Kysymykset

Uskonnon nimissä on tehty ja tehdään kaikkea tyhmää. Tuskin tämä muuttuu tulevaisuudessa. Ihmiset vetävät pyhät arvot lokaan. Sen myötä aiheutetaan paljon pahennusta. Valitettavasti.

Apt. 4:12 sanoo, että muuta nimeä ei
ole
annettu kuin
Jeesus, joka
pelastaa. Joh. 8:31-32 puhuu "totuuden
vapudesta" ja sen
voimasta
vakuuttaa kuulijansa, joka tahtoo päästä selvyyteen totuudesta. Jeesuksen opetusta ei voi tarkastella vain viileän ulkopuolisesti vaan hän tahtoo, että pistät hänen opetuksensa koetteelle. Jo se toimii ja vapauttaa sinut pahasta omastatunnosta ja antaa uuden tarkoituksen elämällesi, niin turvaa muussakin siihen. Et ikänä voi tietää, toimiiko joku resepti, jollet rupea leipomaan. Tai toimiiko joku auto, ellet ryhdy ajamaan. Jeesus sanoo: "Seuraa minua!" Seuraa ja tulet huomaamaan, puhuuko hän omiaan.

Luvatusta maasta puhutaan erityisen paljon 1. Moos. 12
luvusta lähtien kirjan loppuun. Lue nämä luvut!

Vastauksen tarkoitus
kysymykseen 551
oli
varoittaa ns. maallisesta pukeutumisesta, joka
erityisesti koskee kyllä nimenomaan tyttöjä. Heistä halutaan markkinoiden ja mainosten maailmassa tehdä ikään kuin "seksiobjekteja", jotka näyttävät itseänsä ja ruumistansa. Kristittyjen ei kuulu mennä mukaan tällaiseen. Sama koskee totta kai poikiakin. Heidän vaatetuksessaan ei perinteisesti ole ollut yhtä korostuneena "seksikkyys", mutta entistä enenevässä määrin sellaistakin on alkanut ilmaantua.

"Kauniisti ja hyvin" pukeutuminen on erilaista kunkin ihmisen oman tyylin ja mieltymyksen mukaisesti. On hyvä, jos itse kukin löytää sen vaatetustavan, jossa viihtyy. Ei ole Jumalan tarkoitus, että kristitty ehdoin tahdoin kulkee joissain "lumpuissa". Ei minulla ole mitään vastaan, jos joku valitsee toisenlaisen pukeutumisen. Kyselen kuitenkin sisimmässäni, että arvostaako sellainen tyttö, joka kulkee puhjenneissa verkkareissa ja kulahtaneessa miesten paidassa, itseään ja millainen itsetunto hänellä on. Voi olla, että kyse on esim. rahan puutteesta eikä siitä voi ja saa ketään syyttää. Terve itsekunnioitus tarkoittaa niin miesten kuin naisten kohdalla vaatetusta, joka heijastaa sydämen sisimpiä arvoja. Minusta ei tarvitse koreilla (se olisi ylpeyttä), mutta ei myöskään tehdä itsestään rumempaa kuin on (se olisi turhaa nöyristelyä taikka Jumalan kauniin luomistyön halveksimista).

Mutta kuten sanottu: Jokainen pukeutuu oman tyylinsä mukaisesti. Ehkä kierrätysyhteiskunnassa hyvinkin poikkevat tyylit ovat tulleet jäädäkseen. Jumalanpalvelukseen on tervetullut jokainen vaatetukseen katsomatta. Ei ruveta riitelemään tästä.

Jokainen voi ja jokaisen kuuluu (evankeliumin vapaudessa!) kertoa hyvästä Vapahtajastaan. Silloin toimii lähetystyöntekijänä. Se on siis jotain muuta kuin papin virassa toimimista (vaikka tietysti monet papit toimivat lähetystyöntekijöinä ja heitä sitoo silloin apostolisesta virasta annetut ohjeet).

Ei Jumala halua, että kukaan kääntyy
pakanuuteen tai pysyy siinä. Hän tahtoo, että kaikki pelastuisivat (
1. Tim. 2:4).

Tuo mainitsemasi kohta puhuu oikeastaan vain siitä, että Jumala on se, joka hallitsee ja johtaa koko maailmaa. Jopa siis nekin, jotka eivät häntä tunnusta, joutuvat kuitenkin palvelemaan hänen (hyviä) tarkoitusperiään. Hän vie maailmanhistoriansa päätökseen tahtonsa mukaisesti. Hänen tahtoonsa voi uskossa alistua tai sitten joutuu kuitenkin alistumaan erossa hänestä ja ilman hänen siunaustaan. Se tarkoittaa silloin sitä, että ihminen valitsee väärän tiensä - ja kuitenkin joutuu salatulla tavalla palvelemaan Jumalan tahtoa ja maailmaan koskevaa suunnitelmaa.

Kasteen lahja on sama sekä aikuista
että lasta kastettaessa. Kaste liittää kastettavan Kristukseen ja antaa
iankaikkisen elämän. Lue esim. Room. 6.

Aikuisen tapauksessa uskossa on kyse "kaipaavasta uskosta" ennen
kastetta. Ihminen on tullut tietoiseksi synnistänsä, haluaa siitä eroon
ja siksi pyytää kastetta tullakseen puhtaaksi saastastansa.

Kyllä Pyhä Henki vaikuttaa kastamattomassakin. Hän vaikuttaa juuri halun tulla kasteelle ja saada synnit anteeksi. Hänen tapansa tai mahdollisuutensa vaikuttaa ovat moninaiset. Emme voi koskaan ihan tarkkaan tietää, kuinka hän toimii. Joka tapauksessa hän toimii ja kutsuu ihmistä sanan kautta tavalla tai toisella.

Näitä ja monia muita vastaavia kysymyksiä pohtii syvällisesti ja
selventävästi Matti Väisänen kirjassaan "Kaste Raamatussa". Hanki se ja lue!

Tämä käsitys vallitsee etenkin vanhoillislestadiolaisten parissa. Se käsitys nousee väärin ymmärretystä seurakuntaopista. Sen avulla pyritään hallitsemaan ja vallitsemaan. Jo katolisen kirkon aikoina pyrittiin samaan. Ihmisiä uhattiin helvetillä, jolleivät he alistu paavin määräysvaltaan kaikessa, vaikka kaikille hänen ideoillensa ei löytynyt raamatullisia perusteita.

Muissa lestadiolaisissa ryhmissä ei esiinny yhtä jyrkkää kantaa.

Jo ensimmäisestä veljesmurhasta asti
(Aabelin surmasta ks. 1.Moos. 4) ja
erityisesti
vedenpaisumuksen
jälkeen (ks. 1.Moos. 9) Jumala uhkaa
seuraavasti: "Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä pitää
ihmisen kautta vuodatettaman, sillä Jumala on ihmisen tehnyt
kuvaksensa." (9:6) Tämän mukaisesti
maailmanhistoria
on mennyt
ja menee
loppuun saakka. Kyse ei ole vain Vanhan Testamentin ajasta (vaikka sitä aikaa luonnehtii kyllä paljon suurempi ankaruus kuin Uuden Testmentin aikaa!) vaan todella koko historiasta. Edelleen pätee sama periaate. Se näkyy päivän uutisissa yhtä lailla. Voi ehkä tuntua hurjalta, mutta Jeesuskin sanoo aivan samaa. "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Vanhassa Testamentissa näkyy lisäksi vahva solidaarisuus koko kansaa koskien. Ei ole pelkästään niin, että jotkut "pahimmat" murhamiehet joutuvat vastaamaan teoistansa vaan koko kansakunta. Voisi ajatella, että ihmiset valitsevat tai kannattavat johtajiansa. Heidän syyllisyytensä on siksi yhtä lailla kouriintuntuvaa. Ja tämän vuoksi rangaistus koskee kaikkia. Kaikki vat syntiä tehneet. (Vrt. esim. toisen maailmansodan tuhoja Saksassa. Ei ainoastaan natsijohtajat joutuneet kärsimään vaan koko maa. Ja pidemmän aikaa.)

Tämä vastaus on nyt kyllä aika synkkää luettavaa, mutta kysymys antaa siihen aihetta. On tärkeätä pohtia näitäkin kymyksiä - ja muistaa, että tuomiota saa paeta Kristuksen sovituksen turviin.

En oikein ymmärrä, miten joku voi väittää, ettei Jumala tee mitään liittoa ihmisen kanssa. Mitä muuta Raamattu oikeastaan opettaa??? Jo Aabrahamista lähtien (ja jo häntä ennen aina paratiisista asti maailman loppuun saakka) Jumala on tehnyt liittoja ihmiskunnan ja ihmisten kanssa (esim. Nooan liitto, Siinain liitto, vanha liitto, uusi liitto, patriarkkojen kanssa solmittu liitto jne). Ja noissa ehtoollisen asetussanoissa puhutaan nimenomaan uuden liiton veren liitosta. Siinä suhteessa ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.

Toivottavasti ystäväsi löytää edes jonkun srk-yhteyden, jossa hän voi päästä Herran ruumiin ja veren osallisuuteen uskossa. Ketään ei voi pakottaa mihinkään. Jollei hän halua tulla, niin ei halua sitten. Toivon kumminkin, että ystäväsi voi nauttia Herran armon ihanuudesta päivittäin evankeliumin vapaudessa. Pidä yhteyttä ja rakkaudellista kanssakäymistä hänen kanssaan jatkossakin, jos mahdollista ja sinusta riippuu.

Kiitos myös palautteestasi. Iloitsen aina, kun joku ottaa ja lukee Raamattua pyhässä tietoisuudessa siitä, että se on ja pysyy Jumalan iankaikkisena armon sanana.

Siunattuja lukuhetkiä sinulle Raamatun (ja muun kirjallisuuden) parissa!

On oikein sanoa, että Jeesus on Luoja. Silti olet täysin oikeassa siinä, että Raamattu omistaa luomisen työn erityisesti Isälle. Ja lunastuksen työn Pojalle. Ja pyhittämisen Hengelle. Koska Raamattu kuitenkin korostaa jumaluuden eri persoonien yhteyttä ja ykseyttä, niin on siinä mielessä ihan oikein sanoa, että Jeesus on Luojamme. Esim. tuttu joulun profetia Jes. 9:5 kutsuu syntynyttä poikalasta (!) nimellä Iankaikkinen Isä.

Lue kysymys ja vastaus numero 21

Yksin Jumala tuomitsee viimeisenä
päivänä. Jotta kellekään ei jää asia epäselväksi tai arvuuttelun
varaan, on hän pyhässä Raamatussa ilmoittanut tuomion perusteet. Se,
joka uskoo, tulee autuaaksi. Ja se, joka ei usko, on jo tuomittu. Lue
Mark. 16:16 ja
Joh. 3:18, 36
jne.

Periaatteessahan piispa ja tuomiokapituli olisivat voineet toimia Raamatun ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti asiassa. Mutta eivät he toimineet.

Julkinen saarnavirka on Jeesuksen asettama pyhä säädös. Sen viran edellytyksistä säädetään (erityisesti) evankeliumeissa ja Paavalin pastoraalikirjeissä.

Saarnaviran tehtävänä on edustaa Kristusta (ks esim.
Matt. 10:40)
ja kuuluttaa vain hänen pelastustyönsä riittävyyttä iankaikkiseen autuuteen.

En tunne niin hyvin lestadiolaisten käsitystä, että kommentoisin sitä sen enempää.

Kiitos kysymästä. Kummin tehtävänä on toimia kristityn esikuvana sekä opetuksessa että elämässä. Siksi nuori lapsi ei voi toimia kastettavan lapsen kummina. Tarvitaan iän mukanaan tuomaa uskon tietämystä ja toimintaa. Ymmärrän, että raja on osattava laittaa johonkin kohtaan. Rippikouluikää 15 v. on pidetty sellaisena. Se on tietysti rajana sellainen, että sitä voitaisiin tarvittaessa siirtää suuntaan jos toiseenkin vähän. Mutta jossakin sen rajan kuuluu olla. Tällaisessa äärimmäisen valitettavassa tapauksessa tuo raja nousee sitten juuri ja juuri esteeksi.

Kirkossa on keskusteltu juuri tällaisia ja vastaavia tapauksia varten mahdollisuudesta lisätä uusi kummi lapselle myöhemmässä vaiheessa. Tämäkään uusi säädös ei kuitenkaan poista ongelmaa, joka juuri tässä hetkessä on syntynyt. Mutta voitte keskustella asiasta seurakuntanne kirkkoherran kanssa.

Joskus on asia myös ratkaistu niin, että kastettavaa lasta on pitänyt sylissä alle 15 v. nuori, vaikka häntä ei sitten ole merkitty kummiksi lapselle (ainakaan heti).

Kiitän rohkaisusta. 🙂 Välitän tämän palautteen poikkeuksellisesti kaikille syvästi kiitollisena siitä avusta, jota yksi ja toinen on saanut kokea Herran sanan (lain ja evankeliumin) puhuttelussa.

Jumala johtakoon sinua toimimaan seurakunnassasi rakentavalla ja siunatulla tavalla. Seurakunnan paimenen tehtävänä on kirkkolain mukaan taata KAIKILLE uskoville kirkon palvelut. Siksi on oikein suotavaa, että myös vanhauskoiset uskovat hyvällä omallatunnolla saavat osallistua jumalanpalveluksiin. Epäapostoliseen toimintaan ja jumalanpalveluksiin ei kuulu osallistua ollenkaan. Valitkaamme siksi apostoliset jumalanpalvelukset.

Jos kirkkoherra panee vastaan kaikkea raamatullista opetusta tai toimintaa, niin tilanne käy erittäin vaikeaksi. Silloin voi olla pakko vetäytyä muille laitumille. Loppuun asti kannattaa yrittää.

Tarvitsee profeetallista henkeä voidakseen antaa jumalallisen ja hengellisesti tarkan selityksen, miksi joku katastrofi tapahtuu. Helppoja vastauksia on syytä välttää.

Jeesukselle esitettiin aikoinaan aika samantapainen kysymys. Hänen
vastauksensa voi lukea Luuk. 13:1-5.

Varmasti tällaisen onnettomuuden edessä kristikunnalta kysytään rakkautta kärsiviä kohtaan. Tarvitaan tosiaan "avoimia silmiä" nähdäksemme puutteenalaiset läheisemme.

En ole nähnyt kyseistä haastattelua. Mutta tuollainen ketomasi vastaus on kyllä ongelmallinen. Jumalan Henki, joka "todistaa meidän henkemme kanssa", todistaa juuri evankeliumin pohjalta Kristuksen omasta jakaen. Siinä risti on keskeinen, autuuden iankaikkinen perusta, ainoa turva. Jo kirkkoisät samoin kuin luterilaiset isät ovat Pyhän Hengen ns. sisäisen todistuksen lisäksi puhuneet ns. ulkoisesta todistuksesta, joka on hyvät (uskosta nousevat) teot. Frans Pieper kirjoittaa tästä:

"Tätä ulkonaista, hyvinä tekoina havaittavaa Pyhän Hengen todistusta armotilastamme ... on pidettävä erittäin suuressa arvossa, kuten Luther ja lut. tunnustus syystä korostavat ... Koska meidän hyviä tekojamme kuitenkin aina tahraa synti ..., antaa juuri tämä katseen suuntaaminen omaan "tekojen vanhurskauteemme" meille aihetta jatkuvasti peräytyä turvaamaan vanhurskautukseemme Jumalan edessä, tuohon, joka tapahtuu ilman tekoja. Siksi vanhurskautus uskosta ja vanhurskautus teoista on tarkoin pidettävä erillään toisistaan." (Kristillinen dogmatiikka, s. 389).

Voit tarkemmin lukea perusteluista
näillä nettisivuilla olevasta Pienestä oppaasta
vanhan käsikirjan
jumalanpalvelukseen.

Tuntuu hyvältä kuulla, että kirjoitat vaimostasi, että hän on yhä ihana. Niin sitä pitää! Mikä siis aikanaan sai sinut kiinnostumaan hänestä? Voisitko pitää mielessä vaimostasi juuri sen, mihin olet ihastunut hänessä? Siihen kuuluu erityisesti hänen ns. "sisäinen kauneutensa", mutta varmaan sitten myös jotakin hänen ulkoisesta olemuksestaan. Korosta niitä seikkoja. Ehkä vaimosikin voi auttaa niiden seikkojen korostuksessa. Sitten kannattaa harrastaa monta eri asiaa yhdessä. Luoda yhteisiä hetkiä ilman että sen täytyisi johtaa seksiin. Tosiasia on kuitenkin, että yhdessä tekeminen on usein hyvä keino lisäämään läheisyyttä. Ja tottakai: me kristityt saamme tuoda myös parisuhteeseen liittyvät ongelmat rukouksessamme Jumalalle tiettäväksi. Hänhän sai aikaiseksi, että jo noin 100 v. Aabraham tuli isäksi ja Saara lähes yhtä vanhana äidiksi. Seksuaalisuus on usein tärkeä osa avioelämää. Sitä ei kannata laiminlyödä tai väheksyä. Siksi kiitän sinua siitä, että otat tämän asian puheeksi. Siunatkoon Jumala avioliittonne.

Koen aika vaikeaksi antaa ohjeita tällaiseen vyyhtiin näin netin kautta tuntematta lainkaan koko tilannetta. Jotain täytyisi kyllä epäilemättä tehdä. Näin ei voi jatkua. Olisiko suvussa joku, joka voisi toimia "välittäjänä"? Hänen ei saisi mennä mukaan mihinkään pahan puhumiseen toisten selän takana vaan pyrkiä aidosti viemään rauhaa sinne, missä on riitaa. Voisi yrittää puhua asianomaisten kanssa ensin kahdestaan ja sitten mahdollisesti yhdessä. Varmaan olisi hyvä, jos Herra saisi vaikuttaa anteeksiantavaista mieltä jokaisessa. Totta kai tuo anteeksiantaminen edellyttää anteeksi pyytämistä ja antamista ja saamista. Sen pohjana on Kristuksen rakkaus meitä suuri syntisiä kohtaan, jollaisia jokainen meistä on. Toivotan siunausta sinulle tähän tosi ikävään tilanteeseen.

Koska UT ei ota selvää kantaa kymmenysten maksamiseen, siihen on sitten tyytyminen. Maksamalla kymmenykset uhraat ihanasti Jumalan valtakunnan työn hyväksi varojasi. Kaikki eivät pysty kymmenysten maksamiseen. Vallitkoon tässä kristillinen vapaus - ilman että se vapaus koituu "lihan vapaudeksi". Tämä asenne on kirkkohistorian läpi kantavana ajatuksena.

Jotkut tietysti voivat uhrata vielä enemmänkin kuin kymmenykset. Sekin olkoon sallittua!

Hiukan riippuen siitä, mitä tuolla positiivisella ajattelumallilla tarkoitetaan, eri kristityt vastaavat eri tavalla kysymykseesi. On mielestäni hyvä säilyttää aina kiitollinen mieli Jumalaa kohtaan, myös tällaisina luopumuksen aikoina. En pidä rakentavana ja itse ainakin kyllästyn aika nopeasti, jos joku tai jotkut aina näkevät kaikessa vain surkeutta ja pahuutta. Jumalan lapsella on ihana etuoikeus elää hänen yhteydessään ja iloita taivaallisen Isän huolenpidosta päivittäin. Synnit anteeksi saatuna ei voi jatkuvasti olla hapan kuin sitruuna. Tässä suhteessa on hyvä oppia ja opetella positiivista ajattelua, jolla ymmärrän sitä, että kristitty luottaa kiitollisin mielin Jumalaansa eikä lyyhisty huoliensa alle taikka maailman kurjuuden surkutteluun. Jos taas positiivisella ajattelulla tarkoitetaan väkinäistä yritystä tehdä kaikesta rumasta ja pahasta kaunista ja hyvää, ei sellaisessa ajattelussa ole mitään järkeä. Täytyy elää jalat tukevasti maassa ja olla realisti. Maailmassa on paljon pahaa, mutta sinne saa tuoda valoa ja iloa. Valo on Herra Jeesus!

Sinun on seurattava omaatuntoasi. Et
voi toimia vastoin sitä. Se olisi syntiä (vrt Room. 14:23). Vaikka sota
on kyllä aina Jumalan rangaistus, ei oman maan puolustaminen vihollista vastaan tosiaan ole mikään synti, kuten kirjoitit. Voimme vain kauhulla ajatella, mitä oliskaan seurannut, jollei Jumala olisi varjellut kansaamme ja maatamme sodan vuosina. Vapaan Suomen puolesta uhrattiin tosi paljon, mutta se uhri koitui vielä useamman hyväksi. Kristillinen kirkko sai jatkaa evankeliumin julistusta, vaikka nykyinen kirkko on tuota vapautta väärinkäyttänyt raskaasti. Kyllä minusta on yhä kaikki syy puolustaa maamme vapautta. Ei siinä puolusteta pelkkää EU:ta vaan omaa armasta isänmaatamme. Sota-aikana löytyisi sinun kaltaiselle kansalaiselle toimintaa, joka koituisi koko maan ja kansan hyväksi - ilman että sinun tarvitsisi tarttua aseeseen. Ketään ei saa ehdoin tahdoin pakottaa aseelliseen puolustukseen, mutta kansalaisvelvollisuutemme on rukoilla ja toimia isänmaamme parhaaksi eikä heti vaikeuksien tullessa poistua maasta. Iloitse vapaasta isänmaasta ja kiitetään Jumalaa siniristilipustamme!

Voit lukea vanhasta kastekaavasta Lutherin kastekaavan pääsisällön (suomeksi käännettynä). Siinä tulee selvästi esille "eksorsismi", perkeleen vallan alta päästäminen. Kasteessa on kyse siis "armon valtavasta ihmeestä". Saatanan vanki vapautetaan taivaan lapseksi ja perilliseksi! Kiitä siis Jumalaa kasteestasi.

Silti on hyvä muistaa ja pitää mielessä, että on vielä kumminkin
eri asia, jos joku joutuu "riivatuksi". Sellainen sieluparka on silloin
antanut elämänsä sielunvihollisen rääkättäväksi. Se on voinut tapahtua
tietoisesti tai sotkeutumalla mustaan magiaan taikka spiritismiin,
jolloin on jäänyt kiinni pimeyden vallan verkkoon (eikä pääsekään enää
siitä irti). Kyllä tällaista on tapahtunut ja tapahtuu edelleen.
Sellaista ihmistä voi Jeesus auttaa. Lue esim. kertomus
Mark. 9:14-29. Tuo pahojen henkien manaus
ei
ole
mikään
roomalaiskatolisten monopoli. Jumala voi antaa tämän lahjan, kelle hän haluaa. Sen käyttö toteutuu aina rukouksessa ja tarvittaessa myös paastossa.

Valitettvasti ei kukaan ehdokkaista hoida nykyistä paimenvirkaansa yksin Raamatun sanan mukaan. Ei tilanne miksikään muutu, jos joku heistä valitaan korkea-arvoiseen virkaan. "Joka ei ole uskollinen vähässä, ei ole uskollinen paljon haltijana." Silti parannukseen on mahdollisuus nöyrtymisen kautta. Sen meille ja kaikille muille suokoon armollinen Herra.