Kysymykset

Luetaan Raamatusta vastaus: "... ja me olimme luonnostamme vihan lapset niinkuin muutkin." (Ef. 2:3)

Johanneksen kasteen alkuperästä on vaikea sanoa ihan tarkkaan. Mutta uskoisin sen syyn löytyvän pyhistä kirjoituksista. Luemme 2. Mooseksen kirjasta, miten Jumala johdatti kansansa "Punaisen meren läpi erämaan kautta luvattuun maahan". Monet profeetoista ovat kuvanneet tuota aikaa Israelin kihlausaikana, sen "ihanana morsiusaikana", jolloin kansa (kaikesta huolimatta!) eli ja oli lähellä Herraa. Nyt Johannes tuli ja saarnasi "parannusta" koko Israelille. Hän toimitti "parannuksen kastetta". Siinä erottiin synnistä ikään kuin Punaisen meren läpi (vrt. 1. Kor. 10:1ff.!) erämaahan (Johannes saarnasi erämaassa!) odottamaan jo luvattua Messiasta eli Kristusta, joka sitten johdattaa kansansa taivaan maalle (huom! Jeesus-nimi on kreikaksi "Joosua", joka Mooseksen jälkeen vei kansan perille). Kaikki nämä esikuvat ja monet muut ovat Johanneksen toiminnan ja kasteen taustalla. (Kristillinen kaste jatkaa tästä. Sen Herramme Jeesus asetti ylösnousemuksen jälkeen; ks. Matt. 28:18-20. Kastehan on Paavalin mukaan kaste Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ...)

Välitän tämän esirukouksen nettipalstamme lukijoille. Jumala on hyvä ja tahtoo auttaa, kun hätä on suuri.

Raamattu ei suoraan ota kantaa nykypäivän musiikkiin. On varmaan sellaista musiikkia, jossa esim. laulujen sanat tai tekstit ihan avoimesti sotivat kristillistä uskoa vastaan. Sellainen ainakin on väärin. Ehkä joku laulaja esiintymisellään pyrkii samaan. Se on yhtä lailla väärin. Muuten en laittaisi mitään synti-merkkiä kaikkeen muuhun (siis ei-hengelliseen) musiikkiin. On silti hyvä muistaa, että kristillisessä vapaudessakaan "mikään ei saa sitoa tai kahlita minua", muuten en enää ole vapaa vaan orja. On hyvä edelleen ottaa huomioon toiset kanssaeläjät, varsinkin lapset. Oma tapa voi koitua muille suuremmaksi kiusaukseksi (tai jopa lankeemukseksi).

Raamattu rinnastaa aina taivaan ja helvetin iankaikkisuuden. Jos jälkimmäinen ei ole iankaikkinen, miten edellinen voisi olla ... Täytyyhän samojen ilmaisujen tarkoittaa samaa: iankaikkisuus on iankaikkisuutta sekä taivaan että helvetin osalta. Ei ole tämän vaikeammasta asiasta kysymys!

Järkeily siitä, että hyvään Jumalaan ei sovi opetus iankaikkisen helvetin piinasta on väärää. Ei Jumala halua helvettiä, ei että sinne joutuisi kukaan. Juuri siksi hän on antanut rakkaimpansa eli Poikansa ristin häpeälliseen kuoloon, jotta jokainen voisi pelastua. Se, joka hylkää evankeliumin, joutuu helvettiin ihan varmasti, koska hän on hylännyt ainoan pelastuksen ja epäuskon kautta ansainnut iankaikkisen rangaistuksen. Jos rangaistus on hirveä, niin on se synti, johon epäuskoinen ihminen syyllistyy paatumuksessaan, hirveääkin hirvittävämpi. Hänhän polkee alleen pyhän sovintoveren ja häpäisee Jumalan Pojan kuoleman; eikö siis tässä ole syntiä kerrakseen? Siksi on käännyttävä ajoissa, armon aikana löytääksemme armon avuksemme oikeaan aikaan (Hebr. 4:16).

Jeesus ei ollut ensimmäinen ihminen, joka kastettiin. Johannes Kastaja oli kastanut monia muita ennen häntä. Johannes oli vain n. kuusi kuukautta vanhempi kuin Jeesus. Siksi ei koko kastetta ollut olemassa Jeesuksen lapsuudessa. Sitä paitsi kastettiinhan Jeesus itse vasta noin 30-vuotiaana. Tänään eivät aikuiskasteen kannattajatkaan jätä kasteen toimittamista niin myöhään ... Ei ole mitään syytä saivarrella Jeesuksen kasteesta aikuiskasteen esikuvana. Jeesuksen kaste pyhittää kaikki kristilliset kasteet armorikkaaksi elämän vedeksi. Myös lapset kuuluu kastaa häneen, hänen armonsa osallisuuteen. Kasteen esikuva Vanhassa liitossa, ympärileikkaus (Kol. 2:12), toimitettiin lapselle 8 pv ikäisenä ja siinä meillä on mallia lapsikasteelle.

Ne järjestetään Noormarkussa (14.-16.07.2006).

Kysymys on hyvä. Se jätetään pohdintaan.

Tiedä, vaikka vielä joskus ...

Ei ainakaan tällä hetkellä onnistu! Liian laaja juttu ... Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Kannattaa etsiä vastauksia muista lähteistä. Esim. Raamatun Ison Tietosanakirjan takaa löytyy jo ihan mukavia yhteenvetoja. Lue nyt ensihätään sieltä. Hauskaa, että olet ahkeroinut raamattusi kanssa ja lukenut sitä. Jatka samaan tapaan. Toivotan siunausta.

Ei tästä ole mitään suoraa ohjetta raamatussa. Joten vastaus on ei.

Silti vanha ja hyvä tapa on ollut kunnioittaa vainajan muistoa esim. ottamalla lakki pois päästä - tai vaikkapa sammuttamalla auton moottori.

Kts. "Vanhan käsikirjan jumalanpalvelus - Biblian käyttö".

Näihin kysymyksiin löytyy vastaus meidän nettisivuiltamme. Käypä katsomassa sieltä. Olemme juuri erityisesti koululaisia ja muita opiskelijoita ajatellen lisänneet näitä tietoja nettisivuillemme aika paljon, koska tiedän, että uskontokirjan kappaleista ei saa riittävästi tietoa ainakaan tämänpäivän rukoilevaisuudesta. (kts. Mitä on rukoilevaisuus?)

Mutta lyhyesti:

1) Liikkeen korostukset ovat luterilaisia. Erikoispiirteenä on polvirukous ja vanhojen kirkonkirjojen käyttö.

2) Kannatusalue on Länsi-Suomessa, erityisesti rannikon seudulla Laitilasta Poriin ja sisämaahan päin Huittisiin asti.

3) Rukoilevaisuus on vanha maallikkoliike. Achrenius oli tärkeä julistaja ja virsirunoilija. Yksi muiden joukossa, ehkä tietyssä mielessä johtajakin.

Ehkä ensimmäiseksi kannattaa hiukan yllättäen lukea Raamatusta esim. kohdat Matt. 13:57, Mark. 6:4, Luuk. 4:24 ja Joh. 4:44. Näin on siis kirjoitettu "profeetan" kohtalosta. Se on vaikea läksy, etenkin kun niitä kaikkein rakkaimpia ei kannata (eikä saa) ruveta sättimään. Heitä kuuluu vain rakastaa! Lue sitten myös Joh. 7:5, joka kertoo siitä, miten Jeesuksen kotona kävi samalla tavalla. Lue edelleen vaikkapa Mark. 3:21; samaa asiaa siinäkin. On vaikea hyväksyä tällaista. Mutta onko vaihtoehtoa? Aikanaan Herra voi kääntää rakkaitten sydämet. Nyt saa osoittaa heille toivon mukaan sitä samaa pyyteetöntä rakkautta, mitä itse Jumala osoittaa kiittämättömälle maailmalle. Ehkä Jumala käyttää lähimpiä ihmisiä myös pitääkseen työmiehensä ja -naisensa pienen paikalla ja nöyrinä. Ei voi paistatella kotona kunniassa taikka loistossa! Muistuttakoon se meitä jokaista siitä, että "kunnia kuuluu yksin Jumalalle". Ja kun huomaamme itsessämme mustaa ja ilkeää katkeruutta, saamme silloinkin nöyrtyä Jumalamme edessä ja pyytää pahuuttamme anteeksi. Lopulta meitä lohduttaa tieto, että "minun armossani on sinulle kylliksi".

Jos syntinen itsepintaisesti vain pysyy synnissä, vaikka häntä on siitä nuhdeltu (ehkä useammankin kerran), voi pappi tosiaan sitoa hänet synteihinsä. Esimerkkina esim. 1.Kor. 5. Tarkoitus synteihin sitomisessa on, että syntinen sisimmässään käsittää tilansa vakavuuden ja joutuu miettimään elämänsä suuntaa paljon tarkemmin. Sideavaimen käyttö on melko harvinaista, mutta oikein ymmärrettynä se tapahtuu aina, kun puhtaasti julistetaan Jumalan sanaa. Se sana sitoo toiset kuulijat epäuskoon, toiset se taasen vapauttaa uskon kautta. Saatanan sitomisessa on kyse sitten ihan eri asiasta.

Mielestäni olisi hyvä, jos me raamatullisen kielenkäytön mukaan rukoilisimme parantumisen ihmettä sairauksien kohdalla, ja emme puhuisi niinkään mistään flunssien sitomisista. Usein tällainen kielenkäyttö synnyttää epäselvyyttä, ja kristityt voivat ruveta luulemaan, että kaikkien sairauksien tai onnettomuuksien takana on joku demoni tai riivaaja. Näinhän asia ei ole vaan sairaudet ja vaikeudet ovat useimmiten langenneen maailman todellisuutta, ilman että niitä pitäisi (suoraan) yhdistää joihinkin pimeyden henkivaltoihin.

Kyllä esipuhe on itse Lutherin kirjoittama. Se on tosi hyvä. Ei ihme, että pidät siitä. Hyvä, kun olet tuonut sitä esiin omassa piirissäsi. Ymmärtääkseni esipuhe on ollut mukana Bibliassa sen alusta asti. Ja se Pieksämäen painos vuodelta -01 on ilmeisesti juuri sama kuin vuoden 1776 painos (tietysti hiukan kielellistä hiontaa ajan kuluessa on tehty kuten itsekin mainitset). Jotain eroja löytyy 1642 ja 1776 painoksista, mutta perusratkaisut ovat käsittääkseni pitkälti samat.

Kirja "Ateistit alttarilla" on ihan täyttä totta. Sanomattakin on selvää, että Suomen kirkon tilanne ei voi olla hyvä, kun on avoimesti uskonsa ja raamattunsa kieltäviä pappeja iso joukko, vieläpä kirkon virassa. Tarvitsemme rukousta sekä reipasta ja iloista rohkeutta nuhdella sekä niitä, jotka väärin saarnaavat että piispoja, jotka sallivat tämän surkeuden.

Rehellisesti. Hyvä tuoda esiin Kristus kuoleman voittajana ja ikuisen elämän lahjoittajana uskon kautta. Kannattaa varmaan myös korostaa, että pyhäksi tullaan kasteessa ja kristittyjä kutsutaan pyhiksi uskon kautta. Näin lapsille muodostuu ihan toisenlainen kuva pyhäinpäivästä kuin jostain Halloweenista. Tärkeätä on puhua avoimesti raamatun kertomuksia käyttäen; ne luovat käsittämätöntä turvallisuutta.

Tämä johtuu epäilemättä siitä, että rukoilevaisuuteen ovat aina olleet tervetulleita puhumaan ne, jotka puhuvat totuuden sanoja eivätkä kerro turhia juttuja tai opeta vääriä asioita. Siksi ei tarvitse välttämättä olla "rukoilevaisen herätysliikkeen jäsen" voidakseen olla kristitty ja - kutsun saaneena - toimia puhujana rukoilevaisseuroissa.

Ei mene. Tunnustuskirjat kertovat meille, mitä Raamattu opettaa. Niitä on siksi turvallista lukea ja opiskella.

Toivoisin (kuten joidenkin aikaisempienkin kysymysten kohdalla), että elämää kovasti raskauttavat asiat kannattaisi ottaa esille rohkeasti jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa. Se on hyvä, että rohkenet kirjoittaa katkeruudestasi nettipalstallekin. On monia, jotka kokevat samoin. Jokaisen kannattaa tarkkaan panna mieleensä nämä kokemukset, jotka sinulla on seurakuntayhteyden vajavuudesta. Armahdettujen syntisten joukossa oman Armahtajan seurassa ei pelkillä vaatimuksilla ole mielekkyyttä. Ne tekevät Vapahtajastamme irvikuvan, joka ei muka pystyisi kurjaa syntistä auttamaan. Hän rakastaa sinua varmasti ehdoitta ja ilman mitään sinun puoleltasi tulevaa "hyvitystä". Hän tahtoo, että elämäsi olisi hänen hyvän tahtonsa johdatuksessa. Huonotkin asiat hän pystyy kääntämään parhain päin. Häneen voit luottaa kaikessa. Nämä kaksi hylätyksi tulemisen kokemusta olisi sinun tosi hyvä keskustella läpi jonkun sielunhoitajan tai auttajan kanssa. Ne tuntuvat kipeiltä kantaa. Niistä puhuminen voisi auttaa ja sen kautta voisi löytyä avoimuudessa ja rukouksessa lohtua ja uutta voimaa.

Raamattu puhuu usein häpeällisistä teoista, joita meidän kuuluu tai kuuluisi hävetä. Ongelmana voi olla, että synnin harjoittaja ei enää osaakaan hävetä. Häpeämättömyys on silloin vakava synti. Vrt. esim.Jer. 6:15 ja 8:12. Toisaalta Raamattu puhuu väärästä häpeästä. Esim. kun Jeesus varoittaa, ettei hänen sanaansa pidä hävetä (Mark. 8:38 tai Luuk. 9:26) tai Paavali vakuuttaa, ettei hän häpeä evankeliumia (Room. 1:16). Tällöin häpeämisestä tulee syntiä. Joten nämä molemmat puolet pitää ottaa tarkasti huomioon asian pohdinnassa.

Vanhastaan jo Raamatun aikoihin on ollut tapana osoittaa kunniaa korkea-arvoiselle henkilölle tai Jumalalle polvistumalla taikka heittäytymällä hänen eteensä tai myös nousemalla seisomaan. Se tapa on taustalla, kun noustaan seisomaan pyhän Kolminaisuuden kiitosta laulettaessa. Seisomaan nouseminen on kunnioittamista ilmaiseva vanha kirkollinen tapa, joka ei saisi jäädä unholaan tänäkään päivänä. Kunnioitammehan esim. presidenttiä ja valtion päämiehiä samalla tavalla, miksei sitten sitten herrojen Herraa.

Tämän kysymyksen äärellä olen ihan "pihalla". En osaa alkuunkaan vastata. Vastaustani varten haluaisin aivan ehdottomasti tuntea po. tapauksen tarkemmin ja konsultoida lääkärikunnan kanssa.

Rukoilevaisuus suhtautuu myönteisesti eri herätysliikkeisiin. Haluamme olla raamatullisia ja kirkkomme tunnustuksen mukaan opettavia ja eläviä kristittyjä. Aivan samaan pyrkivät myös kaikki muut herätysliikkeet. Siksi olemme mielellämme hyvin erilaisessa yhteistyössä, jos näin toimitaan. Toisaalta on selvää, että käytännössä ei enää kaikissa herätysliikeissä Raamatun sana ja tunnustus ole välttämättä kaiken opetuksen lähtökohtana. Sitä pidämme valitettavana. Toivomme kuitenkin parasta ja rukoilemme, että herätys valtaisi ja valloittaisi maamme.

Henkilökohtaisesti olen oppinut tuntemaan eri puolella erittäin jaloja körttejä. Silti täytyy tunnustaa, että nykykörttiläisyys ja sen johto on kulkeutunut kauas juuriltaan. Maallistuminen on vallannut sydämiä ja mieliä. Luulen silti, että körttikansa ei syvällä sisimmässään hyväksy nykymenoa ja kaipaa Ruotsalaisen Paavon tuhtia opetusta ja "petäjavapriikin" hengellisyyttä.

Toivon, että olen väärässä. Toivotan sinulle runsasta siunausta taivasmatkallesi. "Elämä on nöyryyskoulua."

Pääasia on, että lapset saavat tulla ehtoolliselle ja pääsevät siten Jeesuksen siunattaviksi. Ei tästä tavasta tietysti mitään pakkoa kannata tehdä. Kerran juttelin erään suuren ystäväperheen kanssa, jonka isä totesi, miten ehtoollispöydässä ei aina muuta jääkään kuin puhdas sanan lupaus, johon turvata. Lapset kun ovat välillä levottomia, jollain valuu nuha pitkin poskea, toinen ei jaksaisi seistä, kolmannella on vain muuten vähän vaikeata jne. Silti ehtoollisen lahja ei aikuisellakaan ole kiinni tunteista, ei tunnelmasta eikä ulkonaisista olosuhteista. Jeesus on läsnä, ja hän siunaa alttarin sakramentin kautta uskovaa perheen isää ja äitiä sekä - lapsia. Tervetuloa Herran pöytään, aina kun on siihen tarvetta! Hengen vapaudessa ja evankeliumin ilossa.