Kysymykset
Kysymys 1228
Pelastus on armosta, mutta kukin tuomitaan (kadotukseen tai taivaaseen) tekojensa mukaan. Taivaassa tulee olemaan kuitenkin varmasti suuria syntisiä, jotka eivät sinne tekojensa puolesta pääsyä ansaitsisi, koska menneisyydessä tehtyä pahuutta ennen kääntymystä on niin paljon. Kun kuitenkin tällainen uskova ihminen pelastuu, niin silloin häntä ei voida tuomita omien tekojen mukaan. Onko asia tulkittava niin, että kristitty tuomitaan Jeesuksen tekojen mukaan, koska ne uskon kautta luetaan uskovan hyväksi?
Toisaalta tuomio tekojen mukaan merkitsee myös Tunnustuskirjojen mukaan muita ajallisia ja hengellisiä palkintoja tässä elämässä ja sen jälkeen. Kuitenkaan syntien anteeksiantamusta ei saada palkintona, vaan ilmaisena lahjana, joka saadaan omistaa uskolla.
Pelastus on jokaisen kohdalla vain ja ainoastaan armosta. Jokaisen kohdalla syntiä on niin monta tuhatta kertaa enemmän kuin jotakin meidän luulottelemaa hyvyyttä, että ei taivas aukene muulla kuin Jeesuksen verellä.
Silti on totta - kuten aikaisemmassa vastauksessa kerroin - että Raamatun mukaan "tuomio tapahtuu tekojen mukaan" siinä mielessä, että silloin Jumala maksaa "oikeudenmukaisen armopalkan" niille, jotka hyvässä työssä kestävinä ovat uhranneet elämänsä Herransa hyväksi.
Kysymys 1227
Miten suhtautua kristittyyn lähimmäiseen, joka luokittelee muita psyykkisesti häiriytyneeksi, mutta on sokea itselleen? Entä jos se alistaja olisinkin minä, mitä vastaisit.
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Se pätee kaikkialla ja aina. Silti on totta, että joku voi tarvita erikoisen jämptiä ja vahvaa otetta, että po. kristitty ei "väärinkäytä" lähimmäiselle osoitettua vilpitöntä rakkautta. Se, joka on sokea itselleen ja omille vioilleen, tarvitsee väliin lain viiltävää sanaa, jonka kautta Jumala särkee hänen sydämensä. Se sana kuuluu julistaa rakkaudessa. Toisaalta Jumala joskus elämänkohtaloitten avulla nöyryyttää sellaisen ihmisen. Sekin on suurta armoa. Jos ja kun synti tulee suureksi, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.
Kysymys 1226
Et julkaise kysymyksiä, joissa on linkkejä. Ilmesesti kai väärän opin levittämisen pelossa. Itse olen valinnut sen ratkaisun, että linkitän ihmisille kaikkien kirkkokuntien materiaalia, jos vain kulloinkin kyseeessä oleva linkin kirjoitus on hyvää ja oikeaoppista opetusta. Eikö ole viisasta hyödyntää KOKO KRISTIKUNNAN ARSENAALI?
Varmasti. Juuri näin ajattelen jopa itsekin. Silti en tosiaan pidä aiheellisena heitellä linkkejä joka suuntaan. Se innostaa joitakin lisäämään linkkejä omille ja toisten sivuille. Vähän siihen tapaan kuin You Tubessa silloin tällöin näkee. Tämä on kysymyspalsta, ei siis mikään erinäisten palopuheitten pitämisen foorumi, jossa ja josta lukijoita kiikutetaan kaikille mahdollisille sivuille.
Kysymys 1225
Mitä Suomen luterilainen kirkko tekee vainottujen kristittyjen hyväksi? Eikö se lähinnä rahoita omaa toimintaansa ja anna ulkomaanapua? Mutta entä marttyyrit ympäri maailmaa?
Hyvä kysymys. Paljon enemmänkin voisi varmaan tehdä. Ja itsekukin meistä. Vainottujen puolesta ainakin rukoillaan. Se on tärkeintä. Sitten olisi hyvä löytää joku käytännön auttamiskeino; se ei aina ole helppoa. Menneisyydessä emme riittävässä määrin tukeneet esim. Neuvostoliiton vainottuja kristittyjä. (Ne, jotka salakuljettivat Raamattuja ja muuta apua, ottivat kristillisen rakkauden paljon, paljon vakavammin. Kiitos Herralle heistä.)
Kysymys 1224
Totanoinnii sellasta että mieleni tekee lukea hengellistä kirjallisuutta, mutta aina kun lainaan kirjan, niin asiasta tulee jotenkin "stressi" ja velvoite, enkä oikein osaa ottaa rennosti. Rukoile että osaisin nauttia täydestä sydämestä hengellisestä kirjallisuudesta. En oikein osaa selittää miksi stressaan asian suhteen. Outoa. Armo riittää. Aamen.
No niin, armo riittää. Jos tulee stressiä, niin anna kirjan olla. Ei se niin vaarallista ole, vaikka jää lukematta.
Ota nyt kumminkin päivittäin pieni pätkä pyhää Raamattua ja anna sen siunata ja hoivata sinua.
Kysymys 1223
Mitä jos Uudessa Testamentissa 13 Paavalin kirjettä ei olekaan Paavalin kirjeitä kaikki, vaan osa on kirjoitettu hänen nimissään, jotta ne saisivat apostolisen arvovallan. Kirjeet eroavat sisällöllisesti sen verran toisistaan, että ne eivät välttämättä ole kaikki Paavalin kirjoittamia. Tätä mieltä eräs oli.
Tuo eräs voi olla tietysti tätä mieltä. Minusta ei kannata ihan hirveän paljoa ruveta spekuloimaan eri vaihtoehdoilla. Kuka ne muka pystyisi todistamaan? Mielestäni ei ole sinänsä mahdoton ajatus, että Paavali esim. vankina ollessaan tai kiireissänsä joutui antamaan jollekin (läheiselle) työtoverille tehtäväksi kirjoittaa kirje hänen antamien suuntaviivojen mukaisesti - ja hänen kontrolloimana. Esim. Ef. ja Kol. ovat rinnakkaiskirjeitä (sisältö niissä on kutakuinkin sama; toisessa hiukan pidemmin). Voisi ajatella, että toinen on kirjoitettu toisen mallin mukaan jne. Joka tapauksessa väärä on se ajatus, että esim. Ef. olisi kirjoitettu joskus kauan Paavalin kuoleman jälkeen. Siihen ei löydy mitään kirjallisia todisteita.
Kysymys 1222
Mitä tarkoittaa henkilökohtaisella tasolla "taistella syntiä vastaan"?
Uudessa Testamentissa kehotus taisteluun (tai esim. vanhan ihmisen kuolettamiseen) on usein preesensissä (nykyaikaa koskeva aikamuoto kieliopin määritelmän mukaan). Kreikan kielessä se tarkoittaa ihan jatkuvaa, käynnissä olevaa taistelua. Kyse ei ole kertakaikkisesta ja lopullisesta ratkaisusta. Siksi tuo kehotus taistella syntiä ja syntejä vastaan on jokapäiväistä, jopa jokahetkistä. Verbinä taas sana "taistella" tai "kuolettaa" kertoo jotain tehtävän haasteen suuruudesta ja vaikeudesta. Usein me kristityt ajattelemme, että kaiken kuuluu tapahtua ikään kuin helposti. Onhan meillä Hengen voima ja evankeliumin vapaus. Niinhän on, mutta silti Raamattu yksiselitteisesti kehottaa taisteluun syntiä vastaan ja lisäksi kuolettamaan syntiset "jäsenemme". Kristillisyydessämme me emme siis saa tuudittautua siihen, että jos en helposti evankeliumin vapaudessa voita syntiä, niin antaa olla sitten ja annan itselleni "luvan" langeta syntiin. Sitten me voimme sitä perustella vielä sillä, että olemmehan perisynnin kokonaan turmelemia; turhahan tässä on edes yrittää, saatikka sitten taistella. Tällainen tavanomainen selityskierre on lopulta varsin epäraamatullista kaikesta "raamatullisuudesta" huolimatta. Edelleen kuuluu sitten varoa toista äärilaitaa, ettei taistelussa syntiä vastaan luota omaan voimaan eikä sillä yritä ansaita autuuttansa. Ei näinkään. Vaan tulee turvata vain ja ainoastaan evankeliumin sulosanomaan ja juuri siksi tosiaan ryhtyä taisteluun. Taistelemalla me emme ansaitse itsellemme taivaspaikkaa; sen on Jeesus omalla taistollaan jo anasainnut. Mutta Perkele vihaa kastettua uskovaa ja hän koettaa eksyttää meidät ja viedä perässänsä kadotukseen. Siksi siis on tarpeen taistella. Taistelusta pimeyden voimia vastaan ja taistelun jokapäiväisestä luonteesta voit lukea lisää Ef. 6:10-20. Taistelun vaikeutta lisää vielä se, että me joudumme aina taistelemaan myös itseämme vastaan, omaa pahaa luontoamme ja lihamme turmelusta vastaan. On vaikeaa "vetää itseään turpaan" tai "lyödä miekalla omaan jalkaansa". Kuitenkin Jeesus sanoo vuorisaarnassaan, että parempi on mennä "käsipuolena", "jalkapuolena" tai "silmäpuolena" sisälle taivaaseen kuin tulla heitetyksi helvettiin kaikkine jäsenineen (Matt. 5:29-30). Tässä on meille paljon ajateltavaa. Mielestäni tästä kristillisestä taistelusta meille opetetaan aivan liian vähän nykyisin ja jos opetetaan usein ihan väärin. Tärkeintä kaiken taistelun keskellä on kuitenkin muistaa, että Jeesus on luvannut sitoa haavamme, hoitaa ruhjeemme ja antaa anteeksi (kuten opetuslapsillensa) rintamakarkuruutemme. Hänen verensä on ihmeellinen lääke kaikkiin sotavammoihimme. Hänelle yksin olkoon ylistys!
Kysymys 1221
Eräs väitti, että tuohon raamatunkohtaan sisältyy väärennös, mutta voiko sitä väärennökseksi sanoa, jos se kuitenkin sisältyy Raamatun myöhempiin käsikirjoituksiin?
Ei voi sanoa väärennökseksi. Po. jae ei sisällä mitään, mikä jo ei olisi muuten selvää Johanneksen kirjojen ja kirjeiden lukijoille.
Kysymys 1220
Onko oikein sanoa Mariaa Jumalan äidiksi ja jumalansynnyttäjäksi?
Kyllä. Jeesus oli tosi ihminen ja tosi Jumala.
Kysymys 1219
Kuinka monta ekumeenista kirkolliskokousta luterilainen kirkko tunnustaa?
Ei lasketa. Se, mitä on päätetty Raamatun kanssa yhtäpitävästi, se on tunnustamisen arvoista. Muu voidaan hyväksyä, jos siitä ei ole haittaa.
Kysymys 1218
Vanhassa Testamentissa oli siis kolme lakia: yhteiskunnallinen laki, seremonialaki ja moraalilaki. Seremonia- ja yhteiskunnallinen laki on kumottu, eikä ole enää voimassa, mutta moraalilaki sen sijaan on. Eikö asia olekin Uuden Testamentin valossa näin?
Uusi Testamentti ei tuollaista määrittelyä tarkkaan ottaen edes ota esille. Siinä puhutaan sen sijaan rakkaudesta, joka on KOKO lain täyttymys. Lue Room. 13:8-10 ja Gal. 5:14.
Kysymys 1217
"...kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen." (Athanasioksen uskontunnustus areiolaisuutta vastaan)
Tämän kohdan takia arkailen linkittää tätä uskontunnustusta ei-uskoville, koska siitä saa helposti käsityksen, että pelastus voidaan ansaita. Siitä saa helposti käsityksen ettei pelastus olekaan yksin armosta, vaan yksin teoista. Uskon että Athanasios kuitenkin opetti pelastusta yksin armosta.
Ei Athanasiuksen uskontunnustus opeta pelastumista töiden kautta. Se toistaa vain sen, minkä koko Raamattu. Pelastus on yksin armon kautta, tuomiopäivänä itsekullekin maksetaan hänen tekojensa (tai tekemättä jättämisten) mukaan. Tekemisellä ei autuuttansa ansaita nyt eikä koskaan muulloinkaan. Jumala on kumminkin olemuksensa ja luonteensa puolesta oikeudenmukainen. Siksi hän ottaa huomioon ja maksaa kunkin teot (hyvät tai pahat).
Athanasiuksen uskontunnustus sopii siksi kaikille. Se on pyhää ja luotettavaa opetusta.
Kysymys 1216
Kykenikö Jeesus äitinsä kohdussa ollessaan käyttämään jumalallista valtaansa? Ymmärtääkseni kyllä, koska hän on Jumalana aina ollut olemassa.
Joo. Tosi ihmisenä (jo äidin kohdussa) hän kumminkin salasi oman voimansa ja jumalallisen kaikkivaltiaisuutensa.
Kysymys 1215
Määrittele millä tavalla Raamattu on erehtymätön.
Omasta mielestäni se on uskon ja elämän ohjeena riittävä ja kaikkia sitova. Näin ihmisenä minun on vaikea arvioida sen erehtymättömyyttä kaikilta osin. Ratkaisevaa kuitenkin on, että Jumala itse antaa luottamuksen Raamattuun, joka on totuus.
En määrittele! Juuri silloin kun joku ihminen ryhtyy määrittämään yksityiskohtaisesti, millä tavalla Raamattu on erehtymätön, niin (lähes) poikkeuksetta mittapuu haetaan Raamatun ulkopuolelta ja sitten koetetaan puristaa Raamatun totuus noihin raameihin. Ja se tiedetään, että huonosti siinä käy. Siksi me USKOMME ja lisäksi tunnustamme, että Raamattu on kokonansa totuus. Samalla voimme sitä eri lailla puolustaa ja sen sanomaa syventää. Kumminkaan Raamatun tarkkaa ilmoitusluonnetta on vaikea ykistyiskohtaisen tarkasti määritellä. Yhtä hyvin voitaisiin vaatia, että minun kuuluisi tarkkaan määritellä, millä tavalla kastevesi on juuri kastevettä tai ehtoollisleipä/viini juuri Kristuksen ruumis ja veri. Eihän siitä tule mitään, vaikka olisi kummoinen biologi tai kemisti. Pieni ihminen ei voi vaatia liikoja, kun meidän päät on sen verran pienet ja kipeät, ettemme osaa kaikkea. Eiköhän se ole siinä!
Kysymys 1214
Jeesus sanoi, että "juuri sydämestä lähtevät pahat ajatukset..." (evankeliumit)
Nykytieteen valossa oikein olisi sanoa, että juuri aivoista lähtevät pahat ajatukset. Sydän on lihas, jossa ei liiku mitään ajatuksia. Kun sanotaan että sydämemme on paha, niin eikö pitäisi sen sijaan sanoa, että aivomme on pahat?
Oliko niin että juutalaisen käsityksen mukaan omatunto sijaitsee sydämessä? Ehkä Jeesus käytti sen ajan termejä ja uskomuksia, koska muutoin häntä ei olisi otettu vakavasti. Nykypäivän tiedemies Jeesuksen aikaan olisi ollut varmaankin kummajainen, johon olisi suhtauduttu hyvin epäilevästi.
Kyllä mekin vielä puhumme sydämestä, kun tarkoitamme laajasti koko ihmistä kaikkineen. Ajattele vaikka, kuinka rakastuminen kuvataan. Taikka ystävän päivän kortit. Taikka kehotusta kuunnella "sydämen ääntä". Jne. Tässä suhteessa ihmiset ovat aina tahtoneet jotenkin tuoda esiin, että ihminen on kokonaisvaltainen olemus ja enemmän kuin pelkkää tietoa. Puhe aivoista pahuuden pesänä muuttaisikin synnin olemusta enemmän tietämöttömyyden suuntaan, mistä ei nyt kumminkaan pelkästään ole kysymys. Lisäksi nimenomaan "aivomme" eivät ole pelkästään pahat. Sieltä löytyy paljon maallista tai ajallista viisautta, joka on hyvää. Hengellisissä asioissa ei meidän aivokapasiteetti riitä. Täten Raamatun kielenkäyttö on aivan oikea. Sitä ei kuulu vaihtaa toiseen. Ei siis "sydäntä" aivoihin. Tämä kielenkäyttö vastaa hyvin suomenkielen (monien vieraitten kielien) puheenpartta.
Kysymys 1213
Evankeliumit: "Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." Kirjassa Kristinuskon historia 2000 alkuosion kirjoittaja pitää todennäköisimpänä, että yllä mainittu jae on myöhempi kirkkopoliittinen lisäys.
Mitä ajattelet?
Näitä ajatuksia esitetään aina silloin tällöin. Jotenkaan en itse ole pitkään aikaan jaksanut ottaa tuollaisia heittoja vakavasti. Millä joku perustelee käsityksensä? Varmaan pyörittämällä jotain oletusta puoleen jos toiseen.
Vuosikymmenten kuluessa yhtä ja toista jaetta on pidetty jonakin myöhempänä lisäyksenä. Sitten taasen sitä on alettu pitää aitona ja tilanne muuttuu. Koetan itse mieluummin keskittyä siihen, mitä Raamatun jakeet tarkoittavat omassa yhteydessään ja jättää turhat pohdinnat niille, jotka niistä nauttivat. En halua tällä loukata ketään. Mutta näin ajattelen asiasta, kun kerta kysyit.
Kysymys 1212
Uudestisyntyykö vauva aina kasteessa? Kasteessa toimii Jumala, joten hän päättää siitä eli on mahdollista ettei uudestisynny, jos esim. Jumala edeltä näkee että lapsi jätetään hengellisesti kuolemaan perheen taholta.
Samaa voi mielestäni soveltaa ehtoolliseen ja avaintenvaltaan. Ehtoollinenkin voi jäädä ulkonaiseksi toimitukseksi, jos sitä ei toimiteta apostolisen järjestyksen mukaan tai sitä ei vietetä vakavalla kunnioituksella. Ripin synninpäästö tuskin on pätevä, mikäli sitä ei suoriteta oikeassa seurakuntajärjestyksessä ja vakavalla kunnioituksella.
Tässä jää aivan liian paljon ihmisen varaan. Jumala ei muka voisi toimia kasteessa, ehtoollisessa ja synninpäästössä, ellemme me tai joku muu osoita riittävää hartautta, harastuneisuutta jne. Lopulta kukaan ei voisi olla varma, tapahtuuko armonvälineiden kautta enää yhtään mitään.
Oikea opetusta on, että Jumala toimii lupauksensa mukaisesti juuri kasteessa uudestisynnyttäen
kastettavan (Tiit. 3:5). Samoin Herra toimii ehtoollisessa (joka
toimitetaan hänen
antamien
ohjeittensa mukaisesti apostolisessa järjestyksessä). Niin myös ripissä jne. Tämä kaikki on totta, vaikka sitä ei uskoisi yksikään paitsi yksi - ja hänkin väärin.
Tottakai ilman uskoa meistä kukaan ei saa sitä hyödytystä, jonka armonvälineet antavat. Siksi tarvitaan uskoa. (Ei siis tekemään armonvälineitä armonvälineiksi vaan vastaanottamaan armonväline ja sen välittämä armo henkilökohtaiseksi hyödytykseksi.)
Kysymys 1211
Raamatun jälkeen on n. 1900 vuotta kristikunnan historiaa. Sitä kannattaa tutkia. Ja eikö ole todella mielenkiintoista ottaa selvää, mitä kristikunnan historiassa on tapahtunut? Koko kristikunnan historian tutkiminen voi rikastuttaa uskonelämäämme.
Mikä ettei. Pääasia on Raamattu. Sen jälkeen tulee paljon, mikä on kehittävää. Tässä järjestyksessä mennään eteenpäin.
Kysymys 1210
Eikö ole väärin sanoa, että ei ole muuta Jumalaa kuin Isä tai ei ole muuta Jumalaa kuin Jeesus tai ei ole muuta Jumalaa kuin Pyhä Henki?
Oikein sen sijaan on sanoa, että ei ole muuta Jumalaa kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Uskontunnustus: uskon että ei ole muuta Jumalaa kuin Jahve ja Jeesus on hänen Poikansa. Tunnustus on siis väärin? Eikö oikein sen sijaan olisi:
Uskon että ei ole muuta Jumalaa kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki ja Jeesus on Isän Poika.
Jotenkaan en ole niin hirmu innostunut näistä yrityksistä laittaa uskontunnustuksia uusiksi tai kehitellä uusia. Pointtisi on ihan hyvä. Mutta ongelmana on edelleen, että me ensisijaisesti tuolla uskoisimme jotain, mitä ei ole ja vasta sitten johonkuhun, joka todella on.
Kysymys 1209
Katselin 18.1.13 TV7:lta Polvijärven pastorin opetuspuhetta. Hän selitti sairaudesta että se on aina saatanasta. Elävässä uskossa olevalla ei ole sairautta. Kaikkinaisesta sairaudesta voi parantua karkoittamalla saatanan teot ihmisestä. Hämmennyin kovin tuosta puheesta. Koen uskoni olevan vakaa Kristuksessa, silti elämässä on sairautta. Miten mielestäsi olisi suhtauduttava edellä oleviin ajatuksiin sairauden suhteesta kristittyyn?
Tuollainen opetus on väärää. Pastori ei ole koskaan lukenut
2. Kor. lukuja 10-12. Tai ei ainakaan
ymmärtänyt niitä. Paavalilla oli
"saatanan
enkeli" rusikoimassa häntä. Hän oppii, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa jne.
Tuollaiset opetukset kaatuvat yleensä jo siihen, että puhujalla saattaa olla silmälasit tai kariesta hampaissa. 🙂
Kysymys 1208
Evankeliumien vuorosanat vaihtelevat samassa historiallisessa tilanteessa vaikka alunperin ne ovat olleet täsmälleen tietynlaiset. Kuitenkin ne välittävät itse asian oikein. Raamattu ei siis varsinaisesti erehdy tässä kohden vaikkei se olekaan sanatarkasti erehtymätön.
Vanhan Testamentin monista luvuista voi päätellä, että ne ovat pyöristettyjä. Tässä tapauksessa nämä luvut eivät ole täydellisen erehtymättömiä, mutta varmasti hyvin tarkkoja pyöristettynä.
ONKO RAAMATTU SIIS EREHTYMÄTÖN? Täydellinen erehtymättömyys ei kuulu maan päälle. On oikein sanoa, että Raamattu on totuus, koska sen opetus on oikeaa ja siinä kerrotut asiat ovat oikeasti tapahtuneet.
Raamattu on erehtymätön, mutta meidän ei kuulu antaa omia arvioita ja kriteereitä siitä, milloin ja millä edellytyksillä se on totuus (eikä mitään muuta).
Esim. evankeliumit ovat silminnäkijätodistusta. Ne valottavat eri puolia tapahtumasta ja eri kertojat välittävät tapahtumasta sen, mikä heitä siinä puhutteli ja millä tavalla. Olisi älytöntä, jos tässä yhteydessä ruvetaan vaatimaan, että kaikkien evankeliumien kertomuksien pitäisi olla sanatarkasti prikulleen samanlaisia.
(Ei se näin menisi edes poliisikuulusteluissa.)
Kysymys 1207
Kommentti: Jumala hyväksyi sen ajan käsityksellä kuvata maailmaa Raamatussa, muutoin se olisi ollut sen ajan ihmisille käsittämätöntä puhetta. Ehkä näin?
Kyllä
varmaan noinkin. Silti on otettava tarkasti huomioon, mistä tekstistä on kyse. Esim. runollinen
teksti on ihan erilaista kuin historiankirjoitus. Näin ollen
1. Moos. 1-2 on jotain muuta kuin Raamatusta löytyvät taiteelliset
kuvaukset maailman
synnystä.
Kysymys 1206
Room.12:16 jae kuuluu "Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää
alhaisiin oloihin".-33/38
käännös. Lisäksi 1.Kor.7:20 kuuluu "Pysyköön kukin siinä asemassa,
missä hänet on kutsuttu.".
Mitä tämä tarkoittaa? Eikö kristitty saa esim. työurallaan pyrkiä mahdollisimman korkealle? Voiko yrittäjänä toimiva kristitty asettaa liiketoiminnassaan korkeita tavoitteita? Pitäisikö kristityn ikäänkuin jämähtää paikoilleen ja olla tavoittelematta unelmia ja vaika työuran haaveita?
Tiedän, että kysymys voi kuulostaa hassulta. Ja kyse ei ole nyt siitä, että miten kristityn tulee toimia työelämässä ja vaikka yrittäjänä. Tottakai pitää tehdä kaikki rehellisesti ja osoittaa toiminassa omat arvonsa jne. mutta onko se jo periaatteellisesti väärin "tavoitella korkeita" tai pyrkiä uralla pitkälle, kuten em. raamatunkohdat voisi ymmärtää.
Raamattua kannattaa usein miettiä kokonaisuutena. Kyllä se kertoo Jumalaan uskovista, jotka ovat päässeet elämässään hyvin korkeaan asemaan. On kuninkaita, kuningattaria, upseereita, hoviherroja ja muita herroja, rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Toisenlaiseksi koko tilanne muuttuu mikäli näitä kaikkia rupeaa halajamaan ja niihin eri tavoin pyrkimään vallan- tai kunnianhimossaan. Silloin kyllä lienee parasta pysähtyä miettimään noita mainitsemiasi kohtia ja monia muita.
Raamattu usein suosittaa sellaista asennetta, että tekee parhaansa ja kutsumuksen mukaisesti tunnollisesti työnsä. Lopputuloksen tai lopullisen menestyksen voi ja saa jättää Jumalan käsiin. Hän kun johtaa kaiken parhain päin.
Kysymys 1205
Antaako Vanha Testamentti mitään viitteitä siihen, että maailma olisi pyöreä?
Muutakin kuin maanpiiri... ainakin lähikansat uskoivat maan olevan litteä, reunoilta hiukan kaareva kiekko, tai matala kulho. Maanpiirihän ei mitenkään todista maaPALLOSTA.
Jotenkin kiusallista lukea Raamattua, kun siellä on kokoajan muinaisia uskomuksia, kuten se, että maan reunat on kiinnitetty taivaanrantaan, sekä maan perustukset. Vaikka nämä ovatkin selitettävissä sillä, että Raamattu puhuu runollisesti asioista, niin ihmetyttää, miksi Jumala inspiroi niin inhimillisen kirjan.
Raamatun kuvaus maasta ja avaruudesta on juuri sellainen, jonka muinaisen Lähi-idästä tulevan ihmisen voisi olettaa kirjoittavan. Itseäni hartaana kristittynä vaivaa tämäntapaiset jutut, jotka hyvin vahvasti viittaavat siihen, että se on vain ihmismielen tuotetta.
Voiko kristitty edes uskoa siihen, että maa on pyöreä?
Ihan
samalla tavalla myös aikamme runous usein kuvaa maapalloa. Ja ei Raamattu missään väitä maapalloa
litteäksi pannukakuksi. Runous on runoutta ja sille on sallittava kuvaannolliset ja erikoiset ja
miksei jopa omituisetkin ilmaukset. Raamatun kuvaus avaruudesta ei ole mitenkään ristiriidassa
tieteen kanssa. Siellä puhutaan esim. taivaitten taivaista ja annetaan ymmärtää, että avaruus on
laaja ja ääretön. Vain Jumala tuntee koko luomakuntansa salaisuuden ... Vrt.
Jobin kirjan luvut 38-41.
Tarkemmin en kysymyksestä saa selvää, mitä sellaiset "jutut" ovat, jotka vaivaavat kysyjän mieltä.
Kysymys 1204
Kuinka on käsitettävä Kol 1:24? "Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani hänen ruumiinsa edestä joka on seurakunta." Saa sellaisen kuvan ettei Kristuksen kärsiminen ollut täydellinen, että Paavalin oli kannettava osa niistä. Kiitos vastauksesta.
Kristuksen kärsimys meidän SYNTIEMME edestä on täydellinen. Sitä vastoin se kärsimys, jota Kristus kärsii kristityissä, kun heitä vainotaan ja sorretaan, se jatkuu. Kun Jeesus kohtasi Sauluksen, hän kysyi tältä: "Miksi vainoat minua?", vaikka Saulus vainosikin kristittyjä. Nyt Kolossalaiskirjeessä Paavali ymmärtää sen, että hänen vuoronsa on tulla vainotuksi ja häntä vainottaessa tekijät itse asiassa vainoavat Kristusta. Nämä kärsimykset jatkuvat ihan maailmanloppuun saakka.