Kysymykset
Kysymys 648
Onko synninpäästön julistaminen vain papin oikeus? Eikö jokaisella kristityllä ole yleisen pappeuden nojalla suorastaan velvollisuus julistaa Jumalan armoa ja syntien anteeksisaamista syntiään surevalle lähimmäiselle?
Näin on. Olet oikeassa. Usein käytännössä se on kuitenkin usein pappi, joka hoitaa ripityksen. Jossain toisessa perinteessä asia saattaa olla toisin.
Kysymys 647
Minusta yleinen (jumalanpalveluksessa) ja yksityinen rippi on oikeastaan enemmän hämmentävä kuin lohdullinen. Uskonhan tulee kohdistua siihen, että saimme synninpäästön Golgatalla, eikä mihinkään erillisiin synninpäästöihin.
Minusta rippi tuntuu vähän samalta kuin VT:n uhrit. Uutta uhria kehiin toisensa perään. Eikä ihminen koskaan löydä rauhaa, kun hänen uskonsa kohdistuu enemmänkin pastorin avaintenvaltaan, eikä kertakaikkiseen uhriin Golgatan ristillä.
Mihin me tarvitsemme erillisiä synninpäästöjä? Evankeliumihan on synninpäästö. Ja evankeliumin julistaminen on sama asia kuin synninpäästön julistaminen.
Evankeliumihan on ainoa synninpäästö. Eihän muuta synninpäästöä ole olemassakaan. Kun pastori julistaa synninpäästön yleisesti tai yksityisesti, niin eikö ole samaa kuin evankeliumin julistaminen yleisesti ja yksityisesti?
Eikö yleisen ja yksityisen ripin tarkoitus ole siis ainoastaan lohduttaa evankeliumilla?
Papin julistama synninpäästö ei ole hänen omansa. Ripissähän hän vain välittää juuri tuon Golgatan armon henkilökohtaisesti sille, joka syntisenä ei löydä omantunnon rauhaa. On hyvä kerrata esim. Vähästä Katekismuksesta, mitä ripistä opetetaan. Sitten kysyisin sinulta, että eikö sinua koskaan jää vaivaamaan mikään asia, ehkä sitten kuinka pyydät sitä anteeksi Jumalalta. Silloin on tarpeen kokeilla yksityistä rippiä. Mene papin puheille ja kerro hänelle, mikä mieltäsi painaa ja tekee olosi rauhattomaksi. Pyydäpä sitten häntä julistamaan/välittämään sinulle Golgatan veriarmo henk.koht. juuri tuosta synnistä. Uskon, että saat kokea suuren rauhan. Siitä tiedät, että se oppi, joka löytyy Katekismuksesta (ja Raamatusta) on täyttä totta. Ei meidän kannata tässä ehkä liikoja pohtia eikä ruveta asioista kiistelemään. Kokeile itse!
Kysymys 646
Missäpäin Raamattua tuomitaan uudelleenavioituminen? Itse elän tällä hetkellä avosuhteessa,en ole ollut aviossa eläissäni.
Mieheni kyllä kuuluu eronneisiin.
Miten meidän pitäisi sitten toimia että suhteemme olisi Jumalan silmissä oikein?
Entä miten selitetään se kun Jeesus lupasi ristillä katuvalle ryövärille paratiisipaikan samana päivänä,vaikka hän itse ei ollut vielä mennyt Isän luo?
Lue esim.
Matt. 19:3-9.
Et tällä hetkellä elää Jumalan tahdon mukaan. Avosuhde ei ole hyvä ja siunattu asia. Sinun kuuluu tehdä parannus ja luopua synnistäsi. Jeesuksen veren voimassa saat tähän tarvitsemasi väkevyyden. Meillä jokaisella on tarvetta päivittäiseen parannukseen. Ihan joka hetki. Et siksi ole huonompi toisia. Mutta koska elämässäsi on tämä synti, pyydän sinua Jeesuksen nimessä siitä luopumaan ja uskomaan anteeksi se ja elämään oikeassa avioliitossa.
Ei myöskään avioero ole e.m. raamatunpaikan mukaan oikein. Joskus eronneet menevät uudelleen naimisiin "maistraatissa" (tämä on ns. siviiliavioliitto). Silloin täyttyy yhteiskunnallinen vanhurskaus, mutta Jumalan silmissä uudelleen naimisiinmeno (toisen aviopuolison vielä eläessä) ei ole oikein.
Katuva ryöväri sai armon ristillä ja lupauksen paratiisista juuri siksi, että Jeesus sinä päivänä ristillä sovitti maailman synnit. Kuolemansa jälkeen hän astui alas helvettiin kuuluttamaan voittoa ja tämän voiton perusteella ryöväri pääsi hänen kanssaan paratiisiin. Sinne pääsy ei ole kiinni helatorstain (eli Jeesuksen taivaaseen astumisen päivän) tapahtumista vaan pitkäperjantain sovitustyön täyttymisestä.
Kysymys 645
Kai pelastumiseen tarvitaan muutakin kuin uskoa? Paholainenkin uskoo Jumalaan. Voi olla, että Hitlerkin uskoi ja muut hänen kaltaisensa ihmiset. Ilman tekoja usko on kuollut, sanoo raamattu. Miksi aina puhutaan vain armosta? Eikö se anna väärää kuvaa pelastuksesta? Eikö uskovienkin armo ole käynyt mitättömäksi jos heiltä ei löydy hyviä tekoja. Hedelmistä puu tunnetaan, sanoo raamattu. Jos hedelmät ovat vain huonoja niin eivät ne kelpaa muuhun kuin pois heitettäviksi. Minun on todella vaikeaa ummärtää uskoa, armoa ja tekoja. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Ymmärrän sen, että joka uskoo niin se pelastuu ja ainoastaan uskon kautta, armosta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että uskon täytyy olla oikean kaltaista. Ei kaikki usko pelasta. Vaikuttaa myös siltä, että valta osalla kristikuntaa on tuo vääränlainen usko joka vie kadotukseen.
Yksin usko pelastaa. Se usko, joka kohdistuu Jeesukseen ja omistaa hänet rakkaaksi Vapahtajakseen. Teoilla ei kukaan ansaitse armoa, ei syntien anteeksiantoa, ei mitään Jumalan edessä.
Silti usko, joka yksin pelastaa, ei jää koskaan yksin. Uskossa on Kristus itse läsnä. Se ei ole vain joku mielipide tai aate. Se on Herran lahja meille evankeliumin ja sakramenttein kautta. Raamattu puhuukin "Jumalan Pojan uskosta". Sellainen usko ei ikinä jättäydy toimettomaksi. Hyvät teot eivät siis ole autuuteen välttämättömiä, mutta ne ovat välttämättömiä. Nimittäin uskon hedelminä.
Väärää uskoa maailma on täynnänsä. On luuloteltua uskoa, kuollutta uskoa, aivouskoa, väärää uskoa, ansiouskoa jne. Ei sellainen usko vaikuta muuta kuin tekopyhää farisealaisuutta. Olet oikeassa, kun hylkäät tällaisen uskon. Pitäydy sinä oikeaan, elävään uskoon. Sen löydät Jumalan sanasta ja sakramenteista. Toivotan siunausta elämääsi.
Kysymys 644
Jos esim. elän uskovana alkoholin orjuudessa enkä pääse siitä irti niin pelastunko? Eikö Jumala anna voimaa päästä irti siitä synnistä jos sitä koko sydämestäni haluan? Jos taas en pääse siitä synnistä irti niin tuskin kokosydämisesti sitä haluan.
Raamattu antaa selkeän ohjeen. Lue esim. 1. Kor. 6:9-11. Se puhuu julkisista ja törkeistä synneistä. Niissä elävä ei pelastu, koska hän teoillansa kieltää Herransa. Eri asia on, jos kristitty sitten heikkoudesta lankeaa. Useastikin. Monesti vaikkapa juuri juoppouden synnistä on vaikea päästä eroon. Viinan himo viekottelee. Viinasta käytetäänkin nimeä "viinan perkele". Se on vahva perkele. Mutta ei sinun kannata jättää taistelua syntiä vastaan. Saat uskoa anteeksi syntisi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hakeudu sellaiseen seuraan, jossa et alistu kiusaukselle alttiiksi. Jos kaverisi juovat, jätä heidät. Älä enää mene heidän ryyppyjuhliinsa ja -porukoihinsa. Ja muista, että srk-yhteys on tärkeä. Voit vaikka soittaa uskovalle ystävällesi ja pyytää häntä käymään tai rukoilemaan puolestasi, etenkin jos viina viekottelee sinua takaisin lavealle tielle. Hävitty taistelu ei saa lannistaa. Muista, että sota on jo voitettu. Ei sinun toimestasi vaan Kristuksen. Hän voitti Golgatalla sovittaessaan kaikki sinun syntisi.
Kysymys 643
"Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta
kuoletatte, niin te saatte elää." Room. 8:13
Mitenkä minä voin kuolettaa hengellä lihan työt? Jos en tätä tee niin pelastunko?
Paavali tekee
eron lihan TÖITTEN kuolettamisen ja lihan HIMOJEN välillä.
Gal. 5:17 puhuu jälkimmäisestä. Siinä annetaan
selvästi ymmärtää, että kristityn liha jatkaa himoitsemista ja vastustaa siksi Hengen vaikutuksia. Näitä
himoja kristitty ei pysty tässä elämässä tukahduttamaan lopullisesti. Tuo mainitesmasi jae
Room. 8:13
taasen puhuu lihan töitten kuolettamisesta. Se tarkoittaa, että lihan himojen ei päästetä puhkeamaan "mätään hedelmäänsä", vaan ne torjutaan ja kuoletetaan ennen kuin ne "puhkevat esiin". Näin elävä kristitty toimii. Näin toimiessaan hän ei kuitenkaan ansaitse mitään. Pelastus on yksin armosta, mutta armosta elävä tahtoo toimia näin Jumalan voimassa.
Kysymys 642
Mihin se perustuu, että uudelleenavioitumisessa tehdään niin selvä ero ns. syyttömän ja syyllisen osapuolen välille myös sillloin, kun syyllinen katuu vilpittömästi tekoaan? En ymmärrä, miten rikkoontunut avioliitto voi sitoa toista täysin olosuhteista riippumatta kuolemaan asti, jos kerran toinen osapuoli on kuitenkin vapaa avioitumaan uudelleen.
Varmaan perustava kohta Raamatussa on Matt. 19:9. Siinä puhutaan vaimon hylkäämisestä "muun kuin huoruuden tähden". Tästä kohdasta on keskusteltu paljon vuosisatojen aikana. Mutta esim. kirkkomme Luterilaiset Tunnustuskirjat antavat ns. syyttömälle osapuolelle tämän kohdan perusteella mahdollisuuden mennä naimisiin. Se, joka on syyllistynyt aviorikokseen, ei sitä lupaa saa. Hän on teollaan rikkonut avioliiton ja siksi syypää avioliittonsa hajottamiseen. Tietysti puolisot voivat sopia keskenään ja syytön osapuoli voi antaa anteeksi toisen pahan teon ja sitten eletään yhdessä taas elämän loppuun asti. Mutta tätä keskinäistä sopimista ei voida vaatia, koska aviorikos on niin vakava asia ja sattuu niin tosi syvälle sieluun. Siksi Jeesus on tehnyt e.m. poikkeuksen. Tästä viime kädessä on kysymys.
Kysymys 641
Voisiko sillä tavalla osittain tietää Jumalan tahdon, kun miettisi sitä, mitä Jeesus teksi vastaavassa tilanteessa missä minä olen? Kun mietin tätä asiaa niin todellakin tietäisin mitä Jeesus useimmassa tapauksessa tekisi mutta en itse haluaisi niin tehdä eli tekisin silti sitä mitä en haluaisi. Puhuuko Pyhä Henki jotenkin mieleemme vai onko sellaiset tuntemukset vain sielullisia?
Varmaan tuosta on apua, kun miettii, mitä Jeesus tekisi vastaavassa tilanteessa. Silti luulen, että liiallinen "arjen hengellistäminen" vie meidät lamaannuttavaan tilanteeseen, jossa emme uskalla elää ja toimia ihmiselle luomisessa annetun viisauden mukaisesti. En jaksa innostua sellaisesta hengellisyydestä, jossa ihan päivänselvät ja arkiset asiat yritetään saada näyttämään suuren karismaatikon tai rukoilijan suurenmoisilta ratkaisuilta. Se johtaa pikemminkin vain hengelliseen ylpeyteen ja kerskailuun. Ks. myös edeltävä vastaus.
Kysymys 640
Mistä minä tiedän Jumalan tahdon? Karsismaatikoille "Jumala puhuu" ja ilmoittaa tahtonsa kun he sitä rukoilevat. Ainakin näin heistä monet uskovat ja ovat kokeneet.
Esim. olen ostamassa uutta autoa. Mistä tiedän onko se Jumalan tahto. Jos se on Jumalan tahto niin minkälaisen auton ostan ja milloin. Pitääkö ihminen järjellä ajatella asiat ja ajatella, että Jumala näin vaikuttaa tahtomisensa ja tekemisensä meissä. Jos taas ajatellaan Raamatun mukaan asiaa niin suurimmalle osalle ihmisistä auton osto on vain itsekkyyttä ja mukavuuden halua. Ei aivan välttämätöntä. Joka puolella maailmaa on hätää ja puutetta ja minä tuhlaan rahani autoon. Onko se oikein?
Tulisin kyllä vanhallakin autolla toimeen mutta haluaisin sen antaa pojalleni ja ostaa itselleni uusi. Haluan näin itsekkäästikin antaa pojalle huonompi auto ja ottaa itselleni parempi.
En haluaisi olla tottelematon Jumalaa kohtaan ja tehdä omassa voimassani ja viisaudessani suuria päätöksiä. Jumalan tekemä päätös on kuitenkin paras päätös.
Hyvä on kysyä Herran tahtoa kaikessa. Näissä ajallisissa asioissa järjen käyttö on hyväksi. Kaikkea ei voi (eikä saa) hengellistää. Raamatun mukaan ihmisen tehtäväksi annettiin luomakunnan hallinta (viljely ja varjelu). Sen mukaan kuuluu ratkaisut tehdä. Herra on siis antanut luomisessa meille ihmisille taitoa ja tietoa, jota on käytettävä mahdollisimman hyvin, jotta oikeat ratkaisut löytyisivät eri kysymyksiin. Kyllä rukouksessa saa Jumalalta pyytää johdatusta esim. auton hankintaan, mutta sen hankinnassa on silti pakko kysyä itseltään, millaista autoa tarvitsen, minkä merkkistä ja kokoista. Useimmiten nämä asiat ratkaistaan vertailemalla malleja ja hintoja keskenään. Karismaatikkojen puheet siitä, miten jokapäiväiset asiat ratkaistaan rukouksella, voivat viedä hyvin pahasti harhapoluille. Ne saattavat lamaannuttaa arkielämän, kun hakee jotain merkkejä ja ilmestyksiä ja sitten ei niitä saakaan eikä sitten uskalla tehdä mitään. Näin ei arkea kuuluu elää. Toisinaan Jumala voi antaa jonkun merkin tai vinkin, mutta yleensä ei näin tapahdu. Siksi elä arkielämääsi Jumalaasi turvaten ja hänestä iloiten ja kaikki rukouksessa hänelle tiettäväksi tehden. Mutta tietyt ratkaisut sinun on tehtävä ilmeisesti sen pohjalta, mikä on järkevintä. Sen ratkaisuvallan Jumala on uskonut sinulle.
Kysymys 639
Kirjoitettiinko Vanhan Testamentin aikaan Israelissa romaaneja tai runoja? Jos niitä kirjoitettiin niin minkälaisia ne olivat? Entä esitettiinkö silloin näytelmiä vai pidettiinkö sitä syntinä?
Minkälaisia tansseja siihen aikaan tanssittiin ja oliko tanssiminen juutalaisille luvallista?
Oliko maisemataulujen yms. maalaaminen juutalaisille sallittua?
VT sisältää (lähes) koko heprealaisen kirjallisuuden siltä ajalta, jolloin se on syntynyt. Siinä on mukana runoutta ja proosaakin. Se siis tässä mielessä kattaa eri tyylilajeja.
Jos kysymyksessä tarkoitetaan ei-hengellistä romaania tai runoutta, niin sellaista ei tietysti ole Vanhassa Testamentissa. Enkä tiedä, että sellaista olisi ainakaan säilynyt jälkipolville.
Juutalaisten tanssien tarkemmasta muodosta en osaa sanoa. Kyllä ne liittyivät moniin heidän juhliinsa ja juhlapäiviinsä.
En tiedä myöskään tuosta maalauksesta paljoakaan. Jos nyt edelleen puhutaan Vanhan Testamentin ajasta, siitä tiedetään vielä vähemmän.
Kysymys 638
Lisäkysymys 632.sta. Kumpi näkökulma on parempi /
oikeampi? Mielestäni Biblian käännös on parempi
"Sillä Kristus on minulle elämä", koska se sanoo selvemmin ytimen Kristus, joka lahjoittaa minullekkin
syntiselle elämän hänessä. Kun taas KR38 "Sillä elämä on minulle Kristus" saattaa ajaa ihmistä helpommin
omiin tekoihinsa luottamaan ja turvaamaan. Onko näkökulmani oikea?
Mielestäni ihan
hyvä näkökulma. Ei ole mitään lisättävää.
Kysymys 637
1.Kor.3:11-15, Voitko hiukan selvittää tätä kohtaa
Kohta puhuu
siitä, että meidän jokaisen elämäntyö koetellaan viimeisellä tuomiolla. Jos olemme palvelleet Herraa eli
jos olemme rakentaneet Kristus-kalliolle kullasta ja hopeasta, saamme Jumalalta hänen antamansa
oikeudenmukaisen "palkan". Mikäli taasen olemme elämässämme erehtyneet ja tehneet yhtä taikka toista
typeryyttä, kaikki sellainen palaa pois. Siitä koituu meille "vahinko", koska emme saakaan vaivannäöstämme
mitään palkkaa. Jos olemme kuitenkin turvanneet Kristukseen, pelastumme iankaikkiseen elämään. Siksi
pelastus on armosta, mutta ei ole samantekevää, kuinka me käytämme aikamme taikka voimavaramme täällä
armonajassa. Kannattaa olla ahkera Herran työssä (lue 1. Kor. 15:58), koska
hän
on luvannut armopalkan.
Vaivannäkömme ei ole turha Herrassa!
Kysymys 636
Puhuuko Paavali jossain kohtaa raamatussa hengellisistä tunteista? Onko olemassa Jumalan läsnäolon tuntua josta karismaatikot niin paljon nykyisin puhuvat?
Mistä erottaa hengelliset- ja ei hengelliset tunteet toisistaan?
Tulevatko ne molemmat tunteet lihasta?
Jos ylistän Jumalaa niin helposti alkaa kokea ihania tunteita. Pitääkö tällaiset tunteet torjua mielestä?
Eikö karismaattisuus ole pahasta jos se ruokkii tunteitamme mutta ei uskoamme? Eikö meidän pidä pyrkiä pelkkään uskoon pois tunteista ja tuntumisista. Jos näin tekisimme niin voisimme varmasti silloin kestää paremmin kiusauksia, ahdinkoja, ahdistuksia ja sairauksia jne.
Jumala on luonut meidät. Siis KOKO ihmisen. Siis myös tunteet. Ei niitä pidä kieltää. Päinvastoin. Niitä kuuluu arvostaa. Ne kuuluvat ihmiselämään ja myös uskonelämään keskeisesti. Eivät niistä kuitenkaan saa tehdä pääasiaa. Ne tulevat ja menevät. Pelastuksen perustus pysyy. Se on Jumalan armo Kristuksessa. Tunteita ei siis tarvitse sinunkaan kieltää tai tukahduttaa. Iloitse, kun sinulla on iloiset tunteet. Itke, kun itkettää. Muista kuitenkin tuo pelastuksen pääasia aina!
Jos jossain hengellisyydessä pelkästään keskitytään tunteisiin ja pyritään niiden "hehkuttamiseen", niin kyllä silloin ollaan väärällä tiellä. Se tie johtaa lopulta "karrelle palaamiseen". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tunne-elämä uhkaa kuolla, koska sitä on niin kauan hehkutettu punaisella. Sitten lopulta ei mikään enää tunnukaan miltään.
Lisäksi lyhyt kommentti tuohon hengellisten ja ei-hengellisten tunteitten eroon: Hengellisten tunteitten kuuluu nousta aina ja ainoastaan Kristuksen kohtaamisesta sanan ja sakramenttien sekä seurakuntayhteyden kautta. Myös monet sinänsä "ei-hengelliset" tunteet saattavat palvella hengellistä tarkoitusta. Näin esim. keväinen auringonpaiste ilahduttaa mielen ja nostaa kiitoksen Jumalan puoleen. On hyvä muistaa myös tässä yhteydessä, että ihminen on kokonaisuus. "Kaikki vaikuttaa kaikkeen."
Kysymys 635
Tuossa oli pointti (kysymys 633). Häpeällinen risti!
Miksen
tuota ole ennen tajunnut? Ylpeyteni on
häpeällistä.
Jeesuksen ristissä ylpeyteni murrettiin, koska vanha, ylpeä ihmiseni ristiinnaulittiin yhdessä Hänen kanssaan. Olinpa tyhmä. No, onneksi Jumala on ainakin sinun viisautesi, Timo.
Esiintyykö nykyrukoilevaisuudessa murtavaa katumusta? Entä yliluonnollisia armolahjoja? Tai selkeää Jumalan läsnäolon tai kirkkauden kokemista? Entä syvää ja selkeää Kristuksen tuntemista?
Jos ei, älkää pitäkö minua hyökkäävänä tai aiheen etsijänä pilkkaamiseen tai ylimielisyyteen. Olen vain kiinnostunut.
Tule mukaan arvioimaan itse, mitä seuroissa saarnataan ja mitä siellä tapahtuu.
Saat varmaan parhaiten arvioitua kokonaistilanteen, kun tulet paikan päälle. Tervetuloa!
Kysymys 634
minkä ikäisenä ristiäiset pidetään
Ei ole olemassa tarkkaa määräystä.
Ristiäisten pitoa ei kannata kuitenkaan lykätä. Kaste on kallis ja pyhä asia. Lapsi tarvitsee kasteen armon elämänsä turvaksi pian. Ja kristillinen rakkaus suorastaan vaatii meitä saattamaan pienokainen tällaisen armon osallisuuteen nopeasti.
Vanhassa Testamentissa ympärileikkaus, joka on esikuva kasteesta, toimitettiin kahdeksan päivän ikäisenä. Eihän meidän välttämättä tarvitse odottaa niinkään kauan! Muistelisin, että Luther kastoi ainakin jonkun lapsensa heti syntymän jälkeen. Pappina se häneltä onnistui!
Kysymys 633
Toinen kysymys, kaipuuni lisäksi: kuinka voi kova sydämeni murtua? Kuinka voin nöyrtyä? En kovien kokemuksien ja hankaluuksien kautta ainakaan, ne vain kovettavat. Olen yrittänyt nöyrtyä montaa reittiä, sanan kautta, ehtoollisen, paaston ja rukouksen. Sitten olen turhautunut ja huomannut, etten edes voi nöyrtyä itse. Mikä avuksi? Onko konkreettisia neuvoja? Kaipaan myös sitä että joskus muistatte minua rukouksissanne, ainakin polvirukous on tehokasta. Puhun kielillä, profetoin ja jotkut muutkin armolahjat toimivat. Niistä en kuitenkaan ole ylpeä. En myöskään elämäni 100% täyskäännöksestä enkä useista hengellisistä kokemuksista. En edes tiedosta ylpeyteni lajia. En osaa liittää sitä mihinkään. Mistä tämä voi johtua? Miten voin nöyrtyä ylpeydestä, jos en tiedä mistä olen ylpeä? Haluan nöyrtyä, että voisin saada armon kohdata Jumalan, vaikka niinkin kuin Mooses, ks. 2 Moos.33:12-> ja luvun 34:4-12
Ylpeys on synti. Vakava ja hirveä. Sitä vakavampi, mitä tarkemmin se osaa kätkeä itsensä. Usko sinä Jeesukseen, joka on sovittanut ristillä sinun ylpeytesi kärsiessään edestäsi HÄPEÄLLISEN ristin, ristinkuoleman (Fil. 2:8). Sinun puolestasi hän sen teki. Sen saat uskoa omalle kohdallesi. Ei kannata jäädä odottamaan, kunnes muka oppii nöyrtymään. Ethän muidenkaan syntien kohdalla odota, kunnes olet itsesi parantanut. Ethän silloin edes tarvitse armoa, jos nyt kerran osaat päästä eroon synneistäsi omalla avullasi. Siksi lankea ja nöyrry (!) juuri ylpeänä syntisenä Jeesuksen eteen. Hän armahtaa ja antaa anteeksi kaiken armosta. Muista Paavalin saama ihana sana omaan ahdistukseensa: "Minun armossani on sinulle kylliksi!"
Kysymys 632
Kumpi on alkukielen mukainen lause (Fil 1:21-): "Sillä Kristus on minulle
elämä,
ja kuolema on
minulle voitto" (Biblia) tai "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto" (KR38)?
Periaatteessa molemmat käännökset ovat mahdollisia.
Näkökulma muuttuu hiukan toiseksi käännöksestä riippuen.
Kysymys 631
Mitä Jeesuksesta täytyy minimissään uskoa, että pelastuu?
Kysymys on väärin asetettu. Siihen ei voi vastata.
Jos rakastat jotakuta, et kysele, kuinka paljon hänestä "karsitaan" tai "otetaan pois", että vielä rakastaisit häntä. Tahdot hänet nyt kokonaan omaksesi ja mitä enemmän häntä saat halata ja omistaa, sen parempi. Jotensakin näin ajattelee myös uskova Vapahtajastaan.
Kysymys 630
Eikö luomiskertomukseenkin sisälly ajatus kehityksestä? Ensimmäisenä päivänä luotiin energia (valo), joka on kaiken edellytys. Toisena päivänä luotiin aineen olomuodot (vesi nesteenä ja kaasuna). Kolmantena päivänä luotiin ravintoa tuottavat kasvit (edellytys eläinkunnalle). Neljäntenä päivänä luotiin taivaankappaleet osoittamaan aikoja (kehittynyt elämä on rytmittynyt ikäkausien, vuodenaikojen ja vuorokauden vaiheiden mukaan). Viidentenä päivänä luotiin merieläimet ja siivekkäät (perinteisesti kehitykseltään alempana pidetyt). Kuudentena päivänä luotiin loput eläimistä ja viimeisenä ihminen (jota pidämme kehityksen huippuna).
Raamattu kertoo myös uskonnon kehittymisestä ensin suvun, sitten heimon ja lopulta kansan rajatusta juutalaisuudesta kansainväliseksi ja maailmanlaajuiseksi kristinuskoksi.
Varmasti tällainen kehitys on nähtävissä. Hyvä.
Edellisissä vastauksissa on siis ollut puhetta sellaisesta väärästä kehitysuskosta, jonka mukaan joku eläin- tai eliölaji kehittyisi ja muuttuisi kokonaan toiseksi lajiksi.
Sellaista kehitystä ei ole nähtävissä luomiskertomuksessa. Siinähän kerrotaan, miten kaikki lajit luotiin juuri lajeittain.
Kysymys 629
kun luen vanh lestadiolaisista, he pitävät oppiaan ainona oikeana. Ja sanovat itseään uskoviksi (muut ei ole). Kuitenkin he lukevat samaa Raamattua kuin esim. sinä. Miksi vedetään eri konkluusiot? Kuka on oikeassa?
Kautta kirkkohistorian on ollut näitä eri ryhmiä, jotka sanovat olevansa "niitä ainoita oikeita". Vanhoillislestadiolaisten oppi poikkeaa luterilaisten Tunnustuskirjojen opetuksesta (monessakin kohtaa). Opillisten epäselvyyksien lisäksi on mielestäni täysin järjetöntäkin (saatikka epävanhurskasta) väittää, että Jumalan seurakunta rajoittuisi niin pienelle alueelle kuin Ruotsin ja Suomen Lappi ja lähialueet ja mahd. pienet ryhmät jossain päin maailmaa. Jeesuksen lupaus oli ja kuului, että evankeliumi on julistettava kaikkialla ja kaikkialla siihen myös uskotaan. Ja sitten tulee loppu. Varmasti ne vanhoillislestadiolaiset, jotka todella uskovat Jeesukseen, pelastuvat. Ongelmana on, että vain harvat siellä todella lukevat ja tutkivat Jumalan sanaa. Siksi väärä oppi ei tule oikaistuksi ja tällainen vailla Henkeä oleva järjettömyys pääsee leviämään.
Kysymys 628
1 Johanneksen kirjeessä puhutaan armontilan tuntomerkeistä pelastusvarmuuden
lisäämiseksi ("tämän olen kirjoittanut teille, jotta TIETÄISITTE, että tiellä on iankaikkinen elämä").
Pelastuksen perustaksi riittää toki risti, mutta 1. Johanneksen kirje tarjoaa
lisäpelastusvarmuutta
käytännön tasolla. Miksei luterilaisuudessa yleensä tätä puolta pelastusvarmuudesta korosteta (Kristus meissä), vaan yksipuolisesti Kristus meidän ulkopuolellamme?
Pelastusvarmuuden ainoa perustus on ristille naulittu ja edestämme kuollut Kristus "meidän ulkopuolellamme". Mutta olet kyllä oikeassa siinä, että Jumalan yhteydessä ja läheisyydessä eläminen uskossa ja rukouksessa syventää suhdettamme ja siinä mielessä vahvistaa armon tuntemusta ja kokemusta sisimmässämme. Käytännössä sillä on meille suurta merkitystä. Hyvä, kun Raamattua luetaan "kokonaisena" (:D)!
Joka tapauksessa on tärkeää muistaa perusperiaate:
"Pääasia on, että pääasia pysyy pääasiana."
Kysymys 627
Olen kuullut sanottavan, että luomisen kuudes päivä on nyt vasta illassa ja seitsemännen päivän lepo koittaa iäisyydessä. Tähän liittyy ajatus Jumalan luomistyön jatkumisesta edelleen. Mielestäni näin ajatellen luomisen ja kehityksen voi hyvin yhdistää saman tapahtumasarjan kuvauksiksi. Onko tällainen ajatus täysin Raamatun vastainen?
Kyllä Jumala pitää yllään luomistaan ja siinä mielessä jatkaa sitä. Ja historiallisessa viitekehyksessä voidaan puhua myös kehityksestä (tai vastaavasta).
Sen sijaan jos kehityksellä tarkoitetaan evoluutioteorian jatkuvaa kehitystä ja "hypähdystä" eri lajien välillä (esim. ajatusta, että kalasta kehittyy koira), sellaista ei ole ollut eikä ole olemassa.
Kysymys 626
Mielestäni Jumala on pieni Jumala jos Hän loi maailmankaikkeuden yhdessä ihmisen päivässä ja Hänen piti heti sen jälkeen levätä. Mielestäni Jumala loi maailmankaikkeuden oman päivän pituutensa mukaan olkoon sitten vaikka tuhat vuotta tai 2000 miljoonaa vuotta. Raamattu sanoo, että Jumala loi sanalla maailmankaikkeudenkin. Eihän ihminen sitä tiedä mitä se tarkalleen tarkoittaa eli mitä silloin alkaa tapahtua ja muodostua. Onko mahdollista ajatella, että silloin lähti yhdestä sanasta yhden päivän luomisprosessi käyntiin jonka pituutta me emme tiedä ihmispäivissä laskettuna ?
Toivon ettei kysymykseni innosta ketään tekemään lisäkysymyksiä luomisesta sillä silloin helposti unohtuu tärkein: Jeesus ja uskossa kasvaminen.
Luomisen aikakestoa on vaikea mennä määrittelemään ihan tarkasti. Joka tapauksessa elämä ei ole syntynyt kehityksen tuloksena vaan nimenomaan Jumalan luomana ja suunnittelemana. Evoluutioteoria on väärä sekä tieteellisen hataruutensa puolesta että Raamatun oman opetuksen pohjalta. Mahdotontahan ei ole, että tuolloin "alussa" aika laskettiin tai ymmärrettiin jotenkin eri lailla. Kirkkoisät ovat pohtineet samoja kysymyksiä. Täysin selkeätä ja yhtenäistä vastausta ei kait heiltäkään saa. Joka tapauksessa minä iloitsen siitä, että olen sangen ihmeellisesti tehty. En ole "kehityksen tuote" vaan Jumalan ainutkertainen luomus.
Kysymys 625
Paavali puhuu, että Jumala voi koetella uskovan jopa niin, että lähettää hänet jopa vankilaan asti. Mitä tapahtuu jos uskova ei läpäise tätä koettelemusta? Miksi Jumala näitä koettelemuksia uskovalle lähettää jos pelastus on yksin armosta?
Lue 1. Piet. 1.
Siinä puhutaan paljon uskon koettelemisesta.
Uskon aitoutta koetellaan. Näinhän se on esim. rakkauden suhteen avioliitossa. Rakkauden voima ja aitous punnitaan arjessa ja sen haasteissa. Niissä eletään koeksi yhteinen rakkaus. Jos rakkaus kuolee eikä kestä arkea, voi silloin kysyä, mistä rakkaudesta on tai oli kysymys.
Samalla uskon koettelemus jalostaa omaa uskoamme yhä puhtaammaksi ja kirkkaammaksi (tästä puhuu esim. tuo e.m. luku). Sitten uskon koettelemus antaa usein mahdollisuuden uskon jaloon todistukseen (tästäkin puhutaan tuossa e.m. luvussa), jotta muutkin uskoisivat ja tulisivat tuntemaan Vapahtajan.
Pelastus on yksin uskosta. Vain koeteltu usko kestää.
Kysymys 624
millä tavalla vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus poikkeaa nykyisestä? onko sunnuntaina kaksi jumalanpalvelusta kuten olen kuullut joskus entisinä aikoina olleen
voiko seuroihin tulla ja miten ne menee täytyykö jotenkin erityisesti pukeutua tai ennalta ilmoittaa
tulosta ja visataanko siellä vanhasta virsikirjasta tuntuu ettei missään enää käytetä vanhaa kunnon vuoden 1701 virsikirjaa kuinka kauan kestää veisata minun mielivirteni sen suven suloisuutta sen kaikki säkeet
Tarkemmin vanhan käsikirjan jumalanpalveluksesta saat tietoa
kirjasesta Vanhan käsikirjan mukainen jumalanpalvelus.
Seuroihin voi tulla kuka tahansa ennalta ilmoittamatta. Ei mitään erityisempää pukeutumisohjetta ole
olemassa. Tule sellaisena kuin olet. Veisaamme vanhaa virsikirjaa ja muita vanhoja lauluja. Niitä kirjoja
voi tilata myös tilaussivun kautta. Aika perinteeksi on
muodostunut,
että
kesäseuroissa (ensi
kesänä
Eurajoella
18.-20.7) ehtoollisen vieton yhteydessä veisataan tuo virsi 412 kokonaan. Sen laulaminen kestää runsaat puoli tuntia, arvioisin.
Tervetuloa mukaan.