uudet ja paremmat sukupolvet kasvavat. Näin sitten joskus ihminenkin on syntynyt mukaan historiaan. Raamatun mukaan kuolema tuli kuitenkin vasta synnin seurauksena ja ennen ihmisen luomista kuolemaa ei ollut. Siksi ihmisen kehitys ihmiseksi on Raamatun näkökulmasta sulaa mahdottomuutta vuosituhansia kestävien kuolemantapausten kautta ... Olen kemian professorin poikana jonkun verran perehtynyt ns. evoluutioteoriaan enkä näe sillä tieteellistä pohjaa Eipä nähnyt oma isänikään. Välillä meillä on ollut nuortenilloissa puhumassa aiheesta esim. professori Matti Leisola, joka on ottanut asiaan uraauurtavasti kantaa maassamme. Hänen työnsä seurauksena monet muut tiedemiehet ovat alkaneet seurata hänen polkujaan tieteen saralla. Tiede edistyy koko ajan ja sen myötä evoluution pohja tulee murentumaan täysin. EN halua ruveta kiivaasti väittelemään kenekään kanssa. Näitä foorumeja netissä kun riittää. Siirrytään sinne juttelemaan. Kysymyspalstaa ei kannata käyttää saman asian pyörittämiseen, mitä noissa keskustelupalstoissa on.

No en ehkä ihan tuosta vertauksesta syty. Eikä voi yleistää, että jokainen tosi lihaksikas kaveri olisi aineiden väärinkäyttäjä. Ja käynhän itsekin silloin tällöin kuntosalilla, vaikka lihaksistossa olisi vaikka kuinka parantamisen varaa. 🙂 Jos tilanne karkaa ihan kokonaan käsistä ja rupeaa kuvauksesi mukaan pumppaamaan itseensä kaikkia aineita, se on kyllä sairasta. Kyllä siinä silloin huomio kiinnittyy liikaa, väärällä tavalla ulkonaiseen ja tässä mielessä rinnastuksesi muuhun pintapuoliseen ajanvietteeseen osuu varmasti kohteeseensa.

Kristitty seuraa apostolista virkajärjestystä. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Tarkemman selvityksen löydät tuosta kirjasesta
"Pieni opas vanhan käsikirjan
jumalanpalvelukseen - Liite: kysymys kirkon virasta"

Tällainen ihminen, jota kuvailet, ei millään eikä ikinä voi elää uskossa. Hänen on tehtävä parannus synneistänsä.

Ei.

Meidän ruumiimme on "Jumalan Pyhän Hengen temppeli". Sitä ei sovi turmella huonoilla elämäntavoilla eikä etenkään synnillä.

Jos Jumala olisi tahtonut luoda meidät ketjupolttajiksi, hän olisi muovannut päähämme savupiipun.

Viidennen käskyn yhteydessä käytetään eri verbiä
tappamisesta kuin esim. Mooseksen laissa, jossa joistakin synneistä määrättiin juuri
kuolemanrangaistus. Siksi ristiriitaa ei ole heprean kielessä. Se ei kumminkaan
välity suomalaiselle lukijalle.

Mooseksen laki kertoo siis sen totuuden, että synnin palkka on yhä kuolema
(Room. 6:23). Ennemmin tai myöhemmin. Vain Jeesus
kuoleman voittajana voi kuolemasta pelastaa. Sen hän on luvannut jokaiselle hänen
tykönsä tulevalle.

Vanha Testamentti kuvaa tapansa mukaan raa'asti tätä todellisuutta maailmassa.
Toisaalta Jumala antoi noille kansoille mahdollisuuden parannukseen. Hän
kirjaimellisesti odotti, kunnes heidän syntiensä mitta oli tullut täyteen. Vasta
sitten koitti tuomion päivä.

Yhä edelleen on näin. Aina rangaistus ei tule sodan kanssa vaan se voi yhtä
hyvin tulla jonkun muun katastrofin myötä. Esim. D. Wilkersson on jo 1970-luvulla
ennustanut, että Jumala on antava poikkeuksellisen rajujen myrskyjen riepotella New
Yorkia, koska se ei ole tehnyt parannusta. Nyt kun tuo hänen kirjoittama näky
tältäkin osin on jo toteutunut, on vaikea ajatella, etteikö kyse olisi
taivaallisesta hätahuudosta, jotta ei enää jotain pahempaa tapahtuisi. Tässä
yhteydessä voimme lukea Luuk. 13:1-5 ja antaa sen
kohdan puhutella itseämme.

Silti jo Vanhassa Testamentissa niin kuin Uudessakin on aina ja joka paikassa
nähtävissä, että syntejään armon ajassa katuva saa syntinsä anteeksi eikä Jumala
hylkää nöyrän huokausta. Siksi hän antoi meille Poikansa armoksi ja rauhaksi.

Tarkoittanet Akreniuksen virttä 178, jonka
säkeistössä 32 "rampa hyppää niin kuin peura"

(Jollei sinulla tai jollain toisella ole Akreniusta, voit tilata sellaisen
tilaussivun kautta.

Siinäpä sitä syntiä kerrakseen, mitä tuoda Jeesukselle. Hirveätä on tosiaan jumalattomuutesi. Ei käy kieltämän. Vähemmästäkin sitä joutuu helvettiin. Tunnistan sinusta itseäni. Ainoa toivo on saada armosta kaikki anteeksi. Muuta autuutta ei meille tarjota. Tässäpä on kuitenkin KOKO autuus, kun Jeesuksen veri puhdistaa.

Rukouksessa saamme pyytää hartaasti Jumalaa opettamaan meitä joka päivä enemmän ja enemmän. Hän opettaa meitä mielellään. Hän lisää meille nöyryyttä nöyryyttämällä meitä. Hän synnyttää pyhää pelkoa kätkemällä välistä armolliset kasvonsa, mutta taas ilmoittamalla ne meille Kristuksessa. Kun hiljalleen sokeat silmämme avautuvat näkemään hänen taivaallista hyvyyttään meitä sangen turmeltuneita kohtaan, se nostattaa meissä kunnioitusta häntä kohtaan. Että hän tosiaan viitsii nähdä vaivaa minun vuokseni. Että ei hän samalla mitalla anna takaisin. Kaiken tämän hän tekee Kristuksen tähden, joka piti kunnianaan ottaa sinun häpeäsi ja häpeämättömyytesi päällensä ja kuolla edestäsi ristillä.

Ei tietääkseni. Emme ylipäänsä tiedä, missä helvetti tai tuonela "sijaitsee". Raamattu ei meille kerro tarkkoja maantieteellisiä koordinaatteja. Helvetti on maailman menon "pohjat". Se kauhein paikka ja päätepiste, missä joku voi viettää ikuisuutensa. Siksi voi sanoa, että Jeesus uskontunnustuksemme mukaisesti "astuessaan alas helvettiin/tuonelaan" meni alimpaan paikkaan, mitä olemassa on koko universumissa. Muuta ajatusta siitä ei kannattane lukea.

Jumalan ilmoitus on ratkaissut jo tämän asian. Ei meidän kyselyt taikka ihmetykset. Toki me saamme kummastella, mutta sana seisoo vahvana. Ja kristitty ottaa Raamatun sanan todesta.

Myönnän, että helvetin ikuinen rangaistus on hirveä. Mutta kyllä myös rikos on mitä hirvein. Ajattele nyt! Jumala uhraa Poikansa, joka kärsii meidän syntiemme rangaistksen ja ottaa päällensä myös helvetin vaivat. Sitten hän tarjoaa tätä pelastusta ilmaiseksi ja joku ihminen ei ota sitä vastaan vaan polkee Kristuksen kalliin, suloisen sovintoveren jalkoihinsa. Onko tuolla synnillä mittaa, onko määrää? Syystä voimme kauhistua rangaistuksen suuruutta ja kestoa, mutta se kertoo ennen muuta rikoksen törkeydestä ja sen hävyttömästä irvokkuudesta. Mikä olisi ylipäänsä tarpeeksi kova ranagistus sille, joka häpäisee Jumalan Pojan veren? Haluaisin kuulla tähän vastakysymykseeni vastauksen niiltä, jotka pitävät helvettiä osoituksena Jumalan järjettömyydestä. Joskus voisimme pohtia asiaa myös ikään kuin Jumalan näkökulmasta, eikö totta?

Toisissa teksteissä tuo kohta, toisissa ei. Siksi sulkeet taikka se puuttuu kokonaan. Tuo jae nousee yhteydestänsä ja alleviivaa sitä, mitä tekstikokonaisuus tahtoo sanoa. Olipa tuo jae sitten alkuperäinen tai ei, se ei oikeastaan lisää mitään eikä poista mitään. Se sanoo julki sen, mikä on tekstin varsinainen sanoma taikka sisältö.

Ei haittaa ollenkaan: Rukoile vaan lyhyesti ja usein. Olisi hyvä, jos usempi kristitty rukoilisi useammin - vaikka lyhyemminkin.

ADHD ei välttämättä estä "täysillä elämistä" - ellei itse anna sen hallita itseänsä. Jotenkin ajattelisin, että sen valtavan energian sinussa voisi pikku hiljaa opetella kääntämään johonkin, jossa sen "hyödyt" pääsevät oikeuksiinsa. Raamatun lukemisessa (jota varmaan tarvitset) auttaa niin ikään pienet annokset. Taikka ottaa "päivän tunnussanan" tai jonkun lyhyen hartauspätkän. Mutta on kai selvää, että ADHD on myös hyvin kuluttavaa, kun ei pysty koskaan oikein hiljentämään vauhtia.

Auttaisiko, jos pääsisit johonkin "vertaistukiryhmään" ja siellä saisit kuulla toisten kertomuksia omasta ADHD:stä ja sen kanssa elämisestä, niin iloista kuin suruista? En tiedä, kyselen vaan.

Yhdestä asiasta saat olla varma: Jeesus on kasteesi yhteydessä luvannut olla kanssasi. Hän, "läpi taivasten kulkenut Herramme", pysyy kyllä sinun vauhdissasi mukana, missä ikinä kuljetkin tai juokset. Hänen armonsa runsautta toivotan sinulle.

Joo. Niissä on pieniä eroja. Jossain tekstissä on esim. "Jumala", joissakin "hän". Joskus "me", toisissa "te". Tosi harvoin niissä on isompia eroja. Tuolloinkin nuo erot useimmiten rikastuttavat asian ymmärtämistä. Jumala on johtanut historian niin, että yhä edelleen meilllä on selkeä ja varma käsitys hänen sanastaan.

Toivottavasti olet saanut jo vastauksesi. Ihan
jokaista esitettyä kysymystä en päästä "läpi". Koskee se sitten mitä tahansa asiaa. Silloin on lähinnä kyse kysymyksistä, jotka ovat melkein metrin mittaisia tai kysyjä itse ei ota esittämäänsä kysymystä vakaasti tai vakavasti. (Toisinaan kysyjä itse toivoo henkilökohtaista palautetta antaen yhteystietonsa.)

Mistähän kirjasta olisi kyse? Joskus olen tainnut mainita Lutherin kirjan "Häälahja". Siinä uskonpuhdistaja käsittelee avioliittoa ja siihen liittyviä kysmyksiä ja vaikeuksia.

Joskus olen maininnut myös Walter Trobischin kirjan, jonka otsikko taisi olla jotain "Se tuntuu niin ihanalta" tai sinne päin.
Nappaako näistä mikään?

Palataan vielä noihin kysymyksiin ja vastauksiin.
Ehkä keskustelun vaikeus piilee siinä, että meissä syntisissä ihmisissä harvoin on joku asia sillä tavalla puhdasta, että siihen ei sekoitu
jotain likaista ja väärää. Otetaan vertailun vuoksi toisena esimerkkinä viha. Raamattu antaa luvan vihastua
(Ef. 4:26). Siksi emme ikinä saa
väittää, että viha sinänsä olisi synti. Raamattu sanoo myös, että Jumala vihastuu joka päivä
(ks. Ps. 7:12 v.33/38 käännöksen mukaan). Silti
hän ei tee syntiä. Me taas vihastuessamme harvoin olemme syntiä tekemättä jossain mielessä. Meidän (ehkä sinänsä) "puhtaaseen" vihaan
sekoittuu niin helposti kostoa, katkeruutta taikka muuta sellaista. Jos tätä soveltaa nyt kysymykseen meidän seksuaalisuudestamme, niin
voimme sanoa, että "seksuaalisuus" on sellaisenaan Jumalan luoma eikä synti. Jumala keksi seksin eikö saatana, joka vaan väärinkäyttää
Jumalan luomaa. Nyt kuitenkin syntiinlankeemuksen jälkeen meidän puhtaaseen seksuaalisuuteen sekoittuu himoa, likaisia ajatuksia, seksin
väärinkäyttöä jne. Se on pahasta. On silti äärimmäisen tärkeää, että emme koskaan suhtaudu seksuaalisuuteen sinänsä torjuvasti tai väheksyen.
Se asenne johtaa usein täysin vastakkaiseen suuntaan. Ihminen ei kykenekään kieltämään loputtomasti omaa seksuaalisuuttaan ja jossain
vaiheessa se murtautuu esiin ja usein täysin väärällä tavalla. Hengellisyydessä on menneinä vuosisatoina tarpeeksi tehty tässä virheitä. On
luultu, että ollaan tosi hengellisiä tai jumalisia, kun mennään pidemmälle kuin mihin Jumalan sana antaa luvan. Emme saa poistaa Raamatusta
mitään, mutta emme me saa myöskään lisätä siihen mitään.

Siis se, minkä Jumala on luonut, on hyvää. Sitä emme saa olla halveksimassa tai vähättelemässä. Sitten taas se, mikä meistä itsestämme ja
sydämestämme lähtee, se on synnin myrkyttämää. Luetaan esim.
Mark. 7:21-23. Ja sitä on vuorisaarnan mukaan toisen himoitseminen, mihin
kysymyksessäsi viittasit.

Oikein hyvä. Itse asiassa tämä, mitä kerrot, sisältyy vastauksen kohtaan (siinä loppupuolella),jossa sanotaan: "Toivon, että myös puolisosi voisi tarvittaessa ottaa osaa pohdintaan." Riippuu nyt kumminkin myös puolison asenteesta ja halukkuudesta. Jokainen ei välttämättä ole valmis tällaiseen - eikä siihen silloin kannata toista pakottaa. Asiasta voi keskustella siinä tapauksessa oman sielunhoitajan kanssa. Tämä siis siinä tapauksessa, ettei kyse nimenomaan ole suoranaisesta syrjähypystä.

Joissain tapauksissa voi olla kuitenkin hyvä ottaa puoliso mukaan pohdintaan siitä syystä, että hän voi antaa palautetta ja toimia ikään kuin (rakastavana) kontrollina. Olen pannut merkille, että joillekin luonnetyypeille on hyväksi, että he tietävät toisenkin tietävän ja seuraavan tilannetta (ilman että ryhtyy salapoliisin virkaan). Näin katoaa salamyhkäisyys, ehkä mahdollinen yritys petokseen tai valehteluun. Siitä on silloin hyötyä, kun se tehdään avoimuuden ilmapiirissä, toista tukien eikä syytellen ja haukkuen.

Kiitos kommentista.