Kysymykset

Virren sävelsi Lowell Mason vuonna 1856.

Rukoilevaisten kesäseurat tai -juhlat.

Ensi kesänä ne pidetään - jos Jumala suo - Eurassa 20.-22.7.2007.

Apt. 15:20 on yhä voimassa siinä tilanteessa, johon se on annettu alunperin. Jae säätelee niiden seurakuntien elämää, joissa on sekä juutalaiskristittyjä että pakanakristittyjä. Esim. täällä Suomessa sillä ei liene mitään ajankohtaista merkitystä tällä hetkellä. Sen vuoksi ei tiettyjä ruokailusäädöksiä voi perustella tuon mainitun jakeen pohjalta. Sekä Jeesus että Paavali sanoivat "kaikki ruuat" puhtaiksi(Mark. 7:19 ja Room. 14:14). Siksi kristittyjä ei sido jotkut vanhan liiton ruokasäädökset. Eri asia on sitten tietysti kysymys, mistä kukin sattuu pitämään.

No ennen muuta Raamattu. Sitten luterilaiset Tunnustuskirjat. Eikä Lutherkaan ole pahitteeksi. Jukka Norvannon raamattuluennot Radio Deissä ovat hyviä. Herännäislehti kannattaa tilata ...

Tuomas on katolisen kirkon pääteologi. Hän yhdistelee teologiaa ja Aristoteleen filosofiaa. Siinä oli hänen vahvuutensa omana aikanaan ja siinä on myös hänen suuri heikkoutensa rehellisesti arvioituna! Lutherin uskonpuhdistus lähti liikkeelle oikeastaan filosofian ja teologian liiton murentamisesta ja Jumalan sanan vapauttamisesta ihmisajatusten kahleista. "Kunnon luterilainen" lukee Tuomastaan varmaan tässä valossa.

Iloitsen lukiessani, että opetat lapsille rukousta ja käyt heidän kanssaan toisinaan perhekirkossa. Lyhyen iltahartauden pitäminen lasten kanssa on valtavan merkittävä hetki. Jatka sitä eteenpäin rohkeasti! Rohkaisen ja kannustan samalla käymään kirkossa hiukan useamminkin. Mikä voi olla tärkeämpää kuin pyhäpäivän pyhittäminen yhdessä Jumalan sanan ja mahd. ehtoollisen viettämisen kanssa? Se on merkittävä hetki koko viikossa.

Ja mitä siihen ei-uskovan ja uskovan avioliittoon tulee, sanoisin, että kyllä sellainen liitto on Jumalan edessä yhtä pätevä kuin mikä muu liitto tahansa. Suurin osa avioliitoista solmitaan sen luomisen pohjalta, jonka Jumala on säätänyt koko ihmiskunnan siunaukseksi ja iloksi. Silti en kehota uskovaa "ehdoin tahdoin" menemään naimisiin ei-uskovan kanssa. Kokemuksen pohjalta sellaiset liitot onnistuvat harvemmin yhdistämään kaksi vastakkaista maailmankatsomusta keskenään. Mahdotonta se ei ole. Etenkin alkuseurakunnissa tällaisia tilanteita syntyi, kun toinen puolisoista tuli uskoon, toinen ei. Lue näistä lisää: esim. 1. Piet. 3:1-7 ja 1. Kor. 7:12-15.

Ehdottamasti Jumalalle voi ja saa esittää rukouksessa vaikeimmatkin asiansa. Häneltä on lupa pyytää ihmettä ja (kuten itsekin kerroit) hän on Raamatun mukaan tehnyt monia ihmeitä ja antanut lapsen (tai lapsia) lapsettomille pariskunnille. Näin kävi esim. Aabrahamille ja Saaralle, Jaakobille ja Raakelille, Elkanalle ja Hannalle sekä esim. Johannes Kastajan vanhemmille. Toisinaan vastaus voi viipyä tosi kauan (kuten ensimmäisessä ja viimeisessä tapauksessa), mutta vastaus tuli. Joskus taas lasta ei suoda johonkin perheeseen. Se on usein raska taakka. Murheen ja tuskansa saa vuodattaa Herralle. Sen taidon Hanna osasi - vaikka pappi piti häntä juoppona! Eikä noilla toisillakaan Raamatun henkilöillä helppoa ollut. Loppujen lopuksi kaikki on parasta jättää Jumalan käsiin. Hänellä on tarkoituksensa ja salatut tiensä meitä johtaessaan. Niiden merkitystä emme kykene aina ymmärtämään tai näkemään. Varmaan kannattaa pyytää seurakunnan esirukoustakin. Itse pyytäisin jonkun läheisen ystäväjoukon (esim. raamattupiirin) esirukoustukea. Olisi ehkä hyvä, jos voisi vallita avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ja jotkut ottaisivat asian sydämelleen ja rukoilisivat tilanteen puolesta ja puhuisivat enemmän Jumalalle kuin toisille ihmisille. Toivotan teille perheeseenne Herran voimallista johdatusta ja hänen tahtonsa tapahtumista kaikessa. Esirukouksin puolestanne.

kts. kysymys 406

Itse en kyllä koskaan rohkene suositella uskovan ja ei-uskovan välistä avioliittoa. Pitkässä juoksussa ristiriidat ovat mitä todennäköisimpiä. Ei ole onnellista, jos toinen tahtoo lähteä kirkkoon ja toinen ei. Ja lasten kasvatuksessa tulee helposti ristiriitoja. Rukoile ja lue mietiskellen seuraavat raamatun kohdat:

1. Moos. 24:1-9, 26:34-35,1. Kun. 11:1-11, (Matt. 1:18ss.), 1. Kor. 7:39, 2. Kor. 6:14-16 ja 1. Tess. 4:3-4

Rukoile sen puolesta, johon olet rakastunut. Pyydä häntä mukaasi srk:n tilaisuuksiin tai nuorteniltoihin. Ehkä hän tulee uskoon ja sinä olet silloin saanut toimia siunauksen välittäjänä hänelle!

Ks. aikaisemmat kysymykset nro 417 ja421. Ne antavat vastauksen kysymykseesi nro 1.

Kysymykseesi nro 2 vastaan, että ehtoollisen avustajista ei kannata tehdä oppikysymystä, josta riidellään. Hyvä, jos papit voivat aina ja kaikkialla jakaa ehtoollisen. Kuitenkaan se aina ja kaikkialla ei ole mahdollista. Siksi jossain tilanteissa ilmeisesti joudutaan joskus käyttämään erikseen tehtävään kutsuttuja maallikkoja Herran ehtoollisen jakamisen avustajina. Se on sinänsä mahdollista, koska "tarkkoja säädöksiä" ei tästä asiasta ole Raamatussa.

Lepopäivän pyhittäminen on tärkeä aihe etenkin nykyaikana, jolloin kiire pakkaa päälle päivittäin. Olen kirjoittanut aiheesta joskus Herännäislehteen (2002: toukokuun pääkirjoitus). Siitä lainaus:

Yhteiskunnallisen murroksen myötä on juuri 3. käskyn kohdalla myös kristittyjen parissa jonkin verran epätietoisuutta siitä, mikä viikoittaisena pyhäpäivänä on sallittua ja mikä taas ei. Tarvitsematta tässä puuttua yksityiskohtiin varsinainen ongelma koskee kysymystä, täytyykö pyhäpäivää mitenkään erityisemmin edes pyhittää. Eikö se kuulunut lähinnä vanhaan liittoon eikä enää sido meitä uuden liiton aikana?

Jo Lutherin Ison katekismuksen perusteella on selvää, että vanhan liiton lepopäivä ei sellaisenaan enää sido meitä. Emmehän me vietä lepopäivänämme lauantaita (viikon 7. päivä) vaan sunnuntaita (viikon 1. päivä, joka on Kristuksen ylösnousemuksen päivä). Paavali antaa meille tällaiseen päivien vaihtamiseen täyden oikeuden, kun hän kirjoittaa roomalaisille: “Yksi eroittaa yhden päivän toi¬sesta, toinen pitää kaikki päivät yhtäläisenä”. Sitten lopuksi hän vielä lisää: “Jokainen olkoon vahva mielessäns(Room. 14:5) Monet tekevät kuitenkin tästä evankeliumin vapaudesta suorastaan lihallisen vapauden ja jättävät lepopäivän kokonaan pyhittämättä. Siinä he menevät liian pitkälle.

Lepopäivän pyhittäminen ei ole vain erityinen kirkollinen järjestely kansan houkuttelemiseksi jumalanpalvelukseen. Lepo ja lepääminen kuuluvat itse luomisjärjestykseen. Ihminen luotiin Jumalan yhteyteen viljelemään ja varjelemaan maata, mutta myös lepäämään seitsemäntenä päivänä. Meidät on toisin sanoen “rakennettu” niin, ettemme pitkän päälle “toimi kunnolla” ilman riittävää lepoa. Kaikessa opetuksessaan Jeesus tahtoi palauttaa juuri alkuperäisen luomisjärjestyksen. Näin hän esim. opetti avioliiton pysyvyyttä ja torjui - yleisesti ottaen - avioeron luomisjärjestyksen vastaisena(Matt. 19:3-9). Aivan samoin Jeesus opetti lepopäivän pyhittämisestä. Hänen opetuslapsiansa eivät sido juutalaiset, pikkutarkat sapattisäädökset. Ihmistä ei ole tehty sapattia varten(Mark. 2:27). Silti ei tästä voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että me voimme hyvällä omallatunnolla toimittaa arkiset askareemme pyhäpäivänäkin. Sanoohan Jeesus, että sapatti on luotu nimenomaan ihmistä varten. Näin hän liittyi luomisen järjestykseen ja vahvisti sen kaikkia kaikkialla kaikkina aikoina koskevaksi. Siksi kristityn ei ole lupa puskea töitä sunnuntaina (poikkeustapauksista voi lukea Svebiliuksen katekismuksesta). Jos hän sulaa pahuuttansa rikkoo rikkomistaan 3. käskyä vastaan ja palaa loppuun, se on hänen oma vikansa, se on synti, josta hänen on ehdottomasti tehtävä parannus. Voimaa uuteen elämään hän saa juuri lepopäivän pyhittämisestä!

Näin pitkälle lainausta. Mieti siis edellisen valossa rukouksen hengessä ja evankeliumin vapaudessa, miten 3. käsky näkyy sinun viikossasi. Siunausta elämääsi!

Käy pyytämässä anteeksi siltä, ketä suutelit. Tunnusta, että se oli väärin ja sinua kaduttaa, että sorruit sellaiseen. Kerro myös aivan selvin sanoin, että et enää halua jatkaa moista. Ottaessasi häneen yhteyttä varo, että et hänen kanssaan kahden kesken keskustellessa saata itseäsi kiusaukselle uudelleen alttiiksi. Varo yksinäistä ja syrjässä olevaa soppea. Keskustele kahden kesken jossakin julkisen tilan lähettyvillä.

Jumalan edessä saat Jeesuksen veren tähden uskoa syntisi anteeksi.

Kyllä avioliittoon kuuluu mieltymys puolisoon. Se tarkoittaa myös seksuaalista mieltymystä. Se kuuluu luomisen lahjoihin paratiisin ajoilta saakka. Siitä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

On hyvä muistaa, että "seksiä" ei keksinyt saatana vaan Jumala - ja jo ennen syntiinlankeemusta.

Kaikkea kaunista saatana koettaa vääristää. Siksi hän yllyttää ja ajaa ihmisiä ennen avioliittoa ja avioliiton ulkopuolella vääriin suhteisiin ja kokemuksiin. Niitä vastaan kannattaa pyytää Jumalan varjelusta.

Jeesus sanoo opetuslapsilleen: Seuraa minua! Se on samalla kastetun velvollisuus ja etuoikeus. Eihän jokainen kastettu pääse taivaaseen ikään kuin automaattisesti. Tarvitaan rukousta, raamatun lukua sekä uskoa täällä armon ajassa kiusausten ja vaarojen keskellä. Helposti tapahtuu lankeemus ja kristitty joutuu hukkaan. Opetuslapset saivat n. kolme vuotta opetusta Mestarilta ja sittenkin he lankesivat, kun tiukka paikka koitti Getsemanessa. Meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle(Apt. 14:22). Ja Pietari sanoo jotensakin tähän tapaan: Vanhurskas vaivoin pelastuu(1. Piet. 4:18 lähinnä -38 mukaan). Esteet ja vaivalloisuus eivät ole Jumalan vaan ne löytyvät meistä, lihamme turmeltuneisuudesta ja maailman pahasta ja villistä menosta. Siksi siis tarvitaan kilvoitusta. Se on ennen muuta turvautumista Jumalan armoon, joka sanassa ja sakramenteissa meille lahjoitetaan.

Elämä on tällaista. Raamattu kertoo, kuinka Jumala on ilmoittanut itsensä tavallisen arjen keskellä. Väliin on sodittu hirmu paljon, väliin on ollut rauhallisempaa pidempiä jaksoja. Euroopan historia on aika lailla samantapaista. Taikka maailman historia yleensäkin. Raamattu ei kaunistele, ei imartele. Mutta on lohdullista tietää, että niin rauhan kuin sodankin aikana Jumala on omiensa kanssa ja auttaa heitä ja vie sanansa päätökseen. Esim. Suomen sodat 30- ja 40-luvuilla olivat suurta Jumalan ihmettä, vaikka sekä ali- että ylilyöntejä tapahtui puolin ja toisin. Ei kait koskaan hetkestä taikka tapahtumasta historiassa voi sanoa, että toinen osapuoli pelkästään oli väärässä ja toinen kaikessa putipuhtonen. Synti jäytää kaikessa, mutta armo voittaa sittenkin.

Ehtoollisen siunaavat ja jakavat apostolisen virkajärjestyksen mukaiset papit. Tämä on lyhyesti sanottuna pääsääntö.

Ehtoollisen avustamisesta ei raamatussa ole tarkkoja säädöksiä. Hyvä, jos papit voivat aina ja kaikkialla toimittaa ehtoolisen. Silloin se on ainakin selvä. Jossain yksipappisissa srk:issa & erityistilaisuuksissa on joskus (lähes?) "pakko" käyttää muita avustajia, jos ehtoollisvieraita on paljon, ja tilaisuus uhkaa venyä liian pitkälle. En näkisi tässä silloin estettä. Ei ole kuitenkaan minusta hyvä liian usein poiketa pääsäännöstä.

Ehtoollista ei saa antaa kuka tahansa sairaalassakaan. Siitä on selvät ohjeet ja pykälät olemassa.

Ehtoollisen jakaminen on apostolisen paimenviran tehtävänä.

Perustelu on juuri se, joka kysymyksen lopussa nousee esiin.

Pieper on loistava teos. Hanki se. Ja lue!

Ei avioparikaan ole vapaa tekemään mitä vain. Esim. "sairasta" avioseksiä ei kannata harrastaa. "Sadomasokismin" torjumiseksi riittää vaikkapa 5. käsky.

Nykyajan yhä laajenevassa uskontojen kirjossa kristittyjen tulee olla valveilla ja pyrkiä evankeliumin levittämiseen taitojensa, voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Etenkin islamin "uusi" tuleminen Eurooppaan on tosiasia. Siltä emme tule välttymään, emme edes täällä Suomessa. Siksi tarvitaan paljon sekä tietoa että yhteyksiä. Kukaan ei käänny kristityksi, jos joku ei ole kutsumassa tavalla, joka puhuttelee ja osoittaa ymmärtämystä. Siksi kristityn on tarpeen tutustua islamin perususkomuksiin. Myös nuortenilloissa meillä on ollut tästä pari kertaa ilta. Tietyssä mielessä olet oikeassa, että samalla logiikalla voi perustella muidenkin uskonnollisten opusten ostamista. Kyllä etenkin ne, jotka ovat saaneet kutsun viedä ilosanomaa esim. satanistien pariin, tarvitsevat jonkun verran tietoa tuosta uskonnosta. Ei tämä tietysti kaikkiin sovellu, mutta turhaa kristittyjen on eristäytyä ja ajatella, että joku herännyt meidät sitten löytää jostakin loukosta. Parasta olisi, jos jokainen syventyisi Raamattuun ja sitten siinä uskossa käy evankelioimaan muita.

Ihana asia, että et ole lakannut huutamasta Jeesuksen puoleen, hänen armoaan ja anteeksiantoaan. Syntiin ei saa jäädä makamaan ja pyöriskelemään. Se olisi ihan kuin jäisi nuotiolle polttamaan itseänsä ja kieriskelemään siinä itseänsä kuoliaaksi. Jeesuksen veressä on voima kaikkia syntejä vastaan. Hänen veressä on myös voima hänen tahtonsa täyttämiseen. Tämän oppiminen ja opettelu on elämämme kallein asia. Sitä ei opikaan ihan tuosta vain. On niin vaikeata jäädä yksin armon varaan elämässä. Muuta ei ole. Siunausta kilvoitukseesi.

Anders Björkwist syntyi Nousiaisissa 30.10.1741 ja kuoli Vehmaalla 7.9.1809.

Kyllä taidat olla oikeassa.

Hyvä huumori on kyllä väliin paikallaan. Nauru ja ilo sinänsä on Jumalan hyvä lahja. Syvin ilo löytyy hänestä ja hänessä.

Tähän kysymykseen en osaa vastata. Jotkut löytävät puolison ehkä vasta pitkänkin ajan päästä. Toiset eivät koskaan. Naimattomuus on yhtä lailla Jumalan lahja kuin avioliittokin. Mutta aina ei edes Jumalan lahjat tunnu meistä kivoilta.

Voi tuntua kliseeltä (vaikka se ei sitä kuitenkaan ole!), mutta rohkenen silti sanoa, että rukouksessa saamme tuoda esiin myös pettymyksemme ja vihan tunteemme Jumalaa kohtaan. Kerro niistä hänelle. Hän jaksaa kuunnella, auttaa ja antaa anteeksi.

Sitten lisäisin, että ei mikään elämänmuoto täällä synnin maassa ole helppo. Aina tarvitaan oman vanhan ihmisen ristiinnaulintaa! Niin avioliitossa kuin myös naimattomana eläessä. Ei avioliitto ole mikään ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Sellaisen luuleminen on ehkä varmin tapa pettyä avioliitossa ja ajautua aviokriisiin ja sitä myötä jopa eroon asti.

Kiitos palautteestasi. Minusta psalmien lukeminen on virkistävää ja lohduttavaa monissa erilaisissa tilanteissa. Olisikohan siitä myös sinulle iloa? Kokeile. Myös Jobin kirja kertoo kärsimyksen tarkoituksesta, mutta voi olla aivan liian raskasta luettavaa. Ainakin jos on uupunut ja poikki. Mutta toisinaan Jumalan sana voi osoittaa ihmeensä silloinkin, kun itsestä ei siltä tunnu.

Jyväskylästä tai siitä lähiseudulta rohkenen suosittaa Heikki Lehtimäkeä, OPKOn työntekijää. Löytänet yhteystiedot!

Toivotan siunausta ja voimaa elämääsi.