Kysymykset

Mitä pitäisi ajatella suitsuttamisesta? Eräs tuttu apostolisesti opettava pastori on mietiskellyt sen käyttöä suurempina kirkollisina juhlapäivinä. Olisihan se tietysti raamatullista, mutta eikö se ole hieman turhan katolilaista?

Miten päästä eroon lihan himoista sexuaallinen halu mikä menee yli jo irstauden puolelle oraalin ja kauhea synnin tunto ja katumus päällä?? ..

Milloin rippiristi laitetaan kaulaan? Kiitos jo etukäteen. Hyviä kesiä!

Täytyykö vaimojen olla esim Jumalanpalveluksissa pää peitettynä? Mikä raamatun kanta?

Onko tv:n katseleminen synti? Itse en Raamatusta löydä moisesta aiheesta mitään.

Olen kokenut Pyhyyttä, ja saanut löytää Osan Totuudesta. Tämä tapahtui tajuntaa laajentavien avustuksella, joten tilanne oli "epäluonnollinen". Sen hetken ajan en tuntenut pelkoa, mutta risririitaisuuksien ilmennyttyä tunsin. En saanut Tietoa eläväksi. Aiemmin olin vähän arka ja syyllisyydentuntoinen. Tapahtuman jälkeen olen tuntenut jo pitkän aikaa valtavaa pelkoa nykyisen tilani tähden. Ikuisesta kadotuksesta. Vain harva meistä elää Totuudessa, mutta pelkään ettei minulla ole enää mahdollisuutta pelastua. Puhutaanko Pyhissä kirjoissa toisesta pelastumisesta?

Miten ratkaistaan tieteen ja uskonnon väitteiden ristiriitoja? Tiedämme tieteen kautta että maapallo ei syntynyt kuten Raamatussa väitetään, tiedämme ettei ihmisiä luotu vaan olemme evoluution tulos, yms.

Raamattu sanoo: "loistakoon teidän valonne ihmisille, että näkisivät hyvät tekonne". Raamattu sanoo myös: "älä soitata torvea edelläsi" ja "jotta hyvä tekosi pysyisi salassa" ja "ei lamppua laiteta vakan alle". Ajattelisin, että Raamatun pointti on, että tee hyvää ja se saa myös näkyä, mutta tee se vaatimattomasti eli älä tee siitä numeroa. Miten itse selittäisit tätä "ristiriitaa"?

Kristitty joutuu siis tasapainoilemaan sen kanssa, että jotain hyvää täytyy näkyä ulospäin ja toisaalta, että ei tee suurta numeroa hyvistä teoistaan. Eli minun nähdäkseni Jeesuksen opetuksen pointti on siinä, että on pidettävä matalaa profiilia omista hyvistä teoistaan. Eli Jeesus tahtoo ihmisiä, jotka ovat vaatimattomia hyväntekijöitä. Tosiasia kumminkin on, että ainoastaan Jeesuksen hyväntekeväisyys Golgatan ristillä riittää pelastuksen perustaksi.

Pitääkö ihmisen uskoa Jeesuksen olevan Jumala, jotta hän voi pelastua? Aina sanotaan, että jos uskoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika, joka kuoli ristillä sovittaakseen syntimme, niin pelastuu. Mutta mitä jos ei usko Jeesuksen olevan itse Jumala, voiko pelastua? Eli kysymys ehkä kuuluukin: onko raamatussa selitetty selvästi mitä Jumalan Pojalla tarkoitetaan Jeesuksen tapauksessa?

Minun mielestäni jos aikoo voittaa sieluja Kristukselle, niin ei pitäisi evankelioida, ellei ole varma, että kristinusko on totta. Jos ei ole varma, niin se on epärehellistä evankeliointia. Parempi rehellinen epäilijä kuin epärehellinen uskoja. Eikö niin?

"Kunnioita (biologista?) isääsi ja äitiäsi."

Koskeeko tämä myös isäpuolia ja äitipuolia? Tuskin samalla painoarvolla kaikista näkökulmista.
Mutta siis ajattelisin, että jos joku on vastaavan tyyppiseen tehtävään asetettu, niin häntä
pitäisi kunnioittaa samansuuntaisesti kuin oikeaa isää ja äitiä.

Toisaalta Raamatussa sanotaan: "kunnioittakaa kaikkia." Ja aina pätee sääntö: "rakasta
lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Eli on toimittama oikeamielisesti kaikkia ihmisiä kohtaan ja
syntiä ei saa tehdä.

Voiko ehtoollinen vaikuttaa ihmiseen niin, että hän todella konkreettisesti alkaa muuttua toisenlaiseksi? Olen viime aikoina, itse asiassa vasta parin kuukauden ajan, käynyt usein ehtoollisella. Siihen on tullut "tarve" jota en osaa oikein selittää.

Olen ollut melkein aina arka ja ajoittain lähes täysin kykenemätön tuomaan esille omia ajatuksiani. Tähän ovat vaikuttaneet vielä väkivallan ja huonon kohtelun aiheuttamat ongelmat, joihin hain turhaan apua niin sanotuilta ammattiauttajilta. Menin silloin vain huonompaan kuntoon, ja tuntui ettei ole mitään tietä eteenpäin. Nyt tuntuu, että olen tullut rohkeammaksi ja on helpompi olla ihmisten kanssa niin, että minua ei jyrätä.

Mieleeni on tullut, voiko muutos johtua messussa ja ehtoollisella käymisestä. Kävin ennenkin kirkossa, mutta ehtoollisella en pystynyt käymään. Tunsin itseni niin ulkopuoliseksi kaikessa, etten kyennyt edes siihen.

Voiko Jeesuksen läsnäolo ehtoollisessa vaikuttaa tuolla tavalla? Liittyykö ehtoolliseen tässä minun ajattelussani jotain magiaa tms., mitä pitäisi karttaa? Tietenkään en tiedä, mistä kaikki johtuu, mutta vaikea olla pohtimatta.

Maailma on pullollaan erilaisia uskontoja. Raamatun mukaan ihminen, joka ei usko Jeesukseen pelastajanaan, joutuu kadotukseen. Tuomitseeko Jumala siis myös tietämättömyydestä vai voiko jokainen ihminen varmistua elämänsä aikana siitä, että juuri kristinusko on oikea? Jos ei voi, niin silloinhan pelastus on täysin arpapeliä ja riippuu vain siitä, mihin uskontoon ihminen päättää uskovansa tai mihin yhteiskuntaan/perheeseen syntyy. Ja sitten taas joku, joka haluaa löytää totuuden, ei pelastukaan ainoastaan siksi, ettei voi olla varma kristinuskon totuudellisuudesta. Miten tämä ongelma pitäisi nähdä??

Pitäisikö lapsi kastaa mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen et onko 2kk "liian myöhään"?

Eikö se ole mahdollista, että on olemassa sellainen evoluutioteoria, joka sopii Raamatun luomiskertomukseen? Ei siis nykyinen evoluutioteoria, vaan joku muu hieman samantyyppinen evoluutioteoria, jota ei ole vielä keksitty?

Leski ja väärämielinen tuomari (Luuk 18:1-8)

1 Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta:

2 "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.

3 Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.'

4 Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: 'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä,

5 mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'"

6 Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari.

7 Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?

8 Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"

Kun lukee uutisia vainotuista kristityistä ja miten heitä vangitaan vuosiksi tai jopa jopa yli kymmeneksi vuodeksi, niin tämä raamatunkohta koettelee uskoa. Tai ihmisiä jotka vuosikaudet kamppailevat jonkin sairauteen liittyvän asian kanssa. Miten selittäisit sitä?

Me rukoilemme liian vähän ja sen takia yhteys Jumalaan jää vähäiseksi.

Mikä on oikea tulkinta matteuksen evankeliumissa oleva kertomus isännän palvelijoille uskotuista leiviskäistä (Matt. 25:14-30)? kolmesta palveliasta kaksi hoiti leiviskäänsä niin hyvin että tekivät voittoa kolmas vain palautti sen ilman voittoa se ei kuitenkaan kelvannut eli salliiko jumala rahan tekemisen rahalla jopa keinottelun vai tarkoitetaanko tässä jotain muuta?

Jatkokysymys eri henkilöltä kysymykseen 1569. Askarruttaa synnit joita on tehnyt ennen kristuksen tuntemista omassa sydämmessä ,onko sittenkin paikkani kadotuksessa sillä eihän tehtyä tekemättömäksi saa

Raamatun lukeminen ei aina vahvista uskoa, vaan myös koettelee sitä. Esim. ajattele tämänhetken
nälänhätää maailmassa ja lue tämä kohta (Matt. 6:25-34):

"25. Sentähden sanon minä teille: älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?

26. Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

27. Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa?

28. Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää.

29. Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

30. Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset?

31. Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme?

32. Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.

33. Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

34. Älkäät sentähden sureko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytykään kukin päivä surullensa."

Miksi JUMALA sanoo tällaista? Eikö Jeesuksen aikana nälänhätä ollut niin vakavaa? Tai oliko tämä vain erityislupaus apostoleille? Tai joku voisi sanoa, että onko nämä edes Jeesuksen alkuperäisiä sanoja. Kun tämä kohta on Raamatun kaanonissa tänä päivänä, niin eikö Jeesus ollut huolissaan siitä miten hän asian tuolloin muotoili julkisessa opetuksessaan? Tällaisen raamatunkohdan luettuaan joltain saattaa usko mennä pahimmassa tapauksessa. Itse en silti ole uskoani menettänyt. Ajattelen että Jeesuksen opetukset evankeliumeissa ovat suuntaa antavia, eivät ikäänkuin matemaattisia kaavoja, että asiat menevät prikuulleen niin kaikissa tilanteissa.

Kun minä olen uskovainen mutta en käy kirkossa koska pidän sen että minä uskon jumalaan salaisuutena eli toisin sanoen salassa

Minua vaivaa rukouksen järjettömyys. Jos kerran on olemassa jumalallinen suunnitelma, niin miksen jättäisi rukousosuutta väliin omine pyyntöineni ja menisi suoraan Jumalan suunnitelmaan ja tanssisi hänen pillinsä mukaan? Eihän välttämättä mitään muuta tarvitse siis Jumalalle sanoa kuin, että tapahtukoon sinun tahtosi, niinkuin Isä meidän rukouksessa sanotaan. Toki koska Jumala on olemassa, niin eipä siinä ole mitään ihmeellistä, jos ihminen haluaa hänelle puhua, kiittää, palvoa, kiukutella, ilmaista tunteita ym.

Luterilaisuus opettaa sidottua ratkaisuvaltaa. Onko siis niin, että ihminen voi pelastua ainoastaan käyttämällä maallista ratkaisuvaltaansa oikein eli lukemalla ja kuuntelemalla evankeliumia ja rukoilemalla ja pyytämällä Jumalalta pelastusta?

Onko Jumala Raamatun mukaan ajaton, iankaikkinen, ajan ulkopuolella? Vai onko niin, että Raamatussa ei missään sanota, että Jumala on ajaton? Onko iankaikkisuus vain päättymätöntä aikaa?

Luterilainen yleinen oppi yksin Raamattu periaatteen pohjalta:

1) Pelastus on kokonaan Jumalan työ

2) Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat

3) Jumala on kaikkivaltias

4) Kaikki eivät pelastu

5) On ihmisen oma syy, jos joutuu kadotukseen

Miten asia voisi muka näin olla? Se ei ole loogisesti mahdollista. Se on sama kuin sanoa, että ympyrä on neliö. Tässä luterilaisen opetuksen logiikassa on niin suuri ongelma, että luterilainen opetus tältä osin ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Joko Raamattu ei opeta asiaa tarpeeksi selkeästi (väärä tulkinta) tai Raamatussa on useampi näkemys asiasta (ristiriitaisuus) tai sitten Raamatun tarkoitus ei ole edes antaa järjestelmällistä vastausta asiaan, vaan tuoda vain esille eri näkökulmia.

Ihmisen kadotukseen joutuminen ei loppujen lopuksi ole dogmatiikkaa, vaan Jumalan omakohtainen hylkypäätös, koska ihminen torjui Jumalan pelastusyritykset. Jumala joko riittää pelastukseen tai ei riitä.

Laita tämä kysymys esille please. Tai jos et halua vastata, niin vastaa, että kysymys on liian laaja täällä vastattavaksi. Olisin kuitenkin iloinen esim. 3 lauseen vastauksesta.