Kysymykset
Kysymys 748
Miten mahtaa olla - miten niin nuoret kuin vanhatkin, kristityiksi itsensa lukevat unohtavat ihan tavalliset kaytostavat, kun kohtaavat jotakin joka poikkeaa heidan omista toimintatavoistaan? Itse olen tehnyt muutamia ratkaisuja, jotka eivat lahipiiria miellyta, ja palaute on ollut valilla suorastaan torkeaa! He tietavat, mika on parasta, he tietavat, miksi olen nain toiminut, he olettavat "kuulustelumetodin" olevan paras reagointi omien mielipiteiden edistamiseksi, he tietavat jopa millainen olen - tuntematta tai kysymatta! Olen ollut valilla ihan allistynyt. Mitaan kristillista en ko. toimintatavoissa havaitse. Olisikohan siina pieni opetuksen ja oppimisen paikka itsekullekin? Nuortenillan aihe ehka? Esimerkiksi: tervehtiminen, onnittelut sen ja sen johdosta, kuulumisten kysely jne. Etta vaikka olisi sita mielta, etta menee ihan omaan osastoon taivaaseen ja ekassa luokassa, niin taalla maan paalla kuitenkin olisi hyva elella ihan fiksusti? terv ihmetteleva
Tällaista tapahtuu. Ja ehkäpä valitettavan usein. Syynä voi olla väärä taju siitä, että "minulla kristittynä olisi oikea mielipide joka asiaan" ja että "jotakuinkin Raamattua taitavana olen vallan mainio arvioimaan toisten tekemisiä". Väärin ymmärrettynä totuuden tunto ja luulo on äärimmäisen vahingollinen.
1. Korinttolaiskirjeen 8. luku antaa aika
hyvää opastusta
tähän.
Kyse oli eri lailla ajattelevista kristityistä. Asia koski (tosin meille hiukan vierasta) epäjumalille uhratun lihan syöntiä. Tuossa kohdassa Paavali puhuu Raamatun totuuden tärkeydestä, mutta toteaa myös, että oikeanlainen totuus johtaa rakkauteen, joka ottaa aidosti huomioon lähimmäisensä eikä totuuden avulla runno jotain omaa tahtoa väkisin läpi. Tämä läksy on hirmu vaikea. Sitä eivät opi kaikki koskaan. Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä. Ajattele, että myös Korintissa oli juuri samantapaisia ongelmia. Kärsiväisellä opetuksella ja aidolla rakkaudella niistä päästiin yli.
Väliin me ehkä itsekin lankeamme johonkin vastaavaan. Silloin on hyvä rukoilla itselleen nöyryyttä, jotta voisi tehdä parannuksen ja ottaa nuhteen sanasta vaarin.
Voimia ja siunausta sinulle kaiken keskelle!
Kysymys 747
Tuossa aiemmin vastasit jonkun muusiikkiin liittyvään kysymykseen
(kysymys 741). No
nyt
pohdiskelin seuraavanlaista
juttua:
Mitä mieltä olet 'hollywoodin tyyliin' kuuluvasta kabbala-uskonnosta? Luin tuossa silmiini osunutta artikkelia Madonnasta ja ajattelin kuinka suuri painoarvo on nykyään suosittujen muusikoiden yms esimerkillä ja he saavat mielestäni aika paljon ihmisiä 'kääntymään' esim. musiikin avulla.
Itseeni se ei juuri ole vaikuttanut. Esimerkkinä vain että kuuntelen aika paljon erilaista musiikkia, iskelmää jne jopa raskaampaa koska esim.jokin sävel tai suurin osa sanoista on ihan ok. En nyt aikoihin mutta jokin aika sitten kuuntelin kotiteollisuutta ja eräät sanat menevät että "yhtä suurta jumalaa elämään en halua..." minä laulelen sen kuullessani mukana näillä sanoilla: "yhtä suurta jumalaa elämääni haluan.." ja se passaa siihen mainiosti. Löysin myös eilen elämääni uudet radioaallot, radiodei:n, musta oli ihana huomata että on myös kristillinen radio, uskoisin että tulen kuuntelemaan sitä aika usein. Lapselleni soitan paljon hengellisiä joululauluja taustalla hänen leikkiessään jne.
Mutta palatakseni vielä madonnaan yms. niin eikö toisaalta ole hassua että toitotetaan sitä omaa uskoa ja sitten voidaan kaiken kansan edessä hyppiä alusvaatteilla ja laulaa seksistä yms yleismaailmallisista asioita sanoen miten ihania asioita ne on näin ja noin tehden.. Olisipa mukavaa jos muusikot kautta linjan löytäisivät oikean kristillisyyden , miten paljon sitten oikeaa sanomaa saisimme eteenpäin.
Gospel ja muu hengellinen musiikki taitaa olla ainoaa laatuaan joka yrittää sanomaa viedä eteenpäin.
Käsittääkseni tämä uusi Hollywood-ilmiö kyllä väittää edustavansa ns. kabbala-uskontoa, mutta ainakin Israelissa ovat monet olleet kovasti pahoillaan siitä, että Madonna ja monet muut "muuttavat" tuota muinaista uskontoa toisenlaiseksi ja mieleisekseen. Ei tuo koko touhu vaikuta edes järkevältä, saatikka uskolta. Ei ole kyse kristinuskosta eikä edes juutalaisuudesta vaan jostain "new age" - tyyppisestä nykymuodista. Aikanaan sekin menee kyllä ohi ja sitten Hollywood saa taas jonkun uuden virtauksen, jota kaupitellaan.
Omaa muusiikin kuuntelua kannattaa tarkata Jumalan sanan valossa. Vääränlaiset tekstit vaikuttavat ainakin alitajuisesti.
Kysymys 746
Eräät käsikirjoitukset sijoittavat 1. Kor 14. luvun jakeet 33b-36 jakeen 40 jälkeen. Tämä näyttää osoittavan, että ne eivät ole erityisessä yhteydessä jakeessa 37 olevaan sanontaan "Herran käsky". Mikä siis tuo käsky on? Voisiko se olla jakeiden 39-40: - Sentähden, veljet, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä.
Nämä eräät käsikirjoitukset siirtävät jakeet 34-35 (eikä 33b-36!) jakeen 40 jälkeen. Kyse on joistakin (vaan ei kaikista) läntisen tekstimuodon käsikirjoituksista. Kaikki muut tekstit todistavat nykyisen järjestyksen puolesta. Ei liene kovinkaan totuudellista ruveta kampeamaan Paavalin ajatusta joksikin toiseksi tällaisten toissijaisten ratkaisujen suhteeen. Ja sitä paitsi: Mitä se sitten lopulta muuttaisi varsinaista asiaa, jos jakeet 34-35 olisivatkin jakeen 40 jälkeen? Jumalan sanaa ne olisivat silti ja siksi vielä yhtä ajankohtaisia kuin aikaisemmin. Meidän kirkon virkaratkaisu rikkoo näitä ja muita Jumalan sanan kohtia vastaan.
Kysymys 745
Kiitos vastauksestasi (kysymys 744)!
Olemme
kyllä kirkkohistorian lehtorin
kanssa
tehneet varasuunnitelman, jos lehdistön anti on niukkaa. Toisena
vaihtoehtona olisi rukoilevaisuuden toiminta Porissa 1900-luvun alussa.
Osaisitko sanoa, että onko tätä aihetta tutkittu entuudesta, ja onko
tämäkin aihe vaikeahko? Tiedän Harri Heinon ja Osmo Tiililän
kirjoittaneen rukoilevaisuudesta. Siunattua adventtia myös sinulle!
Rukoilevaisuutta on kaiken kaikkiaan tutkittu hirmu vähän. Minusta jossakin Helsingissä pitäisi olla Akreniuksen arkisto. Sitä ei kai ole tutkittu juuri lainkaan. Voisitko kysellä ja tarvittaessa olla se ensimmäinen tutkija? Käsittääkseni tästä samasta aiheesta olisi "helppo" työstää tutkimusta aina väitöskirjaan asti!
Ehdottaisin jotain tällaista! Porin 1900-luvun rukoilevaisuudesta lienee edessä jonkinlainen lähdeongelma.
Kysymys 744
Opiskelen teologiaa ja olen kiinnostunut rukoilevaisuudesta. Ehdotin proseminaaria vätevälle lehtorilleni aihetta ja hän ehdotti, että tutkisin rukoilevaisuutta sanomalehdistön kautta. Aiheena kandidaatin työhöni olisi: Rukoilevaisuuden julkisuuskuva 1900-luvun alun porilaisissa sanomalehdistössä. Osaatko sanoa mitä sanomalehtiä minun kannattaa tutkia ja kuinka yleistä oli rukoilevaisuudesta kirjoittelu? Vai etsinkö neulaa heiniköstä?
Mielestäni tosi laaja aihe proseminaarin aiheeksi! Sekä ajanjakson että aiheen puolesta. Mutta pääasia on, että olet innostunut tästä aiheesta.
Satakunnan päälehdet ovat Satakunnan Kansa ja Länsi-Suomi. Kuinka vanhoja nämä lehdet ovat, en pysty juuri nyt sanomaan. Tuntuu aika hurjalta ruveta summamutikassa selaamaan näitä ja muita lehtiä läpi ... Eikö kysymyksenasettelua kannattaisi tarkentaa?
Joka tapauksessa toivotan siunausta tutkimustyöhösi ja adventtiisi.
Kysymys 743
Gustaf Johansson kirjoittaa teoksessaan Pyhä uskomme sen luvussa
Kristillisen seurakunnan toimi: - Sisällinen ja ulkonainen elämä ovat
semmoisessa yhteydessä, että usko vaatii ulkonaisesti järjestettyä
jumalanpalvelusta. Mutta ulkonaiset asetukset eivät saa Henkeä
ja totuutta loukata tahi häiritä, vaan niiden tulee edistää seurakunnan
rakennusta. Apostolinen sääntö tässä kohden kuuluu: "Kaikki tapahtukoon
soveliaasti ja järjestyksessä" (1 Kor. 14:
40).
Miksi tämä kirjeen 14. luvun kokoava
jae
usein sivuutetaan ja sen
sijasta 'Herran käskyn' asemaan nostetaan tälle säännölle alisteinen
34. jakeen käytännön ohje?
Nykykirkko rikkoo näitä MOLEMPIA
jakeita vastaan jatkaessaan vielä ns. naispappeuden linjalla. Sillä se,
joka rikkoo "Herran käskyn" virkakysymyksessä, rikkoo jumalallisen
järjestyksen ja samalla on syypää soveliaisuuden vastaiseen käytäntöön.
Tuo 14. luvun kokoava jae ei sivuuta
aikaisempia jakeita.
Jae 34 on yksi käytännön esimerkki siitä,
kuinka j. 40 on ymmärrettävä.
Kysymys 742
Minua surettaa nykyisessä jumalanpalvelusmenossa se, että esirukouksesta on tahallaan jätetty pois Israelin, Jumalan omaisuuskansan siunaaminen. Miten rukoilevaiset tämän asian käsittävät? Toiseksi kysyisin teidän mielipidetänne laillistettuun aborttiin. Olen ollut pitemmän aikaa tyrmistynyt siihen välinpitämättömyyteen, millä asiaan suhtaudutaan. Käsittääkseni Raamattu puhuu "minä tunsin sinut jo idussasi". Miten tämä ilmeinen synti kartuttaa Jumalan vihaa suomalaisen yhteiskunnan päälle kun se on hyväksynyt lapsimurhat. Mikä on yksityisen ihmisen vastuu?
Ainakin omassa seurakunnassani (eli Kiukaisten srk) rukoillaan joka pyhä Israelin puolesta. Käytännön ratkaisut vaihtelevat varmaan eri seurakunnissa. Kannattaa ottaa asia puheeksi oman srk:si paimenten kanssa. Vanhassa kirkkorukouksessa Israelia ei ole muistettu (ehkä senkin takia, että Israelin valtiota ei silloin ollut olemassa).
Abortti on hyvin räikeä rikos ihmisyyttä vastaan. Se on sikiön eli puolustuskyvyttömän lapsen tappamista äitinsä kohtuun. Ihmettelen sitä äitiä, joka sallii tehdä omasta ruumiistaan kuoleman kamarin (yhtä lailla ihmettelen sitä isää, joka mahd. pakottaa puolisonsa tällaiseen hirmutekoon). Jeesus on tullut antamaan anteeksi myös nämä synnit. Hänen verensä sovitus antoi paikan paratiisissa myös murhamiehelle, joka ristin päällä kärsi viimeiset tuntinsa syvän autuuden ilossa. Sama ilo ja rauha on tarjona tänäänkin Vapahtajan sylissä.
Kysymys 741
Olen huomannut, että pidän Jazz musiikista, sekä klassisesta musiikista, koska ne auttavat rentoutumaan ja siirtämään ajatuksia muualle muuten niin kovasta arjesta. Mutta olen myös tietoinen siitä, vaarasta mikä näihin liittyy. Ja, että näiden syntyhistoria on osaksi syntinen. Olisiko tämän takia parempi jättää moiset kokonaan kuuntelematta? Vai olisko parempi, että etsisi samankaltaista musiikkia sekulaarin kentän ulkopuolelta? En ole missään syvissä kierteissä tämän asian kanssa, mutta mielestäni se on vakava, koska synti on myrkkyä ja siinä on sama onko sitä saavillinen vai tippa lusikan kärjessä, koska lopputulos on sama. Mitä ajattelette LS-rukoilevaisten keskuudessa tällaisesta asiasta? Olisiko parempi etsiä uusia musiikkilajeja, kuin olla jatkuvasti varuillaan sen suhteen, että radio pitää sulkea, jos sieltä tulee jotain sellaista, joka ei ole soveliasta. Internetissä on nykyään myös monenlaisia radiokanavia ympäri maapallon. Sekä sekulaareja, että kristillisiä, mutta valitettavasti niissäkin on monenlaista tarjontaa molemmilla puolilla. Sekä hengellisesti rakentavaa, että sellaista, joka erottaa Kristuksen tuntemisesta.
Kaikessa musiikissa on hyvää ja pahaa. On opittava valitsemaan vain se hyvä. Pahuutta emme voi karttaa sulkemalla itsemme kaiken pahan ja huonon ulkopuolelle. Syvimmältään paha on meissä itsessämme. Ei siis ole mikään ratkaisu, että huonon musiikin takia lopettaa koko musiikin kuuntelemisen tai että vääränlaisen nettitarjonnan takia torjuu koko netin. Kristitty on aina valintojen edessä. Ja hänen kuuluu evankeliumin vapaudessa, Pyhän Hengen voimassa ja uskonsa varmuudessa valita hyvä ja hylätä paha. Tämä pätee kaikkeen (ja erityisesti musiikkiin). Tarkemmin en tiedä, mitä klassista (tai jazz-) musiikkia tarkoitat. Toivon kumminkin, että näistä (melko) yleisistä suuntaviivoista olisi sinulle apua.
Tee ratkaisusi rukouksen kanssa Jumalan apuun turvaten.
Kysymys 740
Haluaisin saada varmuuden isävainajani käyttämästä ruokarukouksesta, jonka saimme kirjoitettua eräästä tilaissudesta otetusta videonauhasta.
Se kuului näin: Jeesuksen nimeen nyt kauniist pöytään, Herran sananpääll meit sielt syömäst juomast löytään. Me siitä hyvän saamm. vaan saakoon kiitoksen ain pöydän Herra suur. Nyt nimeen Jeesuksen Aamen.
Onko tämä oikeanlainen, toivon siihen vastausta.
Tuo kuulemasi ruokarukous kuului varmaan seuraavasti:
Jeesuksen nimeen nyt, me menem' kauniist' pöytään.
Ja Herran sanan päält', meit' syömäst, juomast' löytään.
Me siitä hyvän saam', vaan saakoon kiitoksen, se pöydän Herra suur' ain' nimeen Jeesukseen. Amen.
Kysymys 739
Suomalaisen Joulupukin esikuvia on ainakin kolme: piispa Pyhä Nikolaos, Pakkasukko (lastenkirjoissa monella nimellä esiintyvä talven haltia) ja Nuuttipukki-perinteen kautta ymmärtääkseni kreikkalainen luonnonhenki Pan. Joulutontut ovat taas pakanallisia kodinhaltioita, jotka ovat saaneet postikortitaiteen kautta jouluisen leiman. Joulun ajankohta taas määräytyi aikoinaan roomalaisten keskitalven (saturnalia, solis invicti)juhlien mukaan. Joulu sananakin (yule englanniksi) on ajalta ennen kristinuskoa.
Onko kristillinen jouluperinteemme 'pessyt' pakanuuden näistä perinteistä vai pitäisikö meidän varoa ja vastustaa niitä?
Kyllä kristillinen jouluperinne on voimallinen jo ihan itsessäänkin valloittamaan ihmissydämen. Ei siihen tarvita mitään apua jostakin muusta perinteestä. Osa näistä perinteistä on kristillisiä ja siis osoittavat, kuinka joulun sanoma on otettu uskovaisella sydämellä vastaan. Osa perinteistä on pakanallisia (tai puolipakanallisia). Nehän voimme kristillisen vapauden nimessä heittää menemään.
Kysymys 738
Olen ymmärtänyt, että apostolinen virka on annettu koko seurakunnalle.
Nikean uskontunnustuksessakin mainitaan yksi, pyhä, yhteinen ja
apostolinen seurakunta. Matteuksen 23. luvun
alku torjuu
mielestäni
kaikki virkakäsitykset, jotka nostavat jonkun erilleen kristittyjen
joukosta. Tukeudun myös Lutherin kirjoitukseen Kirkon Baabelin
vankeudesta, sen lukuun Papiksi vihkimisestä. Millä raamatullisella perusteella joku olisi esimerkiksi sukupuolensa vuoksi muita pätevämpi hoitamaan tätä kaikille kuuluvaa virkaa?
kts. "Pieni opas vanhan käsikirjan
jumalanpalvelukseen - Liite: Kysymys
kirkon virasta". Sieltä lopusta löytyy liite, jossa selvitetään
näitä asioita.
Lisäksi voit Luther-säätiöstä
tilata minun ja Matti Väisäsen vihkoa
"Raamattu ja paimenvirka". Se ei maksa mitään.
Kysymys 737
Onko rukoilevaisissa mukana paljon nuoria? Olen itse 22-vuotias miespuolinen ja minua kiinnostaa ikäisteni kuuluminen rukoilevaisiin. Olen aina ollut uskossa ja tuntenut Jumalan johdatusta, mutta tämän syksyn aikana olen tuntenut erityistä kaipuuta Jumalaa kohtaan. Olen aika yksinäinen ja haluaisin löytää uskovan tyttöystävän, joka omaisi samat arvot kuin minäkin. Löysin nämä sivut ja tuli vain mieleeni kysäistä.
Kyllä meitä nuoria on mukana toiminnassa paljonkin. Mukaan mahtuu. On tosiaan hyvä rukoilla itselleen uskovaa puolisoa. Ja on samoin hyvä muistaa, että ensin kuuluu etsiä "Jumalan valtakuntaa", niin "kaikki muu" annetaan sen myötä (Matt. 6:33).
Kysymys 736
Kun ehtoollinen liitetään noin lujasti kiirastorstain tilanteeseen kuin vastauksesta 733 näkyy, eikö olisi johdonmukaista päätyä myös siihen, että ehtoollisen nauttiminenkin olisi vain miesten oikeus, kenties vain papiksi vihittyjen?
Apostolinen virka on paimenen virka. Se ei ole esim. oman hauskan pitämistä kivassa seurassa. Se on olemassa MUITA varten. Paimenen tehtävä on pitää huolta laumasta ja ruokkia ja hoitaa sitä. Siksi Jeesuksen asettama ehtoollinen vain apostolien parissa ei tarkoita sitä, että kyse olisi yksin heidän etuoikeudesta nauttia tuo pyhä ateria. He saivat Mestariltaan opastusta (myös) siihen, kuinka he sitten myöhemmin johtavat ja viettävät ehtoollista seurakunnissa. Sitä vastoin ei ole jumalallisen järjestyksen mukaista, että yksi jos toinenkin rupeaa viettämään "omaa" ehtoollistaan. Nurkkamessu oli aikoinaan katolinen hapatus, joka uudessa muodossaan tekee nyt taas tuloaan.
Kysymys 735
Haluaisin kysyä seuraavaa:
1 Opiskeln yliopistossa ja välillä on taloudellisesti tiukkaa. Minulle on tarjottu työtä stripparina eräässä ravintolassa. Voinko uskoni puolesta ottaa työtä vastaan, jos olen sen kanssa itse sinut?
2 Seurustelen poikaystäväni kanssa ja olen alkanut pohtimaan seksiin liittyviä kysymyksiä. Tiedän että esiaviollinenseksi on syntiä, mutta en ymmärrä miksi. Vaikka harrastankin sitä en silti koe tekeväni mitään pahaa, saati jumalalle kelpaamatonta. Päinvastoin. Tunnen sen syventää raukkauttani poikaystävääni, mutta myös jumalaani kohtaan. Rakastelu tuntuu enemmänkin pyhältä asialta, kuin maalliselta himolta.
Kiitos esittämistäsi rehdistä kysymyksistä. Olen tosi iloinen, että voimme jutella suoraan vaikeistakin asioista näillä palstoilla.
Seuraavassa suorat vastaukset suoriin kysymyksiisi:
1. Et voi ottaa vastaan tarjottua työtä. Kristittynä et voi toimia
stripparina. Sellainen työ johdattaa niin sinut kuin katselijatkin
6. käskyn rikkomiseen (elikkä
epäpuhtaisiin
ajatuksiin, sanoihin
ja
tekoihin). Monelle katsojalle on jo kehittynyt tai kehittyy vaikea riippuvuus seksistä. "Seksin suurkuluttajat" lankeavat (pahimmassa tapauksessa) rikoksiin tälla saralla. Hetken "helpotus" iskee lujaa takaisin ja pakottaa erilaisiin ylilyönteihin. Usein tuohon seksin suurkuulutukseen on syynä pohjaton yksinäisyys, jota ihminen pyrkii estämään ruumiillisella läheisyydellä. Et voi olla mukana tällaisen tukemisessa. Lisäksi naisena alistat naiseuden miehiselle katseelle ja teet itsestäsi ja muista naisista "seksiobjekteja", joiden arvo on ulkonaisessa muodossa, ei ihmisyydessä.
2. Kuten itsekin kirjoitat, seksin harjoittaminen poikaystävän kanssa on väärin. Miksette mene naimisiin? Jos poika ei tahdo, niin se kertoo jotain hänen rakkaudestaan sinua kohtaan. Eikö hän, joka rakastaa sinua, tahtoisi jakaa koko elämäänsä sinun kanssasi? Seksi on tarkoitettu vain avioliittoon. Se kruunaa sen henkisen (ja hengellisen) yhteyden, joka on puolisoiden välillä. Irtonaiset (ja mahdollisesti monien kanssa koetut) seksisuhteet repivät rikki todellista sitoutumista toiseen ja ihmisyyttä. Ne ovat merkki siitä, että ihminen ei ole henkisesti valmis ottamaan vastuuta toisesta koko elinajaksi ja pahimmillaan hakee (lähinnä) omaa seksuaalista tyydytystä toisesta. Omatuntosi ääni ("en silti koe tekeväni mitään pahaa, saati jumalalle kelpaamatonta") kaipaa tarkistusta Jumalan sanasta. Vaikka et koe (tällä hetkellä), että teet jotain pahaa, niin teet silti väärin. Jumalan sana on täysin kirkas ja selvä tässä kysymyksessä.
Toivotan sinulle Jumalan johdatusta pohtiessasi näitä vaikeita ja haastavia kysymyksiä. Saat hänelle tuoda syntisi katumuksessa ja pyytää niitä anteeksi. Jeesuksen veri on vuotanut sinun ja minun puolesta ja sovittanut pahuutemme. Kiitos, kun rehdisti kysyit ja esitit omat kantasi.
Kysymys 734
Netistä löysin (jokin universaali totuus-sivut) joissa siis puolustetaan jumalan ja jeesuksen olemassa oloa ja että maailma on luotu.
No, minua vaivaakin se että selaillessani eri paikkoja minne sivuilta pääsi, eteeni tuli kirjoituksia siitä että jeesus olisikin syntynyt moninaisten laskelmien jälkeen syyskuussa eikä joulukuussa (perustelut ja laskelmat tuntuivat aika vakuuttavilta) eli että me viettäisimme jotain pakanallisten keksimää tms. joulua eikä juhlan aihe olisikaan aiheellinen juuri 'meidän joulunamme'. Onkohan näin?
Toiseksi sivuilta löytyi saatanan 'hyvä' suunnitelma, jolle sillekin oli hyvät perustelut siellä, että joulupukki on jeesuksen 'maailmallinen versio', jonka sielunvihollinen on keksinyt liihottelemaan tänne maailmaan ja viemään lapsien ja kaikkien ajatukset pois jeesuksesta. Mitkä ovat ajatuksesi tästä?
Itse kyllä ajattelin sen luettuani että näinhän se on, että lapsille puhutaan pukista ja pitää olla kilttinä että saa paljon lahjoja jne... eikä enää kerrota jeesuksesta kuten pitäisi, mutta jos joulu ei olekaan jeesuksen syntymäpäivä niin pitäisikö sitten puhuakkaan muusta kuin pukista.. Teenkö virheen jos lapsille tulee opetettua pukki-myyttiä jos kuitenkin puhuu myös ja etupäässä jeesuksesta?
Arvaan että kaikkea tälläista ei pitäisi lukea tai ainakaan suinpäin uskoa kaikkeen lukemaansa mutta nämä tekstit jotenkin säväytti ja etenkin kun luojaamme kuitenkin puolustettiin ja uskoa ja kaiken raamutun yms. olemassa oloa ja evoluutioteoriat juuri sanottiin olevan potaskaa..
Kukaan ei tiedä tarkkaan, mihin vuodenaikaan Jeesus on syntynyt. Se ei sinänsä olekaan tärkeätä. Tärkeintä on, että hän on syntynyt ja tullut Vapahtajaksemme. Sitä varten me vietämme joulua. Tuskinpa kukaan on koskaan väittänytkään, että Jeesus 100 % varmuudella olisi syntynyt juuri 25. joulukuuta. Se on kumminkin hyvä ja vakiintunut päivä hänen syntymäjuhlakseen. Miksi sitä siis muuttamaan? Ollaan iloisia ja tyytyväisiä, että saamme viettää kristillistä juhlaa ja nauttia siitä hengellisestä hyvästä, jonka Kristus on ansainnut.
Joulupukin esikuvana on Turkissa asunut piispa Nikolaus, joka oli hyvä ihminen ja auttoi köyhiä antamalla lahjoja. Hän oli valtavan hyvin ymmärtänyt joulun lahjan, Jeesuksen, ja siksi hän kaikilla varoillaan tahtoi auttaa köyhiä. Mielestäni olisikin hyvä, jos ja kun joulupukin alkuperäinen merkitys saataisiin paremmin esille. Siinä samassa joulun todellinen sanoma nousisi esiin. Mielestäni "joulupukin vastustaminen" ei ole niin tehokasta kuin "joulupukin alkuperäisen merkityksen palauttaminen". Koska kumminkin maailma puhuu joulupukista, me kristityt voisimme korottaa Kristusta sekä kertoa, että juuri siksi joulupukkikin on "alkuaan" kristillinen piispa, joka uskoi joulun Herraan ja jakoi lahjoja köyhille. Eli tässä tulee esiin se rikas kristillinen perintö, joka hautautuu nykyaikana kaiken krääsän alle ja unohtuu ihmisten mielestä. Ja sitten luullaan, että koko joulupukkihysteria on pelkästään ja ainoastaan antikristillistä.
Kysymys 733
Onko se oikein, että me otamme ehtoollisen ihan keneltä vaan vastaan,
vai täyttykö sen aina olla jakamassa miespappi?
Jeesus asetti ehtoollisen viimeisenä iltana eli kiirastorstaina. Se on siksi erityisesti apostolien tai apostolisen paimenviran tehtävä sekä siunata että jakaa ehtoollinen. Paimen asetetaan vastuulliseen tehtävään ja hänen kuuluu toimittaa ehtoollinen oikein ja Raamatun sanan mukaisesti. Apostolinen paimenvirka on miehinen virka. Siksi ehtoollista ei kuulu olla jakamassa esim. naispappi.
Kysymys 732
Helluntailaisena kiinnostaa, että miten rukoilevaiset ymmärtävät uudestisyntymisen ja Jumalan Hengen työn kääntymisessä, uskoontulemisessa?
Luin tuolta historiaosuudesta, että rukoilevaiset ovat kääntäneet jotain puritaanien teoksia suomeksi... Onko esim. yhdysvaltalaisen Jonathan Edwardsin teoksia käännetty suomeksi? Tai englantilaisen John Owenin?
Olen tässä viime aikoina kiinnostunut vähän vanhemmasta kirjallisuudesta. Yksi yhdysvaltalainen saarnajaa kun sanoi, että ei kannata lukea alle sata vuotta vanhaa hengellistä kirjallisuutta, heh.
Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa
(Tit. 3:5). Jos ihminen ei saa hengellistä
ravintoa, hänen uskonsa
näivettyy täysin ja hän kuolee hengellisesti. Tullessaan sitten uskoon
hän tarkkaan ottaen "herää kuolleista", mutta myös tästä tapahtumasta puhutaan Tunnustuksessa ja vanhassa kirjallisuudessa uudestisyntymisenä. (Kyse on samasta elämän lahjasta, jonka Jumala lahjoittaa uskon kautta sanassa ja sakramenteissa.) Hyvänä esimerkkinä on vertaus tuhlaajapojasta, joka oli syntynyt isänsä lapseksi, mutta kuoli hengellisesti ja myöhemmin "virkosi eloon" kääntyessään takaisin isän kotiin.
Käsittääkseni Jonathan Edwardsin teoksia ei ole käännetty lainkaan suomeksi. Varma en ole. Itselläni on yksi englanninkielinen teos, jonka olen saanut ja jota on paljon kehuttu.
En myöskään tiedä, että Owenin kirjoituksia olisi suomennettu.
Kysymys 731
Miksi joillakin ihmisillä (näyttää olevan)on niin kauhean vaikeaa elää ?
Siltä tosiaan näyttää. Se voi johtua siitä, että elämästä puuttuu päämäärä. Tuntuu, että on sattuman heittämänä tullut maailmaan ja vaeltaa ilman suuntaa, kunnes joskus kuolemassa siirtyy johonkin, josta ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa. En itsekään tuollaista jaksaisi kauaa ... Siksi on järisyttävää ajatella ja uskoa, että Jumala on meidät luonut ja hänellä on jokaiselle suunnitelma ja hyvä tarkoitus. Elämä Jumalan kanssa täällä ajassa uskossa vie sitten tämän ajan perästä iankaikkiseen elämään taivaaseen.
Kysymys 730
Ensimmäinen kysymykseni koskee uskon kilvoittelua. Uskon kuten Luterilaiset, että uskon synnyttäjä on itse Jumala. Pyhä Henki kirkastaa ja syventää Kristuksen tuntemista. Ja Jeesus itse sovitti viattomana uhrikaritsana syntimme Isän kanssa joka on taivaassa.
Mutta eikö Kristukseen kasvaminen ole myös uskossa, hengessä ja Kristuksen tahdonmukaisissa teoissa kilvoittelua? Eikö Kaikkivaltias voi opettaa meitä tahtonsa mukaan tappioissa ja voitoissa? Ja ennenkaikkea eikö Jumala katso jokaisen ihmisen sydämeen sen tilaan ja suhtautumiseen Jumalaan itseensä, lähimmäisiinsä, luomakuntaan ja ihmiseen itseensä? Ja eikö tämä ole se vapaus ja voitto, jonka Kristus meille Golgatalla hankki,
että me emme enää olisi kahlitut synnin orjuuteen, vaan olisimme siitä vapaat elämään ja tekemään Herran tahdon mukaista elämää? Olemaan Kristuksen suloisena tuoksuna ja viestin viejänä? Miten siis kristillisen kirkon oppi ja usko, joka ei ole omakohtainen voi pelastaa ihmisen iankaikkisesta kadotustuomiosta? Eikö ensin tule etsiä kaikessa Jumalan tahtoa ja valtakuntaa, niin kaikki muu teille tämän jälkeen annetaan? Ja eikö miehelle olekaan hyväksi kantaa iestä nuorena? Itse olen myös Luterilaisen seurakunnan jäsen mutta myönnän, että tunnen huonosti kirkkomme oppia, vaikka siinä varmasti on helmiäkin tarjolla kurjalle syntiselle, joka sydän vereslihalla anoo armoa Herraltaan maallisen vaelluksensa vaiheissaan?
Olen vähän hämmästynyt tästä asiasta? Koska olen ollut ymmärtävänäni, että osa Luterilaisen kirkon jäsenistä vetoaa Isään kirkkonsa uskon nimessä. Mistä voisin löytää raamatusta perusteluja tälle menettelylle? Vai ehkä olen ymmärtänyt vain väärin tämän vetoomuksen merkityksen? Voisitteko auttaa tässä?
Toinen kysymykseni koskee syntiä. On olemassa perisynti ja omakohtaisen synnit. Perisynti periytyy meidän jokaisen Adamin suvun jälkeläisen päälle paradiisin lankeemus episodin seurauksena. Ja tämän hedelmänä me viljelemme elämässämme tekoja, tapoja, ajatuksia, sanoja, laiminlyöntejä jne. jotka ovat meidän niitä omakohtaisia tekojamme, joilla me erotamme itsemme Jumalasta. Suhtautuuko Jeesuksen veri erilailla Adamin perintönä saamaamme synnin osaan ja eroon Jumalasta kuin omakohtaisiin synteihimme? Onko kaste se joka pesee Adamin synnistä ja ehtoollinen se, joka puhdistaa omakohtaisista synneistä? Mikä osuus ripillä ja synninpäästöllä on asiaan? Ja saako ihminen syntinsä anteeksi vaikka kirkossa, jossa synninpäästö saarnataan, jos ei itse jaksa sitä ääneen lausua, mutta sydämestään sitä tahtoo?
Tämä synnin tematiikka on jokin sellainen asia, että Herra tuntuu kehottavan minua perehtymään siihen yhtenä monista asioista. Voisitteko suositella jotain kirjallisuutta tai raamatun kohtaa, josta voisin lukea tästä asiasta? Kiitos.
Kyllä uskossa kasvaminen ilmenee varmasti myös rakkauden töissä. On tärkeää muistaa tässä yhteydessä, että yksin uskolla ihminen ottaa vastaan armon ja anteeksiantamuksen (eli "luetaan vanhurskaaksi"). Sen rinnalle ei ikinä saa laittaa mitään tekoja. Vaikka siis yksin usko vanhurskauttaa, se ei silti koskaan jää yksin. Sitä seuraavat rakkauden teot. Ne eivät kuulu vanhurskauteen vaan pyhitykseen. Ja siksi ihminen synnin hädässä voi ja saa turvautua ainoastaan Herran armoon; se ei kuitenkaan johda leväperäisyyteen ja holtittomuuteen, vaan Herran tahdon noudattamiseen ja sen mukaiseen elämään.
Tämä Jumalan armo koskee meidän kaikki tekosyntejämme, myös meidän turmeltunutta syntisyyttämme, perisyntiä. Kaste, rippi, ehtoollinen ja Jumalan sanan armolupaukset antavat meille anteeksi ihan kaiken, ei vain jotain osaa syntisyydestämme tai teoistamme. (Silti meihin vielä anteeksiantamuksen jälkeenkin jää turmelus eikä meistä tule synnittömiä täällä ajassa.)
Hyvä kirja luettavaksi on Svebiliuksen katekismus. Se on loistava yhteenveto kristillisestä opista. Helppo ja syvällinen samalla kertaa. Voit tilata tämän kirjan näiltä nettisivuilta! Eikä maksa paljo ...
Kysymys 729
Miten liike suhtautuu luterilaiseen kirkkoon?
Toimimme kirkossa. Luterilainen kirkko on Raamatun sanan ja puhtaan uskonvanhurskauden kirkko. Valitettavasti nykyinen kirkko Suomessa ei toimi Raamatun sanan ja puhtaan uskonvanhurskauden mukaisesti. Ei ainakaan kaikessa. Siltä osin jokaisen kristityn on seurattava enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5:29).
Kysymys 728
Miten raamattu voisi auttaa huonossa itsetunnossa, syyllisyyden tunnossa (ei akuutissa omantunnon tuskassa vaan vuosien kestävässä tunteessa, joka jo syö identiteettiä, johtuen yleisestä huonouden tunteesta, syyllisyydestä ettei ole osannut toimia oikein jne), psyykkisessä kasvussa ja itsen etsimisessä?
Aloitin psykologin luona intensiiviset käynnit mm. siksi että haluan eroon typeristä toimintamalleista, jotka ovat tavallaan kasvaneet minuun jo lapsuudenkodin mallista esim. käytös jne. sekä itsetunnon vahvistamiseksi ja että muutenkin vahvistuisin ihmisenä/uskoisin itseeni. Haluaisin apua myös Jumalalta ja raamatun kohdista. Mitkä auttaisivat tässä mukana? Luen raamattua muutenkin ja rukoilen mutta mitä erityisesti näihin asioihin liittyvää tulisi lukea, rukoilla, etsiä??????????
Hyvä, kun olet etsinyt apua myös ammattiauttajalta. Ei kaikkea voi tosiaan hengellistää ja väliin tarvitsemme keskusteluapua. Toivon, että löydät tätä kautta uusia avartavia näkökulmia.
Raamatun lukemisessa on yksi tärkeä puoli se, että Jumalasi saa sen
kautta hoitaa sinua kokonaisvaltaisesti. Tarvitset ennen muuta sitä
tietoisuutta, että Jeesus hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Hän ei
pakota muuttumaan vaan rakastaa ja jaksaa odottaa. Ei sinunkaan
tarvitse pakottaa itseäsi muutokseen tai kiirehtiä kehityksessäsi
eteenpäin. Itse kullakin on heikkoutensa ja vajavuutensa. Niin oli
Paavalillakin. Myös hän rukoili Jumalalta apua, mutta ei saanut, ei
sellaista kuin oli rukoillut vaan jotain paljon enemmän. Lue esim.
2. Kor. 12:7-10. Jatka koko Raamatun
lukemista. Joka sana hoitaa. Ja
mikä sana tahansa milloin tahansa saattaa valottaa jotain ihan uutta puolta sinussa itsessäsi tai Jumalassa. Olkoon sana valkeus sinun teilläsi!
Kysymys 727
olen kanttori ja minua turhauttaa että esimieheni näkemykset virsien valinnoista jumalanpalveluksiin ym.toimituksiin ovat niin kapeat, aina vaan samoja virsiä ja ainainen perustelu että kunhan vaan on tuttuja virsiä, se on niin tärkeää ihmisille.
Minun mielestä virsien pitää kiinteästi liittyä päivän teksteihin ja aiheeseen, yleensäkin ne pitäisi valita kirkkovuotta jatkuvasti silmällä pitäen ja useamman vuoden mittakaavassa hiukan virsiä kierrättämällä saataisiin myös vaihtelua ja mahdollisimman laajasti koko virsikirja hyödynnettyä. Miksi tämän ymmärtäminen on niin vaikeaa?
Ja onko se nykyisen työntekijän vika että ihmiset ovat vieraantuneet virsistä ja tuntevat niitä niin kapea-alaisesti? eikö siinä kohtaa olisi nimenomaan tärkeää yrittää "valistaa" ihmisiä ja perehdyttää virsikirjan maailmaan?
Mielestäni olet täysin oikeassa.
Voi kunpa onnistuisit vakuuttamaan esimiehesi!
Voisiko esim. ehdottaa, että jumalanpalveluksessa voitaisiin laulaa edes yksi "uudempi" ja "ei niin tuttu virsi"? Tai jos sekin on ihan liikaa, niin entä jos joskus ehdottaa, että "nyt olen löytänyt tosi ihanan virren, joka sopii päivän teksteihin ja vaikka se ei olekaan niitä kaikkein tutuimpia, se varmaan voitaisiin laulaa poikkeuksena säännöstä". Kanttorina varmaan voisit erilaisissa piireissä joskus myös järjestää lauluiltaa, jonka itse vedät ja silloin saat valita myös itse virret. Jos seurakunnassasi on kinkeriperinne elävä, niin siihen on perinteisesti liittynyt uuden virren opettelu. Sitäkin on hyvä kokeilla, mikäli mahdollista.
Kysymys 726
Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ja rauhaa teille kaikille, jotka
Kristuksessa olette ja Hänen paluutaan odotatte ja joudutatte. Minulla
olisi teille kaksi (3) kysymystä:
1. olen saanut käsiini piblian ja
tunnen, että sen puolesta on rukoiltu, että sen Sana kohtaisi
lukijaansa. Voiko tämä olla mahdollista vai onko Sana itsessään, jo
niin mahtava, että se koskettaa ihmistä Jumalan auktoriteetillä?
2. kävin tutustumassa Eurajoella LS Rukoilevaisten kesäpäiviin.
Ihmiset olivat mukavia ja polvirukoukset luontevia, ei alkuunkaan
teennäisiä ja sana oli kuin nakutettu omalle itselleni. Mutta
varsinainen kysymykseni kuulu; kun menin ulos katsomaan paikallista
hautausmaata jäin kuuntelemaan kirkon ulkopuolella olevia kaiuttimia ja
mietin, että ompa jännätilanne, kun saarmataan eläville hautausmaalla
(ja jälkeenpäin ajattelin, että myös kuolleille saarnattiin samalla
evankeliumi). Ja jäin samalla ulos kuuntelemaan puhetta kirkosta ja
tarkkailin tilannetta. Kun lopulta lähdin pois samalla pohdin, että
mahdanko kohdata tänään Hengen. Ja astuin muutaman askeleen eteenpäin
niin taivaasta, niin uskon itse, Isän valtaistuimelta tuli 2 (ehkä 3)
kirkasta hieman keltaiseen vivahtavaa valkeaa valoa yli 45 asteen (ehkä
n 75 astetta) kulmassa ja jäin niitä hetkeksi katsomaan. Ja kun astuin
valosta eteenpäin ne jäivät vielä paikalleen. Ja kun astuin takaisin
niihin niin ne hävisivät, heti, kun ajattelin katsoa niitä mistä ne
tulevat? Valo ei ollut "synteettinen" vaan ehkä puhdas, valkea ja
valoisa, jos sitä voisi kuvata. Tämän jälkeen kotonani vajosin syvään
uneen ja tunsin syvän tunteen (tarpeen) katua syntejäni, tunnustaa ne
ja pyytää niitä anteeksi Jeesukselta. Ja tein sen Olisiko tällaiselle
olemassa uskonnollista selitystä?
3. Mitä minä voisin tehdä kurjalle
syntiselle ruumiilleni, kun en käy usein kirkossa vaikka tahtoisin,
mitä laiskalle mielelleni, kun sallin sen jättää minut milloin
makaamaan, milloin muuta touhuamaan, kun kirkonmenot on? Mitä muut
voisivat tehdä ja mitä Jumala?
Kiitos kysymyksistä. Alla vastausta niihin.
1: Kyllä Jumalan sanassa on suuri voima. Se puhuttelee: nuhtelee ja lohduttaa. Tämän ovat miljoonat kristityt saaneet kokea. Tänäänkin. Sellainen kokemus vakuuttaa vahvasti siitä, minkä Raamattu julistaa erehtymättömästi: Jumala puhuu sinulle sanansa kautta. Teet hyvin, kun otat siitä tarkan vaarin. Jatka lukemista rukouksen kera.
2: Kokemuksesi muistuttaa apostoli Paavalin kääntymyskokemusta. Se
löytyy mm. Apt. 9. luvusta. Vertaa
kertomustasi
siihen. Kaikki se, mikä
johdattaa meidät lähemmäksi Jeesusta ja hänen sovintoristiään koituu meille autuudeksi ja tulee ylhäältä Jumalalta.
3. Kyllä sinä voit ottaa syntistä ruhoasi niskasta kiinni ja lähteä
kirkkoon. Herätyskello soimaan ja aamupala suuhun ja menoksi! Tämä on
kiinni sinun tahtosi ratkaisusta. Saat siihen pyytää rukouksessa
vahvistusta Jumalalta.
Kysymys 725
Olen tänäkin aamuna muutamalla sanalla jumalalle puhunut kuinka en jaksa ja olen taas ollut niin huono äiti. 10kk ikäinen lapseni meinaa väsyttää minut yöllä. Olin hänelle pahalla tuulella yöllä, osansa sai myös mieheni -sanallisesti, en ole heitä lyönyt, niin paitsi niillä rumilla sanoillani 🙁
Kadun käytöstäni (eikä tämä ollut 1.kerta) ja jumalalle jo sanoinkin etten ole hänen arvoisensa ja varmaan minut pian hylkäät koska tein taas näin väsymyksessäni. Hän on minulle antanut lahjaksi ihanan lapsen ja näinkö arvostan hänen lahjojaan, perhettä, lasta. Pelkään että jumala ottaa pian pois antamansa kun en kerran 'ole kunnolla'..?
Pyydän usein jumalalta että kulje kanssani tänään ja ole mukana arjessani ja sitten taas väsyn..miksi en saakaan enemmän voimaa vaikka sitä pyydän, tuntuu kuin jumala ei olisikaan mukanani, entäs jos onkin niin? Jos en olekaan avannut sydäntäni hänelle niinkuin olen halunnut, siitäkö on kyse? Kuinka voisin vielä enemmän avautua kun olen häntä pyytänyt jo ennenkin tosissani tulemaan elämään kanssani. Eikö rukoukseni riitä. Arki on todella painavaa kannettavaa, tahdon hänen voimaansa.
Tämä hurja arki on saanut sinut pakenemaan juuri sinne, minne sinun kuuluukin paeta: Jumalan avun ja armon luo. Lapsen yöllinen huuhto ja temmellys tuottavat unikatkoja ja väsymystä. Ihan kuka tahansa kokee univajeen hermoja raastavana. Monen äidin elämä on tällaista pitkään. Et ole ainoa. Teet hyvin, kun pyydät apua ylhäältä. Silti luulen, että tarvitset apua myös toisilta. Voisiko joku läheisistä (sukulaisista tai ystävistä) auttaa joskus? Edes yksi yö? Tai osa? Huolehtia lapsesta ja antaa äidin nukkua. Myös kannattaisi kysyä, jos joku heistä tai esim. kunnan perheiden avuksi tarkoitetutuista työntekijöistä voisi tulla päivän aikana tueksi. Siivoamisessa ja ruuan laitossa, lapsen hoidossa ja ulkoiluttamisessa jne. Silloin äiti saisi tarvitsemaansa lepoa ja vapaa-aikaa. Meitä ei ole luotu tänne yksin; tarvitsemme toisten apua. Ehkä tämä voisi olla juuri se apu, jota Jumala tahtoo antaa sinulle. Voimia ja siunausta elämääsi.
Kysymys 724
Mitä ajattelette Suomenkansan ja Pappien tulevaisuudesta/Iankaikkisuudesta kun kaikki merkit osittaa että kansamme lankeaa yhä syvemmälle syntielämään ja suuri osa Papeista julistaa Rauhaa ja Armoa Katumattomalle syntiselle? Eikö Jumalan viha kohtaa kansaamme koska herättävä Lainsaarna on vaiennut? Onko toivoa enää kansallamme Herätä Syntiunesta!
On rukouksen aika. Sotavuosina kansaamme kehotettiin radiossa ja presidentin (tai hänen puolisonsa) arvovallalla rukoilemaan. Nyt maassamme kuolee rauhan aikana enemmän ihmisiä kuin sodassa (vrt. esim. abortit, huumeet, rikollisuus, perheväkivalta). On suurempi syy nyt rukoilla kansamme puolesta kuin koskaan aikaisemmin. Tähän rukousrintamaan kutsutaan kaikkia, jotka turvaavat Jeesukseen. Niin se oli sodankin aikana.
Eikä tässä tarvitse erotella eri sortin uskovia. Jokaisen rukouksia tarvitaan. Yhteinen hätä yhdistää. Joka haluaa Jumalalle uskossa ja toivossa kantaa kansamme surkean tilan, tehköön sen hänen armoonsa luottaen. Muuta mahdollisuutta ei enää ole.
Kaikkien uskovien yhteinen rukous ei ollut sodan vuosina eikä ole
nytkään "vieraan ikeen kantamista" (2. Kor.
6).
Tämä kohta puhuu
epäuskoisista, jollaisia hiukan eri tavalla uskovat, mutta silti Jeesukseen Kristukseen uskovat kristityt eivät ole. Siksi ei saa sitoa ihmisten omiatuntoja väärään kuppikuntaisuuteen ja vaatia yhteistä rukousta vain oman ryhmän sisällä. Tämän kirjoitan sen vuoksi lohdutuksen sanana, että aroille omilletunnoille selkiää yhteisen rukouksen merkitys.