Kysymykset


Kysymys 711

Minulla on 12 vuotta oleva poika ed. avoliitosta. Olen siis elänyt elämää, johon avioliitto ei kuulunut, ns.nykyajan normaalia elämää, raamatun mukaan olen siis elänyt elämääni huoruudessa. Tunnen kamalaa syntilastia päälläni, olen etsinyt jo kauan jumalaa ja sen mukaista elämää perheelleni.

Mietin, onko minun ensimmäinen lapseni kelvoton jumalalle, vai on ko toinen , joka on syntynyt nykyisestä avoliitostani? Haaveilen avioliitosta ja sydämestäni haluaisin sen sitoa, en juhlallisuuksien takia (osin vain) vaan että jumala laskisi siunauksen lupauksiemme päälle. Mietin lasteni osaa, olenko aiemman elämäni/valintojeni takia jotenkin ennalta suonut lapsilleni jonkun kohtalon? Voivatko he koskaan päästä taivaaseen koska ovat minun, tämän huorintekijän lapsia, aviottomia? Avopuolisoni on hyväksynyt poikani ja tulevat hienosti toimeen, tekeekö jumala samoin? Onko minun avoliitolleni mahdollista pyytää jumalan siunausta koska en ole ollut aviossa ennen? Vai olenko avoliitossa edellisen puolisoni kanssa, voiko sitä verrata avioon mitenkään? Meillä ei ole vielä vara ostaa sormuksia tai järjestää pieniäkään juhlia joten 'nykymaailman' mallin mukaan elämme avoliitossa. Etsimme uskoa ja minua harmittaa ettei omat vanhemmat ole syvemmin sitä minuun juurruttaneet, välillä paha istuu syvässä minussa ja riitelen yms vaikka sydämeni huutaa että haluan olla jeesuksen oma. Miksi en jaksa olla hyvä? Kun lapset ovat Jumalan lahja, miksi hän antaa lapsia syntyä pahoille tai kuten minulle että sain heidät avoliitossa? Voinko joka tapauksessa uskoa että he ovat tarkoitetut? ja rakkaat ja tärkeät jumalalle ja hänen suunnittelemansa ja hän näki myös heidät jo idussaan? Koska vanhempi lapseni on jo teini-iän kynnyksellä, mikä olisi paras tapa lähestyä ja antaa uskonnollista kasvatusta? Rukous -oli- käytössä ja kirkossa kävimme kauan sitten, kuinka nyt aloittaa ns. alusta. Minä haluan perheelleni parempaa ja uskon sydämiimme, kuinka siis luotsata meitä?

Vastaus:

Olet Jumalan
hyvässä hoidossa. Hän puhuttelee sinua nyt selvästi ja kutsuu sinua luokseen. Tuo avoliiton synti olisi
saatava pois heti päiväjärjestyksestä - kuten itsekin toteat. Ota naimisiinmeneminen puheeksi miehesi
kanssa. Sano suoraan, että tahdot yhteiselollenne ja lapsillesi Jumalan siunauksen. Menkää naimisiin ja
uskokaa, että Jeesus on kuollut teidänkin syntienne edestä. Saatte varmasti uskoa syntinne anteeksi
evankeliumin perusteella. Et sinä ole huono äiti. Olet paras äiti lapsillesi. Menneet virheet saat uskoa
anteeksi. Ja saat aloittaa alusta. Rukoile lastesi puolesta ja pyydä myös heille Jumalan siunausta. Kerro
heille sitten, mitä usko sinun elämässäsi on ruvennut merkitsemään. Eivät lapsesi ole kirottuja sinun
takiasi tai sinun syntiesi seurauksena. Ota vaikka esimerkiksi Herramme ja Vapahtajamme sukuluettelo
Matteuksen evankeliumin 1. luvusta. Lue esim. jakeet 3, 5 ja 6. Niissä
kerrotaan
Taamarista, Raahabista +
Batsebasta (= Uurian vaimosta). Sitten lue edelleen Vanhasta Testamentista, kuinka nämä naiset elivät
elämäänsä vähän niin ja näin. Taamar heittäytyi huoraksi (1. Moos. luku 38),
Raahab oli huora (Joosua luku
2
) ja Daavid teki Batseban kanssa aviorikoksen (2. Sam. luku 11). Silti
nämä
naiset (vaikka he toimivat
siis hirveän väärin) pääsivät pyhään sukuun ja heistä tuli osa meidän Vapahtajamme sukuhistoriaa. Eikö ole
ihmeellistä! Ei sinunkaan lapsissasi mitään vikaa ole: He ovat Jumalalle rakkaita ja ties mitä siunausta
saat heidän kauttaan. Tähän saat ainakin turvata ja luottaa. Menneitä virheitä emme saa tekemättömäksi,
mutta me saamme uskoa ne anteeksi ja sitten me saamme jättää kaiken Herran haltuun. Hän osaa kääntää
kaikki parhain päin. Niin hän lupaa. Lue lopuksi vielä Room. 8:28.


Kysymys 710

Elämä taivaassa, kuoleman jälkeinen elämä. Mitä se ehkä tulee olemaan? Onko meillä taivaassa vartalo, olemmeko suunnilleen kuten täällä, että meillä on kasvot, kävelevät jalat, taito puhua jne?

Olen miettinyt että millaista elämä siellä on, onko meillä tallella muistomme maailmasta? Omista lapsistamme, koulusta jne.. saammeko siellä enää rakastaa toisiamme, vieläkö siellä voimme käydä uimassa, onko siellä puita? Jumala on sanonut että paratiisi tulee ja siellä olemme onnellisia, on iloa eikä koskaan enää surua. Kuitenkin minusta tuntuu surulliselta jos meistä pyyhitään pois se mitä olemme olleet tai kokeneet..?

Jos/kun pääsen taivaaseen, ohjelmoidaanko minut uudelleen etten muista täsät maailmasta mitään ja siellä ei sitten tunnista omaa lastaan tai tunteeko rakkautta ketään kohtaan, paitsi tietysti jumalaa, mutta tavallaan se tuleva ikuisuus tuntuu kummalta jos ei ole enää se 'itse, joka joskus on ollut vaan joku muu, eikö se ole tavallaan jotenkin teennäistä vai mikä on sen kaiken tarkoitus.

Olisi ihanaa kun voisi luottaa siihen että läheiset olisivat myös siellä meidän lähellämme, miksi muutoin rukoilla heidän puolestaan jos siellä emme kuitenkaan ole lähellä toisiamme, tunne toistamme tai voi edes halata?? Asummeko taloissa vai vaan vihreillä niityillä lojuen, teemmekö työtä mitään? Missä tästä on kerrottu enemmän? Uskon että paratiisi on ehkä kaunis mutta millainen se siis on?

Vastaus:

Paavali sanoo,
että pyhä evankeliumi on ilmoittanut meille jotain sellaista, jota ei silmä ole ennen nähnyt eikä korva
ennen kuullut (1. Kor. 2:9). Se sama sana pätee myös taivaaseen. Emme osaa
sanoa
taikka kuvailla kaikkea
sitä ihanuutta, joka meitä siellä odottaa. Raamattu puhuu lyhyesti, mutta ihanasti taivaan sulosta. Juuri
se, että sanotaan niin vähän, sanoo itse asiassa hyvin paljon. Ei voi ihmismieli eikä ihmismieli täällä
rahtusen ajassa ymmärtää sitä, mitä taivaassa kerran on tarjollaa. Lue myös 2.
Kor. 12:4
, jossa Paavali
puhuu siitä, että hän temmattuna taivaaseen kuuli sanoja, joita ei kuitenkaan ole lupa puhua. Tässä olisi aika hyvä vastaus kysymykseesi, vai mitä!


Kysymys 709

kysyisin milloin ihminen on langennut pois armosta esim. kun synti houkuttaa ajatuksin tekemään vastoin jumalan tahtoa,niin onko tämä kadottavaa syntiä.miten näissä omantunnon ahdistuksissa voisi saada rauhan,ettei tarviss langeta näkyviin synteihin rypemään.millaista on myös kadottava synti,mitä tarkoittaa ja miten käytännössä pitäiss ymmärtää nää asiat.voisko saada lyhyen ,elämässä toimivan avun neuvon sanan.

Vastaus:

Olen tästä joskus kirjoittanut Herännäislehteen. Seuraavassa tuo kirjoitus kokonaan (anteeksi, kun se on vähän pitkä):

KIUSAAVA SYNTI - HALLITSEVA SYNTI

Kristitty on synnin kiusaama. Sellaisena hän pysyy lopun ikänsä. Eivät siis ainoastaan nuoret vaan
myös vanhat kristityt kokevat synnin kiusausta jatkuvasti. Tosin heidän pahuutensa voi ilmetä hiukan eri
tavalla eri aikoina eri tilanteissa. Luther tekee karkean jaottelun puhumalla nuoruuden aistillisuuteen
viettelevistä himoista, varttuneempien mammonan palvonnasta ja ahnehtimisesta sekä vanhuuden
omavanhurskauden valkeasta perkeleestä. Mutta synti kuin synti: se on syntiä kaikki tyynni. Ja siihen
kaikkeen syntiin me olemme ikään katsomatta syypäät - eroituksetta ja poikkeuksetta.

Itse asiassa elävään kristillisyyteen kuuluu syvä tietoisuus omasta kiusattuna olemisestaan.
Kokenut kristitty havaitsee hiukan helpommin synnin, joka "väijyy oven edessä" (1. Moos. 4:7).
Kokemattomampi kristitty käy huoletonna kohti ja joutuu äkisti vahinkoon. Siksi kiusausten määrä
pikemminkin kasvaa kuin vähenee iän myötä. Puhun siis nyt kristityistä, en niistä julkijumalattomista tai
muotojumalisista, joiden omatunto iän myötä vain paatuu paatumistaan entistä kovemmaksi ja vielä sitäkin
kovemmaksi. Uskon oikeaa asennetta kuvastaa juuri arka tunto pyhän, kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Kuinka
helposti me lankeammekaan! Joka tänään seisoo, katsokoon, ettei hän huomenna kompastu ja kaadu. Ei
kenenkään ole syytä asettua ylpeästi toinen toistansa vastaan.

Kiusattuna oleminen tuottaa sielulle ahdistuksen. Enkö koskaan tule paremmaksi? Olenko edes
uskossa? Missä on Jumalani, missä hänen apunsa ja voimansa? Pääsenkö minä taivaaseen? Et ole varmaankaan
ensimmäinen, joka mietit näitä kysymyksiä päivin ja öin. Lukemattomat kristityt sinua ennen ovat
kipuilleet näiden samojen kysymysten parissa. Lutherilta löytyy seuraavanlainen oiva opetus:

"Sentähden ei kukaan voi välttää kiusausta. Mutta jokainen saattaa kuitenkin suojella itseään ja
kärsimyksissään kääntyä Jumalan puoleen häntä rukoilemalla ja avukseen huutamalla. Niinpä voimmekin
eräästä vanhasta kirjasta lukea esivanhemmistamme, miten eräs nuori veli rukoilee vapautuakseen
kiusaavista ajatuksistaan. Silloin vanha luostari-isä vastaa: 'Rakas veljeni, et voi estää lintuja
lentämästä ilmassa pääsi päällä, mutta voit hyvinkin estää niitä rakentamasta pesäänsä hiuksiisi.' Näin
ollen emme, kuten pyhä Augustinus sanoo, voi välttää ahdistusta ja kiusausta, mutta Jumalaa rukoilemalla
ja häntä avuksemme huutamalla voimme kylläkin puolustautua."

Sinänsä kiusattuna oleminen ei ole
synti. Todistaahan Heprealaisepistolan kirjoittaja Jeesuksesta, että hän oli kaikissa kiusattu "niinkuin
mekin kuitenkin ilman syntiä" (Hebr. 4:15). Meissä tosin kiusaus synnyttää
nopeasti
erilaisia
intohimoja,
vääriä ajatuksia tai suoranaista jumalanpilkkaa, vaikka emme niihin "ulkonaisesti" lankeaisikaan
elääksemme niiden mukaan. Tietysti jo tuollaiset pahan tahtomme ailahdukset ja liikkeet ovat syntiä kuten
vuorisaarnan opetus 5. ja 6. käskystä paljastaa (lue Matt. 5:21-32). Tämä on
muistettava. Mutta silti
meitä kehotetaan ja rohkaistaan lempeästi monenlaisen synnin kiusaamina pakenemaan "uskalluksella
armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon kuin me apua tarvitsemme"
(Hebr. 4:16). Meidän taivaallinen ylipappimme, koska hän itse on ollut
kaikissa
kiusattuna, taitaa
"meidän heikkouttamme armahtaa" (Hebr. 4:15). Siten kiusauksen helle ajaa
sinut,
vaivattu raukka,
armolähteen luo hakemaan sielullesi virvoitusta. Näin pysyt likellä Jeesusta. Et uskalla erkaantua
hänestä. Kiusausten tarkoituksena on siis varjella meitä omahyväisyydestä, harjoittaa uskoamme ja
kiinnittää katseemme meidän puolestamme ristiinnaulittuun Vapahtajaamme. Hänessä "meillä on lunastus hänen
verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus, hänen armonsa rikkauden jälkeen" (Ef. 1:7).

Väliin me kuitenkin lankeamme. Lankeemuksen edellä käy ylpeys. Lankeemuksen perässä seuraa
toivottovasti nöyrtyminen: synnin tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen, tarvittaessa myös sopiminen
riitapuolen kanssa. Ellei näin saa tapahtua, kadotetaan Pyhä Henki kokonaan. Silloin saattaa vielä suu
haastaa hengellisiä, jalat kulkea seuroihin, kädet lahjoittaa köyhille, mutta sydämen temppelissä asustaa
riitaisa, pahaa puhuva, rietas ja ruma henki. Synti on muuttunut hallitsevaksi. Siitä on tullut tottumus
ja tottumuksesta taas kuin toinen luonto. Pahimmillaan se on hurskaan, kiiltävän ulkokuoren alla. Mutta
ennen pitkää on totisen parannuksen paikka tai muussa tapauksessa onneton iankaikkisuus sulkee
ihmispoloisen kuolettavaan syleilyynsä. Herätyksen tilassa eivät selittely tai puolustelu enää tunnu
uskottavilta edes itsestäkään. Jotain tällaisesta meille kertoo seuraava lyhyt lainaus Johannes
Qwirsfeldin Taivaallinen Yrttitarhan-Seurasta, jossa on "41 kanssapuhetta Kristuksen ja yhden uskovaisen
Sielun välillä" (1892):

Sielu: "Ah Herra! Mitäs pitää minun sanoman? Totisesti, totisesti en ole minä, jumalatoin ihminen,
mahdollinen, että Sinä, vanhurskas Jumala, pienemmänkään armon minulle osoittaisit. Minä tunnustan, että
minä olen raskaasti syntiä tehnyt. Minun olisi jo pitänyt hurskaammaksi tuleman ja katso, minä olen tullut
pahemmaksi. Ah, koska tätä oikein ajattelen, niin tahtoo sydän minun ruumiissani siitä pakahtua. Ah, minun
syntinen lihani on pettänyt minun, se teki synnin minulle niin makeaksi, ja se oli ylön väkevä, että minä
annoin itseni voitettaa ja suostuin syntiin."

Jeesus: "Älä sanokaan itseäs syyttömäksi, sinä synnin orja! Minkätähden sinä valitat lihasi ylitse,
että olet siltä voitettu? Sinun pitäisi häpeämän sitä sanoa. Eikö minun Pyhä Henkeni ole ollut sinussa,
jonka avulla olisit saattanut seisoa sinun lihasi himoja vastaan. Luuletkos Pyhän Hengen niin heikoksi,
ettei Hän olisi saattanut kuolettaa lihan himoja? Missä oli sinun uskosi, joka voittaa maailman ja saa
voiton? Eikö se olisi saattanut lihaasikin voittaa? Missä sinä olet kadottanut sinun hengelliset
sota-aseesi, joilla sinun olisi pitänyt vastaanseisoman, koska paha päivä tuli, että olisit mahtanut
kaikissa asioissa pysyväinen olla? Sinä laiska ja huolimatoin palvelija, sinä olet itse syypää
kadotukseesi, sillä itse syökset itseäsi onnettomuuteen." (ss. 160-161)

Sitten keskustelu jatkuu vakavana ja päättyy lopulta seuraavasti:

Jeesus: "Nyt katso, minä tahdon tälläkin kerralla ottaa syntisi sinulta pois ja en salli sinun hukkua,
ainoastaan mene, ja älä silleen enää syntiä tee, ettei sinulle pahempaa tapahtuisi. Katso, minä tahdon
taas antaa sinulle minun henkeni ja luoda sinulle uuden sydämen. Ainoastaan ole uskollinen kuolemaan asti,
niin minä sinulle elämän kruunun annan."

Sielu: "Sinulle olkoon kiitos ja ylistys iankaikkisesti, minun rakkahin Jeesukseni! Ah, nyt minä tahdon
Sinun pitää, enkä tahdo ikänä enää Sinua laskea. Sinua minä tahdon palvella, Sinussa minä tahdon kiinni
riippua, Sinulle minä tahdon uskollisena pysyä elämässä ja kuolemassa. Amen." (s. 164)


Kysymys 708

Onpa kiva lukea näitä joka päivä kun viimein huomasin netistä teidän sivut. Minulla olisi (tällä kertaa) seuraavat kysymykset:

1.asia: Raamatussa sanotaan suunnilleen näin jossain kohti, että taivaaseen otetaan nuo (muistaakseni noin 14t) 14000 jumalan lasta ja sen jälkeen maailma hävitetään.jne. Onko luku vertauskuvallinen vai onko luku noin pieni, mahdunko enää mukaan? Olen käsittänyt että Jumalalla on tiedossa ne ihmiset jotka lopulta ovat hänen lapsiaan, eli tietääkö hän etukäteen keistä näitä tulee? Minulle tulee jotenkin pakokauhu, entä jos en ole siinä porukassa enkö kerkiä kääntyä, onko uskoni tarpeeksi vahva hänelle?

2.asia: edelliseen jatkoksi, mistä voi tietää että usko on tarpeeksi vahva jos ei ole jotain suurempaa 'tunnetta' tai aina epäilee omaa riittävyyttään?

3.asia: kys./vast. 569 käsittelitte vanh.lest.
ajattelutapaa ja sen myötä tulee seur. asia sekä myös
siitä, että olen tätä jo kauan pohtinut. Eli mistä tietää että on oikeassa uskossa, ettei ole ollut väärin opettajien opastuksessa kun jossain haukutaan luterilaistakin kirkkoa, tästäkin tulee pakokauhuinen ajatus että entä jos nyt olenkin (ja koko lut.srk) seurannut koko ajan väärää opetusta ja luullut olevani oikealla tiellä ja tuomion päivänä minulle luetaan 'syytteet' siitä että menin lankaan ja seurasin vääriä johtajia? Kuinka itse tiedät että olet saanut oikeaa oppia? Kun kaikki 'lahkot' (tai mitä nimeä meistä eri uskontokunnista voisi käyttääkään) sanovat että me puhumme oikein, seuratkaan meitä, monet puhuvat samaa jumalasta eli mistä kukaan voi koskaan tietää mikä on oikeaa -loppujen lopuksi- riittääkö usko jumalaan, vaan loppujen lopuksi ?? En itse ainakaan halua ajatella että on jokin rajanveto, mielestäni raamatussakin puhutaan vain uskosta.. ja jos siellä onkin jossain kohti puhuttu jostain ryhmästä niin mikä se ryhmä on nykymaailmassa, kun en oikein ymmärrä eroja juutalaisten ym välillä, kuka niistä oli oikea/vääräoppinen kun kaikkia ryhmiä haukutaan ja toisia kehutaan aina sen mukaan keneltä kysytää. Pitäisi luottaa oikein opettajiin kun vain tunnistaisi heidät -varmasti. Ja eikö sitten lestadiolaiset itse tavallaan opeta väärin jos ajatus on että vain he pelastuvat ja tekevät siinä synnin? Tai lut.srk tai jehova tms jos vaan omaa ajatusta kehotetaan noudattamaan.......

4.asia: Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. Eli mikä on nimen väärin käyttöä? Onko, jos sanotaan jotain ihmetellessä vaikka herranen aika, voi hyvä jumala tms, vai mikä??

5.asia: Rakastan mahdottomasti valokuvia ja minulla on niitä paljon, haluaisin kantaa aina aarteeni mukanani, nähdä ja muistaa lapseni/läheiseni niissä, muistella menneitä.. ja niiden säilyminen on tärkeää jne.. onko tämä väärän jumalan kumartamista, tai jos minulla on enkeliaiheisia patsaita tms, esim. kirjahyllyssä, onko se väärien jumalien palvomista? Minulle enkelit eivät ole mitään palvonnan kohteita vaan vertauskuvallisesti uskosta ja suojeluksesta kertovia esineitä, jotka muistuttavat minua niistä aina kun katson niitä. Haluan uskoa että jumala tietää tämän sillä eikös hän näe sydämeeni? tai jos sanon herranen aika tms, niin en tarkoita loukata häntä.

6.asia: joka vaikuttaa tyhmältä..kysyn silti. Tiedän että rahan yms palvominen on väärin...kun minä teen veikkauksia ja toivon joskus kohdallani käyvän tuuriakin niin onko se juuri palvontaa? Haaveilen asioista kuten ihmiset tapaavat tehdä, mutta haaveisiini mahtuu myös muiden auttaminen ja hieman enemmällä kuin omistamallani muutamalla eurolla pystyisin varmaan antamaan monelle hyvää mieltä. En suinkaan ole koskaan jumalalta pyytänyt mitään lottovoittoa, se olisi jo 'liian paksua' vaan turvattua elämää ja minulle merkitsee eniten kaikki muu kuin raha. Vaikka haaveilen ja veikkaan niin uskon että jumala tietää ettei se ole minun suurin missioni elämässä, pitäisikö veikkaaminen sitten lopettaa? Joskus saan huimia haaveita, jos arpa suosisi niin kuinka antaisin vaikka kuntani sosiaalityölle avustuksia (nimettömänä), 'huonoihin koteihin' heidän lapsille vaatteita, ruokakasseja, leluja, välineitä työntekijöille, auttaisin vanhempiani jne jne, onko tämä ehdottoman väärin? Kuinka jakaa kymmenyksiä itseltään jos elää itsekin niin että laskujen jälkeen itsellekin jää vaikka 150e/kk ruokaan? tämä on ehkä tyhmää..mutta kaikkea sitä miettii..tällaiseksi jumala minut loi.

Vastaus:

Tulipa paljon kysymyksiä. Tällaiseen "vastaussavottaan" voi olla vähän vaikeata näin netin puitteissa, mutta menköön tällä kertaa. Lyhyesti seuraavassa:

Kys. 1.

Kohta, johon viittaat, on ilmeisesti Ilmestyskirjan 7. luku. Siinä annetut
luvut
ovat
vertauskuvallisia lukuja: Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan 12 000 tuhatta pelastunutta kustakin
sukukunnasta (tässä ei tarvita sen enempää laskinta). Pelastettu on se (ja vain se), joka turvaa Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Usko Jeesukseen, niin sinäkin pelastut varmasti.

Kys. 2.

Tässä ei kysytä niinkään sinun uskosi vahvuutta vaan Jumalan sanan ja sen armolupausten vahvuutta. Jos hän jotain lupaa, niin se on varmaa. Siksi saat rohkaistua uskomaan syntisi anteeksi Jumalan sanan perusteella.

Kys. 3.

Sinun täytyy itse lukea Raamattua. Siinä on kaikki sanottu. Jos lukee ja tietää, mitä Raamattu kertoo pelastustiestä, niin se on täyttä totta ja varmaa. Ei siinä tarvita muitten ryhmien taikka lahkojen lisäyksiä. Autuuden tiestä Raamattu opettaa selkeästi. Jokainen voi sen ymmärtää. Siltä ei hullutkaan eksy. Lue siis Raamattua!

Kys. 4.

Lutherin Iso Katekismus selittää hyvin toisen käskyn. Hanki kirja ja lue siitä erinomainen ja pitkä vastaus.

(Kyllä nuo antamasi esimerkit ovat Jumalan nimen väärinkäyttöä. Olet ihan oikeassa.)

Kys. 5.

Ei rakkaittensa valokuvien katselemisessa/mukana kuljettamisessa ole mitään pahaa. Päinvastoin. Sehän on ihanaa, että sinulla on näin paljon rakkaita ja niin läheiset välit heihin.

Samoin ei noissa enkelipatsaissakaan mitään pahaa ole.

Kys. 6

Ei tuossa veikkaamisessakaan mitään pahaa sinänsä ole. Silloin jos se synnyttää rahanhimoa tai pelihimoa, asia on jo toinen. Jumala on luvannut pitää huolta omistaan. Jopa ilman veikkaamistakin!


Kysymys 707

Minua sitten vaivaa moni asia, joita huomaan miettiväni ja surevani harva se päivä.

Ensiksikin olen kamalan herkkä luonteeltani ja ehkä siksi suren asioita joihin en voi vaikuttaa.

Hoidan kotona pientä tyttövauvaani ja saatan purskahtaa itkuun kesken vaipanvaihdon tms. kun nään kuinka hentoinen ja kauniisti luotu hän on. Mutta en pelkästään siksi vaan maailman julmuuden/ihmisten pahuuden takia. Silmiini osuu televisiosta ja lehdistä usein juttuja pedofiliasta, kidnappauksista yms. pahasta, josta kärsin kotona niin että minun vatsaani vääntää ja tulee todella paha olo. Kun katson lapsiani, pelkään että heille voisi joskus käydä jotain pahaa, kuinka suojella heitä ja mietin sitä kuinka ne kaikki hyväksikäytetyt ja riistetyt lapset ympäri maailman kärsivät. Kuinka kamalaa ja surullista se on!!

Kuinka voisin olla miettimättä tuota kaikkea joka minua ihan oksettaa ja kuvottaa koska joskus en saa edes unta kun tunnen niin suurta surua? Olen pohtinut sitä että miten jumala voi antaa tämän kaiken tapahtua. Tiedän että ihmisellä on vapaa tahto mutta eihän ne lapset ole halunneet heille tapahtuvan noin. Vai onko niin että jumala kostaa lapsille isien pahat teot kuten jossain kohti näin sanotaan..? Viattomalle lapselle? Jumalahan on hyvä, ei kosta. Entä jos joskus kun ei millään jaksa ja tulee se huono päivä että huutaa lapselleen tms. milloin olen tehnyt niin väärin että jumala kostaa sen minun lapsilleni ja antaa heidän joutua vaikka kidnappauksen uhriksi? Auta nyt minua ymmärtämään tätä asiaa.,tämä syö minua kamalasti.

Entä kun jos jotkut näistä ihmisistä, pahantekijöistä tai pienistä lapsista jotka vankeudessa elävät, eivät olekaan saaneet mahdollisuutta kuulla koskaan jeesuksesta niin kuinka he ikinä voivat päästä osalliseksi jumalan valtakunnasta? Ja minua oksettaa sekin että jos kuvittelisin että pääsisin itse josku taivaaseen (esimerkin omaisesti tämä asia) ja minun vääryyteni olisivat olleet maan päällä esim. valehtelu ja toisesta pahan puhuminen tms. mielestäni 'pienenmpää' syntiä (onko pienempää syntiä vai kaikki samanarvoista?) edustavat teot ja joku joka on riistänyt toista ihmistä vuosikymmeniä kuten esim. Itävallan tapaukset jne.. olisikin tehnyt parannuksen niin miten on tulkittava raamattu ja sen sanat että kukin saa tekojensa mukaan. Eihän kerran edes ole välimuotoja kuin taivas ja helvetti. Eli tämä pahantekijä pääsee taivaaseen kuten muutkin parannuksen tekijä. Miten toteutuu se 'tekojen mukaan' vai onko taivaassa jokin arvojärjestys meille millä pallilla istumme siellä?

Tuntuu niin pahalle että joku voi riistää toista ja sitten pääsee kuin 'koira veräjästä' kuten sanotaan..? Eikö näitten lasten kivulla ja riistolla ole mitään väliä. Siksi jumalan rakkaus tuntuu niin toisaalta vaikealta ymmärtää että hän on antanut meille lapset suojeltavaksi mutta antaa anteeksi vaikka heitä olisi kuinka paljon raiskattu? Hirveää. Minua itkettää tämä asia kamalasti. Miten ihminen voi olla niin julma?

Vastaus:

Maailman pahuus on tavaton. Ajattele, kuinka paljon Jumala joutuu kärsimään, kun hän näkee ja kuulee todella KAIKEN. Häneltä ei ole mikään salassa. Silti hän on rakastanut ja yhä rakastaa tällaista maailmaa (siis myös meitä) ja on antanut Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä. Kuinka sanomatonta hyvyyttä! Jos jo sinulle tai minulle tekee vaikeata rakastaa pahaa maailmaa, kuinka paljon se onkaan vaatinut Jumalalta, joka tietää kaiken paremmin kuin joku toinen konsanaan.

Toisaalta juuri tässä on se ihana lohtu, että me saamme uskoa ihan kaikki synnit anteeksi. Myös ne synnit, joihin kotona sorrumme, kun emme jaksakaan aina elää niin kuin soisimme. Jumala antaa meillekin anteeksi meidän hirveän syntisyytemme. Ja sitä syntiä meillä on ja riittää. Valitettavasti. Huomaamme, ettei meidän sydämemme lopulta ole parempi kuin toisten. Samaa syntiä on sielläkin, minkä näemme itsemme ulkopuolella. Jos ei Jumala armahtaisi sellaista syntikurjuutta, ei hän voisi armahtaa enää meitäkään!

Lapsille me saamme opettaa, että Jumala on hyvä kaikesta maailman pahuudesta huolimatta. Hän tahtoo
siunata lapset (lue Mark. 10:13-16) ja hän on uhannut myös tuomiolla niitä,
jotka viettelevät jonkun
heistä (lue Mark. 9:42). Sinäkin saat jättää lapsesi Jumalan hyvään hoitoon
ja
huolenpitoon.
Hän taitaa hoitaa heidät, olipa heidän ajalliset vaiheensa sitten millaiset tahansa. Uskalla Herran apuun.

Taivaassa on ns. kirkkauden eroitus eri uskovien välillä. Tästä meille puhuu esim. 1. Kor. 15:41. Samoin on kadotuksessa ero eri pahantekijöiden välillä. Tästä
puhuu esim. Luuk. 12:47-48.

Lopuksi: Me saamme aina ja kaikessa luottaa siihen, että Jumala on antava oikeudenmukaisen, vanhurskaan tuomion jokaiselle. Ei hän tee virheitä tuomitessaan. Tärkein kysymyksemme on, kuinka me ja meidän läheisemme ja lähimmäisemme pääsisimme taivaaseen. Vastaus on annettu meille evankeliumissa.


Kysymys 706

Miksi opetatte väärin, että Jumalan lapseksi synnytään kasteen kautta? Raamattuhan opettaa selvästi, että parannus tekee syntisestä vanhurskaan, uudestisyntyneen Jumalan lapsen. Kaste kuuluu toki uskovalle, mutta eihän sillä varsinaisesti vanhurskauteta yhtään syntistä, vaan tämän tulee olla uskosta ja armosta osallinen kasteelle tullessaan. Lukekaa tarkemmin Matteuksen evankeliumin kolmas luku ja oikaiskaa käsityksiänne!

Vastaus:

Otetaanpa tämä kysymys tarkasti. Jo Vähässä Katekismuksessa Luther sanoo kasteesta, että se on "armon ja elämän vesi, uuden syntymisen peso Pyhässä Hengessä". Sitten on suora lainaus Tiituksen kirjeestä(3:5). Ei sitä tämän selvemmin taida sanoa. Muitakin kohtia voisi Raamatusta lainata.


Kysymys 705

Kuinka yleisiä armolahjat nykyisin ovat? Tarkoitan lähinnä: terveeksitekemisen, voimallisten tekojen, arvostella henkiä, kielilläpuhumisen, profetoimisen.

Itse en tällaisia armolahjoja haluaisi. Eikö tämän tapaiset armolahjat kuulu menneisyyteen tai lähinnä lähetystyötä tekeville?

Vastaus:

Miksi et haluaisi?

Jumalan lahjat ovat aina ihania ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoisia! Eri lahjojen yleisyydestä en osaa sanoa mitään. Ne ovat tarvittavssa määrin aina Jumalalta saatavissa.

Hyvä luku lukea on 1. Kor. 12.


Kysymys 704

Jotkut uskovat puhuvat Jumalan läsnäolon tunnusta. Voiko se olla
sielullista, epäaitoa?

Vastaus:

Voi. Kaikki kuuluu koetella Jumalan
sanalla. 1. Tess. 5:21. Liian usein
kristityt
pitävät omia
päähänpistojaan Jumalan äänenä. Siitä on seurauksena pelkkää sekasotkua. Silti Jumalan läsnäolon tuntu ja sen maistaminen on suloista. Se kokemus on aina sidoksissa kasteen armon ja ehtoollisen lahjan kanssa. Niissä Kristus kohtaa meidät. Niiden voimassa hän saattaa meidät arkeen ja kokemaan läsnäolonsa tuntua päivittäisessä kilvoittelussa.

Autuuden perusta on kuitenkin aina evankeliumin vahva lupaus armon riittävyydestä kaikille syntisille.


Kysymys 703

mieltäni askarruttaa kysymys siitä kuinka perinteinen usko ja elämäntapa on yhdistettävissä nykyajan maailmanmenoon eli miten te rukoilevaiset elätte maailmassa olematta maailmasta esim suhtautuminen nykyajan tegnologian tuomiin haasteisiin ja yhteiskunnan muuttuminen yhä vallattomammaksi ja pidäkkeettömämmäksi kuinka te oikein pärjäätte tässä maailmassa ja jaksatte työyhteisön ja ympäristön luomissa paineissa

maailma on mennyt sille mallille että mitä tahansa muuta saa tehdä paitsi uskoa perinteisellä tavalla jumalaan siksi arvostan suuresti yhdistyksenne peräänantamattomuutta jolla pidätte uskoonne kuuluvista asioista kiini tinkimättä tippaakaan

itselleni on täysin käsittämätöntä mikä ongelma kirkon taholta on muodostunut naispappeudesta jne mielestäni on väärin tuomita vakaumuksensa mukaan uskovia näen todella tässä kalajoen käräjien henkeä ja jos olisi olemassa jonkinsortin konventikkeliplakaatti johon vedota olisitte koko porukka käräjillä...

Vastaus:

Kyllä me rukoilevaisuudessakin haluamme elää juuri tässä ajassa ja siis nykyajassa. Olemme mukana modernissa elämänsykkeessä. Ei siitä pääse eroon eikä ole syytäkään. Raamattu kehoittaa meitä viettämään jumalanpalvelusta koko elämällä. Arjen iloineen ja suruineen voi ja saa pyhittä Herralle. Rukoilevaisuudessa ei ole syytä tehdä uskosta jotain omituista, jota voi "harrastaa" vain seuroissa ja pyhäisin. Tärkeää olisi antaa koko elmä Herralle. Sitten on tietysti totta, että ei rukoilevainen tai muun sortin kristitty voi mennä kaikkeen mukaan ja ajatella samalla tavalla kuin maailma. Kilvoittelu kuuluu arkipäivään - ja se näkyy ja kuuluu erilaisuuten. Jeesus sanoo: "Te olette maan suola, maailman valkeus." Suokoon Jumala, että näin on minun ja meidän elämässämme.


Kysymys 702

Kun Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, niin pitäisikö ajatella kaikkia persoonia vai voiko keskittyä vain yhteen?

Tuntuu vaikealta keskittyä kolmeen persoonaan yhtaikaa. Paljon helpompaa on esim. ajatella vain Jeesusta ja keskittyä vain häneen. Mutta tehdäänkö tässä ikäänkuin "vääryyttä" Isälle tai Pyhälle Hengelle? No Isällä ja Pyhällä Hengellä ei ainakaan ole sitä ongelmaa, että olisivat kateellisia. Ja toisaalta valitsi minkä tahansa noista kolmesta tai kaikki kolme tai vaikka pareittain, niin yhteen Jumalaan aina osumme.

Minua hämää tuo kolminaisuus. Toisaalta Isästä puhutaan niin, että hän olisi varsinainen Jumala ja "the boss". Ja toisaalta Poika on Isästä syntynyt ja Pyhä Henki lähtee heistä, niin eikö Isä siis varsinaisesti ole kaiken alkulähde ja siinä mielessä päähuomion tulisi kohdistua häneen. Ja kun Jeesus on Jumalan Poika, niin eikö Isä se "ensimmäinen ja varsinainen Jumala ole" ja kuitenkin nuo kaikki kolme ovat ihmeellisesti yhtä.

Ja toisaalta sekin hämää Raamatussa, että toisaalta Paavali sanoo, että hänellä on halu täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa. Mutta siinä yhteydessä hän ei puhu Isästä ei Pyhästä Hengestä mitään. Ja toisaalta taas puhutaan siitä, että saamme nähdä Isän.

Ketä odotamme loppujen lopuksi näkevämme? Pyhän Kolminaisuuden toki, mutta silti hämää kun asiasta puhutaan käyttäen eri persoonia. Jeesus sanoo, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Eikö tässä mielessä ole sama asia ajatteleeko Isää vai Jeesusta?

Miksi Jeesus opetti rukoilemaan Isä meidän joka olet taivaissa? Miksei hän sanonut esim. Pyhä Kolminaisuus meidän, joka olet kaikkialla? Svebilius selittää tuota Isä meidän -rukouksen kohtaa niin, että Isällä tarkoitetaan siinä koko Kolminaisuutta, ei vain Isää. Mutta eikö Svebilius ole väärässä kun katekismuksessaan näin sanoo?

Mihin persoonaan päähuomion pitäisi kiinnittyä ja ketä eniten ajatella? Miten Jumalaan pitäisi uskoa "teknisesti oikein"?

Vastaus:

Kysymyksiä taisi tulla liikaa
yhdellä kertaa. En pysty jokaiseen vastaamaan yksityiskohtaisesti.
Mutta jotain seuraavassa.

Raamattu opettaa, että Jeesus on Sana eli Jumala, joka tuli lihaksi
(lue Joh. 1:1 ja 14). Sanana hän on aina
ollut
olemassa ns. Jumalan
suussa, koska Jumala ei koskaan ole ollut mykkä. Kun Jumala puhuu, hän puhuu siis sanaa eli Kristusta! Siten Kristus on ollut olemassa yhtä kauan kuin Isäkin, mutta samalla on tietysti (!) aivan totta, että hän on syntynyt Isästä kuten "sana syntyy suussa".

Näin voimme ajatella myös Hengestä. Henki on aina ollut olemassa. Jumala ei ole koskaan ollut "hengetön" eli kuollut. Siksi Henki on ollut olemassa yhtä kauan kuin Isäkin, mutta tarkkaan ottaen lähtee hänestä kuten uskontunnustuksemme mukaisesti tunnustamme.

Hieno kuvaus tästä on 1 Moos. 1:2-3,
jossa
Jumala toimii siten, että
hänen Henkensä liikkuu vetten päällä ja hän puhuu Sanaa. Siinä on koko
kolminaisuus yhdessä - ja kuitenkin "erillisinä" persoonina. Samoin
tapahtui myös esim. Jeesuksen kasteen yhteydessä ja sinun oman kasteesi
yhteydessä (Matt. 3:16-17 ja 28:18-20).
Sinutkin on siis kastettu "Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", ei nimiin, koska Jumala on kolmiyhteinen ykseys!

Vaikka kolminaisuutta emme voi järjellä ymmärtää, se ei tarkoita, ettemmekö voisi sitä Raamatun sanan perusteella uskoa todeksi.


Kysymys 701

Miten pienten lasten äiti (tai miksei isäkin) kykenee hoitamaan omaa uskonelämää? Tätä olen miettinyt, päivät kuluvat juosten, lapsista on paljon työtä ja kotiaskareet on hoidettava. Tiedän, että tämä on kaikki arvokasta jumalanpalvelusta, jos lähtee uskosta. Miten sitten henkilökohtainen raamatunluku? Päivällä ei yksinkertaisesti ole rauhaa juuri hetkeäkään, illalla kuin lapset ovat nukkumassa, pitää hoitaa rästiin jääneet kotityöt ym ja sitten onkin jo niin väsynyt, ettei pysty keskittymään Raamatun tutkimiseen. Aamulla ei myös aikaa ole, kun lapset herättävät niin aikasin, ei jaksa nousta itse aikaisemmin, vaikka haluaisi, mutta terveys ei sitä tahdo kestää.

Tärkeitä toki ovat kodin ilta- ja aamuhartaudet, jotka koen siunaukseksi, mutta siinäkin tuntuu välillä, ettei mitään saa irti, kun lapset pyörii eikä pysty oikein keskittymään hartauteen itsekään. Jumalanpalveluksissa lapsista sama vahtimis- /viihdyttämistyö, että saarnat menee kyllä useasti ohi, pari lausetta saattaa mieleen jäädä. Tiedän, että ei ole aina määrästä kyse, mitä lukee tai kuulee sanaa, mutta useasti tuntuu, että oma sielu on nääntymässä nälkään, millä sitten jaksaa enää ruokkia näiden pienten lapsosten sieluja...?

Vastaus:

Tuttua kokemusta! Sellaista on perhe-elämän arki usein. Kierrettä on vaikea saada katki. Joitakin ajatuksia.

Itse koin joskus yhtenä siunauksena, että luin lapsille lastenraamattuja. Koetin löytää ja valita sellaisia, joista opin itsekin. Laajemmat kuvaukset Raamatun historiasta olivat hyviä. En ole kylläkään itse saanut kotiini tai käsiini kirjasarjaa "Ikuisia kertomuksia", mutta sitä on kehuttu. Saisitko jostain käsiisi tuon kirjasarjan tai jotakin muuta?

Olisiko lisäksi mahdollista, että pääsisitte joskus irrottautumaan arjesta ja keskittymään Jumalan sanan kuuloon. Väliin järjestetään joissakin yhteyksissä lapsille pyhäkoulua saarnan ajaksi. Tai voiko ehkä joku isovanhemmista, sisaruksista, kummeista, ystävistä ottaa lapsikatraan hoitoonsa hetkeksi? Tässä olisi muuten mainio palvelu monelle nuorelle tai vanhemmalle.

Sitäkin on kokeiltu, että kuuntelee Raamattua kasetilta samalla, kun laittaa ruokaa. Tai pitää päässään kuulokkeita tai nappeja, jotta Raamatun kuuntelu onnistuu paremmin. Ruotsissa on esim. iPodeen heitetty raamattuluentoja ja niitä kuunnellaan ruuhkabusseissa.

Rukoilevaisten parissa kokoontuu myös äiti/lapsi-piirejä, joissa tutkitaan Raamattua. Joku tai jotkut ottavat lapset siksi ajaksi hoitoonsa.

Jos joku muuten keksii tai muuten kokemuksesta tietää hyviä ja vielä perempia neuvoja, jakakaa ihmeessä netin välityksella!


Kysymys 700

Miten on naisen ja miehen eron säilymisen kanssa tässä Raamatun kohdassa: "Mutta yksi nainen heitti myllyn kiven kappaleen Abimelekin päähän ja musersi hänen pääkallonsa. Ja Abimelek kutsui nopiasti palvelijan, joka kantoi hänen aseitansa, ja sanoi hänelle: 'vedä miekkasi ja tapa minut, ettei minusta sanottaisi: nainen tappoi hänet!' Ja palvelija pisti hänet lävitse, ja hän kuoli (Tuom. 9:53,54)"? Katastrofi tuo oli ainakin Abimelekille niin ruumiillisesti kuin henkisestikin.

Vastaus:

Abimelekille toisaan katastrofi. Koska hän ei kunnioittanut Jumalaa eikä välittänyt hänen sanastansa, joutui hän hakemaan arvojansa ja kunnioitusta tästä maailmasta. Lopputulos oli surkea. Jumalattoman elämä päättyi lyhyeen ja häpeällisesti.


Kysymys 699

Ef. 5:21 "Ja olkaat toinen toisillenne
alamaiset
Jumalan
pelvossa."

Ef. 5:22 "Vaimot olkaat omille
miehillenne
alamaiset niin kuin Herralle."

Voiko 21 jakeen käsittää siten, että miestenkin pitää olla alamaisia naisille ettei esim. tulisi riitaa, ja että me miehetkin olisimme kaikkien orjia, palvelijoita, ja että pitäisimme kaikkia ihmisiä meitä parempina?

Tuon 22 jakeen voisi tarkoittavan sitä, että naisia kehoitettaisiin erityisesti olemaan miehilleen alamaisia.

Toisaalta Jumala haluaa miehen olevan naisen pään mutta samalla kaikkein pienin ja nöyrin.

Itse miehenä katson Jumalan haluavan minun olevan alamainen jopa lapselle, kuitenkin olemalla samalla lapsen pää. Olen siis samalla kertaa lapselle pienin ja suurin.

En siis voi ylpeillä ja mahtailla lapsen edessä vaan nöyrästi toteuttaa Jumalan tahtoa isänä ja vanhempana ihmisenä, pitää kuria ja kunnioitustakin yllä.

Lapsi on yhtä arvokas Jumalan silmissä kuin minäkin. Minun täytyy siis kunnioittaa lasta niinkuin Jumalakin kunnioittaa.

Aikuisen alamaisuus lapselle on mielestäni myös sitä, että aikuinen kuuntelee lasta ja ottaa hänen mielipiteensä huomioon.

Jos lapsi sanoo minulle esimerkiksi, että nyt isä sinä valehtelet. Eikö minun silloin pidä nöyrtyä lapsen edessä ja sanoa, että niin minä valehtelin ja haluan tehdä parannuksen synnistäni. Olen joutunut tulemaan monta kertaa lasta pienemmäksi, kun hän on sanonut totuuden liikasyömisestä, tuhlaavaisuudestani jne. Olen joutunut tottelemaan lastani mutta samalla Jumalan Sanaa.

Ovatkohan nämä yllä olevat ajatukset täysin vääriä?

Vastaus:

Mielestäni olet ymmärtänyt asian syvällisesti. On tosiaan tärkeätä huomata, että Raamatussa on alamaisuuskehotuksia kaikille. Jokainen on jonkun alamainen. Silti tämä ei kumoa sitä, mitä kirjoitit isän tehtävästä perheessä "perheen päänä". Mutta jos vain toimii päänä, ei koskaan nöyrry eikä niin ollen voi toimia oikein päänäkään.


Kysymys 698

Mistä liturgiat ovat tulleet luterilaiseen kirkkoon? Joitain liturgioita raamatustakin varmaan löytyy, mutta tuskin kaikkea mitä tämän päivän luterilaisuudessa esiintyy.

Nykyisin monissa kirkoissa on 10 min. saarnat ja kaikki muu on pelkkää virrenveisuuta ja liturgiaa.

On tietysti hyvä, että papin puhe on lyhyt ja liturgiat pitkät jos pappi on esim. ateistinen tai muuten opillisesti harhaan mennyt.

Minua ja monia muita seurakuntalaisia liturgiat kyllästyttävät. Suurelta osin liturgioissa on kuitenkin suoraan raamatusta lainattua tekstiä. Jos liturgiat kyllästyttävät niin silloinhan meitä kyllästyttää Jumalan sana. Olemme aina haluamassa jotain uutta, sävähdyttävää tai tunteita ja ehkäpä hengellistä viihdettäkin.

Eikö jumalanpalveluksen kaavan uudistuksetkin ole osoitus siitä, ettei pelkkä Jumalan sana riitä, vaan pitää olla jotain muutakin mikä viihdyttäisi ihmistä? Luullaan, että viihdytys toisi ihmisiä enemmän kirkkoon. Tämähän on sama kuin "suolan käyminen mauttomaksi." Pienikin hapatus hapattaa koko taikinan. Ihmiset arvostavat kuitenkin ehdottomuutta Raamatun Sanassa pysymisessä vaikka itse olisivatkin vieraantuneet seurakunnan toiminnasta ja maallistuneet. Kaikki arvostavat lujuutta, ei kukaan lepsuutta. Lepsuus tietysti miellyttää lihaamme sekä uudistukset ja maalliset muotivirtaukset Hengellisiin asioihin. Seurakunnan myöntyminen naispappeuteen ja homouden hyväksyminen ovat mielestäni lepsuutta jota pohjimmiltaan ihmiset halveksivat. Suolaa ihmiset kaipaavat vaikka eivät sitä Hengellistä suolaa itse söisikään. Lepsuus näissäkin naispappeus- ja homousasioissa saa ihmiset vieraantumaan kirkosta. Kirkon uskottavuus rapisee olemattomiin.

Tässä liturgia asiassa olisi varmasti monelle seurakuntalaiselle parannuksen teon paikka ja varsinkin itselleni. On ylipäätään hyvä jos silmät aukeavat näkemään totuus omasta itsestään. Se on Jumalan armoa.

Helppoa on tunnustaa syntinsä, mutta vaikeampaa on toteuttaa

hyvää päätöstään vuodesta toiseen. Pelkkä hyvän päätöksen muistaminen vaatii syvällistä muutosta sydämeen. Rakkaudesta Jumalaan sekin onnistuu, vaikka me emme täydellisyyteen päästä tässä asiassa, emmekä missään hyvässä.

En pitänyt kovinkaan suuressa arvossa liturgiaa kirkossa, mutta sen tärkeys selvisi, kun kirjoitin tätä tekstiä kysymysten jättösivulle.

Liturgian alkuperä luterilaisuuteen kiinnostaa yhä. Kuka sen kehitti? Kuinka vanhaa se on? Kuinka alkukristityt viettivät "jumalanpalveluksiaan?"

Vastaus:

Kävipä hyvin: kysymystä
kirjoittaessasi sait jo osan vastauksesta. Kirkkomme liturgia on
peräisin todella vanhoilta ajoilta. Osia on Vanhasta Testamentista
saakka, toisia osia Uuden Testamentin sekä varhaiskirkon ajoilta.
Vuosisatojen myötä on kehitystä tapahtunut puoleen jos toiseenkin.
Lyhyt selvitys liturgiasta on kirjasessani "Vanhan
käsikirjan
jumalanpalvelus. Pieni opas."
Perusteellisempi esitys löytyy
ruotsiksi
(!) kirjasta "Reformatorisk gudstjänst på Skriftens grund". Ihan
tarkkaa vastausta ei kysymykseesi voi antaa - kirjoittamatta paria
paksua kirjaa. Syksyllä järjestetään Lapissa (18.-19.10)
jumalanpalvelusta käsittelevät päivät (kts. ohjelma). Tervetuloa mukaan.


Kysymys 697

Jos olen käsittänyt oikein, vanhoillislestadiolaisille kaste on vain seurakunnan uskon vahvistukseksi, ei Jumalan lapseksi ottamista. Lapsi ei siis ole perisynnin alainen. Miten suhtautua vanhoillislestadiolaiseen kummina? Voiko ko. herätysliikkeen "edustajaa" pyytää kummiksi, jos hän ei usko kasteesta kuten siitä opetetaan? Entäpä ei-uskova kummi?

Vastaus:

Mielestäni kummiksi kuuluu valita henkilö, joka on omakohtaisessa uskossa ja joka ymmärtää kasteen lahjan ja velvollisuudet oikein. Eivät kait kaikki vanhoillislestadiolaisetkaan lopulta usko niin kuin liike opettaa. Ainakin osa ajattelee eri tavalla. Siksi en haluaisi antaa mitään yleispätevää ohjetta. Kummin kuuluu uskoa Jeesukseen omana Vapahtajanaan, jotta hän voisi toimia esikuvana kastetulle. Ei-uskovan kohdalla tämä ei toteudu.


Kysymys 696

Avioliittomme alussa vaimon odotin rukouksessa olevan pää peitettynä. Kun huivi valuili, vaimo mielipahakseni vähitellen luopui tavasta. En häntä pakottanut päätä peittämään. Nyt poika on pannut minut pinteeseen. Lukiessamme, mitä Sana sanoo miehen pitkästä tukasta poika lukee, mitä Sana sanoo rukouksesta ja naisesta. Pojan "uskovalla" kaverilla on pitkä tukka. Miten saan pojan leikkaamaan tukkansa?

Vastaus:

Pyri säilyttämään läheiset ja luottavaiset välit poikaasi. Älä anna tämän kysymyksen pilata niitä. Ei jankutusta, ei jatkuvaa valitusta ja murinaa.

Muutoksen - olipa kyse mistä tahansa - täytyy nousta sisältä päin. Rakkaus muuttaa kaiken.


Kysymys 695

Pietarin kirjeen 'heikompi astia' ei viittaa välttämättä naisen ominaisuuksiin, vaan saattaa tarkoittaa hänen mieheen nähden heikompaa asemaansa yhteiskunnassa. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan naiset ovat kieltämättä keskimäärin lihasvoimiltaan miehiä heikompia, mutta toisaalta kestävyydeltään sitkeämpiä.

Onko tämä Raamatun jae ymmärrettävä jumalalliseksi järjestykseksi, jota ei ole lupa muuttaa esimerkiksi naisia kouluttamalla ja heidän oikeuksiaan lisäämällä.

Vastaus:

Olet varmaan oikeassa siinä, että Pietarin kirjeen kohta ei vain ja ainoastaan puhu "fyysisistä ominaisuuksista". Kyllä siinä on mukana muutakin. Usein esim. paineen sietokyky on miehillä paljon vahvempi - vaikka ei koskaan sovi yleistää liikoja. Poikkeuksia on aina. Ja olet varmaan siinäkin oikeassa, että nainen on monesti sitkeämpi.

Tämä Pietarin kohta ei mitenkään kiellä naisten koulutusta taikka heidän oikeuksiaan. Kristityn kuuluu taistella tasa-arvon puolesta kaikkialla. Silti emme voi sille mitään, että naisen ja miehen ero on ja pysyy. Katastrofi olisi, jos se kiellettäisiin. Ja yhtäläinen katastrofi on, jos naisten ja miesten oikeudet pannaan vastakkain. Ketään ei saa sortaa. Hyvin keskeinen osa rauhantyötä ja vakaitten yhteiskuntaolojen luomista on naisten oikeuksien lisääminen. Siihen on havahduttu vasta viime vuosina.


Kysymys 694

Miten näet naisen "heikkona astiana"? Naiset tekevät 60 % maailman raskaasta työstä pelloilla jne. Ei Euroopan naisetkaan heikkoja ole, Saksan johtaja, meidän presidentti jne. Omassa 700 hengen työpaikassani kolme esimiestä yläpuolellani ovat naisia (hyviä). Miksi pidätte naista heikkona astiana?

Vastaus:

Tuo ilmaus
"heikompi astia" on Raamatusta. Lue esim. 1. Piet. 3:7. Kai se on kautta
aikain
ollut selvää, että
nainen
on se "heikompi" astia verrattuna mieheen. Jo ihan fysiologisesti ei tässä varmaan ole mitään epäselvyyttä. Silti voi hyvin olla, että naisen asema esim. yhteiskunnassa tai talouselämässä on "vahvempi" kuin jonkun miehen.

Käsittääkseni ei meidän tarvitse tämän asian tiimoilta sen enempää kinastella. Olen kanssasi samaa
mieltä siitä, mitä kirjoitit tuosta tilastollisesta selvityksestä ja yhteiskunnallisesta tilanteesta.


Kysymys 693

Mitä tarkoittaa Pyhällä Hengellä täyttyminen?

Vastaus:

Käsityksiä on
monia. Useimmat vääriä.

Oikeasta Hengellä täyttymisestä puhuu esim. Ef. 5:18-21. Huomioi, että
siinä
kohdassa puhutaan Jumalan
sanan oppimisesta, kiitoksen kalleudesta sekä alamaisuuden ja kuuliaisuuden siunauksesta.

Lue myös yhtä lailla Ef. 4:30.


Kysymys 692

Luin Salomon Saarnajaa ja sen ensimmäisen luvun jakeessa 4 sanotaan
näin:"vaan maa pysyy ijankaikkisesti."
Siinä oli usempi viittaus Vanhaan Testamentiin ja Uuteen Testamentiin. Kun katsoin viitteitä, niin esim
1 Joh 2:17 sanotaan"Ja maailma katoo ja hänen himonsa; mutta joka tekee
Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti." ps. 119:90 sanotaan: "sinä
perustit maan, ja se pysyy."

Mitä siis nuo esimerkit tarkoittavat, kun toisessa kohdassa sanotaan, että maa katooaa ja toisessa taas maa pysyy ijankaikkisesti?

Vastaus:

Saarnaajan kirja puhuu sukupolvien muutoksesta ja vaihtuvuudesta. Kuolema korjaa sukupolven sukupolven jälkeen. Tämän rinnalla maa pysyy eikä muutu. Tarkoitus ei ole väittää, että joku pala maata säilyisi ikuisesti tms. Maapallon "samuus" asetetaan sukupolvien "vaihtuvuuden" rinnalle ja todetaan, että ihmiselo on häilyvää ja muuttuvaa koko ajan. Mikään ei tunnu pysyvältä. Toisaalla sitten taas todetaan, että kerran tämäkin maa muuttuu, kun uusi maa ja taivas luodaan.


Kysymys 691

voiko 3-vuotiaalle ruveta kummiksi ja miten toimin.

Vastaus:

Jos lasta ei ole kastettu, hänet voidaan kastaa ja siinä yhteydessä vanhemmat valitsevat hänelle kummit.


Kysymys 690

minulla ei aika millään riittäisi osoittamaan sitä kiitollisuutta mitä
tunnen saatuani ladattua vanhan virsikirjan rirsiä teidän internet
sivuiltanne. niistä on todella ollut minulle vähintään yhtä suurta iloa
kuin niitä veisanneille....

kysynkin vuoden 1701 virsikirjan virrestä
"sen suven suloisuutta" mistä tämä virsi alunperin on tullut
virsikirjaan ja onko sitä aiemmissa esim 1600 luvun virsikirjoissa
missä ja millä numerolla?
oletko koskaan veisannut sitä kokonaan ja kuinka kauan kesti...

Vastaus:

Kiitos kysymästä.
Käytin vastaukseen asiantuntija-apuna Markus Halmista. Hän vastaa
kysymykseesi seuraavasti:

"Hengen tie-sarjassa olevasta Vanha virsikirja-teoksesta
seuraavaa tietoa koskien virttä 412:

Alun perin Johan Walterin virsi 25 säkeistöä (vuodelta 1552), hän
lisäsi itse säkeistöt 26-34 myöhemmin. Tuntemattomaksi jääneet ihmiset
jatkoivat sitä, kunnes säkeistöjä oli vuonna 1655 yhteensä 55.
Petrus Johannis Gothus käänsi vuonna 1604 virren ruotsiksi ja
1600-luvun ruotsalaisissa virsikirjoissa virressä oli 53 säkeistöä.
Tästä 53 säkeistön virrestä suomennettiin vuonna 1690 säkeistöt 1-41.
Suomalaisissa vuoden 1583 ja 1605 virsikirjoissa tätä virttä ei vielä
ollut mukana, mutta 1692 virsikirjassa virsi ensimmäistä kertaa.
Numerosta minulla ei ole tietoa."

Olemme silloin tällöin laulaneet virren alusta loppuun. Joskus
kesäseuroissa, joskus riparilla ja joskus jossakin muualla. En muista tarkalleen, kuinka paljon aikaa meni (se on kyllä hyvin tarkkaan mitattu kellolla), mutta alle tunnin se melko lailla. Laulapa itse siellä kotona, kun olet oppinut sävelmän ja katso kellosta aikaa! Hieno virsi tuo 412 todellakin. Se on sävelmän puolesta yksi minun ehdottomista lempivirsistäni.


Kysymys 689

Missä kohtaa Raamatussa kerrotaan lapsikasteesta? Tai mihin lapsikaste ylipäätään perustuu Raamatussa? Eikö Jeesus siunannut lapsia eikä kastanut heitä?

Vastaus:

Vastaaviin kysymyksiin olen vastaillut näillä sivuilla aikaisemmin ... 🙂 Luepa esim. seuraavat kysymykset ja vastaukset:

180,
186,
281,
285,
290,
291,
416,
658.


Kysymys 688

Minulla on ystävä joka on jo monta päivää ollut pyhänhengen vaikutuksessa ja puhuu kielillä tosi paljon ja missä sattuu.Nyt hän on alkanut pelätä,että menee sekasin,kun ei esim muiden uskovien kanssa pysty yhtään puhumaan kun heti alkaa vaan kielillä puhumaan.Onko tämä enää normaalia kysyy hän?

Vastaus:

Raamatun mukaan Jumalan lähettämä
Henki on profeetoille ja (samoin) muille karismaatikoille "alamainen".
Lue 1. Kor. 14. Tuollainen täysin
pakonomainen
kielilläpuhuminen
todistaa jostain muusta. Muissakin uskonnoissa on kielilläpuhumista ja tuontapaisia ilmiöitä. Se ei enää ole lainkaan normaalia, jos on pakko puhua kielillä eikä voi lakata. Silloin on pikemminkin kyse sielullisesta tai vieraasta ilmiöstä, joka on ehkä saanut alkunsa jostain väärästä hengellisyydestä tai - suorastaan - vieraasta uskonnollisuudesta.

Neuvoisin asianomaista tutkimaan itseänsä ja vastaamaan kysymykseen
kielilläpuhumisen alkuperästä. Missä ja milloin se syntyi? Jos kyse on jostain väärästä hengellisyydestä, hakeutukoon hyvin pian jonkun luotettavan papin puheille ja ripittäytyköön synnistänsä. Ja sitten on lopetettava kaikki kokeilu ja jumalaton pelleily "hengellisten" asioitten ja kokousten kanssa.


Kysymys 687

Olen srk:n työntekijä ja minua aina ihmetyttää kun joidenkin vanhempien ihmisten kanssa keskustellessa kuulee että joskus ennen vanhaan osallistuminen ehtoolliselle Jumalanpalveluksessa oli jotenkin paljon korkeamman kynnyksen asia. Että piti jotenkin "puhdistautua" tai valmistautua, siistiä ikäänkuin hiukan omaa elämäänsä ennenkuin uskalsi tai kehtasi mennä ehtoolliselle. Mitä mieltä tästä? Onko tuttu ilmiö? Miksi näin?

Vastaus:

Viime vuosina on pyritty opettamaan ehtoollisen sakramentin armoa ja sen suomaa lahjaa syntiselle. Se on epäilemättä rohkaissut aika monia osallistumaan ehtoolliselle. Hyvä näin.

Silti on hyvä yhä edelleen muistaa, että ennen ehtoollista kuuluu ja pitää koetella itseänsä. Itsensä koetteleminen tulee kauniisti ja vakaasti esiin vanhan käsikirjan ns. manauksessa. Siihen kuuluu sen tutkimista, mitä ehtoollinen on ja merkitsee, onko itse uskossa sekä miten ehtoollisen jälkeen aikoo elämänsä suunnata. Kyse ei ole "itsensä puhdistamisesta" eikä "oman elämän siistimisestä". Jos on näin opetettu, niin siinä on opetettu väärin. Itsensä koettelemisen tarkoitus on korostaa nimenomaan, että ehtoolliselle tulee ja sinne saapuu vain syntinen ehtoollisvieras, joka turvaa siunatun leivän & viinin aineissa todellisesti läsnäolevaan Kristukseen, joka tahtoo antaa anteeksi kaikki synnit armosta.