Kysymykset
Kysymys 1548
Tuskin kaikki mieleen tulevat syntiset ajatukset johtuu aina ihmisen syntisyydestä. Joihinkin psykiatrisiin häiriöihin liittyy tietynlainen ajatusmaailma. Kaikki pahat ajatukset ei siis välttämättä aina nouse pahasta sydämestä, vaan ne voivat myös olla epäterveen mielen tuotosta. Toisaalta kuka tämän tarkkaan osaa rajata, niin se voi olla veteen piirretty viiva. Mitä ajattelet?
Lue Mark. 7:21-23. Siinä kerrotaan, että kaikki syntiset ajatukset juontavat juurensa sydämen turmeluksesta. Jos siis on kyse todella synnistä eikä esim. väärästä syyllisyydentunnosta. Jälkimmäinen on sairauden seurausta. Tämä ero on pidettävä mielessä, vaikka viime kädessä tietysti kaikki epätäydellinen täällä maailmassa on tuon alkulankeemuksen peruja.
Kysymys 1547
Oon 18 V nuori poika ja oon uskossa, ja mulla on aika paha ongelma nimittäin koen olevani hetero mutta välillä koen jostain syystä hieman vetoa miehiin, ja kerran kun rukoilin että Jumala ottais ne väärät tunteet multa pois ja kun rukoilin niin koin jotenkin ihmeellisen lämpimän ja turvallisentunteen. Mun sisällä. Mutta voinko olla varma että en enää ikinä koe kun naisiin vetoa ja voinko tehdä asialle muuta kun rukoilla?.
Lutherille, joka usein huolestui perin monenlaisista syntisistä ajatuksistansa, annettiin se vanha, koeteltu neuvo, että sinä et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta sinun ei tarvitse sallia, että ne rakentavat pesänsä päähäsi. Se tarkoittaa, että monet synnin himot meitä kiusaavat, mutta Jumala evankeliuminsa kautta pelastaa sinut ja vastaa rukouksiisi. Olet saanut kokea hänen suurta hyvyyttänsä. Kannustakoon se sinua luottamaan yhä enemmän hänen apuunsa myös tulevaisuudessa. Hän on uskollinen. Eikä hän hylkää niitä, jotka hädässänsä pakenevat hänen tykö.
Kysymys 1546
Onko Jeesukseen uskovien synnit joka hetki anteeksiannettu? Siis menneet, nykyiset ja tulevat. Ja jos on, niin mikä virka on sitten synninpäästöllä? Onko se vain vakuutusta jo vallitsevasta olotilasta uskon vahvistamiseksi? Eli onko synninpäästön tehtävä vain muistuttaa, että sinun kaikki syntisi ovat joka hetki anteeksiannetut. Mutta jos näin on, niin miksi esim Lutherin rippikaavassa sanotaan, että "Minä annan sinulle syntisi anteeksi". Jos uskovan synnit ovat aina anteeksiannetut joka tapauksessa, niin miksi sanoa, että annan syntisi (nyt) anteeksi? Miksi kutsua päästöksi jotain, mikä on vain vakuuttamista Jumalan yleisestä armollisuudesta?
Vai onko synninpäästö todellinen päästö, jossa siinä hetkessä Kristukseen turvaava päästetään synnistä? Jos tämä on totta, niin eivätkö synnit olleetkaan anteeksi ennen synninpäästöä?
Voidaan erottaa yleinen ja henkilökohtainen armahdus. Edellinen tapahtui Jeesuksen kuollessa ristillä. Ja jälkimmäinen tapahtuu uskon kautta evankeliumiin ja syntien anteeksiannon julistukseen esim. yksityisessä tai yleisessä ripissä. On tärkeätä ymmärtää, että meidän uskomme ei aikaansaa yleistä armahdusta. Se kun on olemassa jo ennen meidän uskoamme. Jeesus on ristillä ansainnut täydellisen sovituksen. Se on se evankeliumi, jota sinulle nyt kuulutetaan. Sen uskomalla otat henkilökohtaisesti vastaan sen, mitä ristillä Jeesus on puolestasi tehnyt. Eli vähän sama asia, että joku on pankissa maksanut asuntovelkasi, mutta silti sinun pitää käydä henkilökohtaisesti kuittaamassa velkasi maksetuksi.
Kysymys 1545
Eikö ole parasta sanoa, että laki ei ole koskaan pelastustie, vaan pelastustie on alusta loppuun usko Jeesuksen sovitustyöhön. Jos jotain termiä haluaa käyttää, niin eikö voisi esim. sanoa, että laki on alusta loppuun saakka vaikkapa varoitustie. Jos laista tehdään pelastustie, silloin se tarkoittaa että vaaditaan täydellinen Jumalan vaatimusten täyttäminen.
Näin. Ja hyvä muistaa vielä, että usko on tyhjä käsi, joka ottaa vastaan pelastuksen. Tarkkaan ottaen usko ei pelasta vaan uskon kohde eli Jeesus.
Kysymys 1544
Näin maalaisjärjellä ajattelen pelastustie on sekä laki että evankeliumi. On totta, että vanhurskauttamisen kannalta evankeliumi on ainoa pelastustie. Mutta kun otetaan myös pyhitys eli vaellus uskosta vanhurskaana huomioon, niin pyhityksen kannalta laki on evankeliumin lisäksi pelastustie eli lihan mukaan ei voi elää. Jos kerran lain rikkominen voi viedä uudestisyntyneen kadotukseen, niin silloin on itsestäänselvää, että laki myös on pelastustie.
Olet täysin väärässä. Sekoitat lain ja evankeliumin. Armonoppisi on hukassa. Lue Raamattua. Esim. Roomalaiskirje. Ja samalla sinun on hyvä kerrata ja lukea koko Svebiliuksen katekismus. Ajattelet omien sanojesi mukaan "maalaisjärjellä". Pelastuksen asiassa et järjellä pärjää. Se johtaa sinut täydellisesti harhaan. Koska ei evankeliumi ja sen mukainen pelastusoppi ole järkemme mukaista. Eihän se ole "järkevää" ajatella niin, että joku toinen (tässä tapauksessa siis Jeesus) kuolee syntiesi edestä ja armostansa sovittaa syntisi päästäksesi taivaaseen. Pyhitys kuuluu totta totisesti kristillisyyteen, mutta vanhurskauttaminen ei riipu meidän hyvistä teoistamme. Siinä kelpaavat vain ne Kristuksen hyvät teot meidän puolestamme.
Kysymys 1543
Miten perustelet Raamatulla protestanttisen yksin Raamattu periaatteen? Myös yksin Raamattu periaate pitäisi silloin pystyä perustelemaan hyvin yksin Raamatulla.
Vain Raamattu on Jumalan sana. Kaikki muu on sanaa Jumalasta ja parhaimmassa tapauksessa oikeata sellaista. Mutta siis Raamattu yksin on Jumalan sana. Siksi sen rinnalle ei kuulukaan asettaa mitään muuta. Perustelu on yksinkertaisuudessaan tässä.
Kysymys 1542
Onko Jumalan edessä väärin ottaa kummiksi muslimia?
Se on mahdotonta. Kirkkolain mukaan kummin tulee tunnustaa sitä uskoa, johon lapsi kastetaan.
Kysymys 1541
Jos on käynyt meediotilaisuudessa ja ennustajalla, onko ikuisesti kadotettu vai voiko nuo asiat saada anteeksi jos katuu?
Saat uskoa nuo syntisi anteeksi. Palaa kasteesi armoon, jossa me olemme sanoutuneet irti perkeleen töistä ja aivan kaikista hänen menoistansa. Muistan kuulleeni, että kerran jotkut tytöt, jotka olivat uskovina (!) kuitenkin sekaantuneet pimeyden harhoihin, saivat kokea vapauden tunnustaessaan pyhän uskontunnustuksen, jossa itse asiassa huudetaan avuksi Jeesusta, joka on astunut helvettiin ja voi pelastaa sieltä kadotetun ihmisen.
Kysymys 1540
Minua ahdistaa se että uskovalle asetetaan hirmuisesti ehtoja ja kieltoja (jotka ovat itsessään hyviä!!). Se ahdistaa sen takia, että vaikka olen uskossa, elän todella huonoa elämää enkä mitenkään ainakaan tunnu kirkastavan Jeesusta. Ahdistaa, koska tiedän että Jumalan pitäisi saada minussa muutosta aikaan, mutta en koe muuttuneeni mitenkään mitä tulee arkielämään. Tuntuu, ettei arvoni ja mielipiteeni tai ylipäätään mikään ole muuttunut, vaikka raamatussa sanotaan, millaisiauskovat ovat kun heissä on Pyhä Henki. Mikä siis on vialla? En haluaisi olla näin huono ihminen, ja haluaisin että Jumala muuttaisi minua. Jostain syystä mitään muutosta vaan ei tunnu tapahtuvan
On elintärkeätä muistaa, että ehdot ja kiellot, kehotukset taikka käskyt eivät synnytä mitään uutta elämää. Eivät anna voimaa niiden täyttämiseen. Kaikki jää omaksi yrittämiseksi. Tarvitset Raamatun ilmoittamaa todellista evankeliumia, että Jeesus on jo sovittanut syntisi. Ihan kaikki syntisi ja myös syntejä rakastavan luontosi. samoin katumattomuutesi. Hänen veressään saat uskoa olevasi vapaa niistä! Anna sitten Pyhän Hengen kasvattaa sinua. Hiljalleen myös ne Hengen hedelmät kasvavat, vaikka synnittömiksi me emme koskaan tule ja mitä lähemmäksi me pääsemme Jumalaa, sen enemmään meissä näkyy hänen valkeutensa valossa huonoutemme. Tähän ihmeelliseen todellisuuteen saat jäädä. Hae Raamatun sanasta voimaa ja mene usein ehtoolliselle, jossa Jeesus ottaa vastaan ne surkeimmat syntoset eli juuri meidät.
Kysymys 1539
Miten rukoilevaiset toimittavat konfirmaation tai "nuoren kansan ensiripin"? Ainakaan minun vanhan käsikirjan mukaisessa virsikirjan liitteessä ei moista kaavaa ole? Sisältääkö itse konfirmaatiomessu kristinopin kuulustelun?
Olen valinnut vanhan kaavan vanhimmista käytettävissä olevista. Se kuulustelu sisältyy käytävään rippikouluun: sekä ulkoläksyjen että loppukokeen muodossa.
Kysymys 1538
Moi mua oikeesti pelottaaa haluan olla jeesuksen oma ja haluan että siitä tulis mun herra jota voin palvellla. Pelkään kumminkin että oon tehnyt kauheen synnin oon 13v tyttö ja toivom vastausta aina välillä mielessä kuulii herjauksia tai sitse oon vaa mä ite. Mut siis pyysin eilen Jumalalta anteeksi synneistä. Häiritsee vaa ku en tiiä oonko saanu helvetom tuomion ja toivon että vastaatte kiitos
Saat olla Jeesuksen oma. Kasteessa Vapahtaja on ottanut sinut ihan ikiomaksi. Hän antaa sinulle joka armas päivä kaikki sinun syntisi runsain määrin anteeksi. Ei sinulla ole mitään sellaisia syntejä, joiden edestä Jeesus ei olisi kuollut. Evankeliumi kuuluttaa nyt vuorenvarmasti sinulle, että olet vapaa helvetistä ja kaikesta, mikä syyttää omaatuntoasi.
Kysymys 1537
Näyitte verkkosivujenne prusteella viettävän messua pitkänäperjantaina. Mitenkä näin? Kirkollisen perinteen mukaisestihan pitkäperjantai ja hiljainen lauantai ovat ainoat päivät kun messua ei pitäisi toimittaa vaan sen sijaan sanajumalanpalvelus.
Ehtoolliselle tullessamme tulemme Kristuksen ristin äärelle. Hänen maahan asti vuotaneen sovintoveren sekä ristillä runnellun ruumiin tykö. Pitkäperjantaita me vietämme aina, kun kirkossa apostolisen järjestyksen mukaan vietetään vanhan käsikirjan kirkonmenoja. Se sisältää siis ehtoollisen.
Kysymys 1536
Pääseekö rukoilevaisten rippikouluun, jollei kuulu kirkkoon?
Pääsee. Tervetuloa.
Kysymys 1535
Voiko maallikko ruveta suorittamaan ehtoollista, vai pitääkö olla Luterilaisen kirkon pappi?
Ensimmäinen ehtoollinen säädettiin apostolien läsnäollessa. Ja he
saivat tehtäväksi toistaa tapahtuma. On olemassa tämä järjestys, jota kuuluu noudattaa. Jumalahan ei
ole "epäjärjestyksen Jumala" (1. Kor. 15:33).
Kysymys 1534
Mitkä ovat rukoilevaisten tärkeimmät juhlapyhät tai tapahtumat?
Ihan tavallisesti jokaviikkoinen pyhäpäivä ja silloin vietettävä apostolinen jumalanpalvelus.
Kysymys 1533
Onko rukoilevaisilla joitain pyhiä paikkoja, jos on niin mitä?
Pyhä paikka on aina siellä, missä Jeesuksen nimessä tullaan yhteen ja missä Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan.
Kysymys 1532
Olen tilanteessa, jossa olen ollut jo monta vuotta. Olen vilpittömästi pyytänyt Jeesusta elämääni ja halunnut tulla uskoon. Kuitenkaan mitään muutosta sisimmässäni ei ole tapahtunut eikä raamatun lukemisesta tule mitään. Tuntuu myös ettei minulla ole ikinä ollut synnintuntoa/omaatuntoa, sillä olen tehnyt erittäin pahan teon ja sitten niitä tavallisia pahoja syntejä paljon, enkä vain tunne katumusta tai mitään muutakaan. Haluaisin todella tuntea, ja haluaisin että Jeesus pelastaisi minut, mutta mitä tämä on? Enhän kuitenkaan selvästi voi olla uskossa mitenkään.
Mielestäni sinun kannattaa hakeutua papin puheille ja ripittäytyä synneistä, jotka mieltäsi painavat. Ota asiasi esille sielunhoidon yhteydessä!
Laitan tähän perään yhden kirjoitukseni, jossa puhutaan tarkemmin kääntymyksestä. Ehkä se herättää lisää ajatuksia:
KÄÄNTYMYS MITÄ SE ON JA MILLOIN SE TAPAHTUU?
Väliin kristillisissä piireissä pohditaan kysymystä, missä ajassa todellinen kääntymys voi tapahtua. Kuluuko siihen väistämättä pitempi aika? Ehkä sitä pitää odottaa aina kuolinvuoteelleen saakka? Vai saattaisiko joku kääntyä yhdessä rahtusen hetkessä? Kestääkö tällainen kääntymys? Vai lankeaako sellaisen kokenut mitä ilmeisimmin varsin nopeasti takaisin maailmaan? Mitä kuuluu todelliseen kääntymykseen? Mistä tiedän, että olen kääntynyt ja pelastuva?
Kääntymys tarkoittaa yksinkertaisesti surua ja katumusta oman synnin tähden sekä iloa ja kiitollisuutta Jumalan armon vuoksi. Katekismuksessa puhutaan synnin tunnustamisesta ja anteeksiannon uskomisesta. Se on selkeä määritelmä. Enempää ei itse asiassa tarvittaisi. Silti moni jää epätietoisuuteensa eikä lopulta osaa varmuudella sanoa, onko hän todellisesti kääntynyt tai ei.
Raamatun valossa on täysin selvää, että kääntymys voi tapahtua hetkessä. Ristin ryöväri sai kuolemanrangaistusta kärsiessään kokea parannuksen armon ja siirtyä viime hetkessä helvettiin vievältä tieltä sisälle paratiisin porteista. Monet muut kokivat aivan samaa kohdatessaan Vapahtajan jossakin elämänsä tuokiossa. Apostolien teoissa kerrotaan vastaavasta. Esim. Filipin vanginvartija tuli yhden yön aikana pimeässä vankityrmässä uskoon ja jopa hänen perhekuntansa pelastui yhtä lailla.
Toisinaan taas kääntymys ottaa aikansa eikä ihminen voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle ylhäältä. Kenenkään ei silti pitäisi ottaa tästä itsellensä veruketta viivyttää kääntymystänsä. Pelastuksen päivä on nyt. Huomista meille ei ole luvattu. Siksi jokaisen kuuluu olla huolissaan sielunsa autuudesta, kunnes asia on kirkastunut hänelle täysin. Saihan juuri rukoilevaisuus alkunsa Artur Dentin kirjasta Totisen kääntymisen har¬joitus, jossa todetaan kertomuksen ristin ryöväristä vieneen monen jumalattoman kadotukseen, koska he sen johdosta ovat lykänneet ja lykänneet kääntymystään uudelleen ja uudelleen, muka viimeiseen hetkeen asti, ehtimättä sitten lopulta koskaan kääntymään ajoissa armon ollessa tarjona juuri tänään.
Olen lukenut kesän aikana Charles G. Finneyn muistelmia Ihmeellisiä herätyksiä 1800-luvun Amerikas-sa. Hän kirjoittaa kirjassaan hyvin kääntymyksestä:
Ennen ajateltiin, että syntisen pitää jäädä pitkäksi aikaan synninhätään. Varsin usein kuuli vanhojen uskovaisten kertovan olleensa synninhädässä monta kuukautta, jopa vuotta (!), ennen kuin saivat huojennusta. Heillä oli nähtävästi se käsitys, että kuta kauemmin he olivat olleet synnintunnossa, sitä varmempi olisi heidän kääntymisensä todellisuus. Minä päinvastoin pidin kiinni siitä, että jos he jäivät kovin pitkäksi aikaa syn¬nintuntoon, he olivat vaarassa tulla itsevanhurskaiksi siinä mielessä, että he ehkä kuvittelivat rukoilleensa ja tehneensä kyllin muka taivuttaakseen Jumalan pelastamaan heidät ja lopulta asettuisivat väärään rauhaan. Tässä pitkitetyssä synnintunnossa piili vaara, että Jumalan Henki tulisi murehdutetuksi ja karkotetuksi. Ja kun mieltä lakkasi ahdistamasta, oli siitä luonnollisena seurauksena vastavaikutus: kun ahdistus hellitti, ih¬miset ehkä omaksuivat jonkunlaisen lohdutuksen siitä, ja tekivät siitä helposti sen johtopäätöksen, että olivat nyt tulleet kääntymykseen. Tämä ajatus taas synnytti jonkunlaista iloa, jota he saattoivat erehdyttävästi pitää uskovaisten ilona ja rauhana, ja tämä mielentila saattoi heitä yhä edelleen harhaan, sitä kun pidettiin helposti merkkinä siitä, että he olivat kääntyneitä.
Siksi [ ] esitimme kaiken viivyttelyn, tapahtui se minkä verukkeen nojalla hyvänsä, Jumalan vastustamiseksi. Olikin hyvin tavallista, että ihmisiä tuli muutamissa tunneissa synnintuntoon ja kääntymykseen, jopa joskus muutamissa minuuteissa. Tällaiset äkilliset kääntymykset säikähdyttivät useita kunnon ihmisiä, ja tietysti he ennustivat, että kääntyneet lankeaisivat ja heidän kääntymyksensä osoittautuisi epäterveeksi. Mutta tosiasiat näyttivät, että muutamista näistä äkillisesti kääntyneistä tuli näiden seutujen vaikutusvaltaisimpia uskovaisia. Tämä on ollut kokemukseni koko toiminta-ajallani (ss. 163-164).
Joskus kristittyä piinaa ajatus, että onko hän katunut tarpeeksi. Siihen voi vastata suoraan, että ei varmasti. Et voi milloinkaan katua pahuuttasi tarpeeksi. Jos sen tekisit, hikoilisit verta kuten Herrasi Getsemanessa. Siellä hän katui sinun syntejäsi. Näin paljon ei kukaan toinen ole katunut omaa pahuuttansa. Vaikka kyllä pitäisi! Myös katumuksemme jää vajavaiseksi ja puutteelliseksi. Ei se ikinä tule täydelliseksi. Emme voi valmistaa itseämme jollain tavalla ansaitsemaan anteeksiantamusta. Sula armo annetaan sulasta armosta. Siksi on sielunvihollisen eksytystä, kun hän ahdistaa sinua katumuksesi riittämättömyydellä ja estää sinua tulemasta taivasten valtakuntaan. Evankeliumi antaa sinulle luvan uskoa syntisi anteeksi Kristuksen vuoksi tässä ja nyt. Mutta jos sinulla ei ole yhtään mitään kaduttavaa, et tarvitse häntä lainkaan. Silloin tosiaan joudut kadotukseen.
Samalla tavalla pitää paikkansa, että myös uskosi jää vajaaksi ja vaillinaiseksi. Pelastut kyllä uskosta, mutta et kumminkaan täydellisen uskosi tähden. Tällaista kun ei sinulla ole. Raamatullinen usko heikko tai vahva tai vaikkapa täydellinen on aina uskoa, joka panee turvansa yksin Kristukseen ja hänen verisen ristinkuolemansa ansioon. Ei lopultakaan usko sinänsä ketään pelasta vaan uskon kohde. Jos se on tarkasti kohdallaan, silloin olet autuas. Jos se on vinksahtanut pois paikaltaan, silloin olet hukassa. Siksi älä niinkään mittaa ja arvioi uskosi vahvuutta tai heikkoutta, vaan kiinnitä uskossa katseesi Kristukseen, joka on tähtesi kaiken kärsinyt ja ansainnut sinulle iankaikkisen elämän.
Erikseen on vielä painotettava, että kukaan ei pelastu syntejään katumalla ja niitä murehtimalla. Ei tosiaan kukaan pelastu, vaikka itkisi ja voivottelisi pahuuttansa päivät ja yöt. Siinähän vain ilmenee, millaisia me itse kukin olemme: kadotettuja, kurjia ihmisiä. Jos me heräämme näkemään tilamme juuri tällaisena, on se kyllä sinänsä hyvä asia, mutta ei se tietoisuus vie sinua perille taivaaseen. Päinvastoin sinusta tuntuu, että vajoaisit suoraan helvettiin. Vasta sitten kun katuva syntinen panee ainoan turvansa yksin Jumalan suunnattoman suureen armoon, hän pelastuu. Ja edelleen on tässä yhteydessä myös korostettava, että armosta ja armollisuudesta puhuttaessa ei tarkoiteta mitä tahansa säälinsekaista armahtavaisuutta. Ei se ketään pelastaisi. Ei, ei ja kerran vielä ei. Jumalan armo tarkoittaa aina ja ainoastaan sitä armoa, jonka koko maailman Vapahtaja Jeesus Kristus on ansainnut verisellä kärsimisellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä. Jos sinulta se puuttuu, sinulta puuttuu kaikki.
Edellä on lyhyesti selitetty, mitä todellinen kääntymys tarkoittaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että parannukseen soveliaat hedelmät seuraavat väistämättä kääntymystä. Kääntynyt syntinen ei jatka syntistä elämäänsä. Päinvastoin hän pyrkii nyt korjaamaan ja korvaamaan sen, minkä on aiemmin rikkonut. Halpaa armoa on uskotella itsellensä synnit anteeksi ja jatkaa syntien harjoittamista niin kuin mitään armoa ei ikinä olisi ollutkaan saatavilla. Kristillisessä kirkossa julistetaan aina syntien anteeksiantamusta Kristuksen kalliissa sovintoveressä, ei niiden sallimista perkeleen hengen synnyttämässä uskonnollisessa hurmiossa.
Kysymys 1531
Mitä pitäisi tehdä, kun ev.lut kirkon toiminta on mitä on ja paikallis seurakunnan jumalanpalveluksiin ei voi mennä hyvällä omallatunnolla, eikä myöskään lähetyshiippakunnan messuihin, ettei edistä kirkon hajaannusta, vaikka siellä saarnataan ja toimitaan tunnustuksemme mukaan? Onko hyvä jäädä kotiin?
Hakeudu apostoliseen jumalanpalvelukseen tavalla tai toisella. On eri vaihtoehtoja. Hyviä paikallisseurakunnan jumalanpalveluksia. Vanhan käsikirjan jumalanpalveluksia. Herätysliikkeitten ja myös lähetyshiippakunnan jumalanpalveluksia. Jostakin sinun on saatava seurakuntayhteys ja mahdollisuus mennö ehtoolliselle.
Kysymys 1530
Eikö Lutherilta ole tällainen sana. Ei sakramentin puute, vaan ylönkatse kadottaa.
Ymmärtääksene tämä tarkoittaa, että jos ihminen kuulee Sanan ja uskoo Jeesuksen olevan hänen syntiensä sovittajan vanhurskaan Isän edessä, muttei voi saada kastetta halustaan huolimatta (esteenä esim. on sodan keskellä, tai kuulee netistä ja asuu islamilaisen uskonnon keskellä, eikä ole seurakuntaa ympärillä, josta voisi saada kasteen, ennenkuin kuolema hänet yllättää) voi Jumala pelastaa ilman kastetta.
Ja taas toisinpäin, asuu vapaassa yhteiskunnassa, eikä halua ottaa kastetta (esim. Pelastusarmeijan sakramenttioppi, jossa ne katsotaan vain hengellisinä).
Raamattu ja tunnustuskirjat edellyttävät kastetta pelastukseen.
Onko käsitykseni luterilainen?
Kyllä tuossa sinun mainitsemassasi tapauksessa Lutherinkin mukaan ihminen pelastuu ilman kastetta, jos hän uskoon tultuansa ehtisi kuolla ennen kasteelle tulemista. Näin voi käydä esim. jossakin islamilaisessa valtiossa, jossa joku kiihkomuslimi tappaisi sen ihmisen, joka tunnustaa uskonsa. Jos taasen ihan tieten tahtoen halveksii kastetta eikä pidä sitä armonvälineenä, vastaa silloin itse seurauksista. Kaste on tässä mielessä pelastukselle täysin välttämätön. Nuo mainitut poikkeukset ovat asia erikseen.
Kysymys 1529
Tapahtuu viimeinen tuomio, jossa kukin tuomitaan TEKOJENSA mukaan. Toiset iankaikkiseen kadotukseen, toiset iankaikkiseen elämään. Kaikki tekevät jotain väärää, pahoja asioita, syntiä. Jos on uskossa ja on pyytänyt niitä anteeksi, eikö ne ole saatu sitten anteeksi? Miksi sitten niitä kaikkia taas muistellaan viimeisellä tuomiolla ja otetaan uudelleen esille ja käsittelyyn? En ymmärrä. Sitten kuitenkin on niin, että "mitään kadotustuomiota ei ole niille jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa". Miten tämä rimmaa yhteen ?
Kysymys 1528
Jos uskovat Intiassa pärjää pelkällä Raamatulla ja perustiedoilla kristinuskosta, niin kannattaako meidän itseämme liikaa "rasittaa" kristillisellä kirjallisuudella lisäksi? Kyllähän kumminkin Jumala Raamatun kautta itsensä kirkastaa ihan riittävästi. Tosin meillä täällä länsimaissa on erilaiset haasteet kuin Intiassa. Ehkä täällä tarvitaan vähän enemmän tietoa.
Ks. kysymys 1526.
Kysymys 1527
Missään ei käsketä kuulumaan nimenomaan Suomen ev.lut. kirkkoon. Jos on liitytty vaikka Lähetyshiippakunnan seurakunnan jäseneksi, niin tuntuu todella järjettömältä maksaa kirkollisveroa ev.lut. kirkkoon (käytännössä siis osallistua arkkipiispa Mäkisen ym. huimiin palkkakuluihin). Temppeliveroakin voisi verrata pikemminkin kunnallisveroon (maksettiin roomalaiselle hallinnolle); se ei ole peruste kirkollisveron maksamiselle.
Ei ole mitään syytä taas hajoittaa Kristus-ruumista ja perustaa uusia kirkkokuntia. Ei niille loppua tule. Parempi on taistella saamansa kutsumuksensa mukaan siinä kirkossa, mihin sinut täällä ajassa on asetettu. Kävi kuinka kävi. Ja koska Jumala on sinut ja minut liittänyt Suomen kirkkoon kasteen kautta, olkoon se sitten myös hänen asiansa meidät siitä erottaa (lue Herännäislehdestämme Asko Ruotsalaisen hyvä kirjoitus, 1/2016). Toimi omalla paikallasi Kristuksen kirkon tosi parhaaksi.
Kysymys 1526
Eikö ole erikoinen juttu, että maailma on täynnä erilaisia kristillisiä suuntauksia ja kaikki näyttävät olevan varmoja vakaumuksestaan? Kannaatko sitä luterilaisena siis kuitenkaan "olla äärivarma" kaikesta luterilaisuuteen liittyvästä? Ja on luterilaisuuttakin monenlaista. Eikö ole tarpeeksi kun pitää kiinni kirkon kolmesta vanhasta uskontunnustuksesta ja on selvillä mitä Raamattu opettaa laista ja evankeliumista? Muissa asioissa voi sitten pitää itseään vain pohdiskelijana? Tartteeko kristityllä välttämättä mitään laajaa teologiaa olla? Eikö voi vain ajatella, että pelastun armosta ja pohdiskelen eri juttuja?
Kun rakastaa jotakuta, tahtoo oppia tuntemaan hänet mahdollisimman hyvin. Eikö totta? Siksi kristitty haluaa Jumalan sanaa lukemalla oppia tuntemaan Jumalansa ihanuutta enemmän ja enemmän. Tästä tuo aito luterilaisuus nousee. Ja kaikki kristillisyys itse asiassa. Ja tämän tavoitteen turhentamiseksi maailmassa on viettelyksiä, jos jonkinmoista. Jos sallit saman kuvakielen käyttämistä, niin kait sitä moni on vuorenvarma porton rakkaudestakin, vaikka eipä siihen olisi mitään syytä. Samaan tapaan eri harhat uskottelevat edustamansa käsityksensä erinomaisuutta tajuamatta olevansa ihan väärässä.
Kysymys 1525
Kuinka paljon aikaa kannattaa mielestäsi käyttää kristillisen filosofian tutkimiseen?
Monesta on hyötyä, mutta autuuteen on tarpeellista se yksi ainoa. Tiedätkö sen yhden ja ainoan?
Kysymys 1524
Mikä on armo? Onko se jottai jumalaista?
Armo on "ansioton rakkaus meidän/minun osaksi" (eli armo-sanan eri kirjaimet selitettynä). Se on jumalaista ja ilmenee Kristuksessa, hänen ristillään.