Kysymykset

Näin se ei todellakaan ole. Kyllä uskossa oleva voi langeta ja kokonaan menettää uskonsa. Raamatussa on tästä esimerkkejä tosi monia. Kaikissa näissä tapauksissa joudutaan hyvin teennäisiin, väkinäisiin selityksiin, jos pidetään kiinni tuosta ns. eternal security opista. Esim. Saul lankesi pois uskosta ja teki siksi lopulta itsemurhan. Kyllä hän oli aidosti uskossa kuninkaaksi tullessaan; olihan Jumala hänet valinnut. Samoin Deemas, joka Paavalin sanojen mukaan mieltyi tähän maailmaan, oli varmasti oikea uskova sitä ennen. Jne. Ei näitä ja vastaavia kohtia voi selittää pois raamatusta millään vippaskonstilla. Pitäydytään yksinkertaisessa uskossa.

Sitä paitsi tuo eternal security oppi johtaa nopeasti uskovan täydelliseen suruttomuuteen. Jos kerran olen nyt uskossa, niin teenpä, mitä huvittaa, enkä menetä uskoani ... Tässähän sitten vain sitä suuremmalla vauhdilla syntyy niitä "entisiä uskovia" (jos tuolla tavalla opetetaan).

Jo kuoleman yhteydessä käy selväksi, kuka on ollut todellinen Jeesukseen uskova, kuka ei. Tämän mukaisesti sitten odotetaan ylösnousemuksen aamua. Miksi mitäkin paikkaa sitten halutaan kutsua, on oma asia sinänsä.

Ei muuta kommenttia tällä kertaa!

Pääsetkö mukaan johonkin raamattu- ja rukouspiiriin?

Yhteinen rukous on hyvä apu.

Voisit myös etsiä ja hakea jonkin hyvän rukouskirjan, jossa on rukouksia, jotka puhuttelevat sinua ja koskettavat arkielämää. Psalmien kirja on loistava apu rukoukseen, mutta silti luulen, että on hyvä, jos sen opetuksia joku rukouskirja auttaisi ihan konkreettisesti soveltamaan arkeen.

Lisäksi voi rukoilla Pyhää Henkeä opettamaan rukousta.

Ja sitä paitsi: eihän Isä meidän-rukouksessa ole mitään vikaa! Se riittää sellaisenaan mainiosti. Pyydä Jeesusta apuun. Hänen Hengessään rukoilemalla saat rukoilla tämän rukouksen ja se on siinä! Jos sitten haluat rukoilla jotain muutakin, anna sitten rukouksen vapaasti tulla. Mutta mitään pakkoa ei ole ... Eikä ole olemassa mitään tarvetta, joka jäisi huomiotta, kun olet rukoillut Isä meidän-rukouksen.

Jumala loi miehen ja naisen ja asetti samalla pyhän avioliiton. Aviorakkauteen kuuluu seksuaalisuus. Ja se toteutuu oikealla ja kauniilla tavalla aviopuolisoiden välillä. Ei ole siksi mitään syytä liittää tällaiseen seksuaalisuuteen jotain likaista. Se olisi kauniin asian pahentamista. Tietysti synnin maailmassa moni kaunis asia vääristyy. Mutta sen ei tarvitse pilata sitä kaunista, mikä Jumalan hyvään luomiseen kuuluu. On ehkä tässä yhteydessä hyvä muistaa, että Raamatussa verbiä 'himoita' on käytetty myös Jumalasta. Lue esim.Gal. 5:17, jossa puhutaan siitä, miten Henki himoitsee (lihaa vastaan). Siksi ei himo sinänsä (kuten ei esim. viha, vrt. Jumalan viha ja Jeesuksen suorittama temppelinpuhdistus) ole väärä. Himon kohde ja sen muoto tekee himosta väärää. Tämä kielellinen huomautus ei ole tietysti suoraan yhteydssä avioliittoon, mutta minusta tämäkin antaa ajattelemisen aihetta ja on tärkeää tuoda esiin.

Armoa rukoillaan jatkuvasti, koska niin on Jeesus opettanut. Armoa me rukoilemme päivittäin Isä meidän rukouksessa moneen kertaan. Joka päivä me teemme syntiä, ja siksi joka päivä me tarvitsemme armoa.

Ortodoksisessa perinteessä voidaan toitsaa jatkuvasti lyhyttä rukousta: "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtajani, armahda minua syntistä. Amen."

Ei tämäkään ole huono asia, jos sen tekee evankeliumin ilossa ja vapaudessa ja koko sydämestänsä.

Suoraan sanottuna en ole vielä kertaakaan kuullut tuota Lordin kappaletta "Hard Rock Hallelujah". Vaikea siksi kommentoida ... Otsikon hallelujah-huuto taitaa ainakin olla väärässä yhteydessä (koska tuskin sillä tarkoitetaan todellista Jahven ylistystä).

Paavin asema on nykyisin tietyssä mielessä jopa paljon vahvempi (!) kuin uskonpuhdistuksen aikana. Paavihan on julistettu 1800-luvulla jopa erehtymättömäksi opin asioissa. Hän uskoo edelleen olevansa "Kristuksen sijainen" maan päällä. Mutta siellä "missä Kristus on itse läsnä" ("katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti"), ei tarvita enää mitään sijaista. Hänhän eli Kristus itse on paikalla!

Nämä ajoituskysymykset ovat olettamuksia. Mitään täysin varmaa ei voi sanoa. Yleensä Markuksen evankeliumi ajoitetaan tuonne 60 jKr, Johannes myöhäisemmäksi. Mutta pääasia on, että UT:n kirjat ovat Jumalan pyhää sanaa. Niitä kannattaa lukea oman sielunsa autuudeksi päivittäin.

Raamatussa on itse asiassa monia kuvauksia luomisesta ...! Myös esim. psalmeissa ja profeettakirjoissa on tällaisia runollisia kuvauksia luomisen ihmeestä. Silti ei voida väittää, että nuo kertomukset olisivat ristiriidassa keskenään. Luominen ja sen kanssa yhteydessä olevat asiat ovat niin suuria, että ei vain yksi näkökulma riitä kaikkien rikkauksien tyhjentämiseen ... Tarvitaan useita kuvakulmia, jotta luomisen rikkaus pääsisi parhaalla mahdollisella tavalla esiin.

Koulun uskonnonopetus on toisinaan aika amatöörimäistä. Se on suuri vahinko. Uskonto on mielenkiintoinen aihe, jos vaan on hyvä ja innostava maikka. Sellaisiakin on monia! Jokainen on vastuussa siitä, mitä opettaa muille. Niin uskonnonopettaja kuin pappikin.

Johanneksia on Raamatussa vaikka kuinka monia. Se oli yleinen nimi tuohon aikaan. Johannes Kastaja ja Johannes evankelista (joka on kirjeitten lisäksi mahdollisesti kirjoittanut myös Ilmestyskirjan) eivät ole sama persoona.

Kyse on lähinnä siitä, että muita postilloita ei taida olla saatavissa bittimuodossa. (Tällaista materiaalia otetaan mielihyvin vastaan: .)

Jotain muuta pasuunaa. Kyse on taivaallisesta pasuunasta.

Heprealaisen uudenvuoden pasuunansoitto toistuu ja toistuu. Sitä ei voi oikein kutsua "viimeiseksi pasuunaksi".

Käärmen "jalallisuus" alkuaikana näyttäisi paratiisikertomuksen valossa olevan totta. Joissain vanhoissa maalauksissa tämä tulee esiin taitelijan maalaamana.

Sitten siihen toiseen kysymykseen:

Luomisessa avioliitto (toisiaankin) asetettiin miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi liitoksi. Koko 1. Mooseksen kirja kertoo sitten kuitenkin, että jatkossa kävi toisin ... Siinä kerrotaan, että nämä toisenlaiset järjestelyt eivät oikein koskaan tuoneet todellista onnea ihmisten elämään. Hagarin ja Saaran ja heidän lapsiensa vastakkaisuudesta olet lukenut. Vastaavasti kävi myös esim. Jaakobille ja Leean ja Raakelin pojille. Oli keskinäistä kateutta, valhettelua, kilpailua jne. (vaikka kuinka paljon). Näin Raamattu antaa ymmärtää, että näissä "epäluomismaisissa" järjestelyissä oli jotain vikana. Ne toimivat "varoittavana" esimerkkeinä lukijalle.

Jumala pystyi kuitenkin kääntämään monet huonot asiat ajan myötä taas hyviksi. Siitäkin me voimme lukea Raamatusta.

Vanhan testamentin yksi "pikkuprofeetoista". Lue kirja ja tiedät vielä enemmän!

Usko.

Armollisen Jumalan löydät evankeliumin suloisista lupauksista, synninpäästön sanasta ja ennen muuta ehtoollisesta. Siinä sinun oma Vapahtajasi tulee sinua niin lähelle kuin vain voi. Ei vain korviisi vaan jopa suuhusi ja saat nauttia hänen ruumiinsa sekä verensä iankaikkiseksi autuudeksi. Tulet hänestä osalliseksi ja hän tulee sinuun. Voisiko tämän ihmeellisempää olla? Käy sitten tässä armossa palvelemaan Kristusta myös lähimmäisissäsi, niissä kaikkien kurjimmissakin ja huonoimmissakin.

Kaikessa elämässä on kyse oppimisesta.

Emme opi puhumaankaan heti kaikkea vaan hiljalleen sanavarasto kasvaa. Emmehän opi kävelemään, pukemaan, ajamaan pyörällä heti jne. Näin se on sitten myös hengellisessä elämässä. Sitä paitsi armon ja synnin tunteminen edellyttää, että Jumalan sanaa (eli raamattua) luetaan ja opitaan nämä asiat sieltä. Muuten meidän synnintuntomme voi vääristyä ja armontunto muuttua luulotellun aivouskon järkeilyksi. Siksi tarvitaan raamatun lukemista, ja mitä ahkerampaa se on, sen parempi (kunhan siitä taas ei tee itselleen uutta ansioita tai lainomaista puurtamista). Tästä aukeaa terve synnin- ja armontunto.

Lehteämme tilataan hiukan yli toistatuhatta. Samaa lehteä lukee useampikin silmäpari. Siitä voi laskea arviota. (Tarkempaa minä en pysty sanomaan ...)

Ks. tilaus-sivu.

kts. kysymys 354.

Rukoilevaisten kastekäsitys on raamatullinen ja luterilainen. Mitään erikoiskorostuksia ei ole.

Kirkkomme Tunnustuskirjojen oppi kasteesta on hyvä yhteenveto. Se kannattaa kerrata ja lukea läpi vaikkapa Lutherin Vähästä ja Isosta Katekismuksesta.

Minusta on. Tarvitsemme Koraania voidaksemme kohdata muslimin oikealla tavalla ja ymmärtääksemme, mitä ja miten hän oikein ajattelee. Muistetaan kumminkin lukea Raamattua enemmän kuin mitään muuta kirjaa.

Olet syvästi kiusattuna. Kiusattua on vaikea auttaa. On vain yksi, joka taitaa sen tehdä. Hän, joka its on ollut kaikessa kiusattu - kuten mekin, ja kuitenkin ilman syntiä.

Luther krjoittaa seuraavasti:

"Luottakaamme myös täydestä sydämestämme, että hän Isänämme tahtoo parastamme eikä hylkää meitä. Oikea rukous syntyy näet vain tällaisesta luottamuksesta Jumalaan. Jos tätä luottamusta ei ole, ajatellaan, että Jumala ei olekaan Isämme ja ettei hän välitä meistä. Mutta tämä on Jumalan häpäisemistä. Häneltä riistetään hänen oikea nimensä."

"Rukoillessaan Kristus lisää kuitenkin sanat: Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. Tee sinä samoin. Älä ajattele kiusauksen ja vastoinkäymisen yllättäessä, että Jumala on vihastunut, vaan käänny hänen puoleensa kuin lapsi isänsä puoleen ja huuda apua. Se miellyttää häntä. Hänen tahtonsahan on, että me kaikessa hädässä aivan luottavaisesti huudamme häntä avuksi. Nöyrry kuitenkin äläkä vaadi tiukasti oman tahtosi täyttymistä. Jätä hänen tahtonsa varaan se, salliiko hän hädän jatkua. Kestä kärsivällisesti ja kuuliaisesti avun viipyminen. Niin Kristuskin tässä tekee."

Toisaalla Luther kirjoittaa:

"Näin tapahtuu aina Jumalan valtakunnassa, kaikissa hänen teoissaan, sanoissaan ja ajatuksissaan. Hänen tekonsa eivät ole ihmisten tekojen kaltaisia, vaan aivan päinvastaisia. Niin tässä käy, että sen, minkä pitäisi yletä, on ensin alettava ja päinvastoin. Jumala näet vaikuttaessaan menettelee niin mielettömästi, että järjen mukaan kaikki menee nurin. Hengen mukaan kaikki kuitenkin edistyy mitä ihanimmin. Tämä on se oppi, jota Raamattu kaikkialla voimakkaasti tähdentää."

Vielä tekee mileni lainta yhtä kohtaa:

"Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja huusivat pelosta. Siis Kristus itse pelästyttää järvelle jättämänsä opetuslapset. Eikö olisi riittänyt myrskyn järvellä synnyttämä kauhistus? Hehän olisivat päinvastoin olleet lohdutuksen ja avun tarpeessa. Mutta Kristus itse lisää pelkoa, kun hän opetuslasten taisteltua kauan tuulta ja aaltoja vastaan aivan äänetönnä lähestyy heitä kulkien järven pintaa."

"Miksi hän kohtelee rakkaita ystäviään näin? Oppiaksemme, että hänen tahtonsa meitä kohtaan on sangen hyvä ja että hän leikittelee kanssamme mitä rakkaimmasti juuri silloin, kun luulemme kaiken olevan aivan hukassa. Tämä johtuu synnistämme, joka estää meitä näkemästä hänen läsnäoloaan. Tämä panee meidät pitämään häntä kummituksena tai pikemminkin itse perkeleenä. Kristus käyttäytyy näet toisin kuin ajattelemme ollessaan äänetön ja hiljainen. Kiusauksen kohdatessa luulemme hänen olevan rannalla tai vuorella, jonne hänet jätimme (Matt. 14:23), emmekä voi ymmärtää hänen olevan läsnä.

Koska me emme siis missään kiusauksissamme pidä Jumalaa Jumalana, vaan kummituksena eli kauhistavana hirmukuvana, joka tahtoo hädän hetkenä niellä meidät, niin älkäämme uskoko omia ajatuksiamme Jumalasta."

Jotain tällaista jokainen uskova joutuu kokemaan. Väliin ovat omat ajatukseni hyvin paljon ajatustesi kaltaiset. Koettelemus vie meidät aina pois tolaltamme. Emme silloin saa apua mistään muualta kuin ylhäältä. Silti tuntuu, että tätä ei (kuitenkaan) ikinä opi. Suuri voitto on, jos rohkenee silloin paeta Jumalan syliin ja jäädä siihen, kunnes itku menee ohi ja tuska lakkaa. Toivotan sinulle armolisen Jumalan läsnäoloa.

Keinohedelmöityksestä on esitetty tällä palstalla jo aikaisemmin muutamia kysymyksiä, joihin olen vastannut. Niitä voisit selata, kts. kysymykset253,301,310 ja342.

En tiedä, onko kirkko ollut mitään "mieltä" kohdunvuokrauksesta. Se tuntuu vieraalta, koska se ei ole ns. luonnollinen tapa saada lapsia. Mielestäni kaikkea, mitä tiede pystyy tekemään, ei aina kannata tehdä.

Hyvä kirja. Hyvä kohta. Kannattaa lukea. Ei kai tässä oikeastaan muuta tarvitse sanoa.

Pyhän raamatun ja uskonsa kieltäviä pappeja ei tosiaan kannata kuunnella. Heitä arvioitaessa on varmaan hyvä ja viisasta, jos voi pitäytyä siihen kielenkäyttöön, jota Herramme on käyttänyt heistä. He ovat sokeita taluttajia ja uskossaan haaksirikkoon joutuneita. Jos esirukousta vaikutetaan heidän puolestaan, se koituu varmaan siunaukseksi. Kiitos palautteestasi.

Paastoon kuuluu pidättäytyminen ruuasta. Toisissa paastoissa on pidättäydytty hetkeksi kaikesta ruuasta, toisissa paastoissa on pidättäydytty esim. juuri liha- ja maitotuotteista ja makeasta.

Kyllä Juudas Iskariot oli Jeesuksen pettäjä. Radiossa voi väliin joku harhautunut pappi tai maallikko puhua mitä vain. Sulje vaan radio, jos sieltä tulee jotain soopaa.

Kirkosta eroamista en kannata.

Parempi jatkaa työtä kirkon uudistamiseksi.

Seurataan Lutherin esimerkkiä. Hänet erotettiin. Näin vastuu jäi niille, jotka hänet erottivat. Muistetaan kuitenkin myös toimia kuten Luther! Muussa tapauksessa ei kirkkoon jäämisestämme ole mitään hyötyä.

Sanaa 'sakramentti' ei löydy suoraan Raamatusta. Siksi siitä on hiukan erilaisia korostuksia eri kirkkokunnissa.

Sakramentti tarkoittaa suomennettuna "pyhää toimitusta".

Luterilaisuudessa sakramentiksi luetaan ne pyhät toimitukset,

1. jotka Jeesus on asettanut,

2. joihin liittyy armon (syntien anteeksiantamuksen) lupaus,

3. joissa on sanan lisäksi jokin näkyvä "elementti".

Tämän mukaisesti sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen, jotka molemmat ovat Jeesuksen säätämiä, joihin liittyy Jumalan armon lupaus ja lahja ja joissa on näkyvinä aineina vesi taikka leipä ja viiní. Joskus myös rippi lasketaan sakramentiksi, koska sekin on Jeesuksen asettama ja siihen liittyy armon lupaus. Ehkä näkyvänä aineena voisi pitää (pappis)virkaa, jonka välityksellä julistetaan synnit anteeksi.

Tällaisina nämä sakramentit ovat avoimia ovia taivaaseen uskossa vastaanotettuina. Niissähän annetaan synnit anteeksi ja syntimme anteeksi uskoen pääsemme taivaaseen!

Muita pyhiä toimituksia ei sakramenteiksi luterilaisuudessa ole laskettu (joku on kuitenkin joskus korostanut pappisvihkimyksen sakramentaalisuutta). Silti myös nämä muut pyhät toimitukset on luterilaisuudessa - totta kai! - käytössä. Sellaisia ovat siis:

1. konfirmaatio

2. avioliittoon vihkiminen

3. papiksi vihkiminen (vrt. edellä)

4. viimeinen voitelu taikka hautaus

Olet siis oikeassa korostaessasi, että avioliittoon vihkimisessä tai papiksi vihkimisessä ei suoranaisesti tarjota tai lahjoiteta syntien anteeksiantamusta. Siksi niitä ei lueta sakramenteiksi - luterilaisuudessa!

Sitten siihen toiseen kysymykseen: Unissamme tulee yhtä lailla esiin meidän perinpohjainen turmeluksemme. Teet niistä täysin oikean johtopäätöksen: nuo unet kertovat sinulle, että ilman Jeesusta ei sinulla eikä kellään muullakaan ole mitään. Aina pahoista unista ei pääse eroon. Mutta voit silti jo unessasi taikka herättyäsi unesta vakuuttaa itsellesi, että Jeesuksen veressä ei pahuudella ole valtaa ylitsesi. Siinä olkoon sinun turvasi. Toisinaan uskovat ovat kertoneet, että he välillä jo unessakin nousevat ikään kuin vastarintaan ja huutavat unensa keskellä avuksi Jeesusta. Näin ei kuitenkaan aina käy. Mutta joskus tuo uskonvakaumuskin nousee uniin. Niin taikka näin: Unista emme ole samalla tavalla vastuulla kuin siitä, mitä teemme valveilla ollessamme. Unia emme voi hallita.

Joskus kyllä unet saattavat heijastaa valveillaolon iloja ja suruja: Niissä voi tulla esiin katkeruutta, vihaa, kateutta, aistillisuutta jne. Sellaisina ne voivat kertoa meille, että tarvitsemme Herran Jeesuksen apua elämämme "kipupisteisiin". Luulen, että jokaisella uskovalla on tällaisesta kokemusta. Silloin kannattaa iloita unien antamista vinkeistä ja pian suunnata kulkunsa armoistuimelle pyytämään anteeksi niitä syntejä, jotka tällä tavalla ovat tulleet tietoisuuteen.