Kysymykset
Kysymys 811
Jos on naimisissa, ja rakastuu ajan myötä toiseen ihmiseen. Pitäisikö asialle tehdä jotain vai olla tekemättä? Pitääkö nämä tunteet kieltää itseltään ja jatkaa avioliitossaan kuin ei mitään? Eihän sitä naimisiin mennessään voi tietää mitä elämässä tulee eteen.
Olen todella kiitollinen Sinulle tästä kysymyspalstasta. Moni ongelma on saanut vastauksen kun näitä selailee.
Kiitos taas kysymästä. Onpa kiperiä kysymyksiä!
Esittäisin mielelläni sinulle "vastakysymyksen". Kysymyksestäsi näyttäisi pilkahtavan ajatus, että ihmiselo on tunteitten valtaa ja niiden ylivaltaa. Ikään kuin mitään muuta asianhaaraa ei olisi otettava huomioon. Sallinet tällaisen pienen ylitulkinnan ... :)! Kuitenkin tunnepuoli on vain eräs osa meistä. Tosin hyvin, hyvin tärkeä. Kumminkin esim. aviouskollisuus on muuta kuin tunnetta. Vihittäessä me olemme luvanneet uskollisuutta puolisollemme ja lapsillemme. Myös aikuisen ihmisen vastuunkantoon kuuluu, että (enää) ei hypi joka tunteen perässä murkkuikäisen lailla vaan ohjaa elämäänsä antamansa aviouskollisuuslupauksen mukaisesti, velvollisuutensa hoitaen puolisoansa ja perhettänsä kohtaan. Vai kuinka? Tällainen elämä kantaa mukanaan Jumalan siunausta. Ajan myötä se tulee varmasti ja kauniisti esiin. Sitä paitsi eittämätön tosiasia on se, että jos lähtee tunteitten mukaan nyt, varmaan myöhemminkin ja taas myöhemmin jne. Sellaiselle kierteelle ei näy mitään loppua, jos ei tajua, että elämä ja rakkaus on muutakin kuin tunteen perään liihottamista. Kipeät asiat voi ja saada tuoda rukouksessa esiin Jumalalle. Hän hoitaa meitä ei vain järjellä vaan myös tunteemme huomioiden. Häneltä saamme avun kohdata sisimpämme rehellisesti ja avoimesti. "Pitkässä juoksussa" aviouskollisuus ja rakkauden syventäminen omaan puolisoon on kaikkein siunauksellisinta. Ole varma tästä! Toivotan jännittävää rakkauden löytöretkeä sinulle oman puolisosi kanssa.
Kysymys 810
Vanhoillislestadiolaiset opettavat, että kaikki maailman lapset syntyvät "luonnostaan" uskovaisina. He perustelevat sitä mm. sillä että Johannes Kastajakin oli täytetty jo äitinsä kohdussa Pyhällä Hengellä ja ilman Henkeä ei voi Jeesukseen uskoa.
Onko niin, että tämän käsityksen mukaan lapsi ei uudestisyntyisikään kasteessa, vaan vasta sitten, kun hän ottaa vastaan Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin?
Jos pikkulapsi uudestisyntyy kasteessa, tarkoittaako se sitä, että hän ei olisikaan uskovainen ennen kastettaan? Eli siis ei pääsisi taivaaseen? Vai voiko olla niin, että pikkuvauva on uskovainen syntyessään, mutta uudestisyntyy kasteessa?
Jotenkin tuntuu Raamatun mukaan loogiselta lestadiolaisten oppi, että kaikki vauvat syntyvät uskovaisina, mahdollisesti lankeavat pois uskosta mutta voivat palata armoon syntien anteeksisaamisen kautta ja näin uudestisyntyä.
Miten rukoilevaisuuden parissa tämä asia ymmärretään?
Lapsi syntyy uudesti kasteessa. Lue
Joh. 3:5 ja Tiit.
3:5. Muuta mahdollisuutta
ei
ole olemassa. Kukaan ei
tule uskovaksi pelkän luonnollisen syntymän kautta. Sellaisena hän on
"vihan lapsi". Esim. Ef. 2:1ss. Johannes
Kastaja
täyttyi Hengellä,
koska hän sai kohdussa kuulla evankeliumin tervehdyksen Marian suusta.
(Tuohon aikaanhan toivotettiin Jumalan rauhaa tervehdittäessä.) Yhä
vielä pieni lapsi pystyy vastaanottamaan jo äitinsä kohdussa (!)
Jumalan sanaa. Jos hän ei sitä kuule eikä saa kastetta, ei hän
sellaisena ole Jumalalle kelpaava pelkän luonnollisen syntymän
perusteella. Uskoa ei siis voi syntyä ilman armonvälineitä: sanaa,
kastetta, ehtoollista ja rippiä. Muunlainen opetus on hurmahenkistä,
jonka mm. uskonpuhdistaja Martti Luther (ja monet muut) tuomitsivat ja
tuomitsevat jyrkästi.
Kysymys 809
Olen pohtinut mitä tarkoittaa 2.kor.12:2-4
kohta:
2 Minä tunnen ihmisen Kristuksessa ennen neljäätoistakymmentä
ajastaikaa, (oliko hän ruumiissa, en minä tiedä, eli oliko hän ulkona ruumiista, en minä sitäkään tiedä; Jumala sen tietää:) se temmattiin ylös hamaan kolmanteen taivaasen.
3 Ja minä tunnen sen ihmisen, (jos hän ruumiissa taikka ulkona
ruumiista oli, en minä tiedä; Jumala sen tietää:)
4 Hän temmattiin ylös paradisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ei yhdenkään ihmisen sovi puhua.
Mitä Paavali tarkoittaa kolmannella taivaalla, onko taivaita
useampia?
Kuuliko henkilö paratiisissa jotain niin voimakasta, ettei ketään
ihminen sitä voisi puhua eteenpäin?
Vai mitä tämä kohta tarkoittaa?
Antiikin aikana oli eri käsityksiä taivaitten "määristä". Tässä on ilmeisesti kyse korkeimmasta (= "kolmannesta") taivaasta. Jatkossa puhutaan "paratiisista" eli siitä paikasta, jossa itse Jumala on.
Taivaassa kuultu puhe voi toisaalta olla sellaisia salaisuuksia, joita ei ole lupa puhua eteenpäin. Toisaalta kyse voi olla siitä, että taivas on ihanuudessaan sellainen paikka, joka ei ikään kuin "taivu" ihmiskielelle. Vaikka yrittäisi puhua siitä, mitä näki ja kuuli, sanat eivät riitä, ne loppuvat kesken. Myös molemmat edellä mainitut vaihtoehdot voi yhdistää.
Tällaisena tämä kohta puhuu suloisen vahvasti taivaan ihanuudesta. Se ei ole pelkkaa teoriaa vaan on tarkoitettu meille itsekullekin henkilökohtaisesti koettavaksi. Taivaan tie on Kristus. Sinne hän meitä vie. Usko häneen, niin pääset kerran elämään todeksi, mitä Paavali tässä kertoo.
Kysymys 808
Olen avioliitossa oleva 48v.mies. Ongelmana on se, että vaimoa ei enää ole muutamaan vuoteen seksi kiinnostanut. Minulla taas tuntuu vaan, että himot ja halut lisääntyy, kai tuo viidenkympin villitys lähestyy. Olo on kestämätön, mitä pitäs tehdä, mennä vieraisiin, harrastaa itsetyydytystä... syntiä molemmat, vaimon kanssa puhuminen asiasta ei auta, jos ei kiinnosta niin ei. Olisko hyviä neuvoja?
Hyvä on saada myös tämäntapainen
kysymys esille näillä sivuilla. Uskon, että et ole yksin ongelmasi
kanssa. Moni kipuilee varmaan samanlaisen asian kanssa.
Pidän erittäin hyvänä, että olet puhunut avoimesti asiasta vaimosi
kanssa. Näistä kannattaa puhua juuri oman puolison kanssa. Samoin on
hyvä kunnioittaa toisen näkemystä. Toisen pakottaminen ei ole hyväksi
eikä siitä seuraa mitään onnea.
Olet myös oikeassa, että vieraissa käyminen tai itsetyydytys eivät
ole mikään ratkaisu. Ne ovat vastoin avioliiton lupauksia ja myös
vastoin Jumalan tahtoa ja luomisjärjestystä. Siis syntiä - kuten
kirjoitit.
Mielestäni lähtökohta molemminpuolisen kunnioituksen lisäksi olisi
Raamatun ohje, joka löytyy 1.
Korinttolaiskirjeen 7.
luvusta:
"3. Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös
vaimo miehelle. 4. Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan
miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla."
Voit lukea saman kohdan myös -38 käännöksestä.
Sitten jakeessa 5 Paavali vielä
varoittaa
liian pitkästä erosta - jotta saatana ei kiusaisi meitä yli voimiemme.
Tässä kohdassa apostoli siis toivoo, että puolisot ymmärtäisivät
auttaa toisiaan kaikessa, myös seksin alueella. Toivoisin, että
puoliso, joka näkee oman puolisonsa riutuvan avioelämän puutteen alla,
voisi omalta osaltaan olla apuna. Ei toiselta voi vaatia, eikä toiselta
voi edellyttää halukasta mukaantuloa, mutta olisi hyvä, jos toinen
ymmärtäisi, että täydellinen pidättätyminen on toiselle ehkä
ylitsepääsemätön kiusaus. Siinä tapauksessa olisi hyvä sallia avioelämä
ikään kuin "sopivassa määrin". Mielestäni me emme siis voi kovistellen
vaatia keneltäkään mitään, mutta ei ole myöskään Jumalan tahto, että
avioliitto jähmettyy piinaavan arkiseksi ja tuskaiseksi kokemukseksi.
Samalla kannattaa hyvin vakaasti miettiä, voisiko vaimoa auttaa jollain
tavalla. Esim. järjestää yhteistä aikaa ja vapaata. Kertoa sydämen
syvimmistä tunteista hänelle. Muistaa puhua hänelle, kuinka hänta
rakastaa ja kuinka paljon hänestä pitää. Tätä ei kannata tehdä
ainoastaan silloin, kun kaipaa seksiä. Muuten toinen ymmärtää hyvissä
ajoin etukäteen, että "jaaa-ha, toisella on taas tämä yksi mielessä".
Silloin avioliitto menee helposti kinasteluksi ja solvaamiseksi.
Minusta voisitte yhdessä lukea tämän vastauksen ja keskustella. Otan
mielellään vastaan palautetta ja lisäkysymyksiä, jos niitä syntyy.
Toivotan avioliitollenne runsasta Jumalan siunausta. Ja kiitän häntä
siitä, että haluat pitää liitostasi hyvää huolta. Kääntyköön kaikki
parhain päin. Yhteisessä kärsivällisyydessä ja keskinäisessä
kunnioituksessa.
Kysymys 807
Mitä neuvot seuraavaan? Jos on pettänyt 1 kerran aviopuolisoaan 27 v sitten eikä sen jälkeen koskaan, liitto on muuten kaikenpuolin ok, kertoisitko asian nyt? Asia on anteeksipyydetty Jumalalta, ainakin uskon niin. Kannattaako vuosikymmenten takaiset asiat kertoa. Itse en haluaisi kuulla.
Koska kysyt mielipidettäni, sanoisin seuraavaa: Minä en pystyisi elämään tuollainen uskottomuus sydämessä vaimoni kanssa. Tuntuisi pahalta, että salaisin lankeemukseni. Tietysti me rikomme puolisoa vastaan myös likaisin ajatuksin ja sehän on Jeesuksen vuorisaarnan mukaan yhtä lailla huorintekemistä. Kaikkea syntiä emme (tietysti) voi toiselle ruveta luettelemaan, mutta jotenkin suoranainen teko ja seksisuhde toisen kanssa korventaisi sisintä niin pahoin, että sen tunnustaminen tuntuisi helpotukselta. Vaikka vaikeata omasta synnistä puhuminen on aina!
Tunnen kyllä puolisoita, jotka eivät sinun tavallasi halua kuulla, jos toinen on pettänyt. Se satuttaa liikaa. Usein vaarana kuitenkin piilee, että salattu rikos tekee uuden rikoksen tekemisen houkuttavaksi. Ajattelee, että senkin pystyy salamaan. Näin ei - Jumalan suuri kiitos! - sinun tapauksessasi ole. Haluan vakuuttaa sinulle, että Jeesuksen veri on vuotanut kaikkien syntiemme edestä. Sinäkin saat uskoa omalle kohdallesi evankeliumin armon.
Kysymys 806
Ehtoollisesta.
Olen uudesti syntynyt Jeesukseen uskova. Otan ehtoollista yksin
kotona,tai ysävien seurassa. Pyydän mielipidettä.
Ehtoollinen on Raamatun mukaan koko seurakunnan ateria. Leipä on Kristuksen ruumis samoin kuin seurakunta on Kristuksen ruumis. Ei ole oikein viettää tuollaista "nurkkamessua". Lopettakaa se heti!
Kysymys 805
Kysymykseni liittyy Efesolaiskirjeen toisen luvun
jakeeseen 1: "Ja myös
herätti teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden".
Olen kuullut selitettävän tätä kohtaa niin että tässä puhutaan
ihmisistä jotka ovat kuolleet pois lapsen uskostaan syntien ja
ylitsekäymistensä tähden joita ovat tehneet. Tällä Raamatun kohdalla
haluttiin perustella sitä käsitystä että kaikki lapset syntyvät tänne
maailmaan "automaattisesti" uskovina sillä vain elävät voivat kuolla ja
näin oli näille efesolaisille tämän Raamatun kohdan mukaan käynyt.
Onko Paavalin tarkoituksena todella sano tässä että hengellinen
kuolema oli kohdannut efesolaisia heidän tekemiensä syntien ja
ylitsekäymisten tähden? Vai mitä tässä sanotaan? Onko Jumalan
pelastustyö ikäänkuin joku automaatti että vaikka kaikki kuolevat
Aadamissa niin heidät kuitenkin "samantien" tehdään eläviksi
Kristuksessa ja heille ikään kuin "sytymälahjana" annetaan elävä usko
jonka säilyttämällä he voivat pelastua?
Tuo käsitys lapsen automaattisesta
uskosta lienee yhteydessä esim. joittenkin vapaitten suuntien ja tietyn
suunnan lestadiolaisuuden kanssa. Se selitys on äärimmäisen väkinäinen.
Raamattu puhuu koko ihmiskunnan turmeluksesta, johon kuuluu syntyminen
ilman uskoa ja Jumalaan luottamusta. Juuri tästä puhuu
Efesolaiskirjeen
2. luku. Ja lisäksi monet muut kohdat. Olet ymmärtänyt aivan oikein,
että Jumalan pelastus ei ole mikään automaatti, jolloin muka ihmiset, jotka ovat periturmeluksen alaisia, ilman muuta syntyisivät tänne maailmaan jonkin sortin uskovina. Ilman armonvälineitä ei ihminen saa armoa. Sitä varten meillä on kasteen sakramentti, että kaikki saisivat sen kautta osallisuuden Kristuksen valtakuntaan. Opetus, jonka mukaan jokainen syntyy tänne "uskovana", on armonvälineitten halveksuntaa ja epäraamatullista harhaoppia.
Kuolema Efesolaiskirjeen 2. luvussa kertoo
juuri synnynnäisen
turmeluksemme hirvittävyydestä. Samassa luvussahan puhutaan, että me
olimme "luonnostamme" vihan lapsia (jae 3).
Se
puhuu selvää kieltä. Ei
lapsi ole ikään kuin "automaattisesti" joku uskova vaan "vihan lapsi".
Juuri siksi hän tarvitsee kastetta, että hänestä tulisi Jumalan lapsi.
Kysymys 804
Mitä vielä tekisin... että oikeasti muuttuisin paremmaksi avo-puolisoksi?? (Mainitsen tuon liittomme muodon siksi, että tiedän itsekin että se pitäisi muuttaa mutta kun tuntuu ettei ole rahaa ja sopivaa hetkeä jne...ja ymmärrän itsekin että se olennainen osa puuttuu suhteestamme mutta kuinkas saada toinen samaan 'juoneen' jos hän ei vaan vielä hoksaa sitä jujua...)
Niin että siunaus varmaan puuttuu mutta kyllä kai jotain voisi itsekin yrittää..? Ja sitä yritystä lupaan joka päivä itselleni että nyt parannan tapani..mutta sitten tulee se jokin paha..
...se saa minut suuttumaan pienistä ja haukkumaan puolisoani ja antamaan sellaista palautetta että ihan häpeän omaa suutani kohta. Minua itkettää kovasti tämä että olen näin paha toiselle ihmiselle, eipä tarvii ihmetellä ettei ole kosinut...
Olen rukoillut Jumalalta voimaa muutokseen ja uskoa parempaan jne jne kaikkea mahdollista mutta tuntuu ettei Jumala kuule minua ja en jaksa itse. Olen masentunut ja olen käynyt psykologilla juttelemassa ja ymmärrän että myös vointini vaikeuttaa tätä tilannetta mutta en saa laittaa sen piikkiin kaikkea. Kyllä kai masentuneenkin pitäisi osata käyttäytyä ja rakastaa kun kuitenkin niin paljon rakastan häntä, lapseni isää.
Auta minua!
Kiitän Jumalaa, että näin avoimesti haluat etsiä apua häneltä. Se on kaiken alku ja perusta. Saat kertoa hätäsi ennen muuta hänelle ja pyytää häneltä johdatusta.
Tämä kertomuksesi osoittaa, että asiat voivat mennä melko lailla solmuun. Toisaalta eletään kuin aviopuolisot ikään ja kuitenkaan ei uskalla mennä naimisiin ihan oikeasti. Ja sitten tulee noita arjen vaikeuksia, jotka lisäävät epävarmuutta ja mahdottomuuden tunnetta. Minusta olisi äärimmäisen hyvä, jos voisitte yhdessä ryhtyä rakentamaan liittoanne kestävälle perustalle. Sen takia olisi varmaan hyvä, jos saisitte yhdessä haettua apua joltakin taholta. Voisitteko päästä jonkun (luotettavan) sielunhoitajan puheille. Tai mahdollisesti myös jonkun luotettavan avioparin puheille. Kannattaisi jutella ja ottaa avoimesti esille näitä ongelmakohtia. Kyllä lapsenne tarvitsevat teitä molempia. Hyvä olisi ehdottomasti, jos pysyisitte yhdessä. Ja totta kai: Kyllä tämä suhteenne pitäisi ehdottomasti laillistaa niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. Mutta toisaalta ymmärrän, että ette uskalla, koska kaikki asiat ovat niin sekaisin. Tässä ollaan sellaisessa solmussa, jota ihmisen on vaikea avata ja purkaa. Tarvitaan siis Kaikkivaltiaan Jumalan apua. Minusta on todella hyvä, että sinä tiedostat nykyisen avoliittosi ongelmallisuuden ja sen lisäksi monet muut ongelmat. Uskoisin, että tämä koko vyyhti kannattaa tuoda Jumalalle ja ruveta kyselemään hänen tahtoansa ja hänen johdatustaan tässä asiassa. Tavoite on tietysti, että saisitte mennä naimisiin Jumalaan siunaukseen ja apuun luottan. Hän on luvannut apunsa niin ajallisissa kuin muissakin asioissa. Hän tahtoo varmasti siunata teitä, kun etsitte hänen kasvojansa. Alkuun varmaan jää monia kysymyksiä, puutteita, jää syntiä, raihnaisuutta, pelkoa. Mutta tuon kaiken keskellä saat silti kokea todellista apua. Näin uskon. En kuitenkaan luule, että selviätte tästä kovinkaan helposti yksin. Tarvitsette apua. Siksi kehottaisin sinua/teitä hakemaan ulkopuolista apua. Toivotan sydämestäni sinulle siunausta ja Jumalan suurta johdatusta.
Kysymys 803
Mieltäni askarruttaa kysymys, että kun ihmiset sanovat, että he kysyvät apua "korkeimmalta" ja "enkeleiltä", niin miksi he sanovat "korkeammalta voimalta" eivätkä puhu suoraan Jeesuksesta.
Sitten toiseksi, että missä päin tämä Timo Laato asuu ja onko Antti Laato jotain sukua?
Hyvä kysymys, siis tuo ensimmäinen ... 🙂
Kyllä Raamatun Jumalalla on nimi ja kasvot: Jeesus Kristus. Hän on meidän apumme. Jumalamme ei ole mikään epämääräinen henkiolento.
Minä ja Antti olemme veljekset Turusta.
Itse asun nykyään "siin Nakkilan kirkon vaiheil".
Kysymys 802
Hei! Ovellani on muutman kerran käynyt näitä jehovan todistajia. Hämmästyin, että he pitivät itseään kristittyinä eivätkä kumminkaan usko kolminaisuusoppiin. Ovatko he siis vain omasta mielestään kristittyjä, vai voiko muka olla kristitty ilman uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan???
Kristitty ei voi olla, jos ei usko pyhään Kolminaisuuteen. Hyvänä yhteenvetona tästä jumaluusopista kehotan lukemaan Athanasiuksen uskontunnustuksen. Löytyy Katekismuksesta.
Pyhä Kolminaisuus kertoo, kuka meidän Jumalamme on: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Muunlainen jumala on epäjumala. Siksi ei siis voi pelastua, jos ei tunnusta Kolminaisuutta.
Jehovan Todistajat eivät ole kristittyjä, eivät edes kristillinen lahko. He ovat kokonaan pelastavan uskon ulkopuolella.
Uuras Saarnivaara on kirjoittanut hyvän, lyhyen yhteenvedon tuosta Jehovan Todistajien opista. Kirjastosta voit katsella, josko saat käsiisi (muistaakseni) Åbergin kirjan "Vartiotorni kaatuu" (tai jotain sinne päin).
Kysymys 801
Geologit määrittelevät planeettamme iän sadoissa miljoonissa vuosissa, tiukasti Vanhaan testamenttiin pitäytyen sen ikä on vain tuhansia vuosia. Suuruusluokkien ero on kuin peninkulman ja vaaksan välillä. Miten merkityksellisenä pidätte tätä eroa?
Tältä osin nykytutkimus näyttäisi päätyvän erilaiseen käsitykseen kuin mikä on ikään kuin rivien välistä luettavissa Raamatussa. On mielenkiintoista seurata, miten keskustelu jatkossa etenee. Monet tulokset muuttuvat ja tarkentuvat. Ja ehkä "Raamatun geologiasta" saamme niin ikään uutta tietoa.
Kysymys 800
Kirjoitit näin: '...ei voi olla olemassa miljoonia tai kymmeniä miljoonia vuosia vanhoissa löydöksissä.' Hyväksyt siis, että näinkin vanhoja asioita on olemassa. Miten siis kristityn pitäisi mielestäsi suhtautua maailman luomisen raamatulliseen kuuden tuhannen vuoden ajoitukseen?
Vastauksessani puhuin siitä ja tarkoitin sitä, että monenkirjavat, pöyristyttävän pitkät ajoitukset koskien dinosaurusten tai muiden löydösten ikää, eivät pidä paikkaansa. Pehmyitä kudoksia tai mitä ikänä vastaavaa onkaan löydetty - ne eivät voi säilyä miljoonia ja taas miljoonia vuosia. Jossain täytyy olla virhe. Sitä vastoin en ole puhunut siitä, että maapallo todellisuudessa olisi noin vanha (vähempikin riittäisi). Raamattu ei suoraan puhu maapallon iästä. Mutta suuntaa-antavasti kumminkin. Onko se esim. n. 6 000 vuotta, sitä on vaikea sanoa ihan tarkalleen.
Kysymys 799
Onko puhelinmyyjä millään tapaa syntinen ammatti?
Ei sinänsä. Tietysti riippuu hiukan siitä, mitä myy. Ja siitäkin, millä tavalla myy. Viime aikoinahan on herättänyt arvostelua se, että puhelimitse (myydään tai) pyydetään avustusta kohteisiinsa, jotka ovat osoittautuneet täydeksi huiputukseksi.
Joka ammatissa on pidettävä huolta siitä, että toimii omantunnon ja Raamatun mukaan.
Kysymys 798
Olet varmaankin sekoittanut dinosaurukset mammuttiin, joka oli elefantin sukulainen ja kuoli sukupuuttoon ihmisten aikakaudella(kts. kysymys 792). Sen kudoksia on löydetty siinä kunnossa, että dna on voitu selvittää. Toivon, että perehdyt kaikin tavoin kysymykseen ns raamatullisen ja ns tieteellisen maailmanselityksen huikeaan ajoitusta koskevaan erimielisyyteen. Eläinfossiilien lisäksi geologia ja tähtitiede todistavat miljoonista, jopa miljardeista vuosista. Vastaa sitten, kun osaat.
Keskustelua dinosaurusten DNA:sta on käyty pitkään ja kiivaasti. Väittelyä on ollut puolesta ja vastaan. Toiset ovat sitten jopa ehtineet kiistämään, että ei mitään DNA:ta itse asiassa olekaan löydetty dinosauruksista (vaan kyse olisi joistain proteiineista taikka veren solujen kappaleista ...). Joka tapauksessa pehmyitä kudoksia, proteiineja, solun kappaleita tms. ei voi olla olemassa miljoonia tai kymmeniä miljoonia vuosia vanhoissa löydöksissä. Ei, vaikka nämä "säilöntäolosuhteet" olisivat olleet kuinka otolliset tahansa. Voit helposti tutustua tähän koukeroiseen keskusteluun, kun vaikkapa googletat "dinosaurusten dna". Mammuteista käydään samantyyppistä keskustelua. Sen ei kannata antaa liikaa hämätä. Dinosauruksista käydään omaa väittelyänsä - ja mielenkiintoista sellaista. Jatketaan pohdintaa yhdessä. Hyvä keskustelu innostaa aina! 🙂
Kysymys 797
Kuuluuko rukoileminen rukoushelmien/nauhan avulla kristityille? Vai onko tämä jokin katolilaisuuden yksi piirre/ilmentymä jota vain joku ryhmittymä käyttää?
Jos se luonnistuu kristittyjen käyttöön meille kaikille niin kuinka monta helmeä pitää olla oikeassa nauhassa ja mitä minkäkin helmen kohdalla rukoillaan siis montako helmeä ja montako asiaa? Eikö tämä ole tavallaan kaavan toistamista mitä juuri ei pitäisi tehdä?
Lapseni teki pari vuotta sitten ev.lut.srk:n leirillä ranteeseen pujotettavan nauhan jossa puuhelmiä, mutta en edelleenkään tiedä kuinka sitä käytettäisiin. Voisimme sitten säilyttää sen enempi tarkoituksellisesti kun tietäisimme mikä arvo sillä on ja mitä sillä teemme. Kiitos.
Olen tietoinen rukoushelmien ja -nauhojen käytöstä. Itse en kyllä ole jaksanut kovinkaan paljon perehtyä koko asiaan. Ei jotenkaan vaan kiinnosta. Jos ne helmet jotakuta auttaa, niin mikä ettei. Mutta antaa erilaisia helmiä ja värejä eri asioille, se ei vaan jotenkaan mene minun ymmärrykseeni valtavana AHAA-elämyksenä.
Myönnän kyllä, että olemme erilaisia. Ehkä jollekin taiteelliselle sielulle tämä käytäntö voi olla hyvä apu. Vallitkoon tietty vapaus ulkonaisissa asioissa. Pysyköön pääasia pääasiana.
Kysymys 796
Paljon on täällä jo kyselty siitä kuoleman jälk.ajasta...mutta vielä sellaista kysyn, kun kuolemme kuka minkin ikäisenä ja sitten kun se viimeinen tuomio tulee ja meidät herätetään ja osa ylöstempaistaan niin siellä taivaassa..onko kukin sen ikäinen ja näköinen kuin oli kuollessaan? Koska on sana että "saavat uuden ruumiin jne" niin jos ruumis on uusi niin minkä ikäinen tms siellä ihminen sitten on ja kasvaako hän enää taivaassa vai käsitänkö oikein että jos esim. vuoden ikäinen kuolee niin hän ei koskaan kehity enempää vaan pysyy ikuisuuteen ja taas ikuisuuteen vuotiaana ja samoin vanhus on ikuisesti vanhus vai antaako jumala kaikille sellaisen keski-ikäisen tajuavan ihmisen olomuodon??
Taivaassa ihminen (tai ihmisyys) pääsee "täyteyteensä", ikään kuin "täyteen mittaansa". Silloin muinaisen syntiinlankeemuksen jäljet katovat. Vanhuuden raihnaisuus ja sairaudet ovat poissa. Turmelus on poissa. Syntisyys on poissa. Samoin keskeneräisyys on poissa. Tästä näkökulmasta löytyy vastausta kysymyksiisi. On vaikea ihan tarkalleen vastata hirmu yksityiskohtaisesti, miltä kukin silloin näyttää. Paavalikin puhuu siemenestä, joka kylvetään maahaan (eli kuolee) ja sitten nousee niin erilainen varsi (täysin sen mukaan, millaisen varren Jumala sille siemenelle tahtoo antaa). Tarkemmin tästä voit lukea1. Kor. 15:35-49. Joka tapauksessa taivaassa me olemme se sama ihminen, joka täällä maan päälläkin, mutta samalla kuitenkin erilaisia, ilman syntiturmelusta ja keskeneräisyyttä ja keskenkasvua tai vanhuuden rapistumista ja raihnaisuutta.
Kysymys 795
MIstä kohdattua Raamattua löydän langenneesta enkelistä, siis Luciferistä? Olen koittanut etsiä, mutta en ole vielä löytänyt, voisitko auttaa? Tarkoitan sitä kohtaa, jossa Lucifer karkoitetaan taivaasta ja hänestä tulee Jumalan vihollinen. Viime aikoina mieleeni on tullut ajatus saatanan/paholaisen/pirun alkuperästä, sillä kyseinenhän olio mainitaan jo heti Genesiksessä kun houkutteli ihmiset syömään kiellettyä hedelmää, mutta mistä tämä paholainen on tullut?
Raamatussa on lyhyttä kuvausta langenneista enkeleistä. Lue vaikka 2. Piet. 2:4 ja Juud 1:6. Vastaavanlainen (pidempi) kuvauskin löytyy Jesajan kirjan luvusta14. Siinä kuvataan kyllä Baabelin kuninkaan lankeemusta (lue erityisesti jakeet 12-21). Silti se (hyvin usein) ymmärretään selonteoksi Baabelin tuhosta, jossa entisen historian esikuvana käytetään Saatanan lankeemusta. Siten se puhuisi lopulta kuitenkin myös Saatanan lankeemuksesta. Jotakin tukea ajatukselle saattaisi löytyä Jeesuksen sanasta, jossa hän kuvailee Perkeleen lankeemusta kuin salaman iskua taivaasta (lue Luuk. 10:18).Jes. 14:12 muistuttaa läheisesti sitä luonnehdintaa.
Kysymys 794
Vastasit kysymykseen numero: 783
"Jumalan johdatusta ja aivoitusta ei kannata sekoittaa kysymykseen siitä, mikä on oikein/väärin ja kuinka minun on elettävä elämääni hänen tahtonsa mukaan. Aviopuoliso, joka eroaa ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee vakavan synnin. Jos siitä sitten (aikanansa) kuitenkin seuraa jotain hyvää, se ei muuta itse syntiä."
Kysyn sitä, että onko tämä lapsi vähemmän rakastettu Jumalan silmissä ?
Ei se lapsi ole yhtään vähemmän rakastettu.
Raamatullisena esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Daavidin synnin Batseban kanssa. Siitä koitui ankarat rangaistukset, mutta sitten kuitenkin kuninkaaksi nostettiin Salomo, joka oli heidän yhteinen lapsensa. Näin Jumala johtaa ja voi kääntää monen pahan asian ihan hyvään suuntaan.
Kysymys 793
Tein kandidaatintutkielmani rukoilevaisuuden jakaantumisesta keväällä 1984. Tutkielmassani huomasin, että rukoilevaiset olivat jakaantuneet ns. "jyrkkiin" ja "maltillisiin" jo ennen kevättä 1984. Milloin tämä jakaantuminen alkoi? Onko niistä ajoista mitään kirjallista dokumenttia olemassa? Ajattelin, että jos professorilleni sopii niin tutkisin rukoilevaisuuden jakaantumisen syitä gradussani, joita oli ns. pinnan alla, sekä kevään 1984 jälkeisiä tapahtumia. Jos kirjallisuutta tai kirjoituksia on niukasti niin mistä voisin saada tietoa mitä aikaisemmin liikkeessänne tapahtui? Varmaan haastattelujen avulla saisi tietoa ja ehkä sanomalehdistäkin. Ilmeisesti kukaan ei ole asiaa ennen tutkinut ja minua kiinnostaisi saada selville mitä aikaisemmin taphtui. Vai onko mielestäsi aihe liian haastava?
Aihe ei sinänsä ole mitenkään tavaton tai liian haastava. Lähinnä puolueettoman aineiston löytyminen on se iso ongelma. Mistä niitä löytyisi? Lehdet kirjoittivat, mitä kirjoittivat. Ne täytyisi vaan etsiä ja hakea esiin. Kovin selvää kuvasta niistä tuskin saa - jos ajattelee kehitystä, joka johti hajaannukseen 1984. Hajaannuksesta on kirjoitettu sitten sitäkin enemmän, suuri osa "väritettyä".
Kysymys 792
Jos uskomme Raamattuun kirjaimillesesti niin missä vaiheessa dinosaurukset elivät? Jos maailma olisi jotain 6000 vuotta vanha niin miksi kaikkia dinosauruksen luita epäillään olevan miljoonien vuosien takaa? Elivätkö ihmiset (homo sapiens) ja dinosaurukset yhtä aikaa?
En osaa vastata kysymyksiisi.
En tiedä, missä vaiheessa dinosaurukset tarkkaan ottaen elivät. Sen verran ymmärrän, että jos ja kun on löydetty dinosauruksien luita ja jopa hyvin säilyneitä ruumiin osia, ei kyseessä millään voi olla miljoonat vuodet. Minkään elävän ruumis ei säily missään olosuhteissa kymmeniä miljoonia vuosia niin, että siitä voitaisiin esiin kaivettaessa ottaa esim. DNA-näytteitä. On silkkaa hulluutta väittää, että tuollainen raato olisi esim. 60 milj. vuotta vanha.
Kysymys 791
Minkälainen käsitys juutalaisilla on nykyään/oli VT:n aikana kuolemanjälkeisestä elämästä? Oliko heillä ylösnousemususkoa, saddeuksethan tätä vastustivat? Uskovatko juutalaiset, että Jumala tuomitsee jo tämän elämänpuolella tekojensa mukaan?
Pääsääntöisesti juutalaiset uskoivat, että ihmisen elämä jatkuu ajan rajan tuolla puolen. Juuri saddukeukset olivat poikkeus. Ja tuo ylösnousemususko oli niin ikään yleinen. Samalla juutalaiset uskoivat, että monista synneistä seuraa jo ajassa rangaistus (ja viimeistään ianakikkisuudessa).
Kuolleitten ylösnousemuksesta puhuu esim. Dan. 12:2. Rangaistuksen
ankaruudesta (jo täällä ajassa ja) kerran iankaikkisuudessa puhuu esim.
Ps. 73.
Kysymys 790
Luterilaisuuteen kuuluu kuuliaisuus esivaltaa kohtaan. Paavalikin myöntää, ettei esivalta turhaan miekkaa kanna. Luther oli kapinointia vastaan, mutta onko mitään oikeutta luterilaisilla nousta esivaltaa vastaan, esim. jos on hirmuhallitsija, joka sortaa ja alistaa alamaisia? Esim. olisiko saanut nousta Stalinia tai Hitleriä vastaan tai nykyään Pohjois-Koreassa?
Mitä tarkoitetaan esivallan vastustamisella? Ei Lutherkaan ollut sitä mieltä, etteikö laillista esivaltaa saisi arvostella hyvin ankarasti. Hän itse arvosteli ruhtinaita kovuudesta ja köyhien unohtamisesta ja sortamisesta, kauppiaita kiskurihinnoista jne. Samaa pätee vieläkin. Kyllä monet kristityt vastustivat Hitleriä ja Stalinia. Eri asia on sitten, voiko ruveta miettimään taikka suunnittelemaan pommiattentaatteja ja salamurhia. Irakin tapaus nykyään on erittäin mielenkiintoinen. Siinä käytiin "laillisen" esivallan kimppuun ja tapettiin tyranni. Lopputulos ei ehkä ole kumminkaan kovin onnistunut. Jälkikäteen väkeä on kuollut vielä enemmän ja kuolee yhä jatkossakin. Itse asiassa Luther varoitti juuri tämäntapaisista seuraamuksista (!), jos tyrannihallitusta ruvetaan kukistamaan väkivalloin syntiin turvautuen. Kristityn täytyy vastustaa pahuutta, mutta joskus joutuu myös miettimään, milloin paha hallitusvalta on esim. Jumalan rangaistusta ja jos se sellaisena torjutaan parhaiten esirukouksen voimalla ja hyvän omantunnon mukaisella esimerkillä ja vaelluksella.
Kysymys 789
olisi kysymys rahapeleistä. puolisoni harrastaa rahapelejä, hän ei pelaa suurilla summilla, muutama kymppi kuukaudessa. hän pelaa vain suomalaisia yhtiöitä, joten rahat pysyvät suomessa. onko rahapelaaminen syntiä, jos siihen ei tule riippuvuutta? Koronkiskontahan on syntiä, mutta rahapeleissähän ei kiskota korkoa, sitä enemmäninkin tekevät pankkilaitokset ja pikavippaajat korkeine korkoineen ja jos niitä ei maksa niin armoa ei tunneta.
Riippuvuus syntyy herkästi ainakin tietyille ihmistyypeille. Siksi kannattaa pelaamisessa tietää tarkkaan rajansa - eikä heikkonakaan hetkenä ylittää niitä. Yleensä noissa rahapeleissä tulee pitkässä juoksussa tappiota. Jokaisen täytyy miettiä, mihin rahansa panee. Jos raha on poissa päivittäisestä elämisestä ja lapset tai perhe rupeavat kärsimään, ei pelaamisessa ole tietysti mitään mieltä. Kannattaa myös miettiä, josko tuon rahan voisi käyttää jotenkin hyödyllisemmin. Jos se nyt valahtaa vain pelikoneen "sisuksiin" (tai netin bittisfääriin), siitä olisi ilmeisesti enemmän hyötyä Jumalan valtakunnan työssä tai puutteenalaisten auttamisessa.
Kysymys 788
Mikseivät juutlaiset usko Kolmiyhteiseen Jumalaan? Eikö juutalaisen Raamatussa ole todistusta kolmiyhteyden puolesta? Vai mistä VT:stä voisin löytää todistuksen, jotta voisin esittää, että VT:ssäkin on maininta Kolmiyhteisestä Jumalasta?
Tämän on tärkeä ja laaja kysymys. Vastauksessa viittaan Biblian käännöksen asiarekisteriin.
Katso ja lue sieltä esim. kohdat Kristus Jeesus (soveltuvin osin). Samoin kohta Henki ja edelleen kohta Jumala (soveltuvin osin).
Kysymys 787
Johanneksen ilmestyksessä 20 luvun jakeet 12
ja 13 ovat aiheuttaneet
minulle päänvaivaa. Kohdat menevät näin Biblian mukaan: 12. Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elämän, ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensä jälkeen.
13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen. Uusin käännös on aika samoilla linjoilla, paitsi töittensä jälkeen on vaihdettu tekojensa mukaan.
Mikä näiden kahden ero on? Ja tullaanko meidät tuomitsemaan tekojemme mukaan? Eikö meidän kaikki tekomme ole perisyntimme likaamia, joten miten me edes voisimme teoillamme ylpeillä? Jakeessa 12 mainitaan, että kirjat avattiin niin mitkä kaikki kirjat avattiin elämän kirjan lisäksi, hyvien töidenkö? Miten armo ja Kristuksen sovitustyö tässä kohdassa tulee ilmi? Vaikka yritän päivittäin välttää syntiä niin aina illalla tulee mieleen kaikki pahat teot, jota on päivän aikana tehnyt, vaikka olisikin tietoisesti yrittänyt vältellä. Pitäisikö tässä vetäytyä johonkin munkkiluostariin?
Raamatussa on selkeänä linjana
kauttaaltaan, että pelastus on vain ja yksin armosta, tuomio tapahtuu
tekojen mukaan. Kukaan ei pysty ansaitsemaan pelastusta. Se on
Kristuksen sovitustyön lahja uskon kautta. Koska Jumala on
oikeudenmukainen, hän tahtoo antaa myös oikeudenmukaisen tuomion.
Tuomio on oikeudenmukainen silloin, kun hän Kristuksen tähden pelastaa
jumalattoman. Sitten hän lisäksi antaa palkan kaikesta siitä työstä,
jota uskovat ovat tehneet täällä ajassa hänen hyväkseen. Samoin hän
rankaisee niitä, jotka ovat taistelleet häntä vastaan. Toisten tuomio
on kovempi ja toisten tuomio kevyempi tässä suhteessa.
Matt. 25:31-46
kuvaa tuomiota ja sen perusteita hyvin. Ei-uskovat joutuvat tuomittaviksi kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet. Mitään puolusteluja ei sallita. Mitään hyvää ei löydy. Uskovat taasen tuomitaan siten, että heidän pahuutensa on unohdettu ja kaikki se hyvä, mitä he ovat tehneet elämänsä aikana uskossa, se lasketaan heidän hyväkseen. Toiset tuomitaan siis laiminlyönneistä (mitään hyvää heidän hyväkseen ei huomoida), toisille maksetaan palkka kaikesta hyvästä (mitään laiminlyöntejä ei huomioida, ei myöskään sitä, mikä siinä tehdyssä hyvässä on ollut synnin tahraamaa).