Kysymykset

Tulin juuri kunnolla uskoon ja uskon rehellisesti sanottuna ensimmäistä kertaa, että Jumalan ratkaisut ovat aina oikeita. Olen rukoillut lukemattomia kertoja Jumalaa auttamaan, että löydän erään rakastamani henkilön joko elävänä tai kuolleena, jotta voin lopettaa ikuisen murehtimisen ja huolehtimisen. Näyttää siltä, että vain Jumala voi auttaa minua, mutta alan kuitenkin uskoa, että ehkä Jumalan suunnitelmiin ei kuulu tuon vastauksen antamista minulle.

Joka kerta kun olen rukoillut Jumalalta apua, olen saanut haluamani.Sen jälkeen olen jatkanut samanlaista elämää, vaikka aina lupaan tulla paremmaksi siitä hyvästä. Olen tosin aina auttanut hätää tarvitsevia ihmisiä, saamatta lähes koskaan yhtään vastapalvelusta (mitä en ole kyllä odottanutkaan/halunnut), koska minulle tulee siitä hyvä mieli. En ole itsekäs vaan hyvin empaattinen ihminen ja olen usein ajatellut, että minulle on annettu mieluisa tehtävä täällä maan päällä auttaa kaikkia apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä. Ongelmani on aina kuitenkin ollut, että en ole osannut päättää, että minkä verran minä annan köyhille ja kärsiville esim. keräykseen ja minkä verran haluan pitää itselläni ruokaan, vaatteisiin, huviin ja itseni ja sukulaisteni pahan päivän varalle. Nyt kuitenkin en välitä enää itsestäni, joten voin pyhittää elämäni muiden auttamiselle, sillä siitä minulle yhä tulee hyvä mieli.

Olen melko varma, että en ajattelesi Jumalaa enää niin paljon, jos hän toteuttaisi rukoukseni. Nyt tunnen olevani lähempänä häntä, koska joudun joka päivä rukoilemaan häneltä voimia, jotta jaksan elää kyseisen päivän ja suorittaa tehtäviäni. En nauti enää ruoasta, juhlimisesta, elokuvista, urheilusta ym. mistä normaalit nuorehkot ihmiset nauttivat. En myöskään halua enää elämänkumppannia ja lapsia, koska elämäni on surun täyttämää ja en halua saattaa sillä muitakin surullisiksi, koska vain Jumala voi auttaa minua. Säälin ainoastaan sukulaisiani, koska he vaistoavat, että olen surullinen ja se suru ja huoli pilaa heidänkin elämänsä.

Mitä mieltä olet? Voisiko Jumala antaa joillekin elämäntehtäväkseen toimia muiden auttajina itsensä kustannuksella? Ainoa mahdollinen tapa tähän on minun kohdallani, että minua painaa alituinen suru, mihin maalliset asiat eivät tuo helpotusta, joten itsekkyys loppuu siihen ja silloin on helpompi samaistua muihinkin apua tarvitseviin. Saan iloa muiden auttamisesta, mutta en kykene nauttimaan enää mistään muusta. Olen vielä hyvin nuori, mutta ehkä tämä ikuinen suru tekee minusta Jumalan silmissä paremman ihmisen. En keksi mitään muuta syytä miksi Jumala ei vastaa rukouksiini haluammallani tavalla, vaan haluaa minun surevan loppuelämäni. Tietenkin olen turruttanut tunteitani jaksaakseni, mutta en voi lopettaa rakastamista, koska silloin en kykenisi rakastamaan enää ketään/mitään eikä elämällä olisi enää tarkoitusta. Kestäisin uutisen, että rakastamani henkilö on kuollut, vaikka en haluaisi niin tapahtuvan, mutta en kestä tietämättömyyttä.

Tiedän että tähän on vaikea vastata, mutta haluaisin kuulla vain mielipiteenne ja ehkä raamatusta löytyy jotain lohduttavia ja johdattelevia sanoja vaikeista tilanteista kuten tämä.

Tarkennus kysymykseen 420. Eli joutuuko ihmiset, jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan Jeesuksesta ja kristinuskosta raamatun mukaan helvettiin? Käsittääkseni ortodokseilla helvetti tarkoittaa Jumalasta erossa olemista, mutta raamatussa kerrotaan ikuisesta ruumiillisesta kidutuksesta ja kärsimyksestä. Jeesushan kertoi tämän opetuslapsilleen, muttei puhunut mitään asiasta tietämättömistä ihmisistä ja vaikka kristinusko laajenikin Jeesuksen jälkeen ei sana ole voinu ehtiä tuona aikana ympäri maailman, mikä tarkoittaisi, että Jumala olisi tuominnut jo ihmisiä ikuiseen helvettiin. Mielestäni tuo on aivan kohtuuton vaatimus ja tarkoittaisi, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen ja sadisti, koska jos Jumala ei nauttisi ihmisten kiduttamisesta, ei hän sitä tekisi. Ja miten kukaan voisi nauttia taivaasta, jo tietäisi, että Jumala kiduttaa ikuisesti läheisiä ja muita ihmisiä? Pitääkö helvetin välttyäkseen uskoa sekä Jumalaan että Jeesukseen, vai riittääkö pelkkä hyvyyteen ja Jumalaan usko ja hyvän noudattaminen? Suurimmissa osissa uskontoja uskotaan vain yhteen Jumalaan joka on hyvä. Itse uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta uskon, että Jumala on täysin hyvä eikä tee pahaa kenellekään. Olenko siis väärinoppinut ja joudun helvettiin sen takia, etten usko Jumalan pahuuteen? Jos Jumala kiduttaisi ihmisiä, olisi hän Saatanan kaltainen, epäoikeudenmukainen, sadisti, kostonhimoinen jne. Jumalahan kieltää mm. ihmisiltäkin koston.

Käskeekö raamattu ihmisiä kuulumaan kirkkoon ja eroaako kirstinuskon kirkot vain raamatun tulkinnan perusteella?

Tahtoisin tietää mitä eroa on vuoden 1968 käsikirjan messussa ja tässä uudessa mitä kirkoissa ( ei kaikissa )tällä hetkellä käytetään.

Olen kuullut, että uudessa kaavassa olisi katollista hapatusta ja siinnä esim. rukouksissa tahdottaisiin tuoda jotai omaakin ansiota.

Voiko kristinuskon mukaan toisen ihmisen rukouksien avulla pelastaa toisen ihmisen sielun. Eli jos kuollut ihminen ei ole kuullut kristinuskosta; on ollut hyvä, mutta on menettänyt uskon tai jos hän teki pahaa eläessään. Käsittääkseni katolilaisuudessa puhutaan jotain tällaista. Miten tärkeää kristinuskossa on usko Jeesukseen? Monet ihmiset elävät esim. raamatun oppien mukaisesti luonnostaan omantunnon kautta ja uskovat, että elämällä on tarkoitus ja että sen taustalla on vain yksi Jumala joka on hyvä, vaikka eivät raamattua olisi lukeneetkaan. Miten eri kristinuskot mm. katolilaisuus, avankelisluterilaisuus, juutalaisuus suhtautuvat toisiinsa?

Haluaisin tietää opintojani varten, että miten nykypäivänä eri maiden raamatut poikkeavat toisistaan, ja onko siitä tehty eri käänöksiä eri maissa, joita on sitten korjailtu. Korkea kouluissa opetetaan ja monissa artikkeleissa lukee joitakin poikkeavuuksia eri käännöksistä ja todisteita siitä, että raamatun teksti on joiltakin osin muuttunut. Ajan myötä kieli muuttuu ja sanojen tarkoitus myös, sanoilla on myös useita merkityksiä. Miten niistä on voitu valita juuri ne oikeat, jos heprean/armean kielisillä sanoilla on läheisiä sukulaisia? Monet kohdat eivät ole niin tärkeitä kaikkien mielestä, mutta eräs italialainen kasvissyöjä oli mm. sitä mieltä, että Jeesus jakoi nälkäisille jotain vihannesta ja leipää, ei leipää ja kalaa. Jos tiedätte jotain kirjoja aiheesta, olisin kiitollinen tiedosta. Tarkoituksenani ei ole väittää, että raamattu olisi virheellinen. Kielellisiä muutoksia ja käännösvirheitä siinä kuitenkin varmasti on. Myös eri aikoina asioilla on voinut olla eri merkityksiä ja ajan arvot , arvostukset ja historiallinen tilanne ovat kuitenkin voineet käännökseen vaikuttaa, koska käännöksen tekee aina inhimilliset ihimiset. Tärkeintä kuitenkin lienee lopulta raamatun sanoma eikä eri raamatun kertomusten yksityiskohdat. Opintojeni vuoksi kuitenkin kaikki tärkeitä ja itseä kiinnostavia.

Mielestäni raamatun kaikki käskyt eivät ole varsinaisia käskyjä vaan pikemminkin ehdotuksia miten ihmisen tulisi elää ja niiden tarkoitus on ohjata ihmisiä paremman ja onnellisemman elämän tielle.

Toiseksi, mielestäni tulisi ottaa huomioon historiallinen tilanne joitain raamatun kieltoja ja kohtia lukiessa. Esim. mielestäni kahden toisiaan rakastavan ihmisen esiaviollinen rakastelu ei voi olla pahasta, jos se tuo molemmille vain hyvää eikä vahingoita ketään muita. Ennen kuin ehkäisymenetelmiä oli keksitty rakastelusta syntyi usein lapsia, jolloin oli varmasti lapselle ja vanhemmille parhaaksi, jos vanhemmat olivat naimisissa ja sitoutuneet vakavasti avioliitoon ennen lapsen/lapsien syntymiä.

Olen syvästi tätä mieltä, mutta kiinnostunut kuulemaan myös muita näkökohtia asiaan.

Eläimille kärsimyksen tuottaminen kielletään raamatussa, mutta onko raamatun mukaan tappaminen ja eläimen syöminen kiellettyä? Itse en sydämeni ja omantunnon takia pysty/halua tappaa yleensä yhtään eläintä, mutta mielestäni kituva eläin pitäisi lopettaa, samoin jos vaihtoehtona on että eläin tulisi varmasti kuolemaan luonnossa kylmyyteen ja nälkään. Tähän mennessä tosin olen tappanut vain tuholaishyönteisiä ed. mainituista syistä, mistä on jäänyt myös inhottava olo.

Mielestäni yksin elävän metsän eläimen tappaminen ei ole kovin väärää, sillä eläinten elinikä ei ole kovin pitkä,ne kuolevat pahemmalla tavalla luonnollisella tavalla eikä kukaan jää niitä kaipaamaan. Jotenkin minusta tuntuu, että niillä on jopa parempi olla kuolemansa jälkeen. Omistan kissan, joten talvisin joudun ostamaan sille eläinperäistä ruokaa ja itse olen myös pienestä asti totutettu syömään lihaa, mikä on nykyään lähinnä luomulihaa. Yritän itse lopettaa lihan syömisen, mutta en ole varma pystynkö siihen. Haluaisin tietää raamatun mielipiteen asiasta. Tosin tuskinpa esim. käsky "ÄLÄ TAPA" koskee ainakaan kaikkia eläimiä esim. alkueläimiä, loiseläimiä jne. koska silloinhan esim. täitä, lapamatoja ja heisimatojakaan ei saisi tappaa.

Vastasit tuossa ehtoollisesta jollekin, että vain apostolit olivat paikalla, kun ehtoollinen asetettiin. Olen kuullut tuon selityksen monta kertaa: vain papit saavat toimittaa ehtoolliset, koska se kuuluu apostolin virkaan, koska vain apostolit olivat paikalla.

Toisaalta Raamattu kertoo Jeesuksen sanoneen: Ottakaa ja syökää, ottakaa ja juokaa jne. Missään ei sanota apostoleille, että heidän tulee mennä ja jakaa ehtoollista muillekin.

Jos sanotaan, että vain papit (ja vain miehet) saavat toimittaa ehtoollisen, koska vain apostolit (jotka olivat miehiä) olivat paikalla - mistä me tiedämme, että ehtoollinen ei ollut tarkoitettu vain apostolien nautittavaksi? Eikö yhtä hyvin voisi sanoa, että ehtoollinen kuuluu vain papeille, koska vain apostolit olivat paikalla, ei siellä maalikoita ollut. Tai ehtoollinen kuuluu vain miehille, ei siellä naisia ollut.

Mistä voidaan tietää, että kun raamtun kertomassa jokin yksityiskohta oli tietyllä tavalla, sitooko se meidät siihen myöhemmin vai ei?`

Kysymyspalstalle on jätetty varsin pitkä ja laaja kysymys, jossa pohditaan, kuinka rakastava Jumala voisi tuomita ketään ikuiseen helvettiin. Emme voi julkaista koko tekstiä, mutta vastaamme nyt itse pääkysymykseen.

rukoilevaisuuden keskeiset vaikuttajat?

Teen esitelmää uskonnontunnille rukoilevaisuudesta. Voisiko joku ystvällisesti kertoa lisätietoa heränneisjuhlasta (esim. mitä siellä tehdään, kuinka usein niitä pidetään yms.)?

Voiko ehtoollista viettää yksin? Tekisi mieli niin paljon toimittaa itselle ehtoollinen usein, vaikka sunnuntaisin käynkin kirkossa ehtoollisella. Jos vaikka ajattelee kristittyjä maailmalla, jotka ovat uskonsa tähden vankilassa, niin kai he voivat yksin tai toisen kristityn vangin kanssa `tehdä sen hänen muistokseen`. Eihän Raamattu edes täsmällisesti määrittele sitä kuka saa toimittaa ehtoollisen. Eikö ehtoollinen ole aina pätevä, jos kristityt tekevät sen hänen muistokseen? Eikö tässä ole tarkoitus rakentua hengellisesti, eikä joutua valittamaan sitä kun ei omasta mielestään saa tarpeeksi ehtoollista.

En kai nyt suurta syntiä tee, jos kaipaan armoa ja toimitan itselleni ehtoollisen vai käräytetäänkö minut viimeisellä tuomiolla siitä, että haluan ehtoollista vielä messun lisäksi?

Onko lapsen uskon kieltäminen kasteessa mikään vähäpätöinen väite? Miksi sitä kohtaa niin paljon on epäilty.

Miksi Jumala sallii ihmisen langeta esim. johonkin helmasyntiin yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka olisi pyytänyt päästä eroon synnistä? ihmisen pahuuden takia??

Onko eläimillä sielua tai mitään sen tapaista?

Miten oppia lepäämään armossa?

"Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin."

(P. Matteuksen Evankeliumi 24:24)

Sanotaanko tuossa vapaasti käännettynä näin: "Jos se vain olisi mahdollista, niin valitutkin eksytettäisiin"?

"Älkäät tehkö mitään riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessä pitäin toinen toisensa parempana kuin itsensä."

(P. Paavalin Epistola Philippiläisille 2:3)

Mitä tuo pitää parempana käytännössä merkitsee? Ajattelaanpa vaikka pastoria ja äskenkääntynyttä. Missä mielessä pastori voi pitää häntä parempana kuin itseään?

Miksi Pyhä Henki ei vaikuta minussa uskoa? Estänkö minä itse sen vai miksi uskoni tuntuu niin kuolleelta?

Suhteeni ev.lut. kansankirkkoon on tullut aina vain jännitteisemmäksi.

Paljon on lapsuudestani asti muuttunut kirkkomme opetuksessa.

Naispappeuden takia aikoinaan erosinkin, mutta liityin takaisin ehkäpä ns. "sosiaalisen paineen" tai pelon vuoksi.

On pappeja, jotka opettavat oikeaakin oppia, mutta eivät torju harhaopettajia, vaikka se kuuluu paimenen tehtäviin.

Sallitaan siis monenlaista totuutta ja oppia. Totuudesta on tullut suhteellinen ja subjektiivinen asia.

Mielestäni olemalla tällaisessa sekaoppisessa yhteisössä hyväksytään väärät opettajat. Tämä koskee niin pappeja kuin maallikoitakin.

Ei uskota neitseestäsyntymiseen, syntiinlankeemukseen, vedenpaisumukseen, Jeesuksen takaisintuloon, jne.

Raamatun arvovalta on mennyttä.

Raamatun maailmankuva ja ihmeet ovat myyttejä; maapallo on litteä pannukakku ja Jeesus oli vain juutainen opettaja ja profeetta, kuten islamissa opetetaan.

Kaikki uskonnot ovat sama asia, jne.

Piispamme suulla luin lehdestä: Raamattu sisältää luonnontieteellisiä ja historiallisia virheitä.

On raskas olla. En näe muita vaihtoehtoja kuin erota kirkosta ja siirtyä siviilirekisteriin. Pienten tunnustuksellisten kirkkokuntien jäseneksi en halua liittyä, koska siellä piilee pyrkimys sääntöineen ja pappiskeskeisyyteineen muodostaa "totinen pyhien yhteisö".

Eroaminen näyttää vain ajan kysymykseltä. Homoliittojen siunaaminen on sitten jo varmaan viimeinen pisara...

Kysyisin vielä neuvoja teiltäkin.

Mitä tehdä? Olisin neuvoista hyvin kiitollinen.

Mikä tekee ihmisen sydämen niin kylmäksi ja kovaksi Jumalan sanaa kohtaan? Välillä tuntuu että usko hiipuu kokonaan jonnekin tosi kauas

Mikäs on helmasynti?

Mitä tarkoittaa Siion?

Minulla on kaksi kirjaa,Armon Järjestys Autuutehen 1826 ja

Hunajan Pisarat 1845. Kysyisin ovatko nämä kirjat harvinaisia?

Olen perinteisen virkakäsityksen rakkaudellinen myötäajaja. Teenkö syntiä, jos osallistun vastoin omatuntoni ääntä messuun, jonka toimittaa pelkän miespastoriuden vastustaja eli naispastori? Eikö Raamattu sano: "Kaikki mikä ei perustu uskoon on syntiä." Eikös Luther sanonut: "On turmiollista toimia omaatuntoa vastaan. Ja tässäpä on vielä selkeä Jumalan sana tukena. Eli en saa toimia vastoin Jumalan sanan ohjaamaa omaatuntoa. Vai mitä?