Kysymys 1160
Hävettää kysyä seuraavaa: Olen naimisissa ja olen rakastunut toiseen mieheen. En ole edes keskustellut ko. hlön kanssa, saati sitten tapaillut, mutta silti tunnen niin. Jalat menevät hyytelöksi, mahasta kouraisee ja vatsassa on perhosia aina kun näen hänet. Huomaan hänen käytöksestään samaa oiretta...
En voi käskemällä lopettaa sitä mitä tunnen. Mitä voin ?
Kiitos avoimesta kysymyksestäsi. Uskon, että vastaavaa tapahtuu ja on tapahtunut muillekin. Siksi on tosi hyvä, kun puhut asiasta. 🙂
Heti alkuun sanoisin, että on tarpeen muistuttaa itselleen tärkeä perusasia: Vahvakaan tunne ei ole meissä mikään sellainen voima, jota meidän on pakko totella. Etenkin länsimaissa tämä tahdotaan tai taidetaan unohtaa toistuvasti. Ajatellaan, että tunnetta ei ikään kuin voi hallita. On välttämätöntä noudattaa sydämen ääntä tai sisintä haluaan. Ns. toteuttaa itseään vapaasti. Tämän ei ole pakko olla näin. Tunnetta voi hallita. Voi ottaa vastuun perheestä ja lapsistaan ja miehestään sekä lisäksi työstä, kodista ja suvun perinteistä. Et voi ihastumisen tunteillesi juurikaan mitään. Ne tulevat, kun ovat tullakseen. Pidät toisesta. Sillä siisti. Mutta sinun ei ole pakko antautua tunteen vietäväksi ja rikkoa elämässä kaikki tähänastinen. Sinun kannattaa myös miettiä rauhassa, miksi olet toiseen mieheen niin "kalleellaan". Usein me ihastumme toisessa johonkin odotukseen, toiveeseen, unelmaan, jota omassa elämäsämme kaipaamme ja jonka luulemme löytävän toiselta. Tuollaisessa hetkessä sitä luulee, että toinen mies (tai toinen nainen) on vastaus kaipaukseeni, vaikka tosiasiassa me olemme rakastuneet omaan unelmaamme tuon toisen toimiessa sen heijastumana. Useimmiten kannattaa antaa ajan kulua ja antaa lumouksen mennä menojaan. Sitten kykenee näkemään asian toisessa valossa ja tekemään ratkaisun Jumalan sanan valossa, rukouksen voimassa ja koko perheen tilannetta huomioiden. Mielestäni häpeän tunne on terve tunne sinussa. Tajuat selvästi, että antautuminen tunteen vietäväksi saisi sellaista tuhoa aikaan, josta kärsisivät monet muut. Käsität perheen pyhyyden ja koskemattomuuden. Toisaalta sinun ei ole tarvis tuntea häpeää tällaisesta siinä mielessä, että olisit jotenkin poikkeava ja täysin ainutlaatuinen tapaus. Näitähän juttuja on ja tapahtuu jatkuvasti. Ongelmaksi ne muodostuvat silloin, kun ihmiset käsittämättömällä tavalla pitävät tuota ihastumisen tunnetta jonakin pakonomaisena olotilana, josta ikään kuin ei koskaan pääse irti, ellei sitä noudata ja sen vietäväksi antaudu. Se on ehkä perusvirhe tämän päivän monen ihmisen ajattelussa. Vastapainona kannattaisi panostaa oman suhteen syventämiseen niin puolisoaan kuin lapsiaan kohtaan. Mikäli pääsee mahdollisesti tätä kautta löytämään sellaisia kipupisteitä, jotka altistavat itsesi toiseen ihastumiselle, niin oikein hyvä. Asioiden oikea tiedostaminen auttaa samalla ratkaisemaan niihin liittyvää tunnekuohua. Toivon, että myös puolisosi voisi tarvittaessa ottaa osaa pohdintaan. Varmaan hänellä on joitain odotuksia sinun suhteesi. Jos puolisoiden suhde syvenee ja avautuu enemmän, niin lopputuloksena usein saattaa olla entistä tyydyttävämpi ja kauniimpi suhde.
Kiitos vielä tosi paljon kysymyksestäsi. Toivotan sinulle ja koko perheellesi sydämestäni Jumalan runsasta siunausta.