Kysymykset
Kysymys 736
Kun ehtoollinen liitetään noin lujasti kiirastorstain tilanteeseen kuin vastauksesta 733 näkyy, eikö olisi johdonmukaista päätyä myös siihen, että ehtoollisen nauttiminenkin olisi vain miesten oikeus, kenties vain papiksi vihittyjen?
Apostolinen virka on paimenen virka. Se ei ole esim. oman hauskan pitämistä kivassa seurassa. Se on olemassa MUITA varten. Paimenen tehtävä on pitää huolta laumasta ja ruokkia ja hoitaa sitä. Siksi Jeesuksen asettama ehtoollinen vain apostolien parissa ei tarkoita sitä, että kyse olisi yksin heidän etuoikeudesta nauttia tuo pyhä ateria. He saivat Mestariltaan opastusta (myös) siihen, kuinka he sitten myöhemmin johtavat ja viettävät ehtoollista seurakunnissa. Sitä vastoin ei ole jumalallisen järjestyksen mukaista, että yksi jos toinenkin rupeaa viettämään "omaa" ehtoollistaan. Nurkkamessu oli aikoinaan katolinen hapatus, joka uudessa muodossaan tekee nyt taas tuloaan.
Kysymys 735
Haluaisin kysyä seuraavaa:
1 Opiskeln yliopistossa ja välillä on taloudellisesti tiukkaa. Minulle on tarjottu työtä stripparina eräässä ravintolassa. Voinko uskoni puolesta ottaa työtä vastaan, jos olen sen kanssa itse sinut?
2 Seurustelen poikaystäväni kanssa ja olen alkanut pohtimaan seksiin liittyviä kysymyksiä. Tiedän että esiaviollinenseksi on syntiä, mutta en ymmärrä miksi. Vaikka harrastankin sitä en silti koe tekeväni mitään pahaa, saati jumalalle kelpaamatonta. Päinvastoin. Tunnen sen syventää raukkauttani poikaystävääni, mutta myös jumalaani kohtaan. Rakastelu tuntuu enemmänkin pyhältä asialta, kuin maalliselta himolta.
Kiitos esittämistäsi rehdistä kysymyksistä. Olen tosi iloinen, että voimme jutella suoraan vaikeistakin asioista näillä palstoilla.
Seuraavassa suorat vastaukset suoriin kysymyksiisi:
1. Et voi ottaa vastaan tarjottua työtä. Kristittynä et voi toimia
stripparina. Sellainen työ johdattaa niin sinut kuin katselijatkin
6. käskyn rikkomiseen (elikkä
epäpuhtaisiin
ajatuksiin, sanoihin
ja
tekoihin). Monelle katsojalle on jo kehittynyt tai kehittyy vaikea riippuvuus seksistä. "Seksin suurkuluttajat" lankeavat (pahimmassa tapauksessa) rikoksiin tälla saralla. Hetken "helpotus" iskee lujaa takaisin ja pakottaa erilaisiin ylilyönteihin. Usein tuohon seksin suurkuulutukseen on syynä pohjaton yksinäisyys, jota ihminen pyrkii estämään ruumiillisella läheisyydellä. Et voi olla mukana tällaisen tukemisessa. Lisäksi naisena alistat naiseuden miehiselle katseelle ja teet itsestäsi ja muista naisista "seksiobjekteja", joiden arvo on ulkonaisessa muodossa, ei ihmisyydessä.
2. Kuten itsekin kirjoitat, seksin harjoittaminen poikaystävän kanssa on väärin. Miksette mene naimisiin? Jos poika ei tahdo, niin se kertoo jotain hänen rakkaudestaan sinua kohtaan. Eikö hän, joka rakastaa sinua, tahtoisi jakaa koko elämäänsä sinun kanssasi? Seksi on tarkoitettu vain avioliittoon. Se kruunaa sen henkisen (ja hengellisen) yhteyden, joka on puolisoiden välillä. Irtonaiset (ja mahdollisesti monien kanssa koetut) seksisuhteet repivät rikki todellista sitoutumista toiseen ja ihmisyyttä. Ne ovat merkki siitä, että ihminen ei ole henkisesti valmis ottamaan vastuuta toisesta koko elinajaksi ja pahimmillaan hakee (lähinnä) omaa seksuaalista tyydytystä toisesta. Omatuntosi ääni ("en silti koe tekeväni mitään pahaa, saati jumalalle kelpaamatonta") kaipaa tarkistusta Jumalan sanasta. Vaikka et koe (tällä hetkellä), että teet jotain pahaa, niin teet silti väärin. Jumalan sana on täysin kirkas ja selvä tässä kysymyksessä.
Toivotan sinulle Jumalan johdatusta pohtiessasi näitä vaikeita ja haastavia kysymyksiä. Saat hänelle tuoda syntisi katumuksessa ja pyytää niitä anteeksi. Jeesuksen veri on vuotanut sinun ja minun puolesta ja sovittanut pahuutemme. Kiitos, kun rehdisti kysyit ja esitit omat kantasi.
Kysymys 734
Netistä löysin (jokin universaali totuus-sivut) joissa siis puolustetaan jumalan ja jeesuksen olemassa oloa ja että maailma on luotu.
No, minua vaivaakin se että selaillessani eri paikkoja minne sivuilta pääsi, eteeni tuli kirjoituksia siitä että jeesus olisikin syntynyt moninaisten laskelmien jälkeen syyskuussa eikä joulukuussa (perustelut ja laskelmat tuntuivat aika vakuuttavilta) eli että me viettäisimme jotain pakanallisten keksimää tms. joulua eikä juhlan aihe olisikaan aiheellinen juuri 'meidän joulunamme'. Onkohan näin?
Toiseksi sivuilta löytyi saatanan 'hyvä' suunnitelma, jolle sillekin oli hyvät perustelut siellä, että joulupukki on jeesuksen 'maailmallinen versio', jonka sielunvihollinen on keksinyt liihottelemaan tänne maailmaan ja viemään lapsien ja kaikkien ajatukset pois jeesuksesta. Mitkä ovat ajatuksesi tästä?
Itse kyllä ajattelin sen luettuani että näinhän se on, että lapsille puhutaan pukista ja pitää olla kilttinä että saa paljon lahjoja jne... eikä enää kerrota jeesuksesta kuten pitäisi, mutta jos joulu ei olekaan jeesuksen syntymäpäivä niin pitäisikö sitten puhuakkaan muusta kuin pukista.. Teenkö virheen jos lapsille tulee opetettua pukki-myyttiä jos kuitenkin puhuu myös ja etupäässä jeesuksesta?
Arvaan että kaikkea tälläista ei pitäisi lukea tai ainakaan suinpäin uskoa kaikkeen lukemaansa mutta nämä tekstit jotenkin säväytti ja etenkin kun luojaamme kuitenkin puolustettiin ja uskoa ja kaiken raamutun yms. olemassa oloa ja evoluutioteoriat juuri sanottiin olevan potaskaa..
Kukaan ei tiedä tarkkaan, mihin vuodenaikaan Jeesus on syntynyt. Se ei sinänsä olekaan tärkeätä. Tärkeintä on, että hän on syntynyt ja tullut Vapahtajaksemme. Sitä varten me vietämme joulua. Tuskinpa kukaan on koskaan väittänytkään, että Jeesus 100 % varmuudella olisi syntynyt juuri 25. joulukuuta. Se on kumminkin hyvä ja vakiintunut päivä hänen syntymäjuhlakseen. Miksi sitä siis muuttamaan? Ollaan iloisia ja tyytyväisiä, että saamme viettää kristillistä juhlaa ja nauttia siitä hengellisestä hyvästä, jonka Kristus on ansainnut.
Joulupukin esikuvana on Turkissa asunut piispa Nikolaus, joka oli hyvä ihminen ja auttoi köyhiä antamalla lahjoja. Hän oli valtavan hyvin ymmärtänyt joulun lahjan, Jeesuksen, ja siksi hän kaikilla varoillaan tahtoi auttaa köyhiä. Mielestäni olisikin hyvä, jos ja kun joulupukin alkuperäinen merkitys saataisiin paremmin esille. Siinä samassa joulun todellinen sanoma nousisi esiin. Mielestäni "joulupukin vastustaminen" ei ole niin tehokasta kuin "joulupukin alkuperäisen merkityksen palauttaminen". Koska kumminkin maailma puhuu joulupukista, me kristityt voisimme korottaa Kristusta sekä kertoa, että juuri siksi joulupukkikin on "alkuaan" kristillinen piispa, joka uskoi joulun Herraan ja jakoi lahjoja köyhille. Eli tässä tulee esiin se rikas kristillinen perintö, joka hautautuu nykyaikana kaiken krääsän alle ja unohtuu ihmisten mielestä. Ja sitten luullaan, että koko joulupukkihysteria on pelkästään ja ainoastaan antikristillistä.
Kysymys 733
Onko se oikein, että me otamme ehtoollisen ihan keneltä vaan vastaan,
vai täyttykö sen aina olla jakamassa miespappi?
Jeesus asetti ehtoollisen viimeisenä iltana eli kiirastorstaina. Se on siksi erityisesti apostolien tai apostolisen paimenviran tehtävä sekä siunata että jakaa ehtoollinen. Paimen asetetaan vastuulliseen tehtävään ja hänen kuuluu toimittaa ehtoollinen oikein ja Raamatun sanan mukaisesti. Apostolinen paimenvirka on miehinen virka. Siksi ehtoollista ei kuulu olla jakamassa esim. naispappi.
Kysymys 732
Helluntailaisena kiinnostaa, että miten rukoilevaiset ymmärtävät uudestisyntymisen ja Jumalan Hengen työn kääntymisessä, uskoontulemisessa?
Luin tuolta historiaosuudesta, että rukoilevaiset ovat kääntäneet jotain puritaanien teoksia suomeksi... Onko esim. yhdysvaltalaisen Jonathan Edwardsin teoksia käännetty suomeksi? Tai englantilaisen John Owenin?
Olen tässä viime aikoina kiinnostunut vähän vanhemmasta kirjallisuudesta. Yksi yhdysvaltalainen saarnajaa kun sanoi, että ei kannata lukea alle sata vuotta vanhaa hengellistä kirjallisuutta, heh.
Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa
(Tit. 3:5). Jos ihminen ei saa hengellistä
ravintoa, hänen uskonsa
näivettyy täysin ja hän kuolee hengellisesti. Tullessaan sitten uskoon
hän tarkkaan ottaen "herää kuolleista", mutta myös tästä tapahtumasta puhutaan Tunnustuksessa ja vanhassa kirjallisuudessa uudestisyntymisenä. (Kyse on samasta elämän lahjasta, jonka Jumala lahjoittaa uskon kautta sanassa ja sakramenteissa.) Hyvänä esimerkkinä on vertaus tuhlaajapojasta, joka oli syntynyt isänsä lapseksi, mutta kuoli hengellisesti ja myöhemmin "virkosi eloon" kääntyessään takaisin isän kotiin.
Käsittääkseni Jonathan Edwardsin teoksia ei ole käännetty lainkaan suomeksi. Varma en ole. Itselläni on yksi englanninkielinen teos, jonka olen saanut ja jota on paljon kehuttu.
En myöskään tiedä, että Owenin kirjoituksia olisi suomennettu.
Kysymys 731
Miksi joillakin ihmisillä (näyttää olevan)on niin kauhean vaikeaa elää ?
Siltä tosiaan näyttää. Se voi johtua siitä, että elämästä puuttuu päämäärä. Tuntuu, että on sattuman heittämänä tullut maailmaan ja vaeltaa ilman suuntaa, kunnes joskus kuolemassa siirtyy johonkin, josta ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa. En itsekään tuollaista jaksaisi kauaa ... Siksi on järisyttävää ajatella ja uskoa, että Jumala on meidät luonut ja hänellä on jokaiselle suunnitelma ja hyvä tarkoitus. Elämä Jumalan kanssa täällä ajassa uskossa vie sitten tämän ajan perästä iankaikkiseen elämään taivaaseen.
Kysymys 730
Ensimmäinen kysymykseni koskee uskon kilvoittelua. Uskon kuten Luterilaiset, että uskon synnyttäjä on itse Jumala. Pyhä Henki kirkastaa ja syventää Kristuksen tuntemista. Ja Jeesus itse sovitti viattomana uhrikaritsana syntimme Isän kanssa joka on taivaassa.
Mutta eikö Kristukseen kasvaminen ole myös uskossa, hengessä ja Kristuksen tahdonmukaisissa teoissa kilvoittelua? Eikö Kaikkivaltias voi opettaa meitä tahtonsa mukaan tappioissa ja voitoissa? Ja ennenkaikkea eikö Jumala katso jokaisen ihmisen sydämeen sen tilaan ja suhtautumiseen Jumalaan itseensä, lähimmäisiinsä, luomakuntaan ja ihmiseen itseensä? Ja eikö tämä ole se vapaus ja voitto, jonka Kristus meille Golgatalla hankki,
että me emme enää olisi kahlitut synnin orjuuteen, vaan olisimme siitä vapaat elämään ja tekemään Herran tahdon mukaista elämää? Olemaan Kristuksen suloisena tuoksuna ja viestin viejänä? Miten siis kristillisen kirkon oppi ja usko, joka ei ole omakohtainen voi pelastaa ihmisen iankaikkisesta kadotustuomiosta? Eikö ensin tule etsiä kaikessa Jumalan tahtoa ja valtakuntaa, niin kaikki muu teille tämän jälkeen annetaan? Ja eikö miehelle olekaan hyväksi kantaa iestä nuorena? Itse olen myös Luterilaisen seurakunnan jäsen mutta myönnän, että tunnen huonosti kirkkomme oppia, vaikka siinä varmasti on helmiäkin tarjolla kurjalle syntiselle, joka sydän vereslihalla anoo armoa Herraltaan maallisen vaelluksensa vaiheissaan?
Olen vähän hämmästynyt tästä asiasta? Koska olen ollut ymmärtävänäni, että osa Luterilaisen kirkon jäsenistä vetoaa Isään kirkkonsa uskon nimessä. Mistä voisin löytää raamatusta perusteluja tälle menettelylle? Vai ehkä olen ymmärtänyt vain väärin tämän vetoomuksen merkityksen? Voisitteko auttaa tässä?
Toinen kysymykseni koskee syntiä. On olemassa perisynti ja omakohtaisen synnit. Perisynti periytyy meidän jokaisen Adamin suvun jälkeläisen päälle paradiisin lankeemus episodin seurauksena. Ja tämän hedelmänä me viljelemme elämässämme tekoja, tapoja, ajatuksia, sanoja, laiminlyöntejä jne. jotka ovat meidän niitä omakohtaisia tekojamme, joilla me erotamme itsemme Jumalasta. Suhtautuuko Jeesuksen veri erilailla Adamin perintönä saamaamme synnin osaan ja eroon Jumalasta kuin omakohtaisiin synteihimme? Onko kaste se joka pesee Adamin synnistä ja ehtoollinen se, joka puhdistaa omakohtaisista synneistä? Mikä osuus ripillä ja synninpäästöllä on asiaan? Ja saako ihminen syntinsä anteeksi vaikka kirkossa, jossa synninpäästö saarnataan, jos ei itse jaksa sitä ääneen lausua, mutta sydämestään sitä tahtoo?
Tämä synnin tematiikka on jokin sellainen asia, että Herra tuntuu kehottavan minua perehtymään siihen yhtenä monista asioista. Voisitteko suositella jotain kirjallisuutta tai raamatun kohtaa, josta voisin lukea tästä asiasta? Kiitos.
Kyllä uskossa kasvaminen ilmenee varmasti myös rakkauden töissä. On tärkeää muistaa tässä yhteydessä, että yksin uskolla ihminen ottaa vastaan armon ja anteeksiantamuksen (eli "luetaan vanhurskaaksi"). Sen rinnalle ei ikinä saa laittaa mitään tekoja. Vaikka siis yksin usko vanhurskauttaa, se ei silti koskaan jää yksin. Sitä seuraavat rakkauden teot. Ne eivät kuulu vanhurskauteen vaan pyhitykseen. Ja siksi ihminen synnin hädässä voi ja saa turvautua ainoastaan Herran armoon; se ei kuitenkaan johda leväperäisyyteen ja holtittomuuteen, vaan Herran tahdon noudattamiseen ja sen mukaiseen elämään.
Tämä Jumalan armo koskee meidän kaikki tekosyntejämme, myös meidän turmeltunutta syntisyyttämme, perisyntiä. Kaste, rippi, ehtoollinen ja Jumalan sanan armolupaukset antavat meille anteeksi ihan kaiken, ei vain jotain osaa syntisyydestämme tai teoistamme. (Silti meihin vielä anteeksiantamuksen jälkeenkin jää turmelus eikä meistä tule synnittömiä täällä ajassa.)
Hyvä kirja luettavaksi on Svebiliuksen katekismus. Se on loistava yhteenveto kristillisestä opista. Helppo ja syvällinen samalla kertaa. Voit tilata tämän kirjan näiltä nettisivuilta! Eikä maksa paljo ...
Kysymys 729
Miten liike suhtautuu luterilaiseen kirkkoon?
Toimimme kirkossa. Luterilainen kirkko on Raamatun sanan ja puhtaan uskonvanhurskauden kirkko. Valitettavasti nykyinen kirkko Suomessa ei toimi Raamatun sanan ja puhtaan uskonvanhurskauden mukaisesti. Ei ainakaan kaikessa. Siltä osin jokaisen kristityn on seurattava enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5:29).
Kysymys 728
Miten raamattu voisi auttaa huonossa itsetunnossa, syyllisyyden tunnossa (ei akuutissa omantunnon tuskassa vaan vuosien kestävässä tunteessa, joka jo syö identiteettiä, johtuen yleisestä huonouden tunteesta, syyllisyydestä ettei ole osannut toimia oikein jne), psyykkisessä kasvussa ja itsen etsimisessä?
Aloitin psykologin luona intensiiviset käynnit mm. siksi että haluan eroon typeristä toimintamalleista, jotka ovat tavallaan kasvaneet minuun jo lapsuudenkodin mallista esim. käytös jne. sekä itsetunnon vahvistamiseksi ja että muutenkin vahvistuisin ihmisenä/uskoisin itseeni. Haluaisin apua myös Jumalalta ja raamatun kohdista. Mitkä auttaisivat tässä mukana? Luen raamattua muutenkin ja rukoilen mutta mitä erityisesti näihin asioihin liittyvää tulisi lukea, rukoilla, etsiä??????????
Hyvä, kun olet etsinyt apua myös ammattiauttajalta. Ei kaikkea voi tosiaan hengellistää ja väliin tarvitsemme keskusteluapua. Toivon, että löydät tätä kautta uusia avartavia näkökulmia.
Raamatun lukemisessa on yksi tärkeä puoli se, että Jumalasi saa sen
kautta hoitaa sinua kokonaisvaltaisesti. Tarvitset ennen muuta sitä
tietoisuutta, että Jeesus hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Hän ei
pakota muuttumaan vaan rakastaa ja jaksaa odottaa. Ei sinunkaan
tarvitse pakottaa itseäsi muutokseen tai kiirehtiä kehityksessäsi
eteenpäin. Itse kullakin on heikkoutensa ja vajavuutensa. Niin oli
Paavalillakin. Myös hän rukoili Jumalalta apua, mutta ei saanut, ei
sellaista kuin oli rukoillut vaan jotain paljon enemmän. Lue esim.
2. Kor. 12:7-10. Jatka koko Raamatun
lukemista. Joka sana hoitaa. Ja
mikä sana tahansa milloin tahansa saattaa valottaa jotain ihan uutta puolta sinussa itsessäsi tai Jumalassa. Olkoon sana valkeus sinun teilläsi!
Kysymys 727
olen kanttori ja minua turhauttaa että esimieheni näkemykset virsien valinnoista jumalanpalveluksiin ym.toimituksiin ovat niin kapeat, aina vaan samoja virsiä ja ainainen perustelu että kunhan vaan on tuttuja virsiä, se on niin tärkeää ihmisille.
Minun mielestä virsien pitää kiinteästi liittyä päivän teksteihin ja aiheeseen, yleensäkin ne pitäisi valita kirkkovuotta jatkuvasti silmällä pitäen ja useamman vuoden mittakaavassa hiukan virsiä kierrättämällä saataisiin myös vaihtelua ja mahdollisimman laajasti koko virsikirja hyödynnettyä. Miksi tämän ymmärtäminen on niin vaikeaa?
Ja onko se nykyisen työntekijän vika että ihmiset ovat vieraantuneet virsistä ja tuntevat niitä niin kapea-alaisesti? eikö siinä kohtaa olisi nimenomaan tärkeää yrittää "valistaa" ihmisiä ja perehdyttää virsikirjan maailmaan?
Mielestäni olet täysin oikeassa.
Voi kunpa onnistuisit vakuuttamaan esimiehesi!
Voisiko esim. ehdottaa, että jumalanpalveluksessa voitaisiin laulaa edes yksi "uudempi" ja "ei niin tuttu virsi"? Tai jos sekin on ihan liikaa, niin entä jos joskus ehdottaa, että "nyt olen löytänyt tosi ihanan virren, joka sopii päivän teksteihin ja vaikka se ei olekaan niitä kaikkein tutuimpia, se varmaan voitaisiin laulaa poikkeuksena säännöstä". Kanttorina varmaan voisit erilaisissa piireissä joskus myös järjestää lauluiltaa, jonka itse vedät ja silloin saat valita myös itse virret. Jos seurakunnassasi on kinkeriperinne elävä, niin siihen on perinteisesti liittynyt uuden virren opettelu. Sitäkin on hyvä kokeilla, mikäli mahdollista.
Kysymys 726
Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ja rauhaa teille kaikille, jotka
Kristuksessa olette ja Hänen paluutaan odotatte ja joudutatte. Minulla
olisi teille kaksi (3) kysymystä:
1. olen saanut käsiini piblian ja
tunnen, että sen puolesta on rukoiltu, että sen Sana kohtaisi
lukijaansa. Voiko tämä olla mahdollista vai onko Sana itsessään, jo
niin mahtava, että se koskettaa ihmistä Jumalan auktoriteetillä?
2. kävin tutustumassa Eurajoella LS Rukoilevaisten kesäpäiviin.
Ihmiset olivat mukavia ja polvirukoukset luontevia, ei alkuunkaan
teennäisiä ja sana oli kuin nakutettu omalle itselleni. Mutta
varsinainen kysymykseni kuulu; kun menin ulos katsomaan paikallista
hautausmaata jäin kuuntelemaan kirkon ulkopuolella olevia kaiuttimia ja
mietin, että ompa jännätilanne, kun saarmataan eläville hautausmaalla
(ja jälkeenpäin ajattelin, että myös kuolleille saarnattiin samalla
evankeliumi). Ja jäin samalla ulos kuuntelemaan puhetta kirkosta ja
tarkkailin tilannetta. Kun lopulta lähdin pois samalla pohdin, että
mahdanko kohdata tänään Hengen. Ja astuin muutaman askeleen eteenpäin
niin taivaasta, niin uskon itse, Isän valtaistuimelta tuli 2 (ehkä 3)
kirkasta hieman keltaiseen vivahtavaa valkeaa valoa yli 45 asteen (ehkä
n 75 astetta) kulmassa ja jäin niitä hetkeksi katsomaan. Ja kun astuin
valosta eteenpäin ne jäivät vielä paikalleen. Ja kun astuin takaisin
niihin niin ne hävisivät, heti, kun ajattelin katsoa niitä mistä ne
tulevat? Valo ei ollut "synteettinen" vaan ehkä puhdas, valkea ja
valoisa, jos sitä voisi kuvata. Tämän jälkeen kotonani vajosin syvään
uneen ja tunsin syvän tunteen (tarpeen) katua syntejäni, tunnustaa ne
ja pyytää niitä anteeksi Jeesukselta. Ja tein sen Olisiko tällaiselle
olemassa uskonnollista selitystä?
3. Mitä minä voisin tehdä kurjalle
syntiselle ruumiilleni, kun en käy usein kirkossa vaikka tahtoisin,
mitä laiskalle mielelleni, kun sallin sen jättää minut milloin
makaamaan, milloin muuta touhuamaan, kun kirkonmenot on? Mitä muut
voisivat tehdä ja mitä Jumala?
Kiitos kysymyksistä. Alla vastausta niihin.
1: Kyllä Jumalan sanassa on suuri voima. Se puhuttelee: nuhtelee ja lohduttaa. Tämän ovat miljoonat kristityt saaneet kokea. Tänäänkin. Sellainen kokemus vakuuttaa vahvasti siitä, minkä Raamattu julistaa erehtymättömästi: Jumala puhuu sinulle sanansa kautta. Teet hyvin, kun otat siitä tarkan vaarin. Jatka lukemista rukouksen kera.
2: Kokemuksesi muistuttaa apostoli Paavalin kääntymyskokemusta. Se
löytyy mm. Apt. 9. luvusta. Vertaa
kertomustasi
siihen. Kaikki se, mikä
johdattaa meidät lähemmäksi Jeesusta ja hänen sovintoristiään koituu meille autuudeksi ja tulee ylhäältä Jumalalta.
3. Kyllä sinä voit ottaa syntistä ruhoasi niskasta kiinni ja lähteä
kirkkoon. Herätyskello soimaan ja aamupala suuhun ja menoksi! Tämä on
kiinni sinun tahtosi ratkaisusta. Saat siihen pyytää rukouksessa
vahvistusta Jumalalta.
Kysymys 725
Olen tänäkin aamuna muutamalla sanalla jumalalle puhunut kuinka en jaksa ja olen taas ollut niin huono äiti. 10kk ikäinen lapseni meinaa väsyttää minut yöllä. Olin hänelle pahalla tuulella yöllä, osansa sai myös mieheni -sanallisesti, en ole heitä lyönyt, niin paitsi niillä rumilla sanoillani 🙁
Kadun käytöstäni (eikä tämä ollut 1.kerta) ja jumalalle jo sanoinkin etten ole hänen arvoisensa ja varmaan minut pian hylkäät koska tein taas näin väsymyksessäni. Hän on minulle antanut lahjaksi ihanan lapsen ja näinkö arvostan hänen lahjojaan, perhettä, lasta. Pelkään että jumala ottaa pian pois antamansa kun en kerran 'ole kunnolla'..?
Pyydän usein jumalalta että kulje kanssani tänään ja ole mukana arjessani ja sitten taas väsyn..miksi en saakaan enemmän voimaa vaikka sitä pyydän, tuntuu kuin jumala ei olisikaan mukanani, entäs jos onkin niin? Jos en olekaan avannut sydäntäni hänelle niinkuin olen halunnut, siitäkö on kyse? Kuinka voisin vielä enemmän avautua kun olen häntä pyytänyt jo ennenkin tosissani tulemaan elämään kanssani. Eikö rukoukseni riitä. Arki on todella painavaa kannettavaa, tahdon hänen voimaansa.
Tämä hurja arki on saanut sinut pakenemaan juuri sinne, minne sinun kuuluukin paeta: Jumalan avun ja armon luo. Lapsen yöllinen huuhto ja temmellys tuottavat unikatkoja ja väsymystä. Ihan kuka tahansa kokee univajeen hermoja raastavana. Monen äidin elämä on tällaista pitkään. Et ole ainoa. Teet hyvin, kun pyydät apua ylhäältä. Silti luulen, että tarvitset apua myös toisilta. Voisiko joku läheisistä (sukulaisista tai ystävistä) auttaa joskus? Edes yksi yö? Tai osa? Huolehtia lapsesta ja antaa äidin nukkua. Myös kannattaisi kysyä, jos joku heistä tai esim. kunnan perheiden avuksi tarkoitetutuista työntekijöistä voisi tulla päivän aikana tueksi. Siivoamisessa ja ruuan laitossa, lapsen hoidossa ja ulkoiluttamisessa jne. Silloin äiti saisi tarvitsemaansa lepoa ja vapaa-aikaa. Meitä ei ole luotu tänne yksin; tarvitsemme toisten apua. Ehkä tämä voisi olla juuri se apu, jota Jumala tahtoo antaa sinulle. Voimia ja siunausta elämääsi.
Kysymys 724
Mitä ajattelette Suomenkansan ja Pappien tulevaisuudesta/Iankaikkisuudesta kun kaikki merkit osittaa että kansamme lankeaa yhä syvemmälle syntielämään ja suuri osa Papeista julistaa Rauhaa ja Armoa Katumattomalle syntiselle? Eikö Jumalan viha kohtaa kansaamme koska herättävä Lainsaarna on vaiennut? Onko toivoa enää kansallamme Herätä Syntiunesta!
On rukouksen aika. Sotavuosina kansaamme kehotettiin radiossa ja presidentin (tai hänen puolisonsa) arvovallalla rukoilemaan. Nyt maassamme kuolee rauhan aikana enemmän ihmisiä kuin sodassa (vrt. esim. abortit, huumeet, rikollisuus, perheväkivalta). On suurempi syy nyt rukoilla kansamme puolesta kuin koskaan aikaisemmin. Tähän rukousrintamaan kutsutaan kaikkia, jotka turvaavat Jeesukseen. Niin se oli sodankin aikana.
Eikä tässä tarvitse erotella eri sortin uskovia. Jokaisen rukouksia tarvitaan. Yhteinen hätä yhdistää. Joka haluaa Jumalalle uskossa ja toivossa kantaa kansamme surkean tilan, tehköön sen hänen armoonsa luottaen. Muuta mahdollisuutta ei enää ole.
Kaikkien uskovien yhteinen rukous ei ollut sodan vuosina eikä ole
nytkään "vieraan ikeen kantamista" (2. Kor.
6).
Tämä kohta puhuu
epäuskoisista, jollaisia hiukan eri tavalla uskovat, mutta silti Jeesukseen Kristukseen uskovat kristityt eivät ole. Siksi ei saa sitoa ihmisten omiatuntoja väärään kuppikuntaisuuteen ja vaatia yhteistä rukousta vain oman ryhmän sisällä. Tämän kirjoitan sen vuoksi lohdutuksen sanana, että aroille omilletunnoille selkiää yhteisen rukouksen merkitys.
Kysymys 723
Helluntaiseurakunnassa on nostettu tärkeäksi aikuiskaste. He vetoavat Raamattuun, että siellä puhutaan "joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu.." eli tässä valossa he näyttävät olevan oikeassa. Olen etsinyt Raamatusta tukea lapsikasteelle, mutta suoraa vastausta en ole löytänyt. Mitä mieltä olette lapsikasteen tarpeellisuudesta?
Pyhässä Raamatussa kehoitetaan pitämään sabatti, mutta se ei ollut sunnuntai. Miksi me emme vietä sabattia vaan pyhitämme juuri sunnuntain?
Voiko sunnuntaina tehdä muuta kuin työtä, esim. marjastaa, kalastaa tai metsästää?
Olisin kiitollinen vastauksestanne (joka nimenomaan perustuu Raamattuun, sillä se on ylin oppaamme).
Tuossa Matteuksen lähetyskäskyssä
(28:18-20) puhutaan kastamisesta ja
opettamisesta. Järjestys on siis
toinen kuin Mark. 16:16. Eikä muutenkaan
kannata
laittaa suurta
painopistettä sanajärjestykseen (ainakaan tässä kohdin). Jos esim. minä
sanon, että nyt iltapalana join teetä ja söin leipää, se ei tarkoita,
että ensin join teetä ja vasta sitten söin leipää. Vapaat suunnat
tulkitsevat ihan hullusti tuon Mark.
16:16.
Se sanoo oikeastaan vain
sen, että kaste ja usko kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Kannattaa hankkia ja lukea M. Väisäsen kirja "Kaste Raamatussa."
Monet asiat selviää siitä.
Lisäksi voit näiltä sivuilta hakea hakutoiminnolla
aikaisempia vastauksia (rastita kohta "muu sivusto"). Ota vaikka hakusanaksi "kaste".
Sapatista Raamattu opettaa selvästi, että ihminen on rakennettu
sapattia tarvitsevaksi. Siksi se, joka koko ajan pakertaa työtä, tekee
tuhoa itseänsä kohtaan. Lepo kuuluu ihmiselle olennaisena osana. Sen
sijaan uudessa liitossa ei enää ole määrätty, että se sapatti pitäisi
olla juuri lauantai. Room. 14:5-6 sanoo
selvästi, että
Herran tähden
voi valikoida myös toisen päivän. Kristityille se on luonnollisesti sunnuntai, jolloin uusi liitto vahvistettiin ja Kristus nousi kuolleista.
Tämän vaikeammasta asiasta ei ole kyse.
Kysymys 722
Ketä voi liittyä rukoilevaisiin? En ole sellaisesta perheestä jossa rukoilevaisuus olisi ollut kodin perintö. Olen itse tullut uskoon ja teidän toiminnat ja ajatukset tuntuvat hyviltä. kelpaanko minä teille? Mitä ihmiseltä vaaditaan että liittyä voi? Mitataanko jotenkin oma usko?
Rukoilevaisuuteen ei oikeastaan tarvitse liittyä. Usko Jeesukseen Raamatun sanan mukaisesti ja elä hänen omanansa päivittäin - sitä on "olla rukoilevainen". Tervetuloa mukaan!
Rukoilevaisten yhdistykseen voi liittyä hakemalla jäsenyyttä. Se ei ole kuitenkaan autuuden ehto. Jäsenyyden edellytyksenä on vilpitön halu nöyrtyä Raamatun opetukseen, jota luterilainen tunnustus saa meille selittää.
Kysymys 721
Raamattu opettaa että pitäisi pyrkiä sellaisista tavoista pois jotka vievät meitä kauemmaksi Jumalasta...
Nykypäivänä on monia asioita joita pitää miettiä, voiko katsoa televisiota, tupakoida, käydä elokuvissa, harrastaa urhelua kilpailumielessä jne
Toimin opettajana ja näihin törmään useasti.
Miten näihin pitää suhtautua? nämä on mielestäni kuitenkin pieniä syntejä verrattuna, murhat, aviorikokset, esiaviollinen seksikin kielletään selkeästi, varastamiset myös. Alkoholiakin pidän Raamatussa selkeästi kiellettynä päihtymistarkoituksessa.Myös kaikki materian palvominen kielletään. Voiko sitä ajatella että kohtuudella ja mitä omatunto sanoo, vai onko mielestäsi näihin Raamatussa selkeät säännöt.
Tiedän esim aikuisen ihmisen joka on uskovainen, tullut uskoon aikuisiällä. Hän oli nuorena aloittanut tupakoinnin. Uskoon tultuaan yksi rukousaihe hänellä on ollut aina että Jumala ottaisi häneltä pois tuon orjuuden. Näin ei ole vielä käynyt. Tästä tämä ihminen kärsii valtavasti. Kuten tiedämme tupakoinnin lopettamine ei ole ihan helppo juttu.
Tuon tupakoinnin takia loin pohtimaan näitä. Ennen ajattelin, että jos ei tee mistään asiasta itselleen epäjumalaa, orjuuttajaa niin on ok niitä käyttää. Mutta tavattuani tämän ihmisen en todellakaan tiedä mitä hänelle vastaan....
Ja lopuksi, oma mummoni poltti piippua aina päivän päätteeksi ja oli harras uskovainen
Kaiken, minkä voi tehdä Herralle, sitä voi tehdä hyvällä mielellä. Hänelle voi pyhittää soittamisen, laulamisen, miksei urheilunkin. Tämä pääperiaate on monesti riittävä. Tupakointi olisi ehdottoman hyvä lopettaa jo terveydellisistä syistä. Jokaisen kohdalla se ei näytä onnistuvan. Eikä se mummosi päivän päätteeksi vetämä piippu hänelle autuuden esteeksi tullut. Varmaan se oli nykyisen tiedon valossa huono tapa eikä edistänyt hänen terveyttänsä, mutta eipä siitä sen enempää. Tärkeintä olisi, että sydämemme saisi "palaa" Herralle. Silloin monet pienet (mutta tärkeät) asiat ikään kuin loksahtavat paikoilleen.
Kysymys 720
ainakin tuossa kysymyksessä 707
olet sanonut yhdessä kohtaa
että jumala rankaisee
sitä (pahantekijää) joka viettelee jonkun heistä..
Mikä on sitten sen vietellyn kohtalo, tai muun rikoksen uhrin!?
eli nyt tarkoitan sitten sellaista asiaa, että jos esim joku lapsi
on joutunut rikosten kierteeseen hänelle tehtyjen pahuuksien kautta eli jatkanut samoja tekoja toisille, koska ei tiedä paremmasta ja hänen mielensä on näin turmeltu, toisten taholta.
niin vaikka hän kuolemaansa asti tekisi niitä tekoja muttei tiedä muusta vaan turmeltunut mieli luulee sen olevan normaalia (siis olipa kyseessä mikä tahansa rike) koska joskus toiset sen tuhosivat ja jos ei koskaan ole kuullut mistään
evankeliumista että edes olisi mahd. parantua ennen kuolemaansa, niin kuinka jumala kohtelee tätä ihmispoloa, ymmärtääkö hän että joku tuon lapsen aikoinaan turmeli ja armahtaa vaikka hän on rikollinen nyt itsekin?
eikö ole epäreilua että annetaan tuhota lapset tavalla tai toisella eikä heitä sitten isompanakaan armahdeta, eikö silloin jumala ole suoraan hylännyt nämä ihmiset jos antaa heille tehtävän pahaa eikä sitten heitä pelasta jos he ovat ed. kuvatulla lailla turmellut?????
Kannattaa varmaan nyt lukea
Hes. 3:18-21 ja erityisesti luku
18 ja
33:12-20. Hienot vastaukset kysymyksiisi.
Lisäksi kannattaa muistaa omatunto, jonka Jumala on luonut ja joka on jokaisella ihmisellä. Se muistuttaa, mikä on oikein. Sen tosin voi paaduttaa ja sen ääntä voi väistellä, mutta kyllä se alkuaan antaa melko yhtäpitävän ja tarkan tunnon siitä, mikä on oikein. Siksi ei yksikään lapsi joudu rikosten kierteeseen ilman mitään tunnonvaivaa. Omatunto kertoo hänelle, ettei ihan noin saisikaan tehdä, mutta tuota ääntä ei jokainen tottele. Siksi synti tulee suuremmaksi ja pahemmaksi.
Kysymys 719
Jatkoa äskeiseen kysymykseeni (kysymys 718) lapsen
kuolemasta..
Ihmiset yleisesti puhuvat jonkun kuollessa, että nyt hänen on hyvä olla, hän on taivaassa..seuraa pilven reunalta jne. Joskus olen itsekin jotain tällaista jollekulle sanonut, ehkä kuitenkin enemmän lapsille.
Vaikka tietäisin että he/hän eivät ole uskomassa niin miten suhtautua? Tuntuu että on väärin puhua taivaassa olosta kun ei voi tietää onko ja jos ei ole elänyt sanassa.
Missä (olotilassa) tavallinen (ei uskova, ilman hengellisyyttä elävä) ihminen on kuoltuaan? Siis oletettavasti? Siihen tuomion päivään asti siis?
Onko polttohautaus nykyisin kristinuskossa sallittu juttu vai onko perinteinen hautaus ainoa oikea?
Oikeasti inhottaa ajatus madoista, vaikka onkin luonnollista mutta silti.
Kuoleman jälkeistä olotilaa valaisee
hyvin Jeesuksen vertaus: Luuk. 16:19-31.
Lue
siitä ja katso myös
Fil. 1:21-24.
Jos vainajan kristillisyydestä ei ole tietoa tai hän on elänyt ihan
uskosta piittaamatonta elämää, kannattaa keskittyä tuomaan valoa ja
lohtua omaisille sekä kaikille jäljelle jääneille: he saavat omassa
kuolemanpelossansa turvautua Jumalan armoon ja sanaan voittaakseen
kerran itsellensä iankaikkisen kruunun.
Polttohautaus väistyi aikoinaan kristinuskon tieltä. Nyt se on taas
tulossa takaisin. Se kuvastanee ihmisten luuloa ja halua kadota (ei
siis tulla kadotetuksi) Jumalan silmistä. Kun poltetaan poroksi, ei
jäisi - näin aika usein ajatellaan - mitään viimeiselle tuomiolle.
Joissakin suuremmissa kaupungeissa polttohautaus liittyy (tuttuun)
vaikeuteen löytää tarpeeksi hautapaikkoja. Tämä ongelma lienee tosi
paha joissakin paikoissa. Kristillisessä hautauksessa ruumis haudataan
itään päin, että kuollut saa noustuaan haudasta heti nähdä
"vanhurskauden auringon", joka nousee idästä ja viittaa siis Kristuksen
paluuseen ja viimeiselle tuomiolle tulemiseen.
Kysymys 718
Jos lapsi kuolee pienenä, pääseekö hän kastettuna taivaaseen?
Eihän hän vielä ymmärrä evankeliumia. Mikä on ikäraja tai muu raja milloin lapsi pääsee Jumalan kotiin jos kuolee?
Vanha hyvä sanonta kuuluu: Sakramentin halveksiminen kadottaa, ei sen vaille jääminen (esim. kuoleman tapauksissa tai vainoissa).
Mistään ikärajoista ei Raamatussa ole puhetta. Mutta kyllä lapsi voi ymmärtää evankeliumin. Esim. Johannes Kastaja täytettiin jo äitinsä kohdussa Pyhällä Hengellä. Ja Jeesus kehottaa aikuisia tulemaan "lasten kaltaisiksi". Pikemminkin joudumme kysymään, milloin ja miten me aikuiset voimme ymmärtää evankeliumin.
Kysymys 717
Kuulun ev.lut.kirkkoon ja minusta on tulossa lapsen sylikummi. Ymmärtääkseni kummiksi ei pääse, ellei ole kirkon jäsen, eikä kummin virkaa voi peruuttaa ristiäisten jälkeen. Eikö edes, vaikka eroaisin kirkosta jälkeenpäin syystä tai toisesta?
Kummiutta ei oikeastaan voi peruuttaa. Joten säilyt lapsen kummina. Pohdittavaksi jää, kuinka voit olla johdattamasa lasta Kristuksen kirkon uskoon, jollet itse kuulu kirkkoon. Kaikkea, mitä nykyinen kirkko opettaa, ei silti tarvitse (eikä saa) hyväksyä.
Kysymys 716
Elämässäni on aiemmin ollut paljon ..hmm..epämääräisiä asioita, sattumia, tapahtumia, ylipäätään epämääräisiä aikoja.
Kauan odotin ja rukoilinkin asioita tapahtuvaksi ja joitain ei tapahtunut (hyvä niin) ja viimeisimmät kolme vuotta ovat asiat alkaneet mennä jotenkin 'putkeen'. Löysin tieni koulutukseen, siitä työpaikan, sitten kumppanin, perheen... yhtäkkiä asiat alkoi lutviutua kaiken jälkeen.
Oliko Jumala minulle suopea ja antoi nämä asiat minulle vai oliko vain sattumaa kaikki tyynni?
Voinko uskoa johdatukseen? Kun jostain syystä päässäni kaikaa että Jumala/Jeesus eivät nyt tällä aikakaudella antaisi merkkejä itsestään jne.... ja se, että kuinka Jumala voi johdattaa ja ohjata asioiden kulkua kun kuitenkaan hän ei estä maailman pahojen asioiden kulkua. Se on ristiriitaista, uskoako nyt johdatukseen ja asioiden hoitoon vai ei kun näyttää sille että toisissa asioissa auttaa mutta toisissa asioissa ei auta. Osasinkohan nyt ilmaista asian niinkuin tarkoitin.
Jos jokin johdatus on niin miksi sitten ei johdattaisi pahantekijöitäkin tekemään paremmin ja antaisi elonpolulle sellaisia vaihtoehtoja että tulisi valittua vaan hyviä asioita..???
Kyllä saat vapaasti ja vahvasti
uskoa, että koko elämäsi on Jumalan johdatuksessa.
Room. 2:4 sanoo
esim. meille jokaiselle, että joskus Jumala antaa meille hyvyyttänsä ja vetää meitä siten "parannukseen" eli lähemmäs itseänsä. Sinulla on täysi syy kiittää häntä kaikesta hyvästä, mitä olet saanut kokea. Opi edelleen tuntemaan, kuinka hän joka päivä hoitaa ja ohjaa sinua eteenpäin.
Ne, jotka eivät halua kuulla Jumalan ääntä eivätkä etsi häntä, ne
eivät myöskään elä hänen johdatuksessaan. Jumala ei ketään pakota
luoksensa eikä väkisin ohjaa eteenpäin. Siksi suurin osa ei pääse kokemaan johdatuksen suuruutta ja ihanuutta.
Kysymys 715
Muslimiaiheet puhuttavat/pelottavat/mietittyävät.
Olen tullut siihen tulokseen, että islam on sitä väärää sanomaa..mutta tietenkin muslimit ovat asiasta toista mieltä.
En nyt oikein löydä sellaista kohtaa mistään jossa kerrottaisiin että pärjäähän kristinusko islamille, ettei se vaan pääse vallalle täällä.
Liian paljon pahaa tapahtuu meidänkin knssaihmisille islamin takia.
Rukous auttaa aina. Sitten saamme omalla paikallamme täyttää oman kutsumuksemme ja kertoa Vapahtajastamme. Hän vastaa sanastansa. Ei ole meidän tehtävänämme taata, että kristinusko "pärjää" islamille tilastojen valossa. Ainoa tie totuuteen on yksin Kristus. Joka siis hänet tuntee omana Vapahtajanaan, hän pääsee taivaaseen. Joka hänet hylkää, hylkää autuaallisen iankaikkisuutensa. Tämän lisäksi sitten muuta ei tarvitakaan.
Kysymys 714
1. Millä oikeudella me luterilaiset pidämme itseämme niin ylivertaisen
oikeassa olevina teologiamme suhteen, että meillä on varaa suhtautua torjuvasti, joskus jopa ivallisesti esim. vapaiden suuntien uskoviin? He kuitenkin ovat oman tietämäni mukaan usein erittäin vilpittömiä Jumalan palvelijoita ja kokosydämisiä uskovia.
(Samaan taivaaseen kuitenkin ollaan menossa, mikä pitäisi mielestäni ottaa huomioon.)
2. Onko mielestäsi olemassa tilanteita, joissa Luther nostetaan tärkeämmäksi kuin Jeesus?
1. Tuollaista tapahtuu toisinaan.
Vaikka totuudesta ei tosiaan saa tinkiä eikä siitä saa luopua, tosiasia
on, että väliin kristitytkin luulevat pelkän totuuden tietämisen olevan
tarpeeksi. Paavali sanoo (1. Kor. 8 luvussa),
että tosi totuuteen
liittyy aina totuudellinen rakkaus. Jumalan sanan opetuksista emme saa luopua, mutta on täysin turhaa bunkkeroitua omaan yksinäisyyteensä. Kaikkea kuuluu koetella ja pitää se, mikä hyvää on. Jos toisten kristittyjen kautta Jumala antaa meille jotain hyvää ja puhuttelee meitä, se kannattaa ottaa vastaan kiitollisella mielellä. Kaikkea ei varmaan voi hyväksyä, mutta harvoin täällä ajassa kaikki on täydellistä. Jos lukee ja tuntee hyvin Raamattunsa, voi sen sanan kautta koetella, mikä on hyvää ja kestävää. Vielä on hyvä painottaa, että me tarvitsemme itse kukin paikan, missä kasvaa kristittyinä ja missä saamme kuulla oikeaa ja selkeää opetusta. Ei kaikkea voi "lyöttää yhteen". Ei ole mitään mieltä ajatella, että voisimme kierrellä ja kaarrella eri suunnissa mielin määrin. Tarvitsemme turvapaikan, jossa sana ja sakramentit ovat ahkerassa käytössä.
2. Varmaan tällaisiakin tilanteita löytyy. Siksi Lutherkin toivoi hartaasti, että hänen kirjansa poltettaisiin (Vähää Katekismusta ja Sidottua ratkaisuvaltaa lukuunottamatta), jotta ihmiset eivät lukisi häntä vaan Raamattua, Jumalan sanaa. Itse olen tavattoman iloinen, että hänen toivomuksensa ei toteutunut, mutta myönnän, että hänen pelkonsa toteutui. Joskus ihmiset lukevat vähän tai tuskin lainkaan Raamattua. Sen korvaavat sinänsä hyvät kirjat, joista vähimpinä eivät suinkaan ole uskonpuhdistajan teokset. Mutta Raamattua ei korvaa mikään. Siksi on itse asiassa synti olla lukematta Raamattua.
Toivotan siunausta ja voimia sinulle kristikunnan repaleisuuden keskellä. Ohjatkoon Pyhä Henki sinut ja meidät kaikki kaikkeen totuuteen.
Kysymys 713
Olen 30- vuotias nainen ja yrittänyt aina elää kunnioittaen ja rakastaen lähimmäisiä ja uskoa Jumalan johdatukseen elämän käännekohdissa. N. vuosi sitten jouduin raiskatuksi, josta syttyi syvä viha ja katkeruus tekijää kohtaan.
Erosin vastalauseena Jumalalle kirkosta ja asiaa näin jälkeen päin miettien eroaminen oli oikea ratkaisu muihinkin epäkohtiin, joita olin kokenut. Tunnen, että miksi kuulua kirkkoon, koska yhteiskunta kuitenkin "suosii" seksuaalirikollisia jättämällä rikolliset tuomitsematta ankarimmilla rangaistuksilla. Joten kysymykseni kuuluu, että olenko nyt syntinen ja menetetty, kun en vihassani pysty kuulumaan kirkkoon, enkä antamaan anteeksi raiskaajalleni? Sisimmässäni olen kuitenkin surullinen ja häpeissäni kaikesta... Tämä ei ollut ihan sitä, miten ajattelin välit Jumalaan pitää kunnossa...
Onpa hirmu kokemus.
Toivotan todella sydämestäni siunausta ja voimia sinulle. Elämäsi ei suinkaan ole pilalla, vaikka sinusta epäilemättä tosi pahalta tuntuu. On hyvä, että et kiellä vihaasi ja katkeruuttasi. Se ei auttaisi mitään. Noiden tunteiden täytyy nousta pintaan. Se on luonnollista ja sinänsä ihan tervettäkin. Et ole tehnyt mitään väärää. Väärää on tehnyt pahantekijäsi. Raiskaaja on syyllinen, olipa hänen selittelynsä millaiset tahansa. Olen lisäksi samaa mieltä kanssasi, että usein rangaistukset ovat todella lieviä, vaikka tällaiset rikokset koskevat koko persoonallisuutta sekä naiseuden koko olemusta. Häpeä yhteiskunnallemme! Sitä en kyllä ihan ymmärtänyt, että miksi oikeuslaitoksemme ratkaisut lopulta saivat sinut eroamaan kirkosta. Ei kirkkoon kuuluminen tosiaan ketään autuaaksi tee. Mutta silti kyselen tätä. En näe suoraa yhteyttä syyn ja seurauksen välillä. Tärkeintä on silti, että saat sellaisena jäädä Jumalan armollisen hoivaan. Hän ei ota sinua syliinsä pettääkseen sinua. Hän hoitaa haavasi ja pahan mielesi. Hänelle saat jättää kaikki ikävät ja kurjat tunteesi. Hän kestää meidän repaleisuutemme. Haluaisin julistaa sinulle, että Jeesus on ristillä kärsinyt maailman pahuuden tähden ihan niin kuin sinäkin olet joutunut kärsimään. Ristillä Jeesus on sovittanut maailman pahuuden, myös minun ja sinun syntisyyden. Tämä on suunnatonta armoa ja tästä alkaa tervehtyminen. Uskon, että ristissä on todellisen rakkauden salaisuus. Niin sinun ja pahantekijäsi kohdalla. Toivon, että jaksat antaa (hänellekin) anteeksi ja että hän tulee ja pyytää anteeksi sinulta pahuutta, tuota härskiä rikosta kohtaasi. Lopulta ei meille kellekään jää muuta kuin armo. Siunausta elämääsi kaikin tavoin.
Kysymys 712
En tiedä oletko kysymykseen vastannut, mutta mitä on Pyhällä Hengellä täytyminen? Mitä se siis tarkoittaa?
Syvenevää synnin ja armon tuntua.
Pyhän Hengen tehtävänä on johdattaa kaikkeen totuuteen ja kirkastaa Kristusta.