Kysymykset

siis en ymmärrä, kun et hyväksy ei uskovan ja uskovan avioliittoa?

Minä itse pidän itseäni uskovana ( en käy kirkossa kun vain perhekirkossa), mutta mieheni ei ole niin uskova, totta kai hän uskoo, mutta ei sillä tavalla.

Minä olen opettanut lapsellemme iltarukouksen ja ruokaruokouksen, käymme perhekirkossa vain minä ja lapsemme.

en ole kokenut siinä mitään hankaluutta. Olemme olleet aviossa 7v. Luen välillä iltasaduksi raamatun lauseita ja hän uskoo pienellä sydämellään taivaan isään täysillä ja luottaa häneen!

Ehkä välillä suhde onnistuu näinkin. 🙂

Mieltäni askarruttaa kysymys oikeasta rukouksesta. Olen avioliitossa ja meitä on kohdannut lapsettomuus, johon ei ole tarjolla mitään inhimillistä apua. Asia on aiheuttanut elämässämme suuren kriisin, jonka läpi olemme Jumalan ihmeellisellä avulla selvinneet. Minua ja meitä ei kuitenkaan jätä epätoivoinen toivo siitä, että Jumala voisi ihmeen kautta siunata meitä lapsella. Olemme rukoilleet tällaista ihmettä, ja samalla sitä, että kykenisimme tyytymään ja taipumaan Jumalan tahtoon kaikessa.

Minua kalvaa epävarmuus siitä, mitä on oikea rukous. Riipun kiinni Jumalan armossa ja rakkaudessa, sillä en voi tarjota mitään hyvää tekoa tai lupausta vastapalvelukseksi mahdolliseen rukousvastaukseen. Mietin kuitenkin sitä, onko väärin pyytää Jumalalta suoranaista ihmettä? Miten jos mitenkään voin vedota Jumalaan? Olen palauttanut mieleeni palavan rukouksen, joka johti Samuelin syntymään, ja toisaalta siihen, miten Jeesus opetti naisesta, joka "kiusasi tuomaria" kunnes tämä toteutti naisen tahdon. (Tuleeko siis vain pitkäjänteisesti rukoilla ja toivoa, että Jumala lopulta kuulisi huokauksemme?) Toisaalta Jeesus opetta rukoilemaan Jumalan tahdon tapahtumista. (Tuleeko siis olla rukoilematta sellaista, joka vaatisi todellista Jumalan ihmettä?)

Usein tuntuu vaikealta olla kirkossa ja uskovien keskellä, sillä näissä "piireissä" tuntuu lapsettomia pariskuntia olevan todella vähän, jos ollenkaan. Inhimillisesti koemme, että Jumala ei ole meitä siunannut kuten toisia. Uskon kyllä sydämessäni, että näin ei ole. Asiasta on vaikea puhua ulkopuolisten kanssa, joskus myös vaikea rukoilla, sillä se tekee niin kipeää. Olen kuitenkin heittäytynyt uskossa Jumalan käsiin ja luotan siihen, että voimme Häneltä pyytää kaikkea.

Kysymykseni on pitkä ja rönsyilevä, mutta ehkä se tiivistettynä siis kuuluu näin: Voimmeko me pyytää Jumalalta ihmettä? Antaako Jumala tällaisia ihmeitä tapahtua?

Tulisiko meidän pyytää myös seurakuntaa rukoilemaan tämän asian puolesta, vai onko oma rukouksemme "yhtä tehokas"? Joskus ajattelen, että ehkä Jumala soisi meille lapsen, jos mahdollisimman moni rukoilisi puolestamme. Onko näin väärin ajatella?

Sydämellinen kiitos vastauksesta ja siunausta toiminnallenne!

mitä tarkoittaa sana siion

Olen uskossa rakastunut ei-uskovaan. Itseäni kiusaa tilanne, mutta toisaalta en haluaisi hänestä luopuakaan. Mitä tehdä? Onko ei-uskovan ja uskovan avioliitolla mitään toivoa?

Kysymykseen 438 koskien ehtoollisen jaossa avustamista vastasit; " ettei raamatussa ole tarkkoja säädöksiä siitä, kuka saa/voi avustaa ehtoollisen jaossa ".

Kysymys 1.: Onko raamatussa säädöksiä siitä, kuka saa jakaa

ehtoollista ? Missä raamatunkohdassa ?

Kysymys 2. : Kun sanoit, ettei raamatussa ole "tarkkoja säädöksiä" siitä, kuka saa avustaa ehtoollisen jaossa, mitä säädöksiä ajattelit "ohjaavina säädöksinä"? Missä raamatunkohdassa ?

Kysymykseni koskee kolmatta käskyä "Pyhitä Lepopäivä". Muuttuiko sapatin merkitys Jeesuksen kuoleman jälkeen? Kuulin tällaista opetusta. Onko sapattina lupa tehdä mitään töitä vai onko esim. Jumalan palveluksessa käynti ja Raamatun luku oikea tapa pyhittää lepopäivä. Voiko kumminkin sapattina pelata palloa, lukea läksyjä ja käydä hakemassa maitoa kaupassa? Tahdon tietää miten elää Jumalan mielen mukaan, ainakin sen verran mitä kykenen. Jeesuksessa tämänkin käskyn täytän. Kiitos vastauksista ja siunausta viikkoosi.

Tein syntiä, joka kalvaa mieltäni - heikkouden hetkenä suutelin naimisissa olevaa (eri sukupuolta edustavaa) ystävääni. Olen pyytänyt tätä anteeksi Jumalalta, mutta huono omatunto vaivaa minua silti. Pitäisikö minun tunnustaa tekoni ystäväni vaimolle ja pyytää häneltäkin anteeksi, vai onko sekin väärin, jos se tuottaa vain tarpeetonta tuskaa ja mustasukkaisuutta heidän liittoonsa? en tiedä mitä tehdä...

Saako avioliitossa nauttia seksistä aivan vapaasti vai pitääkö avioliitossakin tuntea haluistaan huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä?

Kasteessa ihminen liitetään Kristuksen yhteyteen ja koska hän on Kristuksessa kiinni, hän kulkee sinne minne Kristuskin, eli taivaaseen. Tarvitaanko sitten vielä johonkin uskoa, rukousta raamatunlukua? Eikö niistä kaikista tule omaa suorittamista, eihän meiltä löydy uskoa edes sen sinapinsiemenen vertaa? En usko että kaikki pääsevät taivaaseen, mutta väkisinkin, jos kerran kristitty on kastettu ja silloin liitetty Jeesukseen, niin eikö hän pääse taivaaseen? Raamatussa sanotaan, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Mutta kun ihmisestä ei löydy itsestään sitä uskoa, niin tapahtuuko käytännössä niin, että joka kastetaan, se pelastuu?

Raamatun läpilukemisen edetessä olen uudelleen ja uudelleen pohtinut ja ihmetellytkin, mitä Jumala haluaa sanoa VT:n kirjojen sotien kautta. Kirjoissahan kerrotaan aikamoisista raakuuksista ja sodittu on paljon.

Minua kiinnostaa tietää kuka kirkossa messussa saa antaa ehtoollista ? Olimme kirkossa, jossa ehtoollista tuli kirkkoherran lisäksi/avuksi jakamaan seurakunna suntio valkoinen kaapu päällä. Seurakunnan nautittua ehtoollisen tämä suntio antoi ehtoollista kirkkoherralle. Olen luullut että alttari toimituksia saa toimittaa vain papin virassa toimiva ja ettei alttarille ole edes asiaa meillä maallikoilla. Miten asia oikeasti on ?

Haluaisin kysyä ehtoollisesta. Olen kuullut, että esim. sairaaloissa ym. hoitolaitoksissa kuka tahansa (kristitty)hoitaja voi/on velvollinen toimittamaan ehtoollisen potilaan sitä halutessa, varsinkin jos paikalle ei saada pappia...Pitääkö paikkansa, tai siis onko sakramentti tällöin pätevä? Mielestäni ei...

Eikö hätäkasteen antaminen ole jokatapauksessa eri asia kuin ehtoollisen antaminen, koska kuollessahan kaste on välttämätön, ehtoollinen ei.

Olen harkinnut erään teoksen ostamista: Kristillinen Dogmatiikka; Franz Pieper.

Tahtoisin yhden ja vain yhden hyvän dogmatiikan kokonaisteoksen, jota lukea Raamatun lisäksi. Kannattaako hankkia tämä Pieperin teos? Vai onko joku vielä parempi? Mitä sanot?

Yksi asia on askarruttanut mieltäni. Onko avioseksille asetettu Raamatussa jotain rajoja, vai onko pari vapaa tekemään mitä vain mistä molemmat nauttivat? Onko esim. sadomasokismi sallittua? Jos ei ole, niin haluaisin kuulla nimenomaan raamatulliset perusteet, en mahdollisiin henkilökohtaisiin ennakkoluuloihin perustuvaia rajoituksia..

Eräässä vastauksessasi annat ymmärtää, että uskovaisen on sopivaa omistaa Koraani, jotta tämä ymmärtäisi paremmin muslimia. Eikö samalla logiikalla voi perustella esimerkiksi Satanic Biblen omistamisen - jotta ymmärtäisi paremmin satanistia ja voisi keskustella tämän kanssa?

Yhtä en käsitä,

helmasyntiä.

Miten yhä uudelleen ja uudestaan,

voi piru onnistua juonissaan?

Onnistua minut kahleillansa sitomaan?

Kuitenkin vain hetken hekumaa,

jonka jälkeen huudan Jumalaa.

Pääsee syttymään synnintunto,

mutta suuresta armostaan

tulee häneltä anteeksianto.

Vaan miten ollakaan,

pian taas joudun huomaamaan,

menen pirun ansaan jälleen kerran kaatumaan.

Tätä synnin ympyrää

lähes mahdoton on keskeyttää,

vaikka kuinka yrittää,

vaan käsittää en voi...

Tiedätkö sinä Anders Björkwistin syntymä ajan ja syntymä vuoden?

Mitä on ajateltava Raamatun perusteella ns. kaljajutuista ja alkoholihuumroista? Eikö ole niin, että Jumalan lahjoista on turha alkaa vitsailemaan. Viiniä kohtuudella, ruokaa kohtuudella, seksiä avioliitossa kohtuudella, eikä siinä sen kummempaa. Olisihan se outoa, jos joku alkaisi ruoasta vääntämään vitsiä tai puista. Ja kaksimielisyydet nyt ilman muuta pois.

kysymykseni on: MIKSI kaikki EIVÄT löydä aviopuolisoa, vaikka häntä etsivät. Itsekin olen yksi heistä. Kaipaan rinnalleni uskovaista aviopuolisoa,mutta ei vaan löydy. OLen joutunut hyljätyksi.

Miksi sitten Raamatussa sanotaan, että ihmisen ei hyvä olla yksin.

En ymmärrä sitäkään, miten paljon on avioeroja.

En pysty kuuntelemaan ohjelmia, joissa puhutaan lapsista tai avioliitosta. Helppo kai avioliitossa olevien on sanoa, että kyllä Jumala sinua rakastaa. Kaipaisin ihan fyysistä läheisyyttä ja rakkautta. Yksinäiset ovat toisen luokan kansalaisia

Kysymyksiin vastaajana katsoin parhaaksi lyhentää hyvin pitkää kertomusta. Välitän sen nyt lyhennetyssä muodossa. Toivon, että kertomuksen kirjoittaja ymmärtää ratkaisuani:

Olen jättänyt helvettiä koskevia kysymyksiä aiemmin, joissa epäilin helvetin olemassaoloa. Ehkä minä sain Jumalalta nyt kovalla tavalla vastauksen epäilyihini ...

Joten kirjoitin vain kertoakseni, että olin väärässä ja olen nyt saanut varmuuden raamatun ja muiden kristinuskoon liittyvien mm. pyhimysten ja profeettojen julistusten oikeassaolemisesta. Unohdin myös aiemmissa viesteissäni kertaakaan ilmoittaa, että miten paljon arvostan työtäsi vaikka olinkin erimieltä raamatun tekstien tulkitsemisesta. On hyvä tietää, että joku muukin kuin Jumala välittää aidosti ja pyyteettömästi kaikista ihmisistä. Herran siunausta ja kaikkea hyvää sinulle.

Jos tiedät raamatusta joitain kohtia, jotka voisivat antaa lohtua suunnattomalle kärsimykselleni, olisin kiitollinen tiedosta. Oma raamattu on jäänyt äitini luokse toiseen kaupunkiin, mutta luen raamattua itse netistä. Raamatusta minulle yleensä ainoa lohtu löytyy, mutta en jaksa nyt etsiä ja haluan jotain hyvää ja lohduttavaa sanomaa mitä hokea mielessäni ... Asun Jyväskylän keskusta alueella. Satutko tietämään joitain ihmisiä, jotka voisivat tulla esim. kotiini keskustelemaan tapahtuneesta asiasta, raamatusta ja Jumalasta kanssani? Kokisin sen suurena apuna ...

Kiitos oikein paljon, että jaksat lukea tämän ja jos jaksat vastata kysymykseeni, sillä tarvitsen henkistä apua mahdollisimman pian.

Terveisin: surunmurtama

Tulin juuri kunnolla uskoon ja uskon rehellisesti sanottuna ensimmäistä kertaa, että Jumalan ratkaisut ovat aina oikeita. Olen rukoillut lukemattomia kertoja Jumalaa auttamaan, että löydän erään rakastamani henkilön joko elävänä tai kuolleena, jotta voin lopettaa ikuisen murehtimisen ja huolehtimisen. Näyttää siltä, että vain Jumala voi auttaa minua, mutta alan kuitenkin uskoa, että ehkä Jumalan suunnitelmiin ei kuulu tuon vastauksen antamista minulle.

Joka kerta kun olen rukoillut Jumalalta apua, olen saanut haluamani.Sen jälkeen olen jatkanut samanlaista elämää, vaikka aina lupaan tulla paremmaksi siitä hyvästä. Olen tosin aina auttanut hätää tarvitsevia ihmisiä, saamatta lähes koskaan yhtään vastapalvelusta (mitä en ole kyllä odottanutkaan/halunnut), koska minulle tulee siitä hyvä mieli. En ole itsekäs vaan hyvin empaattinen ihminen ja olen usein ajatellut, että minulle on annettu mieluisa tehtävä täällä maan päällä auttaa kaikkia apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä. Ongelmani on aina kuitenkin ollut, että en ole osannut päättää, että minkä verran minä annan köyhille ja kärsiville esim. keräykseen ja minkä verran haluan pitää itselläni ruokaan, vaatteisiin, huviin ja itseni ja sukulaisteni pahan päivän varalle. Nyt kuitenkin en välitä enää itsestäni, joten voin pyhittää elämäni muiden auttamiselle, sillä siitä minulle yhä tulee hyvä mieli.

Olen melko varma, että en ajattelesi Jumalaa enää niin paljon, jos hän toteuttaisi rukoukseni. Nyt tunnen olevani lähempänä häntä, koska joudun joka päivä rukoilemaan häneltä voimia, jotta jaksan elää kyseisen päivän ja suorittaa tehtäviäni. En nauti enää ruoasta, juhlimisesta, elokuvista, urheilusta ym. mistä normaalit nuorehkot ihmiset nauttivat. En myöskään halua enää elämänkumppannia ja lapsia, koska elämäni on surun täyttämää ja en halua saattaa sillä muitakin surullisiksi, koska vain Jumala voi auttaa minua. Säälin ainoastaan sukulaisiani, koska he vaistoavat, että olen surullinen ja se suru ja huoli pilaa heidänkin elämänsä.

Mitä mieltä olet? Voisiko Jumala antaa joillekin elämäntehtäväkseen toimia muiden auttajina itsensä kustannuksella? Ainoa mahdollinen tapa tähän on minun kohdallani, että minua painaa alituinen suru, mihin maalliset asiat eivät tuo helpotusta, joten itsekkyys loppuu siihen ja silloin on helpompi samaistua muihinkin apua tarvitseviin. Saan iloa muiden auttamisesta, mutta en kykene nauttimaan enää mistään muusta. Olen vielä hyvin nuori, mutta ehkä tämä ikuinen suru tekee minusta Jumalan silmissä paremman ihmisen. En keksi mitään muuta syytä miksi Jumala ei vastaa rukouksiini haluammallani tavalla, vaan haluaa minun surevan loppuelämäni. Tietenkin olen turruttanut tunteitani jaksaakseni, mutta en voi lopettaa rakastamista, koska silloin en kykenisi rakastamaan enää ketään/mitään eikä elämällä olisi enää tarkoitusta. Kestäisin uutisen, että rakastamani henkilö on kuollut, vaikka en haluaisi niin tapahtuvan, mutta en kestä tietämättömyyttä.

Tiedän että tähän on vaikea vastata, mutta haluaisin kuulla vain mielipiteenne ja ehkä raamatusta löytyy jotain lohduttavia ja johdattelevia sanoja vaikeista tilanteista kuten tämä.

Tarkennus kysymykseen 420. Eli joutuuko ihmiset, jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan Jeesuksesta ja kristinuskosta raamatun mukaan helvettiin? Käsittääkseni ortodokseilla helvetti tarkoittaa Jumalasta erossa olemista, mutta raamatussa kerrotaan ikuisesta ruumiillisesta kidutuksesta ja kärsimyksestä. Jeesushan kertoi tämän opetuslapsilleen, muttei puhunut mitään asiasta tietämättömistä ihmisistä ja vaikka kristinusko laajenikin Jeesuksen jälkeen ei sana ole voinu ehtiä tuona aikana ympäri maailman, mikä tarkoittaisi, että Jumala olisi tuominnut jo ihmisiä ikuiseen helvettiin. Mielestäni tuo on aivan kohtuuton vaatimus ja tarkoittaisi, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen ja sadisti, koska jos Jumala ei nauttisi ihmisten kiduttamisesta, ei hän sitä tekisi. Ja miten kukaan voisi nauttia taivaasta, jo tietäisi, että Jumala kiduttaa ikuisesti läheisiä ja muita ihmisiä? Pitääkö helvetin välttyäkseen uskoa sekä Jumalaan että Jeesukseen, vai riittääkö pelkkä hyvyyteen ja Jumalaan usko ja hyvän noudattaminen? Suurimmissa osissa uskontoja uskotaan vain yhteen Jumalaan joka on hyvä. Itse uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta uskon, että Jumala on täysin hyvä eikä tee pahaa kenellekään. Olenko siis väärinoppinut ja joudun helvettiin sen takia, etten usko Jumalan pahuuteen? Jos Jumala kiduttaisi ihmisiä, olisi hän Saatanan kaltainen, epäoikeudenmukainen, sadisti, kostonhimoinen jne. Jumalahan kieltää mm. ihmisiltäkin koston.

Käskeekö raamattu ihmisiä kuulumaan kirkkoon ja eroaako kirstinuskon kirkot vain raamatun tulkinnan perusteella?

Tahtoisin tietää mitä eroa on vuoden 1968 käsikirjan messussa ja tässä uudessa mitä kirkoissa ( ei kaikissa )tällä hetkellä käytetään.

Olen kuullut, että uudessa kaavassa olisi katollista hapatusta ja siinnä esim. rukouksissa tahdottaisiin tuoda jotai omaakin ansiota.

Voiko kristinuskon mukaan toisen ihmisen rukouksien avulla pelastaa toisen ihmisen sielun. Eli jos kuollut ihminen ei ole kuullut kristinuskosta; on ollut hyvä, mutta on menettänyt uskon tai jos hän teki pahaa eläessään. Käsittääkseni katolilaisuudessa puhutaan jotain tällaista. Miten tärkeää kristinuskossa on usko Jeesukseen? Monet ihmiset elävät esim. raamatun oppien mukaisesti luonnostaan omantunnon kautta ja uskovat, että elämällä on tarkoitus ja että sen taustalla on vain yksi Jumala joka on hyvä, vaikka eivät raamattua olisi lukeneetkaan. Miten eri kristinuskot mm. katolilaisuus, avankelisluterilaisuus, juutalaisuus suhtautuvat toisiinsa?

Haluaisin tietää opintojani varten, että miten nykypäivänä eri maiden raamatut poikkeavat toisistaan, ja onko siitä tehty eri käänöksiä eri maissa, joita on sitten korjailtu. Korkea kouluissa opetetaan ja monissa artikkeleissa lukee joitakin poikkeavuuksia eri käännöksistä ja todisteita siitä, että raamatun teksti on joiltakin osin muuttunut. Ajan myötä kieli muuttuu ja sanojen tarkoitus myös, sanoilla on myös useita merkityksiä. Miten niistä on voitu valita juuri ne oikeat, jos heprean/armean kielisillä sanoilla on läheisiä sukulaisia? Monet kohdat eivät ole niin tärkeitä kaikkien mielestä, mutta eräs italialainen kasvissyöjä oli mm. sitä mieltä, että Jeesus jakoi nälkäisille jotain vihannesta ja leipää, ei leipää ja kalaa. Jos tiedätte jotain kirjoja aiheesta, olisin kiitollinen tiedosta. Tarkoituksenani ei ole väittää, että raamattu olisi virheellinen. Kielellisiä muutoksia ja käännösvirheitä siinä kuitenkin varmasti on. Myös eri aikoina asioilla on voinut olla eri merkityksiä ja ajan arvot , arvostukset ja historiallinen tilanne ovat kuitenkin voineet käännökseen vaikuttaa, koska käännöksen tekee aina inhimilliset ihimiset. Tärkeintä kuitenkin lienee lopulta raamatun sanoma eikä eri raamatun kertomusten yksityiskohdat. Opintojeni vuoksi kuitenkin kaikki tärkeitä ja itseä kiinnostavia.