Kysymykset

Naisen ei ole lupa saarnata
jumalanpelveluksessa. 1. Kor. 14 puhuu srk:n
jumalanpalveluksesta eikä
anna lupaa naisen opettamiseen sen yhteydessä. Kirkkoherran lupa ei
sitä asiaa muuta. Ei myöskään ole oikein, että nainen toimii
papillisissa tehtävissä (esim. että hän pitää liturgian).

Tästä voit lukea vielä enemmän näillä sivuilla olevasta pienestä
oppaasta jumalanpalvelukseen (ks. kirjasen liite)
taikka minun ja Matti
Väisäsen vihkosesta, jota Luther-säätiö jakaa.

Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta. Sitäkin. Mutta ei pelkästään eikä aina. Esim. Psalmit puhuvat välillä siitä, että me saamme maistaa ja nauttia Herrasta ja hänen hyvyydestänsä. Ehkä sinäkin olet jo saanut kokea sitä esim. siinä yhteydessä, kun omantunnonvaivoihin olet vastaanottanut evankeliumin julistaman anteeksiannon. Silloin tunnonvaivat katoavat ja tilalle tulee usein ilo ja rauha. Pelkkä ymmärrys ei ole koko jumalasuhteemme. Tarvitsemme sitäkin, mutta myös tunteet kuuluvat jumalasuhteeseen. Ne tulevat ja menevät. Ja niiden varaan ei voi autuutta rakentaa. Silti tunteiden tunteminen on väliin virkistävää ja ihanaa. Niitä ei kuulu suggeroida esiin. Ne syntyvät (jos ovat syntyäkseen) syvennyttäessä evankeliumiin.

Emme tiedä, kuka kirjoitti
Esterin kirjan ... Hyvä kirja se on silti ja
Raamatun
sanana täyttä totta. Joka tapauksessa se on siis Jumalan sanaa.

Esterin kirjan tapahtumat sijoittuvat
muinaiseen
Persian vallan
aikaan. Ne ajoittuvat 480-460 eKr vuosiluvuille.

Kirjan juonena on kuvata ensimmäistä varsinaista antisemitismin
(juutalaisvihan) rynnistystä. Juutalaiset (yhtenäisenä kansana ja
rotuna) haluttiin tappaa. He varjeltuivat Jumalan armosta. Tämän
ihmeellisen pelastumisen muistoksi juutalaiset vieläkin viettävät
purim-juhlaa. Vastaavaa juutalaisen omaisuuskansan ihmepelastumista on
tapahtunut myöhemminkin. Esim. holocaust toisen maailmansodan aikana:
juutalaiset pelastuivat lopulta (vaikka n. 6 miljoonaa tapettiin) ja
saivat palata luvattuun maahan. Tämä lienee tärkein syy siihen, että
kirja on otettu mukaan Raamattuun. Se on ainainen muistutus siitä, että
tuota valittua Jumalan omaisuuskansaa ei voida tuhota. Se säilyyy ja
säilyy aina vaan - ja lopulta myös kääntyy Messiaansa Jeesuksen
Kristuksen puoleen katumuksessa ja uskossa.

Jumala yksin elämän antajana on oikeutettu päättämän ihmisten kuolemasta. Hänen valtuuksiinsa ei ihminen saa puuttua. Siksi abortti ja eutanasia ovat vakavia syntejä. Tämä on sanottava selvästi ja suoraan. Abortin kohdalla joudutaan joskus hyvin ikävään tilanteeseen, jos sekä äiti ja lapsi uhkaavat kuolla. Silloin voi joutua tekemään valinnan. Jompikumpi? Mutta kumpi? Useimmiten tällaisissa tapauksissa raskaudessa on joku mennyt vikaan ja sikiöllä ei joka tapauksessa olisi "mahdollisuutta" jäädä henkiin. Siinä tapauksessa on mielestäni pakko ratkaista asia niin, että raskaus keskytetään ennen aikojaan äidin hengen pelastamiseksi. Tietysti näin ei voi tehdä vastoin äidin tahtoa (jos hän ei tahdo, niin sitten raskautta ei keskeytetä). Mutta näkisin silti tällaisen ratkaisun pakon sanelemana olevan yksi mahdollinen syy raskauden keskeytykseen.

Turhasta hoidosta voi kieltäytyä. Ihmiselle on annettava myös mahdollisuus "luonnolliseen" kuolemaan. Se on aivan eri asia kuin tapattaa vanhus ennen aikojaan. Sitä ei voi edes laskea eutanasiaksi.

Kun opetamme selkeästi Raamatun mukaan eettisissä kysymyksissä, on aina hyvä muistaa ja lisätä, että jos on langennut näissä ja vastaavissa asioissa, niin evankeliumin armon ja anteeksiannon sana lupaa jokaiselle katuvalle kaikki synnit anteeksi. Siitä saa syntinen iloita ja sitä on ilo julistaa nytkin.

Olet ihan oikeassa siinä, että naispappeutta ei voi puolustaa Raamatulla. Siitä kirkkomme tekemä päätös vuodelta 1986 ei ole totuuden mukainen. Uskovina kristittyinä me elämme todeksi aina uskomme elävässä elämässä. Siksi me emme voi toimia toisin kuin uskomme. Siitä seuraa, että yhteistyö naispappien kanssa ei ole mahdollista kirkon virassa. Silloin käytäntömme puhuisi toista kuin suumme. Näin ei voi olla.

Lisäksi on tehtävä ero kirkon ja muun yhteiskunnan välillä. Me emme
tietenkään voi mitään sille, kuinka ihmiset yleensä elävät ja miten
yhteiskunta säätää lakinsa. Niin on ollut aina ja ihan varmasti tulee
olemaan näin myös tulevaisuudessa. Kristillisen kirkon elämässä ei voi
kuitenkaan sallia mitä vain. Sen ainoa Herra on Jeesus Kristus. Hänen
tahtoaan on noudatettava tai ei enää ole kysymys kristillisestä
kirkosta. Siksi yritysmaailman pelisäännöt eivät päde seurakunnassa
ainakaan tässä suhteessa. Tätä asiaa sivuaa 1.
Kor. 5:9-13, vaikka
siinä puhutaan kyllä ihan eri asiasta. Silti siinä tulee minusta aika hyvin esille oikea suhtautumistapa kirkon sisällä (ja kirkon ulkopuolella) tapahtuvaan syntiin.

Uudestisyntyminen on välttämätön. Ilman sitä syntinen ihminen ei voi kohdata Jumalaansa ja päästä hänen lapsekseen. Raamatun mukaan uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa (ja jos kastettu on myöhemmin langennut pois uskosta, hän herätyksen kauttaa tulee kuolleista herätetyksi ja siten uudelleen Jumalan lapseksi).

Jos ja kun siis sinut on kastettu ja olet saanut armon pysyä
kasteesi liitossa koko ikäsi, olet uskossa. Kasteen liitossa pysyminen
tarkoittaa sitä, että annat Jumalan pelastaa itsesi kaikesta synnistä
Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden. Nyt vanhemmiten, kun olet
alkanut huomata omaa syntisyyttäsi vielä enemmän, saat yhä edelleen
turvautua kasteesi armoon. Siinä on kaikki sinut syntisi pesty pois.
Kaste liittää sinut Kristuksen ristillä täyttämään sovitustyöhön. Lue
tästä Roomalaiskirjeen 6 luvun alusta. Turvaa
tähän evankeliumin armoon
kaikkea syntiäsi vastaan ja ole autuas Herran Jeesuksen veren kiitokseksi!

Tarkkaa tietoa minulla ei ole. Öylätit ovat olleet käytössä jo hyvin kauan, ainakin keskiajalta lähtien. Tärkeintä on se, että meillä ehtoollisessa on leipää ja viiniä ja asetussanat. Se on silloin ehtoollinen, oikea ja pätevä. Elikkä "Kristuksen pyhä ruumis ja veri leivässä ja viinissä". Käytetäänkö yhtä leipää tai monia öylättejä vai vastaavasti yhtä maljaa tai pikareita, ei ole ratkaisevaa ehtoollisen olemuksen kannalta. Minusta ei meidän nykyinen käytäntömme tarvitse muutoksia.

Ehtoollista vietettäessä pääasia on syntien anteeksiantamuksen yhteinen ateria, joka yhdistää meidät Vapahtajaamme ja toinen toisiimme.

Raamatun totuus on: Se, joka väärin tekee, kantaa seuraukset.

Jumala ei katso henkilöön. Hän ei ole puolueellinen. Synnistä seuraa aina rangaistus. Pahantekijällä ja -suunnittelijalla ei ole siunausta.

Tämä "noidan kehä" menee poikki, jos ihminen kääntyy Kristuksen puoleen ja tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi.

Tuo kysymyksessä esiin tullut ongelma:

Selvissä tapauksissa minusta sinun kannattaa kääntyä esimiehen tai esimiehen esimiehen puoleen. Työpaikalle ei mitenkään ole hyväksi, jos siellä ei viihdytä. Siksi asiaan tarvitsee ottaa kantaa ja siihen puuttua. Epäilyksille täytyy olla perustetta (muuten niitä ei uskota). Siksi kehotan ottamaan yhteyttä heti työpaikkalääkäriin tai vastaavaan esimieheen. Onhan tunnettua, että työpaikkakiusaaminen on rikos.

Voit myös itse tarvita keskusteluapua, jossa pääset purkamaan sydäntäsi ja pahaa oloa kasvotusten jonkun auttajan kanssa. Se voi olla tarpeen jopa aivan ensimmäiseksi.

Toivottavasti ei. Herätys kuin herätys - sen kuuluu olla aina Raamatun mukaista. Elikkä syntinen ihminen herää ymmärtämään oman syntisyytensä ja siksi kaipaa syntien anteeksiantamusta, jonka hän löytää evankeliumin kautta Jeesuksen verihaavoista.

Joskus käsitteellä "vanhan sanan herätys" painotetaan, että ei ole kysymys mistään oikotiestä taivaaseen ikään kuin herätystä olisi modernisoitu tai sitä voisi hankkia alennusmyynnistä. Ei näin. Heärtys on aina ja kaikkialla samaa. Tai muuten ei kyse ole siitä ollenkaan!

Vielä tuo käsite "vanhan sanan herätys" voi tarkoittaa, että ihminen hakeutuu herättyänsä hengellisiin tilaisuuksiin, ja erityisesti vanhan käsikirjan jumalanpalveluksiin.

Tulipa monia kysymyksiä! Tässä
joitain vastauksia.

Ensiksi noista sanoista "mielenmuutos", "kääntymys" tai vanhalla
kielellä "parannus". Olen kirjoittanut asiasta joskus. Tässä tuo kohta
pikku liitteenä:

"Usein 'parannus' halutaan korvata ilmaisulla 'mielenmuutos' (kr.
metanoia). Se ei kuitenkaan missään tapauksessa tee oikeutta Uuden
Testamentin teksteille (eikä kristilliselle kielenkäytölle yleensä).
Kreikan sanalla 'mieli' (nous) on hyvin laaja merkitys. Se voi
tarkoittaa esim. kristityn 'uutta' ('sisällistä') ihmistä
(Room. 7:22-23) hänen 'vanhan ihmisensä'
('lihan') vastakohtana (Room. 7:25).
'Mielen
uudistuksen kautta' koko kristitty (eikä
pelkästään
hänen ajatuksensa) muuttuu (12:1). Suomen
kielessä sanalla 'mieli' ei
ole koskaan näin laajaa merkitystä. Täten käännös 'mielenmuutos'
ilmaisee vain yhden puolen totisesta parannuksesta. Syvimmältään se
perustuu F. Schleiermacherin teologiaan. Hänelle parannus merkitsi
juuri mielenmuutosta ('Sinnesänderung') eli uskonnollisen tietoisuuden
('Bewusstsein') kokemaa riippuvuudentunnetta. Näin kristillinen käsite
kapeni psykologiseksi tajunnantilaksi. Sellaisena se soveltuu hyvin
nykyajan muotivirtauksiin. Siksi rohkenen ehdottaa, että me emme luovu
parannuksen saarnaamisesta!"

Tuo kirjoitus oli alkuaan tarkoitettu teologeille. Sanoit, että
olet opiskellut teologiaa. Menikö perille? Asia on aika vaikea, koska
kyse on kreikan kääntämisestä hyvälle suomen kielelle ja siten, että
alkutekstin ajatus ei vääristy.

Sitten tuohon pyhäpäivän viettoon:

Kyllä voit pyytää työnantajalta sopivia työjärjestelyitä. Ei ole
varmaan mahdollista, että aina saisit vapaata. Ja silloin kyllä voit
tehdä sen, mitä tehtävissä on. Vietäpä sitten riittävästi aikaa Jumalan
sanan parissa joku toinen päivä! Pyhäpäivätyöstä ei voi tehdä sääntöä.
Se on aina poikkeus. Kenenkään ei Suomen maassa ole pakko olla töissä
jokaikinen sunnuntai. Lisäksi voit mahd. valita jonkun myöhemmin
alkavan jumalanpalveluksen, jos ja kun joskus klo 10 alkava
jumalanpalvelus jää väliin. Muistathan, että alkukirkossa ei
sunnuntaita vietetty (Rooman valtakunnassa) julkisena pyhäpäivänä.
Silti kristityt kokoontuivat sunnuntaisin jonain sopivana aikana yhteen
viettämään ehtoollista. Nykyään on aika muuttunut melkoisesti tuon
kaltaiseksi!

Sitten kysymykseen ehtoollisesta:

Ystäväsi ei ajattele oikein ehtoollisesta. Voisit tilata hänelle
Svebiliuksen katekismuksen näiltä sivulta. Siinä opetetaan hyvin
selvästi ehtoollisen merkityksestä.

Väärästä ehtoollisen vietosta seuraa Paavalin mukaan tuomio. Se
tarkentuu kohdassa 1. Kor. 11:30.
Luetaanpa
siitä! Jae ei kerro
tietenkään kaikkea, mitä Jumalan tuomio voi tarkoittaa. Jotakin muuta
voi tapahtua myös.

Sitten kysymykseen nettilataamisesta:

Ystäväsi tekee väärin. Kyse on laittomasta kopioinnista. Koska olet
sanonut asiasta kaverillesi, et ole hiljainen rikostoveri vaan oikeassa
paikassa ääntään korottava rakas ystävä. Kaverisi asia on sitten
päättää, tahtooko hän noudattaa lakia vai ei.

Vaikea sanoa näin yhtä äkkiä. Ihmisten tilanteet vaihtelevat. Jos jollekin nousee joku lause tärkeäksi, niin toiselle ehkä joku muu. Raamattu on niin tavattoman rikas kirja, että se puhuttelee meitä jokaista omalla henkilökohtaisella tavallaan.

Toisinaan on sanottu, että Pyhä Henki nostaa "muistin kaivosta" esiin Raamatun opetuksia sopivissa tilanteissa ja kohdissa. Hän muistuttaa siitä, mitä muistiin joskus on tallennettu. Siksi on tärkeätä antaa hänelle mahdollisuus toimia näin. Lukekaamme siis Raamattua ahkerasti ja päivittäin!

Kastetta ei saa lapsen kohdalla turhaan viivytellä. Se on hänelle koko hengellisen elämän keskus nyt ja tulevaisuudessa. Miksi siis sitä lykättäisiin ja jätettäisiin hänet edes hetkeksi ilman sitä, mikä on suurinta ja tärkeintä?

Jumala on sitonut meidät armonvälineisiin, ei itseänsä. Tietysti hän voi pelastaa pienen vauvan ilman kastettakin. Tämä ei silti tarkoita, että kastetta voi lykätä tuossa toivossa. Varmaaankin vanhemmille on lohdullista tietää, että heidän pienokaisensa oli kastettu, jos hänet kutsutaan varhain pois kuoleman kautta. Siksi on parasta viedä lapset kasteelle varhain. Hyvä on varmaan myös, jos sukulaiset ehtivät mukaan ja paikalle, koska silloin voi ja saa julistaa heille kasteen lahjaa ja merkitystä. Äidin kohdussa kasvavaa lasta suojaa äidin kaste, koska ketään ei voi kastaa ennen syntymäänsä.

Vanhastaan on sanottu mielestäni hyvin, että ei sakramenttia vaille jääminen ketään kadota (esim. pieni lapsi, jota ei ole ehditty kastaa), mutta sakramentin halveksiminen kadottaa (eli esim. henkilö, joka ei välitä kasteen lahjasta ja lykkää oman kasteen kauas tulevaisuuteen).

Kiitos taas kysymästä. Onpa kiperiä kysymyksiä!

Esittäisin mielelläni sinulle "vastakysymyksen". Kysymyksestäsi näyttäisi pilkahtavan ajatus, että ihmiselo on tunteitten valtaa ja niiden ylivaltaa. Ikään kuin mitään muuta asianhaaraa ei olisi otettava huomioon. Sallinet tällaisen pienen ylitulkinnan ... :)! Kuitenkin tunnepuoli on vain eräs osa meistä. Tosin hyvin, hyvin tärkeä. Kumminkin esim. aviouskollisuus on muuta kuin tunnetta. Vihittäessä me olemme luvanneet uskollisuutta puolisollemme ja lapsillemme. Myös aikuisen ihmisen vastuunkantoon kuuluu, että (enää) ei hypi joka tunteen perässä murkkuikäisen lailla vaan ohjaa elämäänsä antamansa aviouskollisuuslupauksen mukaisesti, velvollisuutensa hoitaen puolisoansa ja perhettänsä kohtaan. Vai kuinka? Tällainen elämä kantaa mukanaan Jumalan siunausta. Ajan myötä se tulee varmasti ja kauniisti esiin. Sitä paitsi eittämätön tosiasia on se, että jos lähtee tunteitten mukaan nyt, varmaan myöhemminkin ja taas myöhemmin jne. Sellaiselle kierteelle ei näy mitään loppua, jos ei tajua, että elämä ja rakkaus on muutakin kuin tunteen perään liihottamista. Kipeät asiat voi ja saada tuoda rukouksessa esiin Jumalalle. Hän hoitaa meitä ei vain järjellä vaan myös tunteemme huomioiden. Häneltä saamme avun kohdata sisimpämme rehellisesti ja avoimesti. "Pitkässä juoksussa" aviouskollisuus ja rakkauden syventäminen omaan puolisoon on kaikkein siunauksellisinta. Ole varma tästä! Toivotan jännittävää rakkauden löytöretkeä sinulle oman puolisosi kanssa.

Lapsi syntyy uudesti kasteessa. Lue
Joh. 3:5 ja Tiit.
3:5. Muuta mahdollisuutta
ei
ole olemassa. Kukaan ei
tule uskovaksi pelkän luonnollisen syntymän kautta. Sellaisena hän on
"vihan lapsi". Esim. Ef. 2:1ss. Johannes
Kastaja
täyttyi Hengellä,
koska hän sai kohdussa kuulla evankeliumin tervehdyksen Marian suusta.
(Tuohon aikaanhan toivotettiin Jumalan rauhaa tervehdittäessä.) Yhä
vielä pieni lapsi pystyy vastaanottamaan jo äitinsä kohdussa (!)
Jumalan sanaa. Jos hän ei sitä kuule eikä saa kastetta, ei hän
sellaisena ole Jumalalle kelpaava pelkän luonnollisen syntymän
perusteella. Uskoa ei siis voi syntyä ilman armonvälineitä: sanaa,
kastetta, ehtoollista ja rippiä. Muunlainen opetus on hurmahenkistä,
jonka mm. uskonpuhdistaja Martti Luther (ja monet muut) tuomitsivat ja
tuomitsevat jyrkästi.

Antiikin aikana oli eri käsityksiä taivaitten "määristä". Tässä on ilmeisesti kyse korkeimmasta (= "kolmannesta") taivaasta. Jatkossa puhutaan "paratiisista" eli siitä paikasta, jossa itse Jumala on.

Taivaassa kuultu puhe voi toisaalta olla sellaisia salaisuuksia, joita ei ole lupa puhua eteenpäin. Toisaalta kyse voi olla siitä, että taivas on ihanuudessaan sellainen paikka, joka ei ikään kuin "taivu" ihmiskielelle. Vaikka yrittäisi puhua siitä, mitä näki ja kuuli, sanat eivät riitä, ne loppuvat kesken. Myös molemmat edellä mainitut vaihtoehdot voi yhdistää.

Tällaisena tämä kohta puhuu suloisen vahvasti taivaan ihanuudesta. Se ei ole pelkkaa teoriaa vaan on tarkoitettu meille itsekullekin henkilökohtaisesti koettavaksi. Taivaan tie on Kristus. Sinne hän meitä vie. Usko häneen, niin pääset kerran elämään todeksi, mitä Paavali tässä kertoo.

Hyvä on saada myös tämäntapainen
kysymys esille näillä sivuilla. Uskon, että et ole yksin ongelmasi
kanssa. Moni kipuilee varmaan samanlaisen asian kanssa.

Pidän erittäin hyvänä, että olet puhunut avoimesti asiasta vaimosi
kanssa. Näistä kannattaa puhua juuri oman puolison kanssa. Samoin on
hyvä kunnioittaa toisen näkemystä. Toisen pakottaminen ei ole hyväksi
eikä siitä seuraa mitään onnea.

Olet myös oikeassa, että vieraissa käyminen tai itsetyydytys eivät
ole mikään ratkaisu. Ne ovat vastoin avioliiton lupauksia ja myös
vastoin Jumalan tahtoa ja luomisjärjestystä. Siis syntiä - kuten
kirjoitit.

Mielestäni lähtökohta molemminpuolisen kunnioituksen lisäksi olisi
Raamatun ohje, joka löytyy 1.
Korinttolaiskirjeen 7.
luvusta:

"3. Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös
vaimo miehelle. 4. Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan
miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla."
Voit lukea saman kohdan myös -38 käännöksestä.

Sitten jakeessa 5 Paavali vielä
varoittaa
liian pitkästä erosta - jotta saatana ei kiusaisi meitä yli voimiemme.

Tässä kohdassa apostoli siis toivoo, että puolisot ymmärtäisivät
auttaa toisiaan kaikessa, myös seksin alueella. Toivoisin, että
puoliso, joka näkee oman puolisonsa riutuvan avioelämän puutteen alla,
voisi omalta osaltaan olla apuna. Ei toiselta voi vaatia, eikä toiselta
voi edellyttää halukasta mukaantuloa, mutta olisi hyvä, jos toinen
ymmärtäisi, että täydellinen pidättätyminen on toiselle ehkä
ylitsepääsemätön kiusaus. Siinä tapauksessa olisi hyvä sallia avioelämä
ikään kuin "sopivassa määrin". Mielestäni me emme siis voi kovistellen
vaatia keneltäkään mitään, mutta ei ole myöskään Jumalan tahto, että
avioliitto jähmettyy piinaavan arkiseksi ja tuskaiseksi kokemukseksi.
Samalla kannattaa hyvin vakaasti miettiä, voisiko vaimoa auttaa jollain
tavalla. Esim. järjestää yhteistä aikaa ja vapaata. Kertoa sydämen
syvimmistä tunteista hänelle. Muistaa puhua hänelle, kuinka hänta
rakastaa ja kuinka paljon hänestä pitää. Tätä ei kannata tehdä
ainoastaan silloin, kun kaipaa seksiä. Muuten toinen ymmärtää hyvissä
ajoin etukäteen, että "jaaa-ha, toisella on taas tämä yksi mielessä".
Silloin avioliitto menee helposti kinasteluksi ja solvaamiseksi.
Minusta voisitte yhdessä lukea tämän vastauksen ja keskustella. Otan
mielellään vastaan palautetta ja lisäkysymyksiä, jos niitä syntyy.
Toivotan avioliitollenne runsasta Jumalan siunausta. Ja kiitän häntä
siitä, että haluat pitää liitostasi hyvää huolta. Kääntyköön kaikki
parhain päin. Yhteisessä kärsivällisyydessä ja keskinäisessä
kunnioituksessa.

Koska kysyt mielipidettäni, sanoisin seuraavaa: Minä en pystyisi elämään tuollainen uskottomuus sydämessä vaimoni kanssa. Tuntuisi pahalta, että salaisin lankeemukseni. Tietysti me rikomme puolisoa vastaan myös likaisin ajatuksin ja sehän on Jeesuksen vuorisaarnan mukaan yhtä lailla huorintekemistä. Kaikkea syntiä emme (tietysti) voi toiselle ruveta luettelemaan, mutta jotenkin suoranainen teko ja seksisuhde toisen kanssa korventaisi sisintä niin pahoin, että sen tunnustaminen tuntuisi helpotukselta. Vaikka vaikeata omasta synnistä puhuminen on aina!

Tunnen kyllä puolisoita, jotka eivät sinun tavallasi halua kuulla, jos toinen on pettänyt. Se satuttaa liikaa. Usein vaarana kuitenkin piilee, että salattu rikos tekee uuden rikoksen tekemisen houkuttavaksi. Ajattelee, että senkin pystyy salamaan. Näin ei - Jumalan suuri kiitos! - sinun tapauksessasi ole. Haluan vakuuttaa sinulle, että Jeesuksen veri on vuotanut kaikkien syntiemme edestä. Sinäkin saat uskoa omalle kohdallesi evankeliumin armon.

Ehtoollinen on Raamatun mukaan koko seurakunnan ateria. Leipä on Kristuksen ruumis samoin kuin seurakunta on Kristuksen ruumis. Ei ole oikein viettää tuollaista "nurkkamessua". Lopettakaa se heti!

Tuo käsitys lapsen automaattisesta
uskosta lienee yhteydessä esim. joittenkin vapaitten suuntien ja tietyn
suunnan lestadiolaisuuden kanssa. Se selitys on äärimmäisen väkinäinen.
Raamattu puhuu koko ihmiskunnan turmeluksesta, johon kuuluu syntyminen
ilman uskoa ja Jumalaan luottamusta. Juuri tästä puhuu
Efesolaiskirjeen
2. luku. Ja lisäksi monet muut kohdat. Olet ymmärtänyt aivan oikein,
että Jumalan pelastus ei ole mikään automaatti, jolloin muka ihmiset, jotka ovat periturmeluksen alaisia, ilman muuta syntyisivät tänne maailmaan jonkin sortin uskovina. Ilman armonvälineitä ei ihminen saa armoa. Sitä varten meillä on kasteen sakramentti, että kaikki saisivat sen kautta osallisuuden Kristuksen valtakuntaan. Opetus, jonka mukaan jokainen syntyy tänne "uskovana", on armonvälineitten halveksuntaa ja epäraamatullista harhaoppia.

Kuolema Efesolaiskirjeen 2. luvussa kertoo
juuri synnynnäisen
turmeluksemme hirvittävyydestä. Samassa luvussahan puhutaan, että me
olimme "luonnostamme" vihan lapsia (jae 3).
Se
puhuu selvää kieltä. Ei
lapsi ole ikään kuin "automaattisesti" joku uskova vaan "vihan lapsi".
Juuri siksi hän tarvitsee kastetta, että hänestä tulisi Jumalan lapsi.

Kiitän Jumalaa, että näin avoimesti haluat etsiä apua häneltä. Se on kaiken alku ja perusta. Saat kertoa hätäsi ennen muuta hänelle ja pyytää häneltä johdatusta.

Tämä kertomuksesi osoittaa, että asiat voivat mennä melko lailla solmuun. Toisaalta eletään kuin aviopuolisot ikään ja kuitenkaan ei uskalla mennä naimisiin ihan oikeasti. Ja sitten tulee noita arjen vaikeuksia, jotka lisäävät epävarmuutta ja mahdottomuuden tunnetta. Minusta olisi äärimmäisen hyvä, jos voisitte yhdessä ryhtyä rakentamaan liittoanne kestävälle perustalle. Sen takia olisi varmaan hyvä, jos saisitte yhdessä haettua apua joltakin taholta. Voisitteko päästä jonkun (luotettavan) sielunhoitajan puheille. Tai mahdollisesti myös jonkun luotettavan avioparin puheille. Kannattaisi jutella ja ottaa avoimesti esille näitä ongelmakohtia. Kyllä lapsenne tarvitsevat teitä molempia. Hyvä olisi ehdottomasti, jos pysyisitte yhdessä. Ja totta kai: Kyllä tämä suhteenne pitäisi ehdottomasti laillistaa niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. Mutta toisaalta ymmärrän, että ette uskalla, koska kaikki asiat ovat niin sekaisin. Tässä ollaan sellaisessa solmussa, jota ihmisen on vaikea avata ja purkaa. Tarvitaan siis Kaikkivaltiaan Jumalan apua. Minusta on todella hyvä, että sinä tiedostat nykyisen avoliittosi ongelmallisuuden ja sen lisäksi monet muut ongelmat. Uskoisin, että tämä koko vyyhti kannattaa tuoda Jumalalle ja ruveta kyselemään hänen tahtoansa ja hänen johdatustaan tässä asiassa. Tavoite on tietysti, että saisitte mennä naimisiin Jumalaan siunaukseen ja apuun luottan. Hän on luvannut apunsa niin ajallisissa kuin muissakin asioissa. Hän tahtoo varmasti siunata teitä, kun etsitte hänen kasvojansa. Alkuun varmaan jää monia kysymyksiä, puutteita, jää syntiä, raihnaisuutta, pelkoa. Mutta tuon kaiken keskellä saat silti kokea todellista apua. Näin uskon. En kuitenkaan luule, että selviätte tästä kovinkaan helposti yksin. Tarvitsette apua. Siksi kehottaisin sinua/teitä hakemaan ulkopuolista apua. Toivotan sydämestäni sinulle siunausta ja Jumalan suurta johdatusta.

Hyvä kysymys, siis tuo ensimmäinen ... 🙂

Kyllä Raamatun Jumalalla on nimi ja kasvot: Jeesus Kristus. Hän on meidän apumme. Jumalamme ei ole mikään epämääräinen henkiolento.

Minä ja Antti olemme veljekset Turusta.

Itse asun nykyään "siin Nakkilan kirkon vaiheil".

Kristitty ei voi olla, jos ei usko pyhään Kolminaisuuteen. Hyvänä yhteenvetona tästä jumaluusopista kehotan lukemaan Athanasiuksen uskontunnustuksen. Löytyy Katekismuksesta.

Pyhä Kolminaisuus kertoo, kuka meidän Jumalamme on: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Muunlainen jumala on epäjumala. Siksi ei siis voi pelastua, jos ei tunnusta Kolminaisuutta.

Jehovan Todistajat eivät ole kristittyjä, eivät edes kristillinen lahko. He ovat kokonaan pelastavan uskon ulkopuolella.

Uuras Saarnivaara on kirjoittanut hyvän, lyhyen yhteenvedon tuosta Jehovan Todistajien opista. Kirjastosta voit katsella, josko saat käsiisi (muistaakseni) Åbergin kirjan "Vartiotorni kaatuu" (tai jotain sinne päin).

Tältä osin nykytutkimus näyttäisi päätyvän erilaiseen käsitykseen kuin mikä on ikään kuin rivien välistä luettavissa Raamatussa. On mielenkiintoista seurata, miten keskustelu jatkossa etenee. Monet tulokset muuttuvat ja tarkentuvat. Ja ehkä "Raamatun geologiasta" saamme niin ikään uutta tietoa.

Vastauksessani puhuin siitä ja tarkoitin sitä, että monenkirjavat, pöyristyttävän pitkät ajoitukset koskien dinosaurusten tai muiden löydösten ikää, eivät pidä paikkaansa. Pehmyitä kudoksia tai mitä ikänä vastaavaa onkaan löydetty - ne eivät voi säilyä miljoonia ja taas miljoonia vuosia. Jossain täytyy olla virhe. Sitä vastoin en ole puhunut siitä, että maapallo todellisuudessa olisi noin vanha (vähempikin riittäisi). Raamattu ei suoraan puhu maapallon iästä. Mutta suuntaa-antavasti kumminkin. Onko se esim. n. 6 000 vuotta, sitä on vaikea sanoa ihan tarkalleen.

Ei sinänsä. Tietysti riippuu hiukan siitä, mitä myy. Ja siitäkin, millä tavalla myy. Viime aikoinahan on herättänyt arvostelua se, että puhelimitse (myydään tai) pyydetään avustusta kohteisiinsa, jotka ovat osoittautuneet täydeksi huiputukseksi.

Joka ammatissa on pidettävä huolta siitä, että toimii omantunnon ja Raamatun mukaan.