Kysymykset

Lähes kaikialle. En usko oikeastaan, että olisi yhtään maata, jossa Raamattua ei olisi saatavilla. Kaikille kieliryhmille sitä ei vielä kuitenkaan ole käännetty.

Kirjat ovat nykyaikaisilla kirjaimilla. Monet (varsinkin nuorista) eivät osaa lukea frakturaa.

Rukoilevaisten laulut ja virret ovat alkuperäiset.

Pienet kielelliset korjaukset ovat ajan myötä otettu mukaan (esim. c on muutettu k:ksi).

Näistä kirjoista voi kysellä lehtemme toimitussihteeriltä (puh. 02-6376297, ).

Kyllä olet oikeassa. Abrahamin, juutalaisten kanntaisän, kanssa oli jo alkuaan tehty liitto. VT puhuu muistakin liitoista. Tuo Siinain liitto oli koko kansan kanssa tehty liitto "Egyptistä vapautuksen" (exoduksen) jälkeen. Se oli vanha liitto, jonka tilalle tuli uusi Jeesuksen kautta. Ja tämä uusi liitto pohjautuu niihin lupauksiin, jotka jo Abraham sai. Näin opettavat Room. 4 ja Gal. 3.

Jumala teki juutalaisten kanssa "Siinain liiton". Se merkitsi, että he saivat lain. Israelin tehtävänä on ollut välittää sekä säilyttää Jumalan ilmoitus, jonka hän on antanut. Se on äärimmäisen tärkeä ja kallis tehtävä. Siksi Israel on ja pysyy Jumalan valittuna kansana. Jälleen kerran nykyinen Israel laajasti ottaen elää epäuskossa. Se tarvitsisi evankeliumia saadakseen synnit anteeksi ja päästääkseen taivaaseen.

Alkunsa se on saanut 1. Kor. 11:1ss. pohjalta. Kyse on naisen osoittamasta alamaisuudesta Korintin seurakunnassa.

Kyllä kristityt niitä hyviä hedelmiäkin elämässänsä näkevät. Ei se uusi elämä Kristuksessa niin salaista ole heidän kohdallaan. Mutta ei varmaan kristityt tiedosta kaikkea hyvää, mitä he tekevät. Vrt. esim. Matt. 6:3. Toisaalta lue myös Matt. 25:31ss.

Kyllä Pyhä Henki toimii juuri noin. Hän vaikuttaa armonvälineitten kautta. Niitä ovat sana, kaste ja ehtoollinen. Siksi evankeliumin julistus synnyttää uskon Vapahtajan puoleen ja jos ei ole saanut kastetta, totta kai silloin Pyhä Henki johdattaa ihmisen kasteen taivaallisten lahjojen osallisuuteen. Hyvyydessänsä Jumala vetää puoleensa syntisiä armonsa yhteyteen.

Vihkimys siis annetaan (käsittääkseni) heti alkuun INKERIN kirkossa INKERIN kirkon työhön. Suomalainen koulutus (TM-tutkinto) riittää. Tietysti viime kädessä asian ratkaisee Inkerin kirkon piispa. Voit ottaa häneen yhteyttä (netistä löytynee yhteystiedot). Suomea voi puhua ja suomeksi pidetään osa jumalanpalveluksista. Tulkkeja saa käyttää ... Ja tietysti venäjää kannattaa opiskella ja oppia lisää paikan päällä. Suurin osa seurakunnista heti rajan takana. Lisäksi Siperiassa joitain paikkoja. Ymmärtääkseni Inkerin kirkossa työtä saadaan tehdä olosuhteisiin nähden vapaasti. Työtä riittää - eikä ongelmia ole (juuri?) sen enempää kuin muutenkaan.

Kyse lienee samasta henkilöstä. 4. Moos. puhuu menneestä esi-isästä ja hänen pojistaan (laskevissa polvissa).

Pyhityksestä Raamattu puhuu yllättävän paljon. Kyllä tarkoitus on, että kristitty muuttuu yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi ja seuraa häntä, minne ikinä hän meneekin. Synnittömyyteen ei koskaan päästä, ei edes lähelle. Mutta rakkaudessa kasvaminen on päämääränä (lue 1. Kor. 13). Paljon meihin jää puutteita. Väliin me lankeamme, väliin me horjahdamme. Sitä paitsi vaikka ulkonaisesti elämämme muuttuisi ja muuttuu enemmän Jumalan tahdon mukaiseksi, näemme lähellä häntä yhä selvemmin oman sisäisen pahuutemme. Siksi pyhitykseen todella kuuluu enenevä synnintunto! Se voi tuntua ristiriitaiselta, mutta johtuu juuri Jumalan läheisyydestä, joka varmasti muuttaa meitä, mutta samalla siis myös osoittaa, että kuitenkin olemme vain maan tomu ja tuhka.

Missouri-synodilla on kaksi teologista tiedekuntaa (St. Louis & Ft. Wayne). Niissä siis voi jatkaa opintoja. Missourilla on täten ihka oma teologinen koulutus omaa pappiskuntaa varten.

Sana "me" juontaa juurensa siitä, että toimin tuolla Göteborgissa opettajana (Uusi testamentti + pastoraalinen teologia). Ei mikään suomalainen järjestö ole mukana ainakaan suoraan koulutuksessamme tai muussa toiminnan suunnittelussa. Tällä hetkellä meillä on jo kaksi suomalaista opiskelijaa (Pohjanmaalta). Sanan voit pistää kiertämään: Tervetuloa iloiseen joukkoomme!

Voit.

Göteborgin (vapaalla) teologisella (luterilaisella) tiedekunnalla (Församlingsfakultet i Göteborg) on hyvät yhteydet Missouriin. Ne opiskelijat, jotka valmistuvat meiltä (opiskelu kestää 3 vuotta), hyväksytään siellä bacheloreiksi ja voivat jatkaa "masterseiksi". Tällä hetkellä siellä on kaksi jatko-opiskelijaa ja toinen heistä siirtyy Edinburghiin tekemään väitöskirjaa.

Lähetyshiippakunnan papit eivät saa papin oikeuksia Suomen kirkon seurakuntiin. He toimivat siksi muissa tehtävissä, esim. monissa jumalanpalvelusyhteisöissä.

Venäjällä on huutava pula papeista. Sinne voisi suomalaisena mennä töihin. Vähintään kaksi vuotta töissä on edellytyksenä vihkimisen saamiselle. Suosittelen.

Kielillä puhumista esiintyy Raamatussa ainakin kahdessa hiukan eri "merkityksessä".

Se voi olla joko jonkun ymmärrettävän kielen puhumista kuten esim. ensimmäisenä helluntaina (Apt. 2) tai sitten se voi olla itselle ja muille täysin vieraan ja tuntemattoman kielen puhumista (ks. esim. 1. Kor. 14). Tällaisesta kielestä on joskus sanottu, että se olisi sitä enkelien kieltä, josta Paavali puhuu (1. Kor. 13:1).

Jumalan lapseksi synnytään kasteen ja uskon kautta.

Jumalan lapseksi ei siis ruveta ihan tuosta vaan. Raamattu puhuu uudestisyntymästä. Ja se siis tapahtuu kasteen ja uskon kautta.

Ei oteta. Etsi ja hae, rukoile ja pyydä itsellesi uskovaa puolisoa.

Ei voi. Kyllä tuo käännös tarkoittaa ihan sitä "normaalia". Tätä jaetta olen selittänyt hiukkasen tarkemmin kirjasessa "Pieni opas vanhan käsikirjan jumalanpalvelukseen" (ks. erityisesti loppuosan liite). Se löytyy näiltä webbisivuilta.

Englantilaisia käännöksiä on monia.

Lukaisin nopeasti läpi "King James"- ja "NIV"-versiot. Ei ainakaan niistä saa tuollaista käsitystä. Ei myöskään alkukielestä. Silti on ehkä jossain käännöksessä päädytty mainitsemaasi selitykseen.

Tuo toinen kohta "joka uskoo ja kastetaan" (Mark. 16:16) voitaisiin kyllä kääntää "joka uskoo ja on kastettu". Se olisikin itse asiassa aika hyvä käännös, koska monissa vapaissa suunnissa pyritään tuosta jakeesta lukemaan ns. uskovien kasteen perustelu.

Mielestäni kielillä puhumista ylikorostetaan liikaa nykyisin. Itse en näe kovin suurena ongelmana, että luterilaisessa kirkossa ja sen jumalanpalveluksissa ei kielilläpuhumista esiinny niin usein. Monia muita armolahjoja kyllä. Jos puhutaan "kielillä" julkisesti, täytyy olla mukana joku, joka selittää. Muuten ei pelkässä puhumisessa ole mitään mieltä. Profetoiminen tarkoittaa Jumalan sanan julistamista, sen soveltamista ihmisten elämään. Esim. VT:n profeetat pääasiassa julistivat aikansa ihmisille Jumalan tahtoa tässä ja nyt. He eivät ennustaneet pelkkää tulevaisuutta - vaikka myös se tietysti kuului heidän tehtäväänsä. Profeetan kutsumuksen raskaus oli läsnäolevien kuulijoitten nuhteleminen (ja lohduttaminen). Tällaista julistusta tarvitaan nykyäänkin. Ja tosiasia on, että ei rukoilevaisuudessa, ei kansankirkossa ja ei missään muuallakaan tahdota niin helposti ottaa vastaan tällaista julistusta. Aina ollaan katsomassa ja ottamassa huomioon kaverisuhteita, omia etuja, henkilökohtaisia mieltymyksiä. Parannusta me tarvitsemme siis jokainen. Armolahjoja ei kuulu halveksia vaan koetella ne - ja pitää se, mikä hyvää on.

Ainoa, joka voi synnyttää sydämessä turvautumista Herraan, on Pyhä Henki. Hän toimii sanan ja armonvälineittensä kautta. Siksi minusta olisi viisasta lukea Raamattua sillä rukouksella, että Jeesus siinä saisi kirkastaa pyhien kirjoitusten sanoman. Kannattaa mennä mukaan raamattupiiriin ja osallistua ahkerasti ehtoolliselle. Muista niitä Emmauksen tien kulkijoita, joiden silmät aukenivat vasta, kun Herra Jeesus mursi leipää heille. Ja jo nyt saat turvata häneen, joka on tullut syntisiä auttamaan ja antamaan anteeksi heidän syntinsä. Se armo kuuluu sinullekin, armo, joka antaa anteeksi sielun kylmyyden ja sydämen kovuuden. Luota tähän evankeliumiin.

Raamattu tai sen osia on käännetty jo yli 2 000 kielelle. Kaikilla pääkielillä on mahdollisuus lukea Jumalan sanaa. Pieniä kieliryhmiä on vielä jäljellä. Niitä on melkosen paljon, mutta jatkuvasti työtä tehdään enenevässä määrin kaikkien kielten saavuttamiseksi. Joku on väittänyt erilaisia kieliä olevan olemassa n. 6 000. Jotkut niistä ovat tosia pieniä (esim. vain muutama kymmenen henkilöä). Muutamat kielet kuolevat pois, jotkut ovat lähellä toisia kieliä, joille on olemassa jo raamatunkäännös. Kaiken kaikkiaan työssä häämöttää jo loppu. Pian evankeliumi on saarnattu kaikille kielille. Ja sitten tulee maailmanhistorian loppu.

Luterilaisuus on aina väittänyt olevansa "katolinen" eli "yleinen" eli koko kristikunnan pyhän, raamatullisen perinnön vaalija. Näin opettivat Luther, luterilaiset isät, luterilaiset Tunnutuskirjat. Sanaa "katolinen" ei ole sama kuin "roomalaiskatolinen". Mutta se kristillisyys, joka pitäytyy kristikunnan yhteiseen jakamattomaan perintöön, on varteenotettava vaihtoehto. Juuri rukoilevaisuudessa on säilynyt paljon aitoa, alkuperäistä luterilaisuutta. Siksi sen opetuksessa tulee voimakkaana esiin koko kristikunnan "katolinen" perintö. Erojakin roomalaiskatolisen kirkkoon löytyy, nimenomaan vanhurskauttamisopissa ja ihmiskäsityksessä.

Kyllä Raamatun lukeminen on kaikkein tärkeintä ja täysin riittävää. Lutherkin toivoi, että hänen kirjansa poltettaisiin (katekismuksia ja "Sidottua ratkaisuvaltaa" lukuunottamatta!), jotta luettaisiin enemmän Raamattua kuin häntä. Se on hyvin sanottu, vaikka samalla voimmekin iloita, että on paljon hyvää kirjallisuutta, joka juuri selventää Raamatun sanomaa. Koska kukaan ei ymmärrä kaikkea, niin siksi seurakunnassa on opettamisen armolahja ja opettajan virka. Lutherin ja muiden oikeiden opettajien merkitys on tässä. Jatka iloisella mielellä Raamattusi lukemista. Hienoa, että olet ottanut sen tutkimisen tavaksi.

Paavali puhuu heikkoudestaan 2. Korinttolaiskirjeessä (erityisesti luvut 10-13) valheapostoleja vastaan, jotka kerskuivat lahjoistaan ja omasta erinomaisuudestaan hengellisen työn saralla, evankeliumin työssä. Näin hän vetää mattoa pois niiden alta, jotka pyrkivät vain korottamaan itseänsä hengellisen toimintansa varjolla. Kristityn oma heikkous merkitsee, että Kristus tulee väkeväksi hänessä juuri silloin. Ollessaan itsessään heikko kristitty on Kristuksessa mitä väkevin. Lue vaikkapa 2. Kor. 12:9-10. Eli Paavali oli varsin väkevä juuri siksi, että hän oli mitä heikoin.

Näin on.

On.