Kysymykset

Ainakin minusta äskenkääntyneessä on ihanaa se uskon kirkkaus ja palavuus. Hän uskoo niin aidosti ja vilpittömästi aivan sydämen pohjasta synnit anteeksi. Ilo loistaa kasvoista. Syvä rauha on sisimmässä. Kunpa olisin itsekin tuollainen! Ja jo tuollaisen näkeminen ja katsominen saa jotain syttymään omassa sydämessä.

Kuuletko evankeliumia? Luetko sitä? Hakeudutko sen suojiin? Jos synti painaa, etsitkö apua itsestäsi vai evankeliumista? Ehkä on tarvetta käyttää rippiä synnin syyttäessä omaatuntoa. Keskustele sieluntilastasi sielunpaimenen kanssa.

Luonnehdintasi kirkosta on aivan oikea. Tällaisessa ajassa nyt elämme. Eikä sitä helpolla muuteta. Ilmestyskirjassa puhutaan paljon "pyhien kärsivällisyydestä". Sitä tarvitsemme. Paljon. Eroamista tärkeämpi kysymys on, että mitä sitten? Mistä löydän srk-yhteyden, ehtoollispöydän, kastemaljan, oikean saarnatuolin jne? Entä mitä sitten sen minuutin jälkeen, kun eropaperit ovat kunnossa? Miten sen jälkeen vaikutan oikean uskon puolesta? Ja missä toimin saattaakseni sieluja pelastuksen yhteyteen? Minun neuvoni on, että älä eroa kirkosta. Hae siltä niitä paimenia, jotka julistavat sanaa totuudessa ja elävät sen mukaisesti. Ja sinun on myös mahdollista ryhtyä vaikkapa ehdokkaaksi (syksyn) srk-vaaleissa ja rukoillen työskennellä (kuoleman vakavasti!) sairaan kirkkomme puolesta. Ota esikuvaksi Ilmestyskirjan em. sanat pyhien kärsivällisyydestä! Ei kannata ikinä luovuttaa. Mieluummin kaatuu saappaat jalassa rintamalla kuin saappaat kainalossa käpykaartissa.

Ihmisen sydän on kova jo ilman mitään tekemisiäkin. Jumalan sana sen pehmittää ja tekee vastaanottaisevaksi armoon. Vanhastaan on jopa sanottu, että emme ole edes kovia kiviä tai puupäitä, jotka eivät mitään tunne vaan olemme pahoja, jotka vieläpä joka hetki taistelemme väärän ja valheen puolesta. Syntien anteeksianto ja evankeliumin julistaminen vetää tällaista ihmistä armahtavan ja rakastavan Jumalan luo. Siinä syntinen ja kova sydän saa ihanan osan: se upotetaan Kristuksen haavojen haltuun. Ne haavat meitä hoitavat.

Helmasynti on meitä jatkuvasti kiusaava ja vaivaava synti, joka pyrkii vaarallisella tavalla uudestaan ja uudestaan herraksi ja hidalgoksi elämässämme. Ainoa apu, turva ja voima sitä ja muita syntejäkin vastaan on Vapahtajamme Jeesuksen pyhä sovintoveri.

Usein se tarkoittaa samaa kuin Jerusalem. Toisinaan sen merkitys on rajatumpi: silloin se viittaa temppelivuoreen.

On monia kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Tässä on taas yksi niistä. Harmi.

Ehkä voisit ensi kesänä mennä Vammalan vanhan kirjan messuille ja kysyä sieltä apua!

Olet oikeassa. Ei ole oikein toimia omaatuntoansa ja Raamattua vastaan. Valitse apostoliset jumalanpalvelukset.

Kyllä Jeesuksen sovitustyön tunteminen on se kaikkein tärkein. Koko raamattu puhuu siitä - vaikka emme sitä aina joka kohdassa huomaakaan. Mutta kun sanaa rukoillen tutkitaan, se avautuu. Ja lisäksi ehtoollisessa saamme omakohtaisesti Jeesuksen hankkiman sovituksen osaksemme uskossa.

Salatun Jumalan salatut tiet oli esillä kesäseuroissa. Puheita voi tilata toimituksesta. Tässä yhteydessä ei siitä enempää.

Sanoisin, että raamatun lukemiseen. Se on Jumalan pyhä sana ihan alusta aivan loppuun saakka. Kannattaa myös rukoilla, että Pyhä Henki kirkastaa sanan autuudeksi. Ettei käy niin kuin Jeesuksen ajan fariseuksille, jotka osasivat raamattunsa, mutteivät silti löytäneet sieltä Kristusta.

Ei kuulosta. Mistä ao. henkilö voi olla niin varma tulevaisuuden suhteen?

Kaikessa kristillisyydessä keskeistä on sydämen asenne Jumalan edessä. Lisäksi kaikissa kristillisissä kokoontumisissa tulee evankeliumin sanan päästä kuuluviin kirkkaasti. Gospelin tai festarien arviointi on oikein suorittaa näistä lähtökohdista käsin.

Haluan itse karttaa kaikkia ehdottomia etukäteisarvioita, joissa joku tietty asia tai tyyli muitta mutkitta esitetään "surkeassa valossa" (jollei se siis suoraan sodi Raamattua vastaan). Siksi on hyvä Raamatun ohje koetella kaikki ja pitää sitten se, mikä on hyvää.

Pietarin kalansaaliilla tarkoitetaan juuri sitä, että Pietari sai ison saaliin (sekä kalojen suuruus että määrä olivat isot) Jeesuksen armon erityisenä osoituksena yritettyään ensin koko yön turhaan kalastella. Tällaisesta valtavasta ja yllättävästä saalista käytetään nimitystä "Pietarin kalansaalis".

Lue esim. Matt. 19:9 ja vrt. 1. Kor. 7:15.

Kyllä olet evankeliumin armoa omistamassa. Usko Jeesuksen veren kautta syntisi anteeksi. Se on autuutta. Ja tämä ennen kuin me voimme mitään muuttaa elämässämme! Opetellaan yhdessä elämään armosta runsain määrin päivittäin. Siitä kristitty saa voiman arkisessa taistelussa syntejä, maailmaa ja perkelettä vastaan. "Tässä merkissä (ristissä) voitat!"

Miehet ovat usein vastuuttomia. Se koskee ja tekee kipeätä. On varmaan silti hyvä, jos jaksaisi pohtia tällaisen äärimmäisen tärkeän ihmissuhteen kehitystä ja eroon johtaneita syitä. On takuulla vaikeata käydä läpi näitä ajatuksia yksin. Oliskohan sinulla joku ystävä tai sielunhoitaja, jonka kanssa jutella ja keskustella avoimesti? Jos seurakunnassa ei ole ketään, kenties naapuriseurakunnassa? Tärkeintä olisi saada jutella avoimesti ja tuoda esiin sitä katkeruuttakin. Itkeäkin saa. Ei kannata pohtia liikaa tulevaisuutta tämän päivän tunteista käsin. Se näyttäisi varmasti liian synkältä. Huominen päivä voi olla jo (pikkuisen) helpompi ja vähitellen elämänhalu kasvaa. Tällä päivällä on nyt omat suuret surunsa, huomisella voi olla muutakin annettavaa ... Jos ei jaksa rukoilla, ei tarvitse. Jumala kantaa silti. Hänelle voi sitten vaikka sydämen heikkoudessa ja pimeydessä vaikka vaan huokailla. Kyllä hän ymmärtää sydämen ajatuksetkin. Jos jaksat, olisi hyvä olla sellaisten ystävien ja tuttujen parissa, jotka hyväksyvät sinut sellaisenaan. Ulkopuoliset eivät voi muuttaa menneisyyttäsi tai laittaa ehtoja, millainen sinun ehkä olisi pitänyt olla siinä ja siinä tilanteessa. Et sinäkään koskaan pysty muuttamaan menneisyyttä. Mutta voit laskea sen Jumalan käsiin ja pyytää häntä muuttamaan ja antamaan anteeksi jopa niillekin, jotka ovat rikkoneet sinua vastaan. Toivon, että hakeutuisit juttusille jonkun kanssa ja etsisit luotettavia ystäviä. Se antaisi lisäapua tilanteesi.

Parhaimmillaan uusi ihminen on silloin, kun hän voi sanoa samat sanat kuin Paavali.Lue Gal. 2:20. Kristitty elää Kristuksessa. Kristus vaikuttaa kristityssä, toimii hänessä ja elää hänessä. Jos näin on meidän elämässä, silloin ei meillä ole enää mitään omasta takaa.

Joskus ihminen suree niin paljon ja syvästi, että hän ei tunnu surevan lainkaan. Surutyö ei pääse ehkä edes alkuun tai se jää puolitiehen. Silloin "ulkoa päin" katseltaessa ja arvioitaessa asiaa vain pintapuolisesti, voidaan päätyä vääriin arvioihin. Jonkun työtoverin on mahdoton määritellä, mikä on "tarpeeksi surullinen". Ihmiset ovat erilaisia. Toiset surevat itkien, toiset taas syvällä sisimmässään murehtien. Erot ovat isoja, yksilöllisiä. Ymmärrän, jos on vaikeata suhtautua ihmisiin, jotka vaativat tietynlaista käytöstä oman mielensä mukaan. Heitäkin voi yrittää ymmärtää ja rakastaa. Ehkä he joskus näkevät tilanteen toisesta näkökulmasta ja oppivat jotain surutyöstä enemmän. Toivotan voimia elämääsi ja työniloa kaikesta huolimatta!

Vaikea elämäntilanne tosiaan. Joskus synti vie meidät melkoseen ongelmavyyhtiin, josta selviäminen käy varsin työlääksi. Selvää on, että tällaisessa tapauksessa on pyrittävä solmimaan pyhä ja kristillinen avioliitto. Kannattaa rukoilla Jumalan apua ennen kuin ryhtyy keskustelemaan asiasta miehensä kanssa. Jumala on sydänten tuntija sekä myös sydänten kääntäjä. Hän voi kääntää miehen ajatukset suopeiksi vaimolle. Jos avoliitossa ei olisi lapsia, olisi mahdollista asettaa valintatilanne "joko - tai". Lapsille olisi varmaan yleisesti ottaen hyvä, jos heillä olisi sekä isä että äiti. Molempia tarvitaan. Jossain vaiheessa sitä varmaan joutuu miettimään sitäkin, millaisen mallin lapsillensa antaa, jos elää avosuhteessa. Seuraavatko he vanhempiensa jälkiä myöhemmin? Minusta olisi suuri voitto ja ihana asia, jos hyvässä yhteisymmärryksessä voitaisiin päätyä avioliittoon. Siihen pitää pyrkiä tosissaan ja tarvittaessa useammin kuin kerran. Tuntuisi erikoiselta, jos mies ei rakastamaan vaimoa kuulisi tämän asian tiimoilta. Millaista asennetta avioliittoon ja omaan puolisoon kuvastaa tilanne, jossa mies pitäytyy avosuhteessa, vaikka hän on tullut jo isäksi ja sitoutunut elämään lasten sekä vaimonsa tukena? Tilanne on vaikea. Pyydä tähän asiaan myös esirukousta uskonystäviltä.

Unien selitys on vaikeata.

Monesti tietoisuudesta syrjään työnnetyt asiat nousevat esiin unissa tavalla tai toisella. Onkohan itsellesi tullut mieleen mitään sellaista, joka jotenkin voisi liittyä uneesi? Selitys nousee usein menneen elämän erilaisista kokemuksista. En osaa tämän enempää sanoa tässä vaiheessa.

Ks. kysymykset 248 ja 294.

Tunnustuskirjoissa puhutaan uudestisyntymisestä myös muissa kuin kasteen yhteydessä. Ihmisen uskoontulo on sisällöltään sama, oli se sitten tapahtunut kasteessa ja säilynyt läpi koko elämän tai jos se tapahtuu myöhemmässä elämässä saarnatun sanan kautta.

Silti on selventävää ajatella, että varsinaisesti uudestisyntymä tapahtuu kasteessa ja - mikäli kastettu myöhemmin hengellisesti kuolee - myöhemmässä uskoontulossa on siis tarkkaan ottaen kyse hengellisestä heräämisestä ja virkoamisesta kuolleista. Silloin pääsee sekä kasteen armo että mahd. myöhemmällä iällä tapahtuva herätys oikeaan arvoonsa. Näin kävi tuhlaajapojalle. Hän oli jo syntynyt isänsä kotiin, mutta isänsä kodin hylättyään kuoli ja sitten lopulta "virkosi eloon" (Luuk. 15).

Välitän tämän rukouspyynnön lukijoille. Jumala auttakoon.

Pyhän Hengen toiminta jää paljossa meille salaisuudeksi. Se on varmaa, että hän vaikuttaa Raamatun sanassa ja sakramenteissa. Jos Raamatusta saarnataan oikein ja puhtaasti, hän on varmasti vaikuttamassa saarnan kautta. Joskus jopa hyvin puutteellisten olosuhteiden vallitessa joku sana voi silti jäädä kuulijaa tai kuulijoita askarruttamaan ja johdattaa eteenpäin yhä syvemmälle Raamatun totuuksiin.

Vääriä saarnamiehiä ja totuuden halveksijoita ei kannata lähteä kuulemaan, varsinkin kun valinnan varaa on ja (ainakin joskus) pääsee muualla kuulemaan parempaa.

Aina kannattaa pyrkiä avioliiton eheytymiseen ja keskinäiseen anteeksiantoon. Aina se ei kuitenkaan onnistu.