Kysymykset
Kysymys 698
Mistä liturgiat ovat tulleet luterilaiseen kirkkoon? Joitain liturgioita raamatustakin varmaan löytyy, mutta tuskin kaikkea mitä tämän päivän luterilaisuudessa esiintyy.
Nykyisin monissa kirkoissa on 10 min. saarnat ja kaikki muu on pelkkää virrenveisuuta ja liturgiaa.
On tietysti hyvä, että papin puhe on lyhyt ja liturgiat pitkät jos pappi on esim. ateistinen tai muuten opillisesti harhaan mennyt.
Minua ja monia muita seurakuntalaisia liturgiat kyllästyttävät. Suurelta osin liturgioissa on kuitenkin suoraan raamatusta lainattua tekstiä. Jos liturgiat kyllästyttävät niin silloinhan meitä kyllästyttää Jumalan sana. Olemme aina haluamassa jotain uutta, sävähdyttävää tai tunteita ja ehkäpä hengellistä viihdettäkin.
Eikö jumalanpalveluksen kaavan uudistuksetkin ole osoitus siitä, ettei pelkkä Jumalan sana riitä, vaan pitää olla jotain muutakin mikä viihdyttäisi ihmistä? Luullaan, että viihdytys toisi ihmisiä enemmän kirkkoon. Tämähän on sama kuin "suolan käyminen mauttomaksi." Pienikin hapatus hapattaa koko taikinan. Ihmiset arvostavat kuitenkin ehdottomuutta Raamatun Sanassa pysymisessä vaikka itse olisivatkin vieraantuneet seurakunnan toiminnasta ja maallistuneet. Kaikki arvostavat lujuutta, ei kukaan lepsuutta. Lepsuus tietysti miellyttää lihaamme sekä uudistukset ja maalliset muotivirtaukset Hengellisiin asioihin. Seurakunnan myöntyminen naispappeuteen ja homouden hyväksyminen ovat mielestäni lepsuutta jota pohjimmiltaan ihmiset halveksivat. Suolaa ihmiset kaipaavat vaikka eivät sitä Hengellistä suolaa itse söisikään. Lepsuus näissäkin naispappeus- ja homousasioissa saa ihmiset vieraantumaan kirkosta. Kirkon uskottavuus rapisee olemattomiin.
Tässä liturgia asiassa olisi varmasti monelle seurakuntalaiselle parannuksen teon paikka ja varsinkin itselleni. On ylipäätään hyvä jos silmät aukeavat näkemään totuus omasta itsestään. Se on Jumalan armoa.
Helppoa on tunnustaa syntinsä, mutta vaikeampaa on toteuttaa
hyvää päätöstään vuodesta toiseen. Pelkkä hyvän päätöksen muistaminen vaatii syvällistä muutosta sydämeen. Rakkaudesta Jumalaan sekin onnistuu, vaikka me emme täydellisyyteen päästä tässä asiassa, emmekä missään hyvässä.
En pitänyt kovinkaan suuressa arvossa liturgiaa kirkossa, mutta sen tärkeys selvisi, kun kirjoitin tätä tekstiä kysymysten jättösivulle.
Liturgian alkuperä luterilaisuuteen kiinnostaa yhä. Kuka sen kehitti? Kuinka vanhaa se on? Kuinka alkukristityt viettivät "jumalanpalveluksiaan?"
Kävipä hyvin: kysymystä
kirjoittaessasi sait jo osan vastauksesta. Kirkkomme liturgia on
peräisin todella vanhoilta ajoilta. Osia on Vanhasta Testamentista
saakka, toisia osia Uuden Testamentin sekä varhaiskirkon ajoilta.
Vuosisatojen myötä on kehitystä tapahtunut puoleen jos toiseenkin.
Lyhyt selvitys liturgiasta on kirjasessani "Vanhan
käsikirjan
jumalanpalvelus. Pieni opas." Perusteellisempi esitys löytyy
ruotsiksi
(!) kirjasta "Reformatorisk gudstjänst på Skriftens grund". Ihan
tarkkaa vastausta ei kysymykseesi voi antaa - kirjoittamatta paria
paksua kirjaa. Syksyllä järjestetään Lapissa (18.-19.10)
jumalanpalvelusta käsittelevät päivät (kts. ohjelma). Tervetuloa mukaan.
Kysymys 697
Jos olen käsittänyt oikein, vanhoillislestadiolaisille kaste on vain seurakunnan uskon vahvistukseksi, ei Jumalan lapseksi ottamista. Lapsi ei siis ole perisynnin alainen. Miten suhtautua vanhoillislestadiolaiseen kummina? Voiko ko. herätysliikkeen "edustajaa" pyytää kummiksi, jos hän ei usko kasteesta kuten siitä opetetaan? Entäpä ei-uskova kummi?
Mielestäni kummiksi kuuluu valita henkilö, joka on omakohtaisessa uskossa ja joka ymmärtää kasteen lahjan ja velvollisuudet oikein. Eivät kait kaikki vanhoillislestadiolaisetkaan lopulta usko niin kuin liike opettaa. Ainakin osa ajattelee eri tavalla. Siksi en haluaisi antaa mitään yleispätevää ohjetta. Kummin kuuluu uskoa Jeesukseen omana Vapahtajanaan, jotta hän voisi toimia esikuvana kastetulle. Ei-uskovan kohdalla tämä ei toteudu.
Kysymys 696
Avioliittomme alussa vaimon odotin rukouksessa olevan pää peitettynä. Kun huivi valuili, vaimo mielipahakseni vähitellen luopui tavasta. En häntä pakottanut päätä peittämään. Nyt poika on pannut minut pinteeseen. Lukiessamme, mitä Sana sanoo miehen pitkästä tukasta poika lukee, mitä Sana sanoo rukouksesta ja naisesta. Pojan "uskovalla" kaverilla on pitkä tukka. Miten saan pojan leikkaamaan tukkansa?
Pyri säilyttämään läheiset ja luottavaiset välit poikaasi. Älä anna tämän kysymyksen pilata niitä. Ei jankutusta, ei jatkuvaa valitusta ja murinaa.
Muutoksen - olipa kyse mistä tahansa - täytyy nousta sisältä päin. Rakkaus muuttaa kaiken.
Kysymys 695
Pietarin kirjeen 'heikompi astia' ei viittaa välttämättä naisen ominaisuuksiin, vaan saattaa tarkoittaa hänen mieheen nähden heikompaa asemaansa yhteiskunnassa. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan naiset ovat kieltämättä keskimäärin lihasvoimiltaan miehiä heikompia, mutta toisaalta kestävyydeltään sitkeämpiä.
Onko tämä Raamatun jae ymmärrettävä jumalalliseksi järjestykseksi, jota ei ole lupa muuttaa esimerkiksi naisia kouluttamalla ja heidän oikeuksiaan lisäämällä.
Olet varmaan oikeassa siinä, että Pietarin kirjeen kohta ei vain ja ainoastaan puhu "fyysisistä ominaisuuksista". Kyllä siinä on mukana muutakin. Usein esim. paineen sietokyky on miehillä paljon vahvempi - vaikka ei koskaan sovi yleistää liikoja. Poikkeuksia on aina. Ja olet varmaan siinäkin oikeassa, että nainen on monesti sitkeämpi.
Tämä Pietarin kohta ei mitenkään kiellä naisten koulutusta taikka heidän oikeuksiaan. Kristityn kuuluu taistella tasa-arvon puolesta kaikkialla. Silti emme voi sille mitään, että naisen ja miehen ero on ja pysyy. Katastrofi olisi, jos se kiellettäisiin. Ja yhtäläinen katastrofi on, jos naisten ja miesten oikeudet pannaan vastakkain. Ketään ei saa sortaa. Hyvin keskeinen osa rauhantyötä ja vakaitten yhteiskuntaolojen luomista on naisten oikeuksien lisääminen. Siihen on havahduttu vasta viime vuosina.
Kysymys 694
Miten näet naisen "heikkona astiana"? Naiset tekevät 60 % maailman raskaasta työstä pelloilla jne. Ei Euroopan naisetkaan heikkoja ole, Saksan johtaja, meidän presidentti jne. Omassa 700 hengen työpaikassani kolme esimiestä yläpuolellani ovat naisia (hyviä). Miksi pidätte naista heikkona astiana?
Tuo ilmaus
"heikompi astia" on Raamatusta. Lue esim. 1. Piet. 3:7. Kai se on kautta
aikain
ollut selvää, että
nainen
on se "heikompi" astia verrattuna mieheen. Jo ihan fysiologisesti ei tässä varmaan ole mitään epäselvyyttä. Silti voi hyvin olla, että naisen asema esim. yhteiskunnassa tai talouselämässä on "vahvempi" kuin jonkun miehen.
Käsittääkseni ei meidän tarvitse tämän asian tiimoilta sen enempää kinastella. Olen kanssasi samaa
mieltä siitä, mitä kirjoitit tuosta tilastollisesta selvityksestä ja yhteiskunnallisesta tilanteesta.
Kysymys 693
Mitä tarkoittaa Pyhällä Hengellä täyttyminen?
Käsityksiä on
monia. Useimmat vääriä.
Oikeasta Hengellä täyttymisestä puhuu esim. Ef. 5:18-21. Huomioi, että
siinä
kohdassa puhutaan Jumalan
sanan oppimisesta, kiitoksen kalleudesta sekä alamaisuuden ja kuuliaisuuden siunauksesta.
Lue myös yhtä lailla Ef. 4:30.
Kysymys 692
Luin Salomon Saarnajaa ja sen ensimmäisen luvun jakeessa 4 sanotaan
näin:"vaan maa pysyy ijankaikkisesti."
Siinä oli usempi viittaus Vanhaan Testamentiin ja Uuteen Testamentiin. Kun katsoin viitteitä, niin esim
1 Joh 2:17 sanotaan"Ja maailma katoo ja hänen himonsa; mutta joka tekee
Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti." ps. 119:90 sanotaan: "sinä
perustit maan, ja se pysyy."
Mitä siis nuo esimerkit tarkoittavat, kun toisessa kohdassa sanotaan, että maa katooaa ja toisessa taas maa pysyy ijankaikkisesti?
Saarnaajan kirja puhuu sukupolvien muutoksesta ja vaihtuvuudesta. Kuolema korjaa sukupolven sukupolven jälkeen. Tämän rinnalla maa pysyy eikä muutu. Tarkoitus ei ole väittää, että joku pala maata säilyisi ikuisesti tms. Maapallon "samuus" asetetaan sukupolvien "vaihtuvuuden" rinnalle ja todetaan, että ihmiselo on häilyvää ja muuttuvaa koko ajan. Mikään ei tunnu pysyvältä. Toisaalla sitten taas todetaan, että kerran tämäkin maa muuttuu, kun uusi maa ja taivas luodaan.
Kysymys 691
voiko 3-vuotiaalle ruveta kummiksi ja miten toimin.
Jos lasta ei ole kastettu, hänet voidaan kastaa ja siinä yhteydessä vanhemmat valitsevat hänelle kummit.
Kysymys 690
minulla ei aika millään riittäisi osoittamaan sitä kiitollisuutta mitä
tunnen saatuani ladattua vanhan virsikirjan rirsiä teidän internet
sivuiltanne. niistä on todella ollut minulle vähintään yhtä suurta iloa
kuin niitä veisanneille....
kysynkin vuoden 1701 virsikirjan virrestä
"sen suven suloisuutta" mistä tämä virsi alunperin on tullut
virsikirjaan ja onko sitä aiemmissa esim 1600 luvun virsikirjoissa
missä ja millä numerolla?
oletko koskaan veisannut sitä kokonaan ja kuinka kauan kesti...
Kiitos kysymästä.
Käytin vastaukseen asiantuntija-apuna Markus Halmista. Hän vastaa
kysymykseesi seuraavasti:
"Hengen tie-sarjassa olevasta Vanha virsikirja-teoksesta
seuraavaa tietoa koskien virttä 412:
Alun perin Johan Walterin virsi 25 säkeistöä (vuodelta 1552), hän
lisäsi itse säkeistöt 26-34 myöhemmin. Tuntemattomaksi jääneet ihmiset
jatkoivat sitä, kunnes säkeistöjä oli vuonna 1655 yhteensä 55.
Petrus Johannis Gothus käänsi vuonna 1604 virren ruotsiksi ja
1600-luvun ruotsalaisissa virsikirjoissa virressä oli 53 säkeistöä.
Tästä 53 säkeistön virrestä suomennettiin vuonna 1690 säkeistöt 1-41.
Suomalaisissa vuoden 1583 ja 1605 virsikirjoissa tätä virttä ei vielä
ollut mukana, mutta 1692 virsikirjassa virsi ensimmäistä kertaa.
Numerosta minulla ei ole tietoa."
Olemme silloin tällöin laulaneet virren alusta loppuun. Joskus
kesäseuroissa, joskus riparilla ja joskus jossakin muualla. En muista tarkalleen, kuinka paljon aikaa meni (se on kyllä hyvin tarkkaan mitattu kellolla), mutta alle tunnin se melko lailla. Laulapa itse siellä kotona, kun olet oppinut sävelmän ja katso kellosta aikaa! Hieno virsi tuo 412 todellakin. Se on sävelmän puolesta yksi minun ehdottomista lempivirsistäni.
Kysymys 689
Missä kohtaa Raamatussa kerrotaan lapsikasteesta? Tai mihin lapsikaste ylipäätään perustuu Raamatussa? Eikö Jeesus siunannut lapsia eikä kastanut heitä?
Kysymys 688
Minulla on ystävä joka on jo monta päivää ollut pyhänhengen vaikutuksessa ja puhuu kielillä tosi paljon ja missä sattuu.Nyt hän on alkanut pelätä,että menee sekasin,kun ei esim muiden uskovien kanssa pysty yhtään puhumaan kun heti alkaa vaan kielillä puhumaan.Onko tämä enää normaalia kysyy hän?
Raamatun mukaan Jumalan lähettämä
Henki on profeetoille ja (samoin) muille karismaatikoille "alamainen".
Lue 1. Kor. 14. Tuollainen täysin
pakonomainen
kielilläpuhuminen
todistaa jostain muusta. Muissakin uskonnoissa on kielilläpuhumista ja tuontapaisia ilmiöitä. Se ei enää ole lainkaan normaalia, jos on pakko puhua kielillä eikä voi lakata. Silloin on pikemminkin kyse sielullisesta tai vieraasta ilmiöstä, joka on ehkä saanut alkunsa jostain väärästä hengellisyydestä tai - suorastaan - vieraasta uskonnollisuudesta.
Neuvoisin asianomaista tutkimaan itseänsä ja vastaamaan kysymykseen
kielilläpuhumisen alkuperästä. Missä ja milloin se syntyi? Jos kyse on jostain väärästä hengellisyydestä, hakeutukoon hyvin pian jonkun luotettavan papin puheille ja ripittäytyköön synnistänsä. Ja sitten on lopetettava kaikki kokeilu ja jumalaton pelleily "hengellisten" asioitten ja kokousten kanssa.
Kysymys 687
Olen srk:n työntekijä ja minua aina ihmetyttää kun joidenkin vanhempien ihmisten kanssa keskustellessa kuulee että joskus ennen vanhaan osallistuminen ehtoolliselle Jumalanpalveluksessa oli jotenkin paljon korkeamman kynnyksen asia. Että piti jotenkin "puhdistautua" tai valmistautua, siistiä ikäänkuin hiukan omaa elämäänsä ennenkuin uskalsi tai kehtasi mennä ehtoolliselle. Mitä mieltä tästä? Onko tuttu ilmiö? Miksi näin?
Viime vuosina on pyritty opettamaan ehtoollisen sakramentin armoa ja sen suomaa lahjaa syntiselle. Se on epäilemättä rohkaissut aika monia osallistumaan ehtoolliselle. Hyvä näin.
Silti on hyvä yhä edelleen muistaa, että ennen ehtoollista kuuluu ja pitää koetella itseänsä. Itsensä koetteleminen tulee kauniisti ja vakaasti esiin vanhan käsikirjan ns. manauksessa. Siihen kuuluu sen tutkimista, mitä ehtoollinen on ja merkitsee, onko itse uskossa sekä miten ehtoollisen jälkeen aikoo elämänsä suunnata. Kyse ei ole "itsensä puhdistamisesta" eikä "oman elämän siistimisestä". Jos on näin opetettu, niin siinä on opetettu väärin. Itsensä koettelemisen tarkoitus on korostaa nimenomaan, että ehtoolliselle tulee ja sinne saapuu vain syntinen ehtoollisvieras, joka turvaa siunatun leivän & viinin aineissa todellisesti läsnäolevaan Kristukseen, joka tahtoo antaa anteeksi kaikki synnit armosta.
Kysymys 686
voiko siskosta tulla sylikummi
Kyllä voi.
Kysymys 685
Miten toimia tilanteessa, jossa avioliitto uhkaa estyä äidin vastustukseen ja uhkailuihin välirikosta? Onko avioituminen siviilissä väärin kun vaikean tilanteen vuoksi kirkollinen vihkiminen ei onnistu? Olemme kummatkin uskossa ja pohdimme mikä olisi Isän edessä oikein ja Hänelle mieliksi.
Hyvä on, jos nuoret voivat solmia avioliiton vanhempien siunausten saattamina. Se on ehdottomasti paras ja ihanin tilanne. Tarkemmin kysymyksestä ei käy ilmi, miksi äiti (loppujen lopuksi) vastustaa liittoanne. Mitkä ovat hänen syynsä? Ymmärrätkö niitä ollenkaan? Vai ovatko ne vääriä tai sivuseikkoihin liittyviä? Onko kyseessä äidin oman kasvun paikka lapsen jättäessä kodin? Joka tapauksessa vanhempien elämänkokemusta kannattaa (useimmiten) kuunnella, ellei muita painavia syitä ilmene. En osaa tämän enempää sanoa tästä nyt. En myöskään tarkkaan ymmärtänyt, miksi ei "kirkollinen vihkiminen" onnistuisi siinä, missä siviilivihkiminen. Mikä sen estää? Samasta asiasta molemmissa on kysymys juridisesti tarkasteltuna. Kristityt puolisot hakevat tietysti mieluusti juuri kirkkohetkestä siunausta omalle liitolleen. Oikein kiva, kun olette hakeneet (ja löytäneet) uskovat puolisot itsellenne. Toivotan siunausta yhteiselle pohdinnallenne ja elämällenne.
Kysymys 684
Minulla on nyt tosi poltteleva tilanne avioliittoni suhteen. Olen ollut naimisissa kohta viisi vuotta. Avioiduin nuorena itseään uskovaiseksi mieheksi sanovan ihmisen kanssa. Jo seurustelu aikana olin epävarma. Tämä mies näytti uskomattoman "hyvältä" minun ja muiden (ei kaikkien) silmissä. Hän on älykäs, taitava puhumaan ja saa käännettyä ihmiset puolelleen. Taivata väittelemään yms. Minä olin epävarma. Olen ihmisenä tunnollinen ja omatunto oli silloin tosi herkkä. Tähän ehkä yhdistyi voimakas uskonnollisuus. Halusin tehdä puolison valinnassa Jumalan tahdon.. En ollut kuitenkaan varma. Ajoittain seurustelukumppanini näytti itsestään äkkipikaisen, kärsimättömän puolen. Mitään kovin suurta ei fyysisesti ole päässyt tapahtumaan. Mutta minua on kuitenkin tönitty, potkittu, huudettu korvan juuressa, heitetty asioilla. Tämä on ollut minulle niin suuri häpeän aihe. En pystyny kertomaan siitä kenelläkään.
Kävin terapiassa pari vuotta avioitumisen jälkeen. Tämä sanoi, että mieheni on narsisti. En tiedä kuinka paljon tiedätte narsismista, mutta hän todella on sellainen; häikäilemätön. Käyttää minua hyväkseen ja pyrkii henkisellä mitätöinnillä, alistamisella yms kertomaan minulle, minkälainen olen ihmisenä. Kun nyt katson omia kuviani avioliiton alkuajoilta, ovat ne irvikuvia. Hän sanoi että olen liian pyöreä. Hän odotti sopivaa hetkeä. Tämä tapahtui seurusteluaikoina. Itkin, mutta ajattelin, että eihän minulla olekaan arvoa paskan vertaa ja laihdutin hammasta purren 8kg. Nyt tajuan, että eihän näin voi toiselle ihmiselle vakavissaan sanoa, eikä vaatia toiselta yhtään mitään.
Nyt joulun alla olimme rantalomalla etelässä. Mieheni jäi kiinni siitä, että kun hän halusi mennä aina päivisin "lenkille" rannalle (itse olin sairaana) niin sitten kun olin parvekkeella, josta oli suora näköyhteys rannalle, niin näin, kuin mieheni oli tulossa jo asuntoamme kohti, näki makaavan naisen, jolla oli rinnat paljaana. Hän tuijotti häntä ehkä 10-15metrin päästä noin puoli minuuttia. Lopulta hän näki, että katson ja tuli asuntoomme ja pyysi anteeksi. Tämä ylistäjohtava mies, joka antaa itsestään erinomaisen kuvan seurakunnassa, tunnusti minun kysyttyäni, että on jo melkein kolmen vuoden ajan katsonut pornoa. Olen kysynyt näinä kolmena vuonna joskus, että katsotko, hän on kieltänyt. Myös seurakunnassa nuorten miesten kesken hän joskus kertoi jutelleensa näistä asioistsa, eipä varmaan maininnut, että on itsellä ollut syytä näissä.
Mitä teen? Mieheni on epärehellinen peluri. On muitakin asiota. En kerro tässä, että olen itse täydellinen, mutta en ole tehnyt näin painavia asioita. Ainakin olen rehellinen ja pyydän anteeksi, jos joskus rikon miestäni vastaan. Mieheni on erittäin hallitseva ja voimakas persoona. Mitä teen? Olen onneton tässä parisuhteessa, en jaksa näytellä ainakaan mieheni imagon takia, että kaikki olisi hyvin, kun mies tuntuu jatkuvasti olevan vihainen, enkä ole tarpeeksi hyvä. Ehkä miehen omat pornoilluusiot vielä elättelevät kuvaa pienestä sievästä vaalean punaisesta vaimosta, jolla ei itsellään ole normaaleja tarpeita.
Mitä sanot, onko tapahtunut haureuden synti, joka antaa minulle luvan erota miehestäni? Vanhempani ja mummoni ja ystäväni sanovat, että voin erota. Minulla on heidän tukensa.
Mielestäni kannattaisi mennä yhdessä luotettavan avioliittoneuvojan puheille. Samoin kannattaisi ottaa yhteyttä sielunhoitajaan. Vaikea tilanne todella. Minusta tarvitaan sekä psyykkistä että hengellistä apua. Hyvä kirja narsismista on Raimo Mäkelän kirja: Naamiona terve mieli. Suosittelen lämpimästi, jollet vielä ole sitä lukenut. Kirja auttaa ja avartaa jo pelkkänä lukukokemuksena. Narsismia esiintyy. Ja valitettavasti entistä enemmän myös seurakunnassa. Aikamme kun ruokkii itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä runsaasti. En tiedä, en osaa sanoa, millaisesta tapauksesta juuri tässä on kysymys. Jollei selvää aviorikosta ole tapahtunut, en näkisi, että kyse olisi siitä haureuden synnistä, josta evankeliumit puhuvat avioeron syynä. Joka tapauksessa miehesi tarvitsee apua heikkouteensa. Haluaako hän itse sitä? Tarvitsette molemmat pikaista apua. Kumpikin omalla tavallaan. Varjelusta ja johdatusta elämääsi. Älä anna minkään katkeroittaa mieltäsi, mutta anna silti kaiken pahan olon purkautua ulos. Herramme on kantanut kaikki syntimme. Hänen turviin saamme jäädä keskellä ahdistustammekin.
Kysymys 683
Voiko kirkkoon kuulumaton tai johonkin uskonlahkoon kuuluva olla sylikummina ristiäistilaisuudessa, vaikka siihen tehtävään on pyydetty kuitenkin toinen henkilö? Kyseisen henkilön nimi ei ksilti tullut mihinkään papereihin? Nuori tyttö, jota oli pyydetty eka kerran sylikummiksi oli kovin pettynyt kun kotiristiäistilaisuudessa kävikin näin, hänen nimensä on kuitenkin sylikummin kohdalla.
Ainakin kaksi lapsen kummeista kuuluu olla kirkon jäseniä. Sitten voi heidän lisäkseen olla joku muukin kummina, jos hänet on omassa kirkossaan kastettu ja kirkkomme hyväksyy sen kasteen oikeaksi ja kristilliseksi kasteeksi. Muussa tapauksessa oikeutta kummiksi ei synny.
Kysymys 682
Olen alkanut lukea Tuomas Kempiläisen kirjaa: "Kristuksen seuraamisesta". Kempiläinen syntyi vuonna 1380. Olen hämmästynyt kuinka erilaista elävä usko oli vuosisatoja sitten, vai oliko?
Onko luterilainen usko muuttunut vuosisatojen saatossa "kevyeksi" uskoksi?
Ainakin naispappeus yms. asiat viittaavat siihen, että ollaan poikettu pois Lutherin viitoittamalta tieltä.
Tämä suuntaus on vaikuttanut omaan uskooni negatiivisesti, olen maallistunut, olen luisunut kevyeen uskoon. Tämän huomaan itsessäni, kun luen Tuomas Kempiläisen kirjaa. Arvomaailmanikin on maallistunut. Herää kysymys, olenko enää lainkaan oikealla tiellä. On hyvä, että rukoilevaisuudessa pysytään vanhassa kiinni. On hyvä tutkia välillä oman uskonsa suuntaa. Minulla se on mennyt vikaraiteille, kevyeen uskoon.
Vaikka lukee raamattua niin välttämättä ei uskon suunta ole oikea. Maailma, oma liha ja luterilaisuuden vesittyminen tahtovat vain viedä mukanaan.
Rukoilin ja sain vastauksen siihen: Mikä uskonelämässäni on mennyt pieleen. Sain lähes välittömästi vastauksen Tuomas Kempiläisen kirjan kautta. Yritin pitkään omin voimin selvittää pieleen menoa. Oma viisaus on turhaa jos ei Jumala avaa silmiä . Tulin uskoon Pauli Vuolan rippileirillä Turussa 43 vuotta sitten.
Tuleeko rippikoulussa kukaan enää uskoon?
Puhutteleva todistus. Joskus on osuvasti sanottu monesta vanhasta kirjasta, että ne "makaavat tomussa". Ei juuri kukaan lue niitä. Niissä on silti juuri sitä, mitä monet nykyisin kaipaisivat.
Rohkaiskoon sinun oma kokemuksesi muitakin lukemaan ja ahkerasti tutkimaan sieluntilaansa raamatullisen julistuksen valossa.
Siten tullaan uskoon - vielä nykyäänkin, myös rippikoulussa.
Kysymys 681
Tyttöystäväni, josta olen todella kiitollinen, ei ole uskossa, eikä hän suostu edes avartamaan mieltään sille.
Hänen mielestään koko asia on tyhmää roskaa. Ja moinen loukkaa minua. Haluaisin hänen tulevan uskoon, sillä minut se on pelastanut. Välitän hänestä todella, mutta hän tekee valistamiseni/ uskosta puhumiseni mahdottomaksi.
Kuinka saisin hänet vakuutettua herran hyvyydestä, armosta ja olemassaolosta?
Ja kuinka saisin selitettyä hänelle järkiperäisesti esimerkiksi sen, että tarvittiinhan Jumalaa kaiken luomiseenkin?
Minua hän ei suostu uskomaan.
Tunnen itsenikin nykyään heikommaksi uskossani..
tarvitsen voimaa.
Minusta seurustelusuhteessa kuuluisi Jumalan tahdon olla kaikessa kaikkena. En kannusta lainkaan seurustelemaan ei-uskovan kanssa. Siinä käy (lähes) aina juuri noin: oma usko alkaa horjua. Liian usein se lopahtaa kokonaan. Sinun kannattaa keskustella tyttösi kanssa vakavasti elämän tärkeimmästä kysymyksestä. Sano suoraan, että sinulle usko on kalleinta ja tärkeintä ja juuri siksi haluat jakaa sen hänen kanssaan. Jos hän ei halua lainkaan kuunnella, en usko, että seurustelusuhde voi jatkua kovinkaan hyvin. Jos ollaan niin eri mieltä elämän perusarvoista, onko yhteistä pohjaa elämän jatkamiseksi yhdessä?
Sinä voit ja sinun kuuluu rukoilla tyttöystäväsi puolesta. Mutta naimisiin ei kannata mennä, ellei perusasioista vallitse selkeä yksimielisyys.
Siunausta ja voimia sinulle.
Kysymys 680
Minua askarruttaa tapapahtunt joita on ennestettu tapahtuvaksi v,2012. Silloin ihm9isen tajullinen tietoisuus on tarkoitus nostaa orkeamme tasolle.Tämän murros tulee aiheuttamaan suuren tuskan ja tällä hetkellä valmistellaan ja opetetaan olemaan auttajia sillä silloin heitä tarvitaan.
Olisin kiitollinen näkökannastanne tai myöhenmin keskustelusta. Olen aika yksin näin omien ajatusten kanssa.
Ihmisen "tajullinen tietoisuus" on Raamatun mukaan synnin turmelema ja saastuttama. Ei sitä kukaan pysty nostamaan korkeammalle tasolle joskus lähitulevaisuudessa.
Tällaiset ennustukset ovat täyttä roskaa. Voit olla niitten suhteen täysin huoleton.
Kysymys 679
Miksette käytä vielä vanhempaa Raamattua, sitä Agricolan, jos periaate mitä vanhempi sitä parempi, pätee.
Vanhuus ei ole mikään itseisarvo. Emme käytä vanhaa käännöstä sen vanhuuden takia vaan sen vuoksi, että siinä ei käännösratkaisuja ole tehty ns. modernin, liberaalin raamattutieteen näkökulmasta. Jokainen käännös tulee tarkistaa Raamatun alkukielistä. Jokainen käännös on tavalla tai toisella puutteellinen. Myös Bibliassa on joitain käännösvirheitä. Ne eivät kuitenkaan kumoa sen merkitystä ja arvoa luotettavana käännöksenä.
Kysymys 678
Miksi tehdä parannusta synneistä? On helpompaa elää synneistä välittämättä ja luottaa vain armoon.
Lue Room. 6. Se, joka on kasteessa ja uskossa kuollut pois synnistä ja perkeleen vallan alta, kuinka hän sitten vielä eläisi synnissä, perkeleen tahtoa noudattaen? Joka elää synneistään välittämättä ja muka luottaa vain armoon, pettää itseänsä - ja saa varmasti kerran petetyn palkan.
Kysymys 677
Heittäisin vaan oman kommenttini kysymykseen 676,
jossa kysyjä sanoo 50
vuotta sitten parannuksen olleen ensisijainen asia ja armon vasta tulleen toiseksi.
Eihän armoa ja parannusta ole ns. eroitettu/laitettu tiettyyn järjestykseen luterilaisessa opissa 50 vuotta sitten, eikä nykypäivänäkään vuonna 2008. Alkuperäinen ja aito luterilainen oppihan on pysynyt täysin samana, ja sellaisena kuin kysymyksen vastauksessa mainittiin.
Itse kyllä rohkenisin väittää, että 50 vuotta sitten Suomessa eli paljon enemmän heränneitä kristittyjä, toisin kuin nykypäivänä. Niinpä parannus on näkynyt 50 vuotta sitten ihmisten silmissä elävänä, ja ikäänkuin erilaisena kuin nykypäivän Suomessa.
50 vuotta sitten Jumalan puhdasta Sanaa julistettiin myös huomattavasti enemmän kuin nykypäivänä. Kyllähän vieläkin puhdasta Sanaa kokonaisuudessaan saa kuulla julistettavan (ja Jumalalle kiitos siitä!), mutta kyllä monessa kirkossa saarnatuolin on vallannut perkele, jossa ei saarnata ihmisille synnistä, kadotuksesta, parannuksesta ja armosta oikean opin mukaisesti. Kyllähän nykypäivänäkin saarnataan evankeliumia, mutta niin usein unohdetaan kokonaan synti ja parannus. Ja siinä se taas tuleekin ettei armoa ja parannusta voi eroittaa toisistaan, vaan kulkevat ns. käsi kädessä.
Niinpä niin ...
Kysymys 676
50 vuotta sitten parannuksen teko oli numero yksi ja kakkoseksi tuli armo. Nykyään järjestys on muuttunut toiseksi. Kumpi on tärkeämpi parannuksen teko vai armo? Itse väittäisin parannuksen teko, sillä ilman sitä ei ole armoakaan. Eihän alkoholin tai huumeen orja pääse irti orjuudestaan vaikka hänelle puhuttaisiin kuinka paljon hyvänsä armosta ja Jumalan rakkaudesta. Mielestäni uskon tie alkaa parannuksen teosta ja uskova pysyy armossa ja uskossa vain jokapäiväisen parannuksenteon kautta.
Tässä pätee vanha, hyvä sanonta: "Kaikki tai ei mitään." Meidän on julistettava Raamatun sanaa sellaisena kuin se on meille annettu. Jeesus käski lähetyskäskyssänsä opettamaan ja pitämään "kaiken", mitä hän on käskenyt pitää. Ei Raamatun sanaa (varsinkaan armon oppia koskevaa opetusta) kuulu pistää "paremmuusjärjestykseen". Kaikki tarvitaan. Kunkin ihmisen tilan ja tarpeen mukaan Jumala sitten antaa sopivan sanan joko nuhteeksi tai lohdutukseksi tai ojennukseksi tai lupaukseksi. Siksi en pidä tarpeellisena pistää armoa tai parannusta tai niiden yhdistelmää kilpailemaan toisten kanssa. Saarnattakoon lakia ja evankeliumia kokonaisuudessaan. Ei muuta taikka jotain siltä väliltä.
Kysymys 675
olen kutsunut jeesusta elämääni mutta en silti tunne olevani uskossa? missä vika? haluaisin todella tulla uskoon.
Ihana asia, että kaipaat Jeesusta. Hänet sinä löydät seurakunnan yhteydestä: Jumalan Sanasta (Raamatusta) ja sakramenteista (kaste ja ehtoollinen). On tärkeätä hakeutua seurakunnan yhteyteen, ettei jää yksin kysymystensä kanssa. Lisäksi suosittelisin, että ottaisit yhteyttä luotettavaan pastoriin, jonka kanssa voisit jutella näistä asioista. Jos mieltäsi painaa joku tai jotkut synnit, niin kerro ne hänelle avoimesti ja rohkeasti. Hän julistaa sinulle sitten syntien anteeksiannon Jeesuksen nimessä. Se on ihana rohkaisu uskon tiellä.
Kysymys 674
Olen huomannut etten rakasta Jumalaa ja Jeesusta lainkaan. Olen ollut siitä kauhuissani. Ennen osasin heitä jotenkin rakastaa mutta en enää. Jos rakastaisin niin minun pitäisi rakastaa jotain mielikuvaa jonka olisin omassa päässäni rakentanut. Enhän tiedä Jeesuksen ja Jumalan ulkonäköä. Raamattu antaa kuitenkin kuvan heidän luonteestaan ja persoonallisuudestaan. Siis minun on rakastettava niitä. En oikein osaa rakastaa niitäkään.
Nyt kun mietin mitenkä minä Jumalaa rakastan niin rakastan totuutta, sitä mitä raamatusta huokuu. Rakastan Henkeä jota olen saanut maistaa ja kokea arkielämässä aika ajoin ja Henkeä joka raamattua lukiessa sieltä kumpuaa.
Jeesus sanoi itsestään:"Minä olen tie, TOTUUS ja elämä. Tätä totuutta rakastan ja myös sitä hyvyyttä ja RAKKAUTTA joka raamatusta kumpuaa. Raamattu sanoo: Jumala on rakkaus. En ole ennen tajunnut, että todellakin rakastan Jumalaa rakkautena.
Rakastan myös sitä täydellistä puhtautta ja synnittömyyttä jota Jumala on, en voi sanoa Jumalassa on, se on kuin osa Hänen persoonallisuuttaan ja ulkonäköä.
En tiedä mitenkä muut rakastavat Jumalaa ja Jeesusta, mutta minä rakastan heitä omalla tavallani. En rakasta heitä enää lihan tasolla vaan Hengen.
Mitenkä Sinä Jumalaa rakastat?
Juuri näin: Raamattua ja Jumalaa ei voi eikä saa erottaa toisistaan vaan juuri Raamattu ilmoittaa meille, kuka Jumala on. Raamatun pyhä salaisuus on Kristus ja Kristuksen salaisuus on armo. Siksi saatkin uskoa syntisi anteeksi Kristuksen verisovituksen tähden Golgatalla. Se rakkaus on enemmän, paljon enemmän kuin meidän rakkautemme. Näin toivon ja uskon itsekin tulevani hänen rakkautensa kohteeksi. Siten ja siinä myös itse rakastan häntä.