Kysymykset
Kysymys 686
voiko siskosta tulla sylikummi
Kyllä voi.
Kysymys 685
Miten toimia tilanteessa, jossa avioliitto uhkaa estyä äidin vastustukseen ja uhkailuihin välirikosta? Onko avioituminen siviilissä väärin kun vaikean tilanteen vuoksi kirkollinen vihkiminen ei onnistu? Olemme kummatkin uskossa ja pohdimme mikä olisi Isän edessä oikein ja Hänelle mieliksi.
Hyvä on, jos nuoret voivat solmia avioliiton vanhempien siunausten saattamina. Se on ehdottomasti paras ja ihanin tilanne. Tarkemmin kysymyksestä ei käy ilmi, miksi äiti (loppujen lopuksi) vastustaa liittoanne. Mitkä ovat hänen syynsä? Ymmärrätkö niitä ollenkaan? Vai ovatko ne vääriä tai sivuseikkoihin liittyviä? Onko kyseessä äidin oman kasvun paikka lapsen jättäessä kodin? Joka tapauksessa vanhempien elämänkokemusta kannattaa (useimmiten) kuunnella, ellei muita painavia syitä ilmene. En osaa tämän enempää sanoa tästä nyt. En myöskään tarkkaan ymmärtänyt, miksi ei "kirkollinen vihkiminen" onnistuisi siinä, missä siviilivihkiminen. Mikä sen estää? Samasta asiasta molemmissa on kysymys juridisesti tarkasteltuna. Kristityt puolisot hakevat tietysti mieluusti juuri kirkkohetkestä siunausta omalle liitolleen. Oikein kiva, kun olette hakeneet (ja löytäneet) uskovat puolisot itsellenne. Toivotan siunausta yhteiselle pohdinnallenne ja elämällenne.
Kysymys 684
Minulla on nyt tosi poltteleva tilanne avioliittoni suhteen. Olen ollut naimisissa kohta viisi vuotta. Avioiduin nuorena itseään uskovaiseksi mieheksi sanovan ihmisen kanssa. Jo seurustelu aikana olin epävarma. Tämä mies näytti uskomattoman "hyvältä" minun ja muiden (ei kaikkien) silmissä. Hän on älykäs, taitava puhumaan ja saa käännettyä ihmiset puolelleen. Taivata väittelemään yms. Minä olin epävarma. Olen ihmisenä tunnollinen ja omatunto oli silloin tosi herkkä. Tähän ehkä yhdistyi voimakas uskonnollisuus. Halusin tehdä puolison valinnassa Jumalan tahdon.. En ollut kuitenkaan varma. Ajoittain seurustelukumppanini näytti itsestään äkkipikaisen, kärsimättömän puolen. Mitään kovin suurta ei fyysisesti ole päässyt tapahtumaan. Mutta minua on kuitenkin tönitty, potkittu, huudettu korvan juuressa, heitetty asioilla. Tämä on ollut minulle niin suuri häpeän aihe. En pystyny kertomaan siitä kenelläkään.
Kävin terapiassa pari vuotta avioitumisen jälkeen. Tämä sanoi, että mieheni on narsisti. En tiedä kuinka paljon tiedätte narsismista, mutta hän todella on sellainen; häikäilemätön. Käyttää minua hyväkseen ja pyrkii henkisellä mitätöinnillä, alistamisella yms kertomaan minulle, minkälainen olen ihmisenä. Kun nyt katson omia kuviani avioliiton alkuajoilta, ovat ne irvikuvia. Hän sanoi että olen liian pyöreä. Hän odotti sopivaa hetkeä. Tämä tapahtui seurusteluaikoina. Itkin, mutta ajattelin, että eihän minulla olekaan arvoa paskan vertaa ja laihdutin hammasta purren 8kg. Nyt tajuan, että eihän näin voi toiselle ihmiselle vakavissaan sanoa, eikä vaatia toiselta yhtään mitään.
Nyt joulun alla olimme rantalomalla etelässä. Mieheni jäi kiinni siitä, että kun hän halusi mennä aina päivisin "lenkille" rannalle (itse olin sairaana) niin sitten kun olin parvekkeella, josta oli suora näköyhteys rannalle, niin näin, kuin mieheni oli tulossa jo asuntoamme kohti, näki makaavan naisen, jolla oli rinnat paljaana. Hän tuijotti häntä ehkä 10-15metrin päästä noin puoli minuuttia. Lopulta hän näki, että katson ja tuli asuntoomme ja pyysi anteeksi. Tämä ylistäjohtava mies, joka antaa itsestään erinomaisen kuvan seurakunnassa, tunnusti minun kysyttyäni, että on jo melkein kolmen vuoden ajan katsonut pornoa. Olen kysynyt näinä kolmena vuonna joskus, että katsotko, hän on kieltänyt. Myös seurakunnassa nuorten miesten kesken hän joskus kertoi jutelleensa näistä asioistsa, eipä varmaan maininnut, että on itsellä ollut syytä näissä.
Mitä teen? Mieheni on epärehellinen peluri. On muitakin asiota. En kerro tässä, että olen itse täydellinen, mutta en ole tehnyt näin painavia asioita. Ainakin olen rehellinen ja pyydän anteeksi, jos joskus rikon miestäni vastaan. Mieheni on erittäin hallitseva ja voimakas persoona. Mitä teen? Olen onneton tässä parisuhteessa, en jaksa näytellä ainakaan mieheni imagon takia, että kaikki olisi hyvin, kun mies tuntuu jatkuvasti olevan vihainen, enkä ole tarpeeksi hyvä. Ehkä miehen omat pornoilluusiot vielä elättelevät kuvaa pienestä sievästä vaalean punaisesta vaimosta, jolla ei itsellään ole normaaleja tarpeita.
Mitä sanot, onko tapahtunut haureuden synti, joka antaa minulle luvan erota miehestäni? Vanhempani ja mummoni ja ystäväni sanovat, että voin erota. Minulla on heidän tukensa.
Mielestäni kannattaisi mennä yhdessä luotettavan avioliittoneuvojan puheille. Samoin kannattaisi ottaa yhteyttä sielunhoitajaan. Vaikea tilanne todella. Minusta tarvitaan sekä psyykkistä että hengellistä apua. Hyvä kirja narsismista on Raimo Mäkelän kirja: Naamiona terve mieli. Suosittelen lämpimästi, jollet vielä ole sitä lukenut. Kirja auttaa ja avartaa jo pelkkänä lukukokemuksena. Narsismia esiintyy. Ja valitettavasti entistä enemmän myös seurakunnassa. Aikamme kun ruokkii itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä runsaasti. En tiedä, en osaa sanoa, millaisesta tapauksesta juuri tässä on kysymys. Jollei selvää aviorikosta ole tapahtunut, en näkisi, että kyse olisi siitä haureuden synnistä, josta evankeliumit puhuvat avioeron syynä. Joka tapauksessa miehesi tarvitsee apua heikkouteensa. Haluaako hän itse sitä? Tarvitsette molemmat pikaista apua. Kumpikin omalla tavallaan. Varjelusta ja johdatusta elämääsi. Älä anna minkään katkeroittaa mieltäsi, mutta anna silti kaiken pahan olon purkautua ulos. Herramme on kantanut kaikki syntimme. Hänen turviin saamme jäädä keskellä ahdistustammekin.
Kysymys 683
Voiko kirkkoon kuulumaton tai johonkin uskonlahkoon kuuluva olla sylikummina ristiäistilaisuudessa, vaikka siihen tehtävään on pyydetty kuitenkin toinen henkilö? Kyseisen henkilön nimi ei ksilti tullut mihinkään papereihin? Nuori tyttö, jota oli pyydetty eka kerran sylikummiksi oli kovin pettynyt kun kotiristiäistilaisuudessa kävikin näin, hänen nimensä on kuitenkin sylikummin kohdalla.
Ainakin kaksi lapsen kummeista kuuluu olla kirkon jäseniä. Sitten voi heidän lisäkseen olla joku muukin kummina, jos hänet on omassa kirkossaan kastettu ja kirkkomme hyväksyy sen kasteen oikeaksi ja kristilliseksi kasteeksi. Muussa tapauksessa oikeutta kummiksi ei synny.
Kysymys 682
Olen alkanut lukea Tuomas Kempiläisen kirjaa: "Kristuksen seuraamisesta". Kempiläinen syntyi vuonna 1380. Olen hämmästynyt kuinka erilaista elävä usko oli vuosisatoja sitten, vai oliko?
Onko luterilainen usko muuttunut vuosisatojen saatossa "kevyeksi" uskoksi?
Ainakin naispappeus yms. asiat viittaavat siihen, että ollaan poikettu pois Lutherin viitoittamalta tieltä.
Tämä suuntaus on vaikuttanut omaan uskooni negatiivisesti, olen maallistunut, olen luisunut kevyeen uskoon. Tämän huomaan itsessäni, kun luen Tuomas Kempiläisen kirjaa. Arvomaailmanikin on maallistunut. Herää kysymys, olenko enää lainkaan oikealla tiellä. On hyvä, että rukoilevaisuudessa pysytään vanhassa kiinni. On hyvä tutkia välillä oman uskonsa suuntaa. Minulla se on mennyt vikaraiteille, kevyeen uskoon.
Vaikka lukee raamattua niin välttämättä ei uskon suunta ole oikea. Maailma, oma liha ja luterilaisuuden vesittyminen tahtovat vain viedä mukanaan.
Rukoilin ja sain vastauksen siihen: Mikä uskonelämässäni on mennyt pieleen. Sain lähes välittömästi vastauksen Tuomas Kempiläisen kirjan kautta. Yritin pitkään omin voimin selvittää pieleen menoa. Oma viisaus on turhaa jos ei Jumala avaa silmiä . Tulin uskoon Pauli Vuolan rippileirillä Turussa 43 vuotta sitten.
Tuleeko rippikoulussa kukaan enää uskoon?
Puhutteleva todistus. Joskus on osuvasti sanottu monesta vanhasta kirjasta, että ne "makaavat tomussa". Ei juuri kukaan lue niitä. Niissä on silti juuri sitä, mitä monet nykyisin kaipaisivat.
Rohkaiskoon sinun oma kokemuksesi muitakin lukemaan ja ahkerasti tutkimaan sieluntilaansa raamatullisen julistuksen valossa.
Siten tullaan uskoon - vielä nykyäänkin, myös rippikoulussa.
Kysymys 681
Tyttöystäväni, josta olen todella kiitollinen, ei ole uskossa, eikä hän suostu edes avartamaan mieltään sille.
Hänen mielestään koko asia on tyhmää roskaa. Ja moinen loukkaa minua. Haluaisin hänen tulevan uskoon, sillä minut se on pelastanut. Välitän hänestä todella, mutta hän tekee valistamiseni/ uskosta puhumiseni mahdottomaksi.
Kuinka saisin hänet vakuutettua herran hyvyydestä, armosta ja olemassaolosta?
Ja kuinka saisin selitettyä hänelle järkiperäisesti esimerkiksi sen, että tarvittiinhan Jumalaa kaiken luomiseenkin?
Minua hän ei suostu uskomaan.
Tunnen itsenikin nykyään heikommaksi uskossani..
tarvitsen voimaa.
Minusta seurustelusuhteessa kuuluisi Jumalan tahdon olla kaikessa kaikkena. En kannusta lainkaan seurustelemaan ei-uskovan kanssa. Siinä käy (lähes) aina juuri noin: oma usko alkaa horjua. Liian usein se lopahtaa kokonaan. Sinun kannattaa keskustella tyttösi kanssa vakavasti elämän tärkeimmästä kysymyksestä. Sano suoraan, että sinulle usko on kalleinta ja tärkeintä ja juuri siksi haluat jakaa sen hänen kanssaan. Jos hän ei halua lainkaan kuunnella, en usko, että seurustelusuhde voi jatkua kovinkaan hyvin. Jos ollaan niin eri mieltä elämän perusarvoista, onko yhteistä pohjaa elämän jatkamiseksi yhdessä?
Sinä voit ja sinun kuuluu rukoilla tyttöystäväsi puolesta. Mutta naimisiin ei kannata mennä, ellei perusasioista vallitse selkeä yksimielisyys.
Siunausta ja voimia sinulle.
Kysymys 680
Minua askarruttaa tapapahtunt joita on ennestettu tapahtuvaksi v,2012. Silloin ihm9isen tajullinen tietoisuus on tarkoitus nostaa orkeamme tasolle.Tämän murros tulee aiheuttamaan suuren tuskan ja tällä hetkellä valmistellaan ja opetetaan olemaan auttajia sillä silloin heitä tarvitaan.
Olisin kiitollinen näkökannastanne tai myöhenmin keskustelusta. Olen aika yksin näin omien ajatusten kanssa.
Ihmisen "tajullinen tietoisuus" on Raamatun mukaan synnin turmelema ja saastuttama. Ei sitä kukaan pysty nostamaan korkeammalle tasolle joskus lähitulevaisuudessa.
Tällaiset ennustukset ovat täyttä roskaa. Voit olla niitten suhteen täysin huoleton.
Kysymys 679
Miksette käytä vielä vanhempaa Raamattua, sitä Agricolan, jos periaate mitä vanhempi sitä parempi, pätee.
Vanhuus ei ole mikään itseisarvo. Emme käytä vanhaa käännöstä sen vanhuuden takia vaan sen vuoksi, että siinä ei käännösratkaisuja ole tehty ns. modernin, liberaalin raamattutieteen näkökulmasta. Jokainen käännös tulee tarkistaa Raamatun alkukielistä. Jokainen käännös on tavalla tai toisella puutteellinen. Myös Bibliassa on joitain käännösvirheitä. Ne eivät kuitenkaan kumoa sen merkitystä ja arvoa luotettavana käännöksenä.
Kysymys 678
Miksi tehdä parannusta synneistä? On helpompaa elää synneistä välittämättä ja luottaa vain armoon.
Lue Room. 6. Se, joka on kasteessa ja uskossa kuollut pois synnistä ja perkeleen vallan alta, kuinka hän sitten vielä eläisi synnissä, perkeleen tahtoa noudattaen? Joka elää synneistään välittämättä ja muka luottaa vain armoon, pettää itseänsä - ja saa varmasti kerran petetyn palkan.
Kysymys 677
Heittäisin vaan oman kommenttini kysymykseen 676,
jossa kysyjä sanoo 50
vuotta sitten parannuksen olleen ensisijainen asia ja armon vasta tulleen toiseksi.
Eihän armoa ja parannusta ole ns. eroitettu/laitettu tiettyyn järjestykseen luterilaisessa opissa 50 vuotta sitten, eikä nykypäivänäkään vuonna 2008. Alkuperäinen ja aito luterilainen oppihan on pysynyt täysin samana, ja sellaisena kuin kysymyksen vastauksessa mainittiin.
Itse kyllä rohkenisin väittää, että 50 vuotta sitten Suomessa eli paljon enemmän heränneitä kristittyjä, toisin kuin nykypäivänä. Niinpä parannus on näkynyt 50 vuotta sitten ihmisten silmissä elävänä, ja ikäänkuin erilaisena kuin nykypäivän Suomessa.
50 vuotta sitten Jumalan puhdasta Sanaa julistettiin myös huomattavasti enemmän kuin nykypäivänä. Kyllähän vieläkin puhdasta Sanaa kokonaisuudessaan saa kuulla julistettavan (ja Jumalalle kiitos siitä!), mutta kyllä monessa kirkossa saarnatuolin on vallannut perkele, jossa ei saarnata ihmisille synnistä, kadotuksesta, parannuksesta ja armosta oikean opin mukaisesti. Kyllähän nykypäivänäkin saarnataan evankeliumia, mutta niin usein unohdetaan kokonaan synti ja parannus. Ja siinä se taas tuleekin ettei armoa ja parannusta voi eroittaa toisistaan, vaan kulkevat ns. käsi kädessä.
Niinpä niin ...
Kysymys 676
50 vuotta sitten parannuksen teko oli numero yksi ja kakkoseksi tuli armo. Nykyään järjestys on muuttunut toiseksi. Kumpi on tärkeämpi parannuksen teko vai armo? Itse väittäisin parannuksen teko, sillä ilman sitä ei ole armoakaan. Eihän alkoholin tai huumeen orja pääse irti orjuudestaan vaikka hänelle puhuttaisiin kuinka paljon hyvänsä armosta ja Jumalan rakkaudesta. Mielestäni uskon tie alkaa parannuksen teosta ja uskova pysyy armossa ja uskossa vain jokapäiväisen parannuksenteon kautta.
Tässä pätee vanha, hyvä sanonta: "Kaikki tai ei mitään." Meidän on julistettava Raamatun sanaa sellaisena kuin se on meille annettu. Jeesus käski lähetyskäskyssänsä opettamaan ja pitämään "kaiken", mitä hän on käskenyt pitää. Ei Raamatun sanaa (varsinkaan armon oppia koskevaa opetusta) kuulu pistää "paremmuusjärjestykseen". Kaikki tarvitaan. Kunkin ihmisen tilan ja tarpeen mukaan Jumala sitten antaa sopivan sanan joko nuhteeksi tai lohdutukseksi tai ojennukseksi tai lupaukseksi. Siksi en pidä tarpeellisena pistää armoa tai parannusta tai niiden yhdistelmää kilpailemaan toisten kanssa. Saarnattakoon lakia ja evankeliumia kokonaisuudessaan. Ei muuta taikka jotain siltä väliltä.
Kysymys 675
olen kutsunut jeesusta elämääni mutta en silti tunne olevani uskossa? missä vika? haluaisin todella tulla uskoon.
Ihana asia, että kaipaat Jeesusta. Hänet sinä löydät seurakunnan yhteydestä: Jumalan Sanasta (Raamatusta) ja sakramenteista (kaste ja ehtoollinen). On tärkeätä hakeutua seurakunnan yhteyteen, ettei jää yksin kysymystensä kanssa. Lisäksi suosittelisin, että ottaisit yhteyttä luotettavaan pastoriin, jonka kanssa voisit jutella näistä asioista. Jos mieltäsi painaa joku tai jotkut synnit, niin kerro ne hänelle avoimesti ja rohkeasti. Hän julistaa sinulle sitten syntien anteeksiannon Jeesuksen nimessä. Se on ihana rohkaisu uskon tiellä.
Kysymys 674
Olen huomannut etten rakasta Jumalaa ja Jeesusta lainkaan. Olen ollut siitä kauhuissani. Ennen osasin heitä jotenkin rakastaa mutta en enää. Jos rakastaisin niin minun pitäisi rakastaa jotain mielikuvaa jonka olisin omassa päässäni rakentanut. Enhän tiedä Jeesuksen ja Jumalan ulkonäköä. Raamattu antaa kuitenkin kuvan heidän luonteestaan ja persoonallisuudestaan. Siis minun on rakastettava niitä. En oikein osaa rakastaa niitäkään.
Nyt kun mietin mitenkä minä Jumalaa rakastan niin rakastan totuutta, sitä mitä raamatusta huokuu. Rakastan Henkeä jota olen saanut maistaa ja kokea arkielämässä aika ajoin ja Henkeä joka raamattua lukiessa sieltä kumpuaa.
Jeesus sanoi itsestään:"Minä olen tie, TOTUUS ja elämä. Tätä totuutta rakastan ja myös sitä hyvyyttä ja RAKKAUTTA joka raamatusta kumpuaa. Raamattu sanoo: Jumala on rakkaus. En ole ennen tajunnut, että todellakin rakastan Jumalaa rakkautena.
Rakastan myös sitä täydellistä puhtautta ja synnittömyyttä jota Jumala on, en voi sanoa Jumalassa on, se on kuin osa Hänen persoonallisuuttaan ja ulkonäköä.
En tiedä mitenkä muut rakastavat Jumalaa ja Jeesusta, mutta minä rakastan heitä omalla tavallani. En rakasta heitä enää lihan tasolla vaan Hengen.
Mitenkä Sinä Jumalaa rakastat?
Juuri näin: Raamattua ja Jumalaa ei voi eikä saa erottaa toisistaan vaan juuri Raamattu ilmoittaa meille, kuka Jumala on. Raamatun pyhä salaisuus on Kristus ja Kristuksen salaisuus on armo. Siksi saatkin uskoa syntisi anteeksi Kristuksen verisovituksen tähden Golgatalla. Se rakkaus on enemmän, paljon enemmän kuin meidän rakkautemme. Näin toivon ja uskon itsekin tulevani hänen rakkautensa kohteeksi. Siten ja siinä myös itse rakastan häntä.
Kysymys 673
Haluaisin lukea Hengellisiä kirjoja. Kenen kirjoittajan kirjoja suosittelisit?
Lutherin kirjojen kautta minulle itselleni on armo kirkastunut. Ja sitten uusimmista kirjoista suosittelisin vaikkapa Jukka Norvannon radiossa pitämiä raamattu-opetuksia, jotka löytyvät myös kirjoina.
Kysymys 672
Hei!
Jos seurakunnan paimenet opettavat väärin, niin mitä väärää on, jos eroaa koko kirkosta?
Kovin monet teologit pitävät kouristuksenomaisesti kiinni kirkkoon kuulumisesta. Välillä tulee mieleen, että kirkko rakennuksena ja instituutiona on heidän mielestään ilman muuta pyhä, ja siihen tulee kuulua "kirkosta emme voi lähteä"-tyyliin.
Hesekielin kirjassa puhutaan siitä, kuinka Herran Henki tuli temppelin raput alas ja poistui paikalta. Itse mietin, voiko Pyhä Henki olla paikalla, jos tarkoituksella opetetaan vastoin RAamatun opetusta.
Ovatko kaikki "erota ei saa"-kehotusta antavat teologit aivan varmoja siitä, että kehotus ei ole johdattamassa jotakin heikkoa sielua kadotukseen?
Kyse on paljolti siitä, annammeko periksi vääryydelle taistelematta sitä vastaan. Ei ole mieltä jäädä kirkkoon vain rahoittamaan kirkon luopumusta. Sen sijaan jos rukouksessa ja rakkaudessa käymme uskon vahvuudessa puolustamaan totuutta ja totuuden puhujia, niin siinä tapauksessa kirkkoon jäämiselle on hyvät ja painavat syyt. Ei ole myöskään mieltä ehdoin tahdoin änkeä kuulemaan vääriä pastoreita. Valinnan varaa on ja valinnan vapautta voi käyttää. Mielestäni on ensiksi yritettävä kaikkensa ennen, kuin lähtee sooloilemaan. Jopa yksikin voi paljon, kun valmistelee kaiken rukouksella ja lisäksi ottaa mukaan muita kristiveljiä ja -sisaria toimintaan.
Kysymys 671
Miksei Jumala tee ketään uskovaa tässä ajassa synnittömäksi? Onko syy se, että hän haluaa meidän rakastavan Jeesusta syntien sovittajana loppuun asti?
Eikö armo silti tyhjäksi menisi, vaikka joku täysin synnittömäksi tulisikin. Ensin ihminen ottii ristin puhdistuksen vastaan ja sitten Pyhä Henki kitkee lopun synnin. Miksei Jumala kuitenkaan tee kenestäkään täysin puhdasta tämän elämän aikana? Voisi ihminen synnittömänäkin palvella ja rakastaa Jeesusta. Palvelevathan ja rakastavat synnittömät enkelitkin Jeesusta.
Tässä taitaa olla jonkinlainen mysteeri. Miksei Jumala poista kaikkea syntiä sydämestä, vaikka niin haluaisimme? Eikö se palvelisi hänen suunnitelmiaan paremmin kuin olisi synnittömiä ihmisiä? Ja eikö se olisi kaikkien kannalta parasta? Osaatko vastata?
Synnittömyys kuuluu taivaaseen.
Silloin se alkaa! Taivas ei taasen ala ennen kuin kaikki ovat saaneet
kuulla evankeliumia (lue Matt. 24:14) ja
siten saaneet mahdollisuuden pelastua.
Herra on pitkämielinen ja toivoo siksi, että kaikki pelastuisivat
(lue 2. Piet. 3:9). Loppu ei tule nyt,
koska
vielä on
armonaikaa jäljellä, vielä kutsutaan mahdollisimman monta pelastukseen.
Kysymys 670
monta kirjaa raamatussa on
66 kirjaa: 39 VT:ssa ja 27 UT:ssa.
Kysymys 669
Minua vaivaa, että mitä Jeesus tarkoitti sillä, että myykää kaikki,
mitä teillä on ja antakaa rahat köyhille? Entä jossakin toisessa
kohtaa, että pitäisi luopua puolisosta, lapsista, muuten ei kelpaa
hänelle? Tarkoittaako se, että minun on myytävä kaikki tavarat ja
erottava puolisostani, vai mitä..?
Lue Mark.
10:29-30.
Siinä Jeesus puhuu siitä, että joku EVANKELIUMIN tai HÄNEN tähtensä joutuu luopumaan jostakin. Missään tapauksessa kyse ei ole mistään yleisestä kehotuksesta erota puolisosta.
Lue myös Mark. 10:17-22.
Siinä Jeesus keskustelee rikkaan nuorukaisen kanssa ja antaa hälle lopulta ohjeen myydä kaikki. Se ei ole siis yleinen ohje kaikille vaan rikkaalle nuorukaiselle annettu erityisohje.
Joka voi soveltaa sen itseensä, se voi sen soveltaa yhä tänäänkin.
Kysymys 668
Raamatun mukaan jänis on märehtijä.Onko maallinen tiede hyväksynyt tai käsitellyt tätä totuutta?
Jäniksen "märehtimisestä" on mielenkiintoisia selityksiä.
Yksi selitys väittää, että jäniksen ulostus on kahdenlaista. Toisen niistä jänis söisi uudelleen. Siksi se siis todellakin syö ruokansa uudelleen aivan kuten märehtijät - mutta kumminkin hiukan toisella tavalla.
Toinen selitys on se, että jäniksen "suunliikkeet" syötäessä ovat kuten märehtijällä. Vanhan Testamentin aikana huomio kiinnitettiin ja eläinten "lajittelu" suoritettiin ulkoisten tapojen kautta. Sen takia jäniskin luettiin märehtijäksi.
Mieti ja pohdi itse näitä ja muita vaihtoehtoja!
Kysymys 667
Tämä on tavallaan kommentti tuohon hiljattain lisättyyn tekstiin vanhan käsikirjan messusta, koskien ehtoollisviinin alkoholia. Miksi alkoholiton VIINI (ei siis mehu) olisi ongelma teologisesti? Jeesushan eli kulttuurissa, jossa alkoholi ei ollut sellainen ongelma kuin meillä. Eikä ehtoollisen asetussanoissa edes puhuta viinistä nimenomaan, vaan maljasta. (Vai onko tämäkin liberaalikäännösten vääntelyä?) Jeesus asetti ehtoollisen sellaisena aikana ja sellaisessa paikassa, jossa alkoholiin ei liittynyt sellaisia mielleyhtymiä kuin meillä. Minusta olisi perusteltua nyky-Suomessa käyttää pelkästään alkoholitonta ehtoollisviiniä, en millään pysty näkemään siinä mitään ongelmaa. Ainakin sitä pitäisi olla saatavilla niille, joilla sairaus tai lääkitys estää alkoholin käytön kokonaan. Ei kai se taas ole sen kummoisempi asia kuin gluteeniton ehtoollisleipäkään?
Kyllä ehdottomana pääsääntönä on, että ehtoollisella käytetään nimenomaan alholipitoista viiniä. Jeesuksen aikaan viiniä usein laimennettiin vedellä. Jossain päin kirkoissa toimitaan edelleen näin. Se voisi olla hyvä ratkaisu. Tarvittaessa alkoholiton viini ei ole poissuljettu vaihtoehto. Parempi kumminkin, jos pitäydytään "aitoon" viiniin.
Kysymys 666
Mikä on Jeesuksen merkitys?
Ilman häntä ei kukaan pelastu. Usko häneen, niin sinä pelastut.
Kysymys 665
Minä kysyisi miksi laitetu alaviiteihin semmoinen viiite että sitä ei ole Bibliassa sekä Raamatussa ole? Se viite 1. Sam. 31:19, Matt. 11:33.?
Noita jakeita ei tosiaan löydy. Kyse on painovirheestä. Joskus joku jae on joissakin Raamatun laitoksissa jätetty pois, jos se puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista. Mutta nämä tapaukset ovat erittäin harvinaisia. Kysymyksesi ei mitä ilmeisemmin tarkoiteta tällaisia tapauksia.
Kysymys 664
mitä mieltä raamattu on homoista ?
Jumala rakastaa homoja. Jeesus on kuollut myös heidän puolestaan. He eivät ole yhtään syntisempiä kuin esim. sinä tai minä. Heitäkin kutsutaan vastaanottamaan ja kokemaan Jumalan ansioton, ihana armo. Myös homouden synnin he saavat uskoa anteeksi.
Tätä tarkoittaa Jumalan kutsu: "Tulkaa kaikki!"
Kun ihminen tulee ihan sellaisena "kuin hän on", hän ei enää lähde sellaisena kuin hän tuli.
Kysymys 663
Nettisivujen lukija on jättänyt pitkän kysymyssarjan rukouksesta, jota kaikkea ei voi toistaa tässä. Lyhyt vastaus alla.
Sinä, joka kyselet paljon rukouksesta. Suosittelen sinulle alkuun huippuhyvää kirjaa. Se on O. Hallesbyn "Rukouksen maailmasta." Se kannattaa hankkia. Löytynee kirjastosta taikka voit etsiä netistä "googlettamalla". Ihania hetkiä rukouksen parissa.
Kysymys 662
"Tämä on minun ruumiini."
Eli ehtoollisleipä on kirjaimellisesti Jeesuksen oikea ruumis ja olemme siis kannibalisteja. Mutta se ei ole väärin, koska Jeesus itse antaa meille ruumiinsa ja verensä syötäväksi ja juotavaksi.
Eikö asia olekin näin?
Ei ole. Ehtoollisleipä on tosin Kristuksen ruumis ja ehtoollisviini on tosin Kristuksen veri. Kyse on kuitenkin ns. sakramentillisesta syömisestä, jolla ei ole mitään tekemistä kannibalismin kanssa. Se olisi inhottava kuvaus pyhästä ehtoollisesta, eikö totta?