Kysymys 46
'..ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan' (Ilm. 20:12).
Osaisitko selittää tämän eron tekojen mukaan tuomitsemisen ja kuitenkin uskosta pelastumisen välillä? Kun Raamattu antaa ymmärtää, että tuomio tulee teoista - Jeesus itsekin kertoessaan viimeisestä tuomiosta tuo esille juuri sen, mitä ihmiset olivat tehneet, ei sen uskoivatko he...
Koko Raamatusta tulee tosiaan selkeästi esiin, että pelastus on armosta, mutta tuomio tapahtuu tekojen mukaan. Se korostaa sekä ihmisen vastuuta että Jumalan oikeudenmukaisuutta. Me olemme armon saatuamme edelleen vastuussa siitä, mitä teemme. Armo ei ole vain kuollut oppilause vaan elävä persoona, itse Jeesus, joka ristin päällä sovitti syntimme. Hän elää ja vaikuttaa meissä asuessaan uskon kautta sydämessämme. Hyvät teot ovat seurausta (elävästä) uskosta ja kuuluvat pyhitykseen. (Vanhurskaus meillä on yksin Jeesuksen veressä.) Teot osoittavat siksi, kenelle me kuulumme.
Jollei Raamattu puhuisi näin selkeästi tekojen mukaan tapahtuvasta tuomiosta, moni pettäisi itseään kuolleella aivouskolla. Iankaikkinen autuus olisi kait silloin lähinnä aivovoimistelua, josta ei seuraa mitään. Elävä usko on taas Raamatussa suuri ja ihmeellinen asia, joka ei salli ihmisen olla toimetonna vaan vie ja johdattaa häntä sinne, minne Herra tahtoo. Siksi ihmisen ongelma syvimmältään ei olekaan tekojen vaan uskon puute. Hyvät teot kasvavat verellä kastetusta sydämen maaperästä. Raamatun kuvaukset viimeisestä tuomiosta ovat siis terveellistä opetusta ja tahtovat johdattaa meidät syvemmälle uskoon ja uskossa. Ne teot, joista näissä yhteyksissä puhutaan, eivät ole koskaan esim. luonnollisen ihmisen omassa voimassa tekemiä tekoja vaan nimenomaan uskosta ja vain siitä nousevia tekoja. Niinpä on loppujen lopuksi kysymys siitä, mistä me saamme ja löydämme elävän uskon. Ja vastauksia on tasan yksi ainoa: vain veren evankeliumista!