Kysymykset
Kysymys 661
Kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä,tuntia. Mutta voimmeko tietää,tuntea Pyhässä Hengessä tempausajankohdan läheisyyden? 1.Tess.5:4-5. (Ei muuten kuin iloita vihanajasta pääsemisestä. Huolehtien tietty lähimmäisistämme).
Me tiedämme ajankohdan läheisyyden Raamatusta, jossa on useitakin kohtia, jotka puhuvat lopun läheisyydestä. Ei siihen tarvita enää muuta. Tämä sana synnyttää meissä varmuuden ja Pyhä Henki toimii näin meidän sydämissämme. Kristuksen seurakunta on ja pysyy aina loppuun saakka täällä maailmassa. Tempaaminen yläilmoihin Herraa vastaan (1. Tess. 5:4-5) toteutuu hänen paluunsa yhteydessä.
Kysymys 660
En tunne rakkauden tunnetta tai kiitollisuuden tunnetta Jumalaa kohtaan uskovana.
Eikö rakkaus Jumalaa kohtaan ole tahdon asia?
Miksi raamattu kehoittaa palamaan ensirakkauteen jos rakkaus ei ole tunnetta? Mistä tiedän, että ensirakkaudella rakastan Jumalaa? Teoillaniko?
Ensi rakkaus ei ole joku tekosi. Se on yksin Kristuksen rakkautta sinua kohtaan, jonka olet saanut uskoa omalle kohdallesi ansiotta ja ilman vastahyvitystä. Juuri siksi rakastat Herra, koska hän on ensin rakastanut sinua. Tätä Raamattu tarkoittaa ensirakkaudella. Siitä rakkaudesta vuotavat esiin myös hyvät teot, mutta ne eivät ole yhtä kuin tuo ensi rakkaus.
Vain näin ymmärrettynä ensi rakkaus synnyttää todellista kiitosta ja Jumalan armon ylistystä.
Kysymys 659
Svebiliuksen katekismus:(Herran ehtoollissesta ja alttarin sakramentista)
19. Mitä hyvää meille Herran ehtoollisesta on?
Vastaus: 1. Tulee meidän uskomme siinä vahvistetuksi ja vakuutetuksi syntein anteeksi saamisesta. 2. Tulemme Kristuksen kanssa yhdistetyiksi, niin että Hän on meissä ja me Hänessä. 3. Tulee meidän uskomme vahvistetuksi ylösnousemisesta iankaikkiseen elämään.
22. Kuinka usein Herran ehtoolliselle mentämän pitää?
Vastaus: Ei ainoastaan kerran vuodessa, vaan useammin ja niin usein kuin omatunto lohdutuksekseen ja vahvistuksekseen vaatii.
Raamatussa Jeesukse itsensä kertomana nehtoollinen on muistoateria. Svebilius Raamattuun tukeutuen esittää edelläolevan. En ole löytänyt selvitystä, jossa sanottaisiin että ehtoolisessa uudestisynnyttäisiin ja siinä saisi synnit anteeksi. Miksi kuitenkin puhutaan niin?
Ehtoollisessa ei
uudesti synnytä. Se on kasteen tehtävä. Se on ns. "uudestisyntymisen peso" (Tiit.
3:5). Ehtoollinen on
anteeksiannon ateria. Siinä saa synnit anteeksi. Se vahvistaa jo kastettua uskon tiellä ja pysymään Kristuksessa. Svebiliuksen opetus on oivallista ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Kysymys 658
Vastauksiasi lukiessani tuli mieleen lasten evankeliumi: Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Näitä lapsia ei oltu kastettu. Millä perusteella kastamattomat lapset eivät nykyisin ole Jumalan lapsia,uskon esikuvia aikuisille? Jos vanhemmat eivät vie lasta kasteelle ja lapsi kuolee, ei lapsi ole väheksynyt kastetta vaan vanhemmat. Jos olen oikein ymmärtänyt, viaton lapsi joutuu käsityksesi mukaan kadotukseen.
Et ole ymmärtänyt oikein.
Vasta Jeesus perusti kristillisen kasteen ylösnousemuksensa jälkeen
(Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on kaste Jeesuksen kuolemaan &
ylösnousemukseen
(ks. Room. 6). Siksi juuri kaste on nyt se paikka, missä me tuomme lapsemme
Jeesuksen siunattaviksi.
Kastamattoman lapsen tai ihmisen kohtalosta ei meillä ole selvää kohtaa Raamatussa. Jos ihminen kumminkin uskoo Jeesuksen ennen kuin saa kasteen, kyllä hän pelastuu. Vanhastaan on sanottu: Sakramentin (kasteen) halveksiminen kadottaa, ei se, jos mahdollisesti (jonkun onnettomuuden kautta) ehtii kuolla ennen kastetta.
Kysymys 657
Onko jokaisella uskovalla jokin tehtävä Jumalalta, sellainen tehtävä, joka jatkuisi uskovan eliniän? Mitä tällaisia tehtäviä uskovilla voisi olla?
Uskovana oleminen tuntuu aika tylsältä jos Jumalalla ei ole mitään tehtävää minulle. Tietysti me jokainen haluaisimme jonkin erikoisen hienon ja suuren tehtävän mutta tuskin me sellaista saamme. Ehkä tehtävämme ovat hyvin vaatimattomia lihallisesti katsottuna. Ehkä se on "vain" hyvän tekemistä toiselle ihmisille ja toisten kuormien kantamista. Sellainen ei vain oikein tyydytä minua. Haluaisin oikein kunnon tehtävän, mutta ehkä sen suuren tehtävän haluaminen on sitä, että haluaisin tulla itse suureksi eli siis olla jotain ihmeellistä. Ei minusta ole puhujaa niin että voisin kertoa ihmisille Jeesuksesta, eikä ole sellaisia uusia tuttuja joille voisin enää todistaa Jeesuksesta.
Onko minun siis tyydyttävä vain pelkkään hyvän tekemiseen toiselle ja odotettava, että niistä monista pienistä hyvistä teoista tulisi lopulta yksi suuri kokonaisuus?
Jokaisella on jokin tehtävä. Jos olet lapsi, noudata 4. käskyä ja muitakin käskyjä. Jos olet perheen isä tai äiti, hoida kotisi tosi hyvin ja kunnolla. Jos olet työssä, ole ahkera. Jos käyt koulua ja opiskelet, älä ole laiska. Sitten voit tehdä sen, mitä Jumala antaa ja johdattaa eteesi. Voit rukoilla, että hän vie sinut sinne, missä hän tahtoo käyttää sinua. Suurta tehtävää et välttämättä saa. Se on ainakin varmaa, että ensin täytyy oppia olemaan uskollinen vähässä. Sitten voi saada suuremman tehtävän. Usko koetellaan ja sen mukaan jatketaan. Kaikkein kalleinta on saada elää uskossa ja tehdä siinä uskon mukaisia tekoja, suuria tai pieniä. Iloitse siitä.
Kysymys 656
Voiko eronnut sananjulistaja jatkaa puhujan tehtävässään, vaikka hän ei ole uudelleen avioitunut?
Riippuu tilanteesta ja tapahtuneesta. Jos sananjulistaja itse on pääasiallisesti syypää avioliittonsa rikkoutumiseen, niin silloin ei hänellä liene edellytyksiä jatkaa saarnaajana. Toisenlaisessa tapauksessa edellytykset voivat olla olemassa. Kysymys on liian yleinen (ja vaikea!) vastattavaksi lyhyesti - ilman että tietää tarkemmin, minkälaisesta tapauksesta on kysymys.
Kysymys 655
Oletko määrätty Jumalan salaisessa suunnitelmassa ennen maailman perustamista iankaikkiseen autuuteen?
Ks. kysymys 649 ja sen viitteet.
Kysymys 654
Onko väärin turvautua kasteeseen näin:
Vauvana kasteessa minut pestiin puhtaaksi Kristuksen veren punaamalla kastevedellä ja minun ei tarvitse muuta kuin sanoa:
"Kiitos! Tämä lahja kelpaa minulle ja muuta en tarvitse taivaaseen päästäkseni. Ja jos lankean, niin saan muistella kastettani ja ajatella kuinka anteeksiantamuksen vesi pyyhki pois tämänkin syntini ja olla hyvällä omallatunnolla."
Ja tämä kaikki on mahdollista siksi, että kaste ei ole mikään ulkonainen seremonia, vaan KOLMIYHTEINEN JUMALA ITSE pastorin välityksellä pesi minut puhtaaksi JEESUKSEN SOVITUSTYÖN PERUSTEELLA eli voidaan sanoa, että kastevesi on tässä mielessä itseasiassa Kristuksen veren punaamaa.
Kyllä.
Ja kasteen armon perusteella ja voimasta saa sitten kilvoitella ja ahkeroida hyvän tekemisessä, minkä kerkiää. Hyvät teot eivät silti vaikuta kasteen hankkimaan autuuteen vaan suuntautuvat lähimmäisen hyväksi. Hänkin saa näin hyötyä kasteestamme!
Kysymys 653
Julkisuudessa on keskusteltu Luther Säätiön kasteista. Onko mielestäsi oikein, että kastajana toimii pappi, jolla ei ole kirkossamme pappisoikeuksia? Eikö seurakunnassa/kirkossa tulisi olla järjestys, koska muuten voi käydä niin, että kastajaksi tekeytyy henkilö, jolla ei ole lainkaan pappisvihkimystä? Muistaakseni muutama vuosi sitten julkisuudessa puhuttin tällaisesta henkilöstä, joka oli toiminut pappina ilman valtuuksia.
Eikö Raamattu puhu juuri esivallan kunnioittamisesta, jota nämä Kuopiossa suoritetut kasteet rikkovat?
Tapahtuneet kasteet on toimitettu luterilaisen järjestyksen mukaan ja pappi on luterilaisen piispan vihkimä. Ei näissä kasteissa ole mitään moitittavaa. Ne ovat tapahtuneet hyvässä järjestyksessä ja kirkon oman oikeusperustan mukaisesti. Lisäksi kaste on toimitettu vanhempien nimenomaisesta pyynnöstä. Ei kait se olisi ollut oikein papilta kieltäytyä kastamasta, jos tätä autuuden sakramenttia joku häneltä vakavasti ja vakaasti pyytää?
Kysymys 652
Haluaisin kysyä, että missä Harjavallassa pidetään seurat 18.5.08?
Seuraa ilmoittelua toiminta-sivuillamme.
Sinne tulee tarkemmat tiedot.
Kysymys 651
Miksi toiset pelastuvat ja miksi toiset eivät pelastu?
Ks. kysymys 649 ja sen viitteet.
Kysymys 650
Voisitko kertoa, mikä raamatunkohta osoittaa, ettei avoliitto ole oikein Jumalan silmissä?
Seuraavassa muutamia esimerkkejä:
2. Moos. 20:14, 6. käsky: "Ei sinun pidä huorin tekemän."
Kieltää aviorikoksen ja kaikenlaisen salavuoteuden, tapahtuipa se avioliiton aikana, sitä ennen tai
sen jälkeen. Lue myös Jeesuksen selitys käskyyn (Matt. 5:27-28).
Kertomus nuoren Joosefin halusta säilyttää puhtautensa avioliittoon asti ja siitä seuraavasta maailman
pilkasta (lue myös Room. 13:13-14, 1. Kor.
15:33
ja erityisesti
1. Piet. 4:4).
Kertomus prinssi Amnonin ja Tamarin rakkaudesta ja sen täydellisestä turmeltumisesta Jumalan tahdon
rikkomisen seurauksena. "Sitten vihasi Amnon häntä sangen suurella vihalla, niin että viha, jolla hän
häntä vihasi oli suurempi, kuin rakkaus ennen oli (!), jolla hän häntä rakasti." (jae 15)
Korkea Veisu
Puhtaan ja uskollisen rakkauden ylistystä.
Kertomus Jeesuksen vanhempien kihlautumisesta ja avioliitosta, joka osoittaa selvästi, että ei edes
kihlaus anna lupaa avioyhteyden "kokeilemiseen" ja tietysti vielä vähemmän yhdessä asumiseen
avoliitossa.
Kertomus Johannes Kastajan mestauksesta. Hän oli saarnannut lyhyesti: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi
vaimoa (ja elää hänen kanssaan avosuhteessa)." Huoruuden henki ajaa ihmisen helposti muihin synteihin,
erityisesti vihaan ja murhanhimoon totuuden puhujaa kohtaan.
Jeesus on kutsuttuna Kaanaan häihin ja siunaa yhteisen hääjuhlan läsnäolollansa (aivan niin kuin
Jumala ensimmäisen luomisen yhteydessä siunasi Adamin ja Eevan,
1. Moos. 1:27-28 ja Matt. 19:4-6). Hän ei
siunaa avoliittoa eikä asu avoliittolaisten kodissa.
"Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkien seassa pidettämän ..." Alkukielen sana gamos tarkoittaa
oikeastaan 'hääjuhlaa'. Siksi avioliiton julkinen solmiminen on pidettävä kunniassa. Avosuhteen tapaiset
keskinäiset ("hiljaiset") sopimukset ovat salavuoteutta.
Oikea, hyvä tapa solmia avioliitto: 'astia' jakeessa 4 tarkoittaa joko
omaa ruumista tai viittaa kihlattuun/puolisoon (vrt. 1. Piet. 3:8).
Pyhän avioliiton siunaus ja kristillisen perhe-elämän järjestys.
Kysymys 649
Mitä Raamattu tarkoittaa sanalla valittu?
Kysymys 648
Onko synninpäästön julistaminen vain papin oikeus? Eikö jokaisella kristityllä ole yleisen pappeuden nojalla suorastaan velvollisuus julistaa Jumalan armoa ja syntien anteeksisaamista syntiään surevalle lähimmäiselle?
Näin on. Olet oikeassa. Usein käytännössä se on kuitenkin usein pappi, joka hoitaa ripityksen. Jossain toisessa perinteessä asia saattaa olla toisin.
Kysymys 647
Minusta yleinen (jumalanpalveluksessa) ja yksityinen rippi on oikeastaan enemmän hämmentävä kuin lohdullinen. Uskonhan tulee kohdistua siihen, että saimme synninpäästön Golgatalla, eikä mihinkään erillisiin synninpäästöihin.
Minusta rippi tuntuu vähän samalta kuin VT:n uhrit. Uutta uhria kehiin toisensa perään. Eikä ihminen koskaan löydä rauhaa, kun hänen uskonsa kohdistuu enemmänkin pastorin avaintenvaltaan, eikä kertakaikkiseen uhriin Golgatan ristillä.
Mihin me tarvitsemme erillisiä synninpäästöjä? Evankeliumihan on synninpäästö. Ja evankeliumin julistaminen on sama asia kuin synninpäästön julistaminen.
Evankeliumihan on ainoa synninpäästö. Eihän muuta synninpäästöä ole olemassakaan. Kun pastori julistaa synninpäästön yleisesti tai yksityisesti, niin eikö ole samaa kuin evankeliumin julistaminen yleisesti ja yksityisesti?
Eikö yleisen ja yksityisen ripin tarkoitus ole siis ainoastaan lohduttaa evankeliumilla?
Papin julistama synninpäästö ei ole hänen omansa. Ripissähän hän vain välittää juuri tuon Golgatan armon henkilökohtaisesti sille, joka syntisenä ei löydä omantunnon rauhaa. On hyvä kerrata esim. Vähästä Katekismuksesta, mitä ripistä opetetaan. Sitten kysyisin sinulta, että eikö sinua koskaan jää vaivaamaan mikään asia, ehkä sitten kuinka pyydät sitä anteeksi Jumalalta. Silloin on tarpeen kokeilla yksityistä rippiä. Mene papin puheille ja kerro hänelle, mikä mieltäsi painaa ja tekee olosi rauhattomaksi. Pyydäpä sitten häntä julistamaan/välittämään sinulle Golgatan veriarmo henk.koht. juuri tuosta synnistä. Uskon, että saat kokea suuren rauhan. Siitä tiedät, että se oppi, joka löytyy Katekismuksesta (ja Raamatusta) on täyttä totta. Ei meidän kannata tässä ehkä liikoja pohtia eikä ruveta asioista kiistelemään. Kokeile itse!
Kysymys 646
Missäpäin Raamattua tuomitaan uudelleenavioituminen? Itse elän tällä hetkellä avosuhteessa,en ole ollut aviossa eläissäni.
Mieheni kyllä kuuluu eronneisiin.
Miten meidän pitäisi sitten toimia että suhteemme olisi Jumalan silmissä oikein?
Entä miten selitetään se kun Jeesus lupasi ristillä katuvalle ryövärille paratiisipaikan samana päivänä,vaikka hän itse ei ollut vielä mennyt Isän luo?
Lue esim.
Matt. 19:3-9.
Et tällä hetkellä elää Jumalan tahdon mukaan. Avosuhde ei ole hyvä ja siunattu asia. Sinun kuuluu tehdä parannus ja luopua synnistäsi. Jeesuksen veren voimassa saat tähän tarvitsemasi väkevyyden. Meillä jokaisella on tarvetta päivittäiseen parannukseen. Ihan joka hetki. Et siksi ole huonompi toisia. Mutta koska elämässäsi on tämä synti, pyydän sinua Jeesuksen nimessä siitä luopumaan ja uskomaan anteeksi se ja elämään oikeassa avioliitossa.
Ei myöskään avioero ole e.m. raamatunpaikan mukaan oikein. Joskus eronneet menevät uudelleen naimisiin "maistraatissa" (tämä on ns. siviiliavioliitto). Silloin täyttyy yhteiskunnallinen vanhurskaus, mutta Jumalan silmissä uudelleen naimisiinmeno (toisen aviopuolison vielä eläessä) ei ole oikein.
Katuva ryöväri sai armon ristillä ja lupauksen paratiisista juuri siksi, että Jeesus sinä päivänä ristillä sovitti maailman synnit. Kuolemansa jälkeen hän astui alas helvettiin kuuluttamaan voittoa ja tämän voiton perusteella ryöväri pääsi hänen kanssaan paratiisiin. Sinne pääsy ei ole kiinni helatorstain (eli Jeesuksen taivaaseen astumisen päivän) tapahtumista vaan pitkäperjantain sovitustyön täyttymisestä.
Kysymys 645
Kai pelastumiseen tarvitaan muutakin kuin uskoa? Paholainenkin uskoo Jumalaan. Voi olla, että Hitlerkin uskoi ja muut hänen kaltaisensa ihmiset. Ilman tekoja usko on kuollut, sanoo raamattu. Miksi aina puhutaan vain armosta? Eikö se anna väärää kuvaa pelastuksesta? Eikö uskovienkin armo ole käynyt mitättömäksi jos heiltä ei löydy hyviä tekoja. Hedelmistä puu tunnetaan, sanoo raamattu. Jos hedelmät ovat vain huonoja niin eivät ne kelpaa muuhun kuin pois heitettäviksi. Minun on todella vaikeaa ummärtää uskoa, armoa ja tekoja. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Ymmärrän sen, että joka uskoo niin se pelastuu ja ainoastaan uskon kautta, armosta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että uskon täytyy olla oikean kaltaista. Ei kaikki usko pelasta. Vaikuttaa myös siltä, että valta osalla kristikuntaa on tuo vääränlainen usko joka vie kadotukseen.
Yksin usko pelastaa. Se usko, joka kohdistuu Jeesukseen ja omistaa hänet rakkaaksi Vapahtajakseen. Teoilla ei kukaan ansaitse armoa, ei syntien anteeksiantoa, ei mitään Jumalan edessä.
Silti usko, joka yksin pelastaa, ei jää koskaan yksin. Uskossa on Kristus itse läsnä. Se ei ole vain joku mielipide tai aate. Se on Herran lahja meille evankeliumin ja sakramenttein kautta. Raamattu puhuukin "Jumalan Pojan uskosta". Sellainen usko ei ikinä jättäydy toimettomaksi. Hyvät teot eivät siis ole autuuteen välttämättömiä, mutta ne ovat välttämättömiä. Nimittäin uskon hedelminä.
Väärää uskoa maailma on täynnänsä. On luuloteltua uskoa, kuollutta uskoa, aivouskoa, väärää uskoa, ansiouskoa jne. Ei sellainen usko vaikuta muuta kuin tekopyhää farisealaisuutta. Olet oikeassa, kun hylkäät tällaisen uskon. Pitäydy sinä oikeaan, elävään uskoon. Sen löydät Jumalan sanasta ja sakramenteista. Toivotan siunausta elämääsi.
Kysymys 644
Jos esim. elän uskovana alkoholin orjuudessa enkä pääse siitä irti niin pelastunko? Eikö Jumala anna voimaa päästä irti siitä synnistä jos sitä koko sydämestäni haluan? Jos taas en pääse siitä synnistä irti niin tuskin kokosydämisesti sitä haluan.
Raamattu antaa selkeän ohjeen. Lue esim. 1. Kor. 6:9-11. Se puhuu julkisista ja törkeistä synneistä. Niissä elävä ei pelastu, koska hän teoillansa kieltää Herransa. Eri asia on, jos kristitty sitten heikkoudesta lankeaa. Useastikin. Monesti vaikkapa juuri juoppouden synnistä on vaikea päästä eroon. Viinan himo viekottelee. Viinasta käytetäänkin nimeä "viinan perkele". Se on vahva perkele. Mutta ei sinun kannata jättää taistelua syntiä vastaan. Saat uskoa anteeksi syntisi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hakeudu sellaiseen seuraan, jossa et alistu kiusaukselle alttiiksi. Jos kaverisi juovat, jätä heidät. Älä enää mene heidän ryyppyjuhliinsa ja -porukoihinsa. Ja muista, että srk-yhteys on tärkeä. Voit vaikka soittaa uskovalle ystävällesi ja pyytää häntä käymään tai rukoilemaan puolestasi, etenkin jos viina viekottelee sinua takaisin lavealle tielle. Hävitty taistelu ei saa lannistaa. Muista, että sota on jo voitettu. Ei sinun toimestasi vaan Kristuksen. Hän voitti Golgatalla sovittaessaan kaikki sinun syntisi.
Kysymys 643
"Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta
kuoletatte, niin te saatte elää." Room. 8:13
Mitenkä minä voin kuolettaa hengellä lihan työt? Jos en tätä tee niin pelastunko?
Paavali tekee
eron lihan TÖITTEN kuolettamisen ja lihan HIMOJEN välillä.
Gal. 5:17 puhuu jälkimmäisestä. Siinä annetaan
selvästi ymmärtää, että kristityn liha jatkaa himoitsemista ja vastustaa siksi Hengen vaikutuksia. Näitä
himoja kristitty ei pysty tässä elämässä tukahduttamaan lopullisesti. Tuo mainitesmasi jae
Room. 8:13
taasen puhuu lihan töitten kuolettamisesta. Se tarkoittaa, että lihan himojen ei päästetä puhkeamaan "mätään hedelmäänsä", vaan ne torjutaan ja kuoletetaan ennen kuin ne "puhkevat esiin". Näin elävä kristitty toimii. Näin toimiessaan hän ei kuitenkaan ansaitse mitään. Pelastus on yksin armosta, mutta armosta elävä tahtoo toimia näin Jumalan voimassa.
Kysymys 642
Mihin se perustuu, että uudelleenavioitumisessa tehdään niin selvä ero ns. syyttömän ja syyllisen osapuolen välille myös sillloin, kun syyllinen katuu vilpittömästi tekoaan? En ymmärrä, miten rikkoontunut avioliitto voi sitoa toista täysin olosuhteista riippumatta kuolemaan asti, jos kerran toinen osapuoli on kuitenkin vapaa avioitumaan uudelleen.
Varmaan perustava kohta Raamatussa on Matt. 19:9. Siinä puhutaan vaimon hylkäämisestä "muun kuin huoruuden tähden". Tästä kohdasta on keskusteltu paljon vuosisatojen aikana. Mutta esim. kirkkomme Luterilaiset Tunnustuskirjat antavat ns. syyttömälle osapuolelle tämän kohdan perusteella mahdollisuuden mennä naimisiin. Se, joka on syyllistynyt aviorikokseen, ei sitä lupaa saa. Hän on teollaan rikkonut avioliiton ja siksi syypää avioliittonsa hajottamiseen. Tietysti puolisot voivat sopia keskenään ja syytön osapuoli voi antaa anteeksi toisen pahan teon ja sitten eletään yhdessä taas elämän loppuun asti. Mutta tätä keskinäistä sopimista ei voida vaatia, koska aviorikos on niin vakava asia ja sattuu niin tosi syvälle sieluun. Siksi Jeesus on tehnyt e.m. poikkeuksen. Tästä viime kädessä on kysymys.
Kysymys 641
Voisiko sillä tavalla osittain tietää Jumalan tahdon, kun miettisi sitä, mitä Jeesus teksi vastaavassa tilanteessa missä minä olen? Kun mietin tätä asiaa niin todellakin tietäisin mitä Jeesus useimmassa tapauksessa tekisi mutta en itse haluaisi niin tehdä eli tekisin silti sitä mitä en haluaisi. Puhuuko Pyhä Henki jotenkin mieleemme vai onko sellaiset tuntemukset vain sielullisia?
Varmaan tuosta on apua, kun miettii, mitä Jeesus tekisi vastaavassa tilanteessa. Silti luulen, että liiallinen "arjen hengellistäminen" vie meidät lamaannuttavaan tilanteeseen, jossa emme uskalla elää ja toimia ihmiselle luomisessa annetun viisauden mukaisesti. En jaksa innostua sellaisesta hengellisyydestä, jossa ihan päivänselvät ja arkiset asiat yritetään saada näyttämään suuren karismaatikon tai rukoilijan suurenmoisilta ratkaisuilta. Se johtaa pikemminkin vain hengelliseen ylpeyteen ja kerskailuun. Ks. myös edeltävä vastaus.
Kysymys 640
Mistä minä tiedän Jumalan tahdon? Karsismaatikoille "Jumala puhuu" ja ilmoittaa tahtonsa kun he sitä rukoilevat. Ainakin näin heistä monet uskovat ja ovat kokeneet.
Esim. olen ostamassa uutta autoa. Mistä tiedän onko se Jumalan tahto. Jos se on Jumalan tahto niin minkälaisen auton ostan ja milloin. Pitääkö ihminen järjellä ajatella asiat ja ajatella, että Jumala näin vaikuttaa tahtomisensa ja tekemisensä meissä. Jos taas ajatellaan Raamatun mukaan asiaa niin suurimmalle osalle ihmisistä auton osto on vain itsekkyyttä ja mukavuuden halua. Ei aivan välttämätöntä. Joka puolella maailmaa on hätää ja puutetta ja minä tuhlaan rahani autoon. Onko se oikein?
Tulisin kyllä vanhallakin autolla toimeen mutta haluaisin sen antaa pojalleni ja ostaa itselleni uusi. Haluan näin itsekkäästikin antaa pojalle huonompi auto ja ottaa itselleni parempi.
En haluaisi olla tottelematon Jumalaa kohtaan ja tehdä omassa voimassani ja viisaudessani suuria päätöksiä. Jumalan tekemä päätös on kuitenkin paras päätös.
Hyvä on kysyä Herran tahtoa kaikessa. Näissä ajallisissa asioissa järjen käyttö on hyväksi. Kaikkea ei voi (eikä saa) hengellistää. Raamatun mukaan ihmisen tehtäväksi annettiin luomakunnan hallinta (viljely ja varjelu). Sen mukaan kuuluu ratkaisut tehdä. Herra on siis antanut luomisessa meille ihmisille taitoa ja tietoa, jota on käytettävä mahdollisimman hyvin, jotta oikeat ratkaisut löytyisivät eri kysymyksiin. Kyllä rukouksessa saa Jumalalta pyytää johdatusta esim. auton hankintaan, mutta sen hankinnassa on silti pakko kysyä itseltään, millaista autoa tarvitsen, minkä merkkistä ja kokoista. Useimmiten nämä asiat ratkaistaan vertailemalla malleja ja hintoja keskenään. Karismaatikkojen puheet siitä, miten jokapäiväiset asiat ratkaistaan rukouksella, voivat viedä hyvin pahasti harhapoluille. Ne saattavat lamaannuttaa arkielämän, kun hakee jotain merkkejä ja ilmestyksiä ja sitten ei niitä saakaan eikä sitten uskalla tehdä mitään. Näin ei arkea kuuluu elää. Toisinaan Jumala voi antaa jonkun merkin tai vinkin, mutta yleensä ei näin tapahdu. Siksi elä arkielämääsi Jumalaasi turvaten ja hänestä iloiten ja kaikki rukouksessa hänelle tiettäväksi tehden. Mutta tietyt ratkaisut sinun on tehtävä ilmeisesti sen pohjalta, mikä on järkevintä. Sen ratkaisuvallan Jumala on uskonut sinulle.
Kysymys 639
Kirjoitettiinko Vanhan Testamentin aikaan Israelissa romaaneja tai runoja? Jos niitä kirjoitettiin niin minkälaisia ne olivat? Entä esitettiinkö silloin näytelmiä vai pidettiinkö sitä syntinä?
Minkälaisia tansseja siihen aikaan tanssittiin ja oliko tanssiminen juutalaisille luvallista?
Oliko maisemataulujen yms. maalaaminen juutalaisille sallittua?
VT sisältää (lähes) koko heprealaisen kirjallisuuden siltä ajalta, jolloin se on syntynyt. Siinä on mukana runoutta ja proosaakin. Se siis tässä mielessä kattaa eri tyylilajeja.
Jos kysymyksessä tarkoitetaan ei-hengellistä romaania tai runoutta, niin sellaista ei tietysti ole Vanhassa Testamentissa. Enkä tiedä, että sellaista olisi ainakaan säilynyt jälkipolville.
Juutalaisten tanssien tarkemmasta muodosta en osaa sanoa. Kyllä ne liittyivät moniin heidän juhliinsa ja juhlapäiviinsä.
En tiedä myöskään tuosta maalauksesta paljoakaan. Jos nyt edelleen puhutaan Vanhan Testamentin ajasta, siitä tiedetään vielä vähemmän.
Kysymys 638
Lisäkysymys 632.sta. Kumpi näkökulma on parempi /
oikeampi? Mielestäni Biblian käännös on parempi
"Sillä Kristus on minulle elämä", koska se sanoo selvemmin ytimen Kristus, joka lahjoittaa minullekkin
syntiselle elämän hänessä. Kun taas KR38 "Sillä elämä on minulle Kristus" saattaa ajaa ihmistä helpommin
omiin tekoihinsa luottamaan ja turvaamaan. Onko näkökulmani oikea?
Mielestäni ihan
hyvä näkökulma. Ei ole mitään lisättävää.
Kysymys 637
1.Kor.3:11-15, Voitko hiukan selvittää tätä kohtaa
Kohta puhuu
siitä, että meidän jokaisen elämäntyö koetellaan viimeisellä tuomiolla. Jos olemme palvelleet Herraa eli
jos olemme rakentaneet Kristus-kalliolle kullasta ja hopeasta, saamme Jumalalta hänen antamansa
oikeudenmukaisen "palkan". Mikäli taasen olemme elämässämme erehtyneet ja tehneet yhtä taikka toista
typeryyttä, kaikki sellainen palaa pois. Siitä koituu meille "vahinko", koska emme saakaan vaivannäöstämme
mitään palkkaa. Jos olemme kuitenkin turvanneet Kristukseen, pelastumme iankaikkiseen elämään. Siksi
pelastus on armosta, mutta ei ole samantekevää, kuinka me käytämme aikamme taikka voimavaramme täällä
armonajassa. Kannattaa olla ahkera Herran työssä (lue 1. Kor. 15:58), koska
hän
on luvannut armopalkan.
Vaivannäkömme ei ole turha Herrassa!