Kysymykset

Miksi tehdä parannusta synneistä? On helpompaa elää synneistä välittämättä ja luottaa vain armoon.

Heittäisin vaan oman kommenttini kysymykseen 676,
jossa kysyjä sanoo 50
vuotta sitten parannuksen olleen ensisijainen asia ja armon vasta tulleen toiseksi.

Eihän armoa ja parannusta ole ns. eroitettu/laitettu tiettyyn järjestykseen luterilaisessa opissa 50 vuotta sitten, eikä nykypäivänäkään vuonna 2008. Alkuperäinen ja aito luterilainen oppihan on pysynyt täysin samana, ja sellaisena kuin kysymyksen vastauksessa mainittiin.

Itse kyllä rohkenisin väittää, että 50 vuotta sitten Suomessa eli paljon enemmän heränneitä kristittyjä, toisin kuin nykypäivänä. Niinpä parannus on näkynyt 50 vuotta sitten ihmisten silmissä elävänä, ja ikäänkuin erilaisena kuin nykypäivän Suomessa.

50 vuotta sitten Jumalan puhdasta Sanaa julistettiin myös huomattavasti enemmän kuin nykypäivänä. Kyllähän vieläkin puhdasta Sanaa kokonaisuudessaan saa kuulla julistettavan (ja Jumalalle kiitos siitä!), mutta kyllä monessa kirkossa saarnatuolin on vallannut perkele, jossa ei saarnata ihmisille synnistä, kadotuksesta, parannuksesta ja armosta oikean opin mukaisesti. Kyllähän nykypäivänäkin saarnataan evankeliumia, mutta niin usein unohdetaan kokonaan synti ja parannus. Ja siinä se taas tuleekin ettei armoa ja parannusta voi eroittaa toisistaan, vaan kulkevat ns. käsi kädessä.

50 vuotta sitten parannuksen teko oli numero yksi ja kakkoseksi tuli armo. Nykyään järjestys on muuttunut toiseksi. Kumpi on tärkeämpi parannuksen teko vai armo? Itse väittäisin parannuksen teko, sillä ilman sitä ei ole armoakaan. Eihän alkoholin tai huumeen orja pääse irti orjuudestaan vaikka hänelle puhuttaisiin kuinka paljon hyvänsä armosta ja Jumalan rakkaudesta. Mielestäni uskon tie alkaa parannuksen teosta ja uskova pysyy armossa ja uskossa vain jokapäiväisen parannuksenteon kautta.

olen kutsunut jeesusta elämääni mutta en silti tunne olevani uskossa? missä vika? haluaisin todella tulla uskoon.

Olen huomannut etten rakasta Jumalaa ja Jeesusta lainkaan. Olen ollut siitä kauhuissani. Ennen osasin heitä jotenkin rakastaa mutta en enää. Jos rakastaisin niin minun pitäisi rakastaa jotain mielikuvaa jonka olisin omassa päässäni rakentanut. Enhän tiedä Jeesuksen ja Jumalan ulkonäköä. Raamattu antaa kuitenkin kuvan heidän luonteestaan ja persoonallisuudestaan. Siis minun on rakastettava niitä. En oikein osaa rakastaa niitäkään.

Nyt kun mietin mitenkä minä Jumalaa rakastan niin rakastan totuutta, sitä mitä raamatusta huokuu. Rakastan Henkeä jota olen saanut maistaa ja kokea arkielämässä aika ajoin ja Henkeä joka raamattua lukiessa sieltä kumpuaa.

Jeesus sanoi itsestään:"Minä olen tie, TOTUUS ja elämä. Tätä totuutta rakastan ja myös sitä hyvyyttä ja RAKKAUTTA joka raamatusta kumpuaa. Raamattu sanoo: Jumala on rakkaus. En ole ennen tajunnut, että todellakin rakastan Jumalaa rakkautena.

Rakastan myös sitä täydellistä puhtautta ja synnittömyyttä jota Jumala on, en voi sanoa Jumalassa on, se on kuin osa Hänen persoonallisuuttaan ja ulkonäköä.

En tiedä mitenkä muut rakastavat Jumalaa ja Jeesusta, mutta minä rakastan heitä omalla tavallani. En rakasta heitä enää lihan tasolla vaan Hengen.

Mitenkä Sinä Jumalaa rakastat?

Haluaisin lukea Hengellisiä kirjoja. Kenen kirjoittajan kirjoja suosittelisit?

Hei!

Jos seurakunnan paimenet opettavat väärin, niin mitä väärää on, jos eroaa koko kirkosta?

Kovin monet teologit pitävät kouristuksenomaisesti kiinni kirkkoon kuulumisesta. Välillä tulee mieleen, että kirkko rakennuksena ja instituutiona on heidän mielestään ilman muuta pyhä, ja siihen tulee kuulua "kirkosta emme voi lähteä"-tyyliin.

Hesekielin kirjassa puhutaan siitä, kuinka Herran Henki tuli temppelin raput alas ja poistui paikalta. Itse mietin, voiko Pyhä Henki olla paikalla, jos tarkoituksella opetetaan vastoin RAamatun opetusta.

Ovatko kaikki "erota ei saa"-kehotusta antavat teologit aivan varmoja siitä, että kehotus ei ole johdattamassa jotakin heikkoa sielua kadotukseen?

Miksei Jumala tee ketään uskovaa tässä ajassa synnittömäksi? Onko syy se, että hän haluaa meidän rakastavan Jeesusta syntien sovittajana loppuun asti?

Eikö armo silti tyhjäksi menisi, vaikka joku täysin synnittömäksi tulisikin. Ensin ihminen ottii ristin puhdistuksen vastaan ja sitten Pyhä Henki kitkee lopun synnin. Miksei Jumala kuitenkaan tee kenestäkään täysin puhdasta tämän elämän aikana? Voisi ihminen synnittömänäkin palvella ja rakastaa Jeesusta. Palvelevathan ja rakastavat synnittömät enkelitkin Jeesusta.

Tässä taitaa olla jonkinlainen mysteeri. Miksei Jumala poista kaikkea syntiä sydämestä, vaikka niin haluaisimme? Eikö se palvelisi hänen suunnitelmiaan paremmin kuin olisi synnittömiä ihmisiä? Ja eikö se olisi kaikkien kannalta parasta? Osaatko vastata?

monta kirjaa raamatussa on

Minua vaivaa, että mitä Jeesus tarkoitti sillä, että myykää kaikki,
mitä teillä on ja antakaa rahat köyhille? Entä jossakin toisessa
kohtaa, että pitäisi luopua puolisosta, lapsista, muuten ei kelpaa
hänelle? Tarkoittaako se, että minun on myytävä kaikki tavarat ja
erottava puolisostani, vai mitä..?

Raamatun mukaan jänis on märehtijä.Onko maallinen tiede hyväksynyt tai käsitellyt tätä totuutta?

Tämä on tavallaan kommentti tuohon hiljattain lisättyyn tekstiin vanhan käsikirjan messusta, koskien ehtoollisviinin alkoholia. Miksi alkoholiton VIINI (ei siis mehu) olisi ongelma teologisesti? Jeesushan eli kulttuurissa, jossa alkoholi ei ollut sellainen ongelma kuin meillä. Eikä ehtoollisen asetussanoissa edes puhuta viinistä nimenomaan, vaan maljasta. (Vai onko tämäkin liberaalikäännösten vääntelyä?) Jeesus asetti ehtoollisen sellaisena aikana ja sellaisessa paikassa, jossa alkoholiin ei liittynyt sellaisia mielleyhtymiä kuin meillä. Minusta olisi perusteltua nyky-Suomessa käyttää pelkästään alkoholitonta ehtoollisviiniä, en millään pysty näkemään siinä mitään ongelmaa. Ainakin sitä pitäisi olla saatavilla niille, joilla sairaus tai lääkitys estää alkoholin käytön kokonaan. Ei kai se taas ole sen kummoisempi asia kuin gluteeniton ehtoollisleipäkään?

Mikä on Jeesuksen merkitys?

Minä kysyisi miksi laitetu alaviiteihin semmoinen viiite että sitä ei ole Bibliassa sekä Raamatussa ole? Se viite 1. Sam. 31:19, Matt. 11:33.?

mitä mieltä raamattu on homoista ?

Nettisivujen lukija on jättänyt pitkän kysymyssarjan rukouksesta, jota kaikkea ei voi toistaa tässä. Lyhyt vastaus alla.

"Tämä on minun ruumiini."

Eli ehtoollisleipä on kirjaimellisesti Jeesuksen oikea ruumis ja olemme siis kannibalisteja. Mutta se ei ole väärin, koska Jeesus itse antaa meille ruumiinsa ja verensä syötäväksi ja juotavaksi.

Eikö asia olekin näin?

Kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä,tuntia. Mutta voimmeko tietää,tuntea Pyhässä Hengessä tempausajankohdan läheisyyden? 1.Tess.5:4-5. (Ei muuten kuin iloita vihanajasta pääsemisestä. Huolehtien tietty lähimmäisistämme).

En tunne rakkauden tunnetta tai kiitollisuuden tunnetta Jumalaa kohtaan uskovana.

Eikö rakkaus Jumalaa kohtaan ole tahdon asia?

Miksi raamattu kehoittaa palamaan ensirakkauteen jos rakkaus ei ole tunnetta? Mistä tiedän, että ensirakkaudella rakastan Jumalaa? Teoillaniko?

Svebiliuksen katekismus:(Herran ehtoollissesta ja alttarin sakramentista)

19. Mitä hyvää meille Herran ehtoollisesta on?

Vastaus: 1. Tulee meidän uskomme siinä vahvistetuksi ja vakuutetuksi syntein anteeksi saamisesta. 2. Tulemme Kristuksen kanssa yhdistetyiksi, niin että Hän on meissä ja me Hänessä. 3. Tulee meidän uskomme vahvistetuksi ylösnousemisesta iankaikkiseen elämään.

22. Kuinka usein Herran ehtoolliselle mentämän pitää?

Vastaus: Ei ainoastaan kerran vuodessa, vaan useammin ja niin usein kuin omatunto lohdutuksekseen ja vahvistuksekseen vaatii.

Raamatussa Jeesukse itsensä kertomana nehtoollinen on muistoateria. Svebilius Raamattuun tukeutuen esittää edelläolevan. En ole löytänyt selvitystä, jossa sanottaisiin että ehtoolisessa uudestisynnyttäisiin ja siinä saisi synnit anteeksi. Miksi kuitenkin puhutaan niin?

Vastauksiasi lukiessani tuli mieleen lasten evankeliumi: Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Näitä lapsia ei oltu kastettu. Millä perusteella kastamattomat lapset eivät nykyisin ole Jumalan lapsia,uskon esikuvia aikuisille? Jos vanhemmat eivät vie lasta kasteelle ja lapsi kuolee, ei lapsi ole väheksynyt kastetta vaan vanhemmat. Jos olen oikein ymmärtänyt, viaton lapsi joutuu käsityksesi mukaan kadotukseen.

Onko jokaisella uskovalla jokin tehtävä Jumalalta, sellainen tehtävä, joka jatkuisi uskovan eliniän? Mitä tällaisia tehtäviä uskovilla voisi olla?

Uskovana oleminen tuntuu aika tylsältä jos Jumalalla ei ole mitään tehtävää minulle. Tietysti me jokainen haluaisimme jonkin erikoisen hienon ja suuren tehtävän mutta tuskin me sellaista saamme. Ehkä tehtävämme ovat hyvin vaatimattomia lihallisesti katsottuna. Ehkä se on "vain" hyvän tekemistä toiselle ihmisille ja toisten kuormien kantamista. Sellainen ei vain oikein tyydytä minua. Haluaisin oikein kunnon tehtävän, mutta ehkä sen suuren tehtävän haluaminen on sitä, että haluaisin tulla itse suureksi eli siis olla jotain ihmeellistä. Ei minusta ole puhujaa niin että voisin kertoa ihmisille Jeesuksesta, eikä ole sellaisia uusia tuttuja joille voisin enää todistaa Jeesuksesta.

Onko minun siis tyydyttävä vain pelkkään hyvän tekemiseen toiselle ja odotettava, että niistä monista pienistä hyvistä teoista tulisi lopulta yksi suuri kokonaisuus?

Voiko eronnut sananjulistaja jatkaa puhujan tehtävässään, vaikka hän ei ole uudelleen avioitunut?

Oletko määrätty Jumalan salaisessa suunnitelmassa ennen maailman perustamista iankaikkiseen autuuteen?

Onko väärin turvautua kasteeseen näin:

Vauvana kasteessa minut pestiin puhtaaksi Kristuksen veren punaamalla kastevedellä ja minun ei tarvitse muuta kuin sanoa:

"Kiitos! Tämä lahja kelpaa minulle ja muuta en tarvitse taivaaseen päästäkseni. Ja jos lankean, niin saan muistella kastettani ja ajatella kuinka anteeksiantamuksen vesi pyyhki pois tämänkin syntini ja olla hyvällä omallatunnolla."

Ja tämä kaikki on mahdollista siksi, että kaste ei ole mikään ulkonainen seremonia, vaan KOLMIYHTEINEN JUMALA ITSE pastorin välityksellä pesi minut puhtaaksi JEESUKSEN SOVITUSTYÖN PERUSTEELLA eli voidaan sanoa, että kastevesi on tässä mielessä itseasiassa Kristuksen veren punaamaa.