Kysymykset

Mitä raamattu sanoo lihan syömisestä ja eläinten tappamisesta?

Hei!

Haluaisin kysyä että mitkä on keskeisiä piirteitä rukoilevaisuudessa?

Tämä on vähän erikoinen kysymys, mutta mitä olisi vastattava henkilölle, joka kysyy: "Pelastaako ehtoollinen?"

Kysyin jo aiemmin predestinaatiosta ja vastasit ihan lohdullisesti ja maltillisesti. Nyt paneuduin asiaan tarkemmin. Luin asiantuntevaa tekstimateriaalia ja rukoilin, että tämä asia kirkastuisi minulle niin paljon kuin mahdollista ja sen verran kuin on tarpeellista. En haluaisi kuormittaa liikaa palstaa yhdellä aiheella, joten toivon, että tämän jälkeen asia olisi minun kohdalta riittävän selvä.

Suosittelen jokaiselle asiaa pohtivalle luettavaksi näitä:

1) http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/t11.html (tiivistelmä)

2) http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/11.html (täydellinen selitys)

3) Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka s. 565-582.

Haluan nyt varmistaa, että olenko ymmärtänyt asian oikein. Pyrin esittämään asian hyvin yksinkertaisesti ja selkeästi:

Jumala on määrännyt tiettyjen yksilöiden iankaikkisen kohtalon, joka on taivaan ilo. Mikään ei voi muuttaa tuota säätämystä. Se, jonka kohtalo on ikuinen elämä, ei voi joutua kadotukseen. Kaikki tapahtuu välttämöttömyyden pakosta ja kuitenkaan ketään ei pakoteta, sillä Jumala evankeliumin välityksellä saa aikaan meissä mielenmuutoksen. Vallitsee tavallaan tällainen paradoksi: kaikki tapahtuu välttämättä ja kuitenkaan kenestäkään ei tunnu, että hänet olisi pakotettu, jopa päinvastoin moni ajattelee, että heillä on vieläpä vapaa tahto.

Tämä valinta on tapahtunut Kristuksessa. Jumalan valinnasta ikuisuudessa on siis seurauksena se, että ne, jotka hän on edeltämäärännyt taivaaseen, ne hän kutsuu evankeliumin välityksellä, antaa synnit anteeksi uskon kautta armonvälineiden yhteydessä, pyhittää ja varjelee uskossa. Sekin, että ihminen ei karta armonvälineitä avoimesti ja halveksi niitä, vaan on passiivisena niiden vaikutuksen alaisena ja tulee kääntymykseen, on Jumalan ikuisuudessa tekemän valinnan seurausta. Valinnan seurauksena myös tietyn yksilön kääntymyksen tarkka aika ja hetki on määrätty.

Tällä opilla on kaksi tarkoitusta:

1) tehdä tyhjäksi kaikki sellaiset ajatukset, että meissä itsessämme olisi jotain hyvää, ansiollista tai myötävaikuttavaa, jonka perusteella olemme valitut (jopa sekin on Jumalan armoa ja valinnan seurausta, että emme torju armonvälineitä). Meidän sydämen asenteemme, suhtautumisemme tai ylipäätäänsä mikään meistä peräisin oleva ei

ole valintamme ja pelastumisemme syy.

2) vahvistaa se tosiasia, että kristillinen kirkko välttämättömyyden pakosta (mielenmuutoksen kautta ilman tukasta vetämistä) pysyy maailman loppuun asti, koska Jumala on säätänyt pelastuvien kohtalon etukäteen ja mikään ei voi tuota säätämystä muuttaa. Tämän tarkoitus on kirkastaa Jumalan kunniaa.

Ihminen pelastuu siis yksin Jumalan armosta iankaikkisen valinnan perusteella, jonka seuraukseen kuuluu evankeliumin kutsu, uskon lahja, vanhurskautus, pyhitys ja uskossa varjeltuminen. Jos ihminen joutuu kadotukseen, niin syy on hänen itsensä. On hyväksyttävä tämä paradoksi: kääntymys on kokonaan Jumalan työ ja kuitenkin ihminen on vastuussa, jos hän on matkalla kadotukseen. Ihmisen vastuu tulee esiin suhteessa armonvälineisiin. Jos hän tukkii korvat evankeliumilta, niin hän on itse vastuussa. Jos hän ei tuki korvia, niin kääntymys on Jumalan ansiota ja sen seurausta, että kyseinen henkilö on valittu ikuista elämää perimään.

Olenko mielestäsi oikeilla linjoilla vai olenko päätellyt liian rohkeasti?

Hei!

Haluaisin tietää ihan täsmälleen miten nuo laulun sanat menevät tuossa Pekka Simojoen laulussa Hän ohitse ei kulje? On niin kaunis ja ihana laulu.

"Predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi on...käsitys, jonka mukaan Jumala on edeltäkäsin määrännyt osan ihmisistä pelastukseen (ns. yksinkertainen predestinaatio)."

http://www.evl.fi/sanasto/selitysP.htm

Tarkoittaako tämä Timo tätä: se, joka on määrätty pelastukseen ei voi joutua kadotukseen?

Ihminen ei voi kuitenkaan 100% varmuudella tietää onko hän määrätty pelastumaan ja luopumuksen mahdollisuus on olemassa uskoontulon jälkeenkin. Erittäin suuri varmuus voi toki olla. Vaikka siis huomaisi, että suhde Kristukseen on kunnossa ja on edeltämäärätty, niin on oltava varuillaan, koska matkaa on paljon edessä. On kilvoiteltava ankarasti ja tutkisteltava alati suhdettaan Kristukseen, joka tarjotaan armonvälineissä?

Teen uskonnon tutkielmaa keinohedelmöityksestä ja mitä raamattu sanoo siitä. Ilmeisesti se on hyväksyttävää jos se tehdään avioparin omista sukusoluista mutta onko lesbopareilla oikeus saada lapsi tätä kautta? Ja onko eroa kasvattaako lapsen mies ja nainen vai naispari?

Hei,

vähemmän saa kehotusta ja kannustusta sellainen nainen, joka on kiinnostunut teologiasta, muttei voi ryhtyä papiksi omantunnon syistä. On totta, että sakramentit ja Sana ovat tärkeitä kirkossa ja niiden säilymisestä on pitkälle nyt kysymys. Mutta on totta myös se, että niiden luokse tulisi päästä mahdollisimman monen.

Miksi tämä harmillinen epäkohta? Pelätäänkö tässä, että nainen lankeaa kuitenkin ja siksi taloudellinen ja kannustava puoli uupuu, vaikka virka kirkossa on mahdottomuus? Ilman sisaria en olisi tässä, ja sielu se on minullakin. Tulevaisuudesta huolehtien, jos vaikka tarvitsen esim sielunhoitoa nainen naiselta yms ...

Kuka organisoi tukirenkaita naisteologeille?

Kuka on Nousiaisten kirkkoherra ja rukoilevaisten johtaja?

Apostolien teoissa sanotaan, että kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään tulivat uskoon.

Entäpä ne, joita ei ole säädetty iankaikkiseen elämään? Voivatko he pelastua, vaikka heitä ei ole säädetty iankaikkiseen elämään? Onko ajateltava näin: he voivat kyllä pelastua, mutta eivät kuitenkaan pelastu, koska vastustavat Pyhää Henkeä (Jumalan sanaa ja sakramentteja) ja sen Jumala ennakolta näki. Siksi vain ne, jotka on säädetty iankaikkiseen elämään pelastuvat.

Tietääkö Jumala jo etukäteen ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä joutuvat helvettiin? Tietääkö Jumala nyt miten esimerkiksi minun käy?

Meillä oli joskus koulussa uskonnontunnilla puhe predestinaatio-opista, eli jostain ennaltamääräämisopista, tai jostain, en oikein muista enää, mitä se oikein varsinaisesti tarkoittaa?

Raamatustahan tiedämme, että paimenen virka on miehelle tarkoitettu. Kysynkin nyt,kun kumminkin ns. naispappeja on jo paljon, että onko naispapin toimittama kaste ja ehtoollinen päteviä? Saako ehtoollisessa näin ollen Kristuksen ruumiin ja veren?Tietysti tulee välttää ko.tilanteita, joka asian tietää, mutta ovatko sakramentit tässä tapauksessa mielestäsi päteviä?

Miten rukoilevaiset suhtautuvat ekumeniaan, jossa ovat mukana mm. protestanttisia seurakuntia/kirkkoja ja Rooman Katolinen Kirkko? Miten rukoilevaiset näkevät Rooman Kat. Kirkon?

Svebiliuksen katekismus:

"87. Ketkä ovat valittuja?

Ne, jotka Jumala iankaikkisuudessa näki pysyvän loppuun asti uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Ef. 1:4 Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina."

Tästä saa sen käsityksen, että armovalinta olisi tapahtunut edeltänäkemisen perusteella. Ts. Jumala näki, että Herra X pysyy uskossa loppuun asti, joten sääti hänet iankaikkiseen elämään. Eikö asia ole toisinpäin: Jumala s u o r i t t i  a r m o n v a l i n n a n  ja siksi  u s k o s s a   p y s y m i n e n   o n   a r m o v a l i n n a n   s e u r a u s?

Tässä kohdassa ei siis tehdä oikeutta tuolle jakeelle, vaikka katekismus on kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja mainio. Mitä ajattelet?

Moro Timo!

Mitä tarkoittaa sana Paavalin Synoodi??

Mitä ennen vanhaan sana Paasto tarkoitti??

Mitä mieltä olet Saarnivaaran käännöksestä, siis parannettu versio KR 33/38:sta, koska korjattu virheitä. Lyökö se mielestäsi laudalta 33/38 käännöksen?

Onko totta, että Biblia on käännetty suoraan saksan kielestä, joka puolestaan oli käännetty alkukielestä?

Piti vielä kysyä, että missä raamatunkohdassa sanotaan, että Jeesus astui alas helvettiin?(kts. myös kysymys 328)

Jos rakkaus on kerran enemmänkin "tahdon rakastaa" kuin "olen rakastunut", kannattaisiko suhdetta lähteä ikäänkuin kokeilemaan (toki pitäen erossa kokeiluista sen, mikä vain avioliittoon kuuluu) henkilön kanssa, jonka tietää "kiltiksi" uskovaksi, joka olisi hyvä puoliso ja vanhempi? Voisiko olla kristillisempää vaan valita joku, joka ei ole hengelliselle ja maalliselle elämälle turmioksi vaan rakennukseksi, ja alkaa rakentaa hänen kanssaan suhdetta sen sijaan, että odottaisi suurta salaman lailla iskevää tunteiden myrskyä?

"Martti Luther kirjoitti, että ei löytänyt RAAMATUSTA tukea lapsikasteelle, vaan se oli paavilta tullut harhaoppi! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100)."

Pitääkö väite paikkansa? Voisitko lainata suoraan sivulta 100 mitä siellä oikein sanotaan. Kun eräs uudestikastaja väittää näin.

Jumala tietää edeltä kaiken. Meillä ei ole vapaata tahtoa. Kaikki tapahtuu Jumalan päätöksen mukaisesti.

Entäpä Eedenissä? Miten Herra saattoi ennalta tietää, että Aadam ja Eeva tulisivat käyttämään vapaata ratkaisuaan väärin ja lankeamaan, kun Perkele kiusasi heitä?

Ennen sanottiin uskontunnustuksessa: "astui alas helvettiin." Sitten se muutettiin: "astui alas tuonelaan."

Tunnustuskirjoissa sanotaan: "Riittää, kun tiedämme, että Kristus on astunut alas helvettiin, tehnyt lopun koko helvetistä, sikäli kuin se uhkasi uskovia, ja pelastanut uskovat kuoleman vallasta, Perkeleen kidasta ja iankaikkisesta helvetin kadotuksesta. Mutta kuinka se oikein tapahtui, sen kysymyksen me säästämme tulevaan maailmaan. Silloin meille ilmoitetaan tämän lisäksi monta muutakin asiaa, jotka olemme joutuneet vain uskomaan, kun emme sokealla järjellämme ole voineet niitä ymmärtää." (Yksimielisyyden ohje, tiivistelmä)

Tähän liittyen muutama kysymys:

1)Tarkoitetaanko yksimielisyyden ohjeessa sanoilla astui alas helvettiin samaa kuin astui alas tuonelaan?

2) Mitä sana tuonela varsinaisesti pitää sisällään?

3) Oliko sanamuodon muuttamisen syynä se, että se voitaisiin käsittää väärin, siis niin, että Jeesus olisi astunut alas iankaikkiseen kadotukseen?

Kiitos vastauksesta!

misä raumalla on toi nuortentalo jossa seurat on?

Hei! Tuolla ´seurat´ palstalla oli että: Lapissa lauantaina ja sunnuntaina 8.-9.4.

Paavalin Synodin kirkkopäivät. Olisikohan mahdollista saada tarkempaa tietoa, mitä on luvassa ja mihin aikaan?

Kuinka kauan maailma on ollut olemassa ennen Jeesuksen syntymää? Nykyäänhän väitetään et maailma on miljardeja vuosia vanha, mut mitä Raamattu tähän sanoo?

Entäs pitävätkö rukoilevaiset kinkereitä?

Onko väärin käydä muissa jumalanpalveluksissa kuin vanhan käsikirjan mukaisissa? Itse tunnen sen vääräksi jos kerran käytetty sana ei ole puhdasta vaan muokattua.

Haluaisin löytää tasapainon seuraavan kysymyksen kanssa: mieli tekee lukea paljon hengellistä kirjallisuutta, mutta Raamattu tuntuu jäävän sivu suun. Olisiko järkevää (maallikko kun olen) lukea Raamattua ja kertailla katekismusta ja silloin kun jokin asia erityisesti askarruttaa, niin tarttua vaikkapa johonkin muuhun teokseen. Välillä luen liian paljon ja uuvun täysin. Välillä mieleeni tulee kysymys, aivan kuin Jumala sanoisi: "Eikö minun kirjoittamani kirja ole tarpeeksi hengellinen?"

Salomon Saarnaajassa sanotaan luvussa 12:

"12. Vielä, minun poikani, ole näistä neuvottu; sillä ei ole loppua kirjain tekemisestä, ja ylönpalttinen lukemus vaivaa ruumiin.

13. Kuulkaamme siis kaiken opin päätöstä: pelkää Jumalaa, ja pidä hänen käskynsä; sillä sitä tulee kaikkein ihmisten tehdä."

Pietari sanoo: "Ja halaitkaat sitä terveellistä sanan rieskaa, niinkuin äsken-syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte." (P. Pietarin 1. Epistola 2:2)

Ymmärrän toki, että pastorien tulee lukea suurempi oppimäärä, mutta kaikilla ei ole samaa oppimäärää luettavana. Olen päättänyt lukea Lutherin sidotun ratkaisuvallan loppuun ja sitten panostaa Kirjojen Kirjaan. Luther itse sanoi, että jos kaikki hänen kirjansa hävitettäisiin, niin jäljelle saisi jäädä katekismus ja sidottu ratkaisuvalta.

Mitä ajattelet tästä kaikesta?