Kysymykset

Unohda koko kysymys. Se vahingoittaa sieluasi. Katso Kristukseen ja syvenny hänen rakkauteensa. Sen kautta löydät vastauksen tähän väärään kysymykseesi.

Liian iso kysymys vastattavaksi tässä. Joka tapauksessa B. Giertz tarkoittaa, että tuo mainittu "kalliopohja" on sydämen (jopa myös kristityn sydämen) pohjasta löytyvä kovuus, josta uskon tietä ja tiellä vaeltaessaan tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi. Sitä se pyhitys siis saa aikaiseksi. Sen vuoksi kristitty tulee entistäkin enemmän riippuvaiseksi Kristukseksi ja turvautuu häneen kaikessa.

Ei toimiteta. Se musta viitta on nimeltään kappa. Sitä käytettiin yleisesti papin kaftaanin lisänä jumalanpalveluksissa. Harvemmin enää.

Toiset tekevät, toiset eivät. Sallittakoon vapaus.

Alkujaan Luther kehotti siunaamaan itsensä pyhällä ristinmerkillä aamuisin ja iltaisin. Se käännettiin jossain vaiheessa "pelkällä käsien ristimisellä". Vähä Katekismuksessa siinä siis luki alun perin toisin.

Jokaisen kuuluu etsiä ja hakea taivaspaikkaansa. Ja siinä samassa muistaa, että sen taivaspaikan on yksin Jeesus verellänsä sinulle ja meille jokaiselle hankkinut. Tämä on oikeaa itsekkyyttä. Kyllä jokaisen kuuluu huolehtia autuudestansa! Jos sitä taas taivaaseen pyrkii ansioillaan (vaikkapa sitten tuolla oikeaoppisuudellansa), niin ei se onnistu. Ei parhaimmallakaan tiedolla päästä sisälle taivaaseen vaan ainoastaan sydämen uskon kautta Jeesukseen. Voi tietysti myös todeta, että aito ja raamatullinen oikeauskoisuus merkitsee juuri sydämen turvautumista Jeesuksen veriansioon.

Toisten mielestä Maria oli ikuinen neitsyt, toisten mielestä hän oli neitsyt tullessaan raskaaksi ja synnyttäessään. Mutta ei sen jälkeen enää. Lue Matt. 1:24-25.

Minusta tuntuu, että en ehkä pääse ihan sisälle tämän kysymyksen ongelmaan koko laajuudessaan. Mistähän on nyt varsinaisesti kyse? Yleisesti sanoisin, että kyllä nyt ainakin joku käytännön suhde on hyvä olla omaan perheväkeen. Ei kai mikään ihmissuhde toimi muuten kuin näin? Neljännen käskyn selitys vanhassa Vähä Katekismuksessa kuuluu, että "me (siis lähinnä "me lapset") aina pitäisimme heitä (vanhempiamme) silmiemme edessä". Toisissa käännöksissä sama asia ilmaistaan hiukan eri sanoin. Mutta käsittääkseni tuossa on hyvä ja oivallinen vastaus kysymykseesi. (Tietysti jokaisella meillä on oma elämä, jota täytyy elää kiireineen kaikkineen. Mutta uskoisin, että käskyn tarkoitus edellä tuli kumminkin selväksi.)

Raamattu. Tärkeintä on uskoa evankeliumi Jeesuksesta, joka on jo ristillä sovittanut sinunkin syntisi.

Kyllä Jumala tietysti kaikkitietävänä tietää kaiken ennalta. Mutta on eri asia, että maailmassa tapahtuu paljon sellaista jatkuvasti, joka ei ole hänelle mieleen ja joka on vastoin hänen tahtoaan. Sen takia ihminen voi pahuudessansa tehdä tyhjäksi hyvän Jumalan hyvän suunnitelman oman elämänsä suhteen tai toisten kohdalla. Sellaisen hän tuomitsee sanassansa ja kerran viimeisellä tuomiolla.

Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä. He ovat luopuneet siitä ainoasta autuuttavasta opista, joka on Raamatussa. Jos ihminen ei käänny Kristuksen puoleen (hän on tosi ihminen ja tosi Jumala) ja tule lapsen kaltaiseksi, ei hän koskaan pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Niin kauan kuin on armonaikaa tässä ajassa, niin kauan on toivoa ja mahdollisuus kääntyä. Rukoile sukulaistesi puolesta. Ja muista rakastaa heitä!

Pelastus on Jumalan armosta. Kun ihminen tajuaa oman turmeluksensa syvyyden, hän ymmärtää, että jos tuo pelastus olisi vähimmässäkään kiinni hänestä itsestään, ei hänellä olisi mitään mahdollisuuksia. Nyt kun kaikki riippuu Jumalan armosta, pelastus on mahdollinen ja se on juuri siitä syystä varmaa - Kristuksessa.

Jo vain!

Ristillä Jeesus on jo sovittanut kaikki syntisi. Uskon kautta sinä omaksut tuon anteeksiannon itsellesi.

Sinun pitää rukoillen etsiä Raamatun kantaa. Älä sitoudu ihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä. Oma kantani on selvä. Voit lukea siitä enemmän marraskuun Herännäislehden artikkeleista, jotka yllättävän hyvin vastaavat Concordian lehden kirjoitteluun, vaikka alunperin kirjoitin ne ihan irrallaan siitä.

Eipä juuri.

On kumminkin monenmoisia erilaisia tietokoneohjelmia, joista joku sopinee sinullekin. 🙂

Se on se kauhea paikka, josta Jeesus sanoo, että siellä on "itku ja hammasten kiristys".

Et mitenkään. Et tässä ajassa. Nöyrry kumminkin tunnustamaan omat syntisi Jeesukselle. Ja nöyrry uskomaan ne anteeksi ilman että se olisi mitenkään sinusta riippuvaista. Korota Kristuksen työt - ja kiroa omasi pelastuksesi asiassa!

Tie on kaita. Älä yritä leventää sitä! Jeesus on luvannut voimansa omilleen ja se on ainoa turvamme. Herra meitä auttakoon.

Eipä juuri. Kerran olen sellaisessa ollut mukana. Kauan sitten. Ja en silloinkaan virantoimituksessa.

Tietääkö isäsi tämän sydämesi tarpeen ja halun? Kyllä sinulla on täysi syy haluta olla isäsi kanssa. Se on ihan oikein ja tervettä tunne-elämää, mikä sinulla on. Eikä sitä sinun tarvitse tietenkään hävetä. Voisiko joskus isälle kertoa tai kirjoittaa vaikka lyhyen kortin /viestin, että "kaipaan olla kanssasi, tehdä jotain kivaa yhdessä" ja "milloin ja mitä voitaisiin tehdä"? Toivon sydämeni pohjasta, että isäsi heräisi huomaamaan tarpeesi. Ja samalla on minulla suuri tarve todistaa sinulle, että taivaallinen Isäsi ei ikänä jätä sinua yksin. Sinut on kastettu Jeesuksen omaksi ja hän sanoi jo silloin siinä yhteydessä olevansa kanssasi "joka päivä" (lue Matt. 28:20). Myös niinä päivinä, jolloin koet yksinoloa ja yksinäisyyttä. Siunausta ja voimia sinulle.

Meillä on oma rippikoulu. Teemme myös yhteistyötä.

Totta kai. Rukouksessa saa jättää kaikki asiat Jumalan johdatuksen alle.

Asetussanoissa on sanat: "niin usein kuin te syötte ja juotte". Ei varmaankaan nyt tarkoiteta "jatkuvasti" tai "kymmenen kertaa joka päivä". Mutta kyse ei ole synnistä, jos ehtoolliselle osallistuu uskossa ja luottamuksessa Herran apuun.

Kyllä joku joutuu nuo työt tekemään. Ei se väärin ole osallistua siihen työhön, mitä oma kutsumus ja lähimmäisen tarve vaativat. Kuitenkin pitää huomioida, että ei paiski liika töitä juuri ja nimenomaan sunnuntaisin. On tärkeää, että pääsee osallistumaan säännöllisesti jumalanpalvelukseen. "Lepopäivä" on myös lepoa, rentoutumista ja nukkumistakin varten. Koeta kumminkin tarkoin huolehtia omakohtaisesta hartaudenharjoituksesta ihan kaikkina päivinä. Niin uskosi ravitaan.

No, onhan tämä ongelma. Oletko kuullut vanhemmiltasi jotain syytä siihen, miksi he eivät enää käy? Jos sille löytyy painavat syynsä, olisi varmaan tarvetta hakeutua seurakuntaa, jossa voi rauhassa ja levollisesti kuulla Jumalan sanaa ja nauttia ehtoollista. Voisitko kysyä tuota asiaa suoraan vanhemmiltasi? Se voisi olla herättävää heillekin pohtia asiaa avoimesti sinun kanssasi.