Kysymykset

Tarvitset varmasti molempia. Ei ketään ole tarkoitettu tänne yksin Raamattuansa lukemaan vaan sitä tutkitaan myös yhdessä toisten ja koko kirkon kanssa. Raamatulla yksin on kuitenkin ainoa totuus ja se kuuluisa "viimeinen sana".

Vaikea sanoa noin yleisesti.

Joka tapauksessa "Raamattu kansalle"-käännös on varteenotettava ja vakaa yritys sanatarkkaan ja uskolliseen käännökseen.

Siinäpä kysymys. Monet eläinlajit olivat uskoakseni "alkukantoja", joista myöhemmin risteytysten ja paritusten kautta on tullut tämä nykyinen moneus. Ei siellä Nooan arkissa ollut kaikkia tuntemiamme hevos-, koira- ja kissalajeja. Ne ovat myöhemmin kehittyneet tuon jonkinlaisen alkukannan muunnoksina. Tällaista kehitystä on siis tapahtunut ja tapahtuu jatkuvasti, mutta ei sellaista kehitystä, että hevosesta tulee esim. norsu.

Mahtaisiko tämä riittää vastaukseksi? En itsekään tiedä kaikkea tästä. Hyvä kysymys!

Kunnioitan syvästi noita israelilaisjärjestöjä. Päätös oli oikea ja ehdottomasti ainoa mahdollinen hengellisesti tarkasteltuna. En sen sijaan missään tapauksessa kannata kirkosta eroamista. Miksi? Kuka lähtee omasta kodistaan, jos sinne murtautuu sisään varkaat? Eikö pikemminkin kutsuta virkavalta paikalle ja hoidetaan varkaat ulos? Kyllä sinun kuulumisestasi kirkkoon on hyötyä. Sinä vaikutat omalla paikallasi ja rukoillen taistelet kirkkomme edestä. Toivon, että me löydämme Jumalan armosta vielä useampia mahdollisuuksia ja keinoja vaikuttaa uskonpuhdistukseen seurakunnisamme.

Kirkollisveron maksamisesta voit rukoillen miettiä
Matt. 17:24-27 ja sen opetusta. Jeesus maksoi temppeliveron, vaikka
temppeli oli susien vallassa, jotka kulkivat lammasten vaatteissa.

Jokainen, joka uskoo Jeesukseen omana Vapahtajanaan, pelastuu. Se on pääasia. Sitten on valitettavasti eroja eri kirkkokuntien (tai kristillisten ryhmien) välillä. Niiden erojen merkitys täytyy aina tutkia tapauskohtaisesti. Esim. helluntailainen kastekäsitys, joka heillä on yhteinen mm. baptistien kanssa, on väärä. Sen julistamme ja toteamme selkeästi tuomitsematta kumminkaan ihmistä.

Ks. kysymys 1342.

Raamatussa Jeesus kohtaa monia syntisiä naisia, jotka olivat eri
tavoin tehneet huorin. (Hän kohtasi vastaavasti myös samanlaisia miehiä.) Missään yhteydessä hän ei
kiellä heitä menemästä sitten naimisiin, kun oikea johdattuu kohdalle. Hän sanoo, että ei enää saa
tehdä syntiä eli elää irrallisissa suhteissa.

Samoin se on kirjattuna Uuden Testamentin kirjeisiin, joissa on niin ikään otettu kantaa
entiseen syntielämään ja uuteen armon kautta elettävään elämään.

Jumalan anteeksianto pyyhkii menneen pois ja voi aloittaa uuden elämän pyhyydessä ja
puhtaudessa (siis edelleen Kristuksen veren voimassa). Et siis ole tehnyt mitenkään väärin
avioituessasi. Se on päinvastoin ihan oikein. Niin sitä pitää.

Iloitsen, että olet löytänyt Jeesuksen ja jättänyt taaksesi sen entisen elämän. Arvostan
suunnattomasti, että olet myös voinut avoimesti puhua asiat puolisosi kanssa. Jumalan armo siunaa
ja enentäköön onnenne! Nyt pätee San.l. 5:18 ja
Saar. 9:9.

Jumalan luomistahto on miehen ja naisen välinen pyhä avioliitto.

Kaikki, mikä luotiin, luotiin alussa. Siis dinosaurukset jo ennen vedenpaisumusta.

Loppujen lopuksi kyse on ensimmäisen käskyn ylivertaisuudesta. Eli Jumalaa meidän tulee rakastaa yli kaiken. Tämän rinnalla kaikki on turhaa.

Evankeliumin kohta oman elämän vihaamisesta pätee kyllä kaikissa tilanteissa. Erityisesti voit kuitenkin ajatella vainotilannetta. Rakastanko omaa elämääni niin paljon, että kiellän Jeesuksen? Jos sen teen, hän kieltää minut. Enkä ikinä peri iankaikkista elämää. Jos taas en kiellä Jeesusta, seuraa marttyyrikuolema. Se on juuri sitä oman elämän "vihaamista": oma henki saa mennä, kunhan Jumala saa elämästäni ja kuolemastani täyden kunnian.

Olet varmasti oikeassa, kun arvostat elämää arvokkaana asiana. Se on todella Jumalan suuri lahja. Saat kiittää siitä häntä! Hyväkään ei silti saa tulla parhaimman viholliseksi. Niinpä pitää tarvittaessa osata "vihata omaa elämäänsä".

Elämäntäyteistä tulevaisuutta ja iankaikkisuutta sinulle!

Ymmärtääkseni esitetyssä kysymyksessä ei ollut kyse mistä tahansa "baarista" tai ravintolasta, jossa jutellaan mukavia ja pidetään esim. luokkatapaaminen. Noissa kai me kaikki olemme olleet aina silloin tällöin mukana tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. On erittäin rakentavaa, jos silloin voimme näyttää esimerkkiä olla ottamatta väkeviä ja toimimatta tökerösti. Tuollaiselle hyvälle esimerkille ei voi kuin "tapuuttaa".

Varsinaisesti kyse on nimenomaan siitä, että ei voida loputtomasti venyttää kaikkea mahdollista menemistä ja mukanaoloa - ilman että jossakin tulee selkeä raja vastaan. Raamatun sanoin: "Huono seura hyvät tavat turmelee." Uskonpuhdistajan omana esimerkkinä ei ollut koskaan joku yökerho tai vastaava. Paikallisen oluen juominen tai nauttiminen saksalaiseen tapaan on ihan eri asia. Ei Jeesuskaan osallistunut Herodeksen syntypäiväjuhlinnan humuun. Mielestäni on itsensä pettämistä, jos erilaisilla "puoli viattomilla" esimerkeillä yritetään ikään kuin hämärtää todellinen raja maailmaan päin. Tottakai on lupa mennä tanssi- ja huvipaikoille todistamaan Jeesuksesta ja puhumaan Raamatun sanomasta. Sitähän itsekin olen harjoittanut joskus ja saisin harjoittaa lisääkin. Eikö? Toistan kuitenkin vielä: en jaksa uskoa, että tämän maailman riennoissa juominkien lomassa ja tanssin pyörteissä (niihin osallistumalla) todistus Herrastamme olisi kovin vakuuttava. Jokainen tutkikoon omantuntonsa ja oman hengellisen todistuksensa noissa ja muissa vastaavissa tilanteissa. Toimikoon sitten sen mukaan. Vapauden Hengessä antamatta vapauden olla synnin verhona.

Kaikki tässä kommentissa on ihan oikein - paitsi juuri tuo hyvien tekojen tekemisen tavoite (tai motiivi). Se EI siis ole taivaaseen pääseminen. Jeesus on verellään avannut taivaan. Muuten se pysyisi suljettuna jokaiselta. Jeesuksen kuolema on täydellinen. Sitä kun ei saa eikä voi täydentää. Esirippu Jumalan tykö on jo revennyt. "Se on täytetty!" huudahti Jeesus. Kaikki, mitä koskaan tarvitset pelastukseesi, löydät Jeesukselta. Et saa uskoa niin, että sitten kumminkin täydennät autuuttasi tekemällä ja puuhastelemalla. Mutta totta kai: Hyviä tekoja on tehtävä. Se on välttämätöntä. Joka ei tee hyvää, ei usko ollenkaan. Hänellä on "kuollut usko", ei elävä. Kristityn uskossa Kristus elää. Siksi on silkka mahdottomuus, etteikö usko tuottaisi rakkautta, jopa vihamiehiä kohtaan. "Minä elän, en enää (silleen) minä vaan Kristus minussa ..." (Gal. 2:20) Joten sanotaan kerran vielä: yksin usko pelastaa, mutta pelastava usko ei jää yksin. Se synnyttää välttämättä hyviä tekoja, rakkautta. Niitä rakkauden tekoja usko EI kuitenkaan tee ("ansiomielessä") taivaaseen päästääkseen vaan silkasta ilosta ja oman olemuksen välttämättömyydestä. Joten kaikki mitä kirjoitit, oli oikein. Lukuunottamatta tätä yhtä. Kristuksen täydellinen sovitustyö turhentuu, jos hyvät teot ovat välttämättömät autuuteen. Hyvät teot OVAT siis välttämättömiä. Tähän kohtaan lausetta kuitenkin kuuluu piste. Hyvät teot ovat välttämättömiä. Mutta älä koskaan yritä jatkaa lausetta lisäämällä "autuuteen". Se tekee tyhjäksi Kristuksen ansion eikä vastaa Raamatun opetusta. Jos siis jonkun elämästä puuttuu hyviä tekoja, niitä ei saada aikaiseksi tuosta vaan tekemällä. Todellinen syy hyvien tekojen puutteeseen ei ole hyvien tekojen puute! Syy on uskon puuttuminen tai kuollut usko. Siksi hyviä tekoja ei tehdä hyviä tekoja tekemällä vaan uskossa. Se, jolta puuttuu hyvät teot, tulkoot siis Jeesuksen tykö. Hän antaa synnit anteeksi armosta ja autuuden täysin lahjaksi. Sen uskomalla syntinen lähtee seuraamaan Jeesusta tekemällä sitä, mitä hän käskee. Sitä ei kumminkaan käsketä eikä sitä tehdä, jotta taivas aukeaisi vaan koska nyt saadaan elää Kristuksen kanssa hänen verellänsä ansaitsemaa elämää. Tämä on uskonoppi autuuteen.

Kiitos kysymyksestä. Ihanaa, kun luet katekismusta. Se on siistiä! Saat varmasti siunauksen lukemastasi.

Tuo kohta hengellisestä syömisestä tarkoittaa yleensäkin kaikkea uskoa ja uskomista. Uskoa
kuvataan Raamatussa siten, että saamme maistaa, kuinka Herra on hyvä. Ks.
1. Piet. 2:3, jossa
lainataan Ps. 34:9. Ja tämä tosiaan tapahtuu ilman ehtoollistakin.
Sitten
kuitenkin ehtoollisessa
tapahtuu lisäksi tuo "sakramentillinen" syöminen ja juominen eli siunattujen ehtoollisaineitten nauttiminen. Ilman uskoa (eli tuota hengellistä syömista ja juomista) se ei kuitenkaan tapahdu oikein. Siksi ehtoollisessa kuuluu yhdistyä sekä tuo sakramentillinen että hengellinen syöminen ja juominen. Jos tapahtuu vaan sakramentillinen syöminen ja juominen - ilman hengellistä syömistä ja juomista - niin se koituu (Raamatun mukaan) tuomioksi, ei autuudeksi.

En halua tosiaan aloittaa uudelleen pitkää keskustelua tästä po. teemasta. Viittaan aikaisempiin vastauksiini. Ne löytyvät hyvin hakutoiminnolla. (Rastita muu sivusto ja lisää sopiva hakusana. Niin yksinkertaista se on.)

Mutta nyt kysymykseesi. Itselle tulee vahvasti sydämelle Raamatun sana, että "huono seura
hyvät tavat turmelee" (1. Kor. 15:33). Se menee näin väistämättä.
Ei
välttämättä heti
ensimmäisellä kerralla eikä toisellakaan, mutta ennemmin tai myöhemmin. Sen todistaa myös kokemus. Ei kannata jatkaa tuollaista elämää. Saarnaajan kohta ei tarkoita, että tuota syömistä ja juomista kannattaisi harjoittaa missä seurassa tahansa. Päinvastoin viisauskirjallisuus on täynnä kehotusta siitä, ettei "istuta siellä, missä pilkkaajat istuvat". Näin esim. heti ensimmäisessä Psalmissa.

Voit lisäksi itse pohtia, kuinka hengelliset olivat ajatuksesi tuon illan aikana. Ole rehellinen itsellesi. Vaikka et sortunut humalahakuiseen ryyppäämiseen ja suoraan huoraamiseen, ei tuosta paikasta koitunut paljoa rakentavaa sielullesi. Myös viittaukset Jeesukseen syntisten ja publikaanien ystävänä ja juomarina sekä syömärinä eivät tarkoita tuollaista illanistujaista. Jeesus ei mennyt mukaan maalliseen menoon vaan kutsui pois maallisesta, seuraamaan itseään. Olen joskus itse ollut tanssipaikoilla ja jakanut "trakuja" ja kertonut Jeesuksesta. Se on okei. Mutta turhaa on kuvitella, että todistuksesi Jeesuksesta on elävä, jos naukkailet alkoholia, menet tanssilattialle ja olet tuollaisessa ja vastaavassa kaikessa mukana. Ei vaikuta hyvältä. Kehotan ihan tosissani sinua hakeutumaan muualle. Sielusi autuuden tähden.

Tuota lausetta ei kyllä voi ymmärtää muuta kuin vääränä opetuksena taivaan tiestä. Jos käskyjä noudatetaan siinä mielessä, että joku niiden kautta pelastuisi, se on yksinkertaisesti aina väärin. On välttämätöntä noudattaa Jumalan käskyjä. Se kun kerta on uskomme ehdoton seuraus. Elävä usko elää ja seuraa Jeesusta. Mutta tuota seuraamista ei tehdä autuutta ansaitaksemme. Sen on Herra Jeesus itse jo ansainnut.

Ei ihan noin. Ei voi Raamatun mukaan sanoa: "On siis noudatettava Jumalan käskyjä pelastuakseen." Pelastus on yksin armosta. Eikä mitenkään muuten. Ei edes vähimmässä määrin. Vääränlaista opetusta kuullessaan omantunnon hädässä oleva sieluparka rupeaa tekemään töitä ja tekoja pelastuakseen. Silloin hän ajautuu syvemällä ja syvemmälle lain orjuuteen. Ja siitä ei mitään hyvää seuraa.

Silti voit Raamatun mukaan sanoa: "On siis noudatettava Jumalan käskyjä." Eli pane piste ennen viimeistä sanaa "pelastuakseen". Silloin käy ilmi se, että yksin usko vanhurkauttaa, mutta että tämä vanhurskauttava usko ei koskaan jää yksin. Se synnyttää ja tuottaa hyviä tekoja. Välttämättä. Ei kumminkaan pelastaakseen niillä ihmistä vaan oman luonteensa mukaisesti elävä usko elää täyttäen Jumalan tahtoa.

Silti on oikein julistaa, että lihan mukaan eläminen kadottaa varmasti. Pahoilla teoillamme me ansaitsemme kaiken pahan ja helvetin vielä rangaistukseksi. Mutta vastaava ei päde toisin päin. Hyvillä teoilla ei ansaita autuutta.

Tutki esim. Room. 6:23. Siinä puhutaan vastakohdasta: kuolemasta
ja
iankaikkisesta elämästä.
Silloin siis kuolema tarkoittaa myös ja erityisesti iankaikkista kuolemaa, kadotusta. Se on Paavalin mukaan synnin palkka. Nyt saattaisi ajatella, että hänen pitää johdonmukaisuuden nimissä sanoa sitten vastaavasti, että niin myös iankaikkinen elämä on hurskaan tekemisen palkka. Mutta ei sanokaan! Nyt julistetaan rohkeasti, että iankaikkinen elämä on vain ja ainoastaan Jumalan armolahja Jeesuksessa Kristuksessa.

Ks. kysymykset 32, 142 ja 443.

Kyllä UT kertoo, että uskoon tulleet juutalaiset olivat edelleen juutalaisia. He uskoivat nyt Messiaaseen eivätkä turvanneet enää omiin tekoihinsa pelastuksen apuna. Eikä tietysti kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan liittoon, voi tuoda mukanaan uuteen. Silti juutalaiset ovat juutalaisia - Messiaan uskovinakin. Ja se on oikein.

Kyllä
nämä kohdat liittyvät yhteen. Hyvä!

Jeesus on Vapahtaja. Hän on tullut vapahtamaan. Pelastamaan. Se on hänen virkansa. Näiden
mainitsemiesi Raamatun jakeiden pohjalta ei kenenkään tarvitse arastella Jeesuksen tykö
tulemista. Hän kun ei heitä ulos sitä, joka hänen tykönsä tulee. Hän ei tuomitse sinua arkaa,
pelokasta syntistä. Joh. 6:37.

Viimeinen tuomio ei kumminkaan väisty minnekään. Se tulee ja ne, jotka eivät ole uskoneet,
joutuvat tuomittaviksi (iankaikkiseen kadotukseen). Nyt on kumminkin armon aika. Nyt Jeesus
kutsuu ja pyytää meitä armollisesti luokseen. Ketään hän ei tuomitse, kun hänen tykönsä kiiruhtaa
synnin hädässä.

Kyllä monet sävelmät sopivat moniin eri virsiin. Tilaamalla vanhan virsikirjan koraalikirjan voit tarkistaa helposti ne eri sävelmät, joilla kutakin virttä yleensä "bruukataan veisata".

Ks.
Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus -
Liite: kysymys kirkon virasta.

Samoin voit etsiä ja lukea kirjasen Raamattu ja paimenvirka. Sekin löytyy netistä googlettamalla.

En ehkä aivan täysin tunnista tuota kuvaamaasi torjuntaa. Minusta se ei ainakaan ole täydellistä torjuntaa. Haluaisin itse asiassa heittää takaisin haasteen. Minusta tuskin koskaan kuulee puhetta henkien erottamisen armolahjasta tietyissä piireissä. Kyllä sitä vastoin ainakin rukoilevaisuudessa juuri tästä puhutaan erityisen paljon. Väliin minulle tulee tunne, että joku joskus (en tarkoita sinua) tahtoo armolahjojen kautta itse päästä esille ja ikään kuin ruveta hallitsemaan ja johtamaan seurakuntaa. Kyllä myönnän, että luterilaisessa kirkossa ei opeteta laajasti ottaen armolahjoista niin kuin tulisi. Toisaalta mistä muustakaan meidän kirkko ihan tosissaan opettaa niin kuin Raamattu käskee? Sitäkin kuuluu ja voinee miettiä! Milloin viimeksi olet kuullut profetian jälkeen suotavan seurakunnalle mahdollisuuden arvostella ja tutkia nuo henget? Jossain paikoissa tämä suorastaan kielletään, koska johtaja haluaa säilyttää oman asemansa eikä alistu arvioitavaksi ollenkaan. Ainakin tällaisessa tilanteessa puhe Raamatun unohtamisesta ja armolahjojen halveksimisesta on kaukana totuudesta. Pikemminkin saa ajatella, että tuollaisia ihmisen omaa ylpeyttä ja vallanhalua korostavia armolahjoja ei mikään seurakunta kaipaa. Minusta koko armolahjakeskustelu tarvitsee reipasta tuuletusta. Siihen olisi saatava mukaan vahvana osiona myös henkien erottamisen armolahja. Jeesushan profetoi, että lopun aikana nimenomaan tulee vääriä profeettoja. Hän ei sano esimerkiksi, että lopun aikana tulee erityisesti kielillä puhujia tai vastaavia. Nyt isossa maailmassa on menossa karismaattisuuden uusi aalto, jossa korostetaan profetoimista entisen kiellä puhumisen sijaan. Siksi Herramme varoittavat sanat olisi otettava todesta ja seurakunnassa käyttöön. Eli ruvettaisiinko me tosissamme kehottamaan uskovia etsimään ja rukoilemaan armolahjoja?

Oikeastaan mistä tahansa asiasta löytyy aina jotakin, mikä menee väärin. Ei vain jääkiekossa vaan myös jalkapallossa. Curlingissa tai tikanheitossa. Esteratsastuksessa ja biljardin peluussa. Ei kristitty voi aina vaan vetäytyä pois. Pikemminkin hänen pitää vaikuttaa siellä, missä liikkuu ja missä voi. Minua on ruvennut entistä enemmän iän myötä häiritsemään se, että useimmiten useat kristityt vetäytyvät pois yhdestä, sitten toisesta, sitten vielä kolmannesta jne asiasta. Lopulta ei ole mitään, mikä on sallittu ... Näyttää joskus siltä, että syntyy lähes kilpailua, kuka taas keksii, mikä siinä taikka tuossa menee pieleen. Sen sijaan, että ryhdistäydyttäisiin ja ruvettaisiin miettimään, miten tuon taikka tämän voisi muuttaa. On tietysti asioita, joihin kristitty ei voi eikä saa osallistua. Jääkiekko ei kyllä ole sellainen. Monet pelaajat ovat tunnustavia kristittyjä ja voivat toimia terveinä esikuvina monille nuorille. Näin ajattelen tästä asiasta ja laajemminkin koko harrastuskentästä. Siunausta sinun pohdintoihisi. Koettele myös se, mitä itse edellä kirjoitin!

Ehtoollinen on JUMALAN tekona pätevä, jos vaan noudatetaan hänen asetussanojaan ja niiden mukaisesti toimitetaan ehtoollinen. Se olisi kyllä sitten eri kysymys (ja tärkeä sellainen), että onko mieltä (säännöllisesti) käydä sellaisessa jumalanpalveluksessa, jossa pappi toimii ja saarnaa jumalattomasti. Ei ole. Hyvä olisi tietysti, jos seurakunta voisi valita itselleen Jumalaa pelkäävän paimenen, mutta nykyään se ei valitettavasti ole aina mahdollinen ratkaisu. Me voimme sitten tietysti itse valita, minne menemme ja mistä löydämme jumalanpalveluksen, jossa sanaa saarnataan oikein.

On hyvä, että asetat tekojemme seuraukset laajempaan yhteyteen. Kyllä kannattaa lukea ajatuksiasi ja mietteitäsi. Äärimmilleen vietyinä meidän kai sitten pitäisi palata omavaraistalouteen. Kaikkien vaatteiden, valmisruokien, koneiden ja kirjojen jne. tekeminen tai valmistaminen kuluttaa energiaa ja edelleen voi koitua luonnolle rasitukseksi. Käsittääkseni luonto kumminkin kestäisi hyvinkin tiettyyn rajaan asti sen "käyttöä", mutta ei tällaista ylenpalttista kerskakulutusta kuin nykyään: luonnon täydellistä tuhoamista hiljalleen.

Siksi en lähtisi liikoja painottamaan milloin minkäkin asian tai toiminnon mahdollista "syntisyyttä". Tietty maalaisjärki ja myös Luojan suoma luomakunnan järkevä käyttö on sallittua.