Kysymykset

Mikä olisi maapallon ikä noin suunnilleen Raamatun perusteella? Mitä raamatuntutkijat sanovat?

Eikös niitä ole syvästi kristillisiä maita joutunut surkean kohtalon omaksi? Ei kai siis Jumala aina siunaa kristittyjä maitakaan täydellä mitalla? Kansan menestykseksi tuskin riittää pelkästään, että kansa noudattaa Herran sanaa. Tarvitaan muutakin?

Eikö se ole mikään ongelma kristinuskolle, että opetetaan, että

1) Poika on Isästä syntynyt ikuisuudessa (ajan ulkopuolella)

2) Poika on aina ollut olemassa

Tarkoittaa tämä sitä, että Poika on ainoastaan siinä mielessä ollut aina olemassa, että hän on ollut ennen ajan ja maailman luomista olemassa? Todellisuudessa Pojalla näyttää kuitenkin olevan jonkinlainen ALKU. Sanotaanhan, että hän ON SYNTYNYT. Jos hän olisi silti ollut aina olemassa, niin silloin hänen pitäisi olla ollut olemassa jotenkin Isän Jumalan sisällä ikuisesti.

Monimutkaista.

Oliko Jeesus kaikkitietävä maan päällä ollessaan? Jotkut saattavat sanoa, että oli ja jotkut taas, että hänen ihmisyytensä asetti tähän kaikkitietävyyteen rajoja eli hän ei ollut kaikkitietävä. Toisaalta vallitsee varmaan laaja yksimielisyys, että taivaaseen astumisensa jälkeen Jeesus on kaikkitietävä.

En nyt kyllä ymmärrä, miten ihmeessä Raamatusta voi vääntää sellaisen tulkinnan, että yksin usko
(eivät teot) pelastaa? Kun luen UT:ta, sieltä pompahtelee liioitellusti joka toisella rivillä
"jokainen tuomitaan tekojensa mukaan", "synnintekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa" ja vaikuttaa
siltä, että kristitty elää puhdasta ja pyhää elämää uskoontulonsa jälkeen. Kuulostavat kovin
superihmisiltä nuo raamatun henkilöt jotka evankeliumien jälkeen kirjoittavat. Ihan tulee
masentunut olo, en ikinä tule saavuttamaan tuollaista mieltä mikä kristityllä heidän mukaansa
pitäisi tulla. Enkä edes voi saavuttaa itse yhtään mitään. Joten onko Jumala nyt minut hylännyt
kun olen edelleen täynnä pahaa vaikka haluan häneen turvata?? Ja jos en, niin miksi nuo raamatun
kirjoittajat hokevat, että Jeesuksen tunteva ihminen elää kuten Jeesus eli
(esim. 1.Joh. 2:3-6).
Minulle tuollaiset kuulostavat hirmuisilta vaatimuksilta, ei ollenkaan rohkaisulta. Ja joka paikassa sanotaan "usko ilman tekoja on kuollut" ja "...että kasvatte kiinni pelastukseen". Eli onko minun uskoni kuollut kun en näe mitään hyviä tekoja lähtevän itsestäni ja eikö ihminen siis olekaan pelastunut sillä hetkellä kun tulee uskoon vaan siihenkin "kasvetaan"? Ainoastaan näen kaiken synnin itsessäni paremmin noiden raamatun kirjoittajien takia, siis sen, että en todellakaan ole sellainen kuin "kristityn tulee olla". Ja miten se ristin roisto pääsi taivaaseen, vaikkei ollut elänyt mitään hyvää elämää? Mikä tässä nyt oikein on jutun juoni.. Enkä tätä vilpittömämmin oikein voi edes Jumalan luo mennä. Olen rukoillut kyllä että hän saa tehdä ihan mitä tahasa elämälläni ja ohjata minua ja muuttaa millaiseksi haluaa ja haluan turvata häneen. Kyse ei siis ole mistään häntä puolisydämisesti seuraamaan lähtemisestä.. Olisi kiva saada vastaus. Tähän epätoivoon hukkuu pian ja usko alkaa rapistua, kun tuntuu, että pelastukselle on sittenkin ehtoja ja paljon.

Miksi rukoilevaisten seuroissa naiset rukoilevat ääneen? Eikö 1 Kor
14:34 sanota että vaimon (naisen?) pitää seurakunnissa ääneti olemaan.

Etsin joskus aiemminkin vastausta tähän ja sain sellaisen käsityksen että 1.Kor 11:5 kertoo
että naiset rukoilivat ja profetoivat tuohonkin aikaan . Helposti tästä saa sellaisen käsityksen että raamattu olisi ristiriitainen, ensin neuvotaan vaimon peittämään pää kun rukoilee tai profetoi ja hetkeä myöhemmin neuvotaan että pitää vaimon olemaan vaiti.

Minä kuitenkin käsitin sen niin että vaimo (nainen?) ei saisi rukoilla ja profetoida missään vaan vain seurakunnissa se on kiellettyä. Johdatus kysymykseen voi olla hieman sekava mutta palaan kysymykseen että miksi rukoilevaisseuroissa naiset rukoilevat ääneen tai laajemmin miksi monet naispappien vastustajat hyväksyvät naisten opetuksen/rukoilemisen ääneen seurakunnissa ja niiden tilaisuuksissa ( esim nuortenilloissa)?

Jeesus ja apostolit käyttivät viiniä. Mistä tiedät, ettei kysymys ollut alkoholittomasta viinistä?

Voiko vanhan käsikirjan jumalanpalveluksessa olla naiskanttori? Yleensä on mies, mutta onko se vain tapa?

Uskoon tultuani minua on alkanut pelottaa iltaisin. Tuntuu, että tavallaan aistin pahojen henkien läsnäolon huoneessa. Välillä se on jopa niin pelottavaa, että en uskalla nukkua ilman valoja. Silmät suljettuani saatan nähdä ilkeän näköisiä hahmoja mielessäni. Rukous ei ole tähän mennessä auttanut pelon tunteeseen, miksi ei? Tuntuu niin kuin paholainen haluaisi väkisin riistää minut Jumalalta. Mistä tällaiset kokemukset voisivat johtua?

Olen naimisissa ei-uskovan kanssa. Itse olen uskossa. Puolisoni tekee usein sunnuntaisin työ hommia kotona,joihin vaatii minutkin mukaan. Hän suuttuu jos en osallistu enkä uskalla sanoa vastaan. Oma tuntoni soi kun olen rikkonut lakia. Miten jatkossa toimisin..? En halua tehdä tahallisesti syntiä.

Raamattu ei mielestäni kehoita viettämään Jeesuksen syntymäjuhlaa (syntymäpäivää). Jeesus itse ylisti "Isää" Jumalaa. Sanoi kaiken saaneensa "Isältä" ja antoi kaiken ylistyksen Jumalalle. Mielestäni on väärin viettää Jeesuksen Syntymäjuhlaa, siksi meille ei ole annettu tarkkaa aikaa. Meidän kuuluu antaa kaikki kunnia "Isälle" Jumalalle, kuten Jeesuskin antoi. Mielestäni on synti viettää kyseistä juhlaa. Mitä mieltä olette ? löytyykö Raamatusta puoltavia tekstejä. Kiitos selventävästä vastauksesta.

Onko pyhäpäivän rikkomista jos käy sunnuntaina kaupassa?

"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo
huorin hänen kanssansa sydämessänsä." (Matt. 5:28)

Wikipedian englanninkielisiltä sivustoilta luin sellaisen tulkinnan, että tässä ei välttämättä ole kysymys ensisijaisesti seksuaalisesti himosta, vaan toisen vaimon tavoittelemisesta itselleen. Ja onko niin, että tämä voidaan kääntää kahdella tavalla puhuen joko naisesta tai vaimosta? Kumpi käännös on paremmin perusteltu? Biblia käyttää sanaa vaimo, KR 38 nainen ja KR 92 nainen.

Jos se kuuluu kääntää vaimo ja jos siinä puhutaan nimenomaan seksuaalisesta himosta, silloin tällä raamatunkohdalla ei voi varmuudella perustella sitä, että naimattomien himoitseminen olisi väärin . Tosin jos kerran esiaviollinen seksi on väärin, niin myös siitä ajatuksissa nautiskelemisen on oltava väärin.

Millä raamatunkohdalla voi täsmällisesti perustella sen, että seksuaalisten himojen ruokkiminen ajattelemalla vapaita ihmisiä on väärin?

Selittäisitkö minulle, miten kristityt ovat tulkinneet Jeesuksen olevan Jumala ja miksi esim. Jehovan todistajat hylkäävät tämän käsityksen samoin kuin kolminaisuusopin? Mistä siis nämä kaksi oppia tulevat ja ovatko ne täysin yksiselitteisiä? Tahtoisin saada kunnon selityksen, jotta voin sitten perustella muille uskoni noihin oppeihin.

Miten ihmiset voivat elää elämäänsä siten että ajattelevat kaiken olevan vain tässä hetkessä eikä kuoleman jälkeen sitten mitään. Eikä heitä huoleta se että joutuu tilille eletystä elämästä. Että voi elää miten haluaa ja voi heittää aviopuolison romukoppaan kun ei enää naama miellytä ja sen voi vaihtaa nuorempaan jos sattuu rakastumaan. Perusteena se kun se on nykyaikaa ja niin on siten ok ja niin kaikki tekevät. Sitten vaan toivotetaan onnea uuteen suhteeseen, kuten erään julkimon kohdalla radiojuontaja teki. Exän maailma sitten romahtaa ja koko elämä on kaaoksessa . Ei liikuta pettäjää mitenkään kun kerran rakkaus on loppu.Tai mistä sinä heidän tekonsa tietäisit, mutta pistää vaan ihmetyttämään. Niin on lyhytnäköistä ja tyhmää touhua.

Tässä jokin aikaa sitten aloin pohtimaan jälleen kerran sitä aikanaan kullekin tapahtuvaa kuoleman hetkeä joka välillä mitetityttää ja pelottaa. Vaikka olenkin uskossa. Sitten yksi yö heräsin unesta ja mieleeni tulivat yhtäkkiä sanat "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö ".Loput lauseesta muistinkin sitten itse. En herättyäni ehtinyt edes tuota askarruttavaa asiaa miettiä kun tuon koin. Ihmeellistä :).

Mitä voin tehdä muuta kuin rukoilla aikuisten lasteni puolesta, että he tulisivat uskoon ja pelastuisivat? Kun yritän aloittaa keskustelua uskon asioista, huomaan että ei heitä kiinnosta, eivtkä he puhu siihen mitään. Ihan kuin se heistä olisi jotenkin hävettävä asia tai jotenkin utopistista koko juttu, vaikka se pitäisi olla elämän tärkein asia. Sydämeni särkyy kun ajattelen etten näkisi heitä enää tämän elämän jälkeen taivaassa.

Mitä tehdä, kun haluaisin uskoa, mutta Raamattu on suoraan sanottuna mielestäni hirveä kirja lukuun ottamatta Jeesuksen joitakin opetuksia ja sanoja. Aina jos yritän Raamattua lukea, niin sieltä ei avaudu yhtään mitään ja ahdistaa vain erittäin paljon. Opetukset Raamatussa ovat mielestäni niin päinvastaisia kuin jotkut opettavat, siis joka puolella melkein vain pelkkää vaatimusta eikä rakkauden Jumalaa kyllä löydy omasta mielestäni. Haluaisin tietää, miten voin tulkita sitä niin pieleen jos ihmisen pitäisi voida lukea raamattua itsekseenkin ja sen kautta tulla uskoon? Sitten kun jotkut muut opettavat Raamattua, niin tuleekin hyvä olo siitä opetuksesta, mutta sitten ajattelen, että onko se opetus edes Raamatun mukaista kun itse tulkitsen asioita ihan eri tavalla? Miten kukaan normaali ihminen voi lukea raamattua ja tulla uskoon, sitä en käsitä..

Ensi vuonna on uskonpuhdistuksen 500-vuotis juhlavuosi.

Milloin uskonpuhdistajat alkoivat vihkiä itse, ohitse paavin, omia pastoreita? Mikä siihen johti, eikö paavi vihkinyt, vai eikö paavin vihkimät kelvanneet? Kumpi osapuoli oli syypää kirkon sirpaloitumiseen, katolinen kirkko isien perinnäissääntöineen ja uusine oppeineen vai uskonpuhdistajat raamattunsa kanssa?

Olemme uusioperhe. Ja vaimollani on edellisestä liitosta lapsi. Meillä yhdessä neljä. Tulimme uskoon ja sitten tuli katumus siitä etten ole hänen kanssaan naimisissa. Nyt luettuna enemmän vanhaa testamenttia. Ja huomasin kaikki hirvittävät syntini, mihin olen syyllistynyt. Meillä on useampi kumppani ollut entisestään, mutta hän ensimmäinen kenen kanssa olen naimisissa sekin maistraatissa. Ja nyt luin että avioliittomme on jatkuvaa huoraamista jos jatkamme. Rehellinen mielipiteesi mitä pitäisi tehdä, ilman että se rikkoo mitään.

Raamattu sanoo, että usko on Jumalan teko, mutta uskosta voi silti luopua. Eikö tämä tarkoita sitä, että ihminen TEKEE jotakin ylläpitääkseen uskoa eli pelastustaan = lukee raamattua yms. En oikein käsitä kyseistä asiaa. Olen nimittäin käsittänyt, että uskosta luopumisen ei todellakaan tarvitse olla mitään tietoista Jumalan hylkäämistä, kun Raamatussakin kehoitetaan valvomaan ja olemaan valppaina, ettei Saatana pääse eksyttämään. Ja tärkein, kumpi pitää uskon "elossa", ihminen vai Jumala? Jos ihminen, eikö se ole silloin oma teko? Jos Jumala, miten on mahdollista, että siitä voisi edes haluta luopua?

Minua on pitkään vaivannut kamalasti helvettikysymys. En voi mitenkään sovittaa Raamatun antamaa mielikuvaa Jumalasta ikuiseen piinahelvettiin. Olen tietoinen, että asiasta on myös eri näkemyksiä. Onko annihilaatio-oppi mielestäsi täysin väärä? Tai kysyisin mieluummin, että onko ikuinen piinahelvetti TÄYSIN varmasti ainut oikea opetus? Annihilaatioon uskovat perustelevat mielestäni ihan hyvin näkemyksensä, mutta perus luterilainen kirkko taas jyrää ikuisella helvetillä.. Olenkin miettinyt, että miksi Jeesus ei sitten kärsi ikuisesti helvetissä, jos hän maksoi meille kuuluvan syntivelan ja tuomion? Jos me joudumme ikuiseen helvettiin synneistämme ja Jeesus otti syntimme päällensä, miksi hän ei kärsi ikuista tuomiota?? Asia vaivaa kovasti.. Kiitos jo valmiiksi vastauksesta!

Voinkohan puhtaalla omalla tunnolla ottaa tarvittaessa synnytys kipuihin epiduraali puudutuksen ja ilokaasua? Onko Jumalan tahdon mukaista?

Miten raamattua voidaan tulkita?

Kuinka monta evanleliumia raamatussa on ja minkä nimisiä ne ovat?